Jumalan kansan koti-ikävä (3. su pääs.)

JUMALAN KANSAN KOTI-IKÄVÄ (3. su pääsiäisestä)

Päivän nimitys jubilate (= riemuitkaa) muistuttaa pääsiäisajan luonteesta. Seurakunta juhlii iloiten Herran ylösnousemusta ja voittoa kuolemasta ja suuntaa katseensa uuteen elämään taivaassa, minne Jeesus on mennyt valmistamaan omilleen sijaa. Kristityt odottavat ”ikävöiden sitä kaupunkia, joka tulee” (Hepr. 13:14). Jeesuksen ylösnousemus on jo nyt tehnyt heidät uusiksi luomuksiksi. Kun Kristus palaa takaisin, heistä tulee hänen kirkastetun ruumiinsa kaltaisia.

 

EVANKELIUMI: Joh 17:11-17

Jeesus rukoili ja sanoi: 

”Minä en enää ole maailmassa, mutta he jäävät maailmaan, kun tulen luoksesi. Pyhä Isä, suojele heitä nimesi voimalla, sen nimen, jonka olet minulle antanut, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä. Kun olin heidän kanssaan, suojelin heitä nimesi voimalla, sen nimen, jonka olet minulle antanut. Minä varjelin heidät, eikä yksikään heistä joutunut hukkaan, paitsi se, jonka täytyi joutua kadotukseen, jotta kirjoitus kävisi toteen.

Nyt minä tulen sinun luoksesi. Puhun tämän, kun vielä olen maailmassa, jotta minun iloni täyttäisi heidät. Minä olen ilmoittanut heille sanasi, ja he ovat saaneet osakseen maailman vihan, koska eivät kuulu maailmaan, niin kuin en minäkään kuulu. En kuitenkaan pyydä, että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että varjelisit heidät pahalta. He eivät kuulu maailmaan, niin kuin en minäkään kuulu. Pyhitä heidät totuudellasi. Sinun sanasi on totuus.”

 

SAARNA: Jumalan Sana johdattaa meidät kotiin!

Äskeiset evankeliumin sanat olivat osa Jeesuksen rukousta Getsemanen puutarhassa – vain hetkeä ennen kuin hänet vangittiin, ristiinnaulittiin ja kuoli syntiemme tähden. Jeesuksen rukous päättyi sanoihin: Sinun sanasi on totuus.

Minkä varaan sinä asetat itsesi kuoleman ja koronakriisinkin edessä? Jeesus lepäsi Jumalan sanassa, joka on totuus. Sana on täydellisen luotettava. Se kertoo perimmäisen, ikuisen totuuden Jumalasta, armosta, rakkaudesta, pelastuksesta ja ikuisesta elämästä.

Jeesukselle Jumalan sanan luotettavuus ja kestävyys oli itsestään selvyys. Jeesushan oli elävä Sana, joka tuli Isän luota. Hän tiesi saman myös inhimillisenä ihmisenä. Jumalaan, kaiken Luojaan saattoi luottaa kokosydämisesti – silloinkin, kun paha ja kuolema näytti saavan ensimmäisen erävoiton.

Vaikka maailma olisi täynnä pimeyttä, pahuutta, epäoikeudenmukaisuutta ja kuolemaa, se ei kertoisi mitään Jumalasta. Langennut maailma ja ihminen ei ole enää virheetön Jumalan kuva. Sen sijaan Jumalan sana kertoo avoimesti, suoraan ja luotettavasti, kuka Jumala on.

Jeesukselle tämä oli itsestään selvyys. Sen sijaan me katsomme maailmaa ja ajattelemme sen olevan suora kuva Jumalasta, jos sellaista ylipäätään on. Se syöksee meidät epätoivoon.

Mutta kun katsomme Jumalaan hänen Sanansa valossa, saamme olla turvallisella mielellä. Jumala pitää kiinni joka ikisestä lupauksesta. Hän vie meidät kotiin pimeän maailman halki. Jeesus itse on tuo tie kotiin ja Jumalan sana on tuon tien viitoittaja.

Voiko Raamattuun luottaa?

Mutta epäuskoinen ihminen horjuu epävarmana. Paljon on kysymyksiä. Onko Raamattu totuus? Onko se Jumalan Sana? Voimmeko aivan oikeasti rakentaa elämämme Jumalan Sanan varaan ja vieläpä ikuisuutemme? Löydämmekö me Sanan opastamana perille kotiin?

Nykyään moni ajattelee, että Raamatusta voi olla ihan mitä mieltä tahansa ja sitä saa tulkita miten tahtoo – jopa kirkossa. Tämä on aikamme todellisuutta. Jokaisella on ajattelun, mielipiteen ja uskonnon vapaus.

Niinpä Raamattuun suhtaudutaan hyvin eri tavoin: toisille se on satukirja, toisille vanhanaikainen ja ahdistava musta kirja, joillekin mielenkiintoinen ja jopa elämää avaava, joillekin Raamattu on aikakausittain muuttuvaa ihmisen pohdintaa Jumalasta, mutta on niitäkin ihmisiä, joille se on pyhä Jumalan Sana ja elämän ainoa luotettava opas.

Mitä sinä ajattelet Raamatusta?

Sinun sanasi on totuus, sanoi Jeesus. Vasta Raamatun tarkka tunteminen avaa aidon mahdollisuuden arvioida sitä. Monilla on todella suorastaan naurettavia ja naiiveja mielikuvia Raamatusta ilman juuri mitään omakohtaista tutustumista.

Ennen kuin Raamattua voi arvostella, on tutustuttava siihen syvällisesti. Se onkin vuosien rupeama. Mutta siitä tulee varmasti suuri seikkailu, joka ei jätä kylmäksi. Moni kiperäkin kysymys voi saada vastauksen Raamatun lehdillä.

Raamattua voi tutkia ja lukea hyvin ulkokohtaisesti, jolloin se jää aina etäiseksi. Raamatun perusidea on, että se on tarkoitettu juuri sinun elämääsi ja sen moniin eri tilanteisiin ja kysymyksiin. Jos Raamattu saa puhutella meitä, se voi koskettaa syvälle sydämeen ja yllättäen huomaat, että oletkin Jumalan puhuteltavana.

Yksityisesti meillä on vapaus suhtautua Raamattuun, miten haluamme. Mutta entä sitten kristillinen seurakunta tai kirkkokunta kuten meidän ev.lut. kirkkomme? Viime aikoinahan on puhuttu paljon kirkon moniäänisyydestä ja erilaisista raamatuntulkinnoista. Toisaalta sanotaan, että moniäänisyydelle on tilaa, mutta usein käytännössä näyttääkin siltä, että nimenomaan perinteinen tapa ymmärtää Raamattua on hyvin epätoivottavaa. Raamattu ei olisikaan enää Jumalan sanaa. Mutta kuka niin väittää? Jumala, ihminen vai saatana?

Mitä Raamattu itse sanoo itsestään ja sen tulkinnasta?

Sanooko Jumala, että jokainen saa tulkita hänen Sanaansa miten lystää? Ei sano! Kyllä Jumalan sana on pääsääntöisesti hyvin yksiselitteistä ja ymmärrettävää. Jumala puhuu nimenomaan tavallista arkikieltä meille ihmisille, jotta ymmärtäisimme.

Raamatussa Jumala puhuu meille. Se sisältää paljon suoraa Jumalan puhetta tyyliin ”Minä olen Herra, sinun Jumalasi, sinulla ei pidä olla muita jumalia”. Raamatussa myös on paljon kuvauksia siitä, miten Jumala toimii käytännössä tämän maailman keskellä – yksilöiden, perheiden, sukujen ja kansojen kohdalla. Raamatun itseymmärrys on, että se on Luojan puhetta, Jumalan Sana meille ihmisille.

Raamattu ei ole kunkin ajan pohdintaa, millainen Jumala mahtaa olla. Päinvastoin. Jumala puhuu kaikkien aikojen ihmisille ikuista, muuttumatonta totuutta. Kristinusko on nimenomaan ja yksinomaan Jumalan ilmoitusta itsestään ja tahdostaan.

Koko Raamattu on Pyhän Hengen innoittama ja johtama. Ja kuten Jeesus sanoi: Sinun sanasi on totuus. Raamattu on kirja, jossa Jumala puhuu jokaisen Sanansa kautta.

Entä mitä Kirkkolaki ja Kirkkojärjestys sanovat Raamatusta?

Moderni kirkkomme sanoo, että kukin voi tulkita Raamattua miten huvittaa. Näin väittävät valehtelevat vastoin Jumalan pyhää Sanaa ja kirkkomme virallista, lakiin ankkuroitua oppia ja perustaa.

KIRKKOLAKI 1 ja 2 §:

Suomen evankelis-luterilainen kirkko tunnustaa sitä Raamattuun perustuvaa kristillistä uskoa, joka on lausuttu kolmessa vanhan kirkon uskontunnustuksessa sekä luterilaisissa tunnustuskirjoissa. (1 §) Tunnustuksensa mukaisesti kirkko julistaa Jumalan sanaa. (2 §).

KIRKKOJÄRJESTYS 1 §:

Suomen evankelis-luterilainen kirkko tunnustaa kristillistä uskoa, joka perustuu Jumalan pyhään sanaan, Vanhan ja Uuden testamentin profeetallisiin ja apostolisiin kirjoihin

Kirkko pitää korkeimpana ohjeenaan sitä tunnustuskirjojen periaatetta, että kaikkea oppia kirkossa on tutkittava ja arvioitava Jumalan pyhän sanan mukaan.

Vastaavasti pappislupauksessa vihittävä pappi antaa pyhän lupauksen Jumalan ja ihmisten edessä: Tahdon pysyä Jumalan pyhässä sanassa ja siihen perustuvassa evankelis-luterilaisen kirkon tunnustuksessa. En julkisesti julista tai levitä enkä salaisesti edistä tai suosi sitä vastaan sotivia oppeja.

Selkeä johtopäätös on siis tämä: Kirkkolaki määrittää, että kirkon perustuslaki on Raamattu, joka on Jumalan pyhä Sana. Se on kaiken auktoriteetti. Kirkko seisoo varassa. Kirkon tehtävä on julistaa Jumalan Sanaa – ei ihmisten ajatuksia tai toiveita.

Jokainen piispa, pappi tai muu kirkon työntekijä tai jäsen, joka väittää muuta, on eksynyt ja eksyttää muita. Silloin sokea taluttaa toistaa sokeaa. He ovat vääriä, petollisia paimenia, jotka ovatkin susien palkkalistoilla. He paimentavat lampaita susien surmattaviksi ja syötäväksi. Kun ihminen eksyy pois Jumalasta, hän on vaarassa joutua ikuiseen kadotukseen. Se on pahinta, mitä kukaan voi toiselle tehdä.

Raamatussa varotetaan alusta loppuun saakka vääristä profeetoista ja vääristä paimenista ja opettajista. Sen sijaan Hyvän Paimenen ääni kuuluu Jumalan pyhässä Sanassa. Sitä ei tarvitse kyseenalaistaa, koska se ruokkii, ravitsee, hoitaa ja vahvistaa ihmisen sisintä. Tässä ihanassa todellisuudessa minä ja miljoonat muut uskovat elämme – läpi aikakausien.

Kirkko voi siis olla eksyttäjä ja pahan palveluksessa. Näin kävi katoliselle kirkolle. Nyt liberaali luterilainen kirkko seuraa samoissa askelissa hieman erilaisessa kaavussa.

Luterilaisen uskonpuhdistuksen ja tunnustuskirjojen käsitys Raamatusta

Kun luterilainen kirkko syntyi 1500-luvulla, laadittiin luterilaiset tunnustuskirjat, joissa vedettiin rajaa vääristyneitä kirkollisia päätöksiä, tapoja ja oppeja vastaan. Uskonpuhdistusta tarvittiin, koska kirkko oli menettänyt raamatullisen uskonsa ja kristillisen elämänsä. Uskonpuhdistus merkitsi paluuta Raamattuun, pölyjen pyyhkimistä ja Jumalan Sanan nostamista korokkeelle.

Keskeisenä luterilaiset tunnustuskirjat pitävät evankeliumia, hyvää sanomaa Vapahtajasta Jeesuksesta Kristuksesta, joka sovitti syntimme Golgatan ristillä ja joka nousi kuolleista kolmantena päivänä. Tämän evankeliumin voimasta mekin elämme yhdessä hänen kanssaan – ei vain tässä ajallisessa elämässä vaan iankaikkisesti.

Aidossa luterilaisuudessa evankeliumi on kaiken perusta. Entä Raamatun opetus kristillisestä moraalista?

Luterilaisissa tunnustuskirjoissa sanotaan kristillisestä moraalista, laista seuraa:

”Me uskomme, opetamme ja tunnustamme, että laki on se jumalallinen oppi, joka opettaa, mikä on oikein eli mikä on Jumalalle mieluista; se nuhtelee kaikesta, mikä on syntiä ja Jumalan tahdon vastaista.”, s. 439 (Yksimielisyyden ohje. Tiivistelmä)

”Laki on annettu ihmisille kolmesta syystä:

  1. se pitää hillittömiä ja tottelemattomia ulkonaisesti kurissa,
  2. se opettaa ihmiset tuntemaan heidän syntinsä,
  3. se on uudestisyntyneille varmana ohjeena, jonka mukaan heidän tulee järjestää ja suunnata koko elämänsä”

”Edellä sanotun perusteella me hylkäämme vahingollisena, kristillisen siveellisyyden ja oikean jumalisuuden vastaisena sellaisen harhaopin, jonka mukaan lakia (eli kristillistä moraalia) ei edellä selostetulla tavalla pitäisi saarnata kristityille”, s. 440−441.

Johtopäätös

Raamattu ja luterilaisen kirkkomme tunnustus sitoutuvat yksiselitteisesti Raamatun opettamaan kristilliseen uskoon ja moraaliin, kaikessa.

Raamattu on kirkon omien säännösten mukaan kirkon perustuslaki. Raamattua ei tule tulkita omavaltaisesti vaan luterilaisten tunnustuskirjojen ohjeen mukaisesti: evankeliumi on kaiken keskus ja Jumalan moraalilaki on pätevä ja kirkkoa velvoittava kristillisyyden normi läpi aikojen.

On vain yksi pyhä kirja, Raamattu ja vain yksi pätevä tapa tulkita sitä kirkossamme.

Suhtautuminen Raamatun vähättelyyn ja vääristelyyn

Entä miten pitäisi sitten suhtautua niihin paimeniin ja teologeihin, jotka sanovat…

  • Ei ole väliä, onko Jeesus neitseestä syntynyt Jumalan Poika vai ei…
  • Ei ole väliä, onko hän todella sovittanut syntimme tai noussut kuolleista…
  • Raamatun opetus moraalista ei ole enää voimassa…
  • Jeesus oli vain poikkeuksellinen ihminen, hän ei ollut Jumala, joka tuli keskellemme…

Raamatun, Jeesuksen ja kirkkomme virallisen tunnustuksen ohje on selvä: hylätkää nuo väärät ajatukset, tulkinnat ja opetukset. Niissä ei kuulu Hyvän Paimenen ääni, joka rakastavasti haluaa varjella sinut pahasta, puhdistaa, parantaa ja pelastaa sinut.

Pimeyttä ja ristiriitoja

Jeesus lausui tuon ajatuksensa – Sinun sanasi on totuus – viimeisenä yönä ennen hänen ristiinnaulitsemista Getsemanen puutarhassa. Hetkeä myöhemmin ylipappien lähettämät vartijat tulivat ja vangitsivat Jeesuksen yön pimeydessä.

Pimeys sai hetkeksi näennäisen vallan. Ylipapit, silloinen kirkolliskokous (huom!!!) ja maallinen hallitusvalta tuomitsivat Jeesuksen. Saako pimeys myös meidän aikanamme vallan, niin että Jeesus vangitaan, häväistään, naulitaan ristille ja haudataan pois näkyvistä?

Missä on piispojen, tuomiokapitulien ja monien kirkkoherrojen Sanasta nouseva julistus synnistä, sovituksesta, kääntymyksestä, uskosta ja uudesta elämästä Kristuksessa? Ainakaan minä en ole juurikaan sellaista kuullut. Ehkä sinä olet.

Jeesus, hänen sanansa ja Raamattu ovat aina herättäneet ristiriitoja. Meidän aikanamme varotaan, ettei ketään loukata uskonnollisilla kysymyksillä. Siksi on suurena houkutuksena, että Raamatun opetus muutetaan aivan toisenlaiseksi. Jumala on rakkaus, joka hyväksyy kaiken. Raamattu on hieno tarina-aitta, josta voi valita mieleisensä tarinan ja tulkita sitä miten haluaa. Meille julistetaan ”kaikille hyvän mielen -evankeliumia”, joka kuitenkaan ei ole se todellinen, oikea, pelastava ja parantava evankeliumi.

Ylpeä, syntinen ihminen loukkaantuu totuuden edessä

Raamattu sanoo, että Jeesus on loukkauskivi, johon monet kompastuvat. Loukkaannutko sinäkin Jeesukseen, joka sanoo: Herra, sinun sanasi on totuus!

Kun Jumalan laki kipeästi paljastaa syntisyytemme, evankeliumi tuo meille armon ja uuden elämän. Jos kiellämme lain, emme tarvitse armoa ja jäämme synteihimme.

Voimme ylpeydessämme torjua Sanan kohdallamme nyt ajassa, mutta iäisyyden alkaessa olemme tuon Sanan edessä vääjäämättömästi. Vielä nyt Sanan tarkoitus on murentaa ylpeytemme, jotta kohtaisimme totuuden itsestämme ja Jumalasta sekä saisimme osaksemme armon, uudistumisen ja pelastuksen. Viimeisellä tuomiolla Sana tuomitsee meidät, ellemme ole jo suostuneet tuomittaviksi Jeesuksen ristin juurella. Jumala on rakkaus ja pyhä.

Jumalan Sana yhteyden perustana ja kristityn tuntomerkkinä

Tunnettu tosiasia on, että kristikunta ei ole yhtä. Mutta mikä voisi olla tuon yhteyden perusta? Jeesus sanoi: ”Sinun sanasi on totuusMinä olen ilmoittanut sinun sanasi heille”.

Yhteyden perusta Jeesuksen mukaan on Jumalan Sana. Jeesus rukoili vielä”Pyhitä heidät totuudella, joka on sinun Sanasi”. Jumalan Sana on Jeesuksen opetuslasten luovuttamaton tunnusmerkki. Vain sen varaan voi rakentua tuo yhteys, josta Jeesus puhui.

Aito, Jumalan tarkoittama ja siunaama yhteys on vain siellä, missä kunnioitetaan Raamattua pyhänä, täytenä Jumalan sanana. On myös näennäistä nimikristillistä yhteyttä, ekumeniaa, jossa Raamatun totuudet lakaistaan hyvin nopeasti maton alle ja korvataan tosiasiassa humanismilla. Olepa tarkkana!

Jeesus puhui myös maailman vihasta: ”Minä olen ilmoittanut heille sanasi, ja he ovat saaneet osakseen maailman vihan, koska eivät kuulu maailmaan.” Jumalan Sanaan uskova ihminen, Jumalan lapsi ei viime kädessä elä maailman ehdoilla ja sen ihanteiden mukaan, vaikka elääkin sen keskellä. Syvimmiltään hän kuuluu Jumalan ikuiseen valtakuntaan.

Jumalan lasten tulee rakastaa Jumalan Sanaa, mutta maailman lapset vihaavat sitä. Jeesus ei rukoillut, että Jumalan lapset ja maailman lapset olisivat hengellisesti yhtä. Se olisi luonnotonta, koska heillä on eri isä, erilaiset arvot ja elämänihanteet. Jumalan lasten tulee vaalia ja hoitaa keskinäistä yhteyttä – siinäpä sitä haastetta riittää – ja kutsua kaikkia ihmisiä mukaan tähän elämänyhteyteen.

Jumalan Sanan varassa kohti kuolemaa

Sinun sanasi on totuus. Sen varaan Jeesus asettautui ehdottomalla tavalla. Jeesus lyötiin ristille, koska Jeesus itse tuon totuuden ruumiillistumana herätti maailman tappavan vihan.

Ironista oli lopulta se, että maailman viha surmatyöllään täytti Raamatun ilmoituksen Messiaan uhrikuolemasta ja tuolla teollaan paljasti ihmisen syvän kapinallisuuden ja vihan omaa Luojaansa vastaan, kuten Raamattu opettaa meille niin karulla tavalla.

Jeesus seisoi totuuden takana kuolemaan saakka. Hänen seuraajansa apostolit ja miljoonat muut kristityt ovat olleet valmiita kärsimään, taistelemaan ja jopa kuolemaan totuuden puolesta. He taistelivat rakkauden asein ihmisyyden puolesta, elämän puolesta – pimeyttä ja tuhovoimia vastaan.

Kansakuntamme isät ja äidit uhrautuivat Jumalan Sanan varassa

Suomi, pieni kansakuntamme joutui aikanaan suuren Neuvostoliiton hampaisiin, joka uhkasi tuhota kotimme, isänmaamme ja kristillisen uskomme. Monet miehet ja naiset joutuivat uhrautumaan rakkaiden ihmisten, perusarvojemme ja tulevaisuutemme puolesta.

Monet kaatuivat taisteluissa, monet haavoittuivat fyysisesti ja psyykkisesti. Mutta heidän uhrinsa ei ollut turha. Suomi säilytti itsenäisyytensä ja käänsi vaikeat vuodet lopulta voimakkaaksi taloudelliseksi kasvuksi ja hyvinvoinniksi. Vaikeat vuodet laittoivat koko kansakunnan polvilleen. Jumala kuuli rukoukset ja teki ihmeen. Kuten Psalmissa sanottiin: ”Herra käänsi Siioinin kohtalon, se oli meille kuin unta. Suuret ovat Herramme teot. Jotka kyynelin kylvävät, ne riemuiten korjaavat”.

Tänään olemme koronakriisin keskellä. Missä ovat isät ja äidit, jotka johtavat kansamme polvirukoukseen Herran edessä? Ei näy eikä kuulu. Sen sijaan päättäjät vaikenevat Jumalasta kuoliaiksi. Ennemmin koko maa ajetaan perikatoon ja jälkilaskua maksetaan useita vuosikymmeniä. Mutta sekin jää maksamatta, sillä uutta on tulossa. Mitä tarvitaan, että kansamme kääntyy hänen puoleensa, jonka Sana on Tie, Totuus ja Elämä?

Jumalan Sana kutsuu meitä

Meitä kutsutaan olemaan oman aikamme rohkeita vastuunkantajia, jotka taistelevat rakkauden ja totuuden puolesta. Arkielämässä saamme kulkea lähimmäisten rinnalla, antaa aikaa, taitoja, läsnäoloa ja varoja tarvitseville.

Meitä kutsutaan olemaan ihmisiä, jotka luottavat Jumalan ja Jeesuksen sanaan. Silloin kohtaamme rehellisesti oman pienuutemme ja turvaudumme suureen Jumalaan. Ihminen on ihminen vain Luojansa edessä. Kun katsomme Luojaamme, voimme ymmärtää olemassaolomme tarkoituksen, turvan ja tulevaisuuden.

Jumalan Sana kantaa kaiken keskellä ja vie varmasti perille

Kaiken keskellä – koronakriisin, tavallisen arjen, ilojen ja surujen keskellä, hajaannuksen ja luopumuksen keskellä – saamme katsoa Vapahtajaamme, joka rukoili: ”Pyhä Isä, suojele heitä nimesi voimalla. Pyhitä heidät totuudella. Sinun sanasi on totuus.”

Totuus on ainoa turvallinen ja kestävä perusta tälle elämälle. Totuus vie meidät perille kotiin, jonne ikävöimme. Totuus on Jumala ja hänen pyhä Sanansa, jonka ydin on Kristuksessa ja ristintyössä.

Niinpä me saamme katsoa Vapahtajaan luottavaisesti: ”Häneltä me saamme perinnön, joka ei turmellu, ei tahraannu, eikä kuihdu. Se on varattuna meille taivaissa ja voimallaan Jumala varjelee meidät uskossa niin että me saavutamme pelastuksen”. (1 Piet 1:4)

Tartu totuuden Sanaan ja kaikkiin Jumalan lupauksiin, niin sinulla on Kristuksessa Jeesuksessa ajallinen turva ja ikuinen elämä.

 

RUKOUS

Taivaallinen Isä, kiitos, että sinun Sanasi on totuus.
Opeta meitä rakentamaan elämämme sen varaan.

Kiitos ihmisistä, jotka taistelevat nimesi voimassa elämän ja totuuden puolesta.
Anna meillekin uskoa ja rohkeutta julistaa Sanaasi.
Anna meillekin rakastavaa alttiutta palvella sinua ja lähimmäisiämme.

Pyhitä meidät Sanallasi ja vie meidät perille taivaan kotiin!

Aamen.