Katoavat ja katoamattomat aarteet (2 su helluntaista)

KATOAVAT JA KATOAMATTOMAT AARTEET  (2 su helluntaista)

 

EVANKELIUMI: Luuk 16:19-31

Vertaus Lasaruksesta ja rikkaasta miehestä

 

 

NÄKÖKULMIA päivän evankeliumiin
Kenneth Baileyn kirjasta Jeesus Lähi-idän asukkaan silmin

Vertauksen äärellä syntyy helposti suoraviivainen tulkinta, jonka mukaan rikkaat joutuvat helvettiin ja köyhät pääsevät taivaaseen, automaattisesti. Baileyn mukaan vertauksessa ei ole kysymys tästä. Hänen mukaansa tämän vertauksen tapaiset kertomukset taivaasta olivat yleisiä ja tyypillisiä tuona aikana. Ne saattoivat olla luonteeltaan humoristisia, poliittisia tai uskonnollisia.

Vertaus saattoi olla kohdistettu erityisesti saddukeuksille. He olivat rikasta uskonnollista ylimystöä, jotka eivät uskoneet ylösnousemukseen ja kuoleman jälkeiseen elämään. He ovat verrattavissa meidän aikamme liberaaliin kirkolliseen kermaan.

Vertauksessa on vahvasti esillä rikkaus ja varallisuus tai sen puuttuminen. Raamatun mukaan omaisuus tai rikkaus tai raha ei ole syntiä. Syntiä on väärä asenne niitä kohtaan. Ihminen voi kerätä omaisuutta ahnehtien ja vääryydellä. Hän voi pitää kaiken itsellään eikä huolehdi lähimmäisistä. Hän saattaa korottaa itseään rikkauksillaan.

Raamatullista, ts. Jumalan mielenmukaista on ahkeroida, elää kohtuullisesti ja hoitaa vastuullisesti ja tasapuolisesti kertynyttä omaisuutta. Viime kädessä kaikki (rehellisesti saatu) omaisuus on lahjaa Jumalalta. Jumala omistaa kaiken Luojana ja meillä on vain käyttöoikeus.

Vertauksen rikas mies oli saanut hyvän osansa, rikkautensa. Mies oli suunnattoman rikas. Hän pukeutui joka päivä kalleimpaan mahdolliseen asusteeseen, purppuraan. Hänen alusvaatteensakin olivat kalleinta pellavaa. Hän järjesti joka päivä juhlia ja rypi nautinnoissa.

Kaikki tämä kertoo miehestä sen, että hän ei kunnioittanut Jumalaa. Hän rikkoi sapatin jokapäiväisillä juhlillaan. Hän ei antanut palvelusväelle sapatinlepoa. Hänen elämänpiiriinsä kuuluivat vain toiset rikkaat. Hän ei välittänyt portillaan makaavasta kurjasta mitään.

Vaikka rikas mies oli tuon ajan yhteiskunnassa merkkihenkilö, vertauksessa hänelle ei ole edes nimeä. Sen sijaan kurjalla, köyhällä, sairaalla kerjäläisellä oli nimi: Lasarus. Hänen nimensä tarkoittaa yllättäen ”Jumala pitää huolen”. Miten niin Jumala pitää hänestä huolen? Lasarus sai elämäänsä tällaisen osan!

Bailey löytää Lasaruksesta monia myönteisiä piirteitä, jotka kertovat hänen oikeasta suhteesta Jumalaan ja myös Jumalan salatusta huolenpidosta äärimmäisen kurjuuden ja kärsimyksen keskellä.

  • Lasaruksella oli ystäviä, jotka joka päivä kantoivat hänet rikkaan miehen portille. Lasarus oli niin sairas, että vain rikas mies voisi järjestää hänelle kunnollisen hoidon ja elämän.
  • Lasarus oli ystävällinen auttajilleen. Jos hän olisi katkeroitunut, hän olisi räyhännyt auttajilleen ja menettänyt heidän jokapäiväisen tuen.
  • Lisäksi Bailey olettaa Lasaruksen ystävystyneen koirien kanssa, jotka tulivat nuolemaan hänen haavojaan. Koirat olivat ilmeisesti rikkaan miehen vartiokoiria – villit kulkukoirat olisi ajettu pois. Jopa koirat tunsivat myötätuntoa Lasarusta kohtaan (toisin kuin rikas mies). Koirien sylki sisälsi parantavia entsyymejä, jotka lievittivät Lasaruksen tuskia.
  • Kuoltuaan Lasarus oli Aabrahamin huomassa eikä osoittanut katkeruutta tai vihaa rikasta miestä kohtaan.
  • Baileyn mukaan Lasarus jaksoi kantaa äärimmäisen kurjan osansa, mikä kuvasti hänen nöyrää suhtautumistaan kärsimykseen ja luottamustaan Jumalaan.

Kaikki tämä johtaa siihen huomioon, että köyhyys, kärsimys tai kurjuus ei ole automaattinen tie taivaaseen vaan ainoastaan oikea suhde Jumalaan. Lasaruksella oli ulkonainen ja todellinen tuska mutta silti sisäinen sydämen rauha.

Lasarus näytti olevan Jumalan hylkäämä mutta sittenkin hän oli Jumalan hoidossa! Vertaus ei anna selitystä siihen, miksi Lasaruksen ajallinen elämänosa oli tällainen. Vanhan testamentin Job ei hänkään saanut mitään selitystä kärsimykseensä. Lopulta Jumala käänsi heidän kohtalonsa: Jobin jo ajallisessa elämässä; Lasaruksen kuoleman myötä taivaassa.

Kun Lasarus kuoli, hän ei saanut hautajaisia. Silti hän pääsi Aabrahamin huomaan. Kun rikas mies kuoli, hänet haudattiin. Hänen osansa oli tuonela, jossa hän koki tuskaa liekeissä.

Rikkaan miehen puheet tuonelasta taivaan paratiisiin Aabrahamille kuvastavat miehen itsekkäitä asenteita. Mies vetosi Aabrahamiin ja kirjaimellisesti kutsui häntä isäkseni. Rikas mies oli siis ympärileikattu juutalainen. Hän luotti ulkonaiseen asemaansa Aabrahamin jälkeläisenä. Hän vetosi tavan mukaisesti suvun päämieheen ja kaipasi apua. Tämä ulkonainen side ei auttanut. Hän ei ollut sydämeltään Aabrahamin seuraaja. Kirkon jäsenyys ei pelasta ketään. Tarvitaan sydämen usko Herraan Jeesukseen Kristukseen ja sen synnyttämä elämä.

Rikas mies ei puhutellut Lasarusta, koska hänen tapana ei ollut puhua alhaisille kerjäläisille. Hän käskytti Aabrahamia ja piti Lasarusta halpana palvelijana, vaikka Lasarus oli kunniapaikalla nojaten Aabrahamin rintaa vasten. Aabrahamin vastaus oli sävyltään lempeä mutta tiukka.

Rikas mies ei missään vaiheessa pyytänyt tekojaan anteeksi. Hän vain halusi helpotusta tuskaansa. Tuonelassa ja helvetissä ei ole aitoa katumusta, koska siellä olevien sydämissä ei ole Jumalan läsnäoloa.

Rikkaan miehen asemaa ja osaa ei muuttanut mikään. Rikas mies ei voinut enää saada apua. Valinta oli peruuttamaton. Hän oli mieluummin elänyt juhlasta toiseen eikä käynyt sapattina synagogassa kuulemassa Jumalan Sanaa vaikkapa köyhien auttamisesta.

Tuonelan ja paratiisin välillä oli syvä, ylittämätön kuilu. Teksti antaa ymmärtää, että paratiisin puolella olisi kyllä myötätuntoa, mutta ei mahdollisuutta auttaa. Se, mitä ihminen päättää suhteestaan Jumalaan ajallisessa elämässä, on ikuisesti sitova ja muuttamaton.

Sitten rikas mies pyysi Aabrahamia lähettämään Lasaruksen varoittamaan miehen veljiä, etteivät he joutuisi samaan tuskan paikkaan. Tässäkin rikas mies kantoi huolta vain omasta rikkaasta luokastaan, ei kenestäkään muusta. Hänellä oli viisi veljeä, joten heitä oli yhteensä kuusi veljestä. Kuusi on syntisen ihmisen luku. Mikäli he olisivat auttaneet Lasarusta, tästä olisi tullut heille ”seitsemäs veli”. Luku seitsemän on täydellisyyden luku.

Edelleenkään rikas mies ei kokenut katumusta itsekkyydestään. Edelleen hän halusi käyttää Lasarusta juoksupoikana vaikka tämä oli Aabrahamin kunniavieras.

”Kuulkoot Moosesta ja profeettoja” – tarkoittaa Sanan kuulemista ja kuuliaisuutta sille. Mooses ja profeetat olivat paljon arvovaltaisempia kuin kurja Lasarus, jota rikkaan miehen veljet eivät olisi alentuneet kuulemaan ja uskomaan.

Vielä kerran rikas mies yritti käskyttää Aabrahamia, jotta tämä herättäisi jonkun kuolleen todistamaan hänen veljilleen. Vaikka rikas mies koki helvetin ja näki paratiisin, hän ei katunut eikä kääntynyt. Miksi sitten yksi kuollut saisi rikkaan veljet kääntymään? Jos ihminen ei kuule Sanaa, hän ei usko ihmeidenkään tähden. Ne on helppo selittää epäuskolla tyhjiksi.

 

Yhteenvetoa vertauksen äärellä:

  • Onnen ja kärsimyksen epätasajakoon ei aina löydy tyhjentävää vastausta. Toki rikkaiden velvollisuus on tasata hyvinvointia, mikä olisi Jumalan tahto. Onnen ja kärsimyksen keskellä tärkeää on elämänasenne: mikä on suhde Jumalaan, lähimmäisiin ja elämän hyviin ja pahoihin päiviin. Rikkaan miehen asenne oli väärä; Lasaruksen oli oikea.
  • Lasarus (= Jumala pitää huolta) koki Jumalan salatun mutta todellisen avun kärsimyksensä keskellä. Jumalan avulla hän kykeni antamaan rikkaalle miehelle anteeksi eikä jäänyt kantamaan ikuista katkeruutta. Rikas mies kieltäytyi elämänsä aikana Jumalan avusta.
  • Kääntymys Jumalan puoleen kuuluu ajalliseen elämään. Valinta on tehtävä täällä.
  • Rotu- ja luokkaylpeys sekä muotojumalisuus ovat vääryyttä ja niistä on sanouduttava irti. Rikas mies vetosi juutalaisuuteensa, ulkonaiseen ympärileikkaukseen ja sulkeutui rikkaiden suihkuseurapiireihin. Jumalan edessä tällaiset rajanvedot ovat väärin. Ihmisten kesken ne johtavat sortoon ja syrjintään.
  • Jumalan myötätunto on sorrettujen ja köyhien puolella.
  • Rikkaus tai köyhyys ovat sinällään neutraaleja; ne eivät takaa taivasta tai kadotustuomiota. Ne eivät ole merkkejä Jumalan suosiosta tai epäsuosiosta tai ihmisen hyvyydestä tai pahuudesta.
  • Rakkaus avaa näkemään kärsivän lähimmäisen. Ahneus sokaisee ja kylmentää sydämen.
  • Yhteiskunnassa tulee toteuttaa oikeudenmukaisuutta ja pitää huolta heikompiosaisista.
  • Ihmisen olemassaolo ei pääty kuolemaan vaan jatkuu joko taivaassa tai tuonelassa.
  • Pelkät ihmeet eivät synnytä uskoa. Olennaista on kuulla Jumalan Sanaa.

 

Johtopäätöksiä ja haasteita meille:

  • Mikä on sinun suhteesi Jumalaan? Mihin asetat elämäsi turvan elämässä ja kuolemassa?
  • Mikä on suhteesi toisiin ihmisiin, erityisesti köyhiin, kärsiviin ja kuoleviin?
  • Näetkö heitä edes vai suljetko silmäsi? Rakastava sydän näkee, itsekäs ei.
  • Luuletko, että voit paeta vastuusi Jumalan edessä siitä, miten käytit elämäsi?
  • Kumman sinä valitset: taivaan vai helvetin? Kumman sinä tulet kerran tapaamaan: Lasaruksen vai ”rikkaan” miehen?
  • Näetkö oman syvän syntisyytesi ja itsekkyytesi? Jos näet, voit turvautua Jeesukseen Kristukseen, joka on sovittanut syntisi ristillä ja joka antaa sinulle uuden, rakastavan sydämen ja elämän!
  • Pysähdy, tarkista elämäsi suunta ja toteuta todellista rakkautta konkreettisesti niillä varoilla ja lahjoilla, jotka Jumala on sinulle antanut.
  • Sillä, jolla on paljon, odotetaan paljon. Me suomalaiset olemme tämän maailman rikkaita ja monien köyhien maiden kärsivät ihmiset ovat Lasaruksia.
  • Vertaus on pelottavan konkreettinen kuva meidän maailmastamme, meidän osastamme ja meidän vastuustamme!