Kunnioitus, kuuliaisuus ja kärsimys

1. Pietarin kirje

KUNNIOITUS, KUULIAISUUS JA KÄRSIMYS (2:18-25)

Toimiva yhteiskunta edellyttää kunnioittamista, palvelumieltä ja valmiutta kestää kärsimystä. Kaikki ei mene aina kuten me tahtoisimme.

Pietari ottaa esille isännän ja palvelijan välisen suhteen, jossa palvelijat ja orjat olivat isännän käsky- ja kurinpitovallan alla. Raamatussa puhutaan todellisesta elämästä eikä väistellä vaikeitakaan asioita.

Rooman valtakunnassa orjuus oli yleistä. Vähintään kolmasosa, ehkä jopa puolet väestöstä oli orjia tai sitä vastaavassa asemassa. Orjuutta oli tosin monen tasoista. Oli hyväosaisia orjia, jotka hoitivat isännän taloutta ja oli synkkää kaleeriorjuutta.

Jumala ei kehottanut väkivaltaiseen vallankumoukseen orjuuden poistamiseksi. Se olisi johtanut miljoonien kuolemaan ja orjien tappioon. Orjuus olisi vain pahentunut. Sen sijaan Jumala tekee hiljaista sydänten vallankumousta, jonka kautta ihmiset kypsyvät orjuuden lakkauttamiseen. Siitä on esimerkkinä Paavalin kirje Filemonille, jossa hän kehottaa ottamaan karanneen orjan takaisin ja kohtelemaan tätä kuin veljeään!

Nykyaikana puhumme työnantajista ja työntekijöistä, vaikka yhä tänäänkin jotkut työskentelevät orjuutta muistuttavissa olosuhteissa. Onneksi Jumala haluaa paljon parempaa!

Millainen on hyvä työpaikka? Siellä vallitsee molemminpuolinen kunnioitus. Työnantaja maksaa säädetyn palkan, pitää huolta työoloista ja arvostaa työntekijän osaamista. Työntekijä tekee työnsä huolella ohjeita noudattaen. Työssään kristitty palvelee Jumalaa ja ihmisiä.

Monessa työpaikassa ja ihmissuhteessa on hyvää, mutta myös haasteita. Mitä pitempään olemme tekemisissä, sitä karummin epäkohdat tulevat esille. Väistämättä sanomme ja teemme jotain, mikä loukkaa toista. Miten toimimme, kun meitä loukataan tai saamme kiperää palautetta?

Inhimillinen, syntinen tapa on iskeä takaisin samalla mitalla ja kostaa tavalla tai toisella. Kristillinen ratkaisumalli on avoimuus, käsittely, anteeksianto ja korjaaminen. Sopuun ja yksimielisyyteen vaaditaan kummankin osapuolen suostumus. Silti tulee yksipuolisestikin pyrkiä hyvään.

Mitä siis tehdä, kun koemme vääryyttä? Tuomme asian esille ja pyrimme ratkaisuun ja sopuun. Joudumme kenties kärsimään syyttä. Se on vaikeaa. Mutta voimme muistaa, että Kristuskin (itse Luojamme) kärsi syyttä. Häntä kohdeltiin väärin, jopa murhattiin. Kuitenkin Jumala korotti hänet kirkkauteen. Näin mekin voimme jakaa Kristuksen kokemuksen kärsimyksestä ja tulevasta kirkkaudesta. Hän hoitaa sieluamme vaikeissakin tilanteissa.

Herra on minun sieluni paimen,
työssä ja levossa, arjessa ja juhlassa, ilossa ja surussa.