Kolmas joulupäivä

KUULEMME PYHÄÄ EVANKELIUMIA JOHANNEKSEN MUKAAN

 

Evankeliumi:  Joh 1:1-14

Alussa oli Sana.
Sana oli Jumalan luona,
ja Sana oli Jumala.
Jo alussa Sana oli Jumalan luona.

Kaikki syntyi Sanan voimalla.
Mikään, mikä on syntynyt,
ei ole syntynyt ilman häntä.

Hänessä oli elämä,
ja elämä oli ihmisten valo.
Valo loistaa pimeydessä,
pimeys ei ole saanut sitä valtaansa.

Tuli mies, Jumalan lähettämä,
hänen nimensä oli Johannes.
Hän tuli todistajaksi, todistamaan valosta,
jotta kaikki uskoisivat siihen.
Ei hän itse ollut tuo valo,
mutta valon todistaja hän oli.

Todellinen valo, joka valaisee jokaisen ihmisen,
oli tulossa maailmaan.

Maailmassa hän oli,
ja hänen kauttaan maailma oli saanut syntynsä,
mutta se ei tuntenut häntä.
Hän tuli omaan maailmaansa,
mutta hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan.

Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan,
hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi,
kaikille, jotka uskovat häneen.

He eivät ole syntyneet verestä,
eivät ruumiin halusta, eivät miehen tahdosta,
vaan Jumalasta.

Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme.
Me saimme katsella hänen kirkkauttaan,
kirkkautta, jonka Isä ainoalle Pojalle antaa.
Hän oli täynnä armoa ja totuutta.

 

SAARNA

Kolmantena joulupäivänä nostamme katseemme kaiken Luojaan. Häneen, joka on kaikessa ensimmäinen, Kaikkivaltias, Ihmeellinen, Pyhä ja Rakastava Jumalamme.

Kristillinen usko Jumalaan, joka on luonut kaiken, ei ole mikään vähäpätöinen tai vanhanaikainen juttu. Ilman tämän todellisuuden kohtaamista ja ymmärtämistä ihmiselämä ja sen merkitys katoaa tyhjiin. Ilman Luojaa me olemme vailla arvoa, merkitystä, tulevaisuutta ja toivoa. Ilman Luojaa elämme vain pienen silmänräpäyksen iankaikkisuuden keskellä. Lopulta millään ei ole mitään väliä. Ei ole mitään lopullista vastuuta eikä onnea. On vain raastava kaiken lopun odotus ja sen tietoisuudesta pois sulkeminen.

Mutta koska Jumala on ja Jumala on luonut kaiken, kaikki muuttuu! Raamattu ei ole kirja, jossa yritetään todistella tai uskotella mitään. Raamattu on kirja, jossa Luojamme puhuu meille suvereenilla tavalla.

Hän ilmoittaa meille järisyttävästi Raamatun ensimmäisissä sanoissa: ”Alussa Jumala loi taivaan ja maan”. Se, mitä tietämättömät ihmiset epätoivoisesti yrittävät arvailla, räväytetäänkin kaikkien tietoisuuteen: ”Alussa Jumala loi taivaan ja maan”.

Persoonallinen, käsittämättömän viisas ja voimakas Jumala luo tyhjästä kaiken Sanansa voimalla. Näin ilmoitettiin tuhansia vuosia sitten. Siihen aikaan ihmiselle ei ollut mitään tietoa esimerkiksi dna:sta, siitä ihmeellisestä elämänkoodista, joka on kirjoitettuna jokaiseen elävään soluun, kuhunkin lajinsa mukaan.

Jokaisessa solussa – olipa se sitten kasvin, eläimen tai ihmisen solu on valtava tietopankki, rakennus- ja toimintaohje, jonka mukaisesti fyysinen elämä syntyy, rakentuu ja toimii.

Kaikki syntyi Sanan voimalla.
Mikään, mikä on syntynyt,
ei ole syntynyt ilman häntä.

 

Raamattu tiesi tämän ja paljon muita asioita jo paljon ennen meitä. Miten se on mahdollista? Koska Raamattu on koko maailman Luojan antama ilmoitus meille ihmisille. Luoja tietää ja tuntee oman luomistekonsa synnyn, rakenteen, toiminnan ja tulevaisuuden. Siksi myös lukemattomat Raamatun ennustukset ovat jo toteutuneet ja loput tulevat toteutumaan, kun on niiden aika.

Näin koko luodun maailman historialle ja tulevaisuudelle Jumala on kirjoittanut tietyn perussuunnan, jonka puitteissa meillä ihmisillä on oma, rajattu valinnanvapautemme ja vastuumme.

Jumala toimii aina ja kaikessa Sanansa mukaisesti. Sana on Jumalan oma perusluonne ja ominaisuus. Hän ei voi toimia itseään vastaan. Siksi Raamattu, Jumalan Sana on se toimintamalli, jonka mukaan Jumala toimii suhteessa luomaansa maailmaan ja suhteessa meihin, sinuun ja minuun.

Niin kuin tämä fyysinen maailma rakentuu soluihin ja kaikkiin atomeihin istutetun informaation, sanan mukaisesti ja voimalla, Jumala myös haluaa rakentaa meitä hengellisen Sanansa, Raamatun kautta meitä ihmisiä.

Meitä ei ole luotu käpertymään itseemme ja maalliseen vaan meidät on luotu yhteyteen rakastavan Luojamme kanssa. Ilman yhteyttä Luojaamme olemme vain tyhjiä lamppuja vailla todellista valoa ja elämää. Mutta kun Hän saa asua sydämissämme, syttyy meissä todellinen elämän valo, jolloin emme enää kulje pimeydessä, tietämättöminä.

Hänessä oli elämä,
ja elämä oli ihmisten valo.

Vain yhteydessä Luojaamme elämän arvo ja merkitys avautuvat meille. Vain yhteydessä Luojaamme voimme ymmärtää oman ja toisen ihmisen suunnattoman arvokkuuden.

 

Sinä et ole sattuma vaan sinä olet Jumalan ihmeellinen luomisteko. Sinut on luotu Jumalan kuvaksi, heijastamaan oman persoonasi ja olemuksesi kautta jotakin siitä, mitä itse Jumala on. Sinun iankaikkinen alkusi on Jumalan sydämellä. Hän halusi sinun olemassaolosi.

– Herra, meidän Jumalamme!
Sinä olet arvollinen saamaan ylistyksen, kunnian ja vallan,
sillä sinä olet luonut kaiken.
Kaikki, mikä on olemassa,
on sinun tahdostasi luotu.
(Ilm. 4: 11)

Jumalan tahdosta hänen kuvakseen luotuna sinä olet äärettömän ainutlaatuinen ja tärkeä. Raamatussa Jumala säätääkin ihmiselämän pyhäksi ja koskemattomaksi. Kukaan ei saa riistää toisen ihmisen henkeä – ei abortissa, ei myöhempinä vuosina, eikä vanhuuden viimeisinä vuosina. Ihmiselämä on pyhä ja koskematon.

 

Ihmiselämä on pyhä ja koskematon. Sinä olet luotu pyhäksi ja loukkaamattomaksi.

Samalla koko luomakunta – sen kasvit, eläimet ja eloton maaperä on Jumalan luomistekoa. Jumala on antanut meille ihmisille vallan toimia Hänen edustajinaan tässä maailmassa. Ihmisellä on oikeus käyttää luomakuntaa ja elää siinä – ei miten tahansa vaan rakastaen, kunnioittaen ja vaalien sitä.

Tämän vallan Jumala on säätänyt meille. Luomakunta, tämä maailma on tarkoitettu iloksemme ja hyödyksemme. Jumalan ihmeellisen luomistyön edessä voisimme usein vain ihmetellä ja ylistää häntä kaikesta hyvästä. Voisimme yhtyä Psalmin kirjoittajan sanoihin:

Taivaat julistavat Jumalan kunniaa, taivaankansi kertoo hänen teoistaan.
Päivä ilmoittaa ne päivälle, yö julistaa yölle.

Ei se ole puhetta, ei sanoja, ei ääntä jonka voisi korvin kuulla.
Kuitenkin se kaikuu kaikkialla, maanpiirin yli merten ääriin.

 

Me olemme kuitenkin turtuneet ja sokaistuneet ja menettäneet pienen lapsen kyvyn ihmetellä tätä maailmaa ja sen pieniäkin asioita ja ilmiötä. Tämä turtuminen ja sokaistuminen kertovat elämän ilon ja mielekkyyden kaventumisesta, sekä suhteemme Luojaamme väljähtymisestä.

Vain harvoin muistamme, viitsimme tai osaamme kiittää Jumalaa aidosti, sydämestämme – saati sitten ylistää ja palvoa Häntä. Vaikka meillä on monia huolia ja vaikeuksia, meillä jokaisella on paljon aiheita kiittää ja ylistää Jumalaa. Kiitollinen ja ylistävä ihminen on onnellinen ihminen. Hän riemuitsee sisäisesti, vaikka elämässä on myös niitä vaikeitakin asioita.

Meidän tulee yhä uudestaan, joka päivä opetella kiittämään Jumalaa, Luojaamme. Kun kiitämme Häntä rukouksessa ja nimeämme konkreettisia asioita, opimme näkemään kaiken sen hyvän, minkä Hän on meille lahjoittanut käyttöömme. Kiitos avaa sydämen synkkyydestä ja ylistys vapauttaa meidät riemuitsemaan elämästä.

Moni ihminen tosin ajattelee, että mikään ei ole lahjaa. Omin käsin olen tämän tehnyt ja hankkinut. Kuitenkin nuo kätesi ja lopulta kaikki, mikä sinussa on, on Jumalan tekoa ja lahjaa.
Et voi määrätä sydämesi lyöntiä tai kieltää sitä lyömästä. Et ole itse itseäsi luonut etkä kasvattanut. Hän on luonut sinut Sanansa voimalla. Voimme toki lyhentää omaa elämäämme väärillä elämäntavoilla, mutta sen maksimipituutta emme voi pidentää. Sydän on elämäsi kello, joka tikittää sille säädetyn ajan.

 

Jumalan luomistyö ja sen voima ei pääty tämän luomakunnan rajalle. Elämä ei perustu materiaan eikä tähän luomakuntaan vaan Jumalaan, joka on tämän luomistyön lähtökohta ja perusta.

Kaikki syntyi Sanan voimalla.
Mikään, mikä on syntynyt,
ei ole syntynyt ilman häntä.

Aine, materia ei ole elämä vaan Jumala on elämä. Jumala ei ole katoavaa, ajallista materiaa vaan iankaikkinen, persoonallinen Henki. Luomistyössä Jumala puhalsi ihmiseen elämänhengen, joka on ikuinen kuten Jumala itse.

Kun ruumiimme kuolee, ihmiselämä ei pääty siihen. Ruumis tosin kuolee – väliaikaisesti – mutta ikuinen henkemme ja sielumme, syvin persoonamme ja tietoisuutemme elää, siinä maailmassa, joka ei ole tätä maailmaa. Ylösnousemuksen päivänä Jumala luo uudelleen myös ruumiimme – onhan hänellä sen täydellinen dna-tiedosto taivaallisessa kirjastossaan.

Raamatussa tätä tuonpuoleista kutsutaan monilla nimillä: siitä puhutaan taivaana, paratiisina, tuonelana. Monilla ihmisillä, jotka ovat käyneet ajan rajan toisella puolella, on siitä hetkellisiä kokemuksia. Siinä toisessa maailmassa elävät myös Jumalan hyvät enkelit, jotka toisinaan toimittavat tehtäviään meidän maailmassamme.

Elämän perusta ei siis ole materiassa eikä materia ole koko todellisuus. Nykyisen vallitsevan tieteellisen käsityksen mukaan maailmankaikkeuden kokonaisuudesta vain 4 % on materiaa, loput 96 % on aivan jotain muuta, jota ei vielä tunneta.

 

Kun katsomme tätä maailmaa, näemme siinä vasta pienen osan Jumalan luomistyöstä, vain pienen osan hänen voimastaan, viisaudestaan ja rakkaudestaan. Kuten apostoli Paavali kirjoittaa 2 Korinttilaiskirjeessä:

Sen tähden me emme lannistu. Vaikka ulkonainen ihmisemme murtuukin, niin sisäinen ihmisemme uudistuu päivä päivältä.
Tämä hetkellinen ja vähäinen ahdinkomme tuottaa meille määrättömän suuren, ikuisen kirkkauden.
Emmekä me kiinnitä katsettamme näkyvään vaan näkymättömään,
sillä näkyvä kestää vain aikansa mutta näkymätön ikuisesti.

 

Näin me saamme kiinnittää katseemme ja päämäärämme tulevaan, mutta samalla meidän tulee elää lujasti tätä päivää ja tätä hetkeä. Me saamme viljellä ja varjella luomakuntaamme. Me saamme kunnioittaa toinen toisiamme ja erityisesti Luojaamme. Me saamme olla luovia ja kekseliäitä rakkauden toteutumiseksi maailmassa ja kristillisessä seurakunnassa.

Saamme luoda ja rakentaa uutta kaikesta siitä, mikä on käsissämme. Luovuus, viisaus ja kekseliäisyys ovat ominaisuuksia, joita Jumala on meihin asettanut. Meille on annettu tehtäviä ja leivisköjä, joiden hoitaminen ja käyttäminen tuovat mielekkyyttä ja tarkoitusta elämäämme. Meidät on luotu toimiviksi, liikkuviksi.

Jokaisella meistä on oma elämänpiirinsä ja puitteensa, joiden rajoissa voimme luoda uutta. Toisinaan Jumala antaa meille voimia ja lahjoja ylittää tavanomaiset rajat ja pystyä asioihin, joihin emme yksin pystyisi.

Tätä olen saanut kokea paljon sen myötä, kun sain antaa elämäni Luojani käyttöön. Jumalan läsnäolon, johdatuksen, armon ja rakkauden varassa olen saanut voimia ja uskallusta kohdata elämän syviä todellisuuksia, kulkea läpi surujen ja tuskien, lähteä lähetystyöhön ja palvella seurakunnassa. Monta mahdollisuutta olen myös hukannut epäuskoni, penseyteni, arkuuteni ja syntisyyteni tähden. Kukaan meistä ei saavuta sitä optimia, johon voisimme pystyä yhdessä Jumalan kanssa.

 

Siksi kristillisen elämämme perustana, keskipisteenä ja päämääränä ei ole oma itsemme vaan Kristus Jeesus. Hän on kaiken alku, hän koko tie ja hän on matkamme täyttymys. Hän on elävä Sana, joka antaa kaiken elämän – ajallisen ja iäisen.

Ja vaikka moni hänet hylkäisi eikä ota vastaan, me saamme ottaa:

Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan,
hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi,
kaikille, jotka uskovat häneen.

Silloin saamme kokea Jumalan kohtaamisen ja tuntemisen ihmeen Kristuksessa:

Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme.
Me saimme katsella hänen kirkkauttaan,
kirkkautta, jonka Isä ainoalle Pojalle antaa.
Hän oli täynnä armoa ja totuutta.

 

Tämän ihmeen oli saanut kokea opetuslapsi Johannes, josta tuli apostoli. Hänestä kertoo kolmas joulupäivä. Johanneksen tavoin mekin saamme tulla evankeliumin valon todistajiksi. Hän on elämän valo, joka valaisee meidätkin ja joka meidänkin kauttamme loistaa ihmeellistä kirkkautta ympärilleen.

Näin kaikki alkaa Jumalasta, on hänen varassaan ja täyttyy hänessä – Sanassa, valossa, Kristuksessa.

Aamen.