VIERELLÄ KULKUA -runo

.

Tulehan tänne vierelleni

olemaan hetkinen kanssani.

Jaetaan ilot ja surumme,

asiat, joita pohdimme.

Etsitään yhdessä ratkaisua,

tutkitaan eri vaihtoehtoja.

.

Osaammeko itse kuunnella

toisen huolia ja murheita,

asettua kertojan asemaan

keskeyttämättä kertaakaan,

auttaa alas painettuja,

nostaa kaivon pohjalta?

.

Voimmeko malttaa mielemme

odottamalla vuoroamme?

Onko meillä ihmisyyttä,

välittämistä, rakkautta?

Vai kiirehdimmekö kertomaan

oman kantamme tuosta vaan?

.

Arvostammeko toisiamme

riippumatta mielipiteistämme?

Olemmeko luottamuksen arvoisia,

kun meille kerrotaan salaisuuksia?

Mietimmekö, miten toimisimme,

jos toisen saappaissa olisimme?

.

Osaammeko viedä pulmamme

Herralle eri tilanteissamme?

Kyselemmekö Häneltä neuvoa

odottaen Hänen ratkaisuansa?

Noudatammeko ohjettansa,

vaikka se tuntuisi vaikealta?

.

Kun itsetuntoamme kolautetaan,

se pysäyttää meidät ajattelemaan.

Opimme tutkimaan perusteellisesti,

mikä meidät tähän tilaan johti.

Saimmeko kokea jotain arvokasta,

tulimmeko lähemmäksi Jeesusta?

.

Syvyyden siunaukset huomaamme

vasta jälkeen päin aarteiksemme,

vaikka silloiset kokemuksemme

kirpaisivatkin sydänjuuriamme.

Nyt kiitämme näistä kirpaisuista,

Herran sallimina kasvukipuina.

.

Saamme jakaa näitä eteenpäin,

ehkä muutkin ovat kokeneet näin.

Vahvistumme yhdessä ollessamme

kiittäen Jumalaa, auttajaamme.

Saimme Häneltä kallisarvoista,

meille tarpeellista koulutusta.

.

Näin Hänen armahtava rakkautensa

tuntuu jopa kuopan pohjalla olevissa.

Moni suru ja murhe muuttuu iloksi

jaettuna ilo kasvaa kaksinkertaiseksi.

Opimme tuntemaan avaran armonsa,

kun annamme kaiken Hänen hoitoonsa.

.

Maija Vekara