Jeesus antaa uskon (3 Su loppiaisesta)

JEESUS HERÄTTÄÄ USKON (3. su loppiaisesta)

 

EVANKELIUMI: Mark. 1: 29–39

Synagogasta he menivät suoraan Simonin ja Andreaksen kotiin. Jaakob ja Johannes olivat mukana. Simonin anoppi makasi kuumeessa, ja hänestä kerrottiin heti Jeesukselle. Jeesus meni hänen luokseen, otti häntä kädestä ja auttoi hänet jalkeille. Kuume lähti naisesta, ja hän alkoi palvella vieraitaan.

Illalla, auringonlaskun jälkeen Jeesuksen luo tuotiin kaikki sairaat ja pahojen henkien vaivaamat. Koko kaupunki oli kerääntynyt oven edustalle. Hän paransi useita erilaisten tautien vaivaamia ja ajoi ulos monia pahoja henkiä. Hän ei antanut henkien puhua, koska ne tunsivat hänet.

Varhain aamulla, kun vielä oli pimeä, Jeesus nousi ja lähti ulos. Hän meni paikkaan, jossa hän sai olla yksin, ja rukoili siellä. Simon ja hänen toverinsa riensivät etsimään Jeesusta ja löysivät hänet. He sanoivat hänelle: ”Kaikki etsivät sinua.” Mutta Jeesus sanoi: ”Me lähdemme nyt täältä ja menemme naapurikyliin. Minun on saarnattava sielläkin, sitä vartenhan minä täällä olen.”

Niin hän lähti ja kiersi kaikkialla Galileassa, saarnasi synagogissa ja karkotti pahoja henkiä.

 

SAARNA

Tämän sunnuntain teemaksi on nimetty ”Jeesus herättää uskon”. On kysyttävä, herättääkö hän yhä vielä tänään, meidän aikanamme, uskon sydämiin? Miten Jeesus herätti uskon omana aikanaan ja miten hän tekee sen kenties vielä nykyään?

Jeesuksen toiminnassa oli kolme keskeistä piirrettä, ainakin tämän evankeliumin valossa:

  • Jeesus saarnasi eli julisti sanomaa taivasten valtakunnasta ja opetti
  • Jeesus paransi sairaita
  • Jeesus vapautti ihmisiä pahojen henkien vallasta

Kaikki tämä toiminta kosketti ihmisiä niin vastaansanomattomasti, että he uskoivat. Toki oli monia, kenties jopa enemmistö, joka ei uskonut – vaikka näkivät ja kuulivat kaiken omin silmin ja omin korvin.

 

I JEESUS SAARNAA

Jeesus siis saarnasi, julisti evankeliumia Israelin kansalle. Markuksen evankeliumissa kerrotaan toisaalla, että Jeesuksen julistus kiteytyi näihin sanoihin:

”Aika on täyttynyt, ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle; tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi.”

Tässä oli ja on kristillisen uskon ydin. Jumalan valtakunta, ts. itse Jumala tulee lähelle ihmistä, sinua ja minua. Usko ei synny omin voimin. Aito kristillinen usko ei ole lähtöisin ihmisestä, vaan Jumalasta, joka tulee lähelle. Ja kun Jumala tulee lähelle, hän ilmaisee ja ilmoittaa itsensä niin, että ihminen herää ja havahtuu Jumalan todellisuuteen. Usein Jumala myös koskettaa ihmistä niin, että hän saa jumalallista hoitoa ja apua elämänsä vaikeuksiin. Pimeyden keskelle syttyy valo, joka ohjaa elämään ja antaa syvän toivon.

Tässä Jumalan läsnäolossa, valossa ihminen herää – kenties ensimmäistä kertaa elämässään – kokemaan ja jotenkin ymmärtämään oman syntisyytensä. Hän ymmärtää, että on kulkenut omaa tietään rakentaen ensisijassa omaa vain hyvinvointia, niinkään välittämättä toisista. Ihminen havahtuu huomaamaan, että hänessä ei ole sitä aidointa ja puhtainta rakkautta.

Jumalan läsnäolossa ihminen ymmärtää katoavaisuutensa ja täydellisen riippuvuuden hänestä, joka on kaiken Luoja. Vaikka tieteen myötä ihminen on onnistunut jollakin tasolla helpottamaan elämää ja keksinyt uusia lääkkeitä ja hoitokeinoja, ne ovat sittenkin vain lyhytaikainen apu. Ja usein on niin, että parhaimmatkin keksinnöt lopulta johtavat luomakuntamme saastumiseen ja turmeltumiseen.

Ja silloin – ihminen saattaa ymmärtää sen, mihin Jumalaa ja pelastumista tarvitaan.
Elämä ei jatkukaan ikuisesti ihmisen varassa. Elämä ei olekaan vain pinnallista kuluttamista ja yksilökeskeistä nautiskelua. Tarvitaankin jotain, mikä on ikuisesti kestävää, hyvää, oikeamielistä ja rakkauden täyttämää.

Ja kun Jumala tulee lähelle, silloin avautuu mahdollisuus saada lahjaksi se tärkein, mitä elämässä todella tarvitaan ja mitä ihminen ei koskaan voi löytää itsestään eikä tästä maailmasta.

On käännyttävä Jumalan puoleen, tehtävä parannus. Onkin hyvä antaa elämän valtakirja Jumalan käsiin. Herra, sinä olet Luoja. Sinä tiedät kaiken parhaiten. Tapahtukoon sinun tahtosi. Sinä näet kokonaisuuden, ajan ja ikuisuuden, minä näen vain oman itseni.

Parannuksen tekemisen ytimessä on suostuminen Jumalan armon ja rakkauden kohteeksi. Parannuksen tekeminen ei ole itsensä pinnallista parantelua vaan juuri sellaisena kuin olemme, juuri sellaisena Jumalan luokse tulemista. Ja silloin Hän, jolla on kaikki valta ja voima, voi alkaa meissä hyvän työnsä.

Ja silloin myös evankeliumin todellisuus avautuu. Se onkin Jumala, joka ensin rakastaa meitä. Jumala, joka tulee lähelle meitä. Jumala, joka tekee uuden, iankaikkisen elämän mahdolliseksi. Se on Jumala – ei ihminen.

Jumala tulee lähelle sinua ja minua Jeesuksessa Kristuksessa. Ääretön kumartuu pienen ihmisen puoleen niin kuin isä tai äiti kumartuu pienokaisen puoleen ja ottaa hänet syliinsä. Jumala katsoo sinua ja minua Jeesuksen persoonassa, hänen elämänsä, ristinkuolemansa ja ylösnousemuksensa kautta. Hän rakentaa ikiaikaisen sillan Luojan ja luodun välille. Syntimme on sovitettu Golgatan ristillä, armo on tullut Kristuksessa Jeesuksessa. Siinä on evankeliumi, joka synnyttää uskon – luottamuksen siihen, että Jumala on, ja että Hän armahtaa, rakastaa ja kulkee rinnallamme joka päivä.

Uskoa ei tarkoitettu hetkelliseksi kipinäksi vaan Jumala tahtoo, että uskonluottamus kasvaa sydämissämme. Siksi Jeesus opetti paljon aikansa ihmisille, miten meidän tulee
elää Taivaallisen Isän lapsina.

Kristillinen usko ei olekaan salainen yksityisasia. Se tulee vääjäämättä näkyviin ja muuttaa meitä. Kasvu uskovana ihmisenä on kuitenkin kaksisuuntaista: ensinnäkin, opimme tuntemaan paremmin Jumalaa ja hänen tahtoaan ja jossain määrin elämään sen mukaisesti; toisaalta, joudumme kasvamaan myös alaspäin, pienemmiksi. Joudumme näkemään ja kokemaan oman syntisyytemme entistä syvemmin ja kipeämmin, sen millaisia me todella olemme.

Ja juuri tällaisina joudumme kulkemaan elämämme matkan – syntisinä, mutta armahdettuina ja jotain ainutlaatuisen uutta saaneina.

Tähän uskossa kasvamiseen ja elämän tiellä jaksamiseen me tarvitsemme Jumalan Sanaa. Se on elämän leipä, joka tuo Jumalan armon ja rakkauden konkreettiseksi voimaksi ja todellisuudeksi. Ilman Jumalan Sanan kunnioitusta ja Sanan nauttimista uskomme kuihtuu ja voi jopa kuolla kokonaan. Tuota elämän leipää on myös pyhä ehtoollinen, jossa itse Kristus jakaa armoaan ja rakkauttaan meille Pyhän Hengen läsnäolossa.

 

II JEESUS PARANTAA

Evankeliumissa kerrottiin, että Jeesus paransi Pietarin anopin kuumeesta. Lisäksi Jeesus paransi joukoittain ihmisiä erilaisista vaivoista ja sairauksista. Tämäkin herätti uskoa ja varmasti myös keskustelua, ihmetystä ja epäilyksiä.

Parantaako Jumala tai Jeesus oikeasti? Ovatko nämä kertomukset totta vai tarua? Tapahtuuko sellaista nykyään?

Läpi Raamatun kuva on selkeä: Jumala parantaa silloin kun hän näkee niin hyväksi. Historian saatossa on koettu erilaisia aikoja: suuria murrosvaiheita ja herätyksiä, jolloin kerrotaan tällaisista parantumisista; sekä pitkiäkin hiljaisia aikoja, jolloin ihmeitä ei koeta. Molemmat näyttävät kuuluvat historian kulkuun.

On monia ihmisiä, jotka ovat parantuneet äkillisesti ja ihmeenomaisesti. Jopa aikamme lääkäritkin tuntevat sellaisia tapahtumia. Itse tunnen ihmisiä, jotka ovat kertoneet sellaisista kokemuksista ja että vielä lääkäri on vahvistanut äkillisen ja selittämättömän tervehtymisen.

Itselleni kenties kaikkein vakuuttavinta on ollut se, että minä itse olen kokenut muutaman kerran tällaisen parantumisihmeen – pääosin niin, että olen yksinäisyydessä rukoillut Jumalaa ja pyytänyt, että hän armahtaisi minua. Olen saanut parantua äkillisesti vuosia kestäneestä allergiasta, 4 kuukauden mittaisesta sydäntulehduksesta ja pienemmistä kivuista ja vaivoista. On myös vaivoja, joista en ole parantunut, vaikka olen rukoillut vuosienkin ajan.

Olen myös nähnyt aivan lähipiirissä samankaltaista. Eräs läheinen ihminen sairasti kovaa kuumetta – kuten Pietarin anoppi. Lisäksi hän oli kovan vatsasairauden kourissa. Koin, että Jumala kehotti minua menemään hänen luokseen ja rukoilemaan hiljaa, salaisesti hänen puolestaan. Kun näin tein, koin, että juuri tämä sama Jeesus Kristus on kanssamme. Siinä hetkessä tämä läheinen ihminen nousi vuoteeltaan, levitti käsiään ja sanoi hämmästyneenä: Kuinka oloni voi muuttua näin? Kuume laski ja hän käveli suoraan jääkaapille syömään. Lisäksi Halikon alueella, jossa olen pappina vielä hetken, muutamat ihmiset ovat pyytäneet rukousta ja yllättävän moni heistä on kokenut parantumista, joko välittömästi tai muutaman päivän sisällä.

En tiedä sinusta, mutta minulle on aivan luonnollista, että Jumala parantaa. Usein täällä länsimaissa olemme niin maallistuneita ja ihmiskeskeisiä, että emme edes viitsi pyytää parantumista. Anokaa, niin teille annetaan.

Tässä ei ole kuitenkaan koko kuva Jumalan toiminnasta. Viime kädessä sairaudet ja kuolema ovat Jumalan säätämys. Se on ihmisen osa tässä maailmassa. Niiden tehtävänä on vetää meitä lähemmäs Jumalaa ja varjella meitä luulemasta, että elämä olisi ihmisen käsissä. Joudumme käymään monenlaisia kärsimyskouluja, joiden keskellä Jumala tekee meissä salattua, syvällistä työtään – jos siihen vain suostumme. Voimme myös torjua Jumalan ja katkeroitua sairauksien ja koettelemusten keskellä.

Ja vaikka meillä olisi käytössämme parantamisen armolahjoja, ihminen ei koskaan päätä, kuka paranee ja kuka ei parane. Jumala päättää elämästä ja kuolemasta. Se on meille kaikkein turvallisinta. Jumala parantaa, kun on sen aika. Tai sitten hän ei paranna. Niinpä me emme voi luvata kenellekään, että Jumala varmasti parantaa. Saamme pyytää ja rukoilla, mutta lopullinen vastaus jää Jumalan käsiin.

Ihminen, joka ei parane, on Jumalalle yhtä rakas kuin se, jonka hän parantaa. Sairauden keskellä Jumala osoittaa rakkautensa ja hoivansa toisella tavalla.

Lisäksi lääketiede on parhaimmillaan Jumalan lahja ja työväline meidän ihmisten hyväksi. Jumalalla on monia erilaisia tapoja hoitaa, parantaa ja kasvattaa meitä ihmisiä.

Ja vaikka paranisimme, lopulta sairastumme ja kuolemme. Kuitenkin olemme toivottavasti oppineet elämän matkamme aikana tuntemaan Jumalan ja luottamaan siihen, että hän kantaa niin elämässä kuin kuolemassa.

Ajallinen parantuminen on vain esimakua siitä, mitä kerran on tapahtuva, kun koemme ruumiimme ylösnousemuksen viimeisenä päivänä. Silloin kuolema on nielty ja katoavaisuus puetaan katoamattomuuteen ja kirkkauteen. Onkin muistettava, että emme elä vain tätä elämää varten vaan todellinen päämäärämme on iankaikkisuudessa. Olemme matkalla kotiin.

 

III JEESUS VAPAUTTAA PAHOJEN HENKIEN VALLASTA

Viimeistään tässä kohtaa valistunut, liberaali nykyihminen puistelee päätään. Ei ole pahoja henkiä. Selittämättömiä parantumisia voi tapahtua, mutta pahoja henkiä ei ole.

Onko näin? Ihmiskunnan historiallinen kokemus puhuu aivan muuta. Ihmiset kautta aikojen ovat kokeneet pahojen henkien todellisuuden todella kouriintuntuvasti. Yhä tänään hyvin monissa kulttuureissa ja uskonnoissa henkimaailmaa pidetään täysin todellisena. Valtaosa aikamme ihmiskunnasta elää tällaisen henkimaailman pelossa – yrittäen lepyttää näitä henkiä mitä erilaisimmin rituaalein, amuletein ja uhrein. Sellaista näin Etiopiassa, jossa olin lähetystyössä. Erityisesti vastasyntynyttä lasta yritettiin varjella ”pahalta silmältä” niin että vauvaa ei tuotu päivänvaloon monen kuukauden aikana, mistä oli tietysti lapselle terveydellisiä haittavaikutuksia. Paikallinen noitatohtori on arkipäivää. Hänen turvaudutaan ensimmäisenä ja sitten vasta lääkäriin, mikäli potilas on vielä hengissä noitatohtorin rohdoista ja polttamisrituaaleista.

Afrikassa tällainen on tietysti ymmärrettävää ja vastaa meidän mielikuvaamme. Oletetaan, että tekninen ja tieteellinen kehitys automaattisesti vapauttaa tällaisista harhaluuloista. Vajaa vuosi sitten sain käydä Japanissa, joka on monta askelta edellä kotoista Suomeamme lähes kaikessa. Japani on hämmästyttävä maa: valtavan kehittynyt, mutta samalla ihmiset elävät keskellä moninaista henkimaailmaa hyvin taikauskoisina. Japanista kerron kirkkokahvien jälkeen lisää.

Ja jos vielä pengomme suomalaistenkin kokemuksia ja mielenkiinnon kohteita, huomaamme nopeasti, että henkisyys ja okkultismi ovat hyvin voimakkaasti läsnä aikamme elämässä. Niiden vaikutus jopa kasvaa – sitä mukaan kuin ihmiset vieraantuvat kristillisestä uskosta. Vaikka ihmiset kokevat itsensä vähemmän uskonnollisiksi, ei ole hengellistä tyhjiötä. Ihmisten sydämet täyttää joko elävän Jumalan läsnäolo tai sitten hyvin toisenlainen henkitodellisuus hyvin moninaisissa eri muodoissa.

Sellaisessa todellisuudessa elettiin myös Jeesuksen aikana Israelissa. Ihmiset olivat vieraantuneet Jumalasta ja olivat joutuneet pahojen henkien orjuuttamiksi.

Jumalan armo, rakkaus ja voima ovat kuitenkin suvereenia. Hän voi vapauttaa ihmisen kaikesta siitä, mikä sitoo ihmistä pahaan ja orjuuttaa häntä arvoihin ja tapoihin, jotka ovat vastoin pyhää elämää.

Paha on todellisuutta. Se kyllä lupaa paljon, mutta lopulta pettää ihmisen ja vieroittaa hänet Jumalasta, joka yksin on elämän lähde. Pahan ensimmäinen ansa on aina tämä: Onko Jumala todella sanonut? Kun ihmisen sydämessä herää epäilys, paha sanoo jo rohkeammin: Ei Jumala ole sanonut. Lopuksi paha tuo oman totuutensa: Te ette suinkaan kuole, jos rikotte Jumalan Sanaa vastaan vaan silloin teistä Jumalan vertaisia, oman itsenne herroja.

Pahan seuraaminen tuo rikkinäisyyttä, riitaa, riistoa, sotaa, mutta Jeesus Kristus on tullut, jotta meillä olisi elämä ja yltäkylläisyys.

 

JOHTOPÄÄTÖS

Mitä voimme sanoa tästä kaikesta? Kristillinen usko syntyy ja vahvistuu, kun Jumala tulee lähelle meitä Kristuksessa Jeesuksessa. Saamme luottaa kokosydämisesti Jumalan Sanaan ja turvautua Häneen elämämme kaikissa tilanteissa ja vaiheissa. Saamme rukoilla ja pyytää oman itsemme ja lähimmäistemme parantumista ja jäädä siihen turvaan ja luottamukseen, että Jumala tekee niin kuin on meille parasta. Meidän tulee myös ymmärtää pahan todellisuus ja pysyä hyvän Jumalan suojissa. Silloin meidän ei tarvitse elää peloissa eikä sotkeutua pimeyden tekoihin vaan saamme keskittää kaiken huomiomme rakastavaan Jumalaan ja lähimmäisiimme.

Jumala tulee sinua lähelle Jeesuksessa Kristuksessa. Hän antaa sinulle lahjaksi elämän ja autuuden. Hän antaa uskon, toivon ja rakkauden.

Ole ikuisesti siunattu ja varjeltu Hänessä! Aamen.