Pitkäperjantai

PITKÄPERJANTAIN SAARNA

 

EVANKELIUMI

Jeesuksen kanssa teloitettavaksi vietiin kaksi muuta miestä, kaksi rikollista. Kun tultiin paikkaan, jota kutsutaan Pääkalloksi, he ristiinnaulitsivat Jeesuksen ja rikolliset, toisen hänen oikealle puolelleen, toisen vasemmalle.

Mutta Jeesus sanoi: ”Isä, anna heille anteeksi. He eivät tiedä, mitä tekevät.” Sotilaat jakoivat keskenään Jeesuksen vaatteet heittämällä niistä arpaa.

Kansa seisoi katselemassa. Hallitusmiehiäkin oli siellä ivailemassa Jeesusta. He sanoivat: ”Muita hän kyllä on auttanut – auttakoon nyt itseään, jos hän kerran on Messias, Jumalan valittu.” Myös sotilaat pilkkasivat häntä. He tulivat hänen luokseen, tarjosivat hänelle hapanviiniä ja sanoivat: ”Jos olet juutalaisten kuningas, niin pelasta itsesi.”

Jeesuksen pään yläpuolella oli myös kirjoitus: ”Tämä on juutalaisten kuningas.”

Toinen ristillä riippuvista pahantekijöistä herjasi hänkin Jeesusta. Hän sanoi: ”Etkö sinä ole Messias? Pelasta nyt itsesi ja meidät!”

Mutta toinen moitti häntä: ”Etkö edes sinä pelkää Jumalaa, vaikka kärsit samaa rangaistusta? Mehän olemme ansainneet tuomiomme, meitä rangaistaan tekojemme mukaan, mutta tämä mies ei ole tehnyt mitään pahaa.” Ja hän sanoi: ”Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi.”

Jeesus vastasi: ”Totisesti: jo tänään olet minun kanssani paratiisissa.”

Oli jo kuudes tunti. Silloin, keskipäivällä, aurinko pimeni. Pimeys tuli koko maan ylle, ja sitä kesti yhdeksänteen tuntiin saakka. Temppelin väliverho repesi keskeltä kahtia.

Ja Jeesus huusi kovalla äänellä: ”Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni.”

Tämän sanottuaan hän henkäisi viimeisen kerran.

(Luuk 22:32-46)

 

 

SAARNA

Jeesuksen ristinkuolema oli hetki, jolloin kaikki inhimilliset toiveet ja odotukset romahtivat.
Tämän kokivat Jeesuksen opetuslapset ja häntä seuranneet ystävät. Kirkas tulevaisuus muuttui hetkessä sysimustaksi pimeydeksi, jossa ei ollut enää pienintäkään valoa.

Kuitenkin Jeesuksen ristinkuolema oli hetki, jolloin Jumalan pyhä ja rakastava tahto toteutui. Pyhä tahto toteutui, koska ihmiskunnan synnit tuomittiin Kristuksessa; rakastava tahto täyttyi, koska ristintyön kautta Jumala saattoi armahtaa ja vapauttaa syntiset ihmiset.

Kun inhimillinen toivo sammui lopullisesti, jäljelle jäi jumalallinen toivo. Kun mikään ei ollut enää ihmisten varassa, kaikki olikin Jumalan varassa.

Ehkä sinäkin olet omassa elämässäsi kokenut pitkäperjantain kaltaisia hetkiä, jolloin pimeys, pettymykset ja toivottomuus täyttävät mielesi. Ja sittenkin, kaiken keskellä,
siitä huolimatta meitä kannattelevat iankaikkiset käsivarret.

 

Se, mitä ihmissilmä ei kyennyt näkemään eikä mieli ymmärtämään, olikin Jumalan suunnitelmien täyttymys. Lukemattomat Vanhan testamentin ennustukset täyttyivät. Niistä kuulimme tänään tuon Jesajan kirjan kuvauksen Karitsasta, joka ääneti kärsii sovittavan kuoleman pahantekijöiden joukossa, Jumalan lyömänä, mutta sittenkin täydellisen viattomana.

Jeesuksen ristinkuolemassa täyttyivät lukemattomat vanhan liiton aikaiset esikuvat. Pitkäperjantai oli Suuri sovituspäivä, jolloin kansan synnit sovitettiin, sen lopullinen täyttymys. Pääsiäisateria, jota oli syöty jo yli 1000 vuoden ajan Egyptistä vapautumisen muistoksi, sai täyttymyksen Kristuksessa, Jumalan Karitsassa, jonka ruumis ja veri annettiin meidän puolestamme. Väliverho, joka erotti Jumalan ja ihmisen, repäistiin kahtia ylhäältä alas, Jumalan luota alas meidän ihmisten luokse. Tie Jumalan läheiseen yhteyteen avautui.

 

Jumala tulee Kristuksen kautta todellisesti sinun ja minun elämään, kun vain suostumme sovintoon Jumalan kanssa ja avaamme sydämemme hänelle, joka sinua näin rakastaa ja joka tahtoo sinut täydellisesti armahtaa.

Risti johtaa myös elämämme, sydäntemme, ajatustemme, sanojemme ja tekojemme muuttumiseen. Kun Jumala saa meitä rakastaa, jotakin hänen rakkaudestaan tarttuu myös meihin.

Näin Jumalan todellisuus murtautuu läpi meidän ihmisten elämään Kristuksen ristinkuoleman kautta – ei meitä musertaen ja murskaten, vaan itse ensin musertuen meidän puolestamme.

 

Jeesuksen risti voi tuntua ihmisestä kammottavalta ja inhottavalta vailla mitään pyhää, rakastettavaa ja kunnioitettavaa, saati sitten mitään uskonnollista. Jeesuksen risti halutaankin kieltää monin paikoin. Risti on häväistystä – ihmisen ja Jumalan häväistystä.

Kuitenkin, Jeesuksen risti on syvin ja perimmäisin vastaus meidän ihmisten vaikeimpiin ongelmiin. Ristin tähden me saamme anteeksi ja voimme vapautua syyllisyydestä, joka meitä painaa.

Ristin kautta saamme elämällämme kestävän perustan, jonka varassa saamme elää turvassa, armahdettuina. Synti sitoo meitä kaikkeen pahaan ja pilaa elämämme, mutta risti antaa meille sisäistä voimaa sitoutua synnin sijasta rakkauteen. Ristin tähden saamme kokea myös, että saamme vapautua pahuuden otteesta.

Jeesuksen ristinkuoleman ja ylösnousemuksen kautta saamme tulla osallisiksi Kristuksen voitosta yli kuoleman. Juuri kuoleman pelko vie mielekkyyden elämän parhaimmiltakin kokemuksilta. Lopulta kuolema tekee tyhjäksi elämän. Kristuksessa tämä kääntyy päälaelleen: kuolemasta tulee voitettu kanta – elämä ei päätykään fyysiseen kuolemaan vaan tie kulkee sen läpi – ei kadotukseen – vaan ikuiseen elämään. Saamme lopulta tulla kotiin.

Näin risti onkin se syvin, pätevin ja ainoa ratkaisu synnin, kuoleman ja pahuuden valtojen edessä. Jumala ei tee pintapuolisia, kosmeettisia toimenpiteitä vaan hän pureutuu karuun ytimeen ja ratkaisee syvimmät ja vaikeimmat ongelmamme.

 

Tätä ristinvoimaa voi jäädä katselemaan ulkoa päin, vailla omakohtaista kokemusta.
Silloin ihminen on kuin ryijyn edessä, jota hän katselee sen väärältä, nurjalta puolelta.
Ryijy näyttää väärältä puolelta käsittämättömältä, täynnä solmuja, langanpätkiä, täynnä kummallisia vikoja ja virheitä.

Kun ihminen ottaa Jeesuksen vastaan syntiensä sovittajana, Herrana ja Vapahtajana,
hän näkeekin Jumalan solmiman ryijykudoksen kauneuden, kuvioinnin ja harmonian.

Meitä kutsutaan tulemaan Jeesuksen ristin juurelle. Mitä lähemmäksi sinä tulet ristiä ja Jeesusta, sitä selvemmin sinä saat kuulla hänen äänensä ja kokea hänen rakkautensa.

Jeesuksen ristin juurella, aivan hänen lähellään saamme kuulla Jumalan sydämen syvimmän sykkeen, Jumalan rakkauden sinua ja minua kohtaan.

 

 

Ristin juurella saat kuulla Jeesuksen hämmästyttävät sanat:

 

”Isä, anna heille anteeksi”. Jeesus tuo anteeksiantamuksen, armahtavan rakkauden todellisuuden sinunkin elämääsi.

 

Ristin juurella saat nähdä, kuinka paatunut ryöväri tulee katumukseen, tunnustaa syyllisyytensä ja turvautuu Vapahtajaan: ”Jeesus muista minua, kun tulet valtakuntaasi”.

 

Monesti vasta ankaran ristin päällä ihminen taipuu katumukseen ja turvautuu Jumalaan; joku kenties vasta oman kuoleman lähestyessä. Silloinkin saamme kuulla Jeesuksen lohduttavat ja armahtavat sanat: ”Totisesti, jo tänään sinä olet minun kanssani paratiisissa!”

 

Ristin juurella näemme Jeesuksen huolenpidon ja ajallisen elämän merkityksen. Vanhimpana poikana Jeesuksella oli velvoite huolehtia Mariasta ja sisaruksistaan Joosefin kuoltua. Äiti-Marian sydän särkyi katsellessaan Jeesuksen ristinkuolemaa. Jeesus kuitenkin antoi Johanneksen itsensä tilalle. Hän sanoi: ”Katso, tässä on poikasi. Katso, tässä on äitisi!”. Jumala ymmärtää sinunkin tarpeesi elämäsi menetysten ja huolien keskellä. Hän antaa sinulle ystäviä ja läheisiä, jos vain itse omalta puoleltasi olet valmis samaan.

 

Ristin juurella, kun pimeys on syvimmillään, Jeesus huutaa sinun puolestasi: ”Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?”. Tässä elämässä kohtaamme monia pienempiä ja suurempia hylätyksi tulemisen kokemuksia. Jeesus oli monien ihmisten hylkäämä. Hän tietää, miltä sinusta tuntuu. Ja vielä enemmän: Jeesus koki myös sen, millaista on olla Jumalan hylkäämä. Syntimme erottavat meidät Jumalasta. Kun Jumalan pitäisi hylätä sinut ja minut, Jeesus asettuukin meidän tilallemme ja kokee tuon täydellisen hylkäämisen, jota me emme edes osaa kuvitella. Siksi sinun ei koskaan tarvitse sanoa näitä sanoja: Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit. Ja vaikka toisinaan kokisit olevasi kaukana Jumalasta, Kristuksessa olet sittenkin aivan lähellä, hänen sylissään.

 

Ristin juurella kohtaamme myös Jeesuksen ihmisyyden. Kun hän sanoo, ”minun on jano”, hän osoittaa olevansa lihaa ja verta niin kuin sinä ja minä, ajallisine perustarpeineen. Varsinkin vesi on elämän perusehto. Niin kuin rukoilemme jokapäiväistä leipäämme, Jumala haluaa huolehtia myös jokapäiväisestä juomastamme. Hän onkin mitannut kaiken niin, että jokaiselle riittää, kunhan vain elämme kohtuullisesti ja jaamme tasapuolisesti. Jano kuvastaa myös ihmisen syvintä elämänkaipuuta, koska tässä ajallisessa maailmassa, ilman Jumalaa, meillä on ainainen jano.

 

Ristin juurella kohtaamme Jeesuksen täydellisen luottamuksen Taivaalliseen Isään:
”Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni”. Jumala on täydellisen luotettava niin elämässä kuin kuolemassa. Hänen varaansa saamme turvallisesti antaa oman itsemme, elämämme, kuolemamme ja koko ikuisuutemme.

 

Lopulta, aivan viimeiseksi, Jeesus sanoo: ”Se on täytetty!”. Kaikki, minkä Jumala Sanassaan lupaa, sen hän myös tekee, viimeistä piirtoa myöten. Se on täytetty!

Tämän täytetyn työn varaan me saamme jäädä itse kukin. Sen varassa murheen täyttämä, musta pitkäperjantai saa hiljaisuudessa ja odotuksessa muuttua pyhäksi, hyväksi, suureksi perjantaiksi. Sen saamme kokea todeksi, kun tulemme lähelle ristiä, lähelle Jumalan sydäntä, lähelle Jeesusta.