VIERELLÄ KULKUA -runo
.
Tulehan tänne vierelleni
olemaan hetkinen kanssani.
Jaetaan ilot ja surumme,
asiat, joita pohdimme.
Etsitään yhdessä ratkaisua,
tutkitaan eri vaihtoehtoja.
.
Osaammeko itse kuunnella
toisen huolia ja murheita,
asettua kertojan asemaan
keskeyttämättä kertaakaan,
auttaa alas painettuja,
nostaa kaivon pohjalta?
.
Voimmeko malttaa mielemme
odottamalla vuoroamme?
Onko meillä ihmisyyttä,
välittämistä, rakkautta?
Vai kiirehdimmekö kertomaan
oman kantamme tuosta vaan?
.
Arvostammeko toisiamme
riippumatta mielipiteistämme?
Olemmeko luottamuksen arvoisia,
kun meille kerrotaan salaisuuksia?
Mietimmekö, miten toimisimme,
jos toisen saappaissa olisimme?
.
Osaammeko viedä pulmamme
Herralle eri tilanteissamme?
Kyselemmekö Häneltä neuvoa
odottaen Hänen ratkaisuansa?
Noudatammeko ohjettansa,
vaikka se tuntuisi vaikealta?
.
Kun itsetuntoamme kolautetaan,
se pysäyttää meidät ajattelemaan.
Opimme tutkimaan perusteellisesti,
mikä meidät tähän tilaan johti.
Saimmeko kokea jotain arvokasta,
tulimmeko lähemmäksi Jeesusta?
.
Syvyyden siunaukset huomaamme
vasta jälkeen päin aarteiksemme,
vaikka silloiset kokemuksemme
kirpaisivatkin sydänjuuriamme.
Nyt kiitämme näistä kirpaisuista,
Herran sallimina kasvukipuina.
.
Saamme jakaa näitä eteenpäin,
ehkä muutkin ovat kokeneet näin.
Vahvistumme yhdessä ollessamme
kiittäen Jumalaa, auttajaamme.
Saimme Häneltä kallisarvoista,
meille tarpeellista koulutusta.
.
Näin Hänen armahtava rakkautensa
tuntuu jopa kuopan pohjalla olevissa.
Moni suru ja murhe muuttuu iloksi
jaettuna ilo kasvaa kaksinkertaiseksi.
Opimme tuntemaan avaran armonsa,
kun annamme kaiken Hänen hoitoonsa.
.
Maija Vekara