Room 7 luku – 9:18 (Hartaudet 9-12)

Room 7 luku: LAIN TUOMIOSTA VAPAA KILVOITTELEE ARMON VARASSA

Vaikka uskova on vapaa lain julistamasta kadotustuomiosta, laki jatkaa yhä ikiaikaista tehtäväänsä. Se näyttää synnin todeksi ja pakottaa etsimään armoa ja voimaa Kristuksen ristin juurelta.

Paavali puhuttelee voimakkaasti erityisesti Rooman seurakunnan juutalaiskristittyjä (7:1). Heille Mooseksen laki oli ylitsepääsemättömän rakas. Oli mahdotonta ajatella elämää ja pelastusta ilman sitä. Laki oli kyllä ehdottoman hyvä ja tarpeellinen, mutta sen kautta ei voinut pelastua. Siksi Paavali teki paljon töitä vapauttaakseen juutalaiset väärästä suhteesta lakiin.

Paavali vertaa lakia avioliittoon, jossa puolisot on elinikäisesti sidottu toisiinsa (7:2-6). Vasta toisen kuolema vapautti tästä sidoksesta niin, että jäljelle jäänyt puoliso oli vapaa avioitumaan toisen henkilön kanssa. Aluksi ihminen oli ikään kuin naimisissa Mooseksen lain kanssa. Tämä laki kuoletti tuomiollaan syntisen ihmisen ja täytti sille annetun keskeisen tarkoituksen. Ihmisen ja lain välinen liitto purkautui kuoleman tähden. Kuolemaan kätkeytyy kuitenkin uusi elämä ja uusi vapaus. Kuolema vapauttaa ihmisen uuteen elämään ja uuteen suhteeseen – Kristuksen kanssa.

Paavali puhuu ennen kaikkea lain yhdestä perustarkoituksesta eli ihmisen tuomitsemisesta kuolemaan ja kadotukseen synnin tähden. Tältä osin lain tarkoitus on täyttynyt. Toiseksi, Jumalan pyhä laki sisältää elämänlain, moraalilain oikeasta ja väärästä. Tästä ihminen ei vapaudu. Päinvastoin! Uudestisyntynyt, armahdettu uusi ihminen (”sisäinen ihminen”) sitoutuu ilolla tähän elämänlakiin (7:22).

Mikä siis on kristityn suhde lakiin? Hän on vapaa lain tuomiosta, mutta sidottu lain opettamaan rakastavaan elämään. Voidaan sanoa myös niin, että laki muuttuu kristilliseksi kehotukseksi. Näitä pohjimmiltaan lakiin perustuvia kristityn elämänohjeita on paljon Jeesuksen opetuksissa ja Uuden testamentin kirjeissä. Niissä vahvistetaan monin tavoin Kymmenen käskyn opetukset.

Tänäänkin me tarvitsemme lakia siihen, että erottaisimme oikean ja väärän, hyvän ja pahan. Me tarvitsemme lakia siihen, että osaisimme suuntautua oikeaan ja tunnistaa itsessämme kaiken väärän. Me tarvitsemme lakia siihen, että tulisimme epätoivoisiksi ja turvautuisimme kaikessa Kristukseen, sillä omin voimin me emme lakia täytä. Vain Kristus ja Pyhä Henki antavat meille siihen voimaa.

Tällaista sisäistä kamppailua kävi Paavali. Pitkään hän luuli voittavansa ja tulevansa täydelliseksi. Lopulta oli nöyrryttävä totuuteen: olen yhtä aikaa syntinen ja vanhurskas (7:18-25). Sellaisena Jumala hyväksyi hänet Kristuksen tähden ja sellaisena hän vaeltaisi kirkkauteen saakka. Sellaisena Paavali uskalsi jättäytyä kokonaan Kristuksen varaan. Sellaisena hän palveli Jumalaa.

”Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen kautta! Niin minä siis tällaisena palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.”  Oletko sinä löytänyt saman levollisen uskon ja varmuuden? Vieläkö ponnistelet omin voimin kohti täydellisyyttä? Joko olet kokonaan luovuttanut? Anna Kristuksen pelastaa sinut! Kristuksessa sinä kelpaat Jumalalle sellaisena kuin olet!

Uskova saa pyhittyä vailla pelkoa tuomiosta ja hylkäämisestä,
mutta siihen sisältyy oma kipunsa ja taistelunsa!

 

 

Room 8:1-17: ELÄMÄ HENGESSÄ

Laki kuolettaa syntisen ihmisen, mutta Kristuksen täydellinen lunastustyö ja Pyhän Hengen voima tekee hänet jälleen eläväksi. Pyhä Henki tuo Jumalan suloisen läsnäolon ihmissydämeen.

Roomalaiskirjeen 8. luku on Raamatun helmiä. Siinä on kaikki olennainen. Lue sitä ja lepää Jumalan rakkaudessa, iloitse pelastuksen ihmeellisessä varmuudessa ja nauti uuden elämän ensihedelmistä!

”Nyt ei siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa!” (8:1). Jeesus täytti kaikki lain vaatimukset ja sovitti rikkomuksemme. Lain kadottava tuomio on väistynyt ikiajoiksi. Pimeys on vaihtunut kirkkaudeksi ja kuolema elämäksi. Tässä on uskovan ajallinen ja iäinen turvakallio. Älä siis pelkää. Saat tuoda luottavaisin mielin kaikki syntisi yhä uudelleen ristin juurelle.

”Elämän Hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista” (8:2). Paavali asettaa vastakkaisiksi Jumalan ja syntisen ihmisen. Pyhässä Hengessä Jumala antaa elämän syntiselle, kuolevaiselle ihmiselle. Kun Jumalan pyhä laki paljastaa synnin ja tuomitsee kuolemaan, Jumalan pelastava ”laki”, evankeliumi tuo vapauden ja elämän. Kun pyhä laki vain sanoo, mikä on oikein, elämän Hengen laki antaa Jumalan mielenmukaisen elämän.

Ihminen, jolla ei ole Pyhää Henkeä, elää syntisessä tilassaan, sokeasti sen vallassa. Syntisyys ei tarkoita välttämättä äärimmäistä pahaa vaan itsekkyyttä, joka torjuu Jumalan ja aidon rakkauden. Syntinen ihminen on kyllä altis äärimmäiseenkin pahaan. Ihminen, jolla on Pyhä Henki ja joka täydellisesti elää Hengen johdatuksessa, rakastaa täydellisesti Jumalaa, lähimmäistä ja itseään. Vielä nyt uskova ei vielä ole täydellisyyden tilassa vaan hänessä vaikuttaa jatkuvasti nämä kaksi voimaa: synti ja Henki.

Kristillisyyden piirissä on erilaisia painotuksia. Jotkut pitävät uskovaa yhä edelleen pelkästään syntisenä, jossa ei ole mitään hyvää. Jotkut taas ajattelevat, että uskova voi pyhittyä kutakuinkin täydelliseksi ja pieninkin synti voi johtaa kadotukseen. Molemmat ovat väärässä. Paavali, Uusi testamentti ja koko Raamattu opettavat toisin. Ne ottavat huomioon molemmat puolet. Uskova ihminen on yhtä aikaa syntinen ja pyhä. Siksi meitä yhä uudestaan varotetaan synnistä ja rohkaistaan hyvään. Siksi meitä yhä uudelleen lohdutetaan Kristuksen täydellisellä sovitustyöllä, joka jatkuvasti pesee meidän syntimme pois. Tämä on raamatullista realismia ja tervettä kristillisyyttä.

Kun laki tuomitsee ihmisen, evankeliumi lohduttaa ja rohkaisee. Paavali opettaa, kuinka uskova on Jumalan lapsi, jota Henki johdattaa (8:14). Meidän ei tarvitse enää pelätä eikä ponnistella pakon-omaisesti. Taivaan Isän syli on avoinna. Temppelin kaikkein pyhin on avattu ja sen esirippu on repäisty halki. Jeesuksen veri on pirskotettu armoistuimelle ja siksi sieltä vuotaa iankaikkinen armo. Saamme elää uutta elämää armon varassa, Kristuksessa Jeesuksessa, Pyhän Hengen voimassa ja Isän armahtavassa rakkaudessa. Silti synti tekee yhä ajallista tuhoaan. Se satuttaa, särkee ja turmelee. Siksi olisi hyvä välttää syntiä. Mutta silloinkin, kun lankeamme, saamme anteeksi – Jeesus ei hylkää meitä!

Sinut on kätketty Kristukseen.
Sinut on täytetty Pyhällä Hengellä.
Miksi antautuisit synnin vietäväksi?

 

 

Room 8:18-30: ELÄMÄ KIRKKAUDEN TOIVOSSA

Kristityn elämä on kamppailua, mutta se ei ole toivotonta. Olemme matkalla täydelliseen kirkkauteen. Tällä matkalla meitä siivittää Pyhän Hengen esirukoukset, Isän pelastava tahto ja Kristuksen muuttumaton, kaiken kestävä rakkaus.

Raamattu ei lupaa meille helppoa elämää. Siitä on menestysteologia kaukana. Monen ahdistuksen ja pimeän laakson kautta meidän on kuljettava Jumalan valtakuntaan. Tällä matkalla emme ole yksin emmekä päämäärättömiä. Jumala on antanut kirkkaan toivon. Se on jotain sellaista, mikä toteutuu täydellisen varmasti. Se on kuin kirkas valo, joka jo loistaa horisontissa ja kutsuu meitä luokseen.

Toisinaan joudumme miettimään, kannattaako kaidan tien kulkeminen. Eikö lavea tie olisi sittenkin helpompi ja mukavampi? Tämä on inhimillistä, mutta samalla hyvin vaarallista ajattelua. Elämän karu todellisuus pysäyttää. Yksin emme voi löytää onnea. Yksin emme voi voittaa kuolemaa. Yksin emme voi kukistaa maailmassa jyllääviä tuhon voimia. Lavea tie tarjoaa nopeita pikavoittoja, mutta lasku on hirvittävän kallis. Sen me joudumme maksamaan itse.

Jumala kyllä ymmärtää tuskamme – onhan hän Luojamme ja onhan hän kokenut ihmisyyden tuskan ruumiissaan, Kristuksessa Jeesuksessa. Tätä tuskaa emme koe vain me vaan koko luomakunta huokaa turmeluksen orjuudessa. Kaikkea kaunista ja hyvää riivaa käsittämätön kuoleman kamppailu. Tuntuu kuin piru olisi irti ja niin se onkin. Syntiinlankeemus on tuonut kärsimyksen, kuoleman ja katoavaisuuden koko luomakunnalle. Paha tekee pahaa.

Mutta kaiken yläpuolella loistaa kirkas Kristuksen evankeliumi, joka lupaa parempaa. Meillä on toivo. On koittava päivä, jolloin kaikki kyyneleemme pyyhitään pois eikä enää ole tuskaa, syntiä eikä kuolemaa. Kirkkauden sarastaessa Jumala luo kaiken uudeksi, täydelliseksi. Tuon kirkkauden määrättömyyttä emme käsitä. Se sulattaa jäätyneet sydämet ja parantaa lämmöllään kaikki haavamme.

Ahdistustemme keskellä tuskin osaamme edes rukoilla. Siinäkin Jumala tulee meitä vastaan. Hän rukoilee meissä sanomattomin huokauksin ja kantaa meitä Pyhän Hengen siivin (8:26). Jumala rohkaisee myös Sanallaan. Siinä hän kertoo, että on jo antanut meistä kuninkaallisen pelastuskäskyn. Meidät on määrätty perimään iankaikkinen elämä. Sitä määräystä kukaan ei voi kumota.

Paavali luettelee monia uhkaavia, voimakkaita vihollisia, joilla ei kuitenkaan ole perimmäistä valtaa meihin, koska meidät on kätketty Kristuksen armosyliin ja iankaikkiseen rakkauteen (8:31-39). Paavali ei opeta, että me välttyisimme näiltä vihollisilta, vaan: kun kohtaamme niitä, ne eivät riistä meitä Kristuksen iankaikkisesta suojasta. Näitä vihollisia ovat lain tuomiovalta, tuska, ahdistus, vaino, nälkä, sodat, marttyyrikuolema, elämä ja kuolema, enkelit ja henkivallat, nykyhetki ja tulevaisuus, maailmankaikkeuden voimat ja mittaamaton äärettömyys.

Ahdistusten tien kirkastaa
Kristuksen rakkaus, Pyhän Hengen salattu voima ja Isän Jumalan ikuinen armopäätös.
Päämäärä siintää jo edessä. Aamu sarastaa ja kodin lämpö tulvii vastaan.

 

 

Room 9:1-18: ISRAELIN VALINTA ARMOSTA

Paavali siirtyy Roomalaiskirjeessä pelastushistoriaan, joka koskettaa juutalaisia ja pakanoita (luvut 9-11). Molemmat pelastuvat Jumalan armovalinnan mukaisesti perustuen lupaukseen ja uskoon – ei lain vaatimiin tekoihin.

Paavalilla on syvä rakkaus kansaansa, juutalaisia kohtaan. Hän puhuu sydänverellä, joka kumpuaa siitä, mitä Jumala kokee rakkaudessaan. Jumala oli siunannut Israelia lapseudella, kirkkaudella, liitoilla, lailla, lupauksilla, jumalanpalveluksella, kantaisillä ja Messiaalla. Kaikki oli lahjaa, mutta kansa käänsi sen omaksi ansiokseen ja ylpeili syntyperällään.

Näin tehdessään Israel sulki silmänsä synneiltään ja asetti luottamuksen itseensä. Sen myötä Israel menetti siunauksensa. Todellinen suhde Jumalaan perustuu aina armoon, lupauksiin ja uskoon – ei tekoihin, koska ne ovat syntisiä. Todellinen Israel on lupausten lapsi, Iisak – ei tekojen lapsi, Ismael. Jaakobkin sai esikoisaseman ilman ansiota.

Onko Jumala epäoikeudenmukainen toimiessaan näin? Ei. Kaikkivaltius kuuluu Jumalalle. Lisäksi, lakiin ja tekoihin turvautuva ihminen tosiasiassa torjuu Jumalan pelastavan työn. Hän sanoo, ”minä en tarvitse sellaista” ja jää synnin valtaan. Vain armon edessä nöyrtyvä vanhurskautetaan. Näin Jumala avaa elämän oven heikoimmallekin. Kaikki ovat samalla viivalla. Tässä on suuri viisaus ja armo.

Meidän maailmassa kaikki mitataan suorituksilla ja ansioilla. Kuka pärjää parhaiten koulussa, työelämässä, urheilussa, omaisuuden keräämisessä ja politiikassa? Sama hiipii seurakuntiin. Pitää olla teologian tohtori ja kuulua samaan liberaaliteologiseen hyvä-veli porukkaan, oikeanlaiseen puolueeseen, kenties jopa vapaamuurareihin, jotta pääsee korkeaan asemaan. Tavalliset ihmiset ja varsinkin ne, joilla on erilaisista syistä johtuen heikommat lähtökohdat, jäävät jalkoihin.

Onneksi Jumala näkee toisin. Peräkylän vanha mummo, joka uskoo Jumalaan, rukoilee ja palvelee lähimmäisiään kaikessa hiljaisuudessa, voikin olla Jumalan silmissä paljon korkeammalla kuin ulkoisia menestyksen mitaleita kantavat herrat ja rouvat. Ensimmäiset tulevat viimeisiksi ja viimeiset ensimmäiseksi.

Meidän todellinen arvomme ja asemamme perustuu siihen, että Jumala on meidät luonut, lunastanut, pyhittänyt ja kirkastanut – ei meidän tekoihin. Niinpä vastasyntynyt vauva ja sairauden heikentämä vanhus ovat yhtä arvokkaita kuin verevin urheilutähti tai rikkain pörssimiljonääri.

Viimeisen sanan sanookin Jumala. Hänellä on valta armahtaa ja paaduttaa kenet tahtoo. Hän paaduttaa rakkautensa torjuvan ihmisen vetämällä läsnäolonsa pois. Silloin jäljelle jää vain kova ihmissydän. Mutta ylitse kaiken muun Jumala armahtaa Kristukseen turvautuvan ihmisen ja täyttää hänet läsnäolollaan ja iankaikkisilla siunauksilla.

Sinäkin olet lupauksen lapsi,
kun uskot Jeesukseen Kristukseen!