Rukoussunnuntai (5. su pääsiäisestä)

RUKOUSSUNNUNTAI

Halikon kirkko 1.5. 2016
Kappalainen Erkki Kiiski

Evankeliumi: Joh 16:23-33

 

 

SAARNA

 

Osuvia sattumia rukouksesta

Hyvä Sanankuulija! Muuan pieni tyttö käveli päivittäin edestakaisin koulumatkansa. Vaikka aamun sää oli uhkaava tummine pilvineen, hän teki matkan jalkaisin. Päivän kuluessa tuuli alkoi nousta ja puolenpäivän jälkeen alkoi ukkostaa, salamat räiskivät ja koko taivas jyrisi. Äiti oli kotona niin huolissaan, että päätti lähteä tytärtään vastaan.

Pian hän näkikin tyttärensä reppu selässä taivaltamassa tienviertä. Kun salama leimahti, pikkutyttö pysähtyi ja katsoi ylöspäin ja hymyili oikein leveästi. Äiti avasi auton ikkunan tyttären kohdalla ja kysyi: – Mitä ihmettä sinä teet, kulta pieni? – Jumala ottaa minusta koko ajan valokuvia, tyttö vastasi.

Ainakin hänellä oli asenne kohdallaan. Jumala on kiinnostunut minusta ja näpsii kuvia koko ajan. Kunpa meilläkin olisi tällainen lapsenkaltainen asenne Taivaan Isään. Voin jättää kaikki huoleni hänelle, puhua kaikki asiani hänelle ja luottaa siihen, että hän kuulee minua. Sillä olen hänelle tärkeä.

Rukoussunnuntain nimi juontaa rukouskulkueista, joita aikanaan alettiin järjestää keväisin. Katolinen kirkko halusi korvata keväisin pellolle suuntautuneet pakanalliset kulkueet Roomassa 300-luvulta alkaen. Kylvön siunaamiseen liittyvät rukoushetket ja – kulkueet ovat yleistyneet monin paikoin myös täällä luterilaisessa Suomessa.

Kerrotaan tositarinaa piispantarkastuksesta itäisessä Suomessa. Oli talvi.  Piispa istui kanttorin autoon. Miehet lähtivät kohti jotakin paikallisen seurakunnan tilaisuutta. Yhtäkkiä auto alkoi heittelehtiä lumisella ja jäisellä tiellä ja auto ajautui tieltä ojaan, metsähallituksen puolelle. Ratissa oleva kanttori kirota päräytti spontaanisti.  Sen jälkeen oli autossa syvä hiljaisuus. Viimein piispa lausui: – Rakas työtoveri. Neuvoisin kuitenkin ensin kääntymään oman työnantajamme puoleen.

Siinä oli kirkon johtajalta sana naulan kantaan. Käännytään ensin oman työnantajan eli Jeesuksen puoleen. Tässäkin Herran huoneessa meillä on hyvä olla ja rukous kantaa meitä uuteen huomiseen.  Moni meistä saattaa turhankin paljon aristella rukouksiaan. Tietty arkuus ja nöyryys ovat kyllä rukouksessa paikallaan, mutta voisimme olla rohkeampiakin pyytämään Herralta asioita ja rohkeammin voisimme myös kiittää ääneen Jumalaa kaikesta hänen hyvyydestään.

Eräs parikkalalainen mies vei poikansa pellolle. Kun kylvöt oli tehty, isä otti lakkinsa päästä ja sanoi pojalleen: – Tärkein on vielä tekemättä. Nyt pyydämme siunausta sadolle. Isä painoi päänsä nöyrästi rukoukseen ja poika teki samoin perässä.  Kun sitten koitti syksy, pidettiin kiitosrukous saaduista maan antimista. Näin tuleva KRS:n evankelista Esko Luukkonen oppi ruohonjuuritasolla luottamaan Jumalaan arjen keskellä. Tärkein on vielä tekemättä. Eipä unohdeta rukousta.

 

Rohkaisua rukoukseen

Päivämme ilosanomassa Jeesus opettaa meitä rukoilemaan. Me saamme rukoilla yhdessä toisten kristittyjen kanssa ja sitten myös yksinäisyydessä. Rukous ei ole toisille ihmisille suunnattu hurskauden osoitus, ei ihmissanojen tulvaa, vaan rukous on kohtaamista. Se on sitä, että asetut Herran hoitavaan läsnäoloon.

Aina kannattaa rukoilla. Elämässämme riittää kyllä tilanteita ja haasteita, joihin tarvitaan Jumalalta apua, voimia tai toivoa. Joku on menettänyt läheisensä, toinen etsii apua ihmissuhdekriisiin, kolmas kokee taloudellista ahdinkoa ja neljäs miettii koko elämän tarkoitusta. Viides toivoo siunausta avioliitolle, joka on alkamassa. Ja kuudes on täällä kiittämässä Herraa uuden elämän ihmeestä ja siitä, että pyhässä kasteessa juuri hänet on liitetty elämää suurempiin käsiin ja seurakunnan yhteyteen. Onneksi rukouksen lahja on aina käytettävissämme. Rukouksessa ei ole mitään menetettävää, mutta erittäin paljon saatavaa.

Evankeliumissa Jeesus suorastaan haastaa sinua rukoilemaan tänään. HÄN HOUKUTTELEE sinua ilon lähteille. Minun kokemukseni rukouksesta on se, että kannattaa pistää vetämään monta rukousta ylös samanaikaisesti. Jos riipumme Herran edessä vain yhden asian kanssa, odottavan aika tulee pitkäksi. Jotkut jopa kadottavat uskonsa, kun mitään mullistavaa ei tapahdu. Heitä, rakas ystävä, monta rukouspyyntöä ylöspäin ja pidä päiväkirjaa asioista, joita olet Herralta pyytänyt. Monet kristityt ovat suorastaan ällistyneet, kun he ovat alkaneet seurata kirjallisesti omien pyyntöjensä toteutumista. Todella moniin, melkein kaikkiin pyyntöihin, näyttäisi tulevan + merkkisiä vastauksia vuosien ja vuosikymmenten saatossa. Joskus emme silti saa, mitä olemme toivoneet. Siihen Herralla täytyy olla hyvä syy, jos hän ei toteuta pyyntöäsi. Hänellä on laaja perspektiivi, hän katselee asioita myös iankaikkisuudesta käsin. Jotkut pyytämämme asiat eivät ehkä olisi meille pitkässä juoksussa siunaukseksi.

En lähtisi moittimaan sinun uskoasi, jos pyytämäsi asia ei toteudu. Oma kokemukseni Jumalasta ja hänen valtakunnastaan on mystinen. Välistä tuntuu siltä, että kaikki pyytämäni asiat menevät läpi. Jonakin toisena päivänä taivas tuntuu olevan kuin kuparia ja omat pyynnöt muksahtelevat maan kamaralle saman tein.

Eräs kollegani sanoi, että se riippuu siitä, millä tuulella Herra on. Kuulosti letkautukselta. Tänään Herra on myötämielinen ja huomenna kiivas ja kiukkuinen. Tämä tuntuu minusta kyllä oudolta. Ei se näin voi mennä.

Tottahan toki Jeesus kehottaa meitä anomaan ja pyytämään häneltä asioita, siunauksia ja vaikka ihmeitä. Kun sitten saamme osaksemme hänen hyvyyttään, meidät valtaa ilo. Jos emme saa pyytämäämme, voimme silti jäädä kolkuttelemaan Taivaan ovea ja kuulostelemaan, onko Herralla tässä jokin toinen tie, joudunko kenties odottamaan vastausta, onko tässä meneillään jokin salattu kätketty siunaus, jonka ei ole tarkoituskaan paljastua. Joskus Jumalan vastaus tulee vasta vuosikymmenten päästä ja viimeisimmät rukousvastaukset koetaan Herran luona, taivaan ilossa.

Eräs henkilö ilmoitti pohtivansa eroa kirkosta, koska hänen rukoukseensa saada uusi asunto ei ollut tullut myönteistä vastausta. Hänellä oli ilmeisesti mennyt sekaisin joulupukille osoitettava toivomuslista sekä aito rukous. Tietenkin tuokin ihminen oli aivan oikeassa siinä, että sitä asuntoa saa rukoilla sekä myös pyytää avuksi toisia, jotta tämä toive voisi toteutua.

 

Rukous päivän tekstien valossa

Rukoussunnuntain ilosanoma on siinä, että tavallisena seurakunnan jäsenenä olet täysin pätevä olemaan suoraan yhteydessä Taivaallisen Isään. Olet hänelle tärkeä ja rakas ihminen.  Hän haluaa antaa jokaiselle seuraajalleen kaiken sen turvan, lämmön ja rohkeuden, mikä Jeesuksen ensimmäisillä oppilailla oli. Sinulla on oikeus lähestyä Jumalaa läheisenä Isänä, isinä, Abbana, ja voit vielä liittää rukouksesi yhteyteen vahvikesanan Jeesuksen nimessä. Tämä Jeesuksen nimessä rukoileminen tarkoittaa sitä, että rukouksesi on sopusoinnussa Jeesuksen ja Jumalan tahdon kanssa. Antiikin maailmassa jonkun henkilön nimen katsottiin edustavan tuota henkilöä itseään, hänen mainettaan ja kunniaansa. Näin Jeesuksen nimessä rukoileva ei voi rukoilla mitään sellaista, mitä Jeesus ei edustaisi tai allekirjoittaisi.

Tämän sunnuntain teksteistä löysin suuria ilonaiheita. Ne ovat Jumalan itsensä antamia lupauksia meille. Ja tässä ne tulevat vielä kootusti. Jumalalla on sinulle hyvät suunnitelmat. Hän antaa sinulle tulevaisuuden ja toivon. Etsiessäsi Herraa tulet löytämään hänet. Hän vahvistaa sisäisen olemuksesi Pyhällä Hengellään. Rakkaus on elämäsi perustus ja kasvupohja. Tulet saamaan pieniä ja suurempiakin rukousvastauksia, kunhan muistat pyytää Taivaalliselta Isältä Jeesuksen nimessä. Pyydä niin saat ja ilosi on täydellinen. Jeesuksen yhteydessä sinulla on rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi. Onneksi olkoon sinulle näistä hyvistä uutisista.

 

Kappalainen Erkki Kiiski