Kiitollisuus (15. su helluntaista)

KIITOLLISUUS

(15. su helluntaista)

 

Evankeliumiteksti (Luuk 17:11-19) kertoo 10 spitaalisesta miehestä, jotka Jeesus parantaa. Vain yksi palasi kiittämään. Tämä on hyvinkin realistinen kuvaus ihmisestä. Hän ei huomaa eikä tahdo kiittää Luojaansa. Elämämme on täynnä Jumalan hyviä lahjoja, mutta tuskin edes 10 % niistä kiitämme.

Kiitollisuudesta puhuu myös toisen vuosikerran mukainen evankeliumiteksti (Joh 5:1-15). Siinä Jeesus parantaa Betesdan lammikolla 38 vuotta sairastaneen miehen. Lue tuo tekstikappale. Tähän tekstiin paneudumme tällä kertaa.

 

 

SAARNA

 

Jeesus paransi miehen, joka oli sairastanut 38 vuotta ja ollut tuon ajan lähes liikunta-kyvyttömänä. Hän oli vain maannut ja odottanut ihmettä, joka tuntui aina osuvan jonkun toisen kohdalla, mutta ei hänen. 38 vuotta on pitkä aika. Mutta nyt Jeesus tuli kohdalle ja paransi hänet.

Kertomuksessa ei kerrota tästä miehestä paljoakaan, mutta voinemme olettaa, että parantuminen herätti paljon riemua ja ihmettelyä. Varmaankin hän oli kiitollinen. Parantuminen merkitsi myös heräämistä vastuuseen – omasta ja lähimmäisten elämästä.

Siksi Jeesus kysyi, haluaako mies tulla terveeksi. Jumala ei tee hyvää väkisin. Hän ei väkisin tuppaudu kenenkään elämään ja sydämeen. Mies ei osannut ymmärtää, että Jeesus parantaisi hänet siinä hetkessä. Sen sijaan hän oli kiinni vanhassa uskomuksessa, että enkeli laskeutuisi Betesdan vesialtaaseen ja parantaisi sen ihmisen, joka ensin astuisi tuohon veteen. Ehkä Jumala olikin parantanut yhden kerran tuohon tapaan ja nyt monet odottivat saman uusiutuvan. Me emme tiedä. Ehkä kyse oli vanhasta legendasta tai sitten Jumalan armollisesta ihmeestä, joka toistui useamminkin.

On kuitenkin suuri ero elää uskomusten tai aidon kristillisen uskon varassa. Uskomuksissa ja taruissa ihminen luottaa johonkin sellaiseen, mikä ei ole totta tai on hyvin epätodennäköistä. Se on kuin odottaisi lottovoittoa, jota ei koskaan saa. Sen sijaan kristillinen usko perustuu siihen todellisuuteen, että Jumala on ja että hän pitää kiinni lupauksistaan.

Jumala on luotettava ja sen, minkä Jumala lupaa, sen hän myös tekee. Ei kuitenkaan meidän aikataulumme ja meidän määräystemme mukaisesti. Toisinaan Jumala voi yllättää nopeastikin. Toisinaan hän antaa odottaa niin pitkään, että kaikki toivo on rauennut jo vuosia sitten – mutta sitten Jumala kuitenkin toimii ja vastaa rukouksiimme.

Miksi kertomuksen mies oli sairastunut? Tässä melko harvinaisessa tapauksessa Jeesus antoi ymmärtää, että mies oli tehnyt syntiä, jonka suorana seurauksena oli sairastuminen. Jeesus sanoi: Sinä olet nyt terve. Älä enää tee syntiä, ettei sinulle kävisi entistä pahemmin.

Jos me uhmaamme terveitä elämän lakeja, sen seurauksena saattaa olla onnettomuus, sairastuminen tai jopa kuolema. Tästä Jumala haluaa rakkaudessaan meitä varjella – ettemme itse itsellemme tai lähimmäiselle aiheuttaisi mitään ikävää.

Raamatun äärellä opimme senkin, että ihmisiä ei tule syyllistää sairauksista ja vastoinkäymisistä. Syntiäkin tehneelle kuuluu armo, kun hän turvautuu Vapahtajaan. Jokainen meistä kantaa syntiä, sairautta ja kuolemaa. Maailmamme ei ole paratiisi vaan monella tavalla sen vastakohta. Me kaikki kohtaamme sairautta, ahdistuksia ja kuolemaa.

Miksi mies joutui sitten olemaan sairaana noinkin pitkään? Emme tiedä, koska sitä ei kerrota. Ehkä mies olisi palannut samaan väärään elämäntapaan, jos hän olisi parantunut heti. Kenties hän tarvitsi näin pitkän ajan, jotta hän ymmärsi riittävän syvästi sen, että synnin hallitsema elämä ajautuu aina perikatoon.

Menikö hänen elämänsä sitten hukkaan? 38 vuotta vakavasti sairaana on pitkä aika. Vastaus riippuu näkökulmasta. Pelkästään inhimillisestä näkökulmasta joku saattaisi ajatella näin. Koko elämä on vain tämä näkyvä ajallinen elämä, tässä ja nyt. Ei ole mitään muuta. 38 vuotta sairaana on peruuttamaton menetys.

Kuitenkin Jumalan näkökulmasta asia on aivan toisin. Mies sai vielä kenties muutaman vuosikymmenen ajallista elämää, puhtain paperein, aivan uudesta, ihmeellisestä lähtökohdasta. Hän oli oppinut olevansa täysin riippuvainen Jumalasta ja hänen armostaan. Hän sai uuden ajallisen elämän, mutta ennen kaikkea hän sai lahjaksi iankaikkisen, täydellisen elämän tulevassa kirkkaudessa.

Entä miten on meidän kohdallamme, kun kohtaamme vakaviakin vastoinkäymisiä, sairautta tai onnettomuuksia? Niissä joudumme elämään inhimillisen ja jumalallisen jännitteessä. Toisaalta – me voimme kokea inhimillisesti syvää tuskaa, ahdistusta ja kamppailua katkeruuden, toivottomuuden ja masennuksen kourissa. Mutta toisaalta, mitä enemmän uskallamme kääntää katsettamme Jumalan puoleen, sitä enemmän saatamme kokea kaiken keskellä selittämätöntä rauhaa, turvaa ja jopa kiitollisuutta.

Toisinaan elämän vaikeudet ovat mahdollisuuksia uuteen. Tuo uusi pääsee versomaan ja kasvamaan kun turvaudumme Jumalaan ja annamme itsemme ja elämämme hänen käsiinsä.

 

Miten voisimme elää tasapainoisesti ja suhteellisen tyytyväisinä elämämme läpi, jossa kohtaamme niin monenlaista – hyvää ja pahaa?

Siihen lienee moniakin hyviä neuvoja, mutta tämä yksi on ylitse kaiken muun.
Se on oikeanlainen suhde Jumalaan, Luojaamme.

Kun olemme oikeassa suhteessa Luojamme kanssa, silloin olemme parhaimmassa mahdollisessa turvassa. Elämällä on tarkoitus ja silloin olemme matkalla kohti kaiken täyttymystä. On hyvä tehdä elämänmatkaa, kun tietää, että Jumala on matkassa mukana. On hyvä tehdä elämänmatkaa, kun tietää, että kerran pääsee kotiin.

Yhteys Jumalaan antaa myös suurimman mahdollisen ihmisarvon. Olemme Jumalan luomia ja lunastamia. Jumala on maksanut meistä jokaisesta mittaamattoman hinnan. Olemme arvokkaita, tärkeitä, ainutlaatuisia.

Niinpä, ainoa mielekäs tapa elää, on elää Jumalan yhteydessä. Silloin epämääräiset uskomukset vaihtuvat uskoksi, levolliseksi luottamukseksi Jumalan armollisessa läsnäolossa.

 

Tämä johtaa meidät toiseen hyvän elämän ohjeeseen eli kiitollisuuteen.

Kiitollinen ihminen on onnellinen ihminen. Hän huomaa elämän monet lahjat ja osaa elää tarvittaessa niukkuudessakin. Silti moni kadehtii aikamme rikkaita ja julkkiksia. Silti heistä kerrotaan usein, että he ovat onnettomia ja elävät kriisistä toiseen. Moni sortuu huumeisiin.

Aivan vastakkainen esimerkki on parisen vuotta sitten Suomessakin vieraillut Uruguayn presidentti José Mujica. – – – Presidenttinä hän pukeutuu kuten kuka tahansa vanhempi mies. Hän asuu vaatimattomasti 45 neliön asunnossa eikä presidentinlinnassa. Hän ei käytä loisteliaita virka-autoja vaan ajaa vanhaa kuplavolkkaria ja tankaa sen itse. 9000 euron palkastaan hän itse pitää 800 euroa ja antaa 8200 euroa hyväntekeväisyyteen. Hän itse sanoo näin:

En minä ole köyhä, vaan ne, jotka pyytävät ja haluavat lisää.  Minulle tulee surku niitä kaikkia, joiden suurin huoli on omaisuuden kartuttaminen ja maallinen menestys.

Kiitollinen ihminen on tyytyväinen ihminen – jopa vaikeuksienkin keskellä.
Olemmeko me kiitollisia ja tyytyväisiä ihmisiä?

Kiitollisuus on elämän lahjojen huomaamista, niiden arvostamista ja niiden antajan kiittämistä. Kiitollisuus ei tarkoita, että kuvittelisimme kaiken olevan hyvin. Silti on niin, että meillä on paljon hyvää.

Hyvin helposti me turrumme kaikkeen hyvään. Pidämme perusterveyttä, ruokaa, puhdasta vettä, asuntoa, lämpöä, vaatteita, kaunista luontoa, yhteiskunnan palveluja itsestään selvyytenä. Ja kun pidämme niitä itsestään selvyytenä, emme huomaa niiden arvoa ja hukkaamme kiitollisen elämänasenteen. – – – Silloin sydämeen hiipii tyytymättömyys. Meillä kaikilla on jotain, mistä purnaamme, paljonkin.

Kun hukkaamme kiitollisuuden, näemme vain sen, mitä meiltä puuttuu tai mikä on huonosti. Vaikka elämässämme olisi läsnä kaikki elämänvärit, me katsommekin herkeämättä vain siihen mustaan elämänkorttiin, joka meille on annettu.

Mikä voi vapauttaa meidät tällaisesta negatiivisuudesta? Rukous ja kiittäminen:
Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon. Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa.

Rukouksessa saamme jakaa elämämme murheet ja taakat Jumalan kanssa. Silloin Jumala joko vapauttaa meidät siitä, mikä meitä ahdistaa, taikka sitten hän antaa meille voimaa kestää sitä, kulkea sen läpi ja ehkä jopa kokea kasvamista ihmisinä.

Rukouksessa saamme kiittää Jumalaa monista hyvistä elämänlahjoista. Onkin tärkeää harjoitella kiittämistä joka päivä. Kun opettelemme kiittämistä, me alamme huomata elämässämme monia asioita, jotka ovat hyvin. Voimmekin nähdä kaikki elämän värit, joissa se mustakin on yhä mukana, mutta ei enää hallitsevana.

Silloin elämä tasapainottuu. Näet hyvät asiat elämässäsi. Kiität niistä ja koet niistä onnellisuutta. Samalla saat voimaa kestää niitä asioita, jotka ovat huonosti.

Ja on myös hyvä muistaa, että Suomeen syntyminen ja täällä asuminen on lopulta valtava lottovoitto. Suomi on puitteiltaan huippuhyvä ja ihana maa asua.

 

Oikean Jumala-suhteen ja kiittämisen lisäksi mainitsen lyhyesti vielä kolmannen avaimen hyvään elämään.

Se on lähimmäisten auttaminen.

 

Näin on otettu esille kolme avainta, ohjetta tasapainoiseen, tyytyväiseen elämään:

  • Oikea, elävä suhde Jumalaan: turvaudu kaikessa Häneen, anna itsesi ja elämäsi kokonaan Hänen käsiinsä Vapahtajamme Jeesuksen nimessä ja kautta
  • Kiitollisuus: kiitä kaikesta siitä, mikä on hyvää ja hyvin elämässäsi; samalla voit tuoda huolesikin Jumalalle rukouksessa; anna kiitosta myös ihmisille
  • Avuliaisuus: huomioi lähimmäistäsi ja auta, tue ja rohkaise mahdollisuuksien mukaan – silloin saat myös vastarakkautta

Saamme kiittää Jumalaa kuningas Hiskian (joka parani vakavasta sairaudesta) sanoin:

Sinä pelastat minut kuoleman kuiluista.
Selkäsi taakse sinä heität kaikki minun syntini.
Herra on minut pelastanut,
hänen ylistystään soi meidän soittomme hänen pyhäkössään
kaikkina elämämme päivinä!
(Jes 38:16-20).

Aamen.