Saarnaajan kirja: Elämän tyhjyys ja mielettömyys ilman Jumalaa

SAARNAAJAN KIRJA: ELÄMÄN TYHJYYS JA MIELETTÖMYYS  (12 lukua)

 

 

JOHDANTO

 

Jokainen ihminen kokee toisinaan tyhjyyttä elämässään. Jotenkin elämä ei vain tunnu mielekkäältä. Maailma ja elämä voi tuntua jopa mielettömältä. Mitä järkeä tässä on? Miksi elän? Miksi olemme? Tiede ei osaa siihen vastata; filosofit eivät löydä vastausta. Ihminen ei olekaan kaiken mitta. Uskonnot tarjoavat omia selitysmallejaan, mutta nekään eivät anna rauhaa, lepoa ja iloa.

Itse koin syvää tyhjyyttä ennen kuin löysin yhteyden todelliseen Jumalaan, joka on luonut koko maailman. Vaikka elämässäni kaikki oli oikeastaan mitä parhaimmalla tavalla, sen keskellä koin syvää tyhjyyttä. Ymmärsin myös, että kerran kuolema tekee kaiken tyhjäksi. En kuitenkaan osannut etsiä vastauksia mistään. Minä olin avuton mutta Jumala ilmestyi minulle, teki itsensä tiettäväksi ja kutsui yhteyteensä. Silloin löysin sen, mitä minulta puuttui – sen tärkeimmän: yhteyden Luojaani ja sen kautta mielekkyyden ja suunnan elämälle.

Juuri tätä aihepiiriä kuvaa Saarnaajan kirja: elämä ilman Jumalaa on turhuutta ja mieletöntä mutta hänen yhteydessään löydämme syvimmän turvan ja merkityksen.

 

 

KUMMALLINEN SAARNAAJAN KIRJA

 

Saarnaajan kirja on yksi Raamatun kummallisimmista ja väärin ymmärretyimmistä kirjoista. ”Turhuuksien turhuus, sanoo saarnaaja. Kaikki on turhuutta!” (1:2) – Ihmisen vaivannäöstä ei ole mitään hyötyä; kaikki viisaus on turhaa ja viisaalle käy niin kuin tyhmälle: molemmat kuolevat eikä heistä jää muistoakaan; vanhurskaatkin hukkuvat ja kaikki päättyy kuolemaan, joka on ikuista olemattomuutta; ihmisen kuolinpäivä on parempi kuin syntymäpäivä.

Saarnaajan kirja julistaa äärimmäistä pessimismiä, fatalismia ja epätoivoa. ”Ei ole mitään uutta auringon alla!” (1:9). Kaikki on turhuutta. Elämä on mieletöntä.

 

Väärä tulkinta

Miten ymmärtäisimme tätä kirjaa oikein? Esimerkiksi jehovantodistajat käyttävät hyvin ahkerasti juuri Saarnaajan kirjaa heidän oppinsa tukena. Sillä perustellaan mm. se, että ihminen on vain materiaa, jonka olemassaolo päättyy kuolemassa ja ruumiin maatumisessa. He kieltävät lapsiaan viettämästä syntymäpäiviä, sillä sanoohan Sana, että kuolinpäivä on parempi. Niinpä he juhlivat ihmisen kuolinpäivää vuosittain… Muutenkin jehovantodistajien käsitys Raamatusta on hyvin valikoiva ja vääristynyt. He kiistävät kaikki Raamatun keskeiset opit ja opetukset. Jos omat selitykset eivät riitä, he muuttavat Raamatun tekstejä pienillä mutta näppärillä viilauksilla ja tekevät siitä oman ”Uuden maailman käännöksen” eli Väännöksen. Viime kädessä jehovantodistajat eivät opiskele Raamattua vaan vartiotorniseuran viikkojulkaisuja, joita höystetään yksittäisillä, asiayhteydestä irrotetuilla ja tarpeen vaatiessa muutetuilla raamatunkohdilla.

 

Selvää on, että Raamattu ei opeta elämän mielettömyyttä tai turhuutta – onhan Jumala sen luonut. Hän loi kaiken hyväksi ja tarkoituksenmukaiseksi. Jokaisen syntymä on arvokas hetki ja jokaisella ihmisellä on ikuinen sielu. Ihmisen elämällä on tarkoitus, mutta hän voi kadottaa sen.

 

 

AVAIMIA SAARNAAJAN KIRJAN YMMÄRTÄMISEEN

 

Avain 1: Kirjan tausta – kuningas Salomon luopumus

Ihmisen elämällä on tarkoitus, mutta hän voi kadottaa sen. Juuri niin kävi Saarnaajan kirjan kirjoittajalle, kuningas Salomolle. Hän oli tuo kirjan kuvaama saarnaaja, joka oli hyvin rikas, viisas ja kuuluisa kuningas Jerusalemin kaupungissa. Salomo seurasi isänsä Daavidin jalanjälkiä ja oli pitkään uskollinen Jumalalle. Lopulta hän rikkoi Jumalan selviä käskyjä, otti itselleen 1000 vaimoa, jotka johdattivat Salomon epäjumalanpalvelukseen ja syvään luopumukseen.

Salomo oli tuon ajan rikkain ja viisain ihminen – kestojulkkis, jota ihailtiin ja kadehdittiin. Mutta kun hän luopui Jumalasta, hän oli maailman onnettomin ihminen: ”Niin minä kyllästyin elämään… ja kyllästyin kaikkeen vaivannäkööni… Niin minä annoin sydämeni vaipua epätoivoon… Ovathan kaikki hänen päivänsä pelkkää tuskaa ja surua” (2:17-18,20,23).

Jeesus sanoi: ”Mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omakseen koko maailman, mutta saisi sielulleen vahingon? Millä hän voi lunastaa sielunsa takaisin?”

Me kadehdimme rikkaita, menestyviä ja elämän aalloilla nopeasti eteenpäin kiitäviä ihmisiä. Kuitenkin me näemme vain heidän ulkokuorensa. Heidän sydämellään on lopulta sama kysymys ja tuska kuin Salomolla: jumalattomalla ei ole rauhaa – kaikki on turhaa ja tyhjää.

Salomon sydän kiintyi maailmallisiin asioihin tavalla, joka täysin syrjäytti Jumalan. Hän etsi elämän tarkoitusta ja onnea inhimillisestä viisaudesta, filosofiasta, nautinnoista, työstä, suurista saavutuksista, omavanhurskaudesta, luonnosta, rikkaudesta ja naisista – mutta ei löytänyt sitä. Paavo Nurmenkin kerrotaan sanoneen kuolinvuoteellaan, että hänen kultamitalinsa eivät ole edes mädäntyneen omenanrontin arvoisia. Ne eivät tuoneet elämälle tarkoitusta eivätkä rauhaa kuoleman edessä. Mika Häkkisen palkinnot ja pokaalit hävisivät savuna taivaalle. Niin käy lopulta kaikelle maalliselle.

 

Avain 2: Elämän mielettömyys auringon alla

Kaikki on turhuutta ja mieletöntä ”auringon alla”. Tuo ilmaisu tarkoittaa nimenomaan inhimillistä, humanistista näkökulmaa elämään, jossa Jumalaa ei tunneta tai ei edes haluta tuntea. ”Ihminen on kaiken mitta” julistetaan, mutta lopulta ihminen onkin mitätön, katoava ruohonkorsi äärettömässä maailmankaikkeudessa. Kaikki on tässä, mikä näkyy. Auringon ”yläpuolella” ei ole mitään.

Tuo näkökulma – kaikki on turhuutta auringon alla – on äärettömän totta! Elämä ilman Jumalaa on mieletöntä vailla mitään todellista tarkoitusta; se on tyhjää ja hetkellistä. Näin Saarnaajan kirja välittää karulla tavalla ihmiselämän perimmäisiä tuntemuksia ja kysymyksiä hyvin rehellisesti, avoimesti ja suorasti. Raamattu on todella elämänkirja, joka aidosti koskettaa ihmiselämää syvällisellä tavalla.

Elämän tyhjyyden ja tarkoituksettomuuden kokemus lienee yleisin syy jopa miljoonaa suomalaista vaivaavaan yleiseen masennukseen. Korkea elintaso ei takaa korkeaa elämänlaatua – usein jopa päinvastoin: se hämärtää sen, mikä on olennaista. Syvää sydämen tyhjyyttä ei haluta eikä uskalleta kohdata, mutta silti se on siellä. Se yritetään peittää hyvin pinnalliseen ja kiireiseen elämänrytmiin. Ihminen ei pysähdy eikä hiljene, koska se olisi liian tuskallista. Se olisi kuitenkin välttämätöntä, sillä silloin ihminen voisi löytää tärkeimmän. Olennaista on suhde Jumalaan, lähimmäiseen ja omaan itseensä. Kaikki muu tulee kaukana sen perässä.

 

Avain 3: Elämän mielekkyys auringon yläpuolelta käsin

Kaiken tyhjyyden, tarkoituksettomuuden ja mielettömyyden keskellä Salomo päätyy ainoaan järkevään johtopäätökseen Saarnaajan kirjan lopussa: ”Loppusana kaikesta, mitä on kuultu, on tämä: Pelkää Jumalaa ja pidä hänen käskynsä, sillä niin tulee jokaisen ihmisen tehdä. Sillä Jumala tuo kaikki teot tuomiolle, joka kohtaa kaikkea salassa olevaa, olkoon se hyvää tai pahaa” (12:12-13).

Ainoa järkevä, kestävä ja elämässä koeteltu tapa on elää Jumalan yhteydessä. Vain hänellä on elämän ja kuoleman avaimet käsissään. Vain hänen yhteydessä ihminen voi rakentaa kestävää elämää, joka kantaa iankaikkisuuteen. Vain Jumalassa ihmisellä on turva, apu ja lohdutus.

Salomo sai kokea sitä lapsuudestaan alkaen. Hän sai kokea poikkeuksellisen yltäkylläisen ja runsaan siunauksen kuninkaana. Kuitenkin hänkin turmeltui ja luopui Jumalasta: ”Enkä minä pidättänyt silmiäni mistään, mitä ne pyysivät, enkä kieltänyt sydämeltäni mitään iloa” (2:10). Salomo kääntyi etsimään elämän tarkoitusta ja onnea pelkästään maallisista asioista, jopa synnistä. Hetkellisen nautinnon jälkeen häntä kohtasi syvä tyhjyys, masennus ja epätoivo: kaikki on turhuutta; vain Jumala voi antaa merkityksen.

Saarnaajan kirjan loppulausuma kertoo, että Salomo palasi Herransa yhteyteen. Luopunut voi palata ja saada jälleen armon! Jumalan suurin mielihalu on, että yksikään ihminen ei hukkuisi vaan saisi iankaikkisen elämän (Joh 3:16). Salomo koki varttuneessa iässä luopumuksen, jonka tuomasta tyhjyydestä ja elämän mielekkyyden kadottamisesta hän varottaa toisia, varsinkin nuorempia: ”muista Luojaasi nuoruudessasi” (12:1).

Saarnaajan kirjan sanoma ei silti ole, että emme saisi nauttia ajallisen elämän hyvistä lahjoista – päinvastoin! Ihminen saa nauttia hyvää, syödä ja juoda – ”tulin näkemään, että sekin tulee Jumalan kädestä. ’Sillä kuka voi syödä ja nauttia ilman minua?’” (2:24-25). Kristillisyys ei ole elämän hyvistä lahjoista kieltäytymistä vaan niiden antajaa rakastamista. Saamme ottaa vastaan Jumalan lahjoja, mutta emme saa antaa lahjojen tai niiden puutteen tulla Jumalaa tärkeämmäksi. Kun Jumala on elämämme tärkein asia, silloin muutkin asiat asettuvat paikoilleen. Siksi Saarnaaja opettaa karun elämänkokemuksensa voimalla: pelkää Jumalaa ja pidä hänen käskynsä!

Jumalan pelkääminen on hänen kunnioittamistaan ja rakastamistaan. Pelkääminen ei tarkoita pakoon juoksemista vaan hänen tykönsä tulemista tietäen, että ihminen on ihminen ja Jumala on Jumala. Entä miten voimme pitää Jumalan käskyt? Tunnustamalla Raamatun Jumalan Sanaksi, jossa on laki ja evankeliumi. Laki ohjaa oikeaan mutta paljastaa myös syntisyytemme. Evankeliumi rohkaisee tulemaan Jumalan yhteyteen syntisenä saaman armon ja elämän. Evankeliumi on Kristus Jeesus, joka on sovittanut kaikki meidän syntimme. Hän on myös noussut ylös, jotta mekin eläisimme hänessä Pyhän Hengen yhteydessä ja voimassa. Tämä kaikki johtaa lapsen luottamukseen ja kuuliaisuuteen. Ajassa me jäämme vajavaisiksi mutta kerran meistä tulee täydellisiä.

 

Avain 4: Saarnaajan kirja on ajoittain kuin impressionistinen värien sekamelska

Saarnaajan kirjassa on lomittain hyviä elämänohjeita ja syvää elämän mielettömyyden kokemusta. On kuin Salomo välähdyksenomaisesti muistaisi tyhjyyden keskellä Jumalan armon ja rakkauden. Toinen vaihtoehto on se, että Salomo on kirjoittanut tai koostanut kirjansa vasta, kun hän on palannut Herransa yhteyteen. Silloin hän on oman logiikkansa mukaan ripotellut kirjaan hyviä elämänohjeita ja tyhjyyden kokemuksia.

Ainoa varma tapa ymmärtää sitä on katsoa sen vastakkaisia lausumia kahdesta eri näkökulmasta:

  • Auringon alta eli jumalattoman ihmisen näkökulmasta, jolloin kaikki näyttää katoavalta ja mielettömältä.
  • Auringon yläpuolelta – uskovan ihmisen näkökulmasta, jossa todeksi koettu ja eletty yhteys elävään Jumalaan tuo merkityksen, vapauden ja ilon elää oikein tietäen, että ”kaiken hän on tehnyt kauniisti aikanansa, myös iankaikkisuuden hän on pannut heidän sydämiinsä” (3:11)

Tärkeää on tulkita Saarnaajan kirjaa Raamatun kokonaissanoman pohjalta.

 

 

USKOVAKIN KOKEE ELÄMÄN TYHJYYTTÄ

 

Eikö uskovan elämän pitäisi olla aina täynnä merkitystä, iloa ja elämänvoimaa? Kevytmielinen julistus ja menestysteologia antavat tällaisen kuvan, joka kuitenkin on vastoin Raamatun ilmoitusta.

Jumala kyllä täyttää kaikkein syvimmät tarpeemme, antaa pelastuksen ja ajallisen huolenpidon, mutta EI vapauta tästä turmeltuneesta maailmasta ja synnistä, joka asuu sydämissämme. Uskovan elämä on toisinaan ellei jopa ainaista sisäistä sotaa hengen ja synnin välillä. Syntinen luontomme tuo meille paljon elämäntuskaa, täyttymättömiä toiveita, kärsimättömyyttä ja tekosyntejä omine seurauksineen. Maailma ympärillämme ei ole paratiisi vaan toisinaan maanpäällistä helvettiä, jossa jokainen taistelee oman etunsa puolesta itsekkäällä tavalla. Ei siis ihme, että elämän tarkoitus hämärtyy.

On myös aikoja, jolloin Jumala kätkeytyy. Emme koe hänen läsnäoloa ja johdatusta. Silloin alamme katsella vain maallisia asioita ja elää niiden mukaan. Toki meillä on Jumalan Sana ja seurakunta, joiden kautta Jumala on aina läsnä ja puhumassa meille. Mutta silti noina aikoina, kun Jumala kätkeytyy, tunnemme tyhjyyttä ja elämä voi tuntua turhalta. Eläessämme läpi tuollaista vaihetta, emme voi ymmärtää sen tarkoitusta. Moni Jumalan tarkoitusperä paljastuu vasta myöhemmin, kun katsomme taakse elettyä elämää. Moni niistä voi jäädä ikuiseksi salaisuudeksi.

Niinpä tarkoituksettomuuden kokeminen on osa uskovan elämää. Sen tulisi johdattaa meitä etsimään entistä syvemmin Jumalaa ja hänen tahtoaan Sanan kautta – takertumaan häneen ja huutamaan niin kuin Jaakob: ”Minä en päästä sinua, ellet siunaa minua!”. Mikäli emme silti löydä läheistä Jumalan kokemusta, meidän tulee uskaltaa levätä Jumalan armon ja Sanan varassa, vaikka tuntuisi tyhjältä. Toki on myös hyvä miettiä, olemmeko tekemässä jonkin suuren harha-askeleen tai väärän valinnan elämässämme. Maailmassa on monia hyviä mahdollisuuksia, mutta toisinaan vain yksi niistä on se meille tarkoitettu tie. Sillä tiellä on hyvä kulkea rukoillen, järkeä käyttäen ja keskustellen toisten kanssa Jumalan Sanan valaisemana. Ihmisen kaksi parasta rukousta ovat: 1) tapahtukoon Sinun tahtosi ja 2) ole minulle syntiselle armollinen.

 

 

SAARNAAJAN KIRJAN YKSITTÄISIÄ ELÄMÄNVIISAUKSIA

 

Saarnaajan kirja sisältää monia, usein sananlaskujen tyylisiä elämänohjeita ja -viisauksia. Tässä on muutamia niistä:

”Kaikella on määräaika, ja aikan on joka asialla taivaan alla. Aika on syntyä ja kuolla. Aika on istuttaa ja repiä istutus. Aika on etsiä ja aika kadottaa. Aika on olla vaiti ja aika puhua. Aika on sodalla ja aika rauhalla. 3:1-8

Kaiken hän on tehnyt kauniisti aikanansa, myös iankaikkisuuden hän on pannut heidän sydämiinsä; mutta niin on, ettei ihminen käsitä tekoja, jotka Jumala on tehnyt, ei alkua eikä loppua. 3:11

 

Kahden on parempi kuin yksin. Eikä kolmisäikeinen lanka pian katkea. 4:9,12

Kun teet lupauksen Jumalalle, niin täytä se viivyttelemättä. On parempi, ettet lupaa, kuin että lupaat etkä täytä. 5:3-4

 

Joka rakastaa rahaa, ei saa sitä kylläkseen. Omaisuuden karttuessa karttuvat sen syöjätkin. 5:9

Niin kuin hän tuli äitinsä kohdusta, niin on hänen alastomana jälleen mentävä pois. 5:14

 

Hyvänä päivänä ole hyvillä mielin,ja pahana päivänä ymmärrä, että toisen niin kuin toisenkin on Jumala tehnyt. 7:15

Sillä ei ole maan päällä ihmistä niin vanhurskasta, että hän tekisi vain hyvää eikä tekisi syntiä. 7:21

 

Älä pane mieleesi kaikkia puheita… sillä myös sinä olet monta kertaa kiroillut muita! 7:22-23

Milloin pahan tuomio ei tule pian, saavat ihmislapset rohkeutta tehdä pahaa. 8:11

 

Viisaan sydän vetää oikealle, tyhmän vasemmalle. Sävyisyys pidättää suurista synneistä. 10:2,4

Joka kuopan kaivaa, se siihen putoaa. 10:8

 

Jos rauta on tylsynyt… hyödyllinen kuntoonpano on viisautta. 10:10

Tyhmä puhuu paljon, mutta ei tiedä, mitä tuleva on. 10:14

 

Lähetä leipäsi vetten yli, sillä ajan pitkään sinä saat sen jälleen. Anna osa seitsemälle, kahdeksallekin. 11:1-2

Joka tuulta tarkkaa, ei kylvä. Joka pilviä pälyilee, ei leikkaa. 11:4

 

Jos ihminen elää vuosia paljonkin, iloitkoon hän niistä kaikista, mutta muistakoon pimeitä päiviä, sillä niitä tulee paljon. 11:8

Iloitse, nuorukainen, nuoruudessasi. Vaella sydämesi teitä ja silmiesi halun mukaan, mutta tiedä: tästä kaikesta Jumala tuo sinut tuomiolle. 11:9

 

Ihminen menee iankaikkiseen majaansa… hopealanka katkeaa ja kultamalja särkyy, ja tomu palajaa maahan niin kuin on ollutkin, ja henki palaa Jumalan tykö. 12:5-7

 

 

Avaimia Raamattuun

  • Raamatun kullakin kirjalla on oma tarkoitusperänsä ja taustansa. Mikäli niitä ei ymmärretä, on suuri väärintulkinnan vaara, kun tekstiä luetaan irrallisesti. Lue Raamattua pääasiassa kokonaisuuksina. Käytä siis Raamattua kunnioittavia selitysteoksia, jotka antavat tärkeitä tietoja Raamatun ja sen yksittäisten kirjojen ymmärtämiseen.
  • Tulkitse Raamattua kokonaisuutena. Sen selkeitä, suorasanaisia ja monissa kohden vahvistettuja pääopetuksia eivät kaada Raamatun yksittäiset jakeet. Näennäisesti vastakkaiset raamatunkohdat puhuvat joko eri asiasta tai eri näkökulmasta.
  • Saarnaajan kirjan kohdalla on tärkeää ymmärtää ”auringon alla” ilmaisun tarkoittavan jumalattoman ihmisen näkökulmaa elämään. Sen vastapuolena on elämä Jumalan yhteydessä, ikään kuin ”auringon yläpuolelta” nähtynä. Elämä ilman Jumalaa on mieletöntä; vain Jumala antaa tarkoituksen elämälle.

 

Kirjoja Raamatun ymmärtämiseen:

  • Jukka Norvannon Saarnaajan kirjan selitysteos (perussanoma)