Sakarjan kirja

PROFEETTA SAKARJAN KIRJA: Näkyjä temppelistä, Messiaasta ja Israelin pelastuksesta

 

Aika, paikka ja kuninkaat

Vuodet 520 ja 480-470 eKr. Jerusalemissa. Persiassa kuninkaina Kyyros (539-522 eKr.), Dareios I (= Daarejaves (522-486 eKr.) ja Kserkses I / Ahasveros (486-465 eKr.)

 

Yhteiskunta

Jerusalemin tuhoutuminen ja pakkosiirtolaisuus Babyloniassa olivat kansallinen katastrofi Juudan kansalle. Tragedian keskellä ja kautta Jumala tahtoi siunata kansansa ja antaa sille uudistumisen pakkosiirtolaisuuden aikana. Kansa sopeutui hyvin ja löysi paikkansa Babyloniassa, vaikka samalla se joutui kantamaan tuskaa ja häpeää. Aikaa kului 70 vuotta ja sukupolvet vaihtuivat. Kun vapaus koitti Persian hallinnan myötä, suurin osa kansasta halusi jäädä uuteen kotimaahansa – vain pienehkö osa lähti takaisin Jerusalemiin. Heitä oli noin 50 000 kahden johtajan, Serubbaabelin ja Jeesuan = Joosuan matkassa vuonna 538 eKr. Saavuttuaan Jerusalemiin he ryhtyivät rakentamaan Herran temppeliä, ensin alttarin ja sitten sen perustukset 536 eKr. Tuossa vaiheessa vihamielisten naapurikansojen painostus keskeytti työn 15 vuodeksi. Tämä oli masentava isku paluumuuttajille. Näistä tapahtumista kertoo Esran kirjan 1-6 luvut.

 

Moraali

Pakkosiirtolaisuudessa osa kansasta koki hengellisen heräämisen ja uudistumisen. Tämä joukko lähti takaisin Jerusalemiin. Paluu oli vaikea, sillä lähes kaikki oli tuhottuna. Kodit piti rakentaa, mutta ennen kaikkea mielissä oli Herran temppelin rakentaminen. Kun työ keskeytyi monien vaikeuksien keskellä vuonna 534 eKr., kansa masentui ja keskittyi vain omien asioidensa hoitamiseen, millä ei kuitenkaan ollut siunausta. Pysähtynyt vaihe kesti jopa 15 vuotta. Tähän tilanteeseen Herra puuttui kahden profeetan, Haggain ja Sakarjan kautta 520 eKr. Profeettojen kautta Herra nuhteli ja rohkaisi kansaa. Kun Esra kertoo kirjassaan tilanteen historiallisen taustan, profeetta antaa siihen hengellisen näkökulman. Lopulta työ onnistui ja temppeli valmistui 516 eKr.

 

Profeetta Sakarja

Sakarja (”Herra muistaa”) toimi pappina ja profeettana Jerusalemissa, kun kansanosa oli palannut pakkosiirtolaisuudesta takaisin Luvattuun maahan. Hän kuului Leevin heimoon. Sakarja oli nuorempi kuin profeetta Haggai, mutta hänkin sai viimeiset lopunajalliset näkynsä vanhemmalla iällä noin 480 eKr. Kun Haggai kehotti toimintaan, Sakarja näki innostavia Herran antamia näkyjä. Lopulta Sakarja kuoli marttyyrinä, sillä hänet tapettiin temppelissä lähellä alttaria (Matt 23:35). Hän oli monella tavalla Messiaan esikuva: pappi, profeetta ja marttyyri. Sakarja ennusti erityisen paljon Messiaasta ja Israelin kääntymyksestä lopun aikana. Hän oli messiaaninen, lopunajan näkijä.

 

Profeetta Sakarjan kirja

Sakarjan kirja on pitkä, messiaaninen ja eskatologinen profetiakirja. Sen tarkoituksena on inspiroida temppelin rakentamisen loppuunsaattamiseen, sillä sen perusta on taivaissa ja Herra on kansansa kanssa. Tärkeää on, että kansa kääntyisi Herran puoleen ja saisi Hengen voiman työhönsä. Kansalla oli kaksi erityisesti voideltua johtajaa: käskynhaltija Serubbaabel ja ylipappi Joosua. Nämä johtaisivat työn menestyksellisesti loppuun.

Samalla Sakarja avasi Herran kansalle vielä paljon suurempia näkymiä: Israelin oma tulevaisuus tulisi olemaan loistava tulevan Messiaan kautta – tosin äärimmäisen ahdistuksen jälkeen. Toiseksi, maailmaa hallitsevat suurvallat ja kansat joutuisivat tuomiolle Herran edessä. Vaikka pahuus saa hetkellisesti valtaa, se on lyhytaikaista. Herran tuomio käy yli maan ja kansojen jäännökset tulevat palvelemaan Luojaansa.

Kaiken ytimessä oli Jerusalemin (toinen) temppeli, joka valmistui 516 eKr. ja jonne luvattu Messias Jeesus Kristus astui ensimmäisessä tulemuksessaan. Koska Hyvä Paimen hylättiin perusteellisesti, temppeli tuhoutui 70 jKr. ja Israelin kansa joutui hajaannukseen kaikkien kansojen keskelle 135 jKr. Uusi, todellinen temppeli olikin itse Messias, Kristus, jonka ruumiina oli seurakunta, jossa vuodatettu Pyhä Henki asui.

Raamatun mukaan näyttää todennäköiseltä, että maan päälle rakennetaan vielä kolmaskin temppeli aivan lopunaikana ja tuhatvuotiseen valtakuntaan, jonka aikana maailman kansat tulevat Jerusalemin temppeliin etsimään Herran tuntemusta, tahtoa ja siunauksia. Tämän 1000-vuotisen valtakunnan aikana Israel on maailman keskus ja kuninkaallinen pappiskansa. Tuona aikana synti on olemassa, vaikka saatana onkin sidottuna. Se on tuhatvuotiset rauhan aikaa.

Lopullinen ja täydellinen täyttymys toteutuu viimeisen tuomion ja uuden luomisen kautta. Silloin kaikki esikuvat on lopullisesti poistettu ja saamme katsella Herraa kasvoista kasvoihin. Silloin ei ole enää rakennettua temppeliä, koska Karitsa (Kristus) on sen temppeli ja hänestä loistaa iankaikkinen kirkkaus jokaiselle.

Sakarjan kirja sisältää poikkeuksellisen paljon ennustuksia Kristuksesta Jeesuksesta: Ensimmäinen tulemus nöyränä (9:9, 13:7); uusi liitto veressä (9:11); hän on Paimen (10:2); hänet kavalletaan ja hylätään (11:12-13); hänet lävistetään ristille lyötynä (12:10, 13:7); hän palaa Öljymäelle kunniassa ja kirkkaudessa voittaen kaikki viholliset (14:1-6); hän hallitsee kuninkaana rauhassa ja vanhurskaudessa (9:9-10; 14:9,16).

Tämä maailma ja elämä eivät olekaan vain se, minkä näemme fyysisillä silmillämme. Elämä onkin paljon suurempi ja syvällisempi todellisuus. Hengellinen ja maallinen liittyvät yhteen – kumpikin on tärkeä. Me tarvitsemme sydämen silmät nähdäksemme Herran todellisuuden ja kirkkauden pimeän maailman ja oman ahdistuksemme keskellä. Me tarvitsemme taivaallista innoitusta, jotta jaksamme elää ja palvella. Tämän innoituksen ja voiman tuo Pyhä Henki Sanan kautta. Tähän innoitukseen kuuluu sydämestä nouseva halu elää oikein, lähimmäiset huomioiden.

 

 

Sakarjan kirjan rakenne ja näyt

 

Kutsu parannukseen (1:1-6)

Kahdeksan näkyä (1:7 – 6:15)

  1. Mies myrttipensaiden keskellä. Messias Juudassa? Herra hallitsee maailman tapahtumia; hän armahtaa ja ennallistaa Jerusalemin ja temppelin.
  2. Neljä sarvea ja seppä. Egypti, Assyria, Babylonia ja Persia alistivat Israelia mutta kukin kaatui aina Suuren sepän käsissä.
  3. Mies mittaa Jerusalemin. Jerusalemin ennallistaminen ja Herran läsnäolo uudessa temppelissä Sakarjan aikana ja tuhatvuotisessa valtakunnassa.
  4. Ylimmäinen pappi Joosua puhdistetaan. Esikuva Messiaasta, Vesasta ja sovitus. Ylipappi Joosua edusti myös koko Israelia, joka tulee kelvolliseksi sovituksen kautta, ensin Sakarjan aikana ja täydellisesti Messiaan tulemuksessa.
  5. Kultainen lampunjalka ja kaksi oliivipuuta. Joosuan ohella Serubbaabel (kan-sallinen johtaja, Daavidin seuraa-ja) tarvitsi rohkaisua temppelin rakentamiseen: lampunjalka oli Israel Kristuksessa; öljy ja 7 lamppua viittasivat Pyhään Henkeen; kaksi öljypuuta olivat Serubbaabel ja Joosua (lopun aikana 2 profeettaa / Ilm 11 luku)
  6. Lentävä kirjakäärö. Jumalan kiroustuomio, joka puhdistaa Israelin ja kaiken maan jumalattomuudesta – Sakarjan aikana ja lopun aikana ennen Messiaan tulemusta.
  7. Nainen viljaruukussa. Lopun ajallinen pimeyden keskittymä, portto, Babyloniassa = Antikristuksen valtakunnassa, joka hallitsee hetken maata demonisten voimien (haikara on ns. saastainen lintu) siivittämänä.
  8. Neljät vaunut ja hevoset. Jumala lähettää totuuden ja tuomion enkelit toteuttamaan Herran tahdon maan päällä: pohjoinen maa = Persia, maa = muut kansat, eteläinen maa = Egypti. Persian tuli taipua tuomion kautta tukemaan Israelin ennallistamista (Henki lepää Persiassa)

Ylipappi Joosuan kruunaaminen oli esikuvallinen teko, joka viittasi Messiaaseen (kuninkaallinen ylipappi).

Kuuliaisuus, luopumus ja pelastus (7-8 luvut). Käsiteltäviä aiheita ovat paasto, oikeudenmukaisuus ja laupeus, luopumuksen seurauksena hajaannus, Jerusalemin ennallistaminen ja Israelin paluu kansojen joukosta, temppeli, Herran siunaus ja uusi elämä.

Messias ja Israelin kääntymys (9-14 luvut). Kaksi ennustusta: luvut 9-11 ja 12-14. Niissä kuvataan lopunajalliset sodat, Israelin suuri ahdistus ja kääntymys, sekä Messiaan paluu maan päälle Herran päivänä.