Kristityn tuntomerkit

KRISTITYN TUNTOMERKIT

 

Kristillisyyden tasoja

Mikäli menisimme tekemään katugallupia ja kysyisimme Oletko sinä kristitty?, todennäköisesti varsin moni lopulta vastaisi olevansa sellainen. Jos taas kysyisimme Uskotko sinä Jeesukseen?, paljon harvempi vastaisi myöntävästi. Jos vielä tarkentaisimme kysymystä Oletko sinä Jeesuksen seuraaja, opetuslapsi ja Pyhällä Hengellä voideltu Kristuksen todistaja?, myöntävien vastausten määrä romahtaisi lopullisesti.

Olemme syntyneet kristilliseen maahan ja kastettu valtakirkon jäseniksi. Monet kristilliset arvot ovat vähintäänkin taustalla läsnä yhteiskuntamme lainsäädännössä ja tapanormeissa. Voimme sanoa, että elämme kristillisen kulttuurin piirissä. Samalla on todettava, että kristillisyyden merkitys on voimakkaassa laskukierteessä. Pääkaupunkiseudulla alle puolet lapsista kastetaan kirkon jäseniksi.

Kun ihmisiltä kysytään, oletko kristitty, vastaus lienee useimmiten myöntävä. Sanan kristitty ymmärretään tarkoittavan sellaista ihan hyvää ihmistä, joka on aivan kunnon kansalainen. Näin ymmärrettynä kristitty tarkoittaa moraalisesti kelvollista ihmistä. Kukapa ei itseään sellaisena pitäisi? Tähän liittyy myös kristillinen kulttuuritausta: ollaan kirkon jäseniä, käydään joulukirkossa ainakin kauneimmissa joululauluissa, osallistutaan kaste- ja vihkijuhliin sekä hautajaisiin. Kirkon lähimmäistyötä arvostetaan ihan hyvänä ja tarpeellisena.

Jos taas kysymys kuuluu, uskotko Jeesukseen, nousee esille kristillisyyden varsinainen uskonnollinen luonne. Kysymyksen voi ymmärtää kahdellakin tavalla. Osa vastaa uskovansa Jeesukseen ja tarkoittaa tällä: on ihan mahdollista, että joskus on ollut tuollainen Jeesuksen tapainen tyyppi maan päällä. Usko tarkoittaa siis jonkinlaista yleistä mahdollisuutta tai totena pitämistä.

Varsinaisesti, raamatullisessa mielessä usko Jeesukseen tarkoittaa syvää henkilökohtaista yhteyttä Jumalaan Jeesuksen kautta. Minä siis uskon, että Jumala tuli ihmiseksi Kristuksessa, sovitti minunkin syntini ja nousi ruumiillisesti kuolleista, jotta minäkin saisin elää yhdessä hänen kanssaan.

Kirkon tutkimuskeskuksen mukaan kirkon jäsenistä (73 % koko kansasta) Raamatun perusoppeihin uskoo noin 20 %. Tämä tarkoittaa, että vain 1/5-osa uskoo Raamatun mukaisesti. Noin 2/5-osaa uskoo omalla tavalla Jumalaan, jossa on jotain kristillisiä piirteitä. Loput ovat kallellaan itämaiseen henkisyyteen tai ateismiin.

Kolmas kysymysmuoto vaatii jo kristillisen uskon vahvaa sisäistämistä. Usko Jeesukseen ja kristittynä oleminen on sekä syvää yhteyttä Jeesukseen että hänen seuraamista ja opetuslapsena olemista. Sana Kristus (Messias) merkitsee Voideltua, mikä viittaa Pyhällä Hengellä voiteluun tehtävää varten. Juuri sanasta Kristus tulee termi kristitty. Syvimmässä mielessä kristitty on ihminen, joka uskoo Jeesukseen, on hänen seuraajansa ja opetuslapsensa, ja on voideltu Pyhällä Hengellä todistamaan Herrastaan ja palvelemaan Jumalaa ja ihmisiä.

 

Kristillisyyden arviointi

Aidoksi kristityksi ei tee vielä se, että ihminen vain elää kristillisen kulttuurin piirissä ja vain olettaa jonkinlaisen Jeesuksen eläneen kauan sitten. Kyse on paljon enemmästä ja syvemmästä.

Viime kädessä ainoastaan Jumala näkee ihmisen sydämeen ja tietää, kuka on aito kristitty ja kuka ei ole. Juuri tuo syvin sydämen usko on ratkaisevaa. On vapauttavaa, että meidän ihmisten ei tarvitse päättää sitä, kuka on uskova ja kuka ei ole.

Kuitenkin Raamatussa meitä kehotetaan arvioimaan ihmisten hengellistä tilaa. Meidän tulee julistaa evankeliumia niille, jotka eivät ole sitä kuulleet ja vieläpä ymmärrettävällä tavalla. Meidän tulee rohkaista evankeliumin ja Raamatun sanalla niitä, jotka jo ovat Jumalan lapsia.

Suhtautukaa viisaasti ulkopuolisiin, käyttäkää sopivaa hetkeä hyväksenne. Puhukaa aina ystävällisesti, kuitenkin sananne suolalla höystäen. Teidän on tiedettävä, miten kullekin vastaatte. (Kol 4:5-6)

Saarnaa sanaa, astu esiin sopivalla ja sopimattomalla ajalla, nuhtele, varoita, kehota, kaikella pitkämielisyydellä ja opetuksella. (2 Tim 4:2)

Lisäksi meidän tulee aina arvioida itseämmekin. Olennaisin kysymys on se, olemmeko me todella uskossa ja Jumalan lapsia.

Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne. Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä? Ellei, niin ette kestä koetusta. (2 Kor 13:5)

Mitkä seikat osoittavat, että joko olemme aitoja kristittyjä tai emme ole?

 

 

Kristityn tuntomerkit

Aito kristillisyys ei ole pelkkä tunnin pyhä hetki kirkon kiviseinien sisällä jonakin sunnuntaina. Aito kristillisyys kattaa koko ihmisen aina syvälle sydämeen asti sekä käsittää koko ihmiselämän ja sen kaikki ulottuvuudet. Kristitty on kristitty sydämessään ja koko elämässä.

Kristillisyys ei kumpua ihmisestä vaan Jumalan elävästä läsnäolosta ihmisen sisimmässä Pyhässä Hengessä Kristuksen kautta. Tällainen jumalallinen läsnäolo vääjäämättä jättää jälkensä ihmiseen ja hänen elämäänsä.

Kristityllä on sekä sisäisiä että ulkoisia tuntomerkkejä, jotka ovat keskenään sopusoinnussa.

 

Kristityn tuntomerkkejä ovat mm.

  • Kaste (ulkonainen seremonia, joka luo sisäistä todellisuutta)
  • Sydämen usko Jumalaan, Jeesukseen ja Pyhään Henkeen (syvimmän sisimmän vakuuttuneisuutta ja lepoa Jumalan läsnäolossa)
  • Usko Raamattuun Jumalan sanana ja halu oppia ja soveltaa Sanaa elämäänsä
  • Halu rukoilla ja jakaa elämänsä Jumalan kanssa
  • Kaipuu kokea uskovien yhteyttä ja sen toteuttamista seurakunnassa
  • Arvojen ja asenteiden uudistuminen Jumalan sanan mukaiseksi
  • Halu ja pyrkimys elää Jumalan tahdon mukaan, kristillisesti
  • Halu kertoa Vapahtajasta ja palvella lähimmäisiä

 

Nämä ovat kristityn tuntomerkkejä. Ne ovat merkkejä hengellisestä elämästä. Kristityn hengellinen elämä kumpuaa Kristuksesta, joka asuu uskovan sydämessä Pyhän Hengen kautta. Siksi Paavali edessä haastoi tutkimaan, asuuko Kristus todella meissä.

Sillä kaikki, joita Jumalan Henki kuljettaa, ovat Jumalan lapsia. Sillä te ette ole saaneet orjuuden henkeä ollaksenne jälleen pelossa, vaan te olette saaneet lapseuden hengen, jossa me huudamme: ”Abba! Isä!” Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia. (Room 8:14-16)

Jumala antaa ihmiselle sisäisen varmuuden, rauhan ja levon siitä, onko hän Jumalan lapsi vai ei ole. Tämä voi kirkastua ihmiselle hyvin nopeasti tai ajan myötä.

Jumala siis vaikuttaa ihmisessä valtavan paljon uutta ja hyvää. Samalla on todettava, että uskova on monin tavoin epätäydellinen ja yhä syntinen ihminen.

 

Kristittynä oleminen EI tarkoita:

  • Täydellistä sydämen rauhaa ja varmuutta. Tunteemme ja elämämme vaikeat tilanteet voivat hämärtää uskonvarmuuttamme.
  • Epäilysten puuttumista. Vaikka syvimmässä sydämessämme onkin Jumalan läsnäolo, mielemme kyselee kaikenlaista. Lähtökohtaisesti kaikenlainen kysely on hyödyllistä, sillä silloin voimme kasvaa uskossa ja ymmärryksessä. Tärkeää on löytää raamatullisia vastauksia.
  • Kaiken ymmärtämistä. Jumala on suurempi kuin maailmankaikkeus. Vaikka Jumala paljastaa ja ilmoittaa meille syvimmän sydämensä, emme saata ymmärtää kaikkea – edes ajallisesta elämästä tai omasta itsestämme.
  • Jatkuvaa intoa lukea Raamattua. Halumme lukea Sanaa vaihtelee kovastikin. Pitkäksi aikaa sitä ei tule jättää pois, sillä Raamattu on meille elämän leipää.
  • Voimakasta ja syvällistä rukouselämää. Usein rukouksemme ovat kovin heikkoja ja heppoisia. Olemme kiireisiä ja levottomia. Silti meissä on kaipuu Jumalan puoleen.
  • Täydellisen säännöllistä seurakuntayhteyttä. On tärkeää, että meillä on hengellinen koti ja uskovia ystäviä, veljiä ja sisaria. Valitettavan moni uskova tyytyy nettikirkkoon tai kristilliseen tv- tai radio-ohjelmaan.
  • Moraalista täydellisyyttä ja synnittömyyttä. Uskova ihminen on koko ajallisen elämänsä ajan syntinen Kristuksesta ja Pyhästä Hengestä huolimatta. Synti seuraa meitä kuin varjo. Elämme jatkuvassa armon pyhityksessä ja kristillisen elämän opettelussa.
  • Jatkuvaa rohkeaa intoa kertoa Jeesuksesta. Joillekin se on jo luontaisesti helpompaa kuin toisille. Joillekin se on oma erityinen kutsumus ja armolahja.

 

Kristittynä oleminen on lopulta Jeesukseen katsomista ja turvautumista. Aina kun katsomme itseemme, oma kristillisyytemme näyttäytyy kovin heppoisena. Sen sijaan Kristuksen tähden olemme joka hetkisesti täydellisesti armahdettuja ja pelastettuja.

 

Kristillisen uskon kokonaan puuttumista ilmentävät seuraavat seikat:

  • En tarvitse mitään jumalaa / minulla on ihan oma ”jumalani”
  • Minua ei kiinnosta mitkään Jeesus-jutut
  • En lue Raamattua enkä ymmärrä sitä
  • En käy seurakunnassa
  • Väheksyn kristillisiä arvoja, etenkin kristillistä seksuaali-, avioliitto- ja perhekäsitystä
  • Kannatan liberaalia kristillisyyttä, joka kieltää Raamatun ja sen ilmoittaman Kristuksen, moraalin, synnin, sovituksen ja ylösnousemuksen
  • Olen kiinnostunut itämaisesta henkisyydestä tai muusta ei-kristillisestä uskonnollisuudesta

Tällaisista asenteista huolimatta monet saattavat olla kirkon jäseniä. Tähän liittyy lähes taikauskoinen käsitys siitä, että kirkollisverojen maksaminen ja kirkon jäsenyys ”loppupeleissä” vievät taivaaseen. Valitettavasti rahalla tai jäsenyydellä taivaaseen ei pääse. Sinne pääsee vain avaamalla sydämensä ja elämänsä Jumalan rakkaudelle Kristuksessa Jeesuksessa.

 

Kristillinen usko ja epäusko ovat tietoinen, moraalinen valinta

Kristillinen usko ja aito kristittynä oleminen tarkoittaa elämän perussuunnan olemista kohti Jumalaa. Epäusko on tietoista ja päättäväistä Jumalan hylkäämistä, selän kääntämistä ja pois kulkemista. Tämä valinta on syvästi moraalinen ja tietoinen. On moraalinen valinta, elääkö ihminen rakastavan, hyvän ja pyhän Jumalan yhteydessä vai itsekkäästi synnin vallassa paholaisen houkutuksia kuunnellen.

Jumala on antanut ihmiselle vapauden valita suhteensa Luojaansa, Rakkauteen, Hyvyyteen ja Pyhyyteen. Ihminen voi valita elääkö hän näissä vai niitä vastaan. Sen sijaan valintansa seurauksia ihminen ei voi valita. Elämä Jumalan yhteydessä johtaa automaattisesti iankaikkiseen elämään. Elämä ilman Jumalaa johtaa automaattisesti iankaikkiseen kadotukseen. Vain kaiken Luoja, Jumala voi antaa luodulle elämän. Siksi olisi suunnattoman tyhmää ja tuhoisaa hylätä Hänet, joka yksin voi antaa armon, rakkauden ja elämän.

 

 

Johtopäätöksiä

Meidän tulee siis arvioida, mikä on suhteemme Jumalaan. Onko sitä lainkaan? Mikäli voimme rehellisesti ja avoimesti todeta, että emme usko Jeesukseen ja etteivät tuollaiset asiat ole ainakaan tähän mennessä kiinnostaneet, olemme jo ottaneet tärkeään askeleen.

Seuraava askel on sen miettiminen, haluammeko elää Jumalan yhteydessä ja mitä se merkitsee. Mitä se antaa ja mitä se kenties ottaa? Yhteys Jumalaan antaa iankaikkisen elämän, armon, tarkoituksen, rakkauden ja syvimmän ilon. Se ottaa pois synnin ja itsekkyyden hallintavallan ja säästää monelta niiden tuottamalta kärsimykseltä.

Mikäli ihminen haluaa turvautua Jumalaan ja elää hänen yhteydessään, kannattaa rukoilla sydämestään hänen edessään:

Tapahtukoon Sinun hyvä tahtosi elämässäni.
Anna kaikki syntini anteeksi Jeesuksen ristinkuoleman tähden.
Tule minulle Vapahtajaksi ja Herraksi.
Aamen.

Ratkaisevaa on aito sydämen halu – ei niinkään tietty, oikea rukouksen sanamuoto.

 

Jos taas jo valmiiksi kaipaamme Jumalan läheisyyttä ja elämää hänen kanssaan, mutta olemme kovin epävarmoja, kannattaa hyödyntää hengellisen elämän moninaisia lähteitä:

  • Rukousta
  • Raamattua
  • Uskovien yhteyttä ja seurakuntaa
  • Ehtoollisen lahjaa
  • Sielunhoidollista keskustelua
  • Luopumista vahvasti sitovasta ja vaikuttavasta syntitavasta

 

Mikään kadotustuomio ei siis kohtaa niitä, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa. (Room 8:1)

Mitä me siis tähän sanomme? Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan? Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan, vaan antoi hänet alttiiksi kaikkien meidän edestämme, kuinka hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin hänen kanssansa?

Kuka voi syyttää Jumalan valittuja? Jumala on se, joka vanhurskauttaa. Kuka voi tuomita kadotukseen? Kristus Jeesus on se, joka on kuollut, onpa vielä herätettykin, ja hän on Jumalan oikealla puolella, ja hän myös rukoilee meidän edestämme.

Kuka voi meidät erottaa Kristuksen rakkaudesta? Tuskako, vai ahdistus, vai vaino, vai nälkä, vai alastomuus, vai vaara, vai miekka? Mutta näissä kaikissa me saamme jalon voiton hänen kauttansa, joka meitä on rakastanut.

Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat, ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme. (Room 8:31-39)

 

Jos olemme turvallisin mielin ja lepäämme Kristuksen armossa, saamme kiittää häntä rukouksin, sanoin ja teoin. Saamme elää apostoli Johanneksen tavoin iloisessa uskonvarmuudessa:

Mikä on alusta alkaen ollut, minkä olemme kuulleet, minkä omin silmin nähneet, mitä katselleet ja käsin koskettaneet, siitä me puhumme: elämän Sanasta. Elämä ilmestyi, me olemme nähneet sen, ja siitä me todistamme. Me ilmoitamme teille iankaikkisen elämän, joka oli Isän luona ja ilmestyi meille. Minkä olemme nähneet ja kuulleet, sen me myös teille julistamme, jotta teilläkin olisi yhteys meihin. Meillä on yhteys Isään ja hänen Poikaansa Jeesukseen Kristukseen. Tämän me kirjoitamme, jotta ilomme tulisi täydelliseksi. (1 Joh 1:1-4)