Isä ei heitä lastaan ulos!

Rovasti Jorma Kalajoki:

ARMOLLISESTI KESKENERÄINEN
(Päivä Osakeyhtiö, 2018)

Rovasti Jorma Kalajoki on kokenut elämänmatkaaja, joka on löytänyt Jumalan armon elämäänsä. Hänen kuvauksensa ja opetuksensa ovat elämänläheisiä, rehellisiä ja Jumalan Sanan kallion varassa seisovia. Seuraavassa otteita Jorman uudesta kirjasta.

 

ISÄ EI HEITÄ LASTAAN ULOS!

Entä jos lankean oikein törkeästi ja tulee tunne, että nyt en enää kelpaa Jumalalle? Tai koen, että Jumala on kääntänyt minulle selkänsä eikä lotkauta korviaankaan, vaikka kuinka huudan apua.

Silloin on hyvä erottaa toisistaan tunne ja tosiasiat. Minua on tällaisessa kamppailussa auttanut kuva lapsen asemasta ja tilasta.

Ajatellaanpa perhettä, jossa vanhemmilla on nelivuotias pojanviikari, joka uhmassaan tahrii juuri maalatut olohuoneen seinät, heittää maitomukinsa lattialle ja rääkyy suustaan kaikki oppimansa kirosanat. Mitä sanoo isä? Tietysti toruu, ehkä suuttuukin, mutta ei heitä poikaa ulos ovesta sanoen: Et enää ole lapseni, otan sinulta pois nimeni ja häädän sinut pois! Ei, vaan asia yritetään selvittää ja sopia, vaikka isää murehduttaakin pojan käytös.

Pojan tila on huono, mutta hänen asemansa säilyy. Kun asiat on sovittu, poika ymmärtää tekonsa, halaa isiä ja kaikki on taas hyvin. Silloin hänen tilansa on muuttunut paremmaksi mutta ei hänen asemansa. Se on pysynyt koko ajan samana, koska se perustuu syntymään ja vanhempien rakkauteen, ei pojan käyttäytymiseen.

Paljon valtavampi on taivaallisen Isän rakkaus meitä hänen lapsiaan kohtaan. Meidän asemamme ei muutu, vaikka töhrimme elämämme seinät ja uhmaamme Jumalan tahtoa ja puhumme rumia. Vaikka lankeamme syntiin tai tunteemme ovat nollassa. Miksi ei muutu?

Koska se perustuu Isän rakkauteen ja Pojan lunastustyöhön ja siihen että olemme syntyneet hänen perheensä jäseniksi. Meidät on nimittäin liitetty uuden syntymän, kasteen ja uskon kautta tähän perheeseen. Meidät on otettu armosta Isän lapsiksi. Saamme uskossa turvautua tähän valtavaan lahjaan.

Mutta kun aika oli täyttynyt, Jumala lähetti tänne Poikansa. Naisesta hän syntyi ja tuli lain alaiseksi lunastaakseen lain alaisina elävät vapaiksi, että me pääsisimme lapsen asemaan. (Gal 4:6-7)

Tilamme kyllä muuttuu ja vaihtelee. Jumala luonnollisesti tahtoo, että se olisi koko ajan mahdollisimman avoin ja läheinen ja että kasvaisimme yhä enemmän Jeesuksen ja Isän rakkauden tuntemisessa. Ja että eläisimme Jumalan tahdon mukaan.

Jumalan lapsen turvallisuus ja täydelliseen armoon luottaminen ei merkitse kuitenkaan halvan armon asennetta. Sellaista, että ei ole mitään väliä sillä, miten elämme, saammehan kaiken anteeksi. Tämän Paavali torjui:

Ja koska tekin olette Jumalan lapsia, hän on lähettänyt meidän kaikkien sydämiin Poikansa Hengen, joka huutaa: ”Abba! Isä!” Sinä et siis enää ole orja vaan lapsi. Ja jos kerran olet lapsi, olet myös perillinen, Jumalan tahdosta. (Gal 4:4-5)

Tämä merkitsee sitä, että sama lapseuden Henki antaa voiman uuteen elämään ja Jumalan tahdon toteuttamiseen. Lain koko sisältö toteutuu, kun Henki antaa rakkautta lähimmäiseen ja Jumalaan.

On tärkeää muistuttaa, että armo ei ole halpa vaan erityisen kallis. Se maksoi Vapahtajallemme kaiken. Siksi rukoilemme synnintunnustuksessa: Anna minulle pyhä armosi, että minä niin kuin Pietari itkisin syntejäni…

 

(Otteita sivuilta 120-122)