Armahtakaa! (5. su helluntaista)

ARMAHTAKAA!  (5. su helluntaista)

 

RAAMATUNTEKSTIT

 

Sak. 8: 16-17

– Nämä teidän tulee pitää:
Puhukaa totta toisillenne!
Jakakaa oikeutta totuuden mukaan,
niin että rauha vallitsee keskuudessanne.
Älkää suunnitelko pahaa
toinen toisellenne.
Varokaa tekemästä väärää valaa.
Minä vihaan kaikkea vääryyttä,
sanoo Herra.

 

Room. 14: 7-12

Kukaan meistä ei elä itseään varten eikä kukaan kuole itseään varten. Jos elämme, elämme Herran omina, ja jos kuolemme, kuolemme Herran omina. Elämmepä siis tai kuolemme, me kuulumme Herralle. Juuri sitä vartenhan Kristus kuoli ja heräsi elämään, että hän olisi niin kuolleiden kuin elävienkin Herra. Kuinka sinä voit tuomita veljesi? Tai sinä toinen, kuinka voit halveksia veljeäsi? Kaikki me joudumme Jumalan tuomioistuimen eteen. Onhan kirjoitettu:
– Niin totta kuin elän, sanoo Herra,
jokainen polvi on notkistuva minun edessäni
ja jokainen kieli on ylistävä Jumalaa.
Jokainen meistä joutuu tekemään Jumalalle tilin itsestään.

 

Evankeliumi: Luuk. 6: 36-42

Jeesus sanoi:
”Olkaa valmiit armahtamaan, niin kuin teidän Isännekin armahtaa.
Älkää tuomitko, niin ei teitäkään tuomita. Älkää julistako ketään syylliseksi, niin ei teitäkään julisteta syyllisiksi. Päästäkää vapaaksi, niin teidätkin vapautetaan. Antakaa, niin teille annetaan. Runsas mitta, tiiviiksi paineltu, ravisteltu ja kukkurainen, annetaan teidän syliinne. Niin kuin te mittaatte, niin teille mitataan.”
Hän puhui heille vielä vertauksin:
”Miten sokea voisi taluttaa sokeaa? Molemmathan siinä putoavat kuoppaan. Ei oppilas ole opettajaansa etevämpi, mutta kyllin oppia saatuaan jokainen on opettajansa veroinen.
Kuinka näet roskan veljesi silmässä, mutta et huomaa, että omassa silmässäsi on hirsi? Kuinka voit sanoa veljellesi: ’Annapa, veli, kun otan roskan silmästäsi’? Ethän sinä näe edes hirttä omassa silmässäsi. Sinä tekopyhä! Ota ensin hirsi omasta silmästäsi, vasta sitten näet ottaa roskan veljesi silmästä.”

 

 

NÄKÖKULMIA

Jumala armahtaa meidät Jeesuksessa Kristuksessa. Ristillä Jumala antaa meille kaiken anteeksi. Se on ihmeellistä rakkautta ja armoa meitä kohtaan.

Jumalan armo ei tarkoita asioiden lakaisemista maton alle vaan niiden esille ottamista, perinpohjaista käsittelyä, tuomitsemista, täysimittaista rankaisemista – sovittajan kautta. Jumala ei armossaan hyväksy yhtäkään syntiä. Jokainen synti saa rangaistuksensa, mutta sen kantaa Kristus. Koska synnistä on kannettu täysimittainen rangaistus, Jumala voi armahtaa meidät.

Meidänkään kohdalla armahdus ei tarkoita sitä, että pääsemme kuin koira veräjästä yhä uudelleen. Armo on ainoa todellinen mahdollisuus kohdata totuus ihmisestä, meistä itsestämme. Armon varassa voimme turvallisesti kohdata oman syntisyytemme.

Syntisyydessämme me kiellämme oman syyllisyytemme, mutta olemme innokkaita tuomitsemaan toisia. Näin toimimme luontaisesti, syntisinä. Sitä teemme uskonnottomina mutta myös uskonnollisina ihmisinä. Tuomiomieli on helppo pukea uskonnolliseen tekopyhyyteen. Tällaisia olivat erityisesti fariseukset. Toisten tuomitsemisella peittelemme omia syntejämme ja yritämme siirtää huomion omasta itsestämme toisiin. Ihmisten edessä tämä voi onnistua, mutta Jumalaa emme voi sillä pettää emmekä hämätä. Hän näkee jokaisen ihmisen syvimmän sydämen.

Aito Jumalan armon kohtaaminen herättää siis totuuteen omasta itsestämme. Aito Jumalan armo antaessaan meille anteeksi samalla uudistaa meitä. Aito Jumalan armo kukistaa synnin hallintavallan ottamalla meidät Kristuksen omiksi, antamalla meille Pyhän Hengen ja ohjaamalla meitä Sanan mukaisesti.

Väärä armo mitätöi synnin vakavuuden ja sivuuttaa ihmisen syyllisyyden. Se ei johda parannukseen eikä rakkauteen. Väärä armo suorastaan innoittaa elämään syntisesti. Luontainen syntisyytemme sen kaikissa muodoissaan selitetään Jumalan luomisteoksi. Ihminen saa armon varassa toteuttaa kaikkia omia (syntisiä) haluja vapaasti. Jos joku muuta väittää, sellainen leimataan armon, rakkauden ja elämän viholliseksi. Juuri tällainen väärä armo on pitkälti valloittanut kirkkomme saddukealaisen liberaaliteologian hengessä. Heidän mukaansa armo on vapautta elää syntisesti.

Aito armo on vapautta elää Jumalan hyvän, pyhän, rakastavan tahdon mukaisesti. Armo vapauttaa synnistä – ajassa vajavaisesti mutta iankaikkisuudessa täydellisesti.

Päivän evankeliumiteksti on helppo kääntää liberaaliteologian väärän armon julistukseksi. Ketään ei saa tuomita vääristä teoista. Liberaaliteologia on lopulta äärimmäisen antikristillinen harha. Se kieltää Raamatun ja sen ilmoittaman Jumalan, Kristuksen, lain, evankeliumin ja rakkauden. Tilalle se tarjoilee aivan päinvastaista. Tällaista meidän tulee kavahtaa!

Yksityishenkilöinä meidän ei tule tuomita ketään, sillä me kaikki olemme syntisiä. Tuomiovalta kuuluu Jumalalle ja Jumalan antaman mandaatin mukaisesti esivallalle ja seurakunnalle. Esivallan tulee pitää yllä Jumalan tahdon mukaista järjestystä maallisessa yhteiskunnassa. Seurakunnan tulee harjoittaa seurakuntajärjestystä lain ja evankeliumin voimalla. Elämän oikean ja väärän julistaminen, opettaminen ja rohkaiseminen hyvään ei ole ihmisten tuomitsemista.

Elämän oikean ja väärän ylläpitäminen kuuluu myös perheille ja yksityisille ihmisille. Meidän tulee rohkaista toinen toisiamme kaikkeen hyvään. Saamme myös nuhdella ja ohjata oikeaan niitä, jotka ovat kulkemassa kohti turmiota. Sekin on rakkautta. Tämä pitää kuitenkin tehdä rinnalla kulkien eikä ylhäältä käsin tuomiten. Emme ole itsessämme toisia parempia. Kullakin on omat syntinsä ja vikansa.

Jeesuksen aikana etenkin fariseukset olivat innoita lähimmäisten tuomitsijoita. Sellaisia olivat myös saddukeukset ja ylipapit, jotka pitivät itseään korkeaoppisina ja tavallista kansaa tyhmänä. Tuomioasenne piti sisällään ajatuksen, että me olemme hyviä ja pyhiä mutta toiset ovat saastaisia ja vailla pelastusta. Jaottelun perusta oli omassa itsessä eikä Jumalan armossa. Ylimielinen tuomioasenne näkyi ja tuntui kaikessa käyttäytymisessä.

Jumalaan uskovan kansan asema pelastettuna ei perustu sen omiin ominaisuuksiin vaan Kristukseen. Kaikki on lahjaa – lahja-armoa, lahjavanhurskautta, lahjapelastusta. Siksi Jumalan kansan ei tule koskaan ylpeillä itsestään toisten rinnalla. Jumalan kansa on itsessään yhtä syntistä kuin toisetkin. Vain Jumalan armo tekee siitä erityisen. Tämän ihmeellisen armon piiriin meidän tulee kutsua toisiakin.

Jumala on siunannut meitä ihmeellisellä armolla. Se on täynnä rakkautta, hyvyyttä, iloa, pyhyyttä ja laupeutta. Tätä lahjaa meidän tulee jakaa eteenpäin. Tällainen on Jumalan asenne sinua ja minua kohtaan. Siksi meidän tulee toimia samassa hengessä suhteessa lähimmäisiimme. Lopulta ja syvimmiltään vain aito Jumalan armo ja rakkaus tuovat elämän ja avun. Sen rinnalla Jumalan lain tinkimätön julistus on välttämätöntä. Laki on kuin lääkärin diagnoosi: olet kuolemansairas! Evankeliumi on kuin lääke: tähän tautiin on parantava lääke! Se on Jumalan armo Kristuksessa Jeesuksessa.

Suostu siis taivaallisen lääkärin tutkittavaksi ja parannettavaksi. Silloin Jumalan armahtava rakkaus alkaa sinussa ihmeellisen työnsä, joka täydellistyy kirkkaudessa. Silloin saat opetella armahtavan rakkauden ja totuuden voimaa suhteessa lähimmäisiinkin!

 

RUKOUS

Herra Jumala, taivaallinen Isä.
Sinä annat synnit anteeksi
ja nostat langenneet.
Armahda meitä,
jotka tuomitsemme toisen,
mutta emme näe omaa suurta velkaamme.
Varjele meitä
omahyväisyydestä ja ylpeydestä.
Anna meille kykyä
kohdella lähimmäisiämme
oikein ja armahtavasti.
Kuule meitä Poikasi Jeesuksen Kristuksen,
meidän Herramme tähden.