Leski ja väärämielinen tuomari

JEESUKSEN VERTAUS: Leski ja väärämielinen tuomari

 

Luukkaan evankeliumi 18:1-8

Jeesus puhui heille vertauksen siitä, että heidän tuli aina rukoilla eikä väsyä. 

Hän sanoi: ”Eräässä kaupungissa oli tuomari, joka ei pelännyt Jumalaa eikä hävennyt ihmisiä. 
Ja siinä kaupungissa oli leskivaimo, joka vähän väliä tuli hänen luoksensa ja sanoi:
’Auta minut oikeuteeni riitapuoltani vastaan.’ 

Mutta pitkään aikaan tuomari ei tahtonut. Vaan sitten hän sanoi mielessään:
’Vaikka en pelkää Jumalaa enkä häpeä ihmisiä, niin kuitenkin, koska tämä leski tuottaa minulle vaivaa, minä autan hänet oikeuteensa, ettei hän lopulta tulisi ja kävisi minun silmilleni.'” 

Niin Herra sanoi: ”Kuulkaa, mitä tuo väärä tuomari sanoo! Eikö sitten Jumala toimittaisi oikeutta valituillensa, jotka häntä yötä päivää avuksi huutavat, ja viivyttäisikö hän heiltä apuansa? 
Minä sanon teille: hän toimittaa heille oikeuden pian.

Kuitenkin, kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä?”

 

OPETUS

Rukous ja usko

Oletko joskus rukoillut jonkin elintärkeän asian puolesta kenties vuosia eikä vastausta näy eikä kuulu? Ainakin itselläni on muutama kestoaihe. Joskus tuntuu siltä, että asiat menevät vain huonommaksi – johtuen olosuhteista, itse asiasta, ehkä toisesta ihmisestä ja varmaankin myös omasta itsestäni.

Silloin myös käsityksemme Jumalasta horjuu ja saattaa muuttua. Onko Jumala etäinen ja välinpitämätön, kuten tuon vertauksen väärämielinen tuomari? Juristeista on monilla aika kielteinen kuva. Muuten – tiedätkö sinä, milloin lakimies valehtelee? Silloin kun huulet liikkuvat…

Vertauksessa Jeesus rohkaisee hellittämättömään rukoukseen. Samalla hän vakuuttaa, että Jumala on sittenkin aivan toisenlainen kuin väärämielinen tuomari. Jos tuollainen ketku lopulta kuulee ja auttaa, eikö sitten Jumala!

Jumalassa kuulee ja vastaa – ajallaan ja tavallaan: kyllä, odota tai ei. Jos on ongelma, se saattaa olla ihmisen epäuskossa. Kun Ihmisen Poika tulee, löytääkö hän uskoa maan päältä? Epäusko etäännyttää Jumalasta. Se vääristää kuvamme Jumalasta ja arviokykymme siitä, mikä elämässä on lopulta tärkeää ja välttämätöntä.

Tämän vertauksen Jeesus osoittaa nimenomaan opetuslapsille ja hänen seuraajilleen. Hän kehottaa uskomaan, luottamaan ja rukoilemaan – hellittämättömästi.

Siirakin kirjan kertomus

Jeesuksen kertoma vertaus oli osin tuttu kuulijoille, mikäli he tunsivat Siirakin kirjan. Tuo kirja sisältyy Vanhan testamentin apokryfisiin kirjoihin, joilla ei ole raamatullista auktoriteetti asemaa. Ne ovat lisälukemista kuten aikamme hengellinen kirjallisuus. Niissä saattaa olla oikeaa, mutta myös väärää opetusta. Siksi ne eivät kuulu Raamatun kaanoniin.

Siirakin kirjan syntyajankohdaksi ajatellaan noin 180 eKr. Se kirjoitettiin hepreaksi ja sen katkelmia on löydetty Kuolleenmeren kirjakääröistä. Siirakin kirja käännettiin kreikaksi ja se liitettiin kreikankieliseen Vanhaan testamenttiin, Septuagintaan. Sitä on siteerattu juutalaisessa Talmudissa ja rabbiinisessa kirjallisuudessa, sekä varhaisten kirkkoisien teksteissä.

Siirakin kirja sisältää sananlaskujen luonteista opetusta Jumalasta, elämästä ja lähimmäisyydestä peräti 51 luvun verran. Sen opetukset olivat tunnettuja Jeesuksen kin aikana, koska Siirakin kirjaan sisältyy lähes samanlainen kertomus ja opetus kuin käsillä oleva Jeesuksen vertaus. Siinä on monia yhtäläisyyksiä, mutta myös ratkaisevia eroavaisuuksia.

Hän ei katso ylen orvon anomusta eikä leskeä, kun tämä antaa puheensa vuotaa.
Eivätkö valu leskeltä kyyneleet poskille, ja eikö tämä ole avuksi huutoa
sitä ihmistä vastaan, joka on ne vuotamaan saattanut?

Joka Jumalaa otollisesti palvelee, sen hän ottaa vastaan,
ja hänen rukouksensa ylettyy pilviin asti.

Nöyrän rukous menee pilvien läpi eikä hän ole lohdutettu,
ennen kuin se on tullut perille, eikä lakkaa, ennen kuin Korkein hänestä huolen pitää.

Ja tuomitsee vanhurskaasti ja toimittaa oikeuden. Eikä totisesti Herra viivyttele
eikä ole pitkämieleinen armottomia kohtaan, vaan hän ruhjoo heidän lanteensa.
Ja hän antaa koston kohdata pakanakansoja.

(Siirak 35:17-23)

Jeesuksen vertauksessa ja Siirakin opetuksessa molemmissa puhutaan leskestä, rukouksesta ja Jumalan vastauksesta. Molemmissa Jumala kuulee rukoilijaa ja antaa hänelle myönteisen vastauksen.

Merkittävä eroavaisuus on siinä, että Jeesuksen opetuksessa rukousvastaus ei riipu rukoilijan hurskaudesta vaan Jumalasta, joka on armollinen ja hyvä. Siirakin opetuksessa rukoilijalta edellytetään otollisuutta. Mikäli rukoilija ei ole kelvollinen, Jumala tuhoaa hänet. Lisäksi Siirakin kerronnassa alkuosan leskinainen vaihtuu hurskaaksi mieheksi, jonka rukouksen Jumala kuulee. Tämä ilmenee alkutekstin kielessä, ei suomenkielisessa käännöksessä.

Jeesuksen vertauksessa on yhtenä päähenkilönä väärämielinen tuomari. Sellaista ei ole Siirakin kirjassa. Jeesuksen kuvauksen kaltainen tuomari on rohkea esimerkki, mutta tosielämässä liiankin tavallinen, varsinkin lahjontakulttuurin piirissä.

Vertauksen kärki

Jeesus puhui heille vertauksen siitä, että heidän tuli aina rukoilla eikä väsyä. 

Teksti paljastaa meille heti, mikä on vertauksen pääteema. Se on hellittämätön, uskon ja luottamuksen täyteinen rukous.

Jumalaa on rukoiltava varsinkin silloin, kun hän tuntuu olevan kaukana eikä tunnu kuulevan eikä välittävän. On rukoiltava sinnikkäästi etenkin silloin, kun oma usko horjuu ja rukous hiipuu.

Vastaus pelkoon ja turvattomuuteen on rukous. Se on Jumalan syliin tulemista, vaikkapa vain sanattomasti ja siinä tyyntymistä. Se on Isän sydämelle puhumista ja oman tahdon taivuttamista Jumalan tahdolle. Se on hiljaista kasvua ihmisenä ja syvimmän luottamuksen vahvistumista.

Vertauksen tuomari

Eräässä kaupungissa oli tuomari, joka ei pelännyt Jumalaa eikä hävennyt ihmisiä. 

Vertauksen tuomari oli poikkeuksellisen jumalaton ja ylimielinen ihminen. Silti tuomareilta vaadittiin erityistä nuhteettomuutta ja kyvykkyyttä:

Joosafat sanoi tuomareille:
”Katsokaa, mitä teette, sillä te ette ole tekemässä ihmisten tuomioita, vaan Herran tuomioita, ja hän on teidän kanssanne, kun te tuomitsette. Hallitkoon siis teitä Herran pelko. Olkaa työssänne tunnollisia, sillä Herrassa, meidän Jumalassamme, ei ole vääryyttä eikä puolueellisuutta, eikä hän ota lahjuksia.”
(2 Aik 19:6-7)

Erityisesti muutamat profeetat kuten Aamos nousivat tuomarien lahjontaa vastaan (Aamos 2:6-7, 5:10-13). Talmudissakin viitattiin tuomareihin, jotka olivat helposti lahjottavissa.

Täällä Suomessa elämme kulttuurissa, joka painottaa oikean ja väärän eroa (teoriassa), mutta Lähi-idässä eletään yhä vielä häpeän kulttuurissa. Olennaista ei ole, mikä on oikein tai väärin, vaan mikä on häpeällistä. Ankarin arvostelu, minkä ihminen voi saada osakseen, on: ”Hän ei osaa hävetä”. Näin profeetta Jeremiakin nuhteli vääriä profeettoja ja pappeja (Jer 8:12).

Vertauksen tuomarissa ei ollut pienintäkään kunniantunnon kipinää. Hän oli täydellisen paatunut, kylmä ja kaikesta muusta piittaamaton. Hän ei hävennyt mitään.

Kun köyhä, yksinäinen leski tuli hänen eteensä, leskellä ei ollut mitään, mihin vedota. Leskellä ei ollut rahaa, ei ystäviä, ei voimallisia eikä vaikuttavia sanoja.

Todennäköisesti lesken vastapuoli oli jo lahjonut tuomarin eikä hän senkään tähden ollut kiinnostunut lesken asiasta ja asemasta. Tuomari ei piitannut yhtään mistään – paitsi omasta mukavuudestaan.

Vertauksen leski

Ja siinä kaupungissa oli leskivaimo, joka vähän väliä tuli hänen luoksensa ja sanoi: ’Auta minut oikeuteeni riitapuoltani vastaan.’ 

Vanhassa testamentissa leski edustaa viatonta, voimatonta ja sorrettua ihmistä. Siksi Mooseksen laki suojasi erityisesti heitä ja vaati kohtelemaan heitä ihmisarvoisesti (2 Moos 22:22-23; 5 Moos 10:18, 24:17, 27:19). Siksi profeetatkin vaativat leskien oikeuksien turvaamista (Jes 1;17,23).

Vertauksen tilanteessa on ilmeistä, että lesken oikeuksia oli loukattu vakavalla tavalla ja että hän oli todennäköisesti oikeassa ja vastapuoli väärässä. Yhtä ilmeistä on, että vastapuoli oli lahjonut tuomarin, koska hän ei halunnut käsitellä juttua. Mahdollista oli sekin, että oikeusriitoja oli sen verran runsaasti, että lesken asia siirrettiin aina sivuun.

Leskeä ei ollut avustamassa ketään, mikä kertoo siitä, että hän oli täysin yksin ja täysin avuton. Hänellä ei ollut varoja eikä mitään, millä hän olisi voinut taivuttaa tuomaria hoitamaan asiaansa.

Lähi-idän oikeuskäytännöistä

Kaupunginportti ja sen lähiympäristö oli kaupungin keskeistä aluetta. Sen vieressä saattoi sijaita hallinto- tai oikeussali. Salin toisessa päässä istui tuomari korokkeen päällä olevalla istuimella, tyynyihin uppoutuneena. Hänen ympärillä oli sihteereitä ja muita huomattavia henkilöitä.

Kansa tungeksi salissa ja vaati asiaansa käsiteltäväksi. Huuto ja mekkala oli melkoista. Sihteerit valitsivat käsiteltävät jutut ja esittelivät niitä alustavasti tuomarille.

Etiopiassa näin, kuinka virastoissa ei todellakaan jonotettu vaan valtava lauma ihmisiä pakkautui viraston luukulle, kaikki yhtä aikaa. Siinä pärjäsivät vain vahvimmat ja ovelimmat.

Samoin oli vertauksen kuvaamassa oikeussalissa. Varakkaimmat lahjoivat sihteerit ja heidän kautta tuomarit, jotta heidän asiansa käsiteltäisiin joutuisasti ja myönteisesti.

Oikeussalissa asioivat vain miehet. He saattoivat hoitaa naistenkin asioita, siksi naisia ei paikalla yleensä näkynyt. Mikäli nainen oli täysin yksin ja hyvin köyhä, hän saattoi väkisin tuppautua saliin ja huutaa täyttä kurkkua, jotta hänenkin asiansa otettaisiin käsittelyyn. Hänellä ei ollut muuta keinoa. Huudettuaan ja häiriköityään riittävän monta päivää, naiseen lopulta väsyttiin ja hänen asiansa otettiin esille.

Ylipäätään Lähi-idän kulttuurissa naisen sallitaan huutaa ja solvatakin miehiä, jopa arvostettuja johtajia. Jos mies tekisi niin, hän pääsisi nopeasti hengestään, mutta naiselle sellainen suodaan. Monissa aikamme uutiskuvissa näemmekin mustiin huiveihin pukeutuneita naisia huutamassa ja raivoamassa, milloin kenellekin, varsinkin Usa:ta ja Israelia vastaan.

Tämä kaikki piirtää tärkeää taustakuvaa vertauksen leskivaimon tilanteelle ja käyttäytymiselle. Hänellä ei ole muuta keinoa kuin huutaa lakkaamatta.

Lesken näännytystaktiikka

Leskellä ei ollut ketään miespuolista sukulaista, joka olisi ajanut hänen asiaansa. Hänellä ei ollut varjoja, joilla olisi vaikuttanut asiansa käsittelyyn. Tuomari oli täysin häpeämätön, poikkeuksellisen mätä. Häneen ei tehonnut mikään järkipuhe eikä kunniaan vetoaminen. Jumalallakaan ei voinut uhata, koska tuomari oli täysin jumalaton. So what!

Lesken ainoa keino oli huutaa tuomarille aamusta iltaan oikeussalissa. Se oli piinallista.

Mutta pitkään aikaan tuomari ei tahtonut. Vaan sitten hän sanoi mielessään: ’Vaikka en pelkää Jumalaa enkä häpeä ihmisiä, niin kuitenkin, koska tämä leski tuottaa minulle vaivaa, minä autan hänet oikeuteensa, ettei hän lopulta tulisi ja kävisi minun silmilleni.'” 

Lopulta tuomari kypsyi. Ei lesken edun vuoksi vaan pelkästään oman mukavuudenhalun tähden. Leski oli häirinnyt häntä ja hyviä bisneksiä (lahjusten muodossa) jo aivan tarpeeksi. Kenties asiakkaatkin alkoivat karttaa oikeussalia.

Lapsen kiukuttelu ja itku on todella stressaavaa. Kenties vielä stressaavampaa on se, kun aikuinen nainen huutaa korvaan päivät pitkät. Kuinka kauan sinä jaksaisit kuunnella? Jo muutama minuuttikin on tuskallista, saati sitten tunti- tai päiväkaupalla. Onhan sellaisesta tultava loppu.

Tekstin sana ”tuottaa vaivaa” voidaan kääntää myös ”tuottaa päänsärkyä”. Tuomari suorastaan kipeytyi lesken huudoista. Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus.

Leski oli siis äärimmäisen sinnikäs ja täysin peräänantamaton. Hän ei luovuttanut ennen kuin sai oikeutta.

Hellittämätön rukous

Juuri sellaista tulisi olla meidän rukouksemme: hellittämätöntä. Meidän tulee aina elää rukoillen, Jumalaan turvautuen. Se on kuin jatkuvaa hengitystä, yhtä välttämätöntä.

Hellittämättömän rukouksen tulee jatkua elämän hyvinä, harmaan arkisina, sateisina ja myrskyisinä päivinä. Sen tulee jatkua elämän aamusta myöhäiseen iltaan saakka.

Mutta mikä ero on hellittämättömällä, hyvällä rukouksella ja itsekkäällä pyytämisellä ja epäuskoisella kitinällä? Milloin voimme lopettaa rukoilun yksittäisen asian puolesta?

Rukouksen tulee olla aitoa sydämen puhetta. Jumala ei halua teatteriesityksiä. Hän näkee sydämemme. Saamme rukoilla mieltä painavia asioita, vaikka ne tuntuisivat jossain määrin itsekkäiltäkin.

Kuitenkin on niin, että Jumala ei vastaa myöntävästi sellaisiin pyyntöihin, jotka ovat Sanan ja kristillisen moraalin vastaisia. Jumala ei anna poikkeuslupaa tehdä väärin.

On myös aivan hyviä tai neutraaleja asioita, joita Jumala ei silti anna meille, vaikka kuinka pyytäisimme. Emme voi omistaa koko maailmaa ja kaikkia sen nautintoja. Kullakin meistä on oma elämäntiemme ja osamme.

Jumalan sana määrittelee monia todella hyviä ja keskeisiä rukousaiheita, jotka varmuudella ovat Jumalalle mieluisia. Niitä ovat ihmisten pelastus, oikeuden toteutuminen, lähimmäisen rakkaus, tasajako jne. Silti nekin toteutuvat tässä maailmassa vain vajavaisesti. Lopulliset ja täydelliset rukousvastaukset ovat edessä vasta taivaassa.

On siis tärkeää rukoilla hellittämättömästi. Yksittäisen aiheen puolesta saamme lakata rukoilemasta, kun se saa selkeän vastauksen tai kun rukoilijan sydän saa levon tämän rukousaiheen osalta ja sen voi jättää rauhassa Jumalan hoitoon.

Joidenkin asioiden puolesta saatamme rukoilla vuosikymmentenkin ajan. Itsellänikin on aivan muutama sellainen kestoaihe. Pari omaan elämääni kuuluvan aiheen osalta olen hellittämätön (kenties kovin itsekkäästikin). Ne ovat silti elämän hyviä perusasioita. Niissä en ole hellittänyt. Joihinkin olen saanut myönteisen vastauksen vuosien rukousten jälkeen.

Rukousaiheenani on ajoittain lähimmäisten uskoon tuleminen. Tässä rukouksessa olen hyvin häilyvä ja lyhytjänteinen.

Vaikeaa on se, että emme välttämättä saa aina myönteistä vastausta hyviinkään rukousaiheisiin. Syy on usein ihmisissä. Jumala ei muuta ihmissydäntä, ellei ihminen siihen todella suostu. Juuri siksi ns. vaikea lähimmäinen ei muutu, jos hän ei antaudu Jumalan rakkaudelle. Eikä omakaan sydän kovin helpolla pehmene. Näissä Jumala ei tee mitään väkisin. Hän kyllä suostuttelee, mutta ihminen saa pitää kiinni omasta päätösvallastaan ja sydämestään.

Jeesuksen vertaus lesken hellittämättömästä rukouksesta ei opeta – ainakaan Raamatun kokonaissanoman valossa – että ihminen saisi lopulta kaiken, mitä hän tahtoo.

Lesken perusoikeuksia oli selkeästi loukattu ja hänelle kuului oikeudenmukainen ratkaisu. Mutta tässä maailmassa oikeus ei läheskään aina toteudu. Siihen voimme pyrkiä, mutta tosiasiat ovat tosiasioita. Täällä ei ole aitoa tasa-arvoa. Rikkaat ja vallanpitäjät saavat etuoikeuksia monella tavalla. Hyvä veli -kerhot ovat nykyaikaa.

Vasta taivaassa saamme oikeuden ja ennen kaikkea armon, sillä kaikki on syntiselle ihmiselle Jumalan armoa ja lahjaa. Lopulta meilläkään ei ole Jumalan edessä yhtään mitään, millä voisimme pakottaa Jumalaa toimimaan tahtomme mukaisesti. Olemme täysin avuttomia kuten leski.

Hyvä Jumala

Vertauksen tuomari oli täysin läpimätä, jumalaton ja kunniastaan piittaamaton. Silti hän kuuli leskeä ja antoi hänen päästä oikeuteensa. Eikö hyvä Jumala sitten välittäisi ja vastaisi!

Niin Herra sanoi: ”Kuulkaa, mitä tuo väärä tuomari sanoo! Eikö sitten Jumala toimittaisi oikeutta valituillensa, jotka häntä yötä päivää avuksi huutavat, ja viivyttäisikö hän heiltä apuansa? 
Minä sanon teille: hän toimittaa heille oikeuden pian.

Jeesus siis vakuuttaa ja vannoo, että Jumala on hyvä ja oikeudenmukainen. Hän varmasti kuulee ja vastaa oikeudenmukaisesti.

Me katsomme Jumalaa usein maailman vääristämin katsein. Kun taivas on pilvessä ja musta, unohdamme kovin nopeasti, että siitä huolimatta aurinko paistaa pilvien yläpuolella aivan kuten ennenkin – yhtä kirkkaasti ja täydesti. Sellainen on Jumalakin. Hän ei muutu, vaikka pilvet peittäisivät elämämme taivaan.

Meidän on hyvä, oikeastaan olennaisen tärkeää muistaa tämä tosiasia, sillä muutoin uskomme todellakin raukeaa. Jumala ei muutu. Hän on tänään ja iankaikkisesti täydellisen rakastava, hyvä
ja pyhä. Hän pitää aina Sanansa.

Juuri tässä on meidän pettämätön toivomme. Väärämielinen tuomari heltyi vain, koska väsyi lesken ruikutukseen. Olisi hän voinut järjestää leskinaisen katoamisenkin aivan helposti. Vastauksen ja oikeuden saaminen oli todella epävarmaa. Vain harva olisi veikannut ropoakaan lesken puolesta.

Mutta Jumala on luvannut kuulla rukouksemme ja vastata meille. Hän on luvannut saattaa oikeuden voimaan. Hän on luvannut olla heikkojen ja sorrettujen puolella. Näitä rukousvastauksia saamme ajoittain nähdä jo maan päällä, mutta täydesti vasta taivaissa. Viimeisellä tuomiolla kaikki asetetaan kohdilleen. Pieninkin vääryys oikaistaan. Vähäisinkin rikos saa rangaistuksensa.

Armo vai oikeus?

Jumalan edessä hurskaimmankin ihmisen kannattaa olla varovainen. Kun meidän syytelistalla on monta lähimmäistä, omassa silmässä saattaakin olla se kuuluisa hirsi. Ja vaikka ei olisikaan murhia eikä muuta sellaista, niin jokaisesta väärästä sanasta ja teosta ja tekemättä jättämisistä olemme vastuussa.

Missä määrin meidän siis kannattaa vaatia Jumalalta oikeutta? Eikö hän silloin ole velvoitettu tuomitsemaan meidätkin?

Jumala tietää syntisyytemme. Hän on realisti. Siksi Raamatussa on täydellisen hyvän, rakkauden ja oikeuden ihanne (paratiisi), sekä monia säädöksiä ja ohjeita siihen, miten tulee menetellä syntisessä todellisuudessa (langennut maailma).

Jumalan rakkauden laki vaatii täydellistä sydämen puhtautta, mutta monet lait ja säädökset vain ulkonaista, tietyntasoista minimikäytöstä. Jos kaikilta vaadittaisiin täydellisyyttä jo nyt, kaikki tuomittaisiin välittömästi kadotukseen.

Vertauksen leskinaisen perusoikeutta oli loukattu. Turmeltumisen tähden on maallinen oikeusjärjestys. Vasta taivaassa elämme täydessä sydämen puhtaudessa ja viattomuudessa.

Kun rukoilemme Jumalan edessä, teemme sen syntisinä. Jeesus ei vaatinut leskeltä tai muultakaan rukoilijalta täyttä hurskautta Siirakin tavoin. Jeesus rohkaisi yksinomaan hellittämättömään rukoukseen ja samalla luottamaan siihen, että Jumala on hyvä ja että hän kuulee ja vastaa ajallaan.

Jumalan edessä olemme yhtä avuttomia kuin leskinainen. Syntisinä meillä ei oikeutta esittää vaatimuksia omasta itsestämme käsin. Oikeutemme rukoilla ja pyytää perustuu pelkästään siihen, että Jumala on rakastava, hyvä ja pyhä, sekä siihen, että Jumala on luvannut auttaa ja armahtaa.

Saattaa olla jopa niin, että suomeksi käännetyt sanat ”viivyttäisikö hän heiltä apuansa”, pitäisi kääntää ”hidas vihaan heitä kohtaan”. Näin tulkitsee Kenneth E. Bailey. Hänen mukaansa varsinkin sana ”viivytys” merkitsee tavallisemmin ”kärsivällisyyttä”. Tämä ajatus läpäisee koko Raamatun. Jumala siirtää vihansa ja on meille armollinen.

Tämäkin korostaa asemaamme ja tilaamme Jumalan edessä. Vaikka olemme hänen lapsiaan, olemme silti syntisiä. Ja vaikka olemme syntisiä, Jumala on kärsivällinen ja siirtää vihansa meidän yltämme (Kristuksen ylle) ja antaa meille ylenpalttista armoa ja oikeutta vihansa sijasta. Tällainen on hyvä Jumala.

Väärämielisellä tuomarilla ei ollut kunniantuntoa, mutta Jumalalla se on kaiken läpäisevä ja luovuttamaton ominaisuus. Koska hän on luvannut armahtaa Kristuksessa ja luoda lopulta täydellisen uuden maailman, hän sen varmasti tekee.

Saamme olla turvallisin mielin, Saamme vedota Jumalan armoon ja lupauksiin. Rukousvastaus ei perustu meihin vaan yksinomaan Jumalaan, joka on hyvä.

Uskon varassa

Kuitenkin, kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä?

Jeesus oli kuitenkin varsin huolissaan ihmisen uskon kestävyydestä ja laadusta. Jos luottaisimme kaikessa levollisesti Jumalaan, elämä olisi aivan toisenlaista. Emme tuskailisi niin monessa asiassa vaan näkisimme uskon silmin hyvän Jumalan läsnäolon, huolenpidon ja rukousvastauksen jo tulossa olevana – joko ajassa tai iäisyydessä.

Kitinän sijaan meistä pulppuaisi kiitos ja ylistys. Samalla toki jakaisimme Jumalan kanssa ihmiskunnan tuskan ja kärsimyksen kaiken synnin, pahan ja kuoleman keskellä. Emme takertuisi omiin puutteisiimme vaan rientäisimme tekemään Jumalan töitä.

Jeesus katsoi opetuslapsiinsa, jotka olivat siinä hetkessä hänen kanssaan. Samalla hän katsoi läpi kristikunnan historian aina toisen tulemuksensa päiviin. Vaikka kristinusko valloittaisi koko maanpiirin, silti se kohtaisi yhä uudelleen taantumuksen aikoja.

Vanha kristikunta onkin ajautunut syvään taantumukseen ja luopumukseen. Sen sijaan kristillisyys on vahvassa nousussa lähetystyön perinteisissä kohdemaissa, varsinkin Afrikassa, osin Aasiassa ja Etelä-Amerikassa.

Etenkin viimeisinä päivinä kristityt joutuvat niin ahtaalle, että on todella epämuodikasta, jopa vaarallista uskoa Jeesukseen ja Raamattuun. Kristityistä halutaan eroon ja heitä surmataan enemmän kuin koskaan ennen.

Ei ihme, että näistä päivistä Herramme sanoo: Kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä?

Näinä päivinä laiskin rukoilija herää ennen näkemättömäksi rukoilijaksi. Vain Herran läsnäoloon uppoaminen antaa voimaa elää ja kestää näinä päivinä. Vain hellittämätön rukous auttaa muistamaan, että pelastus on Herran käsissä – ei oman voiman varassa. Mikään ajallinen uhka ei voi riistää meitä Jumalan käsistä, vaikka kuinka siltä tuntuisi tai näyttäisi.

Nämä viimeiset päivät ovat jo kovin lähellä meitä. Rukoile hellittämättömästi ja lepää uskon, ts. Jumalan armon, rakkauden, hyvyyden ja pyhyyden varassa Kristuksessa Jeesuksessa.

Jumala kuulee sinua. Hän rakastaa sinua. Hän armahtaa sinut. Hän vastaa sinulle. Hän antaa iäisen, täydellisen elämän. Ole turvassa ja ikisiunattu!

Kaiken tämän hyvän Jumala antaa tasapuolisesti niin juutalaiselle kuin pakanallekin. Jumala ei murskaa pakanoita kuten Siirakin kirjassa uhotaan. Sen sijaan hän tahtoo pelastaa jokaisen ihmisen ja jokaisen kansan, tasapuolisesti.

Jumala on myös ehdottoman pyhä. Hän tarjoaa meille armoaan Kristuksessa Jeesuksessa. Ristillä hän sovitti meidän syntimme. Pyhyyden vaatimukset täytettiin. Meidät armahdetaan ja pelastetaan. Oikeus toteutuu.

Mutta joka torjuu ja hylkää tämän pelastavan armon, ristiinnaulitun ja ylösnousseen Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen, joutuu itse vastaamaan pyhän Jumalan edessä. Silloinkin oikeus toteutuu viimeistä piirtoa myöten.

Kun uskossa turvaudumme Jumalaan Kristuksessa Jeesuksessa, saamme ikiarmon ja täydellisen elämän. Uskokaan ei ole oma ponnistuksemme vaan Jumalan läsnäoloa, joka synnyttää tuon ihmeellisen uskon. Pyhä Henki herättää ja nostaa meidät hellittämättömään rukoukseen. Niinpä kaikki on meille Jumalan lahjaa.

Saamme luottaa oikeamieliseen Vapahtajaan ja Tuomariin, joka kuulee rukouksemme ja pitää meistä huolen!