1 Kor 8-10: Kristityn vapaus ja vastuu

ENSIMMÄINEN KORINTTILAISKIRJE: Kristityn vapaus ja vastuu (8-10 luvut)

 

PAAVALIN VASTAUKSIA KORINTTILAISTEN KYSYMYKSIIN (7-15 luvut)

Korinttilaiskirjeen alussa Paavali käsitteli vakavia ongelmia, joista hän on kuullut, mutta nyt hän käsittelee asioita, joita korinttilaiset häneltä itse kysyivät. Nämä kysymykset tulivat Paavalille heidän kirjeensä kautta: ”Otan nyt puheeksi asian, josta kirjoititte…” (7:1) Näitä kysymyksiä olivat: avioliitto, epäjumalille uhratun lihan syöminen, kristityn vapaus, naisen rooli seurakunnassa, ehtoollisen oikea nauttiminen, armolahjat ja Kristuksen ja kristittyjen ylösnousemus.

 

Tässä opetuksessa käsitellään aiheita:

  • Epäjumalille uhratun lihan syöminen
  • Paavalin asema ja esimerkki
  • Kristillinen vapaus ja kurinalaisuus
  • Israelin kansan historian opetus meille; varoitus pimeyden valloista

 

 

VAPAUS SYÖDÄ EPÄJUMALILLE UHRATTUA LIHAA (8 luku ja 10:14-33)

”Sitten on puhuttava epäjumalille uhratusta lihasta.” (8:1) Mutta miten ihmeessä tämä meihin liittyy? Eikö Raamattu ole jo aikansa elänyt kirja! Kuka meistä suomalaisista syö epäjumalille uhrattua lihaa tai muuta ruokaa?

Suomessa varmastikin harvat, mutta maailmalla hyvin monet ihmiset syövät epäjumalille uhrattua ruokaa. Monissa kulttuureissa ja uskonnoissa uhrataan hedelmiä, viljaa, lihaa esi-isille ja jumalille mm. Intiassa, Kiinassa, Japanissa, afrikkalaisissa heimouskonnoissa. Suomessakin harjoitetaan itämaisia uskontoja, perinteisiä kansanuskontoja ja okkultismia. Joogassa saatetaan pitää uhrialttaria, jossa on hedelmiä. Khrisna-liike tekee epäjumalille pyhitettyjä leivonnaisia, joita he kauppaavat ovilla. Erityisesti lähetystyössä nämä kysymykset ovat tärkeitä. Miten esimerkiksi uskoon tullut japanilainen voi säilyttää läheiset välit vanhempiinsa, jos he eivät enää voi osallistua esi-isien palvontaan? Tai miten he voivat osallistua häihin, hautajaisiin tai muihin perhejuhliin tai yhteiskunnallisiin tilanteisiin, joihin liittyy epäjumalien palvontaa?

Onneksi kristillisissä maissa ei enää juuri harjoiteta epäjumalanpalvelusta. Siinä mielessä kristillisyys on täyttänyt tehtävänsä. On samalla todettava, että nykyisen liberaalin maallistumisen myötä uuspakanuus on nousussa Suomessakin. Korintissa oli vasta kylvetty murrosvaiheen siemeniä evankeliumin julistuksen ja kristillisen seurakunnan syntymisen kautta.

Koska epäjumalille uhrattu liha ei ole ajankohtaista meille, voimmeko sivuuttaa asian? Emme. Se kertoo olennaisista kristinuskoon liittyvistä periaatteista, nimittäin kristityn vapaudesta ja vastuusta.

 

Kristinuskon universaalit periaatteet

Jumala on kaiken luoja. Hän on luonut ihmiset ja niiden kulttuurit kaikessa siinä, mikä on hyvää. Jokainen ihminen, kulttuuri ja aikakausi tarvitsee Luojaansa. Siksi kristinusko on sopiva ja välttämätön kaikille; se on universaali. Vaikka jokin asia ei olisi enää meidän ajallamme ajankohtainen, sen taustalla on universaali, muuttumaton, ikuinen ja jumalallinen periaate, jota voimme soveltaa juuri oman aikamme kysymyksiin. Jumalan rakkaus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti – ajankohtaisella, tarkoituksenmukaisella ja raamatullisella tavalla.

Kristinuskon soveltuvuus kuhunkin aikakauteen ja kulttuuriin ei merkitse kristillisen rakkauden ja sen sisällön muuttumista tai muuttamista. Kaikki, mitä on sanottu jumalallisen rakkauden sisällöstä, on yhä voimassa. Kaikki, mikä on nimetty synniksi, on yhä syntiä. Toiset kysymykset vain ovat enemmän pinnalla ja esillä kuin toiset.

Jumalan luomistekoon ja elämään mahtuu paljon asioita, jotka sinällään ja sellaisenaan eivät ole syntiä – kuten esimerkiksi ruoka ja syöminen. Nehän ovat Jumalan antamia hyviä lahjoja ja elämälle välttämättömiä. Jossain yhteyksissä ja joillakin epäsopivilla tavoilla hyväkin voi muuttua pahaksi. Ihminenhän on tässä varsin kekseliäs ja osaava. Esimerkiksi kohtuus on hyvä kristillinen periaate ja mielekkään elämän peruspilari.

 

Epäjumalille uhrattu liha Korintissa ja siihen liittyvät tavat

Epäjumalat ja niille uhraaminen oli hyvin yleistä. Uhreilla haluttiin lepytellä vihastuneita jumalia ja esi-isiä ja pyytää niiden mielisuosiota ja menestystä. Epäjumalille oli temppeleitä ja kunkin kotona saattoi olla”kotijumalien” kaappi tai alttaripöytä. Katujen varsilla oli epäjumalien patsaita ja uhriastioita. Aasiassa niitä on yhä hyvin paljon. Monet keskeiset elämänvaiheiden muutoskohdat liitettiin uskonnollisiin rituaaleihin, joissa ruoka ja uhrit olivat tärkeitä. Ne olivat sosiaalisen elämän keskuksia. Korintin kuuluisimmat temppelit olivat Apolloksen ja Afroditen temppelit.

Uskovalle kristitylle tästä muodostui heti vakava ongelma. Jos hän jättäytyisi näiden tilanteiden ulkopuolelle, hän jäisi käytännössä perheensä, sukunsa, ammattikuntansa ja yhteiskuntansa varjoon tai kokonaan syrjäytetyksi. Voisiko hän osallistua näihin tilanteisiin ja rituaaleihin? Tai voisiko hän olla vain läsnä ja pysyttäytyä poissa rituaaleista? Entä voisiko hän enää ostaa mitään lihaa tai muuta ruokaa torilta, koska lähes kaikki liha oli peräisin temppeliuhreista? Tai voisiko hän enää aterioida ystävänsä kodissa? Ateriayhteyshän on se tärkein ystävyyden ja yhteyden muoto!

 

Korinttilaisten uskovien vastauksia

Osa uskovista oli omaksunut evankeliumin tuoman vapauden ja totuuden. Ruoka sinänsä ei saastuta ihmistä. Siksi uskova voi vapaasti syödä sellaista ruokaa ja lihaa, joka on uhrattu epäjumalille. Tällaisia uskovia Paavali kutsuu ”vahvoiksi” kristityiksi, vaikka hän ei tuota sanaa nimenomaisesti sano (ks. myös Room 14 luku). Jotkut saattoivat jopa ajatella, että voivat osallistua myös itse rituaaleihin, joissa lihaa uhrattiin epäjumalille (10:14-22).

Osa uskovista yhdisti epäjumalille uhratun lihan kiinteästi epäjumaliin ja siksi kokivat sellaisen lihan syömisen synniksi (8:7). Heidän mielestään itse lihakin oli saastunut ja muuttunut. He olivat siten vahvasti kiinni aiemmassa elämässään, jossa epäjumalanpalvelus näytteli suurta roolia. Paavali kutsuu heitä omantunnon osalta ”heikoiksi” uskoviksi. Nimitys ei ole tarkoitettu vähätteleväksi vaan kuvastaa heidän omantuntonsa herkkyyttä ja epävarmuutta. Meissä kaikissa lienee näitä molempia, vahvoja ja heikkoja piirteitä, riippuen asiasta.

Itse asian ohella Korintin seurakunnassa ongelmaksi muodostui näiden kahden ryhmittymän keskinäinen suhde. Ns. vahvat kun ylpeilivät ”tiedollaan” heikompien rinnalla eivätkä huomioineet heitä arkielämän tilanteissa (8:1). He surutta söivät epäjumalille uhrattua lihaa, mikä aiheutti kristillisen uskon ja moraalin hämärtymistä ns. heikoissa. Kirjeessä Paavali käytti ilmaisua ”te tiedätte”, jolla hän viittaa kreikkalaiseen, inhimilliseen viisauteen, tietoon (gnosis), jolla Korintin uskovatkin halusivat ylpeillä. Tällä Paavali osoitti tuon inhimillisen viisauden tyhjyyden, koska siinä ei ole rakkautta eikä elämän syvintä sisältöä ja koska se johtaa usein ylpeilyyn.

Epäjumalille uhratun lihan syöminen oli siis monitahoinen, akuutti ja tärkeä ongelma.
Sen käytännöntason ratkaisun ohella siihen sisältyi syvällisiä kristillisiä periaatteita.

 

Paavalin vastaus ongelmiin

  1. On vain yksi todellinen Jumala. Epäjumalat ovat tyhjiä, usein kivestä tai puusta veistettyjä patsaita – eivät todellisia olentoja, varsinkaan jumalia. Tästä näkökulmasta minkään lihan tai ruuan uhraaminen näille tyhjille epäjumalille ei saastuttanut. (8:4-6)
  2. Ruoka itsessään on neutraalia. Ruoka ja sen syöminen ei ole syntiä eikä väärin. Varsinkin kun ruoka pyhitetään rukouksella ja kiitoksella, saamme syödä hyvillä mielin. (8:8)
  3. Totuus, vapaus ja rakkaus (vastuu) kuuluvat aina yhteen (8:1-3): ”Tieto tekee ylpeäksi, mutta rakkaus rakentaa”. Oikean tiedon päämääränä on rakkauden toteutuminen. Ihmistä ei tee kristityksi pelkkä oikea tieto Jumalasta ja hänen tahdostaan. Kristityksi tekee oikea suhde Jumalaan, joka on rakkaus ja tuon tiedon oikea soveltaminen käytäntöön.
  4. periaatteen sovellus: Uskova on vapaa syömään kaikkea lihaa. Kuitenkin, jos jossakin tilanteessa on toinen kristitty, joka kokee tällaisen lihan syömisen synniksi, siinä tilanteessa sitä ei tule syödä. Toista ei myöskään saa halventaa eikä painostaa. (8:9-13)
  5. Epäjumalien taustalla on riivaajia, joiden kanssa ei saa koskaan olla missään tekemisissä (10:14-22). Siksi kristitty ei saa osallistua epäjumalanpalvelukseen eikä uhrimenoon. Tällainen osallistuminen avaa yhteyden riivaajiin ja on siksi hyvin vaarallista ja tuhoisaa. Silti liha tai ruokauhri ei saastu ja sellaista voi syödä epäjumalanpalveluksen ulkopuolella.
  6. Kristityn vapauden ylimielinen ja vastuuton käyttö voi johtaa syntiin ja tuhoon. Aito vapaus ei ole vapautta kapinoida Jumalaa vastaan, tehdä syntiä eikä harjoittaa okkultismia.
  7. Kiteytys: ”Kaikki on luvallista, mutta kaikki ei ole hyödyksi. Kaikki on luvallista, mutta kaikki ei ole rakentavaa” (10:23) Tämä lausuma kiteyttää korinttilaisten kokeman ristiriidan kreikkalaisen ympäristön ja kristillisen uskon välillä. ”Kaikki on luvallista” ei ilmeisesti tarkoita Paavalin opetusta evankeliumin tuomasta vapaudesta vaan kreikkalaisen ajattelun ja kulttuurin ihannetta: kaikki on luvallista, tee mitä haluat – älä anna minkään, edes jumalien tai kuoleman pelon estää! Paavali siteeraa kreikkalaisten lausumaa ja jatkaa sitten kristillisen uskon näkökulmasta… ”mutta kaikki ei ole hyödyksi eikä rakentavaa”. Ns. vapaus onkin usein synnin orjuutta, joka lopulta tuo rikkinäisyyttä, tuhoa ja kuolemaa ihmisten elämään. Ei todellakaan ole järkevää tehdä, mitä itse kukin haluaa. On otettava huomioon toiset. On otettava huomioon Luojan antamat elämänohjeet ja kristillinen rakkaus. Rakkaus on aina hyödyllistä ja rakentavaa. Todella vapaa ihminen on se, joka kykenee valitsemaan – rakkauden.

 

Johtopäätöksiä:

  • Elämään kuuluu monia ns. ehdonvallan asioita, jotka ovat sinällään neutraaleja – eivät syntiä. Kristitty on vapaa nauttimaan elämän hyvistä lahjoista, mutta siinä hänen pitää huomioida toiset ihmiset. Kristityn vapaus ei saa houkutella tai painostaa toista ihmistä omantunnon ja uskonkäsityksen vastaiseen elämään yksittäisissä arkielämän tilanteissa.
  • Kaiken tavoitteena ja täyttymyksenä on rakkaus. Rakkaus on aina vastuullista, hyödyllistä
    ja rakentavaa. Elämän tarkoitus on rakkaus, ei vapauksista ja etuuksista kiinni pitäminen.

 

Entä me? Mitä ajankohtaisia kysymyksiä meillä on? Mitä voimme oppia edellä mainitusta?

  • Alkoholin käyttö – Mitä Raamattu opettaa alkoholin käytöstä? Missä kulkee raja? Miten alkoholismi vaikuttaa asiaan? Miten kristityn tulisi toimia tilanteessa, jossa on henkilöitä, joilla on ristiriitaisia käsityksiä? Pitääkö ehtoollisviinin olla alkoholipitoista?
  • Tupakointi – on se syntiä? Miten se vaikuttaa terveyteen? Mitä haittoja siitä on?
  • Elokuvat, televisio ja netti – ovatko ne aina syntiä? Tuleeko jotain hyvää, rakentavaa ja opettavaa? Voiko katselusta tulla koukuttava ajantappoväline? Voiko niiden kautta viedä evankeliumia ja Jumalan Sanaa?
  • Videopelit, korttipelit, lautapelit jne – ovatko ne pahasta? Voiko niiden kautta oppia ajattelua, logiikkaa, taktiikkaa, numeroita? Voiko niiden parissa kokea hyvää yhdessäoloa? Opetellaanko niissä tappamaan ja toimimaan moraalisesti väärin?
  • Muodikas pukeutuminen, meikkaaminen ja korut – onko muodikkuus syntiä? Pitääkö uskovan pukeutua tietyllä tavalla? Onko meikkaaminen, korut tai solmion pitäminen syntiä? Paljonko käytetään rahaa ulkonäköön? Arvioidaanko ihmistä ulkonäön mukaan?
  • Ehkäisy – onko se välttämätöntä, hyödyllistä vai vahingollista? Mahdollistetaanko sillä esiaviolliset suhteet ilman aitoa vastuuta ja sitoutumista? Onko abortti ehkäisykeino?
  • Lapsettomuushoidot, kloonaaminen, kantasolujen käyttö, geenien manipulointi ja muut nykyteknologian mahdollistamat asiat – missä kulkee raja ihmisen ja Jumalan välillä?
  • Köyhyysihanne, keskiverto-omaisuus vai rikkaus – onko rahanhimo pahan alku ja juuri, vai onko raha ja omaisuus osa tätä elämää? Mikä on suhteemme rahaan ja omaisuuteen? Millä keinoin sitä hankimme ja miten käytämme sitä itsemme ja toisten hyväksi?
  • Tanssiminen – onko tanssiminen syntiä? Siinä yhdistyvät liikunta, musiikki ja yhdessäolo, jotka sinällään ovat hyviä, Jumalan luomia asioita. Entä missä ei-uskovat voivat löytää elämänkumppanin? Entä jos kuvaan tulee mukaan juominen ja yhden illan tuttavuuksien etsiminen? Entä tanssiesitys seurakunnan tilaisuudessa tai musiikin tahdissa liikehtiminen kirkossa? Mitä tähän sanoisi suomalainen ja afrikkalainen kristitty?
  • Ylistäminen – onko käsien nostaminen, hallelujan huutaminen ja iloinen laulaminen sopivaa? Vai onko se vain tunteiden nostatusta? Pitäisikö laulujen olla mollivoittoisia virsiä?
  • Oikea pyhäpäivä ja juutalaiset juhlat ja tavat – pitäisikö pyhää viettää lauantaina vai sunnuntaina? Missä määrin olisi hyvä viettää vanhan liiton mukaisia juutalaisia juhlia kuten lehtimajanjuhlaa? Tuleeko juutalaisia tapoja noudattavasta pyhempi ja hengellisempi?
  • Ruokavalio – onko kasvisruoka ihanteellisin tai ainoa kristitylle sopiva ruokavalio? Antoiko Jumala myös liharuuan ihmiselle syötäväksi? Voiko kristitty syödä sianlihaa tai verilättyjä? Onko merkitystä lihan tai veren puhtaudella (ei trikiinejä yms.)? Entä, kun pyhitämme ruuan siunauksella? Onko syytä noudattaa terveellistä ruokavaliota?
  • Aseellinen sotapalvelu – voiko kristitty kantaa asetta ja käydä armeijan? Miten Raamattu suhtautuu sotiin, sotilaisiin ja esivaltaan? Miksi esivallalla on miekka? Saako kristitty puolustaa itseään, perhettään ja maataan? Mitä eroa on yksityisellä kostolla ja esivaltaan turvautumisella? Onko kuolemantuomio mahdollinen?
  • Lapsikaste vai uskovan kaste – kumpi on oikea? Riippuuko se tilanteesta? Raamattu käskee: 1) kastamaan, 2) Isän, Pojan & Pyhän Hengen / Jeesuksen nimeen, 3) vedellä, 4) Jeesuksen käskyn perusteella, 5) liittämään opetusvelvollisuuden (Matt 28:18-20). Raamatun mukaan voi perustella kumpaakin käytäntöä. Raamattu jättää avoimeksi kasteen suorittamistavan, vaikkakin upotuskaste näyttää olevan vallitseva tapa aikuisten kohdalla. – – – Kasteeseen liittyy lupaukset 1) syntien anteeksisaamisesta ja 2) Pyhän Hengen saaminen. Käytännössä näyttää siltä, että luterilaiset uskovat ja vapaiden suuntien uskovat ovat saaneet nämä lahjat osakseen riippumatta siitä, miten ja milloin heidät on kastettu. Olisiko niin, että Jumalalle kumpikin kaste on pätevä? Yksi kaste on objektiivisesti katsoen riittävä, mutta joskus ihminen kaipaa kasteesta subjektiivista kokemusta ja seurakunta edellyttää sitä.

Onko mahdollista tehdä tarkkoja syntilistoja kaikesta ja määrittää tarkasti, milloin jokin asia muuttuu synniksi? Onko joissakin asioissa henkilökohtaisia eroja? Onko kaikkea vältettävä kokonaan ja ehdottomasti, vai onko noudatettava kohtuutta sekä otettava toiset huomioon?

 

Johtopäätöksiä Raamatun valossa: on asioita, jotka ovat…

  • aina syntiä ja niitä on vältettävä ehdottomasti
  • hyviä tai neutraaleja – niiden suhteen pätee usein kohtuullisuus ja toisten huomiointi (kristityn vapaus ja vastuu)
  • aina ehdottoman hyviä – kuten Hengen hedelmät, joita ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä (Gal 5:22-23)

 

Raamatun opetusten soveltaminen

  • Osa opetuksista on tarkoitettu noudatettavaksi suoraan ja sellaisenaan. Ne ovat sellaisenaan ikuisia ja ehdottomia. Esimerkiksi 10 käskyä.
  • Osa opetuksista on sellaisia, että niitä on sovellettava harkiten oman aikamme tilanteisiin ja kysymyksiin. Toisinaan jotain vanhaa kulttuuriin ja olosuhteisiin liittyvää tapaa ei voi soveltaa suoraan vaan on etsittävä aikaamme ja kulttuuriimme sopivia tapoja palvella lähimmäisiä (jalkojen pesu > takin ottaminen ja ojentaminen).

 

 

PAAVALIN HENKILÖKOHTAINEN ESIMERKKI KRISTITYN VAPAUDESTA (9 luku)

”Enkö minä ole vapaa?… Mutta minä en ole lainkaan käyttänyt hyväkseni näitä oikeuksia.”
(9:1,15). Paavali ottaa esille oman toimintansa apostolina ja käyttää sitä esimerkkinä siitä, mitä kristityn vapaus merkitsee ja miten sitä voi soveltaa. Paavali elää opetuksensa mukaisesti eikä edellytä mitään, mihin hän itse ei olisi sitoutunut.

Toiseksi Paavali pohjusti puolustusta sille, että hän on Jumalan asialla ja hänen julistamansa evankeliumi on Jumalasta. Korintissa oli henkilöitä, jotka alkoivat kritisoida Paavalia ja sen kautta evankeliumia. He kannattivat kunnian- ja menestyksen teologiaa, jonka mukaan ihminen menestyy elämässä ja nauttii arvonantoa, kun hänen uskonsa on oikeanlaista. Taustalla oli kreikkalainen filosofia ja ihanteet, joiden mukaan vapaa mies ei tee työtä vaan keskustelee yleviä ja elää nautinnoissa. Paavalin ristinteologia ja elämäntapa häiritsi heitä. Varsinaisesti tämä haaste ja ongelma kohdataan vasta Paavalin toisessa kirjeessä korinttilaisille.

 

Apostolin oikeuksia Paavalin mukaan:

  • oikeus ruokaan, juomaan ja elatukseen / palkkaan seurakunnalta (9:4,11-12)
  • oikeus pitää perhe mukana ja saada heillekin elatus (9:5)

Apostolin oikeus elatukseen / palkkaan perustui 1) Vanhan testamentin opetuksiin (9:9-10,13); 2) käytännön esimerkkeihin: sotilas, puutarhuri, paimen (9:7); 3) evankeliumin työhön, jonka apostolit ovat tehneet seurakuntien ja uskovien hyväksi (9:14; Matt 10:9-10).

Paavali ei kuitenkaan käyttänyt tätä oikeutta vaan vapaaehtoisesti luopui niistä. Hän hankki elantonsa teltantekijänä, jotta ei olisi esteenä Kristuksen evankeliumille (9:12) ja jotta voittaisi mahdollisimman monta ihmistä Kristukselle (9:19)

 

Johtopäätös: Meillä on oikeuksia ja vapauksia, jotka kuuluvat meille jopa Jumalan säätämänä lahjana. Kuitenkin – suuremman hyvän edessä voimme niistä luopua. Suurin hyvä on evankeliumin työ, pelastuminen ja keskinäinen rakkaus: ”Vaikka olen vapaa ja kaikista riippumaton, olen ruvennut kaikkien orjaksi voittaakseni Kristukselle mahdollisimman monia”. (9:19)

Sovellus ja kysymys: milloin sinä olet luopunut jostakin edusta tai oikeudesta, jotta evankeliumin työ menisi eteenpäin tai rikkoutunut ihmissuhde voisi korjaantua? Sinällään oikeuksien ja etuuksien käyttäminen ei ole väärin. Elämän hyvistä lahjoista saa ja pitääkin nauttia. Pelkkä askeettisuus sopii kovin harvalle. Siitä tulee helposti farisealaista lakihenkisyyttä ja ylpeyttä omista suorituksista. Se uuvuttaa ja vie ilon.

Paavali kirjoittaa: ”Tunnen köyhyyden ja hyvinvoinnin, olen tottunut kaikkeen ja kaikenlaiseen, syömään itseni kylläiseksi ja näkemään nälkää, elämään runsaudessa ja puutteessa. Kestän kaiken hänen avullaan, joka antaa minulle voimaa. Te teitte hyvin, kun autoitte minua vaikeuksissani. Te olitte ainoa seurakunta (Filippi), joka antoi minulle vastalahjaksi taloudellista tukea.” (Fil 4:12-15)

 

Paavalin aseman kyseenalaistaminen

Paavalin käyttäytyminen soti korinttilaista ja kreikkalaista elämäntapaa vastaan. Kaikkihan oli luvallista, kaikesta sai nauttia täysin siemauksin eikä toisia tarvinnut ajatella. Menestykseen ja siunaukseen kuului korkea ulkonainen asema. Oli siis syytä epäillä, oliko Paavali Suuren Jumalan lähettiläs, jopa apostoli! Vaikka hyökkäys kohdistui Paavalia vastaan, syvimmiltään se oli hyökkäys ristinevankeliumia ja Jumalan rakkautta vastaan. Olihan Jumala itse astunut alas kirkkaudestaan ja tullut köyhäksi ja palvelijaksi, aina hamaan ristinkuolemaan saakka!

Kun Paavali puolusti asemaansa apostolina, hän puolusti ristinevankeliumia ja Jumalan rakkautta – ei itseään. Jos todettaisiin, että Paavalin apostolius oli kyseenalainen, sitä olisi myös hänen julistamansa sanoma. Tästä on yhä tänäänkin ajankohtainen, kun liberaaliteologit haluavat kyseenalaistaa Paavalin, Lutherin, Jeesuksen ja milloin kenenkin, joka vain sitoutuu Raamattuun.

 

Mistä tiedämme, että Paavali oli Jumalan apostoli?

  1. Paavali oli kohdannut henkilökohtaisesti Jeesuksen ja kokenut sen kautta voimakkaan kääntymyksen vainoojasta kristityksi. (9:1)
  2. Paavali oli saanut kutsumuksensa ja tehtävänsä suoraan Herralta. (9:1)
  3. Paavalin palvelutyötä sävytti voimakas kärsimys, jonka hän kesti Herran avulla. (4 luku)
  4. Paavalin julistustyö tuotti paljon hedelmää: monet tulivat uskoon ja seurakuntia syntyi. Korintin seurakunta oli Paavalin synnyttämä. (9:2) Paavalin tunnusteot.
  5. Paavalin käytös ja valmius luopua oikeuksistaan evankeliumin hyväksi todistaa juuri ristin-evankeliumista ja sen mukaisesta elämästä.

Koska Paavali oli ja on Jumalan lähettämä apostoli, meidän tulee olla kuuliaisia hänen julistamalle evankeliumille ja Sanalle, sekä seurata hänen antamaansa esimerkkiä!

 

Kristityn elämään kuuluu vapauden ohella kurinalaisuus (9:24-27).

Vaikka kristitty on vapaa ja oikeutettu nauttimaan Jumalan luomasta hyvästä elämästä, pelkkä vapaus johtaa laiskuuteen ja itsekkyyteen. Siksi me tarvitsemme kurinalaista elämänasennetta. Meidän tulee hallita itseämme ja pyrkiä sitä kohden, mikä on hyvää, oikeaa ja rakastettavaa.

Urheilukilpailujen esimerkki: Monet ihmiset tulivat Korintin kaupunkiin seuraamaan kuuluisia Isthmoksen kisoja, jotka pidettiin joka toinen vuosi. Lajeina olivat mm. hevosvaunuajot, hypyt, keihäänheitto, kamppailulajeja ja juoksukilpailut. Paavali vetosi korinttilaisiin uskoviin ja meihin: ajatelkaapa, kuinka kurinalaista elämää urheilijat elävät. He ovat valmiita vaikka mihin Ja miksi? Saadakseen kunniaa ja katoavan havuseppeleen (Isthmoksen kisoissa)!

Eikö meidän tulisi elää samalla tavalla omalla ”kilparadallamme” kohti taivasta? Eikö meillä ole paljon parempi päämäärä: Jumalan rakkauden toteutuminen ja ihmisten pelastuminen. Emmehän me voi vain laiskotella oikeuksissamme ja nautinnoissamme? Huom: Paavali ei opeta pelastumista tekojen kautta vaan hyvää kristillistä elämänasennetta. Itsekurilla pidämme syntisen luonnon kurissa. Meidän tulee joka päivä kuolettaa sitä – ei omassa voimassa vaan Kristuksen veren, Pyhän Hengen ja Sanan voimalla. Kun pelastus on Jumalan suvereeni armotyö, pyhitys on yhteistyötä.

Onko meidän aikamme kristityn erityinen vaara elää liian itsekeskeisesti ja nautintoja tavoitellen? Onko suomalainen hyvinvointi tehnyt meistä laiskoja? Odotammeko, että kaikki annetaan meille ilmaiseksi, ilman omaa vaivaa? Olemmeko vain etuuksien saajia – eikö tarvitse antaa mitään?

Onko seurakuntakin pelkästään paikka, josta saadaan hyötyä itselle? Onko kirkko palvelulaitos, jonka pitää palvella veroja maksavia (usein ei-uskovia) jäseniä? Erotaanko kirkosta, jos palvelu ei pelaa tai kirkko pitäytyy vanhanaikaiseen moraalilakiin? Vai onko seurakunta uskovien yhteisö, jossa jaetaan ilot ja surut yhdessä, ja kannetaan toistemme kuormia ja taakkoja?

Todellisesti vapaa ihminen hallitsee itsensä, on valmis tarvittaessa luopumaan etuuksistaan suuremman hyvän tähden ja harjoittaa tarkoituksenmukaista itsehillintää!

 

Paavalin tärkeä ohje evankeliointityöhön!

”Vaikka olen vapaa ja kaikista riippumaton, olen ruvennut kaikkien orjaksi voittaakseni Kristukselle mahdollisimman monia. Voittaakseni hänen omikseen juutalaisia olen näille ollut kuin juutalainen; voittaakseni lain alaisina eläviä olen näille ollut kuin lain alainen, vaikka en olekaan lain alainen. Voittaakseni ilman lakia eläviä olen näille ollut kuin eläisin ilman lakia, vaikka en ole Jumalan lakia vailla. Voittaakseni heikkoja olen näille ollut heikko. Kaikille olen ollut kaikkea, jotta pelastaisin edes muutamia. Kaiken teen evankeliumin vuoksi, jotta olisin itsekin siitä osallinen.” (9:19-22)

Evankeliointi- ja lähetystyötä ei voi tehdä ellei ole valmis luopumaan etuuksistaan ja mukavasta elämästä. On lähdettävä liikkeelle niin kuin itse Jumala lähti kirkkaudestaan syntisten ihmisten keskelle. On mentävä lähelle ihmisiä kuten evankelista Filippus, joka kohtasi etiopialaisen hoviherran ja kuunteli nöyrästi hänen kysymyksiään ja tarpeitaan.

On oltava valmis tulemaan kohdattavan ihmisen rinnalle ja samaistumaan häneen ja hänen elämäntilanteeseen ja kulttuuriin. Jos ei synny keskinäistä kontaktipintaa, evankeliumikaan ei voi juuri koskettaa. Meidän ihmisten välillä on monenlaisia kuiluja: sukupolvien välisiä eroja, kieli- ja kulttuurieroja maittain ja maiden sisälläkin heimojen ja alakulttuurien välisiä eroja, uskontojen ja maailmankatsomusten välisiä eroja ja monia muita eroja

Evankeliumintyössä meidän on tultava ihmisten rinnalle. Emme voi vaatia heiltä samaa. Juutalaisille meidän on oltava kuin ”juutalainen”. Meidän tulee olla kiinnostuneita heistä ja juutalaisuudesta. Meidän on hyvä osallistua heidän juhliinsa. Voimme niissä tilanteissa noudattaa heidän sääntöjä ja tapoja, jotta emme loukkaisi heitä. Samalla olemme omassa elämässämme vapaita kaikesta sellaisesta, mikä ei ole tarpeellista kristityille. Pakanakansojen keskellä voimme tutustua heidän tapoihinsa ja olla niistä hetkellisesti osallisia –niin, että emme tee syntiä tai osallistu epäjumalanpalvelukseen. Täällä Suomessa meidän tulee liikkua siellä, missä suomalaiset liikkuvat. Voimme osallistua monenlaiseen toimintaan ja rientoon, ja niissä kohdata ihmisiä.

Erityisesti meidän tulee olla kiinnostuneita siitä, mitä ihmisille kuuluu, miten he jakselevat, miten heitä voisi tukea ja auttaa. Heikoille meidän tulee olla heikkoja. Emme lähesty ihmisiä ylhäältä päin ja paina heitä alaspäin. Mitä paremmin voimme heitä ymmärtää, sitä helpompi heitä on auttaa evankeliumilla. Rinnalle tuleminen ja myötätunto eivät tarkoita, että hyppäisimme samaan ahdistukseen tai ottaisimme toisen ihmisen vastuun elämästä meille – se olisi karhunpalvelus.

kullakin meistä on persoonallisuutemme, kykymme ja lahjamme. Meidän on helpompi samaistua tietynlaisiin ihmisiin, mutta joihinkin vaikeaa. On hyvä tuntea itsemme ja keskittyä sellaiseen, mikä on kutsumuksemme. Kun Jumala kutsuu uuteen tehtävään, hän antaa siihen tarvittavat kyvyt. Voimme oppia uutta – toisinaan kärsivällisen yrittämisen ja taipumisen kautta.

Kirkas päämäärä ja kutsumus antavat voimaa työhön ja elämään: ”Voittaakseni Kristukselle mahdollisimman monia”. Se auttaa keskittymään olennaiseen ja toimimaan viisaasti. On hyödynnettävä kaikkea sitä, mikä auttaa päämäärän tavoittamista. Evankeliumi pysyy aina samana, mutta menetelmät ja tavat on syytä päivittää ajanmukaisiksi.

 

 

ISRAELIN HISTORIA OPETTAA – VAPAUDEN VAARAT: synnin hallintavalta ja epäjumalanpalvelus (10 luku)

Väärä kuvitelma kristityn vapaudesta johtaa väärään huolettomuuteen ja sen myötä syntielämään, jopa yhteyteen pimeyden voimien kanssa.

 

Israelin kansan hyvä lähtökohta (10:1-4)

Israel on Jumalan valittu kansa. Sen kautta Jumala antoi maailmalle lait, liitot, jumalanpalvelus-järjestyksen ja itse Vapahtajan, Messiaan. Silti Israel epäonnistui. Sen tilalle tuli seurakunta. Tästä huolimatta Israel on nytkin tärkeällä paikalla. Israelin maaperällä tapahtuvat ihmiskunnan historian viimeiset keskeiset tapahtumat ja Herran toinen tulemus. Kun seurakunta-aika päättyy, kaikki loput Israelille annetut lupaukset tulevat täyttymään (Apt 1:1-7).

Israel on ajan kello. Lähes 2000 vuoden mittainen pakkosiirtolaisuuden päättyminen Israelin valtion uudelleen perustamiseen v. 1948 on historian ihmeellisimpiä ja tärkeimpiä tapahtumia. Se osoittaa, kuinka Raamatun ennustukset toteutuvat. Meidän on syytä kunnioittaa Israelia, rukoilla sen puolesta eikä uskoa yksipuolista propagandaa, jota sitä vastaan nostetaan. Esimerkiksi YK:ssa tehtiin vuonna 2012 yhteensä 26 tuomitsevaan päätöslauselmaa. Niistä 22 tehtiin Israelia vastaan. Samaan aikaan maailmassa oli monia vakavia kriisipesäkkeitä. Israelilla on historiallinen ja jumalallinen oikeus maahansa, joka on vain 1 % koko Lähi-idän pinta-alasta. Arabeille jää 99 %.

Israel sai kokea Egyptistä vapautumisen yhteydessä ja jälkeen erityisiä Jumalan ilmestymisiä. Kymmenen vitsausta, Punaisen meren halki kulkeminen, pilvi- ja valopatsaan johdatuksessa kulkeminen, manna, veden saaminen kalliossa, jne. olivat hätkähdyttäviä kokemuksia. Ei luulisi, että ihminen koettuaan ja nähtyään ne, alkaisi epäillä ja kapinoida Luojaansa vastaan.

Orjakansa sai vapauden ja itsenäisyyden 400 vuoden jälkeen. Vapaudessa eläminen ei ole helppoa, koska orjana elämisen juuret olivat niin syvät. Vanhoista asenteista ja tavoista ei pääse hetkessä irti. Kun aikaisemmin tehtiin sokeasti käskyjen mukaan, nyt oli mahdollista käyttää omaa harkintaa. Jumala ei vaatinut orjan kuuliaisuutta vaan toivoi lapsen kuuliaisuutta.

Vapauteen kuuluu aina vastuu. Kaikki on luvallista, mutta kaikki ei ole hyödyllistä eikä rakentavaa. Israel käytti vapauttansa väärin seuraavilla tavoilla:

  • Israel alkoi nurista ja oli tyytymätön (10:9-10)
  • Israel alkoi himoita pahaa ja antautui syntiin mm. siveettömyyteen (10:6,8)
  • Israel alkoi palvella epäjumalia, ts. riivaajia (10:7)

Rangaistus oli näissä tapauksissa erittäin kova (siis meidän mielestämme, jotka ajattelemme, että me olemme hyviä ihmisiä ja Jumala on väärämielinen tuomari):

  • kuolemanrangaistus (ajallisen elämän suhteen)
  • hylkääminen autiomaahan, jolloin kansa ei päässyt luvattuun maahan

Kaikki tämä on talletettu myöhemmille sukupolville, jotta he oppisivat elämään pyhää elämää (10:6). Vapauteen kuuluu vastuu. Vastuu ei ole tyhjiä sanoja vaan toisinaan ne realisoituvat nopeasti ja voimakkaasti. Synti on aina petollista ja tuhoisaa. Samalla on tärkeää muistaa, että Jumalan antama ajallinen rangaistus on lopulta rakkautta. Sen päämääränä on varjella ikuiselta kadotukselta ja puhdistaa Jumalan kansa.

Kristillinen vapaus ei ole vapautta nurista, kapinoida, harjoittaa syntiä ja palvoa riivaajia. Kristillisen vapauteen liittyy aina vastuu, joka on totta käytännössä.

 

Äärimmäisen vakavaa on kaikenlainen yhteys riivaajiin (10:14-22)

Egypti oli täynnä erilaisia epäjumalia, joiden taustalla vaikuttivat riivaajahenget. Niiden päämääränä oli asettua Jumalan tilalle ja vieroittaa ihmiset Luojastaan. Näin ne varastavat ihmisen elämän, tappavat hänet fyysisesti ja lopulta tuhoavat ikuisesti. Riivaajat ovat todellisuutta, vaikka sivistynyt länsimainen ihminen ne haluaakin kieltää. Silti valtaosalle maailman ihmisistä henkimaailma on arkipäiväistä todellisuutta. Länsimaisillakin ihmisillä on paljon kokemuksia henkimaailmasta. Hyvin monet ihmiset ovat kiinnostuneita henkiparannuksesta, ennustamisesta, vaihtoehtoisista hoitomuodoista, joogasta, itämaisista uskonnoista, New Agesta, okkultismista, saatananpalvonnasta jne. Miksi – jos ne olisivat vain mielikuvitusta?

Ihminen on luotu yhteyteen Luojansa kanssa. Sellaisena hän on uskonnollinen olento. Hengellistä tyhjiötä ei ole kuten ei ole sotilaallistakaan tyhjiötä. Kun ihminen luopuu Jumalasta, hän jossain vaiheessa tajuaa katoavaisuutensa ja etsii jonkinlaista uskonnollista kokemusta. Aikoinaan pakanallisuus ja riivaajien palvonta (luonnonuskonnot) vaihtuivat kristinuskoon. Ihmiset elivät pelossa ilman turvaa. Vasta Kristus vapautti heidät riivaajien vallasta. Nyt kun suomalaiset ovat luopumassa kristinuskosta, he ovat palaamassa pakanuuteen, yhteyteen riivaajien kanssa. Tätä voimme kutsua uuspakanuudeksi. Yhteys riivaajiin on äärimmäisen vakavaa, sitovaa, orjuuttavaa ja tuhoavaa. Leikin varjollakin harjoitettu spiritismi, ennustaminen, jooga yms. sitoo ihmisen pimeyteen jo ensimmäisestä kerrasta.

 

Askeleet pimeyteen:

  • leikin varjolla tai ryhmän paineessa tehdyt kokeilut: horoskoopit, astrologia, ufot
  • valkoinen magia: moninaiset parantamisterapiat, akupunktio ja jooga ja meditointi; tämä on petollista, koska hyvän varjolla ihminen voikin ajautua pimeyteen
  • itämainen uskonnollisuus tai luonnonuskonto: ihminen kiinnostuu ei-kristillisestä maailmankuvasta ja sen näennäisistä voimista ja etääntyy Luojastaan
  • musta magia: tietoinen ja tarkoituksellinen yhteys pimeyden kanssa, jolloin tavoitteena on pahuuden kokeminen ja sen harjoittaminen; rajatieto, okkultismi
  • riivaus: tietoinen ja tarkoituksellinen vihkiytyminen ja antautuminen pimeydelle, jolloin ihmisestä tulee riivattu, jolla on sen antamia kykyjä ja voimia
  • lopullinen tuho: ihminen ei enää kadu eikä halua vapautua pimeyden vallasta

Polun päässä on lopulta se, että riivaajat voivat tulla ihmiseen sisäisesti, jolloin ihminen menettää hallintavaltansa riivaajille. Erityisesti huumeet avaavat tietä riivaajille, koska niiden vaikutuksen alaisuudessa ihminen ei enää kontrolloi itseään.

On syytä muistaa, että saatana mielellään verhoutuu kristilliseen kaapuun (2 Kor 11:3-4,13-15): ”Sellaisia ovat vääriä apostoleita, petollisia työntekijöitä, he vain tekeytyvät Kristuksen apostoleiksi. Eikä ihme, tekeytyyhän itse saatana valon enkeliksi.” Kristityille tämä on kaikkein petollisinta. Tarvitaan Sanan tuntemusta, kokemusta ja henkien erottamisen lahjaa, jotta nämä paljastuvat. Kristillisyydessä saatana verhoutuu menestysteologiaan, kunnian teologiaan, ylikarismaattisuuteen, lakihenkisyyteen ja liberaaliteologiaan. Hän voi käyskennellä paavin, kardinaalin, piispan, papin tai muun työntekijän vaatteissa. Hänellä on lampaan vaate yllään, mutta sisältä hän on raateleva susi. Hänet voidaan tunnistaa helpostikin hänen vääristävästä julistuksesta, opetuksesta ja teoistaan – hedelmistään puu tunnetaan!

Saatana ei voi luonnolleen mitään. Hänellä on oma päämääränsä: Jumalan Sanan vähättely ja kieltäminen, Kristuksen persoonan, ristin ja ylösnousemuksen mitätöiminen, uskon ja armon korvaaminen teoilla, Sanasta irrotettu hurmoksellisuus, riidan kylväminen, ihmisen järjen korottaminen Sanan tilalle, jne. Saatana haluaa istua Jumalan valtaistuimelle ihmisen sydämessä.

Kun ihminen avaa oven pimeyteen, hänestä tulee sidottu. Tästä sidoksesta ihminen vapautuu vain synnintunnustuksen ja -päästön, sekä rukouksen kautta Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen nimessä ja voimassa. Tässä ei ole kysymys riivaajien ulosajamisesta, mihin ei tule ryhtyä kuin ainoastaan silloin, jos ihminen todella on riivattu. Suomessa tämä on vielä harvinaista, koska lähes kaikki ovat kastettuja ja omaavat jonkinlaiset kristilliset perusarvot.

Kun Paavali vakavasti korostaa sitä, että epäjumalanpalvelukseen osallistuminen sen kaikissa mahdollisissa muodoissa on todellista yhteyttä riivaajiin, hän ei puhu omiaan (10:14-22). Meidät kristityt on tarkoitettu todelliseen ja syvään yhteyteen Jumalan kanssa Kristuksessa Jeesuksessa. Pyhä Henki asuu meissä ja ehtoollisessa saamme kokea erityistä yhteyttä Kristuksen kanssa.

Uskova ei voi olla sisäisesti riivattu, mutta hänestä voi tulla sidottu ja sen kautta hän voi ajautua yhä syvemmälle pimeyteen – jopa niin, että hän lopulta päättää luopua Jumalasta. Tältä Jumala haluaa meidät varjella.

Korintissa epäjumalanpalvelukseen liittyi myös temppeliprostituutio. Jostain samasta oli kysymys myös silloin, kun israelilaiset rakensivat kultaisen sonnipatsaan ja alkoivat palvoa sitä. Palvontamenoon liittyi juopottelu, mässäily ja seksuaalinen tanssi (10:7). Tämän tekstikohdan perusteella ei voida sanoa, että syöminen, juominen tai tanssiminen sinänsä olisi syntiä.

Kun olemme vapaita pimeydestä, saamme elää turvassa, sydämen ja mielen rauhassa.
Silloin kavahdamme pimeää ja pysymme siitä täydellisesti erossa!

 

KIUSAUKSET ovat aina läsnä, mutta uskovan ei tule eikä tarvitse antautua niiden valtaan (10:13).

”Teitä kohdannut kiusaus ei ole mitenkään epätavallinen. Jumalaan voi luottaa. Hän ei salli kiusauksen käydä teille ylivoimaiseksi, vaan antaessaan teidän joutua koetukseen hän samalla valmistaa pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää”.

Kun saatana kiusaa ihmistä, sen päämääränä on langettaa ja tuhota hänet. Kun Jumala sallii kiusauksen, hänen päämääränään on opettaa ihmiselle itsetuntemusta (syntisyys), nöyryyttä, kärsivällisyyttä, itsehillintää  jne (eli uuden luonnon mukaista elämää). Koetus puhdistaa, vahvistaa ja jalostaa ihmistä, sekä antaa valmiuksia ymmärtää toisia ihmisiä ja palvella heitä.

Kristityn vapaus on vapautta valita rakkaus ja elämä – ei syntiä, edes kiusauksissa!