Jeesus auttaa hädässä (4 su Loppiaisesta)

JEESUS AUTTAA HÄDÄSSÄ  (4 su loppiaisesta)

 

EVANKELIUMI: Matt. 14: 22–33

Jeesus käski opetuslasten nousta veneeseen ja mennä vastarannalle edeltäkäsin, sillä aikaa kun hän lähettäisi väen pois. Kun ihmiset olivat lähteneet, hän nousi vuorelle rukoillakseen yksinäisyydessä. Illan tultua hän oli siellä yksin. Vene oli jo hyvän matkan päässä rannasta ja ponnisteli aallokossa vastatuuleen.

Neljännen yövartion aikaan Jeesus tuli opetuslapsia kohti kävellen vettä pitkin. Kun he näkivät hänen kävelevän järven aalloilla, he säikähtivät ja huusivat pelosta, sillä he luulivat näkevänsä aaveen. Mutta samassa Jeesus jo puhui heille: ”Olkaa turvallisella mielellä, minä tässä olen. Älkää pelätkö.” Silloin Pietari sanoi hänelle: ”Herra, jos se olet sinä, niin käske minun tulla luoksesi vettä pitkin.” ”Tule!” sanoi Jeesus.

Pietari astui veneestä ja käveli vettä pitkin Jeesuksen luo. Mutta huomatessaan, miten rajusti tuuli, hän pelästyi ja alkoi vajota. ”Herra, pelasta minut!” hän huusi. Jeesus ojensi heti kätensä, tarttui häneen ja sanoi: ”Vähäinenpä on uskosi! Miksi aloit epäillä?”

Kun he olivat nousseet veneeseen, tuuli tyyntyi. Ja kaikki, jotka veneessä olivat, polvistuivat hänen eteensä ja sanoivat: ”Sinä olet todella Jumalan Poika.”

 

 

SAARNA

 

Jeesus auttaa hädässä, on pyhäpäivämme kirkas otsikko ja aihe.

Minkälaista hätää, ahdinkoa, vaikeutta sinä olet kokenut elämäsi aikana? Oletko saanut purjehtinut elämän aalloilla kirkkaassa auringon paisteessa leppeässä myötätuulessa? Oletko joutunut ponnistelemaan ainaiseen vastatuuleen ja kamppailemaan myrskyjä vastaan? Oletko kokenut haaksirikon? Onko elämäsi pursi joskus uponnut? Mitä juuri tänään sinulle kuuluu?

Päivän raamatuntekstit ja evankeliumi tuovat eteemme elämän erilaisia myrskyjä ja tuiskuja, joiden keskellä jokainen ihminen –  ainakin ajoittain elää.

Vanhan testamentin teksti kertoi katkelman hurskaan Jobin taisteluista ja kipuiluista Jumalankin edessä. Muistat varmaankin hänen kohtalonsa: Job menetti lähes kaiken – omaisuutensa, lapsensa, puolisonsa tuen, terveytensä ja ystävät. Tuntui siltä, että Jumalakin oli hänet hylännyt. Tämän suurempaa myrskyä ihminen ei voi enää kokea.

Uuden testamentin kirjetekstissä apostoli Paavali kirjoitti rohkaisun sanoja nuorelle Timoteukselle, joka koki pelkoa hengellisen työn haasteiden edessä. Paavali muistutti, että Timoteus ei ole yksin vaan hänen kanssaan on väkevä rakkauden Jumala, joka armossaan piti huolta Timoteuksesta ja huolehti siitä, että haasteet eivät kävisi ylivoimaisiksi.

Pyhäpäivämme evankeliumitekstissä meille kuvataan pelokkaiden, väsyneiden opetuslasten ponnistelua pienessä kalastajaveneessä yön pimeydessä myrskyävien aaltojen keskellä. Heidän hätänsä oli kuitenkin Herran tiedossa. Oikeaan aikaan, oikealla tavalla Jeesus tuli heidän luokseen ja tyynnytti myrskyn.

Samalla Jeesus antoi opetuslapsille ja heistä rohkeimmalle eli Pietarille oppitunnin yhdestä hengellisen elämän keskeisistä periaatteista: Olemme turvassa, kun katsomme Jeesukseen. Kun katseemme ja huomiomme siirtyy maailman myrskyihin, ne ottavat meidät valtaansa, jolloin uskomme ja toivomme hiipuvat ja alamme vajota epätoivon syövereihin. Mutta silloinkin Herra on lähellä. Hän aina ulottuu tarttumaan meihin ja nostamaan meidät takaisin elämään, jopa iankaikkiseen elämään.

 

Meille siis vahvasti luvataan: Jeesus auttaa hädässä!

Mutta onko se oikeasti totta? Auttaako Jumala? Ja jos auttaa, millä tavoin ja milloin hän sen tekee?

Tästä sinulla lienee moniakin omia kokemuksia. Omalla kohdallani olen kokenut varjeltumista kaikkein pahimmalta. Monet rajut myrskyt ovat pyyhkäisseet elämäni ylitse lapsuudessani ja aikuisiällä. Ne ovat repineet, raastaneet, rikkoneet ja jättäneet omat karut jälkensä. Mutta silti – ne eivät ole tuhonneet mitään peruuttamattomalla tavalla. Jotkut myrskyt voivat olla päivän puhureita, toiset vuosien ja vuosikymmenten mittaisia loppumattoman tuntuisia vaahtopäitä. Ja vaikka on kovastikin myrskynnyt, aina samalla on jossain ja jostain suunnasta paistanut aurinko.

Raamatussa Jumala ei lupaa, että varjeltuisimme elämän myrskyiltä. Päinvastoin Sana sanoo: monen ahdistuksen kautta joudumme kulkemaan perille Jumalan valtakuntaan.

Ajoittain kristittyjen keskellä esiintyy äärimmäisen pinnallista, suorastaan valheellista kristillisyyttä, jossa luvataan helppoja ja nopeita pikavoittoja. Jeesus vapauttaa sinut kaikista ahdistuksistasi ja huolistasi juuri nyt! Ota juuri nyt vastaan täydellinen vapaus! Tätä markkinoidaan ihmisille kovaäänisellä rukouksella, tunteiden nostatuksella ja yksittäisillä, asiayhteydestä irrotetuilla raamatunjakeilla. Tämä on ns. menestysteologiaa, jota valitettavasti olen nähnyt äskettäin myös Lahdessa. Kuulemma sitä on liikkeellä yhä enemmän ja siksi siitä on syytä olla tietoinen, jopa huolissaan, etenkin nuorten puolesta.

Kaiken vääränkin keskellä on silti yhä voimassa se totuus, että Jeesus auttaa meitä hädässämme. Näin Jumala lupaa Sanassaan.

Sen sijaan se, miten ja milloin Jumala meitä auttaa, ei ole meidän määrättävissä. Ihminen ei koskaan voi käskeä Jumalaa. Ihminen ei voi koskaan ostaa eikä taivuttaa Jumalaa tekemään ihmisen tahdon mukaan.

Sen sijaan me saamme rukoilla. Saamme tuoda Jumalan eteen pyyntömme, huolemme, ahdistuksemme ja hätämme. On aivan eri asia pyytää kuin käskeä. Silloin Jumala pysyy Jumalana ja ihminen ihmisenä. Se on meidän parhaaksemme. Vain Jumala näkee kokonaisuuden. Vain Jumala tietää syvimmätkin taustat ja syyt. Vain Jumala näkee tulevaisuuden. On turvallista, että Jumala pysyy valtaistuimellaan eikä anna valtaansa ja voimaansa vajavaisen, syntisenkin ihmisen haltuun.

Jumala siis lupaa auttaa meitä. Hän auttaa, koska hän rakastaa meitä. Hän on täynnä armoa ja hyvyyttä. Hän näkee yksittäisen, pienen ihmisen maailman myrskyjen keskellä. Hän on jo matkalla luoksemme.

 

Auttaessaan Jumala toimii kaikkitietävän viisautensa ja täydellisen rakkautensa mukaan.

  • Usein hän on jo auttanut meitä ennen kuin olemme sitä edes pyytäneet tai mitään vaaraa huomanneetkaan.
  • Monesti hän tuo avun hyvin nopeasti, kun vain vaivaudumme sitä koko sydämestämme pyytämään.
  • Toisinaan Jumalan apu näyttää viipyvän – niin että menetämme jo toivomme. Mutta sitten, yllättäen hän onkin jo läsnä vierellämme.
  • Joskus käy niinkin, että toivomaamme apua ja helpotusta ei tule ajallisen elämämme aikana. Mutta silloinkin hän on joka hetki kanssamme, kantaen, hoitaen ja vahvistaen – vaikka emme sitä olisi edes huomanneet.
  • Lopulta, Jumalan antama täydellinen apu ja pelastus täydellistyy tulevassa kirkkaudessa. Silloin emme ehkä enää edes viitsi kysyä, miksi elämämme matkalla oli niitä vaikeitakin kokemuksia. Silloin ehkä vain nautimme täydellisestä kirkkaudesta, onnesta ja elämästä.

 

Tämän saarnan loppuosaksi haluan nostaa eteemme jotain siitä, mitä Job koki. 

Miten hän kulki oman elämänsä raskaiden menetysten läpi, ja miten hän sai Jumalan avun? Taustaksi tälle haluan kertoa, että jotain samaa olen kokenut omassa elämässäni. Vuonna 1993 (23 v sitten) avioiduin ja saimme viettää melkoisia satuhäitä reilun parinsadan juhlavieraan kanssa. Vajaa kolme vuotta myöhemmin tämä sama joukko kokoontui puolisoni hautajaisiin. Ilo vaihtui jo kuukausi häittemme jälkeen järkytykseen, kun hänellä havaittiin syöpä. Siitä, mitä koimme, voisi kirjoittaa vaikka kokonaisen kirjan.

Inhimillisesti kaikki tuo oli kauheaa, mutta silti sen kaiken keskellä kantoi ja toimi ikiaikojen Jumala. Vain muutama kuukausi ennen tapahtumien alkua Jumala ilmestyi minulle pysäyttävällä tavalla. Hän kutsui yhteyteensä, turvasyliin, jossa voisi kohdata tulevat vaikeat vuodet, koko elämän ja kuoleman. Tähän turvasyliin hän otti hyvin pian puolisoni, vanhempamme, isovanhempia, läheisiä ja ystäviä. Monet tulivat uskoon ja löysivät elämäänsä sen suurimman, parhaimman, ikuisesti kestävän turvan ja tarkoituksen.

Jumalan antama apu ei siis merkitse sitä, että selviäisimme voittajina, kepeästi ja helposti elämämme myrskyistä. Toisinaan laivamme todella ajaa karikkoon ja jopa uppoaa. Mutta senkin keskellä Jumala tekee iankaikkisia tekoja ja kantaa ja pelastaa mittaamattomalla rakkaudellaan. Tällaisen kaiken keskellä oli myös Job.

 

Mitä voimme oppia hänestä?

  • Job oli hurskas mies, joka oli kasvanut Jumalan tuntemisessa lapsuudestaan asti. Hän oli saanut nauttia onnea ja siunausta, josta hän antoi kiitoksen ja kunnian Jumalalle. Mutta nyt hänen elämänkirjaansa oli kirjoitettu toisenlaisia sivuja.
  • Kun ahdistukset alkoivat, hän kohtasi ne sellaisenaan, silmästä silmään. Hän ei paennut vaan istui soraläjän päällä vuodattaen kaiken sen pahan olon, mitä hän koki. Näin etenkin Raamatun Psalmit meitä rohkaisevat. Saamme vuodattaa ja purkaa koko sydämemme Jumalalle – aivan kaiken: ahdistuksen, vihan, katkeruuden, pelot. Jumala kestää kaiken. Isän rintaa saa takoa kaikin voimin.
  • Jobin luottamus Jumalaan alkoi särkyä ja vaihtua epätoivoon. Hän koki tuskan ja pimeyden keskellä, että Jumala oli hänet hylännyt. Job toivoi kuolemaansa.
  • Kaiken tämän, Job kamppaili Jumalan edessä. Juuri sitä on elävä, aito usko. Ihmisen elämän perussuunta on kohti Jumalaa – kaikissa iloissa ja suruissa.

Jobin kirja opettaa, että Jumala kyllä auttaa, mutta apu ei tule aina kuin apteekin hyllyltä. Elämässä kohtaamme kärsimystä, jonka läpi vain on kuljettava. Ei ole mitään oikotietä. On kuljettava sen syvimmänkin, pimeimmänkin notkon kautta.

Ajoittain Job ei enää kokenut eikä tiedostanut Jumalan läsnäoloa. Siitä huolimatta – riippumatta siitä, mitä sinäkin tunnet, koet, ajattelet tai päättelet, Jumala kantaa jokaista lastaan iankaikkisilla, näkymättömillä, todellisilla käsivarsillaan.

Job oli Jumalan silmäterä. Hän oli Jumalan kämmenellä – kokemassa, oppimassa jotain sellaista, mitä ihminen ei koskaan voi oppia eikä ymmärtää elämänsä mukavina, helppoina ja aurinkoisina päivinä. On asioita, näkökulmia, elämän syviä totuuksia, joita oppii vain ahdistuksessa ja pimeyden keskellä, jossa on läsnä Jumalan salattu kirkkaus.

Vaikka lukisimme kaikki maailman kirjat ja osaisimme koko Raamatun ulkoa etu- ja takaperin, emme koskaan ymmärtäisi niitä kaikkein syvimpiä, tärkeimpiä asioita, ellemme yhdessä tämän elävän Sanan kanssa kävisi konkreettisesti, kovassakin koulussa läpi elämän suurimpia, syvimpiä salaisuuksia ja totuuksia.

Vasta syvimmän hädän keskellä voimme oppia, että se on sittenkin Jumala, joka kannattelee meitä. Vasta siellä voimme oppia, että Jumalan pyhä Sana pysyy voimassa silloinkin, kun tunteemme hiipuvat ja uskomme horjuu. Vasta silloin, kun avuttomina uskallamme ja joudumme lepäämään Jumalan kämmenellä, opimme, että olemme iankaikkisessa turvassa – sellaisessa turvassa, joka ei petä milloinkaan; ei edes kuoleman edessä.

Jobin kirjan äärellä meitä voi hämmästyttää se, että Jumala ei selittänyt sanallakaan Jobin kärsimyksen syitä. Job ei saanut suoraa vastausta kysymykseensä: miksi?

 

Tärkeintä on tuntea Jumala, Luojamme!

Mutta Jobin kirjan lopussa huomaamme, että hän sai suuremman vastauksen, joka opetti tuntemaan itse elämän lähdettä – Jumalaa. Tästä Jeesus sanoi:

”Iankaikkinen elämä on sitä, että he tuntevat sinut, ainoan tosi Jumalan, ja Jeesuksen Kristuksen, jonka sinä olet lähettänyt” (Johanneksen evankeliumi 17:3)

Job sanoitti tämän suurimman, tärkeimmän löytönsä näin: 

”Minä tiedän, että sinä voit kaiken… minä olen puhunut ymmärtämättömästi asioista, jotka ovat minulle mahdottomia käsittää… Opeta sinä minua. Korvakuulolta vain olin sinusta kuullut, mutta nyt on silmäni sinut nähnyt. Sen tähden minä peruutan puheeni ja kadun tomussa ja tuhkassa” (Job 42:1-6).

 

Meihin piirretään Jumalan kuva

Syvälle Jobin sydämeen piirrettiin konkreettisesti Jumalan sormella se syvin ja vankkumattomin kuva Jumalasta. Se piirrettiin Jumalan Sanalla elämän aurinkoisten ja pimeiden päivien kokemusten kautta.

Samalla tavalla sinunkin sydämeesi piirretään ja painetaan kuva Jumalasta, joka on aina kanssasi, joka aina rakastaa sinua iankaikkisella rakkaudella Kristuksessa Jeesuksessa ja joka varmasti vie sinut läpi elämän myrskyjen perille turvalliseen kotisatamaan.

Ja tällä matkalla sinun on hyvä katsoa Vapahtajan silmiin, sillä silloin olet aina turvassa, vaikka kuinka tuulisi ja myrskyäisi. Ja vaikka katseesi herpaantuisi kuten Pietarille kävi ja ahdistukset ja pelko valtaisivat mielesi, Jumala ei hukkaa sinua vaan on jo lähelläsi ja vierelläsi, käsivarren mitan päässä.

Et koskaan ole umpikujassa – korkeintaan tunnelissa, jonka toisesta päästä jo kajastaa tuttu, kutsuva, kirkas valo. Jeesus auttaa suurimmassakin hädässä!

Hänen apunsa ja rakkautensa edessä saamme opetuslasten tavoin tunnustaa, kiittää ja ylistää: Sinä todella olet Jumalan Poika!

 

 

Rukous:

Herra, sinä tunnet minut ja koko elämäni.
Sinä tunnet menneisyyteni, tämän päivän ja tulevaisuuden.

Ole aina kanssani! Anna syntini anteeksi ja ota minut lapseksesi,
ikuiseen turvasyliin.

Auta minua elämäni myrskyissä ja vaikeuksissa.
Pelasta, vapahda ja vie perille turvalliseen, tyveneen kotisatamaan.

Tapahtukoon sinun hyvä tahtosi ja tarkoituksesi.
Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen nimessä.

Aamen.