1 Paastonajan su: Jeesus – kiusausten voittaja

JEESUS, KIUSAUSTEN VOITTAJA (1 paastonajan sunnuntai)

 

Ensimmäisen paastonajan sunnuntain keskeinen aihe on kertomus Jeesuksen kiusaamisesta autiomaassa. Häntä houkuteltiin pettämään kutsumuksensa, mutta hän voitti kiusaukset. Kiusaaja ei jätä rauhaan ketään nykypäivänkään ihmistä, mutta apumme on Kristus, kiusausten voittaja.

 

 

EVANKELIUMI: Matt. 16: 21-23

Jeesus alkoi puhua opetuslapsilleen, että hänen oli mentävä Jerusalemiin ja kärsittävä paljon kansan vanhimpien, ylipappien ja lainopettajien käsissä. Hänet surmattaisiin, mutta kolmantena päivänä hän nousisi kuolleista.

Pietari veti hänet erilleen ja alkoi nuhdella häntä: ”Jumala varjelkoon! Sitä ei saa tapahtua sinulle, Herra!” Mutta hän kääntyi pois ja sanoi Pietarille: ”Väisty tieltäni, Saatana! Sinä tahdot saada minut lankeamaan. Sinun ajatuksesi eivät ole Jumalasta, vaan ihmisestä!”

 

Muut tekstit

1 Moos 4:3-10 / 1 Moos 3:1-7

Jaak 1:12-15

 

 

SAARNA

Perinteisesti tässä luetaan kertomus Jeesuksen kokemasta kiusaamisesta autiomaassa. Kuitenkin kirkollisen kalenterin toisen vuosikerran tekstikohta on yllä luettu.

 

Käännekohta

Jeesuksen palvelutyön merkittävä käännekohta on juuri tässä. Suurten joukkojen kohtaaminen ja kasvava kansansuosio vaihtuu kohti epäsuosiota ja ristiä. Suuret kansanjoukot vaihtuivat yhä enemmän opetuslasten ja lähimpien seuraajien valmentamiseen.

Kaiken aikaa Jeesus tunsi ja tiesi tehtävänsä hyvin syvästi. Risti olisi hänen kutsumuksensa raskas huipennus. Se oli hänen tulemuksensa syvin tarkoitus: syntien sovittaminen ja pelastuksen avaaminen koko ihmiskunnalle.

Kaikki tämä tietoisuus kulki joka hetki Jeesuksen harteilla raskaana taakkana. Kaikki armotyöt, jotka hän teki ennen ristiä, perustuivat juuri tuohon tulevaan hetkeen. Sen perustuksella ja voimalla hän antoi syntejä anteeksi, paransi sairaita, ajoi ulos riivaajia ja käytti Jumalan suvereenia valtaa Isän tahdon mukaisesti. Jumala ei ole sidottu aikaan. Sovitus ja ylösnousemus on piirretty Jumalan sydämeen iankaikkisena, joka hetki vaikuttavana todellisuutena.

Rakkaudessaan Jeesus valmisti opetuslapsia tulevaan kertomalla ristinkuolemastaan. Hän laski Sanansa opetuslasten sydämiin, jotta kun kaikki tapahtuisi, he voisivat ymmärtää ja saada turvan: juuri näinhän kaiken pitikin mennä!

Vielä nyt opetuslapset eivät voineet sitä käsittää. Jeesushan oli heidän unelmien täyttymys. Hän opetti ihmeellisesti, paransi ja teki voimatekoja. Monet ihmiset tulivat kuulemaan Jeesusta ja pyytämään hänen apuaan. Kuitenkin Jeesus tiesi tulevan.

Rakkaudessaan hän valmentaa ja valmistaa meitäkin kaikkeen siihen, mitä on tuleva. Vielä nyt emme käsitä emmekä huomaa Jumalan valmistavaa työtä, mutta oikealla hetkellä se tulee ilmi ja on turvamme.

 

Pietarin vastustus

Erityisesti Pietari – opetuslasten vahvin ja voimakkain persoona ei empinyt tarttua Jeesusta hihasta ja nuhdella häntä. Kaiken hyvän keskellä oli vaikeaa, jopa mahdotonta nähdä tulevia ahdistuksia. Ihminenhän ajattelee, että kaikki jatkuu aina niin kuin ennenkin. Ennen kaikkea Pietarin oli mahdotonta nähdä ja ymmärtää Jumalan iankaikkinen sovitussuunnitelma, jossa Isä antaa Poikansa ristinkuolemaan. Näin – vaikka koko vanha liitto julisti sovituskuolemaa uhritoimitusten kautta.

Jeesus näki Pietarin sydämeen ja vaikuttimiin. Hän sanoi jopa näin voimakkaasti: Väisty tieltäni, saatana! Tuo sana voidaan kääntää myös ”vastustaja”. Joko oli niin, että itse saatana oli syöttänyt Pietarille tuon ajatuksen, tai sitten se oli puhtaasti Pietarin inhimillinen ajatus, jolla hän vastusti Herraansa. Itse kallistun tähän jälkimmäiseen, koska Jeesus täsmensi: Sinun ajatuksesi eivät ole Jumalasta vaan ihmisestä!

 

Jumalan toisenlaisuus

Jumalan iankaikkinen pelastussuunnitelma oli avoin salaisuus. Se oli kyllä luettavissa ja pääteltävissä kirjoituksista ja koko vanhan liiton uhrijärjestelmästä, mutta silti ihmiset eivät sitä voineet ymmärtää – varsinkaan sitä, että Jumala itse tulisi ihmiseksi Kristuksessa ja sovittaisi meidän syntimme ristillä.

Etenkin lakihenkisessä uskonnollisuudessa (juutalaisuus, islam ja tietyt kristinuskon äärilahkot) Jumala nähdään pyhänä Herrana, josta olisi mahdotonta edes ajatella mitään sellaista, mitä evankeliumi pitää sisällään. Olisi mahdotonta, että Jumala tulisi ihmiseksi tai että häntä edes voisi verrata ihmiseen. Olisi mahdotonta, että hän kuolisi ristillä. Olisi mahdotonta, että Jumalan pyhät miehet voisivat kärsiä ja joutua häväistyksi. Islamin mukaan tällaisen ajattelu ja sanominen on äärimmäinen, suoraan kadottava Jumalan pilkka.

Jeesuksen ajan juutalaisuus oli vääristynyt juuri tällaiseksi ns. kunnian teologiaksi, jonka valossa ns. häpeän teologia (risti) on sula mahdottomuus. Pietari ja muut opetuslapset olivat tämän uskonnollisuuden luonnollisia lapsia. He olivat kasvaneet siihen. Oikeastaan Jeesuksen kaikki toiminta oli voimakasta väärän uskonnollisuuden alas repimistä ja uuden, alkuperäisen ennalleen rakentamista.

Oli siis täysin mahdotonta Pietarille, että Jeesus joutuisi kärsimään ristinkuoleman. Se oli kauhukuva, joka merkitsisi hänelle kaiken elämän ja toivon loppumista. Se oli estettävä!

 

Jeesuksen kiusaus

Ristintie ei ollut Jeesukselle helppo. Sitä osoitti etenkin hänen taistelunsa rukouksessa Getsemanen puutarhassa. Jos mahdollista, menköön tämä kärsimyksen malja ohitseni. Mutta tapahtukoon silti, Isä, sinun tahtosi, ei minun.

Pietarin nuhteluun olisi Jeesuksen oma tahto mielellään yhtynyt. Kärsimyksen, pilkan, väärän syyllisyyden, ruoskinnan ja ristiinnaulitsemisen kokeminen oli kammottavaa. Se repi rikki hengen, sielun ja ruumiin. Syvimpänä kauhuna olisi ikuisen eron kokeminen Isästä.

Kuitenkin – Jeesus oli täydellisen antautunut ja sitoutunut Isän tahtoon. Kyseessä oli kolmiykseisen Jumalan iankaikkinen tahto ja pelastussuunnitelma. Isä ja Poika ja Pyhä Henki täydellisen yksituumaisesti päättivät toteuttaa pelastavan työnsä. Tämä päätös syntyi jo ennen luomista ja syntiinlankeemusta.

Vaikka Jeesus oli Jumalan Poika, hän oli myös sataprosenttisesti ihminen. Hän pelkäsi, kärsi ja kuoli aidosti. Inhimillisesti kiusaus kulkea ristin ohi oli suuri. Silti hän ihmisenä piti kiinni Jumalan tahdosta. Näin hän säilytti synnittömyytensä ja kykeni sovittamaan meidät pyhänä, täydellisenä uhrikaritsana. Tässä on meidän turvamme, kun kohtaamme kiusauksia ja oman syntisyytemme.

 

Meidän kiusauksemme langeta syntiin

Kuten hyvin tiedämme, ihminen on itsekäs ja altis pahaan. Raamatussa sitä kutsutaan synniksi ja syntisyydeksi. Teemme syntiä, koska olemme syntisiä. Itsekkyys on meille luontaista. Olemme jopa niin syntisiä, että olemme sille sokeita emmekä sitä tahdo tunnustaa. Vasta Jumalan läsnäolo Henkensä ja Sanansa kautta sen paljastaa meille vääjäämättömästi.

Ilman Jumalaa kiusaukset olisivat jopa ilomme. Syntisinä tahdomme tehdä syntiä. Kun taas olemme Jumalan lapsia, ts. Jumalan armo Kristuksessa on uudistanut meidät, meissä on sekä hyvää että pahaa. Tällaisina me joudumme kamppailemaan läpi koko elämämme. Vasta taivaassa Jumalan pelastusteko täydellistyy niin, että synnin varjo hellittää otteensa ja me kirkastumme täydellisiksi.

Kohtaamme siis kiusauksia joka päivä. Jumala on täyttänyt maailman hyvyydellään ja hyvillä lahjoillaan. Synti ja saatana joukkoineen vääristää tämän hyvyyden pahuudeksi ja yllyttää meitä käyttämään Jumalan antamia lahjoja itsekkäästi, jopa toisia riistäen. Meillä on siis kiusauksena toimia suoraan vastoin Sanaa, toisten vahingoksi. Meillä on kiusauksena pitää Jumalan lahjat itsellämme jakamatta niitä aidosti toisten kanssa.

Raamatussa Jumala piirtää meille täydellisen rakkauden ihanteen. Se perustuu siihen, että elämän Luoja on täydellinen rakkaus ja että hän loi maailman alun perin täydelliseksi. Tätä täydellistä rakkautta ilmentää Jeesus Kristus ja Jumalan Sana.

Kaikki, mikä rikkoo tätä täydellisyyttä, on syntiä. Siksi me lankeamme syntiin joka päivä, kaikessa. Mitään emme kykene täyttämään täydellisesti. Samalla Kristus meissä, Sanan opastamana ohjaa meitä kohti tätä ihannetta. Siksi kamppailumme kiusausten keskellä on aitoa. Voimme valita sen, että synti ei hallitse meitä täydellisesti. Emme ole täydellisen pahoja. Emme ole täydellisen hyviä. Jossakin näiden välimaastossa kulkee kristityn tie.

Synti tuottaa aina – näennäisestä kauneudesta ja ihanuudesta huolimatta – lopulta tuskaa, särkymistä, kärsimystä ja kuolemaa. Tältä Jumala tahtoo meitä varjella. Siksi on viisasta lukea pyhää Jumalan Sanaa ja antaa Kristuksen hallita meitä Pyhässä Hengessä.

Tähän kykenemme vain vajavaisesti. Silti Jumala ei hylkää meitä. Kristuksen sovitustyö on joka hetki täydellisesti voimassa. Jumala on realisti. Hän tietää, että meistä tulee synnittömiä vasta taivaassa. Hänhän on ainoa, joka voi meistä sellaisia tehdä ja sen hän tekee vasta kirkkaudessa.

Saamme aina olla turvallisella mielellä. Jumalan armo riittää. Jeesuksen sovitusveri puhdistaa meitä joka hetki. Armo rohkaisee meitä elämään niin, että suuntaudumme kohti Jumalaa ja hänen tahtoaan.

 

Meidän kiusauksemme kulkea omaa tietämme

Uskovina emme kamppaile ainoastaan syntiä vastaan. Meillä saattaa olla valittavana useampia erilaisia vaihtoehtoja elämän eri tilanteissa. Ne saattavat olla sellaisenaan aivan neutraaleja. Toisinaan Jumala antaa meidän valita niistä aivan vapaasti osoittaen hänen armonsa rikkautta. Toisinaan Jumala tahtoisi, että valitsisimme tietyn vaihtoehdon.

Saamme nauttia elämämme aikana hyviä, aurinkoisia, helppoja päiviä. Elämään kuuluvat myös ahdistusten ja vaikeuksien vuodet, joita emme voi paeta. Jotkut haasteet ovat sellaisia, että voimme niitä karttaa tai kulkea rohkeasti niitä kohden. Joskus on Jumalan tahto, että luovumme oman elämämme mukavuudesta ja astumme epämukavuus vyöhykkeelle.

Tästä tulee mieleen erityisesti lähetystyö ja auttamistyö köyhien keskuudessa. On luovuttava korkeasta elintasosta täällä Suomessa ja mentävä alkeellisten, suorastaan kurjien olosuhteiden keskelle. Juuri näin teki Jumalan Poika, kun hän astui kirkkaudesta tallin seimen karuuteen ja kulki ristille. Johonkin tällaiseen samaan, mutta paljon pienemmässä mittakaavassa, hän ajoittain kutsuu meitä.

Tällöin voimme kokea ehkä aluksi suosiota ja ihailua rohkeudestamme. Jossain vaiheessa saatamme joutua keskelle syviä vaikeuksia, ristiriitoja ja kärsimyksiä, joita joudumme kantamaan hyvinkin raskaalla tavalla. Jossain vaiheessa voi sumentua se, että miksi näin kärsiä. Jumalalla päämäärä on silti aina kirkas ja selvä. Hän tahtoo auttaa kärsiviä. Siinä hän käyttää meitä. Silloin meidän on laskeuduttava kärsivien tasolle, kärsimysten keskelle. Se on usein ainoa tapa.

Tarkoitus ei ole, että me itse hukumme samaan kärsimyksen suohon, jolloin meistä itsekin tulee autettavia. Meillä tulee olla syvää empatiaa, mutta samalla meidän tulisi säilyttää oma kykymme auttaa. Tässä Jumala auttaa meitä.

Lopulta, vaikka onnistuisimme hyvin, huomaamme silti, että jäimme kauas tavoitteesta ja että apumme oli kovin vajavaista. Tämä on pienen ihmisen osa. Jumala tekee suuret pelastusteot ja pitää huolta kokonaisuudesta. Siinä on meidän tärkeä osamme ja tehtävämme. Lopulta Jumala yksin määrittää, miten onnistuimme. Hän mittaa asioita eri tavalla kuin me ihmiset. Se, että saamme olla mukana Taivaallisen Isän työssä ja pelastussuunnitelmassa, on suurta armoa.

 

Jeesus, kiusausten voittaja

Olivatpa meidän kiusauksemme minkälaisia tahansa ja kävipä meille miten tahansa, Jeesus on kiusausten voittaja. Tämä voitto on tarkoitettu yksinomaan meidän hyväksemme. Omaksi ilokseen Jeesus ei kärsinyt ristinkuolemaa ja voittanut synnin, kuoleman ja saatanan voimia. Hän teki sen rakkaudesta meitä kohtaan.

Kun me monin tavoin olemme häviäjiä, hän on voittaja. Kun sydämemme on auki Kristukselle, meidät on kätketty ja upotettu Kristuksen voittoon. Tässä turvassa ja iankaikkisessa todellisuudessa meidän on hyvä kamppailla kiusauksia vastaan ja voittaa yhdessä Kristuksen kanssa iankaikkinen elämä. Ole iäti turvassa! Hänen rakkautensa sinua kohtaan on loppumaton.