Alas vuorelta!

VUORISAARNAN PÄÄTÖS

 

Vuorella

Olemme saaneet viivähtää hetken ylhäällä vuorella, Jeesuksen sanojen äärellä. Vuorella näemme kauas. Näemme suuren kokonaisuuden. Asiat asettuvat oikeaan mittasuhteeseen. Vuorella näemme aiemmin kulkemamme tien, tämän hetken ja sen, mitä kohden tie jatkaa kulkuaan. Päämäärä häämöttää edessä.

Jeesuksen sanojen, Vuorisaarnan äärellä meitä on riisuttu hengellisesti köyhiksi. Jumalan pyhä laki paljastaa kipeästi syntisyytemme ja toivottoman asemamme. Tarvitsemme Vapahtajaa, joka on täyttänyt lain elämällään ja ristinkuolemallaan. Kun turvaudumme häneen, Jeesuksen ankaratkin sanat muuttuvat lujaksi, rakkaudelliseksi kehotukseksi.

Tärkein suhteemme kohdistuu Jumalaan. Saamme jakaa koko elämämme hänen kanssaan. Rukouksessa saamme kiittää ja tuoda hänelle kaikki pyyntömme. Pyhässä Sanassaan Jumala vastaa meille ja opettaa meitä. Saamme luottaa Jumalan huolenpitoon ja jakaa siitä, mitä itse olemme saaneet. Voimme niin monella tavalla palvella lähimmäistä – sanoin ja teoin – ja siten tuoda kunniaa Jumalan nimelle.

Toinen tärkeä on suhteemme lähimmäiseen. Elämän tarkoitus on rakkaus, mutta kuten tiedämme, rakkautemme on vajavaista ja niinpä kohtaamme monia ristiriitoja ja hankaluuksia. Jumala kuitenkin haluaa auttaa meitä sopimaan riidat. Joskus se ei onnistu, koska ihminen ei siihen suostu. Silloinkin saamme siunata heitä ja samalla varjella omaa koskemattomuuttamme.

 

Alas vuorelta

Vuorelle olisi mukava jäädä, kuten opetuslapset kokivat Kirkastusvuorella. Kuitenkaan sen aika ei ole vielä. Matka on kesken. Elämäntie kulkee alhaalla laaksossa, jossa tie välillä katoaa näköpiiristä ja illan pimeys tuo hämäryyttä ja pelkojakin. Kulku on välillä raskasta ja vaatii ponnisteluja. Arki tuntuu välillä kovin harmaalta. Kuitenkin elämäntie on selkeä ja kestävä. Emme eksy vaan matkaamme kohti päämäärää. Monenlaisia ihmisiä ja monenlaisia haasteita tulee vastaan.

Elämmekin haastavia aikoja. Yhteiskunta on vieraantumassa kristillisestä uskosta. Media vyöryttää ei-kristillisiä arvoja ja elämäntapoja. Kirkkokin on jakautumassa ja pirstoutumassa. Väärät profeetat avoimen röyhkeästi ja salakavalan lipevästi rohkaisevat hylkäämään Raamatun käyttämällä tuttuja kristillisiä sanoja mutta antamalla niille antikristillisen sisällön. Tällaisten seireenien ääntä ei tule kuunnella, sillä silloin me eksymme pois elämäntieltä emmekä koskaan pääse perille.

Lopulta Jumala tulee tuomaan oikeudenmukaisen tuomion. Synti saa palkkansa. Kristuksessa Jeesuksessa olevat on jo tuomittu Golgatan ristillä. Rangaistus on jo kärsitty. Uusi elämä on jo alkanut ristin kirkkaudessa.

Kun laskeudumme takaisin arkeemme, tärkein suuntaviittamme onkin karu ristinpuu. Siinä on Jumalan ihmeellinen armo ja rakkaus. Kun pidämme kiinni rististä, emme menetä mitään olennaista, vaikka täällä ajassa meiltä vietäisiin kaikki: omaisuutemme, terveytemme, kunniamme ja jopa henkemme. Ristin kautta me saamme lopulta kaiken takaisin, monin verroin, mittaamattomasti.

Ristillä meitä katsoo Luojamme, joka on tullut ihmiseksi. Hän on täynnä rakkautta ja armoa – iankaikkisesti. Piirtyköön sydämiimme syvä kuva Kristuksen rakkaudesta ristin ja pyhän Sanan kirkkaudessa. Ohjatkoon hän meidät läpi ajallisen elämämme perille kotiin saakka.

 

Kun Jeesus oli lopettanut puheensa, kansanjoukot olivat hämmästyksissään hänen opetuksestaan. Hän opetti niin kuin se, jolle on annettu valta, ei niin kuin lainopettajat. (Matt 7:28-29)