Itsensä tutkiminen (12. su helluntaista)

ITSENSÄ TUTKIMINEN

(12. su helluntaista)

 

EVANKELIUMI: Luuk 18:9-14

Muutamille, jotka olivat varmoja omasta vanhurskaudestaan ja väheksyivät muita, Jeesus esitti tämän kertomuksen:

”Kaksi miestä meni temppeliin rukoilemaan. Toinen oli fariseus, toinen publikaani. Fariseus asettui paikalleen seisomaan ja rukoili itsekseen: ’Jumala, minä kiitän sinua, etten ole sellainen kuin muut ihmiset, rosvot, huijarit, huorintekijät tai vaikkapa tuo publikaani. Minä paastoan kahdesti viikossa ja maksan kymmenykset kaikesta, siitäkin mitä ostan.’ Publikaani seisoi taempana. Hän ei tohtinut edes kohottaa katsettaan taivasta kohti vaan löi rintaansa ja sanoi: ’Jumala, ole minulle syntiselle armollinen!

Minä sanon teille: hän lähti kotiinsa vanhurskaana, tuo toinen ei. Jokainen, joka itsensä korottaa, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se korotetaan.”

 

 

SAARNA

Parhaillaan käydään Rion olympiakisoja. Maailman parhaat urheilijat (useimmissa lajeissa) ovat kokoontuneet yhteen ottamaan mittaa toisistaan. Kisa-areenoilla käyskentelevät huippuammattilaiset ja kotikatsomoissa me tavalliset sohvaperunat.

Päivän evankeliumitekstissäkin kohtaavat uskonnonharjoituksen huippuammattilainen eli fariseus ja tavallinen kaduntallaaja, maan mitätön matonen.

Kumpi voittaa kisan? Kumpikin tuo esille oman suorituksena. Fariseus on täynnä itsevarmuutta ja itsetietoisuutta. Hän on parempi kuin kukaan muu – ihmisten ja jopa Jumalan silmissä. Hän on koko elämällään omistautunut uskonnollisten säädösten suorittamiseen äärimmäisen pikkutarkasti. Hän on uskonnollisten kilpakenttien Usain Bolt, joka tekee voittajan manööverit kaikkien huomion keskipisteenä.

Sen sijaan publikaani (veronkantaja) jää varjoihin. Hän tietää olevansa rapakunnossa, kaikkien ivaama ja halveksuma. Hän lyö rintaansa ja hiljaa vetoaa Jumalan ihmeelliseen armoon. Kukaan muu ei edes huomaa häntä.

Kuitenkin – publikaani voittaa suvereenisti fariseuksen! Miten ihmeessä?

Fariseus syyllistyy vakaviin sääntörikkomuksiin:

  • Hän ei noudata kilpailun sääntöjä vaan noudattaa itse tekemiään sääntöjä.
  • Hän rikkoo radikaalisti kilpailun alkuperäiset säännöt.
  • Hän ei noudata rehtiä urheiluhenkeä.

Fariseukset unohtivat Jumalan lain suurimmat ja tärkeimmät käskyt: rakkauden, rehellisyyden, nöyryyden, laupeuden jne. He olivat kyhänneet pikkutarkkoja ihmiskäskyjä, jotka tosiasiassa monessa rikkoivat Jumalan alkuperäisen tahdon ja tarkoituksen. He näpertelivät sivuseikoissa ja niillä korottivat itsensä.

Kertomuksen fariseus oli todellisuudessa syntinen ihminen. Hänessä ei ollut rakkautta kuten ei kenessäkään muussakaan ihmisessä.

Sen sijaan publikaani tiesi ja tunsi tämän kipeän syvästi. Hän noudatti kilpailun sääntöjä. Hän tunnusti Jumalan ehdottoman pyhän rakkauden lain. Tämän lain edessä jokainen ihminen oli syyllinen ja syylliselle oli vain yksi todellinen pelastus: Jumalan ihmeellinen armo sovituksen kautta.

Kuvattu tilanne tapahtui temppelissä tiettynä hetkenä. Kyse oli säädetystä rukoushetkestä, joka pidettiin päivän sovitusuhrin toimittamisen jälkeen. Kyse oli vähän kuin olympiatulen ja olympiavalan vannomisen välitön jälkihetki.

Sovitusuhri kuulutetaan ja toimitaan näyttävästi. Jumala on pyhä. Ihmiset ovat syntisiä. Ainoa pelastus on sovituksessa. Viaton kuolee syntisen puolesta. Veri vuotaa ja sovitus astuu voimaan. Jokainen katuva, joka turvautuu sovitukseen, saa ihmeellisen armon. Hänet julistetaan vanhurskaaksi.

Tilanne korostaa fariseuksen äärimmäistä ylpeyttä, sokeutta ja kovuutta. Juuri kun sovitusuhri on toimitettu, fariseus astuu julkisuuden valokeilaan ja julistaa: minä en tarvitse sovitusta, minä olen itsessäni yhtä vanhurskas kuin itse Jumala!

Se on sama kuin juuri olympiatulen ja olympiavalan jälkeen urheilija alkaisi julkisesti pilkata kaikkea sitä, mitä olympia-aate (edes teoriassa) pitää sisällään. Hän julistaisi: minä en kunnioita olympiatulta, minä en noudata olympiavalaa, minulla on omat sääntöni, minä olen paras!

Publikaani on kuitenkin Jumalan ja ihmisten edessä kokenut, että hän ei täytä mittaa. Hän tarvitsee kipeästi sovitusta. Siksi hän lyö rintaansa, mikä oli äärimmäisen surun ja katumuksen osoittamista järkyttävän katastrofin ja tuhon edessä.

Ja se, mitä publikaani sanoo kirjaimellisesti käännettynä, on: Jumala, sovita minut! Sovitus tuo täydellisen armon.

Mikä on sinun asenteesi, rukouksesi ja sanasi ihmisten ja Jumalan edessä?

Kilpailetko sääntöjen mukaan? Tunnustatko Jumalan hyvän tahdon? Oletko täynnä rakkautta vai oletko syntinen? Tarvitsetko sinä sovitusta ja armoa? Vai rakennatko sinä omat säännöt, joilla lopulta vain petät itseäsi – tuskin ketään muuta.

Oletko fariseus vai publikaani?

Ihmeellinen evankeliumi on tässä: kaikkein syntisin, kaikkein kurjinkin ihminen, kaikkein epäonnistuneinkin ihminen, kaikkein halveksituinkin ihminen saa armon Kristuksen tähden, kun hän vain kuiskaa: Jumala, sovita minut!

Oletko voittaja vai häviäjä?

Publikaani tunnusti tappionsa ja lähti temppelistä, elämän todelliselta kilpa-areenalta, voittajana. Hänen voittonsa ei perustunut itseensä vaan Kristukseen Jeesukseen, joka voitti synnin, kuoleman ja saatanan vallan ristin ja ylösnousemuksensa kautta.

Fariseus yritti huijata, mutta jäi armotta kiinni. Hänet hylättiin. Hän julisti itsensä voittajaksi, mutta lähti häviäjänä. Häneltä riistettiin voittomitali lopullisten testitulosten valmistuttua. Häpeä oli ikuinen.

Tutki itseäsi publikaanin tavoin ja seuraa hänen mallisuoritustaan joka päivä. Näin sinustakin tulee elämän kilpakenttien sankari ja pääset voittajana perille. Kotona sinua odottaakin melkoiset voittojuhlat ja ikuinen kunnia!