Kristuksen lähettiläät (21. su helluntaista)

JEESUKSEN LÄHETTILÄÄT

(21. su helluntaista)

 

Evankeliumi: Matt 22:1-14

Jer 1:4-10 ja 2 Tim 4:1-5

 

 

SAARNA

Oletko sinä järjestänyt juhlia ja kutsunut sinne parhaita ystäviäsi, sukulaisia ja työtovereita? Tulivatko kaikki kutsutut? Jäikö joitakuita tulematta? Minkälaisia selityksiä olet kuullut? Miltä sinusta tuntui tai tuntuisi, jos parhaat ystävät jättäisivät tulematta ja selitykset olisivat kovin ontuvia? Ehkä joutuisit arvioimaan uudelleen, ketkä ovat sinun todellisia ystäviäsi?

Jeesus kertoi kuulijoilleen hääjuhlista, joihin kuningas kutsui parhaat ystävänsä ja kaikki merkkihenkilöt. Kyseessä oli koko valtakunnan suurin tapahtuma, olihan kyseessä kuninkaan pojan häät.

Ajan tavan mukaisesti ensimmäinen kutsu lähti todella hyvissä ajoin, jo kuukausia ennen juhlaa. Toinen kutsu lähti, kun kaikki oli valmiina ja vieraiden oli aika tulla hääjuhlaan.

Hääjuhla on suuri ilojuhla. Kuningas laittoi pöydät herkkuja notkuviksi ja paikalla olivat kaikki parhaat viihdyttäjät. Jopa häiden juhlavaatteet kuningas valmisti. Kun vieraat saapuivat, heidät puettiin kuninkaalliseen juhla-asuun palvelijoiden toimesta. Kaikki oli ilmaista. Kaikki oli sulaa kuninkaan hyvyyttä ja armoa kutsuttuja kohtaan. Kuningas halusi jakaa ilonsa yhdessä heidän kanssa.

Mutta mitä tapahtuikaan? Monet kieltäytyivät jo saatuaan ensitiedon juhlasta. Sitkeästi he kieltäytyivät myös silloin kun he saivat viime hetken kutsun saapua.

Selitykset olivat ontuvia. Jokaisella oli yllin kyllin aikaa järjestää asiansa niin, että he olisivat voineet tulla mukaan. Heitä ei yksinkertaisesti kiinnostanut. Yhdet menivät pellolle työhön ja toiset kaupoille. Miten tuttua tämä onkaan meidänkin aikanamme. Monet menevät työhön sunnuntaisin ja loput shoppailemaan kauppoihin. Kirkoissa sen sijaan on usein kovin hiljaista. Pyhäpäivän ja ylipäätään kristillisyyden arvostus on pitkälti kadonnut.

Ja menipä muutama kutsutuista jopa niin pitkälle, että he pieksivät ja tappoivat kuninkaan lähettiläitä. Uskovien, Kristuksen lähettiläiden vieroksuntaa joudumme kokemaan lisääntyvissä määrin aikamme maailmassa. Lähetyskentillä, varsinkin muslimimaissa Kristuksen lähetti on jopa hengenvaarassa. Viime vuosisadalla marttyyrikuoleman kohtasi useampi kristitty kuin koskaan aikaisemmin.

Oma episodinsa oli tapaus, jossa yksi kutsutuista kyllä ujuttautui mukaan hääjuhlaan, mutta hän kieltäytyi kuninkaan tarjoamasta juhlavaatetuksesta. Se oli syvän epäkunnioituksen, jopa halveksunnan osoittamista. Henkilö ei tullut mukaan iloitsemaan vaan kenties vain arvostelemaan negatiivisesti hääjuhlaa ja kertomaan uusimmat lööpit juorutorilla.

Koska tämä henkilö hyvin räikeästi osoitti epäkunnioitusta kuningasta ja hääjuhlaa vastaan, rikkoi juhlan etikettiä, kieltäytyi juhla-asusta ja muutenkin oli paikalla vääristä motiiveista, hänet heitetettiin ulos pimeyteen. Se oli hyvin luonnollista.

 

Kun ajattelemme tätä vertausta kokonaisuudessaan, voisiko olla sopivampaa ja osuvampaa kuvausta tästä maailmasta ja elämästä, jossa Jumala, Taivaallinen Isä, maailmankaikkeuden Kuningas kutsuu luomansa ihmiset historian suurimpaan juhlaan, taivaalliseen hääjuhlaan, joka merkitsee samalla täydellisen, ikuisen elämän alkamista?

Jumala on valmistanut sinua ja minua varten juhlista suurimman. Kuninkaan lähettiläät kiertävät ympäri maailmaa kutsumassa ihmisiä sisälle Jumalan valtakuntaan. Paljon väkeä on jo ottanut kutsun iloiten vastaan. Moni on siitä kieltäytynyt päättäväisesti.

Tämän vertaus ei ole vain tarina jota voisimme pohtia ulkokohtaisesti. Sen edessä on pakko kysyä: Entä minä? Entä sinä?

Oletko sinä vastannut myöntävästi Jumalan kutsuun? Emmitkö yhä? Mitä veruketta sinä käytät? Aiotko todella jäädä juhlan ulkopuolelle, pimeyteen?

Moni suomalainen ajattelee olevansa ihan hyvä ihminen, sellainen tavallinen, kohtuullisen kunnollinen kansalainen. Hän saattaa sanoa: Jumala on sinänsä ihan hyvä juttu, mutta se ei ole minua varten. Joskus hädässäni saatan rukoilla. Toisinaan kiroan Jumalaa, kun asiat menevät huonosti. Taivaaseen kyllä minun pitäisi päästä, jos sellaista ylipäätään on.

Mutta jos ihminen ei siedä eikä hyväksy Jumalaa tässä lyhyessä, ajallisessa elämässä, miten hän sitten sietäisi Jumalaa ikuisesti? Jos elämä Jumalan käskyjen mukaan on niin kurjaa ja vastenmielistä, miksi niihin pitäisi alistua sitten iankaikkisesti?

Jostain syystä me tavalliset, kohtuullisen kunnon kansalaiset onnistumme luomaan kovin paljon itsekkyyttä, ahdistusta, masennusta, tyhjyyden tunnetta, riistoa ja väkivaltaakin nykyisessä maailmassa. Vakava kysymys kuuluu: miksi ihmeessä Jumalan pitäisi päästää meidät taivaaseen? Eikö siitä tulisi silloin aivan samanlainen paikka kuin tämä meidän maailmamme?

Olisiko niin, että tavallisen suomalaisen logiikka pettää pahasti. Ei taivaaseen kannata mennä, jos ei voi sietää Jumalaa. Eikä se Jumalakaan meitä sinne päästä, jos emme edes lyhyttä aikaa halua elää Jumalan rakkaudessa emmekä sitoutua siihen. Tällöin ratkaisu on molemmin puolinen: ihminen ei halua Jumalan rakkauteen eikä Jumala päästä katumatonta ihmistä turmelemaan iankaikkista elämää.

Taivas todellakin on rakkauden valtakunta. Ironista ja surullista on se, että niin moni ihminen kaipaa sitä syvintä ja suurinta rakkautta, mutta etsii sitä väärästä paikasta eikä sitä löydä – ei löydä sitä toisesta ihmisestä, ei omasta itsestään, ei maailman viihteestä, ei rahasta, ei mistään ajallisesta.

Vain Jumala on rakkaus ja ikuisen elämän lähde. Kun ihminen suostuu Jumalaan, hänet liitetään syvällisellä tavalla rakkauteen ja ikuiseen elämään. Silloin tuo syvä sydämen tyhjyys ja kaipaus väistyy. Silloin saamme sisäisen rauhan ja varmuuden siitä, että on hyvä Jumala, joka armahtaa ja kerran vie taivaaseen, siihen ikuiseen iloon ja onneen.

Jumalan edessä joudumme vääjäämättä kahden äärimmäisen vaihtoehdon eteen. Joko saamme osaksemme armon, rakkauden ja täydellisen elämän, tai sitten me valitsemme ikuisen pimeyden, täydellisen tuhon.

Näiden kahden äärimmäisen vaihtoehdon edessä haluaisimme kovin mielellämme silotella ja pehmentää kuvaa. Tekisimme kompromissin: pitäisimme kiinni synnistä, mutta ottaisimme vastaan kaikki siunaukset. Minäkin tekisin sen mielelläni. Olisi mukavaa julistaa, että kaikki pääsevät taivaaseen ja että Jumala rakkaudessaan hyväksyy kaiken.

Mutta en voi tehdä sitä. Miksi? Koska kyseessä on Jumalan Sana, Jumalan oma ilmoitus.

Jumala on luonut kaiken. Tämä maailma, jokainen ihminen ja tuleva iankaikkisuus on hänen kädessään. Ei minun tai sinun kädessä. Minulla on henkilökohtainen kokemus ja syvä varmuus Jumalasta ja siitä, että kaikki, mitä Raamatussa kerrotaan, on historiallista, nykyhetkistä ja ikuista todellisuutta.

Jos muuta opettaisin, toimisin sekä älyllisesti että moraalisesti epärehellisesti, vastoin sitä, minkä tiedän oikeaksi ja vastoin sitä, mihin olen pappislupauksessa sitoutunut. Jos muuta opettaisin, en olisi Jumalan sanansaattaja, enkä edes kristitty, sanan varsinaisessa ja alkuperäisessä merkityksessä. Jos muuta opettaisin, perustaisin uuden uskonnon, joka perustuisi vain minun omiin toiveisiini ja mielihaluihini, eikä Raamattuun, kristittyjen pyhään kirjaan.

Siitähän myös Timoteuskirjeessä meitä varoitetaan: Tulee näet aika, jolloin ihmiset eivät siedä kuulla tervettä oppia vaan haalivat itselleen oman halunsa mukaisia opettajia kuullakseen sitä mitä kulloinkin mieli tekee (2 Tim 4:1-5). Valitettavasti kovin moni meidänkin kirkossamme on lähtenyt tälle tielle niin kuulijana kuin puhujanakin.

Aivan viime päivinä uskonnolliset johtajat ja vaikuttajat jopa rohkaisevat toimimaan Jumalaa, Raamattua, kristillistä perinnettä, kirkkolakia ja kirkkojärjestystä vastaan. Se on jo ennen kuulumatonta! Tällaiseen väärään moraaliin liittyy aina väärä, vääristetty ”evankeliumi”: Kristus oli vain esimerkillinen rajojen rikkoja – ei muuta. Nyt meidänkin tulee seurata tätä mallia ja rikkoa kaikki rajat. Ei ole syntiä eikä siksi tarvita mitään sovitustakaan. Tällainen epäusko on mitä antikristillisintä kapinaa Jumalaa vastaan. Tämä on aikamme esimerkki siitä, miten Kristuksen lähettiläät ja heidän sanomansa ”pahoinpidellään hengiltä”. Jos Jeesus tänä päivänä vaikuttaisi keskellämme, nämä valheenopettajat olisivat ensimmäisenä hänet ristiinnaulitsemassa.

 

Edessämme on siis kaksi äärimmäistä tulevaisuuden vaihtoehtoa: pimeys ja valo. Hyvä uutinen on se, että Jumala tahtoo jokaisen ihmisen pääsevän osaksi siitä kaikkein parhaimmasta.

Sen hyväksi Jumala on tehnyt kaiken mahdollisen. Hän itse on tullut ihmiseksi Kristuksessa Jeesuksessa. Saamme nähdä Jumalan rakastavan sydämen Kristuksen kasvoissa, sanoissa, teoissa ja ennen kaikkea ristinkuolemassa. Jumala, meidän Luojamme on ristinpuulla – sinun ja minun syntien tähden. Enempää Jumalalta ei voisi toivoa.

Jumala rakkaudessaan kutsuu sinua sisälle Jumalan valtakuntaan kokemaan todeksi kaiken sen, mitä Raamatussa kerrotaan Jumalasta, elämästä, ihmisestä ja ikuisuudesta.

Sinulla on varmasti monia, vaikeitakin kysymyksiä. Mutta jos jättäydyt ulkopuolelle, et koskaan saa niihin vastauksia. Vasta kun Jumalan läsnäolo astuu sisimpääsi, vasta silloin voit saada sisäisen ymmärryksen. Ei kristinusko ole mitään ulkoa opittua mantraa ja perinnäisten tapojen noudattamista eikä turhaa toiveajattelua, vaan se on Jumalan elävää läsnäoloa ja vaikutusta niin yksittäisessä ihmisessä, seurakunnassa kuin myös koko maailmassa. Jumalan läsnäolosta nousee sydämen usko ja rauha, kristillinen rakkaus ja halu palvella lähimmäistä pyyteettömästi. Tätä todellisuutta luo ja kuvaa Raamattu, Jumalan pyhä sana.

Silloin meistä tulee Kristuksen lähettiläitä, tuon vertauksen kuninkaan lähettiläitä, jotka rientävät kertomaan suuresta Kuninkaasta, hänen Pojastaan ja tulevasta hääjuhlasta. Silloin me saamme kokea vertauksen kuvauksen todeksi myös lähettilään roolista käsin eikä vain kutsuttuna.

Kun me viemme hyvää sanomaa, kohtaamme sen kipeän todellisuuden, että niin monet eivät välitä ja kieltäytyvät kutsusta, ja saatamme jopa joutua kokemaan pilkkaa ja vainoa.

Silloin meidän tulee kulkea kaikille teille ja aitovierille ja kutsua etenkin heitä, jotka tässä maailmassa ovat väheksyttyjä. Kaikki saavat tulla kokemaan Jumalan pelastavan ja muuttavan armon todeksi. Kaikki saavat tulla taivaan ilojuhlaan, kunhan kutsu vain otetaan vastaan.

Saamme kertoa hyvää uutista omin sanoin sopivaan ja sopimattomaan aikaan. Saamme rakkaudellisesti rohkaista ihmisiä kaikkeen hyvään, alkaen omasta itsestämme.

Tässä tehtävässä emme ole koskaan omassa varassamme, yksin, vaan itse Herra on kanssamme Pyhässä Hengessä. Hän sanoo meillekin kuten profeetta Jeremiaalle:

Älä sano, että olet liian nuori (tai liian vanha), tai huono puhumaan, vaan mene, minne ikinä sinut lähetän, ja puhu, mitä ikinä minä käsken sinun puhua. Älä pelkää ketään, sillä minä, Herra, olen sinun kanssasi.

Eikä Jumala vain lupaa vaan hän tekee lupauksensa mukaan: Sitten Herra ojensi kätensä, kosketti suuta ja sanoi: Minä annan sanani sinun suuhusi.

Lähetystyö alkaa omasta sydämestä, se koskettaa omaa perhepiiriämme, ystäviämme ja sukuamme. Lähetystyö laajenee säteittäin lopulta ympäri maailmaa.

Jumalan valtakunnassa ei ole työttömyyttä, siitä ei jäädä eläkkeelle – tehtävät toki voivat muuttua vuosien ja vuosikymmenten myötä. Yhä tänään tarvitaan auttavia käsiä, rukoilevaa ja rakastavaa sydäntä ja paljon hyviä, rohkaisevia, myös nuhtelevia sanoja. Ikä tuo viisautta, kokemusta ja oikeanlaista perspektiiviä elämään.

Lopuksi, on hyvä tiedostaa, että Jumalan valtakunnassa jokainen on äärimmäisen tärkeä. Kun mietit omaa arvoasi ihmisenä, muista, että sinä olet Jumalan luoma taideteos. Vaikka me olemme kyllä särkyneitä ja rikkinäisiä, Jumala on meidät lunastanut omikseen suurimmalla mahdollisella hinnalla Kristuksen ristintyön kautta.

Se, mitä joku toinen sinusta sanoo, tai itse itsestäsi ajattelet, tai minkä verran olet kerännyt omaisuutta, ei ole lopulta ratkaisevaa. Ratkaisevaa on se, mitä sinun Luojasi sinusta sanoo ja minkä hinnan hän on sinusta maksanut ja mitä hän tulee tekemään sinun kohdallasi.

Sinä olet kallis, suuriarvoinen, Jumala luoma, lunastama ja kerran täydelliseksi kirkastama. Silloin sinut puetaan niihin katoamattomiin, täydellisiin juhlavaatteisiin, kun ylösnousemuksen ihmeessä Jumala täyttää sinut ikuisella kirkkaudella, rakkaudella ja syvällä onnellisuudella.

Tulethan sinäkin mukaan näihin juhliin? Tulethan?

 

 

Rukoilemme:

Pyhä Jumala, rakas Taivaallinen Isä.
Sinun edessäsi voimme kauhistua pyhyyttäsi ja ankaruuttasi.
Auta meitä muistamaan, että sinä olet pyhä ja ikuinen Jumala, Luojamme.
Sinun kädessäsi me olemme nyt ja ikuisesti. Sinun edessäsi kumarramme hiljaa.

Sinun edessäsi voimme vain vedota armoosi ja ihmetellä rakkauttasi.
Kiitos, että kaikki saavat tulla juhlaan suurimpaan.

Herra, tässä ja nyt, haluamme uudistaa armoliiton sinun kanssasi.
Kiitos, että annat syntimme anteeksi Jeesuksen tähden.
Kiitos, että annat meille Pyhän Henkesi sisimpäämme.
Kiitos, että johdatat meitä, aina taivaan juhlaan saakka.
Kiitos, että jo nyt kosketat, uudistat ja vahvistat meitä.

Kiitos, että saamme olla kutsuttuja lähettiläitä.
Anna kutsusi kiiriä ympäri maailman ja käytä meitä jokaista sinun tahtosi mukaan.

Ole aina kanssamme.
Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen nimessä.
Aamen.