Yöllinen ystävä

JEESUKSEN VERTAUS:
RukousIsä meidän ja Yöllinen ystävä tarvitsee leipää

 

Luukkaan evankeliumi 11:1-13

Kun Jeesus oli eräässä paikassa rukoilemassa, sanoi eräs hänen opetuslapsistaan: ”Herra, opeta meitä rukoilemaan, niin kuin Johanneskin opetti opetuslapsiansa.” Niin hän sanoi: ”Kun rukoilette, sanokaa:

Isä, pyhitetty olkoon sinun nimesi. Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa. Anna meille joka päivä meidän jokapäiväinen leipämme. Ja anna meille meidän syntimme anteeksi, sillä mekin annamme anteeksi jokaiselle velallisellemme. Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta.

Jeesus sanoi vielä:

”Jos jollakin teistä on ystävä ja menet hänen luoksensa keskellä yötä ja sanot hänelle:
’Ystäväni, lainaa minulle kolme leipää, sillä eräs ystäväni on matkallaan tullut minun luokseni,
eikä minulla ole, mitä panna hänen eteensä’.
Toinen vastaa sisältä: ’Älä minua vaivaa; ovi on jo suljettu, ja lapseni ovat minun kanssani vuoteessa; en minä voi nousta antamaan sinulle’.
Minä sanon teille: vaikka hän ei nousekaan antamaan sen tähden, että on hänen ystävänsä, nousee hän sen tähden, että toinen ei hellitä, ja antaa hänelle niin paljon, kuin hän tarvitsee. 

Niinpä minä sanon teille: Anokaa, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä jokainen anova saa, ja etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan. 

Kuka teistä on sellainen isä, joka poikansa häneltä pyytäessä kalaa antaa kalan sijasta käärmeen, taikka joka pyytäessään munaa antaa hänelle skorpionin? 

Jos siis te, jotka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja, kuinka paljoa ennemmin taivaallinen Isä antaa Pyhän Hengen niille, jotka sitä häneltä anovat!”

 

OPETUS

Isä meidän: Millä sanoilla meidän on hyvä rukoilla?

Kun Jeesus oli eräässä paikassa rukoilemassa, sanoi eräs hänen opetuslapsistaan: ”Herra, opeta meitä rukoilemaan, niin kuin Johanneskin opetti opetuslapsiansa.” Niin hän sanoi: ”Kun rukoilette, sanokaa…

Vertauksen taustana ja sisältönä on Jeesuksen opetus rukouksesta. Opetuslapset pyysivät Jeesusta opettamaan heitä rukoilemaan. Vastauksena pyyntöön Jeesus opetti heille Isä meidän -rukouksen:

Isä, pyhitetty olkoon sinun nimesi. Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa. Anna meille joka päivä meidän jokapäiväinen leipämme. Ja anna meille meidän syntimme anteeksi, sillä mekin annamme anteeksi jokaiselle velallisellemme. Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta.

Isä meidän -rukous on äärimmäisen tärkeä jokaisen kristityn perusrukous. Siinä Jeesus neuvoo meitä sanatarkasti, mitä ts. millä sanoilla meidän on hyvä rukoilla. Näihin sanoihin sisältyy nöyrä sydämenasenne Jumalan edessä tai ainakin pyyntö oikean asenteen synnyttämiseksi.

Rukouksen jatkona oleva vertauksemme opettaa ensi sijassa sitä, miten meidän tulee rukoilla ja millainen on rukoustemme kohteena oleva Jumala, taivaallinen Isämme. Meidän tulee rukoilla hellittämättömästi. Se on jatkuva elämäntapa ja se varmasti kannattaa, sillä Jumala on hyvä.

Isä meidän, joka olet taivaissa

Jeesuksen aikana oli tapana kunnioittaa hallitsijoita pitkillä litanioilla, joissa lueteltiin hallitsijan saavutuksia ja erinomaisia ominaisuuksia. Tapa on säilynyt Lähi-idässä meidän päiviimme asti.

Mutta Jeesus aloitti rukouksen shokeeraavasti ”Isä” … meidän. Vain yksi sana ja millainen sana! Saamme lähestyä Kaikkivaltiasta, pyhää Herraa ilman muodollisuuksia ja kutsua häntä mitä läheisimmällä tavalla ”Isäksi”! Hän on kaikkien ihmisten ja kansojen Jumala.

Abba, Isä -sanaa käytettiin isistä, opettajista ja kunnioitetuista arvohenkilöistä. Abba haluaa ottaa syliinsä kaikki ihmiset. Etenkin uskovat ovat Jumalan lapsia ja siksi he saavat puhutella Jumalaa isäksi.

Rukoillessamme ”Isä meidän” on tärkeää muistaa veljet ja sisaret lähellä ja kaukana. Sana ”meidän” on Matteuksen evankeliumin tallettamassa Isä meidän -rukouksessa. Jumalan kansa on suuri perheväki. Tähän läheiseen yhteyteen kutsutaan kaikkia ihmisiä evankeliumin kautta.

Vaikka Jumala Isänä on esikuva maalliselle isyydelle, Jumalaa ei tulisi ymmärtää maallisten isien kautta, koska maallinen isyys on vajavaista ja synnin vääristämää. Monelle ihmiselle sana isä voi olla jopa negatiivinen, koska on kokenut huonon isäsuhteen.

Kenneth E. Baileyn mukaan paras kuva siitä, millainen Isä Jumala on, avautuu kertomuksessa tuhlaajapojasta. Kertomuksen isä on täydellinen isä, joka on vastakohta tuon ajan kulttuurille ja siitä nousevalle isän arvovallalle ja toiminnalle. Tuhlaajapojan isä on täynnä armoa ja rakkautta. Kun hän juoksee poikaa vastaan läpi kylän, hän rikkoo kaikki aikansa normit. Tämä isä ottaa pojan takaisin, pukee hänet juhla-asuun, antaa sormuksen ja järjestää hänelle suuret juhlat. Juuri tällä tavoin Jumala suhtautuu syntiseen ihmiseen, joka palaa hänen luokse.

Isä meidän -sanat kuvaavat myös sitä, että Jumala on lähellä meitä. Hän jakaa meidän elämämme. Silti hän on taivaissa. Jumala on Luoja, joka on luonut kaiken. Jumala on lähellä ja kaukana. Hän on kaikkialla läsnäoleva persoona.

Rukouksen aloituslauseen jälkeen tulee kuusi pyyntöä, joista kolme ensimmäistä keskittyy Jumalaan ja ovat ”sinä” pyyntöjä (Jumalan nimen pyhittäminen, Jumalan valtakunnan tuleminen, Jumalan tahdon toteutuminen). Kolme viimeistä keskittyvät arkielämän tarpeisiin ja ovat ”me” pyyntöjä (jokapäiväinen leipä, anteeksianto ja ihmissuhteet, vapaus pahasta).

Pyhitetty olkoon sinun nimesi.

Nimi edustaa kaikkea, mitä nimen kantaja on. Nimi on Jumalan olemuksen sanallinen tiivistymä. Koska Jumala on jo pyhä, rukous tarkoittaa, että Jumalan nimi tulisi pyhitetyksi maailmassa, ihmisten sydämissä ja elämässä.

Koska vain Jumala on pyhä, vain hän voi pyhittää ihmisen ja nimensä maailmassa. Jumala pyhittää meidät pelastustekojensa kautta. Katsoessaan syntistä ihmistä, Jumalalla on sisäinen rakkauden ja pyhyyden ristiriita. Rakkaus vaatii pelastamaan mutta pyhyys tuomitsemaan. Jumala on ratkaissut ristiriidan ristillä, jossa Jeesus Kristus sovitti syntimme ja lunasti meille elämän Jumalan rakkauden voimassa. Sen kautta tapahtuu pyhittävä armon ihme, jonka profeetta Jesajakin sai kokea kutsumuksessaan (Jes 6:1-10).

Tulkoon sinun valtakuntasi

Historia on kuin nuoli, joka lentää täsmällisesti tarkoitettuun maalitauluun, joka on Herran päivä. Valtavan maailman keskellä pieni ihminen ei kykene hahmottamaan suurta historiallista kuvaa. Hän voi vain luottaa, että kaikki on Jumalan kädessä.

Tämän maailman valtakunnat ovat vajavaisia, pahoja ja katoavaisia. Siksi meidän on hyvä rukoilla Jumalaa: Tulkoon sinun valtakuntasi!

Jumalan valtakunta -teema pitää sisällään kolme vastakohtaa: (1) Jumalan valtakunta on jo tullut Kristuksessa mutta silti se on vielä tulossa. (2) Jumalan valtakunta on lähellä ja kaukana. (3) Jumalan valtakunnan tulemiseen liittyy tietyt merkit, mutta silti sen tulemisen hetki on salaisuus, jonka tietää vain Isä.

Jumalan valtakunta on tullut ihmisten keskelle Sanassa, Kristuksessa, armovälineissä ja Pyhässä Hengessä. Se vaikuttaa meissä sisäisesti ja on läsnä erityisesti seurakunnassa, tosin vajavaisesti. Jumalan valtakunta tulee täydellisessä, ulkonaisessa voimassa vasta Herran päivänä.

Jumalan valtakunnan moraalilakina on Jeesuksen opetukset. Niiden ytimessä on 10 käskyä ja rakkaus Jumalaa, lähimmäistä, itseämme ja luomakuntaa kohtaan.

Rukoillessamme Jumalan valtakunnan tulemista pyydämme (1) Jumalan vaikutusvallan kasvua meissä ja seurakunnassa, (2) evankeliumin ja lähetystyön menestymistä, (3) yhteiskuntien hapattumista kristillisiksi, (4) Jumalan valtakunnan täydellistä tulemista aikojen lopulla.

Tapahtukoon sinun tahtosi maan päällä niin kuin taivaassa

Rukous osoittaa, että ihminen tunnustaa ja ymmärtää Jumalan olevan kaiken Herra. Hänellä on kaikki valta ja voima. Hän tahtoo hyvää ja rakkauden toteutumista kaikkialla.

Samalla Jumala on rakkaudessaan rajoittanut toimintaansa niin, että Hän ei pakota ihmistä tekemään tahtonsa mukaan. Valintaan ja vapauteen liittyy aina vastuu. Syntiinlankeemuksessa ihminen valitsi olla tottelematta Jumalaa. Sen seuraukset ovat järkyttävät.

Vain taivaassa vallitsee täydellinen hyvyys, rakkaus ja harmonia eli Jumalan hyvän tahdon toteutuminen. Siksi meidän on rukoiltava ja pyydettävä, että Jumalan hyvyys, rakkaus ja elämä tulisi osaksemme tähän nykyiseenkin maailmaan. Hyvän toteuttamisessa Jumala tahtoo käyttää meitä. Jumalalle tärkeintä on sielujen pelastuminen.

Parasta, mitä ihmiselle voi tapahtua, on Jumalan tahdon toteutuminen. Pahinta, mitä ihmiselle voi tapahtua, on ihmisen oman tahdon toteutuminen – sikäli kuin se on ristiriidassa Jumalan tahdon kanssa. Me voimme tahtoa hyviäkin asioita, kun Jumalan Henki ja Sana ovat saaneet tehdä meissä työtään. Jumalan Sanasta voimme varmistua siitä, mikä on oikeaa ja hyvää.

Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme

Juutalaisessa rukouksessa pyydetään Jumalaa siunaamaan sato. Leipä on Lähi-idän asukkaiden tärkein ravinto ja siksi se on kaiken ruuan vertauskuva ja edustaja.

Tänä päivänä keskittää huomioon tähän päivään – ei kaukaiseen tulevaisuuteen, josta emme tiedä varmuudella mitään. Sen sijaan sana ”jokapäiväinen” on vaikea kääntää, koska tätä kreikankielistä sanaa ei tunneta lainkaan missään muussa yhteydessä. Tämän totesi jo Origenes 200-luvulla. Bailey tukee sanan merkitystä, joka tarkoittaa ”loppumatonta” leipää. Se tarkoittaa leipää, joka riittää tänään ja tulevaisuudessa. Se riittää ajallisesti, laadullisesti ja määrällisesti.

Rukouksessa pyydämme perusruokaa – ei herkkuja. Pyydämme ruokaa ei vain itsellemme vaan meille, yhteisöllisesti. Leivän saamme Jumalalta lahjana. Emme voi pakottaa viljaa kasvamaan vaan Jumala antaa kasvun ja ruuan. Sen hankkimisessa ja jakamisessa meillä on oma osamme.

Jumala on luonut koko ihmisen ja koko elämän. Ajalliset perustarpeemme ovat osa ihmisyyttä ja elämää. Saamme pyytää Luojaltamme siunausta ajalliseen elämäämme.

Anna meille meidän velkamme / syntimme anteeksi, niin kuin mekin anteeksiannamme niille, jotka ovat meille velassa / meitä vastaan rikkoneet.

Juutalaisessa rukouksessa anteeksiantamus liitettiin ihmisen suhteeseen Jumalan kanssa, mutta ei ihmistenvälisiin suhteisiin. Jeesus sen sijaan puhui säännönmukaisesti anteeksiantamisen tärkeydestä sekä Jumala-suhteessa että ihmissuhteissa. Jeesus opetti tästä mm. vertauksessa ”Armottomasta palvelijasta”, joka sai anteeksi valtavan suuren velan mutta ei halunnut antaa toiselle anteeksi tämän hyvin pientä velkaa (Matt 18 luku).

Tässä rukouksessa meidän tulisi antaa lähimmäiselle anteeksi kaikissa tapauksissa, jopa riippumatta siitä, onko lähimmäinen edes pyytänyt anteeksi.

Rukouksessa puhutaan velasta ja synneistä riippuen siitä, luemmeko Matteusta vai Luukasta. Jeesus on käyttänyt arameansanaa khoba, joka sisältää molemmat merkitykset, jotka ovat pitkälti synonyymejä. Kreikaksi ei ole sanaa, joka kattaa molemmat. Niinpä Matteuksen kreikankielinen käännös käyttää sanaa velka ja Luukas molempia sanoja erikseen.

Velka tarkoittaa velvollisuuksia Jumalaa ja ihmisiä kohtaan, mutta jotka olemme laiminlyöneet. Synti tarkoittaa aktiivista pahan tekemistä Jumalaa ja ihmisiä vastaan. Viime kädessä molemmat ovat syntiä ja rakkaudettomuutta. Niistä molemmista tarvitsemme anteeksiantoa.

Isä meidän -rukous on jokapäiväinen rukous sen kaikilta osilta. Tarvitsemme leivän tavoin anteeksiantamusta joka päivä Jumalan edessä ja ihmissuhteissa. Anteeksiannon tarve ei siis ajoitu uskonelämän alkuun vaan se on kristityn arkista elämää ja päivittäinen perustarve.

Anteeksianto on välttämätöntä perheissä, kaikissa ihmissuhteissa ja yhteiskunnassa. Ilman anteeksiantoa ihmissuhteet hajoavat ja katkeavat. Anteeksiantamus on ainoa kestävä tapa elää tässä maailmassa. Ilman anteeksiantoa on vain katkeruutta, vihaa ja loppumatonta kostoa.

Anteeksiantoon liittyy usein vääriä luuloja. Vastoin niitä anteeksiantamus ei tarkoita vääryyden hyväksymistä tai mitätöimistä eikä yhteiskunnallisesta oikeudenmukaisuudesta luopumista.

Anteeksiantamuksen periaatetta tulee noudattaa erityisesti ihmisten välisissä suhteissa. Yhteiskunnan asiana on pitää oikeutta kunniassa. Henkilökohtaiset riidat tulee sopia ja antaa anteeksi. Yleistä järjestystä ylläpitävät lait puolestaan takaavat, että rikoksesta tulee tuomio ja rangaistus, ja että taloudelliset väärinkäytökset oikaistaan. Samalla on tärkeää, että yksilö kykenee antamaan rikoksen tekijälle anteeksi, jotta hän vapautuu katkeruudesta, samalla kun rikollinen saa yhteiskunnan määräämän tuomion.

Anteeksiantaminen ei tarkoita, että ihminen yhä uudestaan suostuu väkivallan tai hyväksi-käytön kohteeksi. Anteeksiantamuksen ohella ihmisen tulee rakastaa ja suojella itseään niin, että ottaa tarvittaessa ”turvaetäisyyden” häntä uhkaavaan ihmiseen.

Monet pitävät anteeksiantamista heikkoutena mutta se on suurta vahvuutta. Jotkut pitävät kiinni ”kunniastaan” ja taistelevat oikeuden puolesta eivätkä anna anteeksi. Kristitty antaa anteeksi ja taistelee oikeuden puolesta. Siinä on suuri kristityn ja ei-kristityn välinen ero!

Anteeksiantamattomuus on merkki väärästä tai puuttuvasta suhteesta Jumalaan, joka antaa kaiken anteeksi Kristuksessa Jeesuksessa. Se voi kertoa kohtaamattomista ja käsittelemättömistä vaikeista kokemuksista ja niihin liittyvistä tunteista ja muistoista.

Kaikki anteeksiantamus ja voima siihen kumpuaa Jumalasta. Jumala tekee aloitteen. Kun ihminen saa kokea anteeksiannon, se on mullistava voima, joka mahdollistaa anteeksiannon myös ihmissuhteissa. Kun on itse saanut paljon, voi siitä antaa toisillekin. Tämä marssijärjestys on evankeliumia, suuri ilosanoma.

Mikäli luemme ja ymmärrämme niin – että ensin meidän tulee antaa anteeksi lähimmäiselle, jotta Jumala sen jälkeen antaisi meille anteeksi – tämä on lakia. Lain tarkoitus on osoittaa, että anteeksiantamus on välttämätöntä. Tämän vaatimuksen edessä joudumme toteamaan, että emme siihen pysty omin voimin. Jäljelle jää vain Jeesuksen ristin luokse tuleminen.

Emme saa katkaista näitä kahta ulottuvuutta toisistaan. Jos Jumala antaa minulle anteeksi niin paljon, miksi en antaisi lähimmäiselle anteeksi?

Anteeksiantamisen prosessiin kuuluu rukous rikkoneen ihmisen puolesta. Kun Job rukoili kolmen väärämielisen ystävän puolesta, Jumala käänsi Jobin kohtalon. Vain Jumala voi muuttaa minua ja rikkomuksen tehnyttä ihmistä. Rukous on paras tapa herätä muutokseen. Rukous sulattaa omaa vihaa ja ehkä jopa antaa näkökulmia siihen, miksi toinen on toiminut väärin. Jumala ei lopulta väkisin muuta kenenkään sydäntä, jos ihminen siitä kieltäytyy. Rikkoja saattaa jäädä vihamieliseksi ja yhtä lailla rikottu voi jäädä katkeruuden ja koston valtaan.

Pitkäkestoinen viha tuhoaa lopulta sen kantajan, mutta anteeksiantamus ja rakkaus tuovat elämän. Vihastuminen, joka kohdistuu vääryyteen, on tervettä ja oikeutettua.

Äläkä saata meitä kiusaukseen / koettelemukseen vaan päästä meidät pahasta

Sana ”kiusaus” tarkoittaa myös ”koettelemusta”. Niiden ero on merkittävä, sillä Jumala voi kyllä sallia koetuksen mutta hän ei koskaan kiusaa tai johdata ketään kiusaukseen. Jumala ei tahdo, että ihminen tekee syntiä (1 Moos 22 luku ja Jaak 1:13).

Mitä sitten tarkoittaa: Älä saata meitä koettelemukseen/kiusaukseen?

Rukous näillä sanoilla on luottavaista huokaisua Jumalan puoleen pyhiinvaeltajan rukouksen tavoin: ”Herra, uskomme, että johdat meitä, koska sinä tunnet tien, jota meidän on kuljettava”. Se on syvä pyyntö: ”Älä salli meidän joutua tai mennä kiusauksiin / koetuksiin, koska meissä ihmisissä on sisäinen halu ja pyrkimys (syntinen luonto) joutua synnin teille”. Se on myös halua varjeltua saatanan hyökkäyksiltä, joita varmasti tulee.

Pyyntö päästä pahasta voi tarkoittaa vapautumista (1) pahasta henkilöstä, lähinnä saatanasta, sekä (2) pahasta yleisellä tasolla. Tätä vapautumista saamme pyytää jokaiselle päivälle ja sen lopullista täyttymystä aikojen lopulle.

Sillä sinun on valtakunta, voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen!

Tämä rukouksen päätös on uskon, kunnioituksen ja ylistyksen ilmaus. Uskovan rukous ei pääty toivottomuuteen vaan varmuuteen siitä, että hyvä Jumala kuulee rukouksemme ja toimii parhaalla mahdollisella tavalla.

Loppuylistys nousee 1 Aikakirjan 29:11-13 sanoista:

Sinun, Herra, on suuruus ja väkevyys ja loisto ja kunnia ja kirkkaus, sillä sinun on kaikki taivaassa ja maan päällä. Sinun, Herra, on valtakunta, ja sinä olet korotettu kaiken pääksi. Rikkaus ja kunnia tulevat sinulta, sinä hallitset kaikki, ja sinun kädessäsi on voima ja väkevyys. Sinun vallassasi on tehdä mikä tahansa suureksi ja väkeväksi. Me siis kiitämme sinua, meidän Jumalaamme; me ylistämme sinun ihanaa nimeäsi.

 

VERTAUS: Millä tavalla ja asenteella meidän on hyvä rukoilla?

Isä meidän -rukouksessa Jeesus antoi meille sanoja ja mallin, jonka mukaan voimme rukoilla. Jokaisen sanan tarkoitus on heijastaa ja synnyttää meissä oikeanlaista asennetta Jumalan, ihmisten ja koko elämän edessä.

Jeesus täydensi opetusta rukouksesta vertauksen avulla. Siinä korostetaan rukouksen hellittämättömyyttä. On tärkeää jatkaa rukousta, kunnes se saa vastauksen tavalla tai toisella.

Hyvin samankaltainen opetus sisältyi toiseen vertaukseen, jossa leski vaati oikeutta väärämieliseltä tuomarilta (Luuk 18:1-9). Vain lesken hellittämätön rukous auttoi hänet oikeuteensa.

Tässä vertauksessa tilanne on arkisempi ja pyyntöjen kohteena on ystävä. Jumala on armollisempi ja auttavaisempi kuin paraskaan ystävä, saati sitten väärämielinen, paha tuomari.

Yllätysvieraita

”Jos jollakin teistä on ystävä ja menet hänen luoksensa keskellä yötä ja sanot hänelle:
’Ystäväni, lainaa minulle kolme leipää, sillä eräs ystäväni on matkallaan tullut minun luokseni, eikä minulla ole, mitä panna hänen eteensä’. 

Vieras oli saapunut myöhään illalla tai yöaikaan. Todennäköisesti oli kuuma kesäaika, jolloin vältettiin matkaamista päivällä. Matkaa tehtiin illan ja yön viileydessä.

Yllätysvieras tarvitsi tietysti syötävää. Vieraanvaraisuus on ehdoton kulttuurinen tapa. Köyhäkin laittaa parastaan, vaikka omalle perheelle ei jäisi mitään.

Leipä oli päivän pääruoka. Se leivottiin aamusella kotona ja syötiin loppuun illalla. Leipää kului sen koosta riippuen 1-3 per henkilö. Kun vieras saapui yömyöhään, leipää ei ollut enää yhtään jäljellä.

Pienessä kylässä ei ollut kauppaa, josta leipää olisi voinut ostaa. Torikin oli avoinna vain valoisaan aikaan. Onneksi naapurissa oli hyvä tuttu, jolta saattoi pyytää. Kolme leipää oli joko pelkästään vieraalle, tai sitten yksi hänelle, yksi isännälle ja yksi varalle.

Vastahakoinen naapuri

Toinen vastaa sisältä: ’Älä minua vaivaa; ovi on jo suljettu, ja lapseni ovat minun kanssani vuoteessa; en minä voi nousta antamaan sinulle’.

Vaikka naapuri oli ystävä, hänelläkin oli rajansa. Ei ollut mukava herätä ja nousta keskellä yötä. Eikö asia voisi odottaa aamua? Kaiken lisäksi siinä rytäkässä heräisi koko perhe. Ilmeisesti naapurikaan ei ollut varakas, koska he nukkuivat kaikki samassa huoneessa ja sängyssä.

Naapuri kieltäytyi antamasta leipää keskellä yötä. Hän käski jättämään rauhaan ja käänsi kylkeään.

Sinnikäs pyytäminen

Lähi-idässä ensimmäinen kielteinen vastaus on usein vasta keskustelun käynnistämistä. Kannatti olla sitkeä ja pyytää uudestaan. Yllätysvieraan ruokkiminen oli mitä pyhin asia ja vieraan nälkäiseksi jättäminen olisi ollut todella häpeällistä.

Pyynnön kohteena oli lähimmäisen paras, ja siinä sivussa omakin kunnia. Kyse ei ollut remuavista juhlista vaan aivan perusasiasta. Isä meidän -rukouksessakin pyydetään: Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme!

Sitkeä, hellittämätön pyytäminen johti toivottuun tulokseen: Minä sanon teille: vaikka hän ei nousekaan antamaan sen tähden, että on hänen ystävänsä, nousee hän kuitenkin sen tähden, että toinen ei hellitä, ja antaa hänelle niin paljon, kuin hän tarvitsee.

Tuttu, tuiki tavallinen arkielämän esimerkki rohkaisee meitäkin pyytämään ja rukoilemaan Jumalaa sitkeästi ja hellittämättömästi. Se kannattaa.

Jumala on enemmän

Naapuri oli ystävä, mutta silti vajavainen ihminen. Hän ei ollut halukas nousemaan kesken yötä. Koko talo olisi herännyt ja uni olisi kaikonnut useaksi tunniksi. Kenties koko yö olisi ollut piloilla.

Silti hän auttoi – ei hyvää hyvyyttään, vaan koska pyytäjä ei hellittämätön. Jossain vaiheessa tuli selväksi, että yön lepo meni jo… Muutkin naapurit saattaisivat herätä ja se olisi noloa.

Jumala on paljon enemmän kuin tämä naapuri. Jumala on täydellisen hyvä. Hänen yöunet eivät mene piloille. Hänellä riittää aikaa, voimia ja resursseja auttaa. Jos siis tavallinen ihminen auttaa, niin paljon enemmän täydellinen Jumala.

Jeesus vakuuttaa, että Jumala on kiinnostunut meistä. Hän on läsnä arkipäivässä ja juhlassa, päivän työssä ja yön levossa, ilossa ja surussa, elämässä ja kuolemassa. Luojana hän tietää tarpeemme.

Hellittämätön rukous

Jeesus antoi rukoukselle sanat. Hän rohkaisee meitä hellittämättömään, jatkuvaan rukoukseen, joka on elämäntapa. Rukous on kristityn hengitystä.

Saamme ja meidän kuuluukin tuoda pyyntömme Jumalan eteen, kiitoksen kera. Rukousaiheita on paljon – hengellisiä ja maallisia. Molemmat ovat tärkeitä ja välttämättömiä, vaikka sielumme pelastus ja hengellinen kasvu menevätkin muun edelle.

Jumala antaa meille jatkuvasti monenlaisia elämänlahjoja emmekä sitä edes huomaa, koska pidämme kaikkea itsestään selvyytenä. Vasta kun jotain tärkeää puuttuu, silloin havahdumme.

Syntisinä takerrumme usein vain niihin asioihin, jotka ovat jollakin tavalla huonosti. Unohdamme hyvät asiat ja elämämme tasapaino ja mielekkyys järkkyvät sen myötä.

Kiittäminen olisi avain moneen asiaan. Meidän tulee kiittää Jumalaa, koska se on oikein. Jumala antaa meille kaiken hyvän. Kiitos hänelle! Toiseksi, kiitos auttaa meitä muistamaan kaikki hyvät asiat elämässämme. Kädessämme ei ole vain mustia vaan kaikenvärisiä elämänkortteja. Tämä antaa meille paljon voimaa ja mielekkyyttä.

Elämässämme on aina läsnä kaikki vuodenajat. On uuden syntymisen kevättä, kesäistä runsautta ja onnea jossakin suhteessa, syksyistä kypsymistä, hiipumista ja luopumista, sekä talvista kylmyyttä ja jonkin olennaisen puuttumista. Samalla oma ajallinen elämänkaaremme kulkee syntymästä kohti kuolemaa ja kaiken täydellisen puhkeamisen aikaa.

Kiitollinen mieli merkitsee luottamusta Jumalaan, joka pitää huolen kaikissa tilanteissa ja vaiheissa. Kiitollinen ihminen näkee paljon hyvää ja on sen myötä onnellinen – sikäli kuin se on mahdollista tässä kärsimyksen maailmassa. Kiitollinen ihminen on positiivinen. Hän uskoo Jumalan mahdollisuuksiin jokaisen kohdalla ja on valmis palvelemaan lähimmäisiä hyvillä mielin.

Kiitoksen keskellä saamme olla realisteja. Näemme myös sen, mikä on huonosti. Saamme tuoda kaiken sen Jumalan eteen luottaen, että hän kuulee, välittää ja auttaa. Saamme tehdä sen, mikä on meille mahdollista. Jumala hoitaa kokonaisuuden.

Toisinaan Jumalan vastaus voi viipyä päiviä, kuukausia, vuosia tai vuosikymmeniä. Sille on syynsä, jotka eivät ole tiedossamme. Kun toivoisimme pikaista kyllä-vastausta, se voikin olla odota tai ei.

Odottaminen on tuskaista. Rukoilemisen ohella kannattaa elää normaalia elämää. Elämä ei ala vasta silloin, kun saamme tulevaisuudessa jonkin tietyn asian. Elämä on tässä ja nyt. Pelkkä passiivinen, tyytymätön odottaminen johtaa katastrofiin. Elämä menee ohitse.

Jumala voi kaiken ja hän voi luoda vaikka tyhjästä asioita, joita toivomme. Viisaudessaan hän kuitenkin pohtii, mikä on aidosti hyväksi meille ja lähimmäisillemme.

Jumala voisi antaa meille elämänmittaisen seikkailun ympäri maapalloa kokemuksesta ja nautinnosta toiseen, mutta silloin elämämme tärkein tehtävä – Jumalan tahdon toteuttaminen ja lähimmäisten palveleminen – jäisi täyttämättä. Ja mikäli elämämme syvin tarkoitus ei täyttyisi, olisimmekin onnettomia ja kokisimme kaiken hyvänkin tyhjäksi.

Muutenkaan emme voi saada kaikkea, sillä kapasiteettimme ei riittäisi siihen. Jumala mittaa meille sopivan määräosan kuhunkin päivään ja elämänvaiheeseen. Siksi hyväkin asia voi jäädä saamatta.

Jumala haluaa viedä meitä elämän syviin vesiin, sillä siellä ovat kärsivät ja eksyksissä olevat lähimmäisemme. Me haluaisimme kevyttä ja helppoa pintaliitoa, mutta Jumala kaataa toisinaan surffilautamme ja putoamme aaltoihin. Siellä opimme perustavaa laatua olevia realiteetteja ihmisyydestä, elämästä, rakkaudesta, armosta ja ennen kaikkea Jumalasta, meidän Luojastamme.

Moni hyväkin rukousvastaus jää saamatta, koska Jumala ei viime kädessä pakota ihmistä hänen tahtoonsa. Hän kyllä taivuttelee ja suostuttelee, mutta ei pakota. Moni hankala lähimmäinen ja omakin sydän jää taipumatta. Riidat eivät aina muutu sovinnoksi. Vääryys voi jäädä korjaamatta.

Lopulliset, täydelliset rukousvastaukset näemme vasta taivaassa. Ajassa kaikki näyttää ja tuntuu vajavaiselta. Vain taivas on täydellisen onnen, rakkauden ja elämän keidas. Siihen saakka rukouksemme pitää olla hellittämätöntä ja jatkuvaa turvautumista Jumalaan, joka pitää meistä huolen. Jumala antaa meille ajallisen ja iankaikkisen elämän leivän. Siitä kertoo vertauksemme.

Anokaa, etsikää, kolkuttakaa!

Niinpä minä sanon teille: Anokaa, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä jokainen anova saa, ja etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan. 

Kehotukset ”anokaa, etsikää ja kolkuttakaa” ovat kreikankielessä kestomuodossa. Se tarkoittaa, että anomisen, etsimisen ja kolkuttamisen tulee olla jatkuvaa ja myös hellittämätöntä. Rukous kuvaa ihmisen asemaa Luojansa edessä. Me pyydämme, mutta emme käske emmekä määräile.

Vastaukset ”teille annetaan, te löydätte, teille avataan” ovat futuurissa. Jumala vastaa meille tulevaisuudessa. Vastaus on 100 % varma.

Toisinaan Jumala antaa, mitä pyydämme. Toisinaan hän antaa enemmän ja parempaa, mikä saattaa meistä tuntua jopa kieltävälle vastaukselle verrattuna alkuperäiseen pyyntöömme.
Lopulta Jumala antaa täyden täyttymyksen ylösnousemuksessa ja paratiisissa.

Meitä kehotetaan anomaan, etsimään ja kolkuttamaan. Se kertoo siitä, että meidän tulee pitää tavoittelemiamme asioita tärkeinä. Jos olemme piittaamattomia ja välinpitämättömiä, ei Jumalakaan viitsi antaa meille mitään.

Esimerkiksi jos emme arvosta armolahjoja emmekä tavoittele niitä kuten Sana kehottaa, emme saa niitä. Helmiä ei kannata heittää sioille. Moni meidänkin antamamme lahja on jäänyt vaille vastakaikua. Vika voi olla siinä, että lahjan saaja on ylimielinen ja tympeä, tai siinä, että me emme ole paneutuneet siihen, mitä toiselle todella kannattaisi antaa.

Elämä on jokapäiväinen seikkailu, jonka käsikirjoitus, käänteet ja yllätykset ovat yksin Jumalan tiedossa. Meidän tehtävämme on kulkea elämän seikkailurataa eteenpäin ja ottaa vastaan kaikki se, mitä kukin vaihe tuo tullessaan. Monesti poikkeamme väärille sivupoluille, mutta onneksi niiltä voi useimmiten palata takaisin oikealle tielle.

Tällä elämäntiellä tehtävämme on anoa, etsiä ja kolkuttaa. Jännitys on siinä, mitä saamme, löydämme ja minne pääsemme avatuista ovista.

Jatkuva rukous on Luojan kasvojen edessä elämistä ja hänen lähellä olemista. Juuri siinä on rukouksen ja elämän syvin tarkoitus ja voimanlähde. Kun rukous hiipuu, etäännymme Jumalasta
ja ymmärryksemme elämästä hämärtyy ja vääristyy. Valo on vain Jumalan luona. Ympärillä on syvä pimeys. Onneksi valo vetää puoleensa voimakkaammin kuin pimeys.

Täydellinen Antaja!

Kuka teistä on sellainen isä, joka poikansa häneltä pyytäessä kalaa antaa kalan sijasta käärmeen, taikka joka pyytäessään munaa antaa hänelle skorpionin? 

Ajattele, mikä turva ja mitkä mahdollisuudet meillä on Jumalassa! Saamme turvautua Luojaamme, Kaikkivaltiaaseen, joka on täynnä armoa, rakkautta, pyhyyttä ja hyvyyttä. Hän tietää, mikä on parasta ja kallisarvoisinta.

Onneksi Jumala siivilöi, suodattaa ja jalostaa rukouksemme, joissa usein on itsekkäitä ja lyhytnäköisiä vivahteita. Onneksi hän ei anna voimiaan ja mahdollisuuksiaan syntisen ihmisen määräysvallan alle, sillä silloin ihminen tuhoaisi koko maailmankaikkeuden muutamassa hetkessä. Vain Jumalan armo ja hyvyys on varjellut maapallomme kaikkein pahimmalta. Onneksi Jumalalla on näky täydellisen ihanasta elämästä ja onneksi hän pitää siitä kiinni ja toteuttaa sen tavalla, josta emme osaa edes uneksia.

Valitettavan usein me pyydämme käärmeitä ja skorpioneita, vaikka toki kutsumme niitä toisenlaisilla nimillä. Emme aina ymmärrä, mitä pyydämme. Emme tunne asioiden hyvin monimutkaisia seuraussuhteita ja vaikutuksia.

Etenkin sielunvihollinen on mestari naamioimaan toisarvoisen arvokkaimmaksi, pahan hyväksi ja hyvän pahaksi. Tämän se teki jo paratiisissa, kun se maalasi kielletyn puun hedelmästä kuvan kaiken onnen, viisauden ja vallan täyttymyksenä. Samalla se vääristi ihmisen käsityksen Jumalasta.

Sitä samaa sielunvihollinen tekee tänäkin päivä yhä voimakkaammin median, netin, tv:n, musiikin, mainosten, filosofioiden ja uskontojen voimalla. Meihin istutetaan joka päivä haaveita ja unelmia, jotka ovat joko toisarvoisia tai suorastaan syntiä ja mitä syvintä pahuutta. Samalla sielunvihollinen ylläpitää vääristynyttä kuvaa Jumalasta kaiken kivan pilaajana.

Ilman Jumalan läsnäoloa Pyhässä Hengessä, Sanassa ja Kristuksen armossa olisimme täydellisen avuttomia pimeyden voimien sokaistessa meidät. Ilman Jumalaa meitä vietäisiin kuin pässiä narusta suoraan teloituspaikalle, emmekä sitä edes huomaisi. Sielunvihollinen on todellinen mestari täyttämään ihmisen ajatukset, viemään kaiken ajan ja johdattamaan harhaan.

Mutta onneksi Jumala rakastaa meitä ja tahtoo varjella meitä. Siksi hän antaa meille kalaa käärmeen sijasta ja munan skorpionin asemesta. Hän antaa vain sitä, mikä on meille todelliseksi parhaaksi. Kaiken lisäksi hän ajoittain hemmottelee meitä.

Länsimaissa me elämme kulutusyhteiskunnassa. Melkein kaikilla on aivan liikaa kaikenlaista. Me suorastaan hukumme krääsään. Me syömme liikaa ja liikumme liian vähän. Sairastumme
ns. elintasosairauksiin, joihin ainakin puolet kuolee väestöstä.

Samanaikaisesti puolet väestöstä elää jonkinasteisessa köyhyydessä. Monet sairastuvat ja kuolevat aliravitsemuksen, huonojen olojen ja lääkkeiden puutteen tähden.

Jos jakaisimme kaiken tasan, kaikilla olisi paljon parempi olla. Jumala tahtoo tasajakoa ja kohtuullisuutta. Jos eläisimme lähellä Jumalaa, olisimme paljon tyytyväisempiä ja tarvitsisimme paljon vähemmän materiaalisia korvikkeita. Silloin luontokin kuormittuisi ja saastuisi paljon vähemmän. Juuri ahneus ja kyltymättömyys tuhoavat elinolosuhteemme.

Siksi meidän tuleekin anoa elämän parhaita asioita, jotka ovat usein ilmaisia eivätkä saastuta. Saamme anoa materiaalistakin hyvää, mieluummin vähemmän itsellemme ja enemmän toisille. Meidän tulee etsiä enemmän keinoja toisten elämänlaadun parantamiseen kuin etsiä onnea itsellemme. Siksi meidän tulee kolkuttaa sydänten ovia, jotta ihmiset rakastaisivat toisiaan ja jakaisivat kaiken hyvän tasan.

Silloin kävisi niin, että saisimme ja löytäisimme itsellemme syvimmän ja parhaimman, mitä turhaan etsimme materiasta ja pikaisista nautinnoista. Silloin meille avataan siunausten lähteitä, joista emme ole ennen tienneet mitään.

Tämä ei ole mikään askeettinen luostarihurskauden ja kieltäymysten tie, jolla rakennettaisiin vain omavanhurskautta. Päinvastoin! Jumala tahtoo kohtuullisuutta ja tasajakoa. Siinä hengessä hän kutsuu ja lähettää elämän keskelle. Siinä saamme kokea elämän kaikki värit ja maut. Siinä saamme kokea monenlaista yltäkylläisyyttä ja erämaiden helteitä ja kuivuutta.

Jumala on sinunkin Luojasi. Hänellä on syvä tarkoitus elämällesi niin ajassa kuin iäisyydessä. Tehtävämme on anoa, etsiä ja kolkuttaa, jotta tämä tarkoitus täyttyisi ja toteutuisi. Jumala on rikas antaja, joka tahtoo sinun ja kaikkien ihmisten parasta, etenkin iankaikkisuuden näkökulmasta.

Pyhän Hengen lahja

Jos siis te, jotka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja, kuinka paljoa ennemmin taivaallinen Isä antaa Pyhän Hengen niille, jotka sitä häneltä anovat!”

Parasta ja kallisarvoisinta, mitä Jumala voi ihmiselle antaa, on hänen oma Henkensä. Se on äärimmäisen syvä rakkauden ja läheisyyden osoitus meitä kohtaan.

Tämän kalleimman lahjan, Pyhän Henkensä (Poikansa ohella ja kautta), hän antaa syntiselle ihmiselle. Se on käsittämätöntä. Emme varmasti antaisi kallisarvoisintamme ihmiselle, joka jatkuvasti hangoittelee meitä vastaan ja suorastaan pitäisi meitä pilkkanaan. Näin ihminen tosiasiassa toimii aivan liian usein Luojaansa kohtaan. Sellaisia olemme me, sinä ja minä.

Olemme siis syntisiä, jopa pahoja. Syntisyys on ennen kaikkea itsekkyyttä ja kyvyttömyyttä rakastaa ja elää oikein. Pahuuttakin on monenlaista. Se voi olla pinnallista ja pikkumaista pahuutta, mutta toisessa ääripäässä on ihmisen totaalista hyväksikäyttöä, alistamista ja tuhoamista, jopa joukkomurhia.

Synti altistaa meidät pahan valtaan. Siksi olemme vaaravyöhykkeessä. Sopivissa olosuhteissa jokainen ihminen murtuu ja hän voi ajautua jopa hirmutekoihin. Juuri niin käy etenkin alkoholin
ja huumeiden vallassa, rikollisuudessa ja sodissa. Jokaisesta voi tulla vaikkapa murhaaja.

Siksi me tarvitsemme äärimmäisen kipeästi ja vakavasti Jumalan, Kaikkivaltiaan armoa ja suojelua. Vain hän voi varjella ja vapauttaa meidät synnin ja pahan vallasta. Suurin vihollisemme on oma syntinen minämme, koska se voi sanoa Jumalalle ei ja saatanalle kyllä.

Lähellä Jumalaa syntisyytemme pysyy joissakin rajoissa ja elämässämme voi olla monia rakkauden ja hyvyyden sävyjä, koska Jumala maalaa niitä sydämiimme. Kaiken yllä on myös Jumalan yleinen armo ja rakkaus. Rakkaudessaan Jumala suojelee syntistä ihmistä ja vetää häntä puoleensa. Tämän rakkauden siipien suojissa syntinen ihminen voi antaa sinällään hyviäkin lahjoja läheisilleen. Sen suojissa vanhemmat kasvattavat lapsiaan ja yhteiskunnat pysyvät jonkinlaisessa järjestyksessä.

Kun ihminen jossain vaiheessa aina ylpistyy ja luulee kaiken olevan hänen itsensä varassa, hän kieltää Luojansa. Lopulta Jumala päästää irti, jolloin synnin ja pahuuden voimat leimahtavat heti liekkeihin. Silloin edessä on maailmanpaloja ja ihmiskunnan loppu, ellei Jumala pysäytä näitä kehityskulkuja. Vuosisatojen saatossa ihmisen tuhovoima on kasvanut. Sodista on tullut entistä pahempia. Edessä on kaikkein pahimmat vuodet.

Tällainen on syntinen ihminen. Onneksi Jumala on aivan toisenlainen. Jumala antaa elämänlahjoja, erityisesti hänen Pyhä Henkensä, jonka hän tahtoo vuodattaa sydämiimme.

Meillä on ihmeellinen aarre saviastioissa. Hyvin syvällinen, konkreettinen kuva tästä on vanhan liiton ilmestysmaja. Vaatimattoman kangasaidan ja kangasteltan sisällä oli ihmeellinen Jumalan läsnäolo kaikkein pyhimmässä ja sen keskellä olevalla armoistuimella. Tie kaikkein pyhimpään kulki sovituksen kautta. Ulkoapäin katsottuna kukaan ei voinut edes aavistaa, mistä oli kysymys.

Tänäänkään jumalaton ihminen ei saata käsittää, mistä uskossa on kysymys. Sen ydin on Jumalan salattu läsnäolo syntisen ihmisen vajavaisessa, kuolevaisessa ruumiissa. Niinpä monet pilkkaavat, koska eivät lainkaan tiedä, mistä puhuvat.

Salattu, pyhä Jumala on meissä läsnä sovituksen kautta. Silti olemme yhä syntisiä ja kuolevaisia. Vasta taivaassa tämä epätäydellisyys ja syntisyys katoaa.

Vain Jumalan läsnäolo Pyhässä Hengessä antaa meille todellisen elämän ja kantaa läpi kaikkein vaikeimpien, kaikkein kauheimpienkin kokemusten. Vaikka lankeamme, vaikka kohtaamme monia vaikeuksia ja ahdistuksia, vaikka meitä vainotaan, vaikka sairastumme ja kuolemme, Pyhä Henki meissä antaa syvimmän rauhan ja turvan.

Elämässä ja kuolemassa saamme olla hyvän Jumalan käsissä. Hän on kanssamme, kun sitä pyydämme. Ja kun sitä pyydämme, se tarkoittaa, että hyvä Jumala on jo tullut meitä lähelle ja puhuttelee meitä rakkaudessaan. Aloite tulee aina Jumalalta.

Kun saamme karun elämämme aikana edes vähäsen oppia tuntemaan Häntä, voimme kohdata kuolemamme ja astua iankaikkisuuteen luottavaisin mielin.

Jumala on hyvä ja hän kuulee kaikki rukouksesi ja hän vastaa parhaalla tavalla, ajallaan, varsinkin iankaikkisuudessa. Jatkuvan, hellittämättömän rukouksen olennainen ydin ja tarkoitus on siinä, että saamme olla lähellä Jumalaa, hänen sylissään – ei siinä, mitä ajallisia viihdykkeitä me saamme.

Kiitos Jumalalle sanomattomasta armosta, rakkaudesta, hyvyydestä, elämän lahjasta ja Pyhästä Hengestä! Kiitos, että sovitit ja lunastit meidät Kristuksessa Jeesuksessa! Kiitos, että kuljet kanssamme ja viet meidät perille taivaaseen iankaikkiseen, täydelliseen elämään!

 

Olkoon tämä meidänkin rukouksemme:

Sinun, Herra, on suuruus ja väkevyys ja loisto ja kunnia ja kirkkaus,
sillä sinun on kaikki taivaassa ja maan päällä.
Sinun, Herra, on valtakunta, ja sinä olet korotettu kaiken pääksi.

Rikkaus ja kunnia tulevat sinulta, sinä hallitset kaikki,
ja sinun kädessäsi on voima ja väkevyys.
Sinun vallassasi on tehdä mikä tahansa suureksi ja väkeväksi. 

Me siis kiitämme sinua, meidän Jumalaamme;
me ylistämme sinun ihanaa nimeäsi.