Kylväjä ja neljä maaperää

JEESUKSEN VERTAUS: Kylväjä ja neljä maaperää

Luukkaan evankeliumi 8:4-15

Kun paikalle tuli paljon väkeä ja kaikista kaupungeista virtasi ihmisiä Jeesuksen luo, hän esitti heille vertauksen:

”Mies lähti kylvämään siementä. Kun hän kylvi, osa siemenestä putosi tien laitaan. Siinä jyvät tallautuivat, ja taivaan linnut söivät ne. Osa putosi kalliolle ja lähti kasvuun, mutta oraat kuivettuivat, koska eivät saaneet maasta kosteutta. Osa putosi keskelle ohdakkeita, ja kun oras kasvoi, kasvoivat ohdakkeetkin ja tukahduttivat sen. Mutta osa putosi hyvään maahan, kasvoi ja tuotti satakertaisen sadon.”

Tämän sanottuaan Jeesus huusi: ”Jolla on korvat, se kuulkoon!” Opetuslapset kysyivät Jeesukselta, mitä vertaus tarkoitti. Hän sanoi: ”Te olette saaneet oppia tuntemaan Jumalan valtakunnan salaisuudet, mutta muille ne esitetään vertauksina, jotta he nähdessäänkään eivät näkisi eivätkä kuullessaankaan ymmärtäisi.

    Vertaus tarkoittaa tätä: Siemen on Jumalan sana. Tien laitaan pudonnut siemen tarkoittaa ihmisiä, jotka kuulevat sanan mutta joiden sydämestä Paholainen heti tulee ottamaan sen pois, jotta he eivät uskoisi ja pelastuisi. Kalliolle pudonnut siemen tarkoittaa niitä, jotka sanan kuullessaan ottavat sen iloiten vastaan mutta uskovat vain hetken aikaa. Heillä ei ole juurta, ja niin he koetukseen joutuessaan luopuvat. Ohdakkeisiin pudonnut osa tarkoittaa niitä, jotka kuulevat sanan mutta sitten tukahtuvat elämän huoliin, rikkauteen ja nautintoihin. He eivät tuota kypsää satoa. Mutta hyvään maahan pudonnut siemen tarkoittaa niitä, jotka sanan kuultuaan pysyvät siinä puhtain ja ehein sydämin ja kestävinä tuottavat satoa.”

 

OPETUS

Jumalan sanan julistaminen on turvallista. Se on elämän sanaa. Siinä on kaikki olennainen, mitä elämässä tarvitaan. Sana ohjaa oikeaan. Se nuhtelee vääryydestä. Sana julistaa armahdusta ja uutta elämää Kristuksessa.

Sana opettaa tuntemaan hänet, joka on kaiken takana, elämän Luojan. Sanan valossa opimme tuntemaan itsemmekin. Näemme samanaikaisesti suunnattoman arvon, jonka Jumala meille antaa, ja myös pimeän itsekkyytemme ja syntisyytemme.

Mielelläni kiteytän koko kristillisen uskon näin: Jeesus on täynnä armoa ja totuutta. Ilman armoa emme kykene kohtaamaan totuutta. Ilman totuutta emme tarvitse armoa emmekä Jumalaa. Jeesuksessa on nämä molemmat: armo ja totuus. Niitä me tarvitsemme.

Armon varassa voimme luoda uutta. Totuuden valossa näemme todellisuuden sellaisena kuin se on. Jeesus Kristus on Jumalan elävä sana, joka on tullut keskellemme ja sydämiimme.

Sokeat ja ymmärtämättömät

Aikamme ihminen ajattelee olevansa viisas. Hän luottaa tieteeseen, josta on tullut Jumalan korvike. Jumalaa ei tarvita mihinkään.

Entä mitkä ovat ihmiskunnan saavutukset? Ensinnäkin, tiede ei ole Jumala vaan pelkästään vajavaisen ihmisen vajavaista, hapuilevaa toimintaa. Toiseksi, tieteen avulla ihminen ei ole kyennyt voittamaan syntiä, kuolemaa eikä pahan valtaa. Jokainen ihminen on yhä tänään kuolevainen ja monenlaisen itsekkyyden varjostama. Kolmanneksi, tieteen saavutuksilla ihmiskunta on rakentanut mielettömiä joukkotuhoaseita, käynyt käsittämättömiä sotia ja saastuttanut maapallon monilla turhilla kulutushyödykkeillä.

Ihminen etsii epätoivoisesti elämää avaruudesta, mutta ei näytä löytävän. Jumala ei kelpaa elämän lähteeksi, laadukkaan elämän tuojaksi eikä iankaikkiseksi turvaksi. Häntä ei huolita tieteen avuksi, vaikka tieteen tarkoitus on hahmottaa ja ymmärtää koko todellisuutta ja tuottaa parempaa elämää. Jumala ei kelpaa mukaan yhteiskunnalliseen päätöksentekoon eikä moniin tavallisiin perheisiin eikä ihmissydämiin.

Moni elää autuaan tietämättömänä Jumalasta. Itse tiedän hyvin tarkkaan, miltä se tuntuu, koska olen nuoruudessa elänyt sellaisen vaiheen. En tiennyt, onko Jumalaa olemassa. Ymmärsin sen verran kuitenkin, että Jumalan olemassaolo on kyllä hyvin ratkaiseva ja kohtalokas asia ihmisen elämän tarkoituksen ja tulevaisuuden kannalta. Silti en etsinyt Jumalaa. Olin sokea ja välinpitämätön – omasta iankaikkisesta kohtalostani ja ajallisen elämäni tarkoituksesta. Elin hyvin pinnallisesti. Tavoittelin vain omaa etuani.

Vaikka minä en etsinyt Jumalaa, Jumala etsi ja löysi minut. Kaikki perustui Jumalan armoon ja rakkauteen. Jumalan kohtaaminen oli ja on parasta, mitä minulle on koskaan tapahtunut. Siitä alkoi uudenlainen, paljon merkityksellisempi elämä. Jumala alkoi kylvää Sanaansa sydämeeni. Sana on valaissut tieni tähän päivään asti ja on tekevä sen tulevinakin päivinä. Varmasti monet teistä olette saaneet kokea samaa.

Toiset ymmärtävät, toiset eivät

On mielenkiintoista ajatella, kuinka ei-uskovat ihmiset hämmästelevät uskovaisia ja ajattelevat heidän elävän jonkinlaisessa itsepetoksessa Jeesus-juttujensa kanssa. Aivan yhtä paljon ja kenties vielä enemmän uskovat ihmettelevät ei-uskovia ihmisiä.

Kuinka te voitte olla niin sokeita, että ette näe Jumalaa! Kuinka te ylipäätään uskallatte elää ilman Jumalaa tällaisessa pimeässä ja epävarmassa maailmassa, jossa kuolema voi kohdata millä hetkellä hyvänsä! Luuletteko todella, että kaikki on syntynyt sattumalta! Ettekö te tunne edes alkeitakaan solun ja dna:n käsittämättömästä monimutkaisuudesta ja ihmeellisyydestä ja maailmankaikkeuden valtavuudesta!

Jeesushan sanoi: ”Te olette saaneet oppia tuntemaan Jumalan valtakunnan salaisuudet, mutta muille ne esitetään vertauksina, jotta he nähdessäänkään eivät näkisi eivätkä kuullessaankaan ymmärtäisi.

Uskova ihminen elää Jumalan lapsena ja yhteydessä jopa niin syvästi, että Jumalan Pyhä Henki on tullut sisimpäämme. Hän on meissä ja me hänessä. Hän on Luoja ja me olemme luotuja. Kyllä lapsi tuntee vanhempansa ja aviopuoliso oman puolisonsa.

Uskovalle on helppo puhua, kun me elämme samassa kokemusmaailmassa ja todellisuudessa. Voimme ymmärtää toisiamme.

Ei-uskova ihminen ei näe Luojaansa, vaikka koko maailma on täynnä Luojan ihmeellisiä tekoja. Katsopa peiliin, niin sieltä kurkistaa Jumalan kuva – ainutlaatuinen, ihmeellisen tietoisuuden, persoonallisuuden ja lukemattomia kykyjä omaa ihminen. Tosin tuo kuva on hämärtynyt ja muuttunut epäselväksi, koska olemme synnin turmelemia.

Synnistä ei tosin saisi puhua mitään. Se on kovin epämuodikasta. Mutta emme me täällä kirkossa puhu synnistä huviksemme. Tunnustamme rehellisesti, että ihminen on kovin itsekäs ja maailmassa on aivan liian paljon pahaa. Jotta voimme voittaa synnin ja pahan, se on ensin tunnistettava ja tunnustettava.

Lääkärinkin on ensin tehtävä ikävä diagnoosi. Sinulla on kuolettava sairaus, joka rajoittaa elämääsi. Se on huono uutinen, mutta se on kohdattava. Hyvä uutinen on se, että sairauteen on parantava, pelastava lääke: se on Kristus Jeesus, evankeliumi.

Siksi puhumme synnistä, jotta sen vaikutus jäisi mahdollisimman pieneksi. Siksi tarvitsemme Jeesusta, koska hän on ainoa, joka on sovittanut syntimme. Ja tuon sovituksen tähden Jumala voi vuodattaa sydämiimme uutta elämää.

Minkälaisia Sanan kuulijoita olemme?

Niin, minkälaisia Sanan kuulijoita olemme? Kylväjä lähti kylvämään Sanan siementä ihmisten sydämiin. Vastaanotto ja vaikutus oli kovin vaihtelevaa.

Minkälainen sydän meillä on? Minkälaisen diagnoosin Jeesus tekee meidän sydämemme tilasta ja maaperästä?

Jos ihmisen sydän on huonossa kunnossa, elämän laatu romahtaa ratkaisevasti. Edessä saattaa olla jopa ennenaikainen kuolema.

Hengellisessä mielessä sydän on vertaus kuva ihmisen sisimmästä. Siellä on arvomme, asenteemme ja persoonamme. Se, mitä olemme, näkyy sanoina, tekoina ja käytöksenä. Joidenkin ihmisten lähellä on hyvä olla. Toisten lähellä voi olla vaikeampaa. Entä millaisia lähimmäisiä me olemme?

Vertauksessa Jeesus puhui neljänlaisesta sydämen tilasta ja maaperästä. Kuulummeko me johonkin niistä vai onko meissä ripaus niitä kaikkia? Saakoon Jumala tehdä meistä oikeanlaisen, tarkan diagnoosin.

Lääkäriin ei ole mukava mennä. Pyhän Jumalan kasvojen edessä joudumme ahtaalle – silloin kun Jumala todella tulee ottamaan meistä selvää.

Paholaisen lapset

Jeesus puhuu suoraan. Hän ei kaunistele. Ensimmäinen ryhmä sanankuulijoita oli väkeä, jolla oli kovin läheinen suhde sielunviholliseen, paholaiseen. Vaikka hekin kuulivat Sanaa, paholaisella oli täysi vapaus tulla ja mennä, riistää ja tehdä tyhjäksi Jumalan sana.

Itsekin muistan hyvin ajan, jolloin en ollut uskossa. Kun kuulin jotain Jumalaan tai Jeesukseen liittyvää, jokin tai joku suorastaan naurahti takaraivossani. Siihen oli helppo yhtyä. Sielunvihollinen on mestari keksimään pinnallisia, pikkunäppäriä valheita, joilla hän pettää sokean, ajattelemattoman ihmisen. Sellainen olin minäkin.

Älä vaan rupea uskovaiseksi, mitä kaveritkin sanovat! Elämästä katoaa kaikki ilo ja kiva!
Se on niin vanhanaikaista. Uskonnot tuovat vain pahaa.
 Näitä valheita paholainen jaksaa veivata vuodesta toiseen.

Ne ovat todella suuria emävaleita. Jumalan kelkkaan hyppääminen tuo kaiken mahdollisen hyvän: syvimmän turvan, suurimman ilon, parhaimman tarkoituksen elämälle, monia uusia ystäviä, armon, rakkauden, iankaikkisen, loppumattoman, täydellisen elämän! Kaikkea tätä hyvää saamme jo nyt alkupaloina, mutta varsinaiset juhlat ovat vasta iankaikkisuudessa.

Kannattaa todella miettiä, ketä kuuntelee ja seuraa. Tiede, media, päättäjät, rikkaudet eikä liberaali Herransa hylännyt kirkkokaan tuo voittoa synnin, kuoleman eikä pahan vallasta. Sen tekee yksin Jeesus Kristus. Voittoa ja elämää julistaa yksin Jumalan puhdas sana – niin kuin se on kirjoitettu.

Niin kuin sade ja lumi tulevat taivaasta eivätkä sinne palaa
vaan kastelevat maan, joka hedelmöityy ja versoo
ja antaa kylväjälle siemenen ja nälkäiselle leivän,
niin käy myös sanan, joka minun suustani lähtee:
se ei tyhjänä palaa vaan täyttää tehtävän,
jonka minä sille annan, ja saa menestymään kaiken,
mitä varten sen lähetän. 
(Jes 55:9-11)

Tuo Sana herättelee meitä todelliseen elämään, joka on yksinomaan Jumalan yhteydessä:

Etsikää Herraa, kun hänet vielä voi löytää,
huutakaa häntä avuksi, kun hän on lähellä!
Hylätköön jumalaton tiensä ja väärintekijä juonensa,
kääntyköön takaisin Herran luo, sillä hän armahtaa,
turvautukoon Jumalaan, sillä hänen anteeksiantonsa on runsas. 
(Jes 55:6-7)

Pinnalliset pikavoiton tavoittelijat

Toista ihmisryhmää Jeesus vertaa kallioiseen maastoon. He kyllä ottavat Sanan vastaan, mutta heti ensimmäisten vaikeuksien tultua he hylkäävät sen.

Ihminen saattaa etsiä pinnallisia pikavoittoja monin eri tavoin. Uskonto voi olla sellainen. Moni kansainvälinen huippu-urheilija tekee hartaasti ristinmerkkejä, mutta jää jossain vaiheessa kiinni dopingista.

Ns. menestysteologia lupaa valheellisesti uskonnollisia pikavoittoja. Kun tulet meidän porukoihin ja maksat riittävästi kymmenyksiä, sinusta tulee rikas, paranet kaikista sairauksista ja saat suuren hengellisen voiman. Tilaisuuksissa saattaa olla väkevä tunnelma. Siitä tulee kuin huume, jota on saatava lisää. Mikään arkinen ei enää maistu. Lopulta ihminen väsyy ja pettyy. Monet lupaukset jäivätkin täyttymättä. Elämästä ei tullutkaan helppoa. Kaiken lisäksi uskovan leimaa on ikävä kantaa.

Tosiasiassa, vasta elämän haasteiden keskellä meitä riisutaan omavoimaisuudesta ja vääristä luuloistamme. Vasta niiden keskellä opimme turvautumaan ja luottamaan Jumalaan. Vasta silloin saamme tuntea hänet.

Vasta silloin ymmärrämme, mitä tarkoittaa: Minun armoni on sinulle kylliksi. Minun voimani tulee täydeksi heikkoudessa. Mieluummin ylpeilen heikkoudestani, jotta Kristuksen voima asettuisi minun hauraaseen olemukseeni.

Turhuuden markkinat

Kolmas ryhmä kuvaa ihmisiä, jotka täyttävät elämänsä kaikella muulla paitsi Jumalan sanalla ja läsnäololla. Ohdakkeet tukahduttavat kasvun.

Elämme aikaa, joka on yksilökeskeinen, kuluttamiseen ja nautintoihin keskittyvä. Kauas on tultu vanhempien sukupolvien ajasta, jolloin säästäminen, kohtuullisuus, ahkera työnteko ja yhteisöllisyys olivat ensisijaisia hyveitä.

Vaikka ihminen olisi tullut uskoon, löytänyt Jumalan elämäänsä, hän hiljalleen ajautuu yhä kauemmaksi. Seurakunnassa ei ehdi käymään. Sanaa ei tule luettua. Rukous ei maistu. Lähimmäistä ei tule autettua. Kymmenykset ja lahjat kärsivien lähimmäisten hyväksi jää antamatta. Kaikkea kivaa pitäisi saada hankittua. Pikavippejä on helppo ottaa, mutta laskut kasaantuvat yhä pahemmin. Televisio ja radio pauhaa yötä päivää. Kaikkialla kulkee apaattisia, yksinäisiä zombieta, eläviä kuolleita, joiden katse on liimaantunut kännykän ruutuun.

On niin kavalan helppoa täyttää jokainen päivä kaikella muulla paitsi tärkeimmällä. Jumalan läsnäolossa lepääminen katkaisisi turhuuden, pinnallisuuden ja levottomuuden kierteen. Sana, rukous ja uskovien yhteys palauttaa jälleen kiinni elämänsyrjään.

On aloitettava tärkeimmistä. Niiden varaan rakentuu kaikki muukin. Saamme nauttia elämän hyvistä lahjoista, kohtuudella. Parhaat asiat ovat ilmaisia. Ne ovat Jumalan lahjoja. Talo on rakennettava hyvälle perustalle. Emme voi aloittaa seinäkoristeista.

Turhuuden markkinat on syytä vaihtaa rakkauden ja merkityksen täyttämäksi elämäksi!

Hyväsydämiset

Neljäs ihmisryhmä kuvaa hyvää sydämen maaperää. Siihen kylvetty Sana tuottaa paljon rakkaudellista, pyhää elämää. Tähän ryhmään olisi mukava kuulua, ainakin minusta.

Tosin on tunnustettava, että kovin paljon minusta löytyy kolmea ensin mainittua. Jumala joutuukin tekemään meissä paljon työtä, jotta sydämemme tervehtyisi ja olisi otollinen rakkaudelle.

Rakkaushan ei ole hetken tunnehuumaa ja ihastumista vaan syvä, järkähtämätön päätös tehdä hyvää, sitoutua uskollisuuteen, toimia oikeudenmukaisesti ja palvella uhrautuvasti, jopa henkensä antaen toisen pelastamiseksi.

Jumalan sana on kuin taitavan lääkärin työtä tai kirurgin veitsi. Se poistaa epäterveitä kudoksia ja tekee tilaa terveille soluille.

Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija; eikä mikään luotu ole hänelle näkymätön, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua hänen silmiensä edessä, jolle meidän on tehtävä tili. (Hepr 4:12-13)

Jumalan sana hoitaa ja parantaa meitä. Se muokkaa sydämemme maaperää sisältä päin. Samanaikaisesti Jumala tekee meissä työtä ulkoisten olosuhteiden kautta.

Kun meitä on sopivasti murrettu ja parannettu, muokattu ja kylvetty, Kristus saa meissä muotoa ja voimme tuottaa Jumalan mielenmukaista satoa.

Tämä armollinen työ jatkuu meissä kirkkauteen saakka. Kun työsarka on tehty loppuun, on aika levolle, ilolle ja juhlalle.

Neljä sydämen maaperää

Näiden neljän esimerkin valossa voimme pohtia oman sydämemme tilaa. Mielellämme arvioisimme vain toisia, mutta viisainta on katsoa vain omaan sydämeemme, Sanan valossa, Pyhän Hengen hoidossa, Kristuksen armon varassa.

Jeesuksen tarkoitus ei ole tuomita eikä lukita meitä mihinkään ei-toivottavaan tilaan. Sen sijaan hän haluaa herätellä meitä. Kristus haluaa muokata sydämistämme sellaisia, joissa on tilaa Jumalalle, Sanalle, lähimmäisille, elämälle ja rakkaudelle.

Saakoon hän tänäänkin meitä koskettaa, hoivata, vahvistaa ja varustaa kaikkeen hyvään.