4 Adventti

NELJÄS ADVENTTISUNNUNTAI: Herran syntymä on lähellä

 

Evankeliumi:  Matt. 1:18-24

Maria, Jeesuksen äiti, oli kihlattu Joosefille. Ennen kuin heidän liittonsa oli vahvistettu, kävi ilmi, että Maria, Pyhän Hengen vaikutuksesta, oli raskaana.

Joosef oli lakia kunnioittava mies mutta ei halunnut häpäistä kihlattuaan julkisesti. Hän aikoi purkaa avioliittosopimuksen kaikessa hiljaisuudessa.

Kun Joosef ajatteli tätä, hänelle ilmestyi yöllä unessa Herran enkeli, joka sanoi: ”Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa Mariaa vaimoksesi. Se, mikä hänessä on siinnyt, on lähtöisin Pyhästä Hengestä. Hän synnyttää pojan, ja sinun tulee antaa pojalle nimeksi Jeesus, sillä hän pelastaa kansansa sen synneistä.”

Tämä kaikki tapahtui, jotta kävisi toteen, mitä Herra on profeetan suulla ilmoittanut: – Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, ja hänelle annetaan nimeksi Immanuel – se merkitsee: Jumala on meidän kanssamme.

Unesta herättyään Joosef teki niin kuin Herran enkeli oli käskenyt ja otti Marian vaimokseen.

 

 

SAARNA

 

Joulun tunnelmaa kirkoista

Jeesuksen syntymäjuhla on jälleen lähellä. Joulun tunnelmaa varjostaa lähes lumeton maa ja maailmamme epävakaus. Saamme silti toivoa, että alkuviikosta lumihiutaleita voisi jälleen leijailla valaisemaan maata. Saamme myös luottaa siihen, että lopulta Jumala tuo rauhattomuuden tilalle hänen rauhansa.

Ja vaikka kävisi niin, että joulu olisi musta, saamme muistaa: kun Jeesus syntyi Betlehemissä, ei sielläkään ollut lunta. – – – Joulun ei siis pitäisi olla kiinni lumesta tai mistään ulkonaisesta, mutta silti – meillä on tietty, tunnelmallinen kuva joulusta. Tuota joulun tunnelmaa haetaan usein myös kirkoista. Viime viikon sunnuntai oli erityinen kauneimpien joululaulujen päivä. Kävijämäärältään juuri kauneimmat joululaulut lienevät vuoden suosituin kirkkopäivä.

Kristillisyys ja hengelliset joululaulut ovat onneksi yhä osa suomalaista perinnettä. Näissä hengellisissä lauluissa onkin merkillistä voimaa, joka koskettaa sydämiä ja nostaa mieliä oikean joulun tuntuun. Silti – kristinuskossa joulu ei ole kaiken keskuksena vaan pitkäperjantai ja pääsiäinen. Miksi ihmiset eivät silloin ole liikkeellä niin runsain mitoin?

Vaikka ihmisten sydämissä on kaipausta Jumalan puoleen, ajattelen, että meidän joulumme on aikalailla kiiltokuvamainen. Jeesus-vauva syntyy kullalla ja kimalluksella koristeltuun talliin ja seimeen. Kaikki näyttää hohdokkaalle ja samalla niin harmittomalta. Jeesus-vauva kelpaa kaikille. Hän ei saarnaa mitään – ei vaadi kääntymykseen, ei puhu rististä, ei kuolemasta eikä ylösnousemuksen ihmeestä. Hän on vain suloinen pikku vauva.

 

Historiallista todellisuutta nykyhetkessä

Jeesuksen syntymä onkin monille kuin vain kaunis satu. Toisinaan jopa jotkut kirkon johtajat, julistajat ja yliopistojen teologiantutkijat viestittävät samaa. Sillä ei olekaan merkitystä, oliko Jeesus todella Jumalan Poika, itse Jumala, joka tulee ihmiseksi keskellemme. Heidän mukaansa sillä ei ole merkitystä, onko uskontunnustuksemme totta: se, että Jeesus syntyy neitseestä, kuolee sovittavan ristinkuoleman ja nousee ylös kuolleista. Kaikki on vain legendaa, johon kätkeytyy jotain kaunista ja esimerkillistä.

Mutta – heistä riippumatta Jeesuksen syntymä on sittenkin paljon enemmän kuin legenda tai satu. Kristinuskossa erityisen tärkeää on sen historiallisuus ja luotettavuus. Jumala, joka on luonut maailman ja antanut elämän, toimii todellisessa historiassa, konkreettisella tavalla, meitä ihmisiä koskettavalla tavalla, tänäänkin.

Jeesus on varmasti historiallinen henkilö, siitä jopa tutkijat ovat yksimielisiä. Hänestä on huomattavan paljon historiallisia todisteita. Kysymys ei ole sadusta vaan todellisuudesta. Kuitenkaan Jeesuksen inhimillinen historiallisuus ei ole vielä se olennaisin ydin. Ydin on se

  • kuka hän todella on
  • mitä hän sanoi ja teki
  • mikä on hänen ristinkuolemansa ja ylösnousemuksensa ajaton merkitys.

Koko Raamattu todistaa vahvasti ja yksimielisesti: Messias on enemmän kuin vain ihminen. Hänessä itse Jumala tulee luomakuntansa ja kansansa keskelle. Hän on Immanuel – Jumala meidän kanssamme. Hän on Jeesus, joka kirjaimellisesti tarkoittaa suomeksi käännettynä: Herra pelastaa tai Herra on pelastus.

Tätä olennaisinta ydintä Vapahtajassamme ihminen ei pysty tutkimaan mikroskoopilla, magneettikuvauksella, dna-analyysilla tai vanhojen asiakirjojen uudelleen tulkinnalla. Meillä ihmisillä itsellämme ei ole mitään välitöntä keinoa varmistua siitä, onko Jeesus ihmiseksi tullut Jumala vai ei. Sama pätee siihen kysymykseen, onko Jumalaa olemassa vai ei.

Ainoa välitön tapa on se, että Jumala itse ilmaisee itsensä ja vakuuttaa omasta todellisuudestaan kunkin ihmisen sydämelle. Sinäkin voit varmistua asiasta vain niin, että Jumala ilmoittaa tämän sinulle henkilökohtaisesti. Kristillinen usko ja Jumalan todellisuus on tarkoitettu omakohtaisesti koettavaksi ja elettäväksi.

Välillisiä viitteitä Jumalan olemassaolosta ja Kristuksen erityisestä jumalallisesta luonteesta on paljonkin: Jeesuksen syntymä, elämä, julistus, ristinkuolema ja ylösnousemus ovat maailmanhistorian merkittävin tapahtumaketju, joka on muuttanut miljoonien ihmisten ja monien yhteiskuntien elämää – konkreettisesti.

Kristillisen kirkon syntymä, miljoonat uskovat läpi historian, Raamatun kääntäminen tuhansille kielille ja sen myötä kirjakielen luominen ja luku- ja kirjoitustaidon opettaminen, koululaitos, lähimmäisen rakkaus, sosiaalinen auttamistyö, sairaanhoito, ihmisarvo jne. ovat pitkälti juuri tämän Vapahtajan sanoman ja voiman synnyttämää. Hänen mukaansa on ajanlaskumme. Astumme pian vuoteen 2017 jälkeen Kristuksen syntymän. Tuo vuosi tuonee mukanaan paljon vaikeuksia ja pimeyttä. Mutta silti pimeyden keskellä loistaa kirkas valo. Meillä on suuri toivo:

Joulun suuren ilosanoman myötä maailman keskellä versoaa mullistava rakkaus, elämä ja toivo Kristuksessa Jeesuksessa – juuri niin kuin Jesajan kirjan ennustus lupaa: Vain lyhyt aika enää ja Libanonin vuoret muuttuvat hedelmätarhaksi, kuurot kuulevat, sokeat näkevät, kurjat riemuitsevat ja köyhimmät iloitsevat Herrasta.

Tämä prosessi on käynnissä pimeän maailman keskellä. Prosessi on kesken, työtä riittää, mutta kerran Jumalan kirkkaus täyttää maan. Vapahtajan syntymä koskettaa meitäkin. Jeesus ei ollut vain Israelin kansan vapahtajaksi vaan koko maailman – kuten Roomalaiskirjeessä meille kerrottiin: Riemuitkaa kansat, kiittäkää Herraa, ylistäkää Häntä, kansakunnat! Iisain juuresta nousee verso, joka kohoaa kansojen hallitsijaksi.
Häneen kansat panevat toivonsa.

 

Elämän salaisuus avautuu Jeesuksessa Kristuksessa

Mekin olemme tämän Vapahtajan syntymän sanoman äärellä jälleen kerran. Jeesus on Immanuel, Jumala meidän kanssamme. Hän syntyy karun tallin tai jopa kallioluolan seimeen, mutta hän varttuu aikuisuuteen ja astuu siihen tehtävään, jota varten hän syntyi. Hän opettaa elämän oikeasta ja väärästä, Jumalan Sanan mukaisesti – siitä, mikä on todellista rakkautta ja elämää. Hän varoittaa meitä ihmisiä kulkemasta pimeydessä – itsekkäästi, tämän maailman valheita ja houkutuksia kuunnellen.

Hän kehottaa kääntymään elävän Jumalan puoleen – saamaan syntimme anteeksi ja saamaan sydämeemme Jumalan Pyhän Hengen, tuon Hengen, joka vakuuttaa läsnäolonsa kautta, että Jumala on ja että Hän on meidän kanssamme Kristuksessa Jeesuksessa.

Hänen seimensä ääreen olemme pian asettumassa. Hänen syntymäänsä me muistamme. Hänen syntymäjuhlaansa me odotamme. Hänen ääntänsä me kaipaamme. Hänen läheisyyttä me ikävöitsemme. Ja hänen läsnäolossaan voimme löytää juuri sen olennaisen, mistä joulussa on kysymys. Sitä julistavat kauneimmat joululaulut ja myös tämän päivän virret.

Jumala tulee lähelle sinua ja minua. Koko olemassaolon, elämän ja rakkauden salaisuus avautuu hänessä. Elämä voi saada uuden suunnan. Ihminen saa äärettömän arvon ja tarkoituksen. Sattuma saa väistyä. Tarkoitus saa tulla sijaan.

 

Läpi elämän haasteiden Vapahtajan kanssa

Kun ihmiskunta yhä kääntää Luojalleen selkänsä, se menettää turvan ja syvimmän mielekkyyden. Maailmassa on tapahtunut, tapahtuu ja tulee tapahtumaan paljon käsittämätöntä pahuutta. Ennen kirkasta aamunkoittoa tulee syvä pimeys. Kärsimys ja kuolema ovat osa tätä maailmaa. Niiden läpi ja kautta meidän on kuljettava. Joko yksin – tai yhdessä hänen kanssa, joka on Immanuel – Jumala meidän kanssamme.

Yhdessä Jumalan kanssa voimme kulkea läpi syvimmänkin kärsimyksen – ei tyynesti ja eheästi vaan särkyneinä, mutta sittenkin turvassa, suuremmissa käsissä. Käsissä, jotka kerran tulevat kokoamaan särkyneen ja pyyhkimään pois joka ainoan kyyneleemme.

Tätä todellista toivoa meille julistaa Roomalaiskirjeen teksti, jossa sanotaan: Toivon Jumala täyttäköön ilolla ja rauhalla teidät, jotka uskotte, niin että teillä Pyhän Hengen voimasta olisi runsas toivo. Tämä on rukous ja rohkaisu, jonka saamme ottaa vastaan ja levätä siinä, koska kristillisen toivon perusta ei ole ihmisessä vaan Jumalan Hengen voimassa.

Sitä voimaa ja toivoa me tarvitsemme koko elämämme matkan ajan – kuten myös Jeesuksen äiti Maria ja kasvatti-isä Joosef – jotka hekin kulkivat samaa ihmisyyden epävarmuuden ja kärsimyksen tietä. Maria otti vastaan suuren tehtävän, joka johti välittömästi suuriin vaikeuksiin. Kuka onkaan lapsen isä? Juutalaisen lain mukaan avionrikkoja tuli surmata.

Varmasti tietty epävarmuus sävytti Joosefin ja Marian suhdetta läpi koko avioliiton. Vaikka enkeli ilmestyi Joosefille ja vakuutti Marian luotettavuutta, inhimillisesti Joosef saattoi joutua kamppailemaan asian kanssa ja kuulemaan monia nokkelia syrjähuomautuksia Jeesuksen alkuperästä. Syvimmän totuuden tunsi vain se, jolle Jumala sen ilmaisi ja jonka sydän oli avoin Jumalan ilmoitukselle, Jumalan pyhälle sanalle.

Ja vaikka Marian ja Joosefin tie oli rosoinen ja vaikea, Jumalan Sana ja läsnäolo kantoivat heidät perille siihen kirkkauteen ja täyttymykseen, jota kohti mekin olemme kulkemassa – siinä turvassa, että Jeesus on Jumala meidän kanssamme, Vapahtajamme ja pelastajamme.

 

Aito joulun tunnelma

Niin – miten me voisimme löytää joulun todellista tunnelmaa ja saada sydämiimme tuon rauhan, jonka vain Jumala meidän kanssamme voi ihmiselle antaa? Ehkä meidän tulisi jättää kullan kimallus, ylensyönti, kohtuuton lahjojen ostaminen niille, joilla on jo kaikkea.

Seimen lapsi, Jeesus antoi hyvän neuvon: Kun järjestät juhlia, kutsu sinne niitä, joilla ei ole mitään. Heidät, jotka ovat köyhiä. Heidät, joilla ei ole ystäviä. Heidät, jotka ovat sairaina. Ja jos he eivät voi tulla luoksesi, mene sinä heidän luokseen, vaikka kaikkein karuimpiin luoliin ja asumuksiin. Varaa aikaa aitoon kohtaamiseen, kuuntele, rakasta, osoita välittämistä. Tapaa heitä uudelleenkin.

Saat toki myös itse levähtää ja viettää aikaa läheistesi kanssa. Saat iloita lasten riemusta, hyvästä ruuasta, jouluisesta musiikista ja kynttilöiden tuikkeesta. Ota myös Raamattu käteesi. Lue sitä. Tule joulukirkkoon. Odota ja ihmettele Marian tavoin kaikkea sitä, mitä tapahtuu. Asetu kertomusten henkilöiden asemaan. Kuuntele, mitä Jeesus sanoo. Katso, mitä hän tekee. Tule ehtoollispöydän ääreen ottamaan vastaan Jeesuksen armoleipä ja anteeksiantamuksen viini Kristuksen sovitusveren voimassa.

Jeesus on Jumala meidän kanssamme. Hän on Jumalan kasvot. Hän on Jumalan ääni. Hän on Jumalan kädet ja jalat. Hän on Jumalan iankaikkinen sydämen rakkaus sinua kohtaan. Ja kun saamme tulla Jumalan kohtaamiksi, voimme olla kuten Maria, joka suostui kallisarvoiseen tehtävään, vaikka ei sen suuruutta ja vaikeutta ymmärtänyt, taikka kuten Joosef, joka unesta herättyään teki juuri niin kuin Herran enkeli oli käskenyt, Jumalan Sanan mukaisesti.

 

 

Rukoilemme:

Rakas Taivaallinen Isämme.
Kiitos, että et milloinkaan jätä meitä yksin.
Kiitos, että aina tulet meidän luoksemme Jeesuksessa Kristuksessa, meidän Vapahtajassamme.

Kiitos, että annat syntimme anteeksi hänen nimensä tähden.
Kiitos, että annat rauhan sydämiimme.
Kiitos, että yhä uudelleen herätät meidät näkemään lähimmäisemme ja autat rakastamaan heitä.

Kiitos, että saamme levätä silloin kun olemme väsyneitä.
Kiitos, että aina kuulet rukouksemme ja vastaat tahtosi mukaisesti.

Pyhä Herra. Ole kanssamme tänäkin jouluna.
Auta meitä iloitsemaan yksinkertaisin sydämin sinun syntymästäsi.
Anna meille syvintä joulumieltä ja suo meidän jakaa suurinta ilosanomaa kaikkien kanssa.

Kiitos, että sinä olet iankaikkinen elämä.
Sinun turviisi jätämme itsemme, läheisemme ja kaikki ihmiset.

Ole kiitetty ja ylistetty, aina ja iankaikkisesti.
Aamen.