Jeesus – pahan vallan voittaja! (3. paastonajan su)

JEESUS, PAHAN VALLAN VOITTAJA (3 su paastonaikana)

Kertomukset pahojen henkien ulosajamisesta liittyvät erityisesti kolmanteen paastonajan sunnuntaihin. Pääsiäistä edeltävä aika oli vanhalla ajalla kasteelle valmistautumisen aikaa. Kastetoimitukseen taas sisältyi useita eksorsismeja eli pahan hengen ulosajamisia. Aihepiiriltään tämä sunnuntai liittyy ensimmäiseen paastonajan sunnuntaihin. Se panee ihmisen miettimään, kenen puolella hän on.

 

EVANKELIUMI: Joh 8:46-59

Jeesus sanoi:
”Kuka teistä voi osoittaa, että minä olen tehnyt syntiä? Ja jos puhun totta, miksi ette usko minua? Se, joka on lähtöisin Jumalasta, kuulee mitä Jumala puhuu. Te ette kuule, koska ette ole lähtöisin Jumalasta.”
Juutalaiset sanoivat Jeesukselle: ”Sinä olet samarialainen, ja sinussa on paha henki. Eikö asia olekin niin?” Jeesus vastasi: ”Ei minussa ole pahaa henkeä. Minä kunnioitan Isääni, mutta te häpäisette minua. Itse en kysy kunniaani, mutta on toinen, joka kysyy ja tuomitsee. Totisesti, totisesti: joka pitää kiinni minun sanastani, ei milloinkaan näe kuolemaa.”
Juutalaiset sanoivat hänelle: ”Nyt asia on selvä: sinussa on paha henki. Abraham on kuollut, samoin profeetat, mutta sinä sanot: ’Joka pitää kiinni minun sanastani, ei milloinkaan kohtaa kuolemaa.’ Sinäkö muka olet suurempi kuin isämme Abraham? Hän on kuollut, ja niin ovat kuolleet myös profeetat. Mikä sinä luulet olevasi?”
Jeesus vastasi: ”Jos minä itse kirkastan kunniaani, se kunnia ei ole minkään arvoinen. Mutta minun kunniani kirkastaa Isä, hän, jota te sanotte omaksi Jumalaksenne. Te ette ole oppineet tuntemaan häntä, mutta minä tunnen hänet. Jos sanoisin, etten tunne, olisin valehtelija niin kuin te. Mutta minä tunnen hänet ja pidän kiinni hänen sanastaan. Teidän isänne Abraham iloitsi siitä, että saisi nähdä minun päiväni. Hän näki sen ja riemuitsi.”
Juutalaiset sanoivat hänelle: ”Et ole edes viidenkymmenen ja olet muka nähnyt Abrahamin!” Jeesus vastasi: ”Totisesti, totisesti: jo ennen kuin Abraham syntyi – minä olin.” Silloin he alkoivat poimia kiviä heittääkseen niillä häntä.

 

SAARNA

Jeesus oli saarnamies, jonka maine kasvoi päivä päivältä. Hän nousi tuntemattomuudesta, syrjäkylästä nimeltä Nasaret. Hän ei ollut pappi, ei fariseus, ei käynyt oppimassa Jerusalemissa kuuluisien opettajien jalkojen juuressa. Jeesus ei ollut jalosukuinen aatelinen (vaikka tietysti oli sitä suuremmassa määrin, koska oli Jumalan Poika). Ulkonaisesti ja inhimillisesti hänessä ei ollut mitään, mikä olisi hivellyt syntisten ihmisten arvomaailmaa. Mutta silti hänen puheensa ja toimintansa oli täynnä viisautta, voimaa ja rakkautta.

Jeesuksen suosio siis kasvoi, mutta se myös tuli lakipisteeseensä. Ihmiset odottivat hänestä helpon ja mukavan elämän leipäkuningasta ja roomalaisen sortovallan voittajaa. Kun Jeesus ei suostunut tällaiseen, ihmiset pettyivät. Silloin myös Jeesuksen vastustajat uskalsivat yhä röyhkeämmin haastaa hänet. Heitä olivat kaikki uskonnolliset ja poliittiset vaikuttajat, joiden asemaa ja mukavaa elämää Jeesus uhkasi auktoriteetillaan.

Jeesuksen suosio alkoi laskea. Suurten väkijoukkojen sijasta Jeesus keskittyi yhä enemmän opetuslasten ja pienen seuraajajoukon opettamiseen ja valmentamiseen. Etenkin Jerusalemissa, jossa Jeesus oli nyt käymässä, hän joutui vakavaan ristiriitaan uskonnollisen johdon kanssa. Tämä on tietysti sinällään hämmästyttävää, koska eikö juuri heidän olisi pitänyt tunnistaa Messias ja nostaa hänet kaikkien yläpuolelle.

Nyt he tekivät päinvastoin. He halusivat raivata Jeesuksen pois tieltään kaikilla mahdollisilla keinoilla. Ensin he olivat kuin eivät olisi huomanneet mitään. Sitten he hyökkäsivät sanallisesti häntä vastaan. Lopulta he olivat valmiita tappamaan hänet.

Entä miten on tänään, esimerkiksi Suomen evankelisluterilaisessa kirkossamme? Miten Jeesukseen suhtaudutaan? Otetaanko hänet vastaan juuri sellaisena kuin hän on? Vai silotellaanko hänen puheitaan? Entä mitä ajatellaan Jeesuksen jumaluudesta, ristinkuoleman merkityksestä, ylösnousemuksesta ja toisesta tulemuksesta?

Kirkossamme kyllä yleisesti puhutaan Kristuksesta, mutta jo pienikin perehtyminen osoittaa, että kovin moni ei puhu Raamatun Kristuksesta. Jeesus on lähinnä lähimmäisyyden opettaja ja esimerkki uhrautuvasta rakkaudesta. Sen sijaan Jumalan ihmiseksi tuleminen, sovittava ristinkuolema ja aito ruumiillinen ylösnousemus jäävät sivuun tai torjutaan. Tähän pakettiin liittyy se, että ihminen on pohjimmiltaan hyvä eikä tosiasiassa syntinen. Siksi hän ei tarvitse sovitusta eikä Raamatun Jeesusta. Riittää kun puhutaan humaanisti rakkaudesta.

Raamatun kuvaama Jeesus Kristus on ärsyttävä. Siksi hänet on torjuttava tavalla tai toisella. Vastoin juutalaisten ja nykyihmisten ja modernin liberaaliteologian kuvitelmia ihminen onkin läpikotaisesti syntinen. Ihmisen itsekkyys turmelee elämän ja tuo kuoleman. Jeesuksen täydellisyys paljastaa syntisyytemme. Emme voikaan verrata enää itseämme vain toisiin ja todeta, että olemme ihan yhtä hyviä kuin muutkin. Lisäksi Jeesus puhui kadotuksesta enemmän kuin kukaan toinen. Koska olet kuullut, että kirkossa on pysähdytty vakavalla tavalla pohtimaan näitä Jeesuksen sanoja ja kuvauksia?

On hämmästyttävää, että juutalaista, Jumalan kansaa johti täysin vääristynyt uskonnollinen eliitti, joka vastusti Herraansa. He tahtoivat vain hyötyä uskonnon avulla. He saivat runsaita tuloja ja varoja. He olivat arvostettuja. He saivat elää synnissä vapaasti.

Missä määrin tämä on totta tänäänkin? Maailma ja ihminen ei muutu – ei ainakaan paremmaksi. Tämän päivän Jumalan kansa ja sen johtava eliitti voi olla aivan yhtä syvällä pimeydessä kuin edellisetkin sukupolvet. Tosiasiassa kirkkomme on jo nyt eksynyt todella kauas Raamatusta, Raamatun Jeesuksesta ja Jumalasta. Kirkkomme pappina tiedän tämän kipeästi. Lähes jokainen ”koulutustilaisuus” on ollut räikeää Raamatun sivuuttamista, vääristelyä tai jopa pilkkaamista. Näyttää siltä, että yli puolet sen työntekijöistä on liberaaleja – siis sellaisia, jotka kieltävät Raamatun ja sen julistaman lain ja evankeliumin. Toiminta on yleishumaania, mutta ei aidosti kristillistä. Ruotsin kirkosta ei edes tarvitse puhua.

Raamatun Jeesus on siis vaiennettu kuten hänet vaiennettiin juutalaisten toimesta. Toki on vielä hyviäkin kirkon työntekijöitä ja yksittäisiä seurakuntia, joissa vielä uskotaan Jumalaan ja Jeesus toivotetaan tervetulleeksi elämän Herraksi. Onneksi arkkipiispaksi valittiin henkilö, joka omassa sydämessään uskoo Raamattuun. Mutta onko hänellä rohkeutta ja taitoa tuoda tätä uskoa esille?

Evankeliumin kuvauksessa Jeesus käy juuri tällaista kipeää ja raastavaa väittelyä juutalaisten kanssa. Jeesus torjutaan. Kun hänen vaikutusvaltansa on jo liian suuri, hänet on pakko leimata eksyttäjäksi, jopa riivatuksi.

Tätä leimaamista tapahtuu tänäänkin. Raamattuun pitäytyviä uskovia leimataan ja pilkataan mediassa ja kirkon sisällä. Uskovat papit eivät saa työtä, jos eivät ole valmiita siunaamaan homopareja (vapaamuotoisessa rukouksessa). Konservatiivisia herätysliikkeitä ja lähetysjärjestöjä savustetaan hiljalleen ulos kirkosta. Niiden taloudellinen tuki otetaan pois ja niiden on entistä vaikeampi päästä seurakuntien vieraaksi. Tämä kaikki on ehdottoman totta.

Evankeliumi paljastaa samalla, miksi näin tapahtuu: Se, joka on lähtöisin Jumalasta, kuulee mitä Jumala puhuu. Te ette kuule, koska ette ole lähtöisin Jumalasta.”

Asia on äärimmäisen yksinkertainen. Aito Jumalan lapsi kuulee Isäänsä ja kunnioittaa hänen Poikaansa ja hänen Sanojaan. Käenpoikanen ei ole aito lapsi. Se kyllä haluaa imeä itselleen siunaukset, mutta potkii aidot poikaset pois pesästä. Piispa, pappi, kirkon muu työntekijä tai jäsen, joka kyseenalaistaa Jumalan sanan tai Jeesuksen persoonan ja teot on epäuskon lapsi. Hän voi ulkonaisesti näyttää kristityltä, mutta sydämeltään hän ei ole sellainen.

Jumalaton ihminen on yhä synnin vallassa ja sen sokaisemana. Siksi hän elää ikiaikaisessa kapinassa Luojaansa vastaan. Tämän hän voi tehdä julkijumalattomana pilkkaajana, täysin maallistuneena ja välinpitämättömänä tai hyvin hurskaana uskonnonharjoittajana.

Onkin ihmeellistä, että monet aikamme kirkossa kävijät eivät erota oikeaa ja väärää. Sen sijaan siinä, että kirkkomme ovat tyhjillään, ei ole mitään ihmeellistä. Miksi mennä kirkkoon, jos siellä kuulee saman liberaalin, yleishumaanin saarnan kuin mitä media on täynnä? Jos kirkolla ei ole mitään erilaista annettavaa, kirkkoa ei enää tosiasiassa ole.

Kristillinen usko ei ole koskaan ollut mikään valtavirran ihannoima elämänkatsomus. Se on aina ponnistellut vastavirtaan – jos se on pitänyt kiinni identiteetistään eli Jeesuksesta ja Sanasta. Uskovia on aina katsottu kieroon ja leimattu. Toki on ollut joitakin suosion hetkiä, mutta ne jäävät yleensä lyhyeksi.

Jeesuksen opetukset ja toiminta olivat jatkuvasti dramaattisesti ristiriidassa aikansa vääristyneiden ihanteiden ja uskonnollisten tapojen kanssa. Me emme vain huomaa sitä, koska emme tunne tuon ajan kulttuuria. Jeesus ei silotellut eikä mielistellyt. Hänellä oli selkeä, kirkas missio, joka oli Jumalan antama.

Aidossa kristillisessä uskossa on yhä tänäänkin nämä samat keskeiset, luovuttamattomat peruselementit:

  • Jumala on kaiken Luoja. Ihminen on luotu Jumalan kuvaksi. Siksi olemme olemassa.
  • Ihminen kapinoi Luojaansa vastaan ja on syvästi turmeltunut, syntinen.
  • Syntinen ihminen on vastuussa Luojansa edessä. Rangaistuksena on ikuinen kadotus.
  • Pyhä, rakastava Jumala tahtoo armahtaa syntisen ihmisen pelastustekonsa kautta.
  • Jumala tulee ihmiseksi Jeesuksessa Kristuksessa, sovittaa syntimme ristillä ja nousee kuolleista ruumiillisesti kolmantena päivänä.
  • Jumalan antaa Pyhän Henkensä sydämiimme ja perustaa kristillisen seurakunnan.
  • Raamattu on uskovan, seurakunnan ja koko elämän perustuslaki. Raamatussa Jumala ilmoittaa oikean ja väärän, sekä pyhyyden, rakkauden ja synnin.
  • Aikojen lopussa Jeesus palaa Tuomarina ja koittaa viimeisen tuomion aika.
  • Jumala luo uuden luomakunnan ja antaa lahjaksi täydellisen ikuisen elämän niille, jotka ovat turvautuneet Kristukseen. Muut joutuvat ikuiseen kadotukseen.
  • Jumala tahtoo jokaisen pelastumista ja siksi hän on tehnyt kaikkensa sen eteen.

Riippumatta siitä, mitä juutalaiset sanoivat ja mitä tekee luterilainen kirkkomme tai mitä valtamedia manipuloi, mikä on sinun suhteesi tähän Jeesukseen ja tähän Jumalan sanaan?

Oletko sinä lähtöisin Jumalasta? Silloin kuulet, mitä taivaallinen Isäsi puhuu Poikansa kautta! Silloin myös seuraat Jeesuksen askelissa vastoin valtavirtaa ja kannat kristityn nimen taakkaa. Silloin sinulla on syvä sydämen varmuus ja ilo siitä, että olet saanut syntisi anteeksi. Silloin mieluusti palvelet lähimmäistäsi – ei pinnallisella humanismin voimalla vaan Jumalan rakkaudella.

Jos taas et kuule etkä hyväksy, mitä Jumala puhuu Sanassaan, silloin sinulla ei ole mitään yhteyttä Jumalaan. Vaikka olisit tuhannesti kastettu, rippikoulun käynyt ja kirkkovaltuuston jäsen, et siitä mitään hyödy. Silloin tosiasiassa asenteesi, arvosi, sanasi ja tekosi paljastavat suhteesi Jumalaan. Vähättelet Raamattua, tuskin edes sitä luet, suosit jumalattomia liberaaleja arvoja etkä oikein ymmärrä, mihin sitä Jeesusta tarvitaan. Koet, että Jeesuksen nimen mainitseminen on häpeällistä. Et halua olla mikään ”uskovainen”.

Uskolla ja epäuskolla on siis vääjäämättömät seuraukset. Usko näkyy uskona, Raamatun ja Kristuksen suosimisena. Epäusko näkyy kielteisyytenä perinteistä, aitoa kristillisyyttä kohtaan.

On hyvä muistaa sekin, että Jeesuksen opetuslapset, apostolit eivät käyneet Helsingin liberaaliteologista tiedekuntaa. He eivät olleet teologian tohtoreita – meidän mittapuumme mukaan. Heillä ei ollut ulkonaista oppiarvoa eikä jalosukuista asemaa. Mutta he olivat Jumalan lapsia, Jeesuksen opetuslapsia ja apostoleita. He olivat todellisia teologian tohtoreita – ei ulkonaisesti vaan sydämeltään ja mieleltään. Siksi jokainen peräkylän mummo ja pappa ja nuorempikin, joka uskoo Jumalaan ja Raamattuun on mittaamattoman paljon oppineempi kuin yksikään liberaaliteologinen tohtori, joka ammatikseen kyseenalaistaa Raamattua ja Jeesusta.

Jeesuksesta käydään siis yhä tänäänkin repivää taistelua. Sitä ei voi kukaan tasoittaa eikä silotella. Ei edes tuore arkkipiispa. Se on toivoton yritys. Valkeutta ja pimeyttä ei tule sovitella eikä sekoittaa toisiinsa. Se olisi vain eksyttävän hämmentävää. Valon tulee pysyä valona ja pimeyden pimeytenä. Silloin ihmisten on helpompi valita puolensa.

Mekin olemme mukana tässä taistelussa. Repiviä väittelyitä on hyvä välttää, mutta toisinaan ne ovat tarpeen. On tärkeää näyttää oikea väri ja se, millä puolella seisomme. Ensi sijassa meidän tulee keskittyä evankeliumin julistamiseen ja elämän oikean ja hyvän puolustamiseen ja sen mukaan toimimiseen. Meillä on maailmankaikkeuden positiivisin, paras, voimakkain sanoma ja tehtävä. Olemme voittajan puolella. Taisteluissa haavoitumme, mutta lopulta haavamme parannetaan.

Valo voittaa ja pimeys väistyy. Iankaikkinen Jumala kukistaa ajallisen synnin, kuoleman ja pahan vallat. Jeesus Kristus on iankaikkisen elämän lähde. Hän on tosi Jumala tosi Jumalasta.