Jeesus antaa uskon (3 Su loppiaisesta)

JEESUS HERÄTTÄÄ USKON (3 Su loppiaisesta)

 

EVANKELIUMI: Joh. 4: 39–42

Monet tuon Samarian kaupungin asukkaista uskoivat Jeesukseen kuultuaan naisen todistavan: ”Hän kertoi minulle kaiken mitä olen tehnyt.” Kun samarialaiset tulivat Jeesuksen luo, he pyysivät häntä jäämään kaupunkiin, ja hän jäikin sinne kahdeksi päiväksi. Yhä useammat uskoivat Jeesukseen kuultuaan hänen itsensä puhuvan, ja he sanoivat naiselle: ”Nyt emme enää usko vain sinun puheesi perusteella. Me olemme nyt itse kuulleet häntä ja tiedämme, että hän todella on maailman pelastaja.”

 

SAARNA

Suomalainen ei usko ennen kuin näkee. Tämä oli totta myös Samariassa, joka oli Israelin maakunta, jossa asui lähinnä maahan pakkosiirrettyjä muukalaisia. He olivat kuitenkin osittain omaksuneet juutalaisten tapoja ja pyhiä Kirjoituksia, mutta hyvin valikoivasti. Siksi he olivat hurskaiden juutalaisten halveksimia, jopa siinä määrin, että juutalaiset eivät astuneet tälle alueelle jalallakaan.

Sen sijaan Jeesus rikkoi kaikki inhimilliset, synnistä nousevat rajat. Jumalan armo tuli Kristuksessa samarialaisten keskelle. Hän puhutteli syntistä naista kaivolla ja pyysi hänen astiastaan vettä juotavaksi. Hän lähetti opetuslapset Samarian kaupunkiin ostamaan ruokaa, mikä oli juutalaiselle äärimmäinen häväistys. Olivat varmasti melkoinen nähtävyys ja hupailun aihe samarilaisten keskellä.

Jeesuksen armahtava rakkaus kohtasi syntisen naisen, jolla oli miehiä moneen lähtöön. Siksi hän tulikin yksin päivän polttavimpaan aikaan yksin kaivolle – eikä silloin kun siellä oli muita. Monipolvisen keskustelun jälkeen nainen ymmärsi, että Jeesus oli luvattu Messias. Hän koki saaneensa kaiken anteeksi. Hän koki saaneensa syvän ihmisarvon. Hän sai uuden alun elämälleen, joka merkitsi myös sydämen ja elämän puhdistumista.

Tästä kaikesta hän ryntäsi kertomaan kaupungin asukkaille. Ajattele! Nainen, joka häpesi, joka oli leimattu pohjasakaksi, joka pelkäsi muita – juuri hän riensi kertomaan kaikille Messiaan kohtaamisesta.

Oudot tapahtuvat koskettivat samarialaisia. Ensin kaupunkiin oli tullut joukko pälyileviä, häpeileviä juutalaisia miehiä ostamaan ruokaa, mikä oli valtava sensaatio. Sitten yksi kaupungin häpeäpilkuista, joka oli kulkenut vain varjoissa, tuli julistamaan rohkeasti, kuin uutena ihmisenä, ihmeellisestä Messiaasta. Kaikki tämä tapahtui Pyhän Hengen näkymättömässä vaikutuksessa.

Ei ihme, että muutamat uskoivat jo nyt. Kun he sitten kaiken lisäksi saivat kohdata henkilökohtaisesti naisen kertoman Messiaan, monet uskoivat häneen. Kaupungissa syntyi suoranainen herätys.

Näin evankeliumin sanoma on kiirinyt läpi aikojen ja kansojen. Ensin joku on kohdannut Vapahtajan ja Herran. Tämä kohtaaminen on muuttanut kaiken. Ihminen on löytänyt yhteyden Luojaansa, saanut syntinsä anteeksi, saanut Pyhän Hengen lahjan sisimpäänsä, saanut uuden valon ja uuden suunnan. Näin olen itsekin kokenut. Yhdet kokevat äkillisen, voimakkaan kääntymyksen. Toiset käyvät läpi pitkän prosessin. Kolmannet ovat saaneet kasvaa Jumalan armossa ja tuntemisessa jo lapsuudesta lukien.

Tämän kohtaamisen ja kokemuksen kypsyttelyn myötä ihmisessä syntyy vastustamaton sydämen halu kertoa siitä suurimmasta ja parhaimmasta lahjasta, jonka on saanut. Usein tuoreen uskovan into on ihailtavaa. Tuntuu siltä, että koko maailma voi kääntyä. Toisinaan joku saa tartunnan tästä ilosta, mutta varsin usein edessä on hiljainen, harmaa muuri. Mutta silti! Jälleen yksi todistus Jumalan todellisuudesta ja rakkaudesta on annettu maailmamme keskelle. Jokainen todistuskertomus on suurta Jumalan rakkautta ihmisiä kohtaan. Ne ovat mahdollisuuksia tarttua elämään.

Omakohtaisen todistuksen kertominen on tärkeää. Ei saa pitää piilossa sitä, minkä on saanut. Uskosta kertominen vapauttaa olemaan sitä, mitä uskova on: Jumalan lapsi. Uskosta kertominen on suurinta rakkautta ihmisiä kohtaan. Se on myös mitä syvintä kiitollisuutta Jumalan puoleen.

Jumalan rakkaudesta kertominen ei ole pakkopullaa. Se nousee aidosta sydämen halusta. Toisinaan on voitettava ihmispelkoja ja muureja, kuten opetuslapset ja syntinen nainenkin kamppailivat. Nuo väärät muurit kaventavat elämää. Ne ahdistavat. Onneksi Jeesus lähettää meidät rikkomaan synkkiä muureja ja vapauttamaan itsemme ja toisemme.

Omakohtainen kertomus tulee olla aito ja rehellinen. Tärkeää on pysyä totuudessa. Liioittelu on valehtelua ja sellaisesta jää pian kiinni. Asioiden vähättely ei sekään tuo kunniaa Jumalalle. Tärkeää on myös puhua omin sanoin. Älä matki toisia. Puhu vain sellaista, minkä ymmärrät. Aikamme ihminen on vieraantunut Jumalasta ja hengellisestä kielenkäytöstä. He eivät ymmärrä uskovien ”kaanaankieltä”. Sano suomeksi ja ymmärrettävästi.

Uskontodistuksen ei tarvitse olla pitkä saarna. Jo yksi lause voi riittää. Siitä on Raamatussa ja kokemusmaailmassamme monia esimerkkejä. Itselleni ratkaisevaa oli lause, jonka kuulin: ”Annoin elämäni Jeesukselle”. Kun oma aikani koitti, muistin äkisti tuon lauseen monien vuosien takaa. En ymmärtänyt sen merkitystä, mutta tiesin, että minun tuli tehdä samoin. Rukoilin kaksi asiaa, kun Jumala minua voimakkaasti veti puoleensa: 1) Tapahtukoon sinun tahtosi elämässäni, oli se sitten mitä tahansa; 2) Annan elämäni Jeesukselle.

Näiden sydämen sanojen jälkeen sisimpääni laskeutui Jumalan läsnäolo ja rauha. Sen myötä sain levollisen uskon, joka vain on ollut ja yhä on sisimmässäni. Uskoa ei tarvitse puristaa eikä keksiä. Koska Jumala on Kristuksessa tullut lähelleni, minä uskon. Oma henkeni lepää hänessä.

Uskoontulossa tapahtuu muutama keskeinen asia:

  • Ihminen tajuaa syntisyytensä eli rakkauden puutteen.
  • Ihminen suostuu Jumalan hyvään tahtoon ja antaa Jumalalle elämän valtakirjan.
  • Ihminen turvautuu Jumalan armoon ja pelastukseen eli Jeesukseen Kristukseen, joka on sovittanut syntimme ristinkuolemallaan.
  • Ihmisen ja Jumalan välille syntyy ikuinen elämän ja rakkauden yhteys.

Kaiken tämän saa aikaan Jumala, joka tulee ihmistä lähelle Kristuksessa, Pyhässä Hengessä, Sanassa ja armovälineissä. Ihmisen osa on suostua Jumalan armon ja rakkauden kohteeksi. Ilman Jumalan pelastavaa rakkautta jokainen vain pakenee Jumalaa ja kapinoi häntä vastaan.

Tämä lahja on tarkoitettu kaikille. Jumala rakastaa jokaista ihmistä. Hän on sovittanut jokaisen synnit Kristuksessa. Hän tahtoo pelastaa kaikki. Tästä Jumala on maksanut suurimman mahdollisen hinnan. Hän on tullut ihmiseksi ja kärsinyt puolestamme. Ajattele! Luojamme ristinpuulla – sinun tähtesi, rakkaudesta sinuun.

Kun tämä pelastava yhteys Jumalaan avautuu, ihminen alkaa kasvaa Jumalan lapsena. Hän alkaa hiljalleen ymmärtää paremmin, kuka on Jumala, Jeesus ja Pyhä Henki ja mikä on hänen hyvä tahtonsa. Tämä kasvu tapahtuu Jumalan Sanan, pyhän Raamatun kautta. Samalla ihmisessä herää halu rukoilla ja kokea Jumalan perheväen yhteyttä. Kasvu on elinikäinen prosessi, joka ajassa jää hyvinkin vajavaiseksi, mutta joka kerran täydellistyy kirkkaudessa.

Tällä matkalla olemme me kuten opetuslapset, syntinen nainen ja samarialaiset kerran olivat. Nyt he ovat kirkkaudessa. Usko on vaihtunut näkemiseen.

Vielä ajassa monta asiaa verhoaa salaisuuden verho. Toisaalta tiedämme ja koemme paljon, mutta silti tietomme on vajavaista. Joudumme jättäytymään uskon eli Jumalan varaan Kristuksessa.

Kun koemme heikkoutta uskossa tai elämässä, saamme pyytää vahvistusta. Jumala tahtoo, että uskomme olisi luja ja terve. Vahva usko ei tarkoita sitä, että ihminen itse on vahva ja voisi sillä ylpeillä. Päinvastoin – vahva usko tarkoittaa sitä, että ihminen on oppinut tuntemaan oman heikkoutensa ja epäluotettavuuden. Ainoa kehen voi luottaa, on Jumala. Sitä on vahva usko.

Ihmisinä olemme aina pieniä ja heikkoja suuren maailmankaikkeuden keskellä ja vielä Suuremman, Mittaamattoman Jumalan edessä. Pienuutemme ja heikkoutemme ei ole koskaan uhka vaan suuri mahdollisuus, koska vain silloin tarvitsemme Jumalaa.

Samarialaiset kokivat oman pienuutensa monenlaisen halveksunnan keskellä. He olivat kypsyneet ottamaan vastaan Jumalan armon ja rakkauden. Näin he saivat mittaamattoman ihmisarvon, jota enää kukaan ei voinut sitä heiltä riistää, vaikka heitä edelleen halveksuttaisiin ja vaikka heidät surmattaisiin.

Jokainen ihminen, joka suostuu elämänyhteyteen Luojansa kanssa, saa mittaamattoman arvon. Olet Jumalan luoma ihminen! Olet hänen kuvansa! Sinut on lunastettu maailmanhistorian suurimmalla hinnalla Golgatan ristillä! Olet Jumalan Pojan arvoinen! Olet Pyhän Hengen armotyön kohteena! Olet kerran oleva kirkastettu täydelliseksi, ikionnelliseksi Jumalan lapseksi.

Jumalan ihmeellisen armon kohtaaminen ei tarkoita syntien, vääryyden ja pahuuden lakaisemista maton alle kuten ihmiset yleensä luulevat. Vain armon varassa voimme kohdata totuuden itsestämme, ihmisestä ja maailmasta. Totuus on karu. Armo on totuuden kohtaamista ja käsittelyä tavalla, joka syvästi vapauttaa ihmisen. Se on Jumalan sylissä olemista ja siinä kasvamista ja hoidossa olemista. Välillä tuo kasvatus voi tehdä kipeääkin, mutta se on aina rakkaudesta ja meidän parhaaksemme. Monet ajallisen elämän ahdistuksen eivät ole Jumalan tahto meitä kohtaan. Mutta niidenkin kohdalla Jumala voi kääntää koetukset hyväksemme. Vasta taivaassa ahdistukset päättyvät.

Kunpa aikamme suomalaiset voisivat ymmärtää Jumalan todellisuuden ja rakkauden. Nyt niin monet pakenevat häntä. Jumalaa ei enää mukamas tarvita. Mutta samanaikaisesti syvä pahoinvointi, rikkinäisyys, ahdistukset, epävarmuus ja uhkakuvat lisääntyvät. Vain Jumalassa on turvamme.

Nyt kansamme keskellä on julistettu ikiaikojen evankeliumia Jumalan armosta ja rakkaudesta Kristuksessa. Mutta kaikuu sanoma kuuroille korville ja sydämille? Onko lahjaksi saatu hyvinvointi tehnyt meistä ylpeitä – ikään kuin itse olisimme kaiken hyvän rakentaneet?

Tosiasiassa jokainen elämämme hetki on lahjaa. Emme voineet määrätä syntymäämme emmekä voi edes päättää sitä, miten ja kuinka pitkään sydämemme lyö.

Mikä saisi kansamme kääntymään? Tarvitaanko uuden, vielä kauhistuttavamman talvi- ja jatkosodan kohtaamista? Eikö jo nyt maailmamme ole murenemassa pelottavalla tavalla? Kuinka pitkään ihmiset yrittävät sinnitellä siinä luulossa, että kaikki jatkuu kuten ennen. Koska alkaa herätys?

Toivottavasti Jumala vuodattaisi pysäyttävän Henkensä kansamme ylle niin, että välttyisimme pahimmasta. Kunpa syntyisi suuri herätys! Sitä emme voi pusertaa emmekä saada alas millään konstilla. Uskon antaa yksin Jeesus Kristus – yksilöille ja kansoille.

Tule armon Herra ja anna meille pelastava, kaiken muuttava usko!

 

Rukous:

Pyhä Jumala.

Me olemme syntisiä. Totuus tekee kipeää emmekä tahtoisi sitä kohdata.
Anna meille anteeksi. Tapahtukoon sinun tahtosi elämässämme.

Tule Jeesus Kristus minulle Herraksi ja Vapahtajaksi. Annan elämäni sinun käsiisi.

Kiitos Pyhän Hengen lahjasta, uskosta, armosta ja elämästä.
Anna minulle sydämen riemua kertoa tästä suurimmasta.

Kiitos, että viet minut kerran perille taivaaseen.

Aamen