Vertaus: Kettu, hautajaiset ja kyntöaura

JEESUKSEN KOLME VERTAUSTA:
Kettu, Hautajaiset ja Kyntöaura (Seuraa minua!)

 

Luukkaan evankeliumi 9:57-62

Kun he tekivät taivalta, muuan mies sanoi Jeesukselle: ”Minä seuraan sinua, minne ikinä menetkin.” Jeesus sanoi hänelle: ”Ketuilla on luolansa ja taivaan linnuilla pesänsä, mutta Ihmisen Pojalla ei ole, mihin päänsä kallistaisi.

Eräälle toiselle Jeesus sanoi: ”Seuraa minua!” Tämä vastasi: ”Herra, anna minun ensin käydä hautaamassa isäni.” Mutta Jeesus sanoi hänelle: ”Anna kuolleiden haudata kuolleensa.
Lähde sinä julistamaan Jumalan valtakuntaa.”

Vielä eräs toinen sanoi: ”Herra, minä seuraan sinua, mutta anna minun ensin käydä hyvästelemässä kotiväkeni.” Hänelle Jeesus vastasi: ”Joka tarttuu auraan ja katsoo taakseen,
ei ole sopiva Jumalan valtakuntaan.”

 

OPETUS

Kolmen kokonaisuus

Nämä kolme vertausta kuuluvat yhteen, koska ne puhuvat samasta aiheesta ja noudattavat samanlaista tyylillistä muotoa muodostaen yhden kokonaisuuden.

Ensimmäisessä mies haluaa seurata Jeesusta, mutta hän ei ole laskenut seuraamisen kustannuksia. Hän ei oikeastaan tiedä, mihin on ryhtymässä.

Toisessa Jeesus kutsuu ja käskee seuraamaan häntä. Vastaus on kohteliaan kieltävä.

Kolmannessa henkilö on halukas seuraamaan joka aidosti tai sitten vain esittääkseen innokasta. Hän on laskenut kustannuksia, mutta asettaa vielä erityisehtoja tai jopa verukkeen.

 

Ensimmäinen vuoropuhelu

Kun he tekivät taivalta, muuan mies sanoi Jeesukselle: ”Minä seuraan sinua, minne ikinä menetkin.” Jeesus sanoi hänelle: ”Ketuilla on luolansa ja taivaan linnuilla pesänsä, mutta Ihmisen Pojalla ei ole, mihin päänsä kallistaisi.”

Jeesus on tehnyt vaikutuksen opetuksillaan ja ihmeillään. Hän näyttää jo varteenotettavalta Messias-kandidaatilta. Profeetta Danielin kirjassa tulevalle Messiaalle luvataan valtaa ja kunniaa. ”Muuan mies” haluaa päästä tästä osalliseksi. Hän haluaa mukaan Jeesuksen sisäpiiriin.

Jeesus pudottaa miehen maan pinnalle. Luvassa on vain kärsimystä ja häpeää. Messias hylätään ja hänet ristiinnaulitaan. Jeesuksen seuraajille on luvassa samaa herkkua. Vieläkö olet halukas mukaan?

Juutalaisuudessa ja kaikissa lakiuskonnoissa ajatellaan, että Jumala on kaiken kärsimyksen yläpuolella. Hän on kirkkauden ja kunnian Herra. Jokainen, joka hartaasti seuraa häntä, saa osakseen samaa kirkkautta ja kunniaa. Kärsimys ja häpeä ovat vain osoituksia synnistä ja luopumuksesta.

Näin ollen Messiaan ja hänen kumppaniensa kärsimys ei kuulu kuvaan. Kuka sellaista haluasi? Kuka seuraisi torjuttua, Jumalankin hylkäämää, epäonnistunutta johtajaa? Historia on täynnä esimerkkejä siitä, kuinka epäonnistuneet vallantavoittelijat on surmattu.

Jeesuksen vastaus voi sisältää poliittisenkin viestin. ”Ketut” kuvaavat ammonialaisia, joiden sukuverta oli Herodeksessakin. ”Taivaan linnut” kuvaavat pakanoita, etenkin roomalaisia, jotka hallitsivat myös Israelia. Herodes ja Rooma hallitsivat voimalla ja varallisuudella. Jos mies siis halusi valtaa, kunniaa ja mammonaa, hänen oli parempi mennä Herodeksen ja Rooman palvelukseen!

Mikä oli miehen johtopäätös ja reaktio? Emme tiedä. Ehkä hän siirtyi syrjään ja antoi Jeesuksen jatkaa matkaa. Ehkä hän lopulta juoksi perään ja liittyi mukaan – maksoi mitä maksoi.

Tärkeää on se, että Jeesus / Raamattu kertoo rehellisesti siitä, mitä Jeesuksen seuraaminen merkitsee tosiasiassa. Siinä on negatiiviset ja positiiviset puolensa. Siksi kaikenlainen helppoheikkinen evankeliointi yliampuvine lupauksineen on karkeaa vääristelyä.

Jotkut lähtevät Jeesuksen matkaan, koska luulevat elämän muuttuvan helpoksi, kaikkien sairauksien paranevan, menestyksekkään uran urkenevan ja rahapussin kasvavan. Tällainen menestysteologia vetoaa varsin tehokkaasti Amerikoissa ja Aasiassa, ehkä hieman myös täälläkin.

Vääriä odotuksia ja vääriä lupauksia seuraa aina pettymys. Mitä sitten tapahtuu? Pettyykö ihminen Jumalaankin ja luopuu? Juuri sitä sielunvihollinen tavoittelee. Siksi se naamioituu väkeväksi superevankelistaksi ja lupaa mannaa taivaasta. Sillä on miljoona muutakin valhetta takataskussaan. Jumalasta ja Jeesuksesta sillä on tarjota monia erilaisia, vääriä versioita.

 

Toinen vuoropuhelu

Eräälle toiselle Jeesus sanoi: ”Seuraa minua!” Tämä vastasi: ”Herra, anna minun ensin käydä hautaamassa isäni.” Mutta Jeesus sanoi hänelle: ”Anna kuolleiden haudata kuolleensa. Lähde sinä julistamaan Jumalan valtakuntaa.”

Länsimainen ihminen ymmärtää tämän keskustelun yleensä aivan väärin. Hän luulee, että miehen isä on juuri kuollut tai kuolemaisillaan. Näin ei ole. Lähi-idässä tämä ilmaisu viittaa nimenomaan (vanhimman) pojan velvollisuuteen huolehtia isästään ja äidistään heidän vanhuudessaan aina kuolemaan saakka. Edessä oli siis vielä monia vuosia tai vuosikymmeniä.

Juuri siksi vielä nykyäänkin pojan muutto kauas tai jopa ulkomaille on hyvin vaikeaa Lähi-idässä. Kulttuurinormit edellyttävät huolenpitovelvollisuuden täyttämistä. Yhteisön paine on erittäin suuri. Kumpi onkaan vertauksen miehen herra – yhteisö, vanhemmat vai Jumala? Entä sinun?

Jeesuksen vastaus tuntuu tylyltä: Anna kuolleiden haudata kuolleensa! Hän sanoo kuitenkin syvän totuuden. Kuolleilla Jeesus tarkoittaa hengellisesti kuolleita. Toiseksi hänellä on tarjota paljon jalompi tehtävä: Julistaa elämää, evankeliumia!

Mies olisi sidottu elämänsä parhaiksi vuosiksi kotiinsa hoitamaan vanhempiaan. Pohjimmiltaan se on toki Jumalan tarkoitus. Vanhemmat pitävät huolta lapsista ja lapset aikanaan vanhemmistaan. Tämä on vallitseva sosiaaliturva monissa maissa ja kulttuureissa. Suomessa se on ulkoistettu laitoksille ja viranomaisille, mikä ei kyllä ole se paras malli.

Mies lähtökohtaisesti täytti Jumalan antamaa tehtävää, mikä oli hyvä asia. Kuitenkin Jumalalla kaiken luojana ja huolehtijana on kutsua ihmisiä muihin tehtäviin. Kun Jumala kutsuu, silloin on kaikkein tärkeintä ja parasta toimia sen mukaisesti. Jumala kyllä huolehtii muustakin, kuten miehen vanhemmista. Perheessä saattoi olla muitakin poikia tai hyviä lähisukulaisia.

Kun Jumala kutsuu, tottelemmeko rohkeasti ja luottavaisesti? Arvioimmeko asioita vain inhimillisesti ja maallisesti?

 

Kolmas vuoropuhelu

Vielä eräs toinen sanoi: ”Herra, minä seuraan sinua, mutta anna minun ensin käydä hyvästelemässä kotiväkeni.” Hänelle Jeesus vastasi: ”Joka tarttuu auraan ja katsoo taakseen, ei ole sopiva Jumalan valtakuntaan.”

Sanatarkasti ja Lähi-idän kulttuurin mukaisesti ”käydä hyvästelemässä kotiväkeni” on osittain väärä käännös. Sen pitäisi olla ”pyytää lupaa kotiväeltä ja antaa heidän hyvästellä hänet”.

Tämä on yhä tänäänkin tärkeä tapanormi Lähi-idässä. Lähtevä tai lähtöä harkitseva henkilö kysyy aina ”Luvallanne?”, johon vastaus voi olla esimerkiksi ”Mene rauhassa” tai ”Jumala kanssasi!”.

Mitä suuremmasta asiasta tai pitkäaikaisemmasta lähtemisestä on kysymys, sitä painokkaampi on nimenomaan isän antaman luvan tärkeys. Tilanteessa kuulijat tiesivät automaattisesti, että perheen isä ei tulisi päästämään poikaansa millekään arveluttaville retkille.

On siis varsin todennäköistä, että mies lausui verukkeen. Yleensä perheen isä ei päästänyt poikaansa pois kodistaan. Voi olla niinkin, että perheen isä oli Jeesuksen kannattajia ja olisi pitkän harkinnan jälkeen suostunut.

Kuitenkin Jeesuksen vastaus – Joka tarttuu auraan ja katsoo taakseen, ei ole sopiva Jumalan valtakuntaan – viittaa siihen, että miehen vastaus oli veruke eikä hän ollut tosissaan lähtemässä mukaan.

Syvimmiltään kyse on Jeesuksen ja miehen isän arvovallasta. Lähi-idän kulttuurissa isän arvovalta on aina ehdoton. Isä on Jumalan symboli. Mitä isä sanoo, on sama kuin Jumalan tahto. Nyt Jeesus tosiasiassa vaatii miestä pitämään häntä omaa isäänsä korkeampana auktoriteettina. Lähi-idässä tällainen vaatimus koetaan aina mahdottomana. Bailey kertoo, kuinka opiskelijat vaikenivat tyrmistyneinä hänen luennollaan tajutessaan, mitä Jeesus vaati. Lisäksi Jeesushan oli vain noin 30-vuotias mies, kun taas isä oli jo harmahtava, kunnioitettu, kokenut perheen pää.

Jeesuksen puhe pellon kyntämisestä ja auran ohjaamisesta oli sekin tuttua kuulijoille. Kyntäjä ohjasi kevyttä kyntöauraa vasemmalla kädellä ja härkäparia oikealla kädellä. Koko ajan hänen piti tarkasti seurata ajolinjaa härkien välistä. Pienikin vilkaisu taaksepäin sysäsi vinoon.

Jeesuksen seuraaminen vaatii katseen kiinnittämistä eteenpäin ja siteiden katkaisemista menneeseen ja nykyiseen. Jeesuksen seuraaminen ei ole sunnuntaiharrastus tai jokin muu kevyt juttu. Kyse on syvästä, elinikäisestä suhteesta Luojaamme!

Miehen kohtaama haaste on tuttu meillekin. Moni nykyajan ihminen miettii ja laskelmoi, mitä toiset ajattelevat siitä, jos ryhtyy uskovaiseksi. Mitä oma perhe, kaverit, työtoverit ja puolitututkin sanovat? Oletko sinä uskovainen, jeesustelija? Mitä vastaat tähän haasteeseen ja leimaan?

Moni miettii aivan yhtä paljon omaa ja Jumalan auktoriteettia. Lähi-idässä eletään yhteisöllisessä kulttuurissa. Siellä yhteisön mielipide on elämän ja kuoleman kysymys. Yhteisön vieroksumaksi ja hylkäämäksi jäänyt ihminen on käytännössä kuollut. Ihminen ei ole mitään ilman yhteisöä.

Sen sijaan länsimaissa elämme vahvaa yksilökulttuuria. Minä itse päätän elämästäni! Olenko valmis antamaan päätösvallan ja auktoriteetin Jeesukselle yli oman itseni? Mitä vastaat?

 

Yhteenveto Jeesuksen seuraamisen vaatimuksista

Kolmessa vuoropuhelussa tulee esille useita tärkeitä seikkoja:

  • Jeesus ei olekaan odotettu voittoisa hahmo. Hän kulkee murheiden, vaikeuksien, kärsimyksen, hylkäämisen ja kuoleman tietä. Kuka haluaa seurata häntä sillä tiellä?
  • Jeesuksen seuraajat eivät aina vakavissaan mieti opetuslapseuden kustannuksia.
  • Opetuslasten tulee (ainakin jossakin vaiheessa) ymmärtää Jeesuksen seuraamisesta koituvat kustannukset ja suostua niihin.
  • Uskollisuus ja kuuliaisuus Jeesusta kohtaan on tärkeämpi kuin yhteisöä ja sen normeja kohtaan.
  • Ei voi / saa olla yhtään korkeampaa auktoriteettia kuin Jumala / Jeesus.
  • Verukkeet eivät vapauta ihmistä vastuusta.
  • Jeesuksen seuraaminen on osallisuutta Jumalan valtakuntaan, sen elämään ja julistukseen.
  • Jeesuksen seuraaminen ei ole sisäistä hehkuttelua vaan rasittavaa, kuluttavaa työtä kuten kyntäminen.
  • Jeesus on Messias, Jumalan lähettämä välimies. Jeesuksen seuraaminen on yhtä kuin Jumalan seuraaminen. Jeesus on tie Jumalan yhteyteen.

 

Armon ja Jeesuksen seuraamisen kustannusten välinen suhde

Kolme vertausta kertovat Jeesuksen seuraamisen kustannuksista. Ne ovat valtavan suuret ja vaativat mitä suurinta ponnistelua ja irrottautumista jopa sellaisesta, jota yleisesti pidetään äärimmäisen tärkeänä ja hyvänä – kuten vanhemmista huolehtiminen ja isän totteleminen.

Eikö tässä ole syvä ristiriita evankeliumin ilosanoman kanssa? Kaikesta muusta irrotettuna kolme vertausta tuntuvat armon vastakohdalta. Pelastus on ansaittava äärimmäisillä uhrauksilla.

Raamattua ja evankeliumia ei kuitenkaan tule tulkita yksittäisten, asiayhteydestä irrotettujen tekstijakeiden mukaan. Ne ovat osa suurempaa kokonaisuutta. Lopputulos riippuukin oikeasta marssijärjestyksestä ja tulkinnasta!

Raamatun kokonaissanoma ja evankeliumi julistavat alusta loppuun saakka: ihminen on syntinen ja tuomittu. Hän ei voi pelastaa itseään. Ihminen voi pelastua vain armosta, Jumalan rakkauden lahjana. Tämä toteutuu Jeesuksen sovituskuoleman ja ylösnousemuksen kautta. Sitä ei voi ansaita.

Ensin armo tulee ihmisen luokse. Juuri siksi Jeesus liikkui ihmisten keskellä. Hän toi armon ja elämän. Kolme vertausta kertoo siitä, mitä tämän armon ja elämän vastaanottamisesta seuraa – ajallisessa elämässä.

Seurauksena ei ole taivasta maan päälle vaan monenlaista haastetta. Sitä kaikkea Raamattu julistaa monin paikoin. Monen ahdistuksen kautta meidän on mentävä Jumalan valtakuntaan. Taivas on vasta taivaassa.

Nämä kolme vertausta kuuluvat yhteen armonevankeliumin kanssa. Juuri valheellinen menestysteologia lupaa taivaan jo maan päälle. Tällaisesta Jeesus varottaa ankarasti.

Usko ei vapauta meitä tämän maailman lainalaisuuksista. Me kärsimme maailman pahuudesta kuten myös omasta syntisyydestämme. Me kohtaamme monenlaisia vaikeuksia. Kaiken lisäksi meitä pilkataan, syrjitään, vainotaan, jopa surmataan. Me sairastumme ja kuolemme.

Onko kaikki sitten pelkkää kurjuutta? Kolmen vertauksen valossa näyttää siltä. Mutta jälleen – Raamattua on luettava kokonaisuutena. Jeesuskin opetti paljon Jumalan huolenpidosta ajallisen elämän keskellä. Hän kertoi taivaan ilosta.

Miten siis on? Usko Jumalaan, Jeesuksen seuraaminen pitää sisällään elämän ja kuoleman kaikki värisävyt. Saamme suunnattoman paljon hyvää. Saamme synnit anteeksi. Jumala aloittaa meissä hyvän työn. Saamme tarkoituksen, tehtävän ja iankaikkisen tulevaisuuden. Samalla olemme realisteja. Ajallinen elämä ei muutu paratiisiksi. Se on vasta edessäpäin.

 

Jeesus on ainoa tie elämään

Jeesus korostaa äärimmäisen vahvasti, että ihmisellä ei todellisuudessa ole muuta mielekästä, järkevää vaihtoehtoa kuin seurata häntä. Muuten mekin olemme niitä (hengellisesti) kuolleita, jotka hautaamme toisia kuolleita. Vain kaiken Luoja voi antaa elämän. Jeesus on hänen lähettiläänsä, Elämänruhtinas.

Jeesus johdattaa meidät – syntiset, vajavaiset, kuolevaiset, tuomitut – ihmiset perille kotiin. Reitti kulkee läpi synkkien maisemien, läpi kuolemanvarjon maan. Yksin me jäisimme taipaleelle. Syntinen ihminen rakastaa syntiä ja tulee synnin pettämäksi. Hän jää ikuiseen ansaan. Mutta nyt Jeesus Kristus, Vapahtajamme pelastaa meidät.

Jeesuksen seuraaminen kannattaa. Kaikki verukkeet tuovat meille kuoleman. Jeesuksen seurassa elämämme palaset asettuvat oikeille kohdilleen, oikeaan tärkeysjärjestykseen. Jeesuksen seuraaminen ei merkitse läheistemme hylkäämistä vaan Jumalan rakkauden vastaanottamista. Vasta Jumalan rakkauden voimalla voimme oikeasti rakastaa. Ilman sitä se on mahdotonta.

Ja vaikka Jeesuksen seuraaminen veisi meidät kauas läheisistämme ja rakkaistamme, hän pitää kaikesta huolen. Jumala tietää kaiken parhaiten. Siksi häntä kannattaa seurata lähelle ja kauas.