Kaksi velallista: fariseus ja syntinen nainen

JEESUKSEN VERTAUS: Kaksi velallisista, fariseus ja syntinen nainen

 

Luukkaan evankeliumi 7:41-43

Eräs fariseus kutsui Jeesuksen kotiinsa aterialle, ja hän meni sinne ja asettui ruokapöytään.

Kaupungissa asui nainen, joka vietti syntistä elämää. Kun hän sai tietää, että Jeesus oli aterialla fariseuksen luona, hän tuli sinne mukanaan alabasteripullo, jossa oli tuoksuöljyä. Hän asettui Jeesuksen taakse tämän jalkojen luo ja itki. Kun Jeesuksen jalat kastuivat hänen kyynelistään,
hän kuivasi ne hiuksillaan, suuteli niitä ja voiteli ne tuoksuöljyllä.

Fariseus, joka oli kutsunut Jeesuksen, näki sen ja ajatteli: ”Jos tämä mies olisi profeetta, hän kyllä tietäisi, millainen nainen häneen koskee. Nainenhan on syntinen.” Silloin Jeesus sanoi hänelle: ”Simon, minulla on sinulle puhuttavaa.” ”Puhu vain, opettaja”, fariseus vastasi.

”Oli kaksi miestä”, sanoi Jeesus. ”He olivat velkaa rahanlainaajalle, toinen viisisataa, toinen viisikymmentä denaaria. Kun heillä ei ollut millä maksaa, rahanlainaaja antoi molemmille velan anteeksi. Miten on, kumpi heistä nyt rakastaa häntä enemmän?” 

Simon vastasi: ”Eiköhän se, joka sai enemmän anteeksi.” ”Aivan oikein”, sanoi Jeesus. Hän kääntyi naiseen päin ja puhui Simonille: ”Katso tätä naista. Kun tulin kotiisi, sinä et antanut vettä jalkojeni pesuun, mutta hän kasteli jalkani kyynelillään ja kuivasi ne hiuksillaan. Sinä et tervehtinyt minua suudelmalla, mutta hän on suudellut jalkojani siitä saakka kun tänne tulin. Sinä et voidellut päätäni öljyllä, mutta hän voiteli jalkani tuoksuöljyllä. Niinpä sanonkin sinulle: hän sai paljot syntinsä anteeksi, sen vuoksi hän rakasti paljon. Mutta joka saa anteeksi vähän, se myös rakastaa vähän.” Ja hän sanoi naiselle: ”Kaikki sinun syntisi on annettu anteeksi.”

Pöytävieraat alkoivat ihmetellä: ”Kuka tuo mies on? Hänhän antaa syntejäkin anteeksi.” Mutta Jeesus sanoi naiselle: ”Uskosi on pelastanut sinut. Mene rauhassa.”

 

OPETUS

Kertomuksen rakenne, seitsemän säkeistöä

  • Johdanto
  • Naisen rakkaudenosoitus
  • Keskustelu
  • Vertaus (huippukohta)
  • Keskustelu
  • Naisen rakkaudenosoituksen arviointi
  • Päätös

Kolme päähenkilöä

  • Jeesus, kiertävä, kiistelty saarnaaja, ihmeidentekijä, Messias-kandidaatti
  • Simon, fariseus, arvostettu uskonnollinen vaikuttaja ja johtaja
  • Syntinen nainen, kaikkien tietämä paikallinen prostituoitu

Alkuasetelma / tapahtumien johdanto

On ilmeistä, että Jeesus oli pitänyt vaikuttavan saarnan paikallisessa synagogassa. Hän oli muutenkin liikkunut kaupungilla, kohdannut ja auttanut ihmisiä. Esimerkiksi syntinen nainen oli kokenut saaneensa syntinsä anteeksi ja saaneensa ihmisarvonsa takaisin. Paikallisten silmissä hän oli syvästi leimattu ja halveksittu, varsinkin fariseusten edessä.

Oli ajan tavan mukaista, että synagogan mahtimies kutsui väkeä syömään kotiinsa jumalan-palveluksen jälkeen. Kutsu oli tietyille henkilöille, varsinkin vierailevalle saarnaajalle. Samalla fariseuksen kodin ovet olivat avoinna aivan kaikille. Kuka tahansa sai tulla seuraamaan ateriointia ja kuuntelemaan ylevää hengellistä keskustelua, jossa syvennyttiin päivän Sanaan ja aiheeseen. Keskustelut saattoivat jatkua jopa myöhään yöhön.

Juhla-ateria syötiin suuressa ruokasalissa. Huoneen keskellä oli matala pöytä, jonka molemmin puolin oli matalia makuusohvia. Niissä ruokailija lepäsi kyljellään pää kohti ruokapöytää ja jalat kohti seinustaa. Jalkoja pidettiin epäpuhtaina ja saastaisina. Palvelijat seisoivat sohvien takana. He pesivät mm. ruokavieraiden jalat. Seinänvierustat olivat ulkopuolisten käytössä. Kyläläisiä tuli paikalle seuraamaan jumalaista näytelmää.

Näin oli luonnollista, että myös syntinen nainen pääsi taloon. Hän ei tietystikään saanut osallistua ruokailuun eikä koskea vieraisiin eikä ruokailuvälineisiin.

Juhlan isännän tehtävänä oli ottaa vieraat vastaan asianmukaisin tervehdyksin ja kunnian-osoituksin. Hänen tuli suudella vierasta poskelle tai kädelle, sekä käskeä palvelijoiden pestä vieraan jalat ja öljytä ne tuoksuöljyllä. Meidän kulttuurissamme tervehdimme iloisesti vieraitamme ovella, pyydämme sisään, otamme takin ja käskemme peremmälle istumaan. Entäpä jos vain mulkoilisimme eleettömästi tulijaa emmekä sanoisi mitään tai tekisi pienintäkään elettä?

Nyt Simon-isäntä teki juuri niin ja laiminlöi kaiken vieraanvaraisuuden. Hän teki sen tahallaan, nolatakseen Jeesuksen. Kaikki paikalla olijat ymmärsivät sen ja kaikki seurasivat henkeään pidätellen, keskenään supatellen ja merkitseviä katseita vaihtaen, miten Jeesus reagoisi tähän.

Naisen rakkauden osoitus

Syntinen nainen asettui Jeesuksen jalkojen juureen, itki vuolaasti, avasi hiuksensa ja kuivasi niillä Jeesuksen jalat. Vieläpä hän suuteli jalkoja ja voiteli ne tuoksuöljyllä.

Miksi hän teki niin?

Ensinnäkin nainen oli jo aiemmin kohdannut Jeesuksen ja tullut syvästi kosketuksi Jumalan armahtavalla rakkaudella. Jeesus oli antanut hänelle uuden arvon ja elämän. Jeesus oli hänelle ainutlaatuisen tärkeä, Jumalan edustaja.

Toiseksi, nainen oli järkyttyneenä seurannut Simon-isännän osoittamaa äärimmäisen kylmää tylyttämistä Jeesusta kohtaan. Isäntä laiminlöi kaikki tavallisetkin kohteliaisuudet ja siten osoitti avoimesti syvää halveksuntaa. Todennäköisesti Jeesus oli kutsuttu, jotta hänet voitaisiin nolata ja tyrmätä lopullisesti. Nainen murtui, kun Jeesusta kohdeltiin näin.

Syntinen nainen teki kaiken sen, minkä isännän olisi pitänyt tehdä. Nainen osoitti syvää kunnioitusta ja rakkautta Jeesusta kohtaan. Hän antoi pyhän kiitoslahjan. Vuodatettu öljy oli kallista. Se saattoi olla naisen arvokkain omaisuus. Nöyryyttä kuvasti se, että hän oli Jeesuksen jalkojen juuressa. Kasvojen eteen hän ei tohtinut tulla. Tässä hän samastui palvelijoihin.

Entä mitä paheksuttavaa oli naisen toiminnassa?

Kaikki tiesivät naisen portoksi. Miltä sinusta tuntuisi, jos olisit kaupungin juhlassa kunniavieraana ja yllättäen paikallinen portto tulisi ja alkaisi suudella jalkojasi? Miltä se näyttäisi juhlavieraiden silmissä? Etkö sinä varmasti tuntisi oloasi äärimmäisen vaivautuneeksi ja hätistelisit hyvin nopeasti naisen pois. Lisäksi vielä lausahtaisit, että et tunne naista ja että lienee jokin hullu. Muutenhan kaikki pitäisivät selvänä, että sinulla ja tuolla naisella on aiempi suhde!

Meille länsimaiselle lukijalle monet yksityiskohdat eivät avaudu. Kun nainen kuivasi Jeesuksen jalat hiuksilla, meistä se voi tuntua liikuttavalta yksityiskohdalta. Tuossa kulttuurissa nainen ei avannut hiuksiaan miehen edessä kuin vasta hääyönä. Se oli sama kuin nainen riisuisi rintansa paljaaksi miesten edessä. Se merkitsi, että olen sinun käytettävissä seksuaalisesti. Hiusten avaaminen muun kuin oman puolison edessä oli Talmudin mukaan avioeroperuste. Tämä on yhä vallitsevaa kulttuuria etenkin islamin piirissä.

(Selvää on, että nainen ei tässä tilanteessa tarkoittanut mitään seksuaalista. Hän teki niin hyvin spontaanisti, kenties hädissään huomattuaan, että Jeesuksen jalat kastuivat hänen kyynelistä. Hänelle hiusten avaaminen oli muutenkin ollut jo kovin ”arkipäiväistä”. Uusien tapojen oppiminen ottaa aikansa. Uskoon tuleminen ei muuta kaikkea yhdessä hetkessä.)

Voimme ymmärtää, että tilanne oli enemmän kuin shokeeraava! Syntinen nainen teki elkeitään Jeesuksen jalkojen juuressa. Silti siinä oli jotain tavallisuudesta poikkeavaa. Nainen itki vuolaasti.

Fariseuksen reaktio

Simon kauhistui ja se näkyi päälle päin. Jeesuksen ei tarvinnut olla profeetta huomatakseen reaktion (myös monien muidenkin kasvoilla). Reaktio oli itsestään selvyys tuossa kulttuurissa.

Fariseus ilmensi aikansa uskonnollista ajattelua. Syntisen ihmisen saastaisuus tarttuu toiseen ihmiseen jo pelkällä kosketuksella – ei vain suoralla kosketuksella vaan myös välillisesti esineen tai vaatteen kautta, jopa kulkemalla saman puun alta!

Sen sijaan ”pyhä, hurskas” ihminen noudattaa juuri oikeanlaisia (ihmisten laatimia) uskonnollisia tapoja. Hän vaalii ulkonaista kuorta ja puhtautta. Hän ajattelee olevansa pohjimmiltaan hyvä ihminen ja uskoo kykenevänsä täyttämään Jumalan käskyt omin voimin.

Varsinkaan korkea-arvoinen rabbi tai etenkään profeetta ei olisi missään tekemisissä syntisten ihmisten kanssa! Hän ei koskisi heihin eikä tietenkään aterioitsisi heidän kanssaan. Kaikkea sellaista Jeesus teki monissa tilanteissa ja joutui aina fariseusten silmätikuksi.

Simon koki tuossa hetkessä olevansa suvereeni voittaja. Jeesus oli nyt täydellisesti häpäisty ja kukistettu. Hänet voisi vaikka heittää pihalle tai jättää pöytäseurueessa yksin ilman minkäänlaista huomiota, saastaisena hylkiönä. Simon oli isäntä, joka halusi myös olla hengellinen tuomari.

Samalla Simon osoittaa täydellistä välinpitämättömyyttä ja syvää sydämen kovuutta naista kohtaan, joka ilmiselvästi osoittaa itkiessään katumusta. Fariseusten edessä porton pääseminen takaisin kunniallisten ihmisten kirjoille olisi ollut pitkä, vaikea, lähes mahdoton projekti. Naisen olisi pitänyt tehdä vuosien ajan mitä erilaisimpia katumusharjoituksia ja noudattaa tarkoin perinnäissääntöjä. Silti hänet olisi aina muistettu porttona. Tosiasiassa hän ei olisi päässyt takaisin yhteisön jäseneksi, mikä tuossa kulttuurissa on äärimmäisen vaikea, kuolemaan verrattava osa.

Jeesuksen tarkoitus

Jeesus tiesi, että häntä tultaisiin kohtelemaan huonosti. Silti hän meni Simonin kotiin. Miksi? Syitä on useampia.

Tässä tulee esille yksi tärkeä syy. Jeesus oli osoittanut naiselle armoa ja hän tiesi naisen kääntyneen aidosti ja vakavalla tavalla. Kuitenkin jos nainen jäisi yhteisössä yksin, hän ei kestäisi. Oli elintärkeää, että nainen saisi julkista tukea ja ihmiset ymmärtäisivät armahtaa hänet – olihan Jumalakin hänet armahtanut ja olihan Jumalakin ottanut hänet takaisin laumaansa!

Jeesus siis laittoi itsensä likoon naisen puolesta. Hän otti kantaakseen naisen häpeän ja puolusti häntä. Eikä vain puolustanut vaan nosti hänet uskon ja hurskauden esikuvaksi – yli fariseus Simonin (kuten kohta näemme)!

Samalla tavalla ja samasta syystä Jeesus toimi Sakkeuksen kohdalla, kun hän meni Sakkeuksen kotiin aterioimaan. Siksi myös tuhlaajapojan isä järjesti suuret juhlat, jotta poika saisi julkisesti takaisin arvostetun aseman. Isä ei ottanut poikaa takaisin suljettujen verhojen takana ja sanonut, että koitapa pikkuhiljaa ansaita pojan asema elämällä kunnolla! Sen sijaan hän järjesti juhlat! Siksi kaikkien piti tunnustaa poika ja kunnioittaa häntä nimenomaan isänsä laupeuden tähden.

Haaste oli kuitenkin todella kova. Yhteisön uskonnolliset asenteet oli peritty jo äidinmaidossa. Farisealaisuus hallitsi käytännön elämää. Portto oli portto, vaikka voissa paistaisi. Sellaisilla ei ollut hyväksyttyä osaa yhteisössä. Tällaista ikivanhaa asennemuuria Jeesus ryhtyi murtamaan.

Jeesus välitti naisesta pelastavalla rakkaudella. Jumalalle oli tärkeää naisen sekä ajallinen että iäinen elämä. Näin hän huolehtii meistäkin.

Lisäksi Jeesus piti tärkeänä ohjata kaikkia läsnäolevia oikeaan suhteeseen Jumalan ja lähimmäisten kanssa. Hän rakasti yhtä lailla Simonia, muita fariseuksia ja kutsuvieraita, sekä kaikkia asukkaita. Koko yhteisö oli jo kauan elänyt vääristyneessä uskonnollisessa asennemaailmassa. Toiset kuvittelivat olevansa hurskaita ja pyhiä, ns. parempia ihmisiä. Toiset olivat kurjia syntisiä, jotka tuskin pääsisivät Aabrahamin helmaan. Syvimmiltään kaikkien tila oli huono.

Vertaus – haaste ja huippukohta

Tilanne oli äärimmäisen jännittynyt. Ihmiset olivat lähes shokissa. Simon oli karkeasti loukannut Jeesusta laiminlyömällä kohteliaisuudet. Jeesus oli antautunut paikallisen porton hoidettavaksi. Ihmisten mielissä johtopäätökset olivat jo selkeät. Simon oli oikeassa Jeesuksen suhteen! Peli oli selvä ja edessä oli enää tyly loppunäytös.

Mutta Jeesuksen vastaus on häkellyttävä. Kaikki kääntyi ylösalaisin. Kolme lausetta ja kysymys, joka vaati Simonia tuomitsemaan itsensä. Vertaus oli lyhyt. Se iski ytimiin.

Oli kaksi miestä. Toinen oli velkaa 500 ja toinen 50 denaaria (päiväpalkkaa). Molemmat saivat anteeksi. Kumpi oli kiitollisempi? Kumpi rakasti armahtajaansa enemmän?

Velan anteeksi antaminen on Raamatussa vahva synonyymi syntien anteeksiannolle. Se oli selviö tuossakin tilanteessa.

Vertauksessa Jeesus asetti vastakkain syntisen naisen ja Simonin. Nainen oli tunnettu julkisyntinen. Simon oli julkihurskas, jolla oli korkeintaan joitain pieniä, mitättömiä rikkeitä (farisealaisen pyhitysopin mukaan).

Varsinaisesti Jeesus ei ottanut todellista kantaa siihen, kuinka syntisiä nainen ja Simon olivat. Nainen oli syntinen avoimesti, peittelemättä. Simon oli syntinen hurskaan ulkokuoren sisällä. Simonin sydän oli ylpeä. Hän ajatteli vain itseään eikä piitannut yhteisönsä heikompiosaisista. Tosiasiassa molemmat tarvitsivat armahdusta ja parannusta.

Fariseuksille logiikka oli tärkeää. Sitä Paavalikin viljeli kirjeissään. Jos toinen sai paljon anteeksi, oli loogista ja ilmeistä, että hän oli myös paljon kiitollisempi kuin se, joka sai vain vähän anteeksi.

Simonin kohdalla saattoi olla jopa niin, että hän ei mielestään ollut lainkaan anteeksiannon tarpeessa. Hänen sydämensä oli pysynyt kovana Jumalan pyhyyden ja rakkauden edessä. Jos hänen sydämensä olisi ollut avoin, hän olisi heti ymmärtänyt syntisyytensä ja syvän tarpeen saada anteeksi. Silloin hänen sisimpäänsä olisi laskeutunut Jumalan rakkaus, joka olisi synnyttänyt rakkautta ja ymmärtämystä toisia ihmisiä, muita syntisiä kohtaan.

Syntisen naisen kohdalla kaikki tämä kävi toteen. Hänen sydämensä avautui Jumalan edessä. Hän tunnusti syntinsä, sai ne anteeksi ja täyttyi rakkaudella, joka näkyi rohkeassa toiminnassa Simonin talossa. Hän rakasti paljon.

Tämän Simon joutui tunnustamaan. Se, joka sai enemmän anteeksi, rakasti enemmän. Tämän sanoessaan Simon tuomitsi itsensä ja tosiasiassa tunnusti naisen paremmaksi. Todennäköisesti hän ei tajunnut tätä sanoessaan vastauksensa, joka oli niin ilmeinen. Mutta heti kuullessaan oman äänensä ja sanansa, hän ymmärsi (joutuneensa ansaan, totuuden kiinni ottamaksi).

Jeesuksen julkea vastaus (isännän ja naisen toiminnan vertaaminen)

Usein Jeesus ei yleensä ryhtynyt selittämään vertauksia vaan antoi ihmisten jäädä pohtimaan niitä. Nyt Jeesus antoi täsmällisen selityksen ja sovelluksen.

Jeesus lateli suoraan kaiken sen, mitä SIMON EI TEHNYT. Samalla Jeesus täräytti: kaiken minkä Simon jätti tekemättä, NAINEN TEKI.

Auomalaisista tämä on reilua ja suoraa puhetta. Mutta Lähi-idän kulttuurissa Jeesuksen sanat isäntää kohtaan olivat äärimmäisellä tavalla vastoin tapanormeja. Vaikka isäntä olisi kuinka huono ja töykeä ja vaikka ruokalautaselle laitettaisiin lampaan papanoita, vieraan pitäisi vuolaasti kehua isännän erinomaisuutta: kiitos, kiitos, tämä oli aivan liikaa, isäntä on niin hyvä! Baileyn mukaan Jeesuksen suorasukaisuus oli tapahtumaketjun räikein ja voimakkain tapanormien rikkomus.

Mitä opimme Jeesuksesta? Jeesus ei ole nössö. Hän tekee sen, mikä on oikein ja mikä on aidosti, perimmäisellä tavalla ihmisen parhaaksi. Jeesuksen identiteetti on horjumattoman terve. Hän ei tarvitse ihmisten suosiota pitääkseen kiinni omasta ja sorretun naisen ihmisarvosta.

Jeesuksen suorasukainen vastaus oli mitä rajuin. Arvostettu isäntä oli munannut itsensä perusteellisesti. Hän oli rakkaudeton, pöyhkeä, kovasydäminen syntinen, joka vain kätkeytyi hurskaan naamionsa taakse. Arvostetun isännän yläpuolelle, vieläpä hyvin korkealle, Jeesus nosti naisen, julkisyntisen porton! Tässä on teille malli oikeasta uskosta ja hurskaudesta! Tehkää niin kuin tämä nainen tekee! Hän on Jumalan mielenmukainen ihminen! Hänessä on oikeaa sydämen hurskautta! Ei omasta voimasta vaan armosta, lahjana.

Tällaisia shokeeraavia esimerkkejä Jeesus käytti muulloinkin. Nasaretin synagoogassa Jeesus nosti uskon esikuvaksi Sarpatin lesken ja syyrialaisen Naamanin. Ei ihme, että hurskaat juutalaiset halusivat tappaa Jeesuksen heittämällä hänet kalliolta alas! Tämä kuvasti juutalaisten asenteiden jyrkkyyttä ja mielenlaatua Simoninkin talossa.

Ylipäätään naisen nostaminen miehen yläpuolelle oli tuossa kulttuurissa tavatonta. Ja nyt esikuvaksi nostettiin vieläpä syntinen nainen, portto – hurskaan fariseuksen yläpuolelle!

Näin Jeesus mursi vääristyneitä uskonnollisia asenteita ja normeja. Samalla hän rohkaisi naista voimakkaimmalla mahdollisella tavalla. Varmasti nainenkin oli pudottaa korvansa tuossa tilanteessa. Koettu jäisi vahvasti mieleen koko elämän ajaksi. Jos muut hylkäävät, Jeesus on minun rinnallani ainaisesti!

Loppushokeeraus

Juhla-aterialla on koettu tähän mennessä kolme shokeeraavaa hetkeä:

  • Isännän epäkohteliaisuus
  • Syntisen naisen toiminta Jeesuksen jalkojen juuressa
  • Vertaus ja sen tyly sovellus isäntään ja naiseen

Mutta tämä ei riitä. Kaiken loppuun oli varattu vielä uusi huipennus, neljäs shokeeraus:

Jeesus sanoi naiselle: ”Kaikki sinun syntisi on annettu anteeksi.”

Pöytävieraat alkoivat ihmetellä: ”Kuka tuo mies on? Hänhän antaa syntejäkin anteeksi.”
Mutta Jeesus sanoi naiselle: ”Uskosi on pelastanut sinut. Mene rauhassa.”

Kaikille oli selvää, että vain Jumala voi antaa syntejä anteeksi. Luuleeko Jeesus olevansa Jumalan veroinen?

Sanatarkasti Jeesus ei tässä hetkessä julista anteeksiantoa (ensimmäistä kertaa) vaan vakuuttaa naiselle jo aiemmin tapahtunutta armahdusta. Nainen oli jo aikaisemmin tullut katumukseen, pyytänyt syntinsä anteeksi ja saanut ne anteeksi. Nyt Jeesus vahvisti tuon kokemuksen. Ole turvallisella mielellä, sinun syntisi on varmasti annettu anteeksi!

Naisen toiminta oli suora seuraus jo koetusta anteeksiannosta. Joistakin käännöksistä saa vaikutelman, että nainen sai anteeksi, koska hän rakasti niin paljon. Alkukielen mukaan nainen sai ensin anteeksi ja sen seurauksena hän rakasti. Tässä on valtava, ratkaiseva ero! Tässä on kristillisen uskon ja kaikkien uskontojen välinen syvä vastakkaisuus.

Tämä on jumalallinen pelastusjärjestys: armo synnyttää uutta elämää ja rakkautta. Pelastuksen saa vain lahjaksi, anteeksiannon kautta. Syntisellä ihmisellä ei voi olla mitään ansioita tai vaateita Jumalan edessä. Kaikki ovat syntisiä ja kaikki tarvitsevat armahdusta. Syntinen nainen pelastui ”uskon” kautta – ei tekojen, ei katumuksen, ei rakkauden voimalla. Uskosi on pelastanut sinut! Mene rauhassa!

Tilanteessa pöytävieraat olivat todella hämmentyneitä, järkyttyneitä ja loukkaantuneita. Alkutekstin mukaan he ”miettivät mielessänsä”, kuka tuo mies on? Kukaan ei uskaltanut sanoa mitään ääneen, sillä olihan erinomainen Simon juuri äsken joutunut äärimmäisen häpeän kohteeksi.

 

MITÄ OPIMME?

Vertaus sisältää monta keskeistä, toisiinsa nivoutuvaa opetusta.

  • Kaikki ovat syntisiä – olivatpa he sitten julkisyntisiä tai näennäisesti julkihurskaita.
  • Kaikki ihmiset tarvitsevat armoa ja anteeksiantoa. Ihminen ei voi vaatia Jumalalta mitään. Kaikki on puhdasta lahjaa.
  • Ihminen pelastuu uskon kautta – turvautumalla ja luottamalla Jumalaan.
  • Pelastuksen välimiehenä on Jeesus Kristus. Hän tuo Jumalan armon ja rakkauden konkreettisesti ihmisen osaksi. Jeesus ottaa päälleen syntisen ihmisen häpeän. Hän antaa anteeksi jumalallisella valtuudella. Hän sovittaa syntimme ristillä.
  • Syntinen nainen korotetaan uskonsankariksi yhteisön ihaileman miehen, fariseuksen yläpuolelle. Muutoinkin Jeesus palauttaa naisille heille kuuluvan arvon.
  • Jeesus on radikaalin rohkea, riippumaton, identiteetiltään terve, rakastava, uhrautuva, suora ja oikeudenmukainen. Hän toimii järkähtämättömästi missionsa mukaisesti. Jeesus tietää syvästi, kuka hän on ja mikä on hänen tehtävänsä. Jeesus on kaikkitietävä ja vastustamattoman viisas.
  • Jeesus rakastaa tasapuolisesti kaikkia ihmisiä. Jumalan edessä kaikki ovat yhtä arvokkaita.
  • Hengellisen yhteisön tulee harjoittaa itsearviointia Sanan, Kristuksen valossa ja pysyä nöyränä ja avoimena uusille ihmisille, tulivatpa he minkälaisesta taustasta tahansa. Hengellinen ylpeys tappaa uskon ja uskonyhteisön.
  • Hengellisen yhteisön tulee etsiä kadonneita, syntien sitomia ihmisiä, osoittaa heille rakkautta ja ihmisarvoa, jotta heissä heräisi synnintunto ja armon kaipuu.
  • Hengellisen yhteisön tulee pitää huolta erityisesti sen heikoimmista jäsenistä. On kärsivällisesti annettava aikaa ja tukea.

Mikä on meidän vastauksemme?

Miten sinä asemoidut kertomuksessa? Löydätkö itsesi fariseusten kerhosta, joka katselee maailmaa: me pyhät täällä herätysliikkeessä ja nuo julkeat syntiset hurskaan piirimme ulkopuolella? Vai koetko itsesi syntiseksi, kurjaksi, vähäpätöiseksi, joka ei kelpaa hyvien joukkoon? Entä oletko sivullinen seuraaja, joka arvioi omasta ylhäisyydestään tapahtumien kulkua ”tuollaisia nuo uskovat ovat…” tyyliin? Vai uskallatko jopa jossain määrin hypätä Jeesuksen sandaaleihin ja katsoa ihmisiä, osapuolia hänen silmiensä kautta? Miltä Jeesuksesta tuntui? Miten hän suri ihmisten asenteita?

Selvää on, että Jeesus ei jätä kylmäksi. Hänen suhteensa on pakko tehdä valinta. Olemme joko hänen puolella vai häntä vastaan.

Kuvatussa tilanteessa läsnäolijat kokivat shokkihoitoa. Varmasti heidän piti pohtia näkemäänsä ja kuulemaansa päivien, viikkojen, kuukausien, kenties vuosienkin ajan. Jumala antaa aikaa. Elämämme suuria päätöksiä ei tarvitse tehdä paineessa eikä hetkellisten tunteiden vallassa. Silti aikaa ei ole loputtomasti.

Tyypillistä Raamatun kertomuksille varsinkin evankeliumikirjoissa on se, että ihmisten lopulliset ratkaisut jäävät avoimiksi. Emme tiedä, mitä Simon ja hänen ystävänsä lopulta tuumivat. Lukittautuivatko he ylpeytensä vangeiksi? Alkoivatko he vihata Jeesusta? Suliko heidän kovuutensa? Tunnistivatko ja tunnustivatko he syntisyytensä? Hyväksyivätkö he naisen yhteisön täysivaltaiseksi jäseneksi? Entä muut paikallaolijat?

Entä miten naisen kävi? Jaksoiko hän elää uskon varassa, jos muut hyljeksivät häntä? Saiko hän edes muutaman hyvän ystävän? Syntyikö paikallinen Jeesus-fanien kerho? Muuttiko hän muualle? Joskus sellainenkin voi avata uusia ovia elämään.

Mitä sinä ajattelet Jeesuksesta? Onko hän Herra ja Vapahtaja? Onko sinulla siloteltu kuva Jeesuksesta? Onko hän kiiltokuva-Jeesus? Entä onko Jeesus syntisten ystävä, joka heittäytyy mukaan syntisten elämään ja siunaa kaiken? Sehän on moderni, liberaali tulkinta Jeesuksesta. Jesse siunaa synnin.

Raamatun Jeesus kyllä kaveeraa syntisten kanssa, mutta ei tuudittaakseen yhä syvemmälle syntiin ja turmioon, vaan pelastaakseen synnin, kuoleman ja perkeleen vallasta! Syntinen nainen tuli katumukseen ja luopui porton ammatista. Naisen seksuaalinen identiteetti tervehtyi. Hän sai löytää uudelleen todellisen naiseutensa. Toivottavasti myös Simon havahtui ylpeydestään ja heräsi armoon ja rakkauteen!

Jeesusta ei voi hallita eikä kahlehtia. Hänet voi joko hyväksyä Herraksi tai sitten hänet pitää sulkea pois sydämestä ja omasta elämänpiiristä.

Olemmeko aidosti valmiita muutokseen? Muutos alkaa syvällä sydämessä – arvojen ja asenteiden tasolla. Se laajenee ajatusmaailmaan, sanoihin ja tekoihin.

Millaisia vääristyneitä asenteita ja tapoja on meidän ajassamme?

Jeesus paljasti ja mursi vääriä asenteita, jotka sulkivat ihmiset Jumalan, yhteisön ja elämän ulkopuolelle. Samaa paljastavaa ja murtavaa työtä hän tekee yhä tänään. Se on välttämätön ensiaskel, jotta hän voisi uudelleen ohjata meidät elämään ja eheyttää meidät.

Vaikka meillä suomalaisilla on pitkä kristillinen historia, joka on tuonut paljon hyvää, lienee meilläkin asenteita ja tapoja, jotka ovat vastoin sitä, mikä on hyvää, rakastettavaa ja oikeaa. Elämmehän jo jonkinlaista jälkikristillistä luopumuksen aikaa!

Lista voi olla varsin pitkä…

  • Yleinen maallistuminen ja kristillisyyden rapautuminen
  • Ylenpalttinen yksilökeskeisyys, nautinto-, kulutus- ja viihdekulttuuri
  • Valtamedian liberalisoituminen
  • Abortit ja eutanasian sisäänajo
  • Avioliiton merkityksen rapautuminen
  • Seksuaali-identiteetin vääristyminen
  • Sukupuoli-identiteetin hämärtyminen
  • Alkoholin ja huumeiden käyttö, väkivaltaviihde, väkivalta
  • Yksinäisyys ja laitostuminen
  • Taloudellinen epätasa-arvo
  • Kirkon syvä ja vakava luopumus liberaaliteologian myötä
  • Elämän tarkoituksen kadottaminen, pinnallinen elämä

Miten Jeesus toimisi tänään? Miten meidän tulisi toimia?

Jumala elää kiinni ajassa. Hän on läsnä meidän keskellämme. Hän toimii missionsa mukaisesti aivan kuten Jeesuksen maanpäällisinä päivinä. Jumala ei muutu. Ihminen ei muutu. Elämänlait eivät muutu.

Missä siis Jeesus liikkuu tänään? Tarjoillaanko ihmisille hajutonta, mautonta, väritöntä Jeesusta, joka mukautuu liberaaliin valtakulttuuriin? Onko Jeesus muokattu herätysliikkeen vanhojen perinnäissääntöjen ankaraksi vahtimestariksi?

Jeesus on läsnä Pyhässä Hengessä seurakunnassaan ja sen yksittäisissä uskovissa jäsenissä. Jeesus toimii Jumalan Sanaan sidottuna. Hän on Vapahtaja ja Herra.

Jeesus on Leijona, Juudaan jalopeura. Pidetäänkö hänet vangittuna sydäntemme häkkiin, jossa häntä vain hieman vilautetaan sunnuntain jumalanpalveluksissa – hampaattomana, vanhana ja ajastaan jälkeen jääneenä? Vai päästetäänkö Leijona irti?