Osa 5: Erityisen tärkeät ihmissuhteet

EFESOLAISKIRJEEN SANOMA: Viisi teemaa (4/5)

 

IV   ERITYISEN TÄRKEÄT IHMISSUHTEET (5:21 – 6:9)

 

Aviopuolisot (5:21-32)

Miehen ja naisen pysyvä liitto
Alussa Jumala loi miehen ja naisen. Hän siunasi ja yhdisti heidät aviopariksi ja yhteiskunnan perusyksiköksi. Tämä pitää sisällään useita ulottuvuuksia: 1) kyseessä on miehen ja naisen välinen suhde ja liitto; 2) kyseessä on yksi, elinikäinen suhde ja liitto; 3) yhdessä he muodostavat täyden kuvan Jumalasta – miehenä ja naisena; 4) miehen ja naisen välinen liitto on yhteiskunnan peruspilari.

Kaikki myöhemmät muutokset ovat synnin tuomia vääristymiä. Niitä ovat homoseksuaalisuus, moniavioisuus, esiaviolliset ja avioliiton ulkopuoliset suhteet, avoliitot, avioerot ja uudelleen avioitumiset. On tärkeää huomata, että näistä vain kaksi viimeksi mainittua saavat käytännön todellisuuden saneleman mandaatin Jumalalta. Mooses sääti erokirjan ja sen myötä mahdollisuuden uuteen avioliittoon (ks. tarkemmin kohdasta ”Kristityn elämä” ja sen alta kohdasta ”kristityn perhe”). Synnin todellisuus ei kuitenkaan salli muiden edellä mainittujen vääristymien ”hyväksymistä” eikä varsinkaan siunaamista.

Luomisjärjestys
Luomisjärjestykseen kuuluu myös tietty työnjako ja vastuun kantaminen. Jumala hallitsee kaikkea Kristuksen kautta. Luomakunnan päänä on ihminen: mies ja nainen. Mies on perheen pää mutta nainen ei ole hänen orjansa (5:21-24). Paratiisissa miehen ja naisen välinen suhde oli täydellinen. Molemmat rakastivat ja kunnioittivat toisiaan. Syntiinlankeemuksen myötä rakkaus ja kunnioitus särkyivät. Miehen ja naisen väliseen suhteeseen tuli monia säröjä ja ristiriitoja. Mies ei enää kyennyt rakastamaan eikä nainen kunnioittamaan. Heidän välilleen tuli monia ristiriitoja ja valtataistelua. Molemmilla on omat keinonsa kontrolloida suhdetta.

Kuitenkin Jumalan luomistarkoitus on hyvä. On tärkeää, että joku viime kädessä kantaa vastuun. Miehen tulee ehdottomasti rakastaa, kuulla ja kunnioittaa vaimoaan. Hän ei saa olla diktaattori. Vaikka Jumala on Herramme, hänkään ei pakota meitä mihinkään. Mies on lopulta vastuussa Kristuksen edessä, johon vaimo saa aina vedota. Mies voi käyttää ylivaltaa tai luopua siitä kokonaan. Ihanne on vastuullinen ja rakastava asenne. Vaimo saattaa alistua mielivallan alle tai itse ottaa kaiken päätösvallan käsiinsä. Kyseessä pitäisi olla yhteistyö.

Nykyajan moderni käsitys tasa-arvosta tasapäistää kaiken ja kieltää jopa miehen ja naisen erilaiset ominaisuudet, kyvyt ja tehtävät. Äärimmäisessä ajattelussa sukupuolet halutaan jopa kieltää, mikä on järkyttävää ihmisyyden murtamista ja väkivaltaa. Toinen ääripää tulee esille joissakin luonnonuskonnoissa ja ääri-islamissa, joissa naista pidetään orjana.

Avioliitto Jumalan ja ihmisen välisen liiton mallina
Kaikki, mitä Jumala loi, heijastaa hänen ominaisuuksiaan ja tahtoaan. Yksilötasolla miehen ja naisen välinen liitto kuvastaa Jumalan ja ihmisen välistä ikuista rakkaussuhdetta. Kansakuntien tasolla samaa merkitsi Jumalan ja Israelin välinen liittosuhde sekä Kristuksen ja seurakunnan välinen liitto (5:25-32). Tässä suhteessa Kristus on täydellisen rakastava ja uhrautuva aviomies, joka haluaa rakentaa täydellisen seurakunnan, morsiamen. Tämän hän tekee sovitustyön, Sanan, armolahjojen ja Pyhän Hengen voimalla. Kristus on esimerkkinä myös ”tavalliselle” aviomiehelle, jonka tulee rakastaa vaimoaan kuin itseään. Mikäli mies kohtelee huonosti vaimoaan, hän kohtelee huonosti itseään. Kaikki pahat asenteet, sanat ja teot heijastuvat aina takaisin itseemme. Sama pätee vaimoonkin. Epäkunnioittava, riitaisa asenne vie itseltäkin siunauksen ja onnen.

 

Avioliiton hoitaminen
Moni mies käyttää aikansa ja varansa autonsa huoltoon tai muuhun harrastukseen. Monen vaimon aika saattaa kulua työhön ja arkielämän pyörittämiseen ja moniin haaveisiin niiden keskellä. Ehkä syvintä onnea odotetaan kauniista kodista, tavaroista, matkoista yms. Nykyajan elämä on hirvittävän kiireistä. Pienet hetket käytetään – ei puolison kanssa – vaan älypuhelimen ja netin parissa. Facebookin kirjoitetaan pienemmistäkin arkiaskareista.

Mikäli puolisoilla ei ole aikaa toisilleen, he vieraantuvat ja etääntyvät toisistaan. Sydämet kylmenevät ja kovenevat. Toista ei enää jaksa eikä edes halua ymmärtää. Riidat syvenevät ja kuormaa kertyy ilman että vanhoja puretaan. Elämän suurimmat haaveet ovatkin kodin ulkopuolella, kenties jonkun toisen kanssa – vaikka se suurin onni olisi tarjolla juuri kotona!

Ottakaa aikaa joka päivä ja vielä enemmän viikoittain. Kirjoittakaa vaikka kalenteriin yhteistä aikaa. Muistakaa, että elämän tärkeimmät suhteet ovat: 1) suhde Jumalaan, 2) suhde puolisoon, 3) suhde lapsiin, 3) suhde muihin läheisiin, 4) suhde lähimmäisiin. Mikäli ihminen poikkeaa tästä järjestyksestä, edessä on aina ja väistämättä vakavia ongelmia. Puolisot saattavat kyllä teoriassa myöntää tärkeysjärjestyksen, mutta käytännössä he eivät elä sen mukaan. Kun suhde Jumalaan ja puolisoon heikkenee, avioliitto ja koko perhe on pian vakavassa kriisissä. Ainoa perusratkaisu on noudattaa käytännössä oikeaa tärkeysjärjestystä ja toimia sen mukaisesti. Ei voi olla niin, että puoliso saa päivän viimeiset rippeet, jos edes sitä.

On myös koko ajan varottava, että ei loukkaa puolisoaan. Tahattomia loukkauksia tulee aina. Mutta tietoiset ja entistä rajummat loukkaukset vievät yhä syvenevään kriisiin. On tärkeää säilyttää puolisoon kunnioittava asenne. Se ei tietenkään tarkoita, että asioista ei saisi puhua. Päinvastoin: juuri puhuminen ja jakaminen poistavat taakkoja ja yhdistävät. Siinä on kuitenkin oltava taitava ja rakkaudellinen. Parasta olisi käyttää ”minä-viestintää”: minusta tämä tuntuu hyvältä / pahalta, koska… Sen sijaan hyökkäävä ”sinä-viestintä”: aina sinä teet näin, aina sinä olet tuollainen, johtaa konfliktiin ja puolustautumiseen.

Erityisen tärkeää on moninainen läheisyys. Puhuminen ja läheisyys murtavat kylmyyttä ja sulattavat jäätä. Läheisyyden puuttuminen voi johtaa ainakin toisen osapuolen vakavaan kriisiin ja nääntymiseen. Avioliitto on ainutlaatuinen ihmissuhde, jolle ominaista on läheisyys ja hellyys. Sitä ei ole muutoin kuin vanhempien ja lasten välisissä suhteissa. Aviolliseen läheisyyteen kuuluu seksuaalisuus. Siitä ei tule pidättäytyä kuin vain vakavasta terveydellisestä syystä. Usein juuri seksuaalisen läheisyyden loppuminen on viimeinen pisara, joka päättää avioliiton tai johtaa pettämiseen, mikä välittömästi johtaisi avioparin suhteen dramaattiseen muuttumiseen.

Avioliiton haasteet ja kriisit
Avioliittoa pitää siis hoitaa. Pitkälti vastuu siitä on omissa käsissä. On erittäin hyvä käydä kristillisillä avioliittoleireillä. Ne ovat avioliiton hyvää huoltamista. Sinne on hyvä mennä jo silloin kun ei ole ongelmia. Pienemmät ongelmat voivat aueta avioliittoleirillä, mutta vakavammat ongelmat pitää selvittää avioliitto- ja perheneuvonnassa. Tärkeintä olisi keskittyä avioliiton perusperiaatteisiin eikä sortua yksityiskohtaiseen syyttelyyn. Avioliittoneuvoja ei ole tuomari, joka ratkaisee, kumpi olikaan oikeassa ja kumpi väärässä. Hänen tehtävänsä on auttaa yhteisymmärrykseen ja yhteisten pelisääntöjen noudattamiseen.

Yleisesti on todettava, että avioliitto on monella tavalla vakavassa kriisissä. Lähes puolet eroavat. Lähes kaikki pitävät avoliittoa avioliiton veroisena, vähintäänkin hyvänä esivaiheena. Avioliiton merkitys kiistetään. Homoseksuaalisuudesta on tehty mittava muoti-ilmiö ja sitä propagoidaan laajamittaisesti. Kirkko ei juurikaan reagoi avioliiton kriiseihin. Jokapäiväinen Hollywood-viihde ja kristillisistä arvoista luopuminen ”vapauden ja rakkauden” nimissä on johtanut täysin väärään käsitykseen rakkaudesta. Rakkaus onkin vain tunnetta. Kun tunnehuiput katoavat, pitää vaihtaa kumppania. Tämä johtaa loputtomaan kierteeseen, hylkäämisiin, rikkinäisyyteen, sukupuolitauteihin jne. Tosiasiassa ihastumisen tunnehuippujen lakkaaminen ei kerro juuri mitään rakkauden hiipumisesta. Rakkaus voi syventyä kestämään kaiken. Rakkaus on päätös, jota seuraa syvä sitoutuminen ja toimiminen suhteen parhaaksi. Ihastuminen voi olla vasta ensiaskel rakkauteen.

Avioliitosta lue lisää kohdasta ”Kristityn elämä” ja sen alaotsikoista.

 

Perhe (6:1-4)

Perusyksikkö ja kasvun perusta
Kunnioittamisen periaate opitaan lapsena. Kunnioittaminen on koko yhteiskunnan tärkeä peruspilari. Mikäli lapset eivät kunnioita vanhempiaan, he eivät todennäköisesti kunnioita muitakaan ihmisiä. Itsekkyys, välinpitämättömyys ja kapina tuhoavat tulevaisuuden yksilöiltä ja yhteiskunnilta. Kunnioitukseen liittyy suuri siunaus, joka kantaa läpi elämän. Ihminen, joka kunnioittaa, saa useimmiten itsekin kunnioitusta ja arvostusta. (6:1-3)

Kunnioittaminen on lähtökohta. Vastuu siitä kuuluu myös vanhemmille. Heidän tulee elää ja toimia rakastaen, huolehtien ja viisaasti kasvattaen. Lapselle tulee antaa vapautta ja vastuuta ikäkauden mukaan yhä enemmän. Väkivaltainen kurittaminen, kovuus, vaativuus yms. voi tukahduttaa lapsen tai nostaa hänet kapinaan. Välinpitämättömyys ja kaiken salliminen on rakkaudettomuutta ja vastuuttomuutta. Lapsi ja nuori kypsyy todelliseen viisauteen ja vastuuseen vasta ajan kanssa. Järki ei aina seuraa fyysistä kehittymistä. Terveet rajat ovat rakkautta ja opettavat oikeaa elämäntapaa pitkälle tulevaisuuteen. Elämän pelisääntöjä ei tarvitse keksiä itse vaan ne löytyvät Raamatusta. (6:4)

Yhteiskunnan muuttuminen
Yhteiskunta on muuttunut voimakkaasti. Aiemmin lapset osallistuivat etenkin maaseudun töihin jo pienestä pitäen. Ammatti hankittiin ja perhe perustettiin jo varhain. Elettiin säästäväisesti. Nykyään elämme yksilökeskeisessä kulutus- ja viihdeyhteiskunnassa. Lapset pelaavat vielä kolmekymppisinäkin. Elämä on suurta viihdettä. Raha on nopeaa kuluttamista varten eikä velkaantumista pelätä lainkaan. Kaikki pitää saada heti. Oletuksena on, että työtä ja rahaa on aina, vaikka elämän karu todellisuus on usein aivan muuta. Elämän onni ei lopulta löydy materiasta, peleistä, harrastuksista ja viihteestä. Elämän onni on suhteissa – suhteessa Jumalaan, kaikkein läheisimpiin ja muihinkin ihmisiin. Elämän onni on aidossa rakkaudessa.

Vanhemmuus on muuttunut paljon viimeisten vuosikymmenten aikana. Sotien myötä monet isät olivat hyvin traumatisoituneita. Monet olivat sulkeutuneita, etäisiä ja väkivaltaisiakin. Alkoholi oli monien pakokeinona kovan työnteon ohella. Vastuu kodista oli pitkälti äideillä. Tämä perintö siirtyi seuraavalle sukupolvelle, mutta vasta kolmas sodanjälkeinen sukupolvi on päässyt irti näistä taakoista ja rooleista. Vastuu kodin ja lasten hoitamisesta on tasapuolisemmin molemmilla ja perheen isä voi jäädä koti-isäksi. Isyys on pehmentynyt. Silti liian monissa perheissä kärsitään alkoholin haitoista. Tutkimusten mukaan jopa joka kolmas isä on jossain määrin alkoholisoitunut, mikä aina ja vääjäämättä heijastuu koko perheeseen.

Itsearvio
Miten meillä nykyvanhemmilla ja lapsilla siis menee? Mitä on hyvä elämä ja miten lapset pääsivät siitä osallisiksi? Minkälaista on hyvä kasvatus? Mihin arvoihin ja elämäntapoihin itse kasvamme ja mihin kasvatamme seuraavan sukupolven? Näistä kysymyksistä enemmän kohdassa ”Kristityn elämä” ja sen alaotsikoitten alla.

 

Työnantaja – työntekijät (6:5-9)

Orjuus ja Raamattu
Rooman valtakunnassa vähintään kolmasosa, kenties jopa puolet olivat orjia. Se oli tavallista arkipäivää tuohon aikaan kaikissa kulttuureissa ja maissa. Orjuuden laatu vaihteli kuitenkin huomattavasti. Pahimmillaan orja oli kahlehdittu kaleeriin ja hän eli kenties vain muutaman vuoden. Parhaimmillaan orja vastasi isännän koko taloudesta kuten Joosef egyptiläisen Potifarin talossa. Moni myi itsensä orjaksi esimerkiksi kymmeneksi vuodeksi päästäkseen pois kadulta johonkin hyvämaineiseen taloon. Siellä hän saattoi hankkia itselleen hyvän tulevaisuuden.

Kreikankielessä sana ”orja” voidaan kääntää myös sanalla ”palvelija”. Molemmat ovat yhtä oikeita ja hyviä käännöksiä. Osa ns. orjista oli todella huono-osaisia orjia. Osa oli lähinnä palvelijoita. Toki oli myös paljon väkeä, jotka olivat palvelijoina monissa eri tehtävissä vapaina ihmisinä. Tässä mielessä Efesolaiskirjeen opetus ”isännistä ja orjista” voidaan rinnastaa nykyajan ”työnantaja ja työntekijä” suhteeseen.

Myös Raamatun sivuilla orjuus tulee esille. Raamattu on täynnä realistista historiankuvausta. Siinä ei peitellä mitään. Orjan asema saattoi siis olla todella huono. Mooseksen laissa määrätään, että juutalaista ei saanut pitää orjana. Muukalaista orjaa ei saanut kohdella väkivaltaisesti eikä häntä saanut tappaa! Tällä säännöksellä orjuudelta taittui terä Jumalan kansan keskuudessa. Orjan saattoi vapauttaa tietyn ajan kuluessa tai jos häntä oli kohdeltu huonosti. Hyvässä talossa orja oli paremmassa turvassa kuin kadulla epäsäännöllisen työn tai kerjäämisen varassa.

Uusi testamenttikin mainitsee orjuuden. Siellä jopa todetaan, että orjan ei tulisi pyrkiä vapaaksi vaan pysyä asemassaan? Miksi? Tukeeko Raamattu orjuutta? Entä mitä tapahtuisi, jos Raamatussa olisikin ohje, että orjan ei tule alistua vaan paeta? Ajattele asiaa, kun kenties puolet väestöstä on orjia! Tuloksena olisi mittaamaton kapina ja sisällissota. Miljoonia ihmisiä olisi kuollut. Sen sijaan Paavali opetti erityisesti Filemonin kirjeessä, että paennutta orjaa tuli kohdella kuin omaa veljeään, jonka Paavali oli ”ostanut” vapaaksi! Näin Raamattu ajaa orjien vapautumista ikeestä sisäisen – ei ulkoisen – vallankumouksen kautta. Kun sydämet kypsyvät kristillisessä rakkaudessa, orjien asema paranee ratkaisevalla tavalla ja lopulta orjuus lakkautetaan.

Orjuus nykyaikana
Valitettavasti tästä huolimatta on käyty monia taisteluja orjuuden puolesta ja sitä vastaan maallisin asein. Kuitenkin on kristillisyyden ansiota, että orjuus on pitkälti kiellettyä. Samalla on todettava, että orjuutta on yhä nykyään monessa eri muodossa. Ihmiskauppa on erittäin yleistä ja siihen liittyy lähes aina prostituutio. Monissa maissa vierasmaalaisia työntekijöitä pidetään käytännössä orjan asemassa. Passit viedään, palkka on minimaallista, heitä kohdallaan väkivaltaisesti ja käytetään hyväksi, jopa tapetaan. Monia köyhiä ja varsinkin lapsia pidetään raskaassa työssä pitkiä työpäiviä hyvin heikolla palkalla. Kaikki tämä todistaa, että Jumalan rakkaus ei ole koskettanut näiden ihmisten orjuuttajia. Kristillisyydellä on vielä paljon haasteita edessä.

Kunnioitus, huolenpito, kuuliaisuus ja ahkeruus

Raamattu ei siis kumoa orjuutta vaan muuttaa sen sisällön. Siksi orjien tuli totella isäntiä, kunnioittaa heitä ja palvella niin kuin Kristusta, kokosydämisesti. Vastaavasti isäntien piti kohdella orjia kunnioittavasti eikä edes uhkailla heitä! Niin orjia kuin isäntiä muistutettiin siitä, että heillä on sama Jumala ja Herra, jonka edessä molemmat ovat tilivelvollisia.

Samat ohjeet pätevät työnantajien ja työntekijöiden väliseen työsuhteeseen. Työnantajan tulee maksaa palkka ajallaan ja täysimääräisesti, pitää huolta työolosuhteista ja kohdella työntekijöitä kunnioittavasti ja tasapuolisesti. Työntekijän velvollisuutena on hoitaa sovitut tehtävät tunnollisesti ja ahkerasti työnantajaa kunnioittaen.

Kun Raamatussa tuodaan esille keskeiset periaatteet muutamilla lauseilla, nykyajan normisto on jo valtava: lait, asetukset, EU-säädökset, kansainväliset sopimukset, työehtosopimukset, liittokohtaiset sopimukset ja työntekijäkohtaiset sopimukset määrittävät kaiken mahdollisen.

Lisäksi työnantajat ja työntekijät ovat järjestäytyneet suuriksi liitoiksi, jotka pitävät omiensa puolta. Useimmiten tämä on hyvä mutta toisinaan osapuolet jumiutuvat bunkkereihinsa ja ajattelevat sokeasti vain itseään. Parhaimmillaan tämä kaikki luo vakaan ja toimivan yhteiskunnan ja talouden. Pahimmillaan se voi johtaa suuriin taloudellisiin menetyksiin ja yhteiskunnan pyörien pysähtymiseen, jopa taantumaan. Syy on usein molemmissa osapuolissa.

 

KYSYMYKSIÄ

  1. Mikä on avioliiton sisältö ja perusta?
  2. Miksi avoliitto ei ole sama kuin avioliitto? Mitä siitä puuttuu?
  3. Mitä haittaa tai hyötyä on esiaviollisista seksisuhteista?
  4. Millaista on hyvä kristillinen seurustelu? Mitä rakkaus on? Mitä ihastuminen on?
  5. Miten avioliitto ja sen arvostus on muuttunut yhteiskunnassa ja kirkonkin piirissä?
  6. Miten tulisi suhtautua seksuaaliseen poikkeavuuteen? Onko se Jumalan luomaa vai särkynyttä ja vinoutunutta ihmisyyttä?
  7. Miten sinun avioliittosi toimii? Miten vaalitte ja huollatte sitä?
  8. Mitä pitäisi tehdä ennen kuin päättää erota? Onko uudelleen avioituminen mahdollista Raamatun mukaan? Mitä vaikeuksia uusioperheet kokevat?
  9. Miten avioliiton merkitystä voisi vahvistaa?
  10. Millainen on hyvä vanhemman ja lapsen välinen suhde?
  11. Miten lapsia tulisi kasvattaa? Miten kasvatuksessa tulisi huomioida lapsen tai nuoren ikä?
  12. Miten nuorelle annettavan vapauden tulisi kytkeytyä vastuuseen?
  13. Minkälainen on ihanne vanhempi? Entä ihanne lapsi tai nuori?
  14. Miten nuoren aikuistumista ja itsenäistymistä tulisi tukea? Mikä on tällaisen nuoren rooli kotona niin kauan kuin hän asuu siellä?
  15. Millainen on hyvä työpaikka?
  16. Millainen on hyvä työsuhde työnantajan ja työntekijän välillä?
  17. Millainen työpaikka sinulla on ja millainen ilmapiiri siellä on?
  18. Mitä voisi parantaa?
  19. Miten suhtaudut nykyajan orjuuteen? Miten voimme vähentää sitä?

 

NEUVOJA

  1. Pysähdy pohtimaan seurustelusi, avioliittosi ja perheesi tilannetta ja toimivuutta? Mikä on hyvin, mitä voisi parantaa, miten sen voisi tehdä? Mitä tarvitaan enemmän, mitä vähemmän?
  2. Pyri vaikuttamaan avioliiton ja perheen tärkeyteen yhteiskunnassa ja kirkonkin piirissä.
  3. Pidä kiinni kristillisistä arvoista ja periaatteista, vaikka yhteiskunnassa olisi mitä tahansa.
  4. Usko hyvään muutokseen, toimi sen puolesta ja sitoudu siihen.
  5. Hoida ”oma tonttisi” mahdollisimman hyvin ihmissuhteissasi, perheessä ja työpaikalla.
  6. Ole aktiivinen, vastuullinen ja hyvä työnantaja ja työntekijä.
  7. Palvele kaikessa niin kuin palvelisit Herraa!
  8. Jumalan siunaus jo siinä, kun elämme ja toimimme oikein.