Äitienpäivä

SIUNATTUA ÄITIENPÄIVÄÄ ÄIDEILLE
JA KAIKILLE, JOTKA OVAT KANTANEET ÄIDILLISESTI HENGELLISTÄ VASTUUTA!

(6. su Pääsiäisestä)

 

EVANKELIUMI: Joh 15:24 – 16:4

 

 

SAARNA

 

Vietämme tänään Äitienpäivää. Ilma on kaunis ja luonto on puhjennut vihreyteen. Samalla tavalla moni äiti on tuonut kauneutta, vehreyttä, valoa ja elämää koteihimme. Elämä on myös kovaa arkea ja kaiken keskellä saatamme tuntea itsemme kovin riittämättömiksi.

Onneksi saamme elää Jumalan armon varassa Kristuksessa. Hän on täyttänyt kaiken puolestamme. Hän antaa meille Pyhän Henkensä arkielämän avuksi, lohduttajaksi, rohkaisijaksi ja puolustajaksi.

Elämä on kuin kirjava, monivärinen kangas. Siinä on elämän kaikki värit läsnä. On iloa ja surua, juhlaa ja arkea, elämää ja kuolemaa, voittoja ja tappioita.

 

Elämän voitoista ja tappioista tulee mieleen myös jääkiekon maailmanmestaruuskilpailut, jotka ovat juuri alkaneet. Suomi voittikin jo ensimmäisen ottelunsa. Nykyaikaisessa jääkiekossa menestyksekäs peli perustuu hyvään maalivahti- ja puolustuspeliin. Puolustajan tulee turvata oma kotipesä takaiskuilta. Tavoitteena on myös hyökätä ja tehdä maaleja, sillä ilman niitä ei voi voittaa.

Voittoa saa harvoin kovin helpolla pelillä. Edessä on 60 minuuttia kovaa vääntöä. Toisinaan tulee takaiskuja, mutta niistä voi selvitä ja tappioasema voi kääntyä lopulta voitoksi. Tärkeää on myös tuntea vastustaja ja ennakoida, mitä on odotettavissa.

Voitto edellyttää taitoa, hyvää kuntoa ja paljon tahtoa, toisinaan onneakin. Kun koko joukkue pelaa yhteen ja laittaa kaiken likoon, pelin päätyttyä voi lähteä peliareenalta pää pystyssä, usein voittaneena, toisinaan myös hävinneenä.

Pelin rasitukset huuhtoutuvat pian suihkussa ja yön yli nukkumalla. Elämä voittaa.

 

Kun Jeesus puhui omilleen Pyhästä Hengestä puolustajana ja antoi heille tehtävän toimia todistajana maailmassa, siinä on paljon samaa kuin edellä kuvatussa esimerkissä. Sitä voidaan soveltaa niin koko seurakuntaan maailman keskellä kuin arkiseen perhe-elämään kotoisessa Suomessamme.

Kaikki perustuu siihen, että kotipesä on kunnossa ja turvassa. On tärkeää, että jokainen ihminen, jokainen koti, jokainen paikallisseurakunta voi elää suhteellisen eheästi, tasapainoisesti ja turvallisin mielin. Kun ihminen, tai perhe, taikka seurakunta voi hyvin, hän voi myös täyttää tehtävänsä.

Juuri tätä tarkoitusta varten Jeesus lupaa jokaiselle seuraajalleen Pyhän Hengen nimenomaan puolustajaksi. Tuo sana ”puolustaja” voidaan kääntää myös sanoilla ”auttaja, lohduttaja, puolestapuhuja, toisen hyväksi toimija, välittäjä ristiriitatilanteissa”.

Juuri näin Jumala haluaa toimia sinunkin kohdallasi Pyhän Henkensä kautta. Jumala haluaa puolustaa sinua, kun joudut elämässäsi ahtaalle, kun olet toisten kiusaama, kun olet omien syntiesi sitoma. Hän haluaa auttaa sinua elämässäsi eteenpäin, yli tai läpi vaikeuksien. Hän haluaa lohduttaa ja eheyttää sinua, kun olet tullut rikotuksi, kun kohtaat monenlaista surua. Hän puhuu sinun puolestasi ihmisten ja Jumalan edessä.

Pyhä Henki antaa sinulle sen uskon, josta Jeesus puhui – luottamuksen Jumalaan elämän kaikissa tilanteissa. Hän antaa sinulle luottavaisen tiedon ja kokemuksen, että sinäkin olet Jumalan lapsi – kun turvaudut Vapahtajaan, Jeesukseen Kristukseen.

Toisin sanoen, Luojamme ei ole jättänyt meitä luotuja yksin, oman onnemme varaan, vaan hän haluaa olla lähellä meitä, rakastaen ja huolehtien.

Omassa elämässäni olen saanut kokea tämän Jeesuksen lupauksen Pyhästä Hengestä todeksi siitä ensimmäisestä hetkestä alkaen, jolloin suostuin Jumalan rakkauden kohteeksi.

Jumala haluaa ottaa jokaisen ihmisen syliin, jossa saamme kokea Jumalan armahtavan ja parantavan rakkauden. Tällä Pyhän Hengen rakkaudella Jumala haluaa täyttää jokaisen ihmisen, jokaisen kodin ja perheen, jokaisen seurakunnan.

 

Kun ajattelemme Jumalan Pyhän Hengen toimintaa ja huolenpitoa, on helppo vetää yhtäläisyysviivoja perheen äidin rooliin, varsinkin näin äitienpäivänä.

Kun ajattelemme Jumalan rakkauden syliä, (eikö) sen voi ymmärtää ja aistia parhaiten, kun ajattelemme pientä lasta äidin sylissä. Toivottavasti meillä kaikilla voisi olla sellaisia hyviä ja lämpöisiä muistoja siitä, kun meitä itseämme on pidetty äidin sylissä. Sylissä, jossa monet pienen lapsen murheet on voinut rauhassa purkaa. Sylissä, jossa on mieli on saanut tyyntyä ja rauhoittua. Sylissä, jossa on voinut turvallisesti painaa silmät kiinni ja nukahtaa.

Äidin syli on syvin ajallinen kuva siitä, mitä Jumalan rakkauden syli Pyhässä Hengessä merkitsee. Siinä olemme aivan elämän ytimessä, siinä, mistä elämä kumpuaa.

 

Vasta kun ihminen ensin itse suostuu ottamaan vastaan rakkautta, hän voi rakastaa muita. Vasta kun tyhjä malja täytetään virvoittavalla vedellä, se voi antaa virkistystä. Tyhjästä on paha nyhjäistä, sanotaan. Eräässä toisessa tilanteessa Jeesus sanoi: Olkoon teidän maljanne ylitse vuotavainen. Ei siis tyhjä, tai edes täysi vaan ylitse vuotava.

Jumala antaa ja varustaa ensin, vasta sitten hän lähettää meidät tehtäviimme.

Evankeliumi tulee aina ennen velvoitteita. 10 käskyäkin alkaa evankeliumilla: Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka pelastin sinut orjuudesta. Ei vaatimusta, ei käskyä vaan ensin pelastus ja sitten tuon pelastuksen tuottama uusi elämä, jonka sisältönä on rakkaus.

 

Näin Jeesus antoi ensin lupauksen Pyhästä Hengestä ja kun tuo lupaus täyttyi ja Jeesuksen seuraajat saivat Pyhän Hengen lahjan ja varustuksen, vasta sitten koitti tehtävän aika.

 

Jeesus kiteytti tuon tehtävän sanoihin: Te olette minun todistajiani.

Todistaminen ei merkitse pelkästään sanallista julistamista vaan se kattaa kaiken sen, mitä me sydämen kristityt olemme, kaiken mitä me sanomme, kaiken mitä me teemme tai jätämme tekemättä.

Todistamisen lähtökohtana on Jumalan rakkauden varassa eläminen ja sen päämääränä tuon rakkauden välittäminen eteenpäin. Evankeliumi on vietävä tavalla ja toisella jokaisen ihmisen ulottuville, kaikkialla maailmassa. Jääkiekkotermein: päämääränä on tehdä mahdollisimman monta maalia ja voittaa koko peli.

Sinun ja minun todistukseni näkyy parhaiten tavallisen arkielämän keskellä – se, mihin ja miten uskomme, mitkä ovat arvomme, mitä valintoja me teemme, elämmekö itsekeskeisesti vai toisia huomioiden.

Tyhjästä olisi paha nyhjäistä – mutta jos ja kun me turvaudumme Jumalan Pyhään Henkeen ja Jumalan Sanaan, emme ole enää tyhjiä.

Jeesuksen todistajan tehtävä ei ole tarkoitettu toteutettavaksi vain täällä kirkon seinien sisäpuolella vaan kaikkialla, missä elämämme ja kuljemme.

Erityisesti perhe, koti on yhteiskuntamme ja myös seurakunnan perusyksikkö. Juuri perheen keskellä saamme toteuttaa Jumalan ja Jeesuksen syvintä päämäärää: rakkauden toteutumista.

Perhe on ensiarvoisen tärkeä. Jumala on luonut ihmisen mieheksi ja naiseksi. Jumala on antanut kummallekin oman tehtävänsä ja sen mukaiset kyvyt ja lahjat. Vaikka mies ja nainen ovat ehdottoman tasa-arvoisia Jumalan edessä, se ei kuitenkaan tee heistä samanlaisia eikä kumoa heidän ainutlaatuisuuttaan ja erilaisuuttaan – niin kuin nyky-yhteiskunnassa ja toisinaan kirkossakin kuvitellaan. Isän ja äidin tehtävät ovat samanaikaisesti yhteiset ja yhteisvastuulliset, mutta samalla erilaiset.

Historian saatossa on yhä uudelleen koettu ja nähty, kuinka juuri äidit ovat olleet monien perheiden kantavia hahmoja. Kun isät ovat olleet työssä, rintamalla, omissa harrastuksissa tai kaljalla, monesti juuri äidit ovat huolehtineet lapsista, kodista, ruuasta, pyykeistä, kaupassakäynneistä. Äidit ovat heränneet öisin huolehtimaan itkevistä lapsista, äidit ovat kohdanneet murrosikäisten äksyilyn, äidit ovat sietäneet kiittämättömän puolison murahteluita – ei vain yhden tai muutaman kerran, vaan vuodesta toiseen.

 

Tämän kuvan edessä kohtaamme sen toisenkin puolen, josta Jeesus puhui omilleen. Jeesus puhui vaikeuksista, ahdistuksista, jopa vainoista, joita kristityt tulisivat kohtaamaan.

Ensimmäiset kristityt joutuivatkin kokemaan monia raskaita vaiheita ja vainoja, niin juutalaisten kuin pakanoiden käsissä, Rooman keisareiden, luopuneiden laitoskirkkojen ja aikamme diktaattoreiden käsissä, jopa kuolemaan saakka.

 

Tällaista elämän raskautta ja vaikeuksia koetaan usein myös pienemmässä mittakaavassa aivan siellä omissa kodeissamme ja ihmissuhteissamme.

Raamattu piirtää eteemme ajallisesta elämästä hyvin realistisen kuvan. Se on yksi merkittävä syy, miksi Raamattuun kannattaa luottaa. Vaikka saamme olla Jumalan lapsia, Jumalan rakkauden sylissä ja vieläpä Pyhän Hengen läsnäolon täyttämiä, elämä ei silti ole helppoa.

Jälleen jääkiekkotermejä lainaten: peli kestää täydet 60 minuuttia ja se sisältää paljon uurastamista, taistelua tavoitteen saavuttamiseksi, kolhuja, epäonnistumisia, vääryyden kokemista – mutta samalla usein hienoja fiiliksiä, ajoittain hyvin toimivaa joukkuehenkeä, tavoitteiden saavuttamista, voittoja ja iloa, elämän makua.

 

Olennaista kaiken keskellä on se, että emme jää yksin. Olisihan se todella tyhmää lähteä pelaamaan aivan yksinään vaikkapa koko Venäjän tai Kanadan joukkuetta vastaan!

Oikeastaan vielä paljon hölmömpää olisi lähteä kulkemaan yksin koko maailmaa vastaan, luullen, että minä poika / tyttö pärjään kyllä. Silloin sinä et taluta maailmaa, vaan maailma taluttaa sinua, aivan miten tahtoo.

Mutta kaikki, joita Jumalan Henki johtaa, ovat Jumalan lapsia. Maailma on Jumalan kädessä ja kun sinäkin olet Jumalan käsissä, sinä et ole kenenkään orja, et ole kenenkään vietävissä, et ole tuuliajolla. Vain Jumalan lapsena sinä olet vapaa – vapaa rakastamaan ja vapaa astumaan kirkkauteen, kun sen aika koittaa.

Inhimillisesti arvioiden ihmisen elämässä ei aina käy hyvin – kuten Jeesus sanoi: Olen puhunut teille tämän, ettei teidän uskonne koetuksissa sortuisi. Kun siis tulee vaikeuksien aikoja, muistakaa, että olen teille niistä jo etukäteen kertonut. Te kohtaatte monia ahdistuksia ja vainoja, koska maailmassa on paljon ihmisiä, jotka eivät tunne minua ja minun rakkauttani.

Elämässä aina ei saa sitä kiitosta ja arvostusta, minkä vuosien työ ansaitsisi. Aina ei näe sitä lopullisinta tulosta, minkä eteen on antanut niin paljon.

Kuitenkin Jumalan näkökulmasta katsoen: jos me kärsimme yhdessä Kristuksen kanssa, pääsemme myös osallisiksi samasta kirkkaudesta kuin hän.

Vaikka ajallinen peli saatetaan hävitä, iankaikkinen peli on jo voitettu Kristuksessa. Hänen joukkueensa jäseninä me olemme lopulta aina voittajia.

Lopulta Jumala ei unohda ketään. Hän ei unohda sinua. Hän ei unohda niitä pieniäkään rakkauden sanoja ja tekoja, joita olet sanonut ja tehnyt. Lopulta Jumala antaa kaiken sen kiitoksen, kunnian ja kirkkauden, minkä hän on meille luvannut.

Siksi kannattaa turvautua kaikessa Jumalaan. Siksi kannattaa palvella kotiemme hyväksi, yhteisvoimin, hyvänä kotijoukkueena.

Kiitos tästä kaikesta Jumalalle ja tänään erityinen kiitos kuuluu äideille, isoäideille ja kaikille, jotka palvelevat hengellisinä äiteinä lähimmäisilleen, Pyhän Hengen voimassa.

Aamen.