Kirkastussunnuntai

KIRKASTUSSUNNUNTAI

Kirkastussunnuntaita on vietetty Ruotsissa ja Suomessa jo 1500-luvulta lähtien 7. kolminaisuudenpäivän jälkeisenä sunnuntaina (nykyisin 8. sunnuntai helluntaista). Kristuksen kirkastuminen oli hänen elämänsä taitekohta. Apostolit saivat omin silmin nähdä hänen jumalallisen suuruutensa ja kuulla Jumalan äänen: ”Tämä on minun rakas Poikani, kuulkaa häntä.” Jumalan kirkkaus tulee ilmi kaikkensa uhraavassa rakkaudessa.

Vuorella apostoleille ilmestyivät kirkastetun Kristuksen lisäksi Mooses ja Elia, Vanhan testamentin lain ja profeettojen edustajat. Kristillinen kirkko näki alusta lähtien Kristuksen elämänvaiheet, kuoleman ja ylösnousemuksen Vanhan testamentin lupausten täyttymisenä.

 

EVANKELIUMI: Mark 9:2-8

Kuuden päivän kuluttua Jeesus otti mukaansa Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen ja vei heidät korkealle vuorelle yksinäisyyteen, pois toisten luota. Siellä hänen ulkomuotonsa muuttui heidän nähtensä ja hänen vaatteensa alkoivat hohtaa niin kirkkaan valkoisina, ettei kukaan vaatteenvalkaisija maan päällä voi sellaista saada aikaan.

Sitten heille ilmestyi Elia ja hänen kanssaan Mooses, ja nämä keskustelivat Jeesuksen kanssa. Pietari puuttui puheeseen ja sanoi Jeesukselle: ”Rabbi, on hyvä, että me olemme täällä. Me teemme kolme majaa: sinulle ja Moosekselle ja Elialle.” Hän ei näet tiennyt mitä sanoa, sillä he olivat kovin peloissaan.

Samassa tuli pilvi, joka peitti heidät varjoonsa, ja pilvestä kuului ääni: ”Tämä on minun rakas Poikani, kuulkaa häntä!” Ja yhtäkkiä, kun he katsahtivat ympärilleen, he eivät enää nähneet siellä ketään muuta kuin Jeesuksen yksin.

 

Muut tekstit

  • 2 Moos 3:9-15
  • Ilm 1:9-18

 

 

AJATUKSIA

Jeesuksen kirkastuminen (todennäköisesti Hermonin) vuorella oli esimakua Jumalan valtakunnan tulemisesta. Jumalan valtakuntahan oli jo täysimittaisesti läsnä Kristuksessa. Sen kirkkaus asui hänessä, vaikka se ei ollut inhimillisesti nähtävää kirkkautta. Kirkastusvuori-kokemuksessa Jeesus kuitenkin antaa kaikkein läheisimpien opetuslasten hetkellisesti nähdä hänen todelliseen kirkkauteensa ja olemukseensa. Se oli jälleen yksi todistus ja rohkaisu uskoa häneen – etenkin tulevien vaikeiden tapahtumien edessä.

Kirkastuminen liitti Jeesuksen syvästi Vanhan testamentin perusteisiin, Mooseksen lakiin ja profeettoihin, jotka ennustivat Messiaan tulemuksen ja hänen myötään Jumalan valtakunnan saapumisen. Mooses ja Elia edustivat näitä kahta todellisuutta kirkastus-vuorella. Vaikka he olivat fyysisesti kuolleet (tosin Eliasta saatettiin ottaa suoraan elävänä taivaaseen), he elivät todellisina ja tietoisina persoonina Jumalan taivaassa.

Jeesus Kristus, Jumalan Poika oli aidosti ja täydesti läsnä ajassa ja maailmassa inhimillisen olemuksensa kautta. Samalla hän oli jumalallisen olemuksensa kautta yhteydessä taivaalliseen valtakuntaan ja Jumalan täyteyteen.

Jeesus on Jumala ja ihminen. Siten hän yhdistää taivaallisen ja maallisen, ikuisen ja ajallisen, pyhän ja syntisen (sovituskuolemansa ja ylösnousemuksensa kautta). Toki Jeesus itse oli pyhä ja synnitön.

Jeesus saattoi kokea välitöntä yhteyttä jopa edesmenneisiin pyhiin, kuten Moosekseen ja Eliaan. Tämä on sikäli luonnollista, koska Jeesus on Jumalan Poika, itse Jumala – elävien ja kuolleiden Herra. Sen sijaan meille tällaista mahdollisuutta ei ole annettu. Kaikenlainen yhteys vainajiin on meiltä ehdottoman kiellettyä. Sellainen olisi yhteyttä sielunviholliseen ja väärään henkimaailmaan. Tältä Jumala tahtoo meitä varjella rakkaudessaan. Tässä maailmassa elämme ainoastaan ajallisten ihmisten kanssa. Ainoa yhteys taivaallisiin on yhteys Jumalaan Kristuksen ja Pyhän Hengen kautta.

Sama pätee enkeleihinkin. Meidän ei tule etsiä enkelikontakteja. Jumala voi kyllä antaa sellaisiakin kokemuksia kerran tai pari ihmiselämän aikana. Jos taas koemme sellaisia usein, kyse ei ole Jumalan pyhistä enkeleistä vaan pimeyden enkeleistä, jotka kyllä mielellään esiintyvät valkeuden ja kirkkauden enkeleinä. Meidän tulee kiinnittyä yksinomaan Jumalaan Kristuksen kautta.

Kristuksen kirkastumisella on selkeä, vahvistava tarkoitus. Sen avulla Jeesus puhui opetuslapsilleen hänen tulevasta kuolemasta ja ylösnousemuksesta. Jeesus valmisti opetuslapsia kohtaamaan ristin, vaikka he eivät sitä halunneet hyväksyä ja ottaa vastaan. Mutta kun kaikki ennalta ilmoitettu tapahtui, kirkastusvuorikokemus ja Jeesuksen opetukset rohkaisivat opetuslapsia kulkemaan pimeyden läpi ja löytämään iankaikkisen perustan ja valon elämälleen.

Samalla tavalla Jumala saattaa vahvistaa meitäkin kohtaamaan oman elämämme tulevia haasteita. Usein emme sitä edes huomaa tai ymmärrä – ennen kuin olemme keskellä koetuksia tai vasta kun olemme kulkeneet niiden läpi.

Suurinta on lopulta se, että Jeesuksen kirkastuminen tulee ratkaisevalla tavalla meidän osaksemme. Elämä ei pääty kuolemaan vaan sen takana on paljon suurempi, parempi ja kestävämpi todellisuus. Nykyinen maailma on vain väliaikaista, mutta sen takana oleva, meille näkymätön on iankaikkista.

Myös meidän kuolevaiset ja vajavaiset olemuksemme puetaan samankaltaiseen Kristuksesta vuotavaan kirkkauteen, kun siirrymme ajasta ikuisuuteen kuoleman ja ylösnousemuksen kautta.

”Minä siis päättelen, etteivät tämän nykyisen ajan kärsimykset ole edes verrattavissa siihen kirkkauteen, joka on ilmestyvä meihin” (Room 8:18).

Kristuksessa meillä on käsittämättömän ihmeellinen tulevaisuus!

 

 

RUKOUS

Kaikkivaltias Jumala,
sinä annoit opetuslasten katsella
pyhällä vuorella
Vapahtajan kirkkautta
ja kehotit heitä kuulemaan häntä.
Auta meitäkin tuntemaan hänen valtansa
ja löytämään hänessä uusi elämä,
jotta kerran saisimme perintöosan
luonasi kirkkaudessa.
Kuule meitä Poikasi Jeesuksen Kristuksen,
meidän Herramme tähden.