Kadonnut ja jälleen löytynyt (4 su helluntaista)

KADONNUT JA JÄLLEEN LÖYTYNYT  (4. su helluntaista)

Halikon kirkko 12.6.2016

 

EVANKELIUMI: Luuk 15:1-10

Publikaanit ja muut syntiset tulivat Jeesuksen luo kuullakseen häntä. Fariseukset ja lainopettajat sanoivat paheksuen: ”Tuo mies hyväksyy syntiset seuraansa ja syö heidän kanssaan.”

Silloin Jeesus esitti heille vertauksen:

”Jos jollakin teistä on sata lammasta ja yksi niistä katoaa autiomaahan, niin totta kai hän jättää ne yhdeksänkymmentäyhdeksän, lähtee sen kadonneen perään ja etsii, kunnes löytää sen. Kun hän löytää lampaansa, hän nostaa sen iloiten hartioilleen, ja kotiin tultuaan hän kutsuu ystävänsä ja naapurinsa ja sanoo heille: ’Iloitkaa kanssani! Minä löysin lampaani, joka oli kadoksissa.’ Minä sanon teille: näin on taivaassakin. Yhdestä syntisestä, joka kääntyy, iloitaan siellä enemmän kuin yhdeksästäkymmenestäyhdeksästä hurskaasta, jotka eivät ole parannuksen tarpeessa.

Tai jos naisella on kymmenen hopearahaa ja hän kadottaa niistä yhden, niin totta kai hän sytyttää lampun, lakaisee huoneen ja etsii tarkoin, kunnes löytää sen. Ja rahan löydettyään hän kutsuu ystävättärensä ja naapurin naiset ja sanoo: ’Iloitkaa kanssani! Minä löysin rahan, jonka olin kadottanut.’ Yhtä lailla, sen sanon teille, iloitsevat Jumalan enkelit yhdestäkin syntisestä, joka tekee parannuksen.”

 

 

SAARNA

 

Jokin aika sitten uutisoitiin Japanissa tapahtuneesta tilanteesta, jossa pieni Yamato-poika oli kadonnut metsään. Seitsemänvuotias poika oli ollut tottelematon. Vanhempien mukaan hän oli heitellyt autoja kivillä. Vanhemmat olivat rankaisseet poikaa ja jättäneet hänet yksin tien varteen hetkeksi aikaa. Kun he olivat palanneet takaisin, he huomasivat, että poika oli kadonnut.

Poikaa etsittiin suuren ihmisjoukon voimin lähes viikon verran. Kaikki olivat melkein varmoja, ettei häntä enää löydetä elossa. Varsinkin, kun tiedettiin, että alueella liikkuu karhuja. Kuuden päivän kuluttua armeijan sotilaat löysivät pojan armeijan harjoitusalueelta eräästä lämmittämättömästä rakennuksesta. Poika oli juonut vettä pihahanasta, mutta ruokaa hän ei ollut saanut, joten löydettäessä hänellä oli kova nälkä. Voimme vain kuvitella, miten iloisia ja onnellisia vanhemmat olivat, kun poika löytyi.

Yamato-pojan isän keksimä rangaistus oli aika ylimitoitettu eikä sellainen käytäntö ole mitenkään suositeltavaa. Mutta en voi mitään sille, että jotenkin tästä tapahtumasta tulee mieleen tuhlaajapoikakertomus. Me ihmiset olemme helposti tottelemattomia Taivaan Isään kohtaan. Emme haluaisi taipua hänen tahtoonsa, vaikka se olisi meidän parhaaksemmekin. Lähdemme vaeltelemaan omia teitämme, etäännymme hänestä ja eksymme. Ehkäpä lopulta huomaamme, miten vaikeaa on tulla toimeen yksinämme. Onneksi Taivaallinen Isä etsii meitä ja iloitsee suunnattomasti jokaisesta, jonka löytää ja joka palaa takaisin hänen luokseen. Monella löydetyllä on valtava nälkä, aivan niin kuin tuolla japanilaisella pojallakin oli. Nyt puhumme vain hengellisestä nälästä Jumalan puoleen ja Jumalan sanan nälästä, emme fyysisestä nälän tunteesta.

 

Tämän päivän aiheena on ”Kadonnut ja jälleen löytynyt”. Evankeliumissa tätä aihepiiriä valaistaan kahden esimerkin avulla: kadonneen rahan ja kadonnen lampaan avulla.

Kuvittele, että sinulla on kahden euron kolikko. Voit ostaa sillä missä tahansa Suomessa ja useissa Euroopan maissa jotakin, mikä on korkeintaan kahden euron arvoista. Kolikko on yhtä arvokas Salossa, Turussa tai Helsingissä. Jos nyt kävisi niin, että kolikko putoaisi maahan, vaikkapa kuralammikkoon ja tulisi aivan mutaiseksi. Mitä kolikolle tapahtuisi? Laskisiko sen arvo, jos se ei olisi aivan puhdas? Ei, voisit pyyhkiä kolikon puhtaaksi ja kaupassa saisit sillä edelleen ostoksia kahden euron arvosta. Vaikka alkaisin arvostella kolikkoa mitättömäksi tai arvottomaksi, laskisiko sen arvo? Ei, sen arvo ei siitä muuttuisi vähäisemmäksi.

Sinä olet äärettömän arvokas. Meidän ihmisten arvoa ei voi mitata rahassa, mutta tämä kolikkovertaus voi opettaa meille jotakin. Jumala on luonut sinut ja hän luonut sinut omaksi kuvakseen. Se merkitsee sitä, että olet Jumalan silmissä hyvin, hyvin arvokas, rakas ja tärkeä. Vaikka joku arvostelisi sinua tai haukkuisi sinua, sinun arvosi ei siitä todellisuudessa vähenisi. On totta, että me teemme joskus asioita, jotka tuovat sydämeemme likaa, niin kuin muta tuohon kolikkoon. Mutta Jumala on luvannut puhdistaa meidät, kun pyydämme häneltä anteeksi niitä asioita, joissa olemme rikkoneet hänen tahtoaan vastaan.

Evankeliumikertomuksen raha kuvaa sinua ja minua, meitä ihmisiä. Rahan omistaja, jolla viitataan Jumalaan, tekee kaikkensa, jotta hän löytäisi kadonneen rahan. Kertomuksessa sanotaan, että omistaja sytyttää lampun ja lakaisee huoneen lattian, jotta voisi paremmin löytää rahan. Arkeologisten kaivausten perusteella on voitu päätellä, että Jeesuksen aikaan talojen huoneet olivat hyvin pieniä, pimeitä ja niissä oli yleensä maalattia. Näin ollen pieni kolikko saattoi helposti livahtaa piiloon.

En tiedä, ovatko Jeesus tai evankeliumin kirjoittaja ajatelleet asiaa niin, mutta itselleni myös lampun sytyttäminen ja huoneen puhdistaminen ovat kertomuksessa merkityksellisiä asioita. Näitä kahta rahan omistaja käyttää välineenä tai apuna rahan löytämisessä. Jumalan sanaa kuvataan Psalmissa 119 lampuksi: ”Sinun sanasi on lamppu, joka valaisee askeleeni, se on valo minun matkallani”. Kun Jumala vetää ihmistä puoleensa, hän käyttää siinä välineenä Jumalan sanaa. Samalla Jumala tarjoaa myös anteeksiantamusta, armoa, puhdistumista. Näin ajatellen lamppu ja huoneen puhdistaminen auttavat rahan löytämisessä.

 

Toinen Jeesuksen käyttämä kuva puhuu lampaista. Paimen jättää 99 lammasta ja lähtee etsimään yhtä lammasta, joka on kadonnut laumasta. Tämä kertomus perustuu todennäköisesti sellaiseen tilanteeseen, että alueella olevat lampaat oli tapana koota aamulla yhdeksi laumaksi ja palkattu paimen hoiti koko laumaa päivän ajan. Illalla hän toi lampaat laitumilta ja palautti ne omistajilleen. Olisi ollut todella häpeällinen tilanne, jos paimen olisi kadottanut päivän aikana jonkun lampaista. Siksi hän teki kaikkensa, jotta kadonnut lammas löytyisi – varsinkin kun pedot vaanivat autiomaassa.

 

Raha ja lammas ovat siinä mielessä kiinnostavia kuvia, että kumpikaan niistä ei oikein voi tehdä mitään tullakseen löydetyksi. No ehkä lammas voi hiukan määkiä, jos se on eksynyt laumasta. Mutta raha nyt ei ainakaan voi vaikuttaa löydetyksi tulemiseen.

Uskoon tuleminen onkin oikeastaan sitä, että tulee Jumalan löytämäksi. Ihminen ei saa sitä itse aikaiseksi. Ihmiset eivät välttämättä edes ymmärrä tarvitsevansa Jumalaa tai eivät kaipaa sitä, että Jumala löytäisi heidät ja vetäisi yhteyteensä. Jumala lähestyy meitä ja etsimällä etsii kadonneita.

Tämän päivän evankeliumissa oleva kertomus oli osoitettu fariseuksille ja lainopettajille, jotka pyrkivät kaikessa täyttämään Jumalan tahdon ja olemaan moitteettomia. He arvostelivat Jeesusta, koska hän keskusteli ja jopa söi syntisinä pidettyjen ihmisten kanssa. He odottivat, että syntisten pitäisi ensin parantaa tapansa ja tulla kunnollisiksi, jotta he voisivat lähestyä Jumalaa.

Jeesuksen järjestys oli ja on juuri päinvastainen. Jeesuksen luokse saa tulla sellaisena kuin on. Tänäkin päivänä.

 

Seurakuntapastori Mari Vihinen