Epäterve syyllisyys ja häpeä

Rovasti Jorma Kalajoki:

ARMOLLISESTI KESKENERÄINEN
(Päivä Osakeyhtiö, 2018)

Rovasti Jorma Kalajoki on kokenut elämänmatkaaja, joka on löytänyt Jumalan armon elämäänsä. Hänen kuvauksensa ja opetuksensa ovat elämänläheisiä, rehellisiä ja Jumalan Sanan kallion varassa seisovia. Seuraavassa otteita Jorman uudesta kirjasta.

 

EPÄTERVE SYYLLISYYS JA HÄPEÄ

Epäterveen eli epämääräisen ja terveen syyllisyyden erottamisessa tarvitsemme viisasta apua. Mikään ei ole tässä suhteessa mustavalkoista. Syyllisyyteen sekoittuu usein tervettä ja epätervettä. Kun tunnistamme epäterveen syyllisyyden piirteitä, niiden ymmärtäminen auttaa etsimään siihen oikeita lääkkeitä.

Opiskeluaikanani sain kahden vuoden mittaisen oppitunnin, joka avasi silmäni näissä kysymyksissä. Sielunhoitajanani oli henkilö, jolla oli ankara kristillisyyden tulkinta. Itselläni oli jo synnyinlahjana taipumus herkkään omaantuntoon. Oma paha oloni lisääntyi ja koin, että suhde muuttui yhä epäterveemmäksi. Lopulta sain ratkaisevaa tukea toiselta sielunhoitajalta ja katkaisin tuon sielunhoitosuhteen. Pääsin vapauden tielle.

Myöhemmin olen tavannut ihmisiä, joilla on samansuuntaisia kokemuksia. Joidenkin syyllisyys on vääristynyt niin neuroottiseksi, että lähes kaikki asiat muuttuvat synniksi. Tämä koski esimerkiksi tietynlaista musiikkia, ruokia, juomia, puhtautta jne.

Laista voi tulla ankara käskijä, jonka taustana saattaa olla vanhempien tai hengellisten auktoriteettien edustama kasvatus. Lainalainen omatunto voi edistää neuroosien syntymistä, joka keskittyy syyttämiseen ja rangaistuksiin. Tällöin lähestytään jo syyllisyyden syvempää tunnetta, häpeää.

Häpeän tunteelle ominaista on, että ihminen kokee olevansa kokonaan vääränlainen. Hänellä ei ole mielestään oikeutta olla olemassa sellaisenaan, hänet on ikään kuin hylätty armon ulkopuolelle. Silloin ihminen saattaa pyytää anteeksi sitä, mitä hän on, tai jopa sitä, kuka hän on. Anteeksi, että olen tällainen.

Esimerkiksi amerikkalaisessa kulttuurissa ihannoidaan ulospäin suuntautuvaa luonnetta ja väheksytään ujoa ja vetäytyvää luonnetta. Tämä vaikuttaa meillekin, jolloin monet suomalaiset saattavat syyllistyä omasta pidättyväisestä luonteestaan. Ujous on kuitenkin yhtä arvokas persoonallisuuden tekijä kuin vilkkauskin. Olemme yksinkertaisesti erilaisia, ja jokainen on sellaisenaan yhtä arvokas. Niinpä persoonaamme ja luonteeseemme liittyvässä tyytymättömyydessä ei ole kyse synnistä ja syyllisyydestä, jota täytyisi pyytää anteeksi.

Terveeseen ja epäterveeseen syyllisyyteen auttavat eri lääkkeet. Terveeseen tarvitsemme ja saamme ottaa vastaan anteeksiannon. Mutta jos yritämme ratkaista jälkimmäistä samalla tavalla, teemme kohtalokkaan virheen. Kun ihminen kokee olevansa vääränlainen olento, joka ei rohkene elää omaa elämäänsä eikä tehdä normaaleja asioita vapautuneesti, sitä ei saa missään tapauksessa julistaa hänelle anteeksi. Silloinhan väitämme synniksi sitä, mikä ei ole syntiä. Tämä vahvistaa yhä edelleen epätervettä syyllisyyttä ja jättää ihmisen vangiksi.

On hyvä lukea Raamatusta, kuinka Vapahtaja tulee auttamaan meitä vapauteen synnin lisäksi myös häpeän alta. Jeesus tietää syvällä tavalla, mitä on olla pilkattu ja julkisesti häpäisty. Siksi hän ymmärtää ja laskeutuu häpeän alaisen ihmisen rinnalle ja nostaa hänet kokemaan oman ainutlaatuisen ihmisarvonsa. Meidän puolestamme Jeesus koki myös Isän hylkääminen. Siksi meidän ei tarvitse koskaan kokea sitä eikä jäädä armon ulkopuolelle.

Siion sanoo: Herra on minut hylännyt, Jumalani on minut unohtanut! – Unohtaako äiti rintalapsensa, unohtaisiko hän hoivata kohtunsa hedelmää? Vaikka hän unohtaisikin, minä en sinua unohda. Käsieni ihoon minä olen sinut piirtänyt, ja niin sinun muurisi ovat aina silmieni edessä. (Jes 49:14-16)

Heprealaiskirje kiteyttää tämän kaikkia Jumalan lapsia koskevaksi: Minä en sinua jätä, en koskaan sinua hylkää! (Hepr 13:5)

Mitä enemmän sielumme, tietoisuutemme ja alitajuntamme täyttyy armoa ja hyväksyvää rakkautta välittävästä ravinnosta, sitä enemmän muuttuu kuvamme Jumalasta armolliseksi. Tämä taas tervehdyttää omaatuntoamme niin, että opimme erottamaan vääränlaisen syyllisyyden ja jättämään sen omaan arvoonsa.

 

(Otteita sivuilta 128-133)

 

Kommentteja (KM):

Em. teksti on lyhennelmä. Koko tekstistä tulee vaikutelma, että kaikki häpeän tunne on väärää. Ajattelen toisin. Synti vääristää kaikki tunteemme – rakkaudesta, pyhyydestä, hyvyydestä jne. Siksi on myös oikeaa ja väärää häpeää.

Kun ihminen tekee todellisesti väärin, hän kokee syyllisyyttä. Tein väärin. Sen alla on vielä syvempi kerros, jossa ihminen kokee häpeää. Koska tein väärin, olen huono ihminen ja häpeän itseäni. Lankeemuksen näkökulmasta ihminen on todella turmeltunut. Hän ei ole enää eheä Jumalan kuva. Heti syntiinlankeemuksen jälkeen Aadam ja Eeva häpesivät itseään ja peittivät itsensä lehvillä. Se oli terve reaktio terveestä syyllisyydestä.

Terveen häpeän torjuntaan ei kelpaa häpeän selittäminen epäterveeksi tunteeksi. Selitykseksi ei käy myöskään Jumalan hyvä luomistyö, koska kannamme perisynnin ikävää jälkeä sisimmässämme. Terveen häpeän voittamiseen tarvitaan synninpäästöä, ehdottomia armon sanoja lunastuksen (Kristuksen) voimassa sekä Jumala uudestiluovaa työtä.

Tunnustamme olevamme syntisiä ja sen tähden kelpaamattomia. Tämä oli itselleni ratkaisevan tärkeä kasvuvaihe. Koin tulevani vapaaksi. Olen syvintä sisintäni myöten syntinen ja syyllinen. Se on totuus. Samalla tiedostin sen, että Jumala ei hylkää minua. Kristuksessa olen täydellisesti armahdettu. Olen turvassa. Olen armahdettu. Olen Jumalan lapsi. Olen arvokas – en itseni ansiosta vaan Jumalan tähden.

Toinen puoli on se, että epätervettä häpeää ei saa hoitaa edellä mainitulla tavalla. Kun ihminen kokee kaiken mahdollisen synniksi ja antaa itselleen murskaavan, lopullisen hylkäys- ja kadotustuomion, on siirryttävä pitkäjänteiseen sielunhoitoon. Taustalla voi olla vaikeita lapsuuden kokemuksia tai myöhempiä traumoja, hyvin ankara hengellinen yhteisö taikka mielenterveyden ongelmia. Epätervettä syyllisyyttä seuraa epäterve häpeä. On siis avattava ja purettava epäterveen häpeän juuria. On rohkaistava elämään täysillä armon varassa, virheitä pelkäämättä, sillä niitä tekee ihan jokainen.

Todellisuudessa molemmat tarvitsevat eheyttävää ja uudistavaa armoa, Kristusta Jeesusta – sekä terveen syyllisyyden & häpeän että epäterveen syyllisyyden & häpeän kanssa painivat. Terveelle julistetaan synninpäästö todellisista synneistä. Epäterveen syyllisyyden kanssa kamppailevalle julistetaan kaikenkattavaa Jumalan rakkautta ja armoa, rohkaistaan elämään sekä oikaistaan vääriä käsityksiä Sanan avulla. Kaikki tämä on haastavaa, mutta Jumalalle mahdollista.