Pitkällä matkalla kohti taivasta

ROHKAISUN SANOJA KRISTITTYNÄ VAELTAMISEEN KOHTI TAIVASTA

Kristityn elämä on pitkä matka kohti taivasta. Matkalle mahtuu monenlaista. Matkalla emme ole yksin vaan suuri Jumala on kanssamme. Hän johdattaa, varjelee, varustaa ja käyttää meitä. Tälle matkalle Jumala antaa meille monia lahjoja ja ominaisuuksia, joissa saamme kasvaa. Lopulta pääsemme perille taivaaseen, uuteen ihmeelliseen luomakuntaan. Siellä kaikki matkan rasitukset karisevat pois. On aika suurimpaan juhlaan ja iloon.

 

Toivo

Kristityllä on suunnaton toivo: Jumala pelastaa meidät ja vie perille taivaaseen. Meillä on paras mahdollinen päämäärä ja tulevaisuus. Kristillinen toivo on jotain sellaista, joka ei ole vielä toteutunut mutta joka kerran tulee täyttymään täydellisesti. Toivomme ei ole turhaa. Sen sijaan moni toivoo esimerkiksi lottovoittoa. Vain erittäin harvat voittavat päävoiton. Muiden toivo raukeaa tyhjiin. Lottovoitossa on sekin vika, että se ei tuo onnea eikä vie taivaaseen. Sen sijaan kristillinen toivo vakuuttaa ja rohkaisee meitä: pääsemme perille! Jumala lupaa sen. On mahtavaa kulkea pitkää elämänmatkaa, kun edessä välkehtii toivomme täyttymys.

Psalmi 31:25, 33:18, 62:6,11, 147:11

Sananl. 11:7

Jer. 31:17

Matt. 12:21

Room. 5:2,5, 8:24 ja 15:4,13

Ef. 1:18, 4:4

Kol. 1:27

1 Tess. 5:8

Hepr. 6:18-19

1 Piet. 1:3

 

Pelastusvarmuus

Kun uskomme Jeesukseen ja olemme kastettuja, olemme jo pelastuksessa sisällä. Olemme pelastuneita jo nyt, vaikka pelastuksen täyttymys on vasta edessäpäin. Kristuksessa meidät on jo nyt otettu sisälle pelastuksen laivaan, joka puksuttaa kohti kotisatamaa.

Kristillinen usko on tässäkin mielessä ainutlaatuinen. Jumala antaa pelastuksen lahjaksi jo nyt. Uskonnoissa ihmiset ponnistelevat tavoittaakseen hyvin epävarman pelastuksen. Lopulta mikään ihmisen oma ponnistelu ei vie perille. Taivaaseen ei voi hypätä eikä omaa itseään voi muuttaa täydelliseksi eikä kuolemattomaksi.

Jeesuksen omina elämme jatkuvassa syntien anteeksiantamuksessa. Se on jatkuva prosessi läpi koko elämämme. Jumalan sana vakuuttaa tätä armoa ja pelastusta meille joka hetki. Saamme luottaa Jumalan kaikkiin lupauksiin Kristuksessa Jeesuksessa. Niinpä onkin hyvä elää armon varassa, pelastettuina. Tämä tuo turvallisuutta, lepoa, rauhaa, varmuutta, iloa ja rohkeutta. Se synnyttää kiitollisuutta ja ahkeruutta.

Pelastusta ei voi menettää sillä, että kristillinen elämämme on niin surkeaa. Kuka lopulta täyttäisi kaikki pyhyyden vaatimukset? Vain Kristus. On mahdotonta mitata elämämme laatua ja perustaa siihen pelastusvarmuutta. Kun katsomme itseemme ja elämäämme, on syytä olla huolissa. Kun katsomme Kristukseen, saamme levätä pelastusvarmuudessa: Jeesus Kristus pelastaa minut!

Pelastuksen voi menettää vain luopumalla siitä hyvin tietoisesti, harkitusti, päättäväisesti ja kokonaisvaltaisesti: minä en tarvitse mitään Jumalaa, minä en halua taivaaseen, minä en tahdo kuulla mitään kristillisestä rakkaudesta ja pyhyydestä! Tällaiseen päätökseen uskovalla on pitkä matka. Jumala vetoaa viimeiseen asti sellaista vastaan. Joillekin hän saattaa tarjota vielä tuhlaajapojan tai -tytön armon. Mutta kuka näin mielettömästi toimisi? Siksi saammekin elää turvallisin mielin. Pääsemme varmasti perille kotiin, kun annamme Jeesuksen pelastaa meidät.

Joh. 3:16, 5:24, 6:37, 10:27-29

Room. 8:1,26-39

Fil. 1:6

1 Tim. 1:7

2 Tim. 2:11-13

1 Joh. 1:9, 2:1-2

 

Kestävyys

Kristityn elämä ei ole pikajuoksu vaan maraton. Nuoruuden ja uuden uskon innolla ihminen voi innostua kovastikin ja odottaa suuria. Into ja rohkeus ovatkin hyviä asioita. Matka on kuitenkin pitkä ja siihen mahtuu todella monenlaisia vaiheita ja olosuhteita. Joskus pimeys täyttää maan ja ihmisen omat voimat riisutaan kokonaan. Tämä voi kääntyä vahvuudeksi. Kaiken keskellä Jumala kannattelee ja nostaa valoon. Silloin luottamuksen kohteena ei olekaan enää omat kyvyt tai mikään inhimillinen ja ajallinen, vaan ikuinen Jumala. Ahdistusten läpikäyminen kasvattaa uskoa ja kestävyyttä. Kristillinen elämä on maraton, kestävyyslaji. Onneksi kristillistä uskoa ja elämää ei tarvitse pumpata omasta itsestämme vaan se on Jumalan lahja. Pyhä Henki meissä antaa uskon, voiman ja elämän Kristuksen Jeesuksen kautta.

Psalmi 37:5,7 ja 40:2-4

Room. 5:3-5

1 Kor. 4:12

2 Kor. 1:6

Jaak. 1:2-4

1 Piet. 5:6-9

 

Kärsivällisyys

Kärsivällinen jaksaa odottaa hyvän asian toteutumista. Kaikkea emme saa heti. Mitä siitä tulisi, jos saisimme heti kaiken sen, mitä koko elämänmatkalla tarvitsemme? Hukkuisimme siihen kaikkeen. Sen sijaan elämämme matkan varrelle on viisaasti sijoitettu ne elämänlahjat, joita kussakin matkan vaiheessa tarvitsemme.

Kärsivällisyyttä tarvitsemme myös oman itsemme syntisyyden ja ihmissuhteittemme kanssa. Kristityn kasvu on elinikäistä ja vajavaista. Vasta taivaassa koittaa täydellisyys. Juuri syntisyytemme tekee meistä kärsimättömiä. Emme jaksaisi odottaa. Tuskastuttaa. Näemme vain sen, mitä meillä ei ole. Etenkin ahdistuksen ja kärsimyksen keskellä kärsivällisyys on koetuksella.

Taivaassa ei ole syntisyyttä eikä syntiä. Siksi siellä sisintämme ei nakerra eikä tuskastuta mikään. Silloin osaamme nauttia kaikesta hyvästä, joka on meille annettu kuhunkin iankaikkisen elämän vaiheeseen. Tätä taitoa saamme opetella jo nyt!

Matt. 24:13

Luuk. 8:15

Room. 3:26, 5:3-5, 8:25, 15:4-5

2 Kor. 6:4

Gal. 6:9

2 Tess. 1:4, 3:5

Jaak. 1:3-4, 5:10-11

2 Piet. 1:6

Ilm. 1:9, 2:2-3, 13:10, 14:12

 

Lujuus, järkähtämättömyys

Jumalan läsnäolo ja tunteminen voi tehdä meistä hyvällä tavalla lujia ja järkähtämättömiä. Saamme kaikessa ja kaiken keskellä lujasti luottaa Jumalaan ja hänen Sanaansa. Saamme lujina ja järkähtämättömästi kulkea Herran tietä, pyrkiä kaikkeen hyvään ja pitää evankeliumia ja kristillisiä arvoja esillä. Lujuus ei tarkoita kovuutta eikä typerää jääräpäisyyttä. Kristityn tulee olla luja ja järkähtämätön rakkaudessa ja pitää heikompien puolta. Kovassa ihmisessä ei ole sijaa Jumalalle, Sanalle eikä lähimmäiselle. Elämme hyvin kovaa, itsekeskeistä ja antikristillistä aikaa. Sen keskellä meidän tulee olla lujia ja järkähtämättömiä kristillisessä uskossa ja elämässämme. Tähän voiman antaa Pyhä Henki.

5 Moos. 31:5-6,23

Joos. 1:6-9, 10:25, 23:6

1 Aik. 19:13, 28:10

Psalmi 27:14, 51:12, 89:22

Sananl. 10:4

Dan. 1:8, 11:32

Haggai 2:4

1 Kor. 15:58

Kol. 1:23

 

Viisaus

Raamatun mukaan todellinen viisaus kumpuaa oikeasta suhteesta Jumalaan ja on luonteeltaan käytännöllistä. Pelkkä suuri tietomäärä tai korkea älykkyysosamäärä ei tee ihmistä viisaaksi. Suurinta mahdollista viisautta on turvautua Jumalaan ja kunnioittaa häntä. Onhan hän sentään Jumala, kaiken luoja ja elämän lähde. Typerä ihminen luulee elävänsä lähes ikuisesti ja pärjäävänsä ilman Jumalaa. Hän luulee voivansa keksiä ihan omat elämänlait ja elää välittämättä todellisista elämänlaeista ilman vastuuta. Ihminen yrittää ratkoa elämän salaisuudet ja etsiä oikotietä onneen tieteen avulla. Hyvistä saavutuksista huolimatta tieteen löydöt ja keksinnöt antavat vain hetkellistä apua mutta lopulta saastuvat maailmamme ja ovat valjastettu sotateollisuuden käyttöön. Mitä tämän tien päässä onkaan?

Sen sijaan Jumalasta kumpuava viisaus on sopusoinnussa elämän kanssa, sitä rakentavaa ja suojelevaa. Jumala ilmoittaa viisauden aarteet Sanassaan ja Kristuksessa. Viisas ihminen imee itseensä Sanaa ja Kristuksen läsnäoloa, sekä soveltaa sitä käytäntöön.

5 Moos. 4:5-6, 34:9

1 Kun. 4:29-34

Psalmi 111:10

Sananl. 1:1-7, 2:1-7, 9:10, 14:1, 31:26

Jes. 11:2, 29:14

Dan. 1:4,17

Luuk. 21:15

1 Kor. 1:17-31, 2:1-7,13

Ef. 1:8,17

Kol. 2:2-3, 3:16

Jaak. 1:5, 3:13-17

 

Rohkeus

Rohkea voittaa pelkonsa ja on valmis toimimaan hyvän puolesta, vaikka siinä olisi riskinsäkin. Rohkeus ei ole uhkarohkeutta, jolla vain huvin vuoksi koetellaan rajoja. Kaikki pelot saa tuoda Jumalalle. Hän antaa rohkeutta. Oikeanlainen pelko myös suojelee vaaroilta.

5 Moos. 31:5-6

Joos. 1:1:6-9, 10:25, 23:6

2 Aik. 17:6

Neh. 2:18

Psalmi 27:14 ja 31:25

Apt. 4:13,29, 28:15,31

1 Kor. 16:13

 

Ilo

Aito ilo nousee kaikesta hyvästä. Vahingonilo on synnin tuoma vääristymä oikeasta ilosta. Kristityn elämää ei todellakaan ole tarkoitettu ilottomaksi vaan ilon sävyttämäksi. Uskova voi iloita ahdistustenkin keskellä – ei ahdistuksista vaan Jumalan armosta, läsnäolosta, huolenpidosta ja ikuisesta pelastuksesta. Sydämemme iloitsee, kun saamme olla lähellä Jumalaa. Sydämemme iloitsee, kun saamme kertoa hänestä ja palvella lähimmäisiämme rakkaudessa. Oikeaa iloa on myös hyvä huumorintaju, joka sekin on Jumalan lahja. Nykyään vain harva osaa viljellä hyvää huumoria, jossa ei ole kaksimielisyyksiä, pilkkaa, vahingoniloa yms. Juuri se, mikä on ilomme lähde, kertoo joko syvästä syntisyydestämme tai Jumalan puhdistamasta sydämestä ja mielestä.

3 Moos. 23:40, 24:5

2 Sam. 23:5

1 Aik. 29:9

Neh. 8:10,17

Psalmi 4:8, 16:11, 30:6, 34:6, 37:4, 51:14

Jes. 12:3, 61:7

Sef. 3:17

Matt. 25:21

Luuk. 2:10, 15:7

Joh. 15:11, 16:20-24, 17:13

Apt. 13:52

Room. 14:17, 15:13

2 Kor. 8:2

Gal. 5:22

1 Piet. 1:8

 

Voittoisa vastoinkäymisissä

Vaikka joutuisimme minkälaiseen tilanteeseen tai olisimme jo kuoleman edessä, olemme voittajia, kun olemme Kristuksessa Jeesuksessa. Kun annamme itsemme Jumalan käsiin, hän vie meidät vaikeuksista voittoon. Joskus tämä voi tapahtua yhdessä hetkessä. Monesti kyseessä on prosessi, jonka läpi joudumme kulkemaan. Kun ruumistamme runnellaan sairauksilla tai olemme muussa ahdistuksessa, koetuksen läpikäyminen vahvistaa meitä ja se kääntyy voitoksi. Suurin voitto vastoinkäymisissä on se, että joko löydämme Jumalan tai pysymme hänessä entistä tiukemmin. Tämä taas merkitsee iankaikkisen elämän osallisuutta, suurinta mahdollista voittoa.

Room. 8:35-39, 12:21

1 Kor. 15:54-57

2 Kor. 2:14, 4:16-18

1 Joh. 5:4

Ilm. 15:2

 

Voitto ja yltäkylläinen elämä

Iankaikkinen pelastus on lopullinen voittomme. Siinä on kaikki mahdolliset siunaukset ja täydellinen onnellisuus. Voiton antaa meille Jumala Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta. Jeesus voitti synnin, kuoleman ja sielunvihollisen voimat ja vallat. Taivaassa niille ei ole sijaa. Jeesuksessa me olemme todellisia voittajia.

Matt. 5:3-11

Joh. 10:10, 14:1-6

1 Kor. 15:54-57

Ilm. 7:9-17, 21 ja 22 luvut