Väittelyjä ja lopunajan puhe

Kuka Kristus on? Kysymys Kristuksen alkuperästä (12:35-37)

Jeesuksen suvereenit vastaukset ovat hiljensivät vastustajat. Nyt oli Jumalan Karitsan aika tutkia oman kansansa tietotaitoa ja sydäntä. Kun Jeesus oli opettamassa Jerusalemin temppelissä, häntä olivat kuuntelemassa fariseukset (Matt 22:41) ja kansanjoukko. Fariseukset vastustivat Jeesusta, mutta kansa kuunteli häntä mielellään (12:37).

Nyt Jeesus kysyi kuulijoiltaan: ”Daavid itse sanoo Kristusta (Messiasta) Herraksi. Kuinka Kristus sitten voi olla hänen poikansa?” (12:35-37). Jeesus lainaa Ps 110 sanoja, joissa Daavid sanoo: ”Herra sanoi minun Herralleni”.

Oli yleisessä tiedossa Kirjoitusten pohjalta, että luvattu Messias polveutuisi Daavidin sukulinjasta. Silti juutalaisten ymmärrys siitä, kuka Messias todella on, oli hyvin vajavainen. Toki ymmärrettiin, että hän on ihminen, mutta hänen jumalallinen alkuperänsä oli kätketty salaisuus.

Se tuli ilmi vasta Jeesuksen persoonassa, elämässä, opetuksissa, teoissa, ristinkuolemassa, ylösnousemuksessa ja taivaaseen astumisessa. Tämä salaisuus avautuu läpi evankeliumikirjan.

Huomaa, että Jeesus ei anna omaan kysymykseensä suoraa vastausta. Hän jätti asian ihmisten mietittäväksi ja löydettäväksi. Se ei tarkoittanut, että ihminen voisi vapaasti keksiä siihen, minkä vastauksen tahansa. Vain yksi vastaus on oikein.

Sen ihminen voi löytää ja ymmärtää, kun hän tutustuu Jeesukseen ja hyväksyy hänet Vapahtajaksi ja Herraksi. Jeesus on itse Herra Jumala (Jahweh = Minä Olen), joka on tullut ihmiseksi. Hän on Jumalana Daavidin Herra ja ihmisenä Daavidin poika, hänen sukulinjaansa.

Jeesus kysyi asiaa avoimesti ihmisiltä. Aiemmin Jeesus kysyi samaa opetuslapsilta: ”Kenen ihmiset sanovat minun olevan?… Entä te? Pietari vastasi: Sinä olet Kristus.” (8:27-30). Matteus kertoo Pietarin koko lauseen: ”Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika.” (Matt 16:16). Tällöin Jeesus kielsi asian julkisen kertomisen. Nyt Jeesuksen ristinkuolema ja ylösnousemus oli jo niin lähellä, että oli tullut aika paljastaa avoimemmin hänen salaisuutensa. Kuka Jeesus on sinulle?

Varokaa kirjanoppineita! (12:38-40)

Jeesus varoitti kansaa fariseuksista, saddukeuksista, herodilaisista ja kirjanoppineista.

Fariseukset näpertelivät vääristyneillä ihmisten perinnäissäännöillä ja kuvittelivat niillä täyttävänsä Jumalan tahdon. Saddukeusten hapatus oli Jumalan viisauden ja voiman hylkäämistä ja niiden korvaamista kreikkalaisella filosofialla ja ylevällä liturgialla. Herodilaiset edustivat moraalitonta ja mässäilevää elämää, piittaamattomuutta Jumalasta ja hänen laistaan.

Kirjanoppineiden luokka syntyi pakkosiirtolaisuudessa, jolloin Jerusalemin temppeli oli tuhottu, uhrit lakkautettua ja papiston merkitys kaventunut. Kirjanoppineet kokosivat Vanhan testamentin kirjoitukset, tutkivat ja opettivat niitä. He olivat juristeja, jotka neuvoivat oikeudellisissa asioissa.

Fariseukset olivat usein kirjanoppineita, mutta heidän jyrkimpiä edustajia. Monet kirjanoppineet ja fariseukset nauttivat kansan kunnioitusta ja olivat korkeammasta asemastaan hyvin tietoisia. Heidän uskonnollisuutensa muodostui ulkonaiseksi. Uskonnollisuuden nimissä he rahastivat ja käyttivät ihmisiä hyväksi ja veivät heidän rahansa, rukousten kera.

Samanlainen väärä hapatus on läsnä meidänkin ajassamme kuten jo edellä on ollut puhetta. Liberaaliteologia, ahdas lakihenkisyys, menestysteologia, ylikarismaattisuus, katolisen kirkon rappio, jehovantodistajat, henkiparantajat, itämainen henkisyys jne. ovat aikamme vakavaa todellisuutta ja kohti viimeisiä aikoja vihollisen eksyttävä voima vain kasvaa.

Suomessakin ajan maallistunut luopiohenki ja media painostavat uskovia ulkoapäin ja samalla sisältä päin liberaaliteologia tuhoaa kirkkoamme.

Turvassa ovat vain Sanaan pitäytyvät uskovat. Vain Jumala voi varjella meidät ja siksi meidän ainoa turvapaikka on hänen suojissaan. Mikään nimikristillisyys tai pelkkä kirkon jäsenyys ei auta mitään.

Mutta mikään eksytys tai vihollisen voima ei lopulta estä evankeliumin voittokulkua. Evankeliumi julistetaan kaikille kansoille ja sitten tulee tämän maailman ajan loppu ja uuden alku.

Nyt me vielä elämme näennäisen rauhallisessa rinnakkainelossa. Mutta tulee sekin aika, jolloin piirretään selkeät rajalinjat ja erotetaan akanat jyvistä.

Se tuo vainoa ja monet ristiinnaulitaan, mutta ristin jälkeen koittaa ylösnousemuksen aamu ja kirkas ilo. Oletko sinä siihen valmis? Entä kuka ottaa alas ristiinnaulitut ja hoivaa heitä? Ketkä astuvat kaatuneiden tilalle? Ketkä rakentavat Kristuksen universaalia seurakuntaa Jumalan Sanan ja Kristuksen ristin ja ylösnousemuksen pettämättömälle, ikuiselle perustalle?

Lesken ropo (12:41-44)

Kun Jeesus varoitti maan mahtavista ja arvostetuista, hän nosti esimerkiksi ja ihanteeksi köyhän leskinaisen, joka kaikessa hiljaisuudessa antoi kaikkensa Jumalalle.

Saatamme kokea itsemme pieniksi ja mitättömiksi. Mikä minä olen tässä maailmassa tai mikä minä olen taistelemaan Jumalan joukoissa?

Silloin saamme katsoa köyhää leskinaista, joka antoi kaikkensa Jumalalle ja jäi hiljaisesti hänen huolenpitonsa varaan. Saamme antaa itsemme Jumalan huolenpidon varaan ja seurata hänen tahtoaan.

Jumalalta kukaan ei jää huomaamatta. Jumala varmasti pitää huolen lapsistaan – elämän helppoina ja mukavina päivinä, ahdistuksissa, taisteluissa, voitoissa ja tappioissa, vainottuna, ristillä, kuolemassa ja elämässä.

Jeesuksen puhe tulevista tapahtumista ja valvomisesta (13 luku)

Juutalaiset odottivat Messiaan tuovan Israelille vallan ja kunnian. Jerusalemin temppeli ja koko temppelialue kuvasti heidän mielissään tulevaa loistoa. Ylpeänä opetuslapset kehuivat temppelin upeutta Jeesukselle: ”Opettaja, katso, millaiset kivet ja millaiset rakennukset!” (13:1). Suurimmat kivet olivat jopa 13 metriä pitkiä ja painoivat 415 tonnia!

Jeesuksen vastaus oli shokeeraava: ”Niistä ei jää kiveä kiven päälle, vaan kaikki revitään maahan.” (13:2). Siinä on Israelin tuleva loisto ja kunnia. Mutta miksi? Koska Israel hylkäsi Jumalansa ja Messiaansa, ja sen myötä Jumala hylkäsi – vain ajaksi – Israelin ja sen kunnian.

Hetkeä myöhemmin neljä opetuslasta uskaltautuivat kysymään: ”Milloin se tapahtuu? Mikä on merkkinä siitä, että kaikki tämä alkaa toteutua?”

Kysymys oli tietysti luonteva ja tärkeä, jopa elintärkeä, sillä edessähän oli tuho. Lisäksi juutalaisuudessa oli paljon lopunaikoihin liittyvää kyselyä ja pohdintaa. Tämä on melko yleisinhimillinen taipumus: tulevaisuus ja mahdollinen maailmanloppu kiinnostavat ihmisiä.

Raamattu on siitä mielenkiintoinen kirja, että siinä meille aivan avoimesti ja suoraan kerrotaan ihmiskunnan alkuhistoria, sen dramaattiset käänteet, tulevaisuus ja lopullinen iankaikkisuus. Meillä on maailmanhistorian käsikirja käsissämme!

Kaiken keskellä toimii pyhä, rakastava Jumala, joka hallitsee kaikkea ja piirtää suuntaviivat ja raamit historian kululle. Meillä ihmisillä yksilöinä ja kansoina on osamme ja paikkamme. Vaikka pääpiirteet on kirjoitettu taivaissa, me kirjoitamme oman elämämme kulun valintojen kautta.

Kristillisyyteen liittyy olennaisella tavalla opetus lopunajoista. Koska kristinusko ankkuroituu syvästi ihmiskunnan historiaan, se koskettaa samalla voimakkuudella myös tulevaisuuttamme. Raamatusta peräti 25 % on profetiaa! Vanhassa testamentissa on 16 profeettakirjaa ja Uudessa testamentissa on Ilmestyskirja. Lisäksi kaikissa Raamatun 66 kirjassa on viittauksia tulevaisuuteen.

Jeesuksen lausumassa ennustuksessa tietty etsikkoaika oli jo päättymässä ja Israelin tulevaa tuhoa ei enää voisi pysäyttää. Oli enää muutama hetki ennen ristiä. Jumalan kansan asema siirtyisi uuden liiton kansalle, seurakunnalle. Israel jäisi odottamaan uutta kansallista armon aikaa.

Profetioiden osalta on hyvä huomata, että monet tulevaisuuden ennustukset täyttyvät vaiheittaisesti ja kasvavasti. Profetia voi näyttää yhdeltä kokonaisuudelta, mutta kun sitä kuoritaan kuin sipulia, siitä löytyykin monia kerrostumia ennen ydintä. Esimerkiksi jotkut ennustukset puhuvat Messiaan tulemuksesta tavalla, joka voi näyttää yhdeltä tapahtumalta. Tosiasiassa Messiaan tulemus tapahtuu kahdessa päävaiheessa.

Jeesuksen ennustus temppelin ja samalla Jerusalemin tuhosta toteutui kaksivaiheisesti: (1) Roomalaisten kukistaessa kapinaliikkeen vuosien 69-70 jKr. Jerusalemin piirityksessä. (2) Juutalaiset nousivat toiseen merkittävään kapinaan 130-luvun alkupuolella, joka päättyi Masadan kukistumiseen vuonna 135 jKr. Tuolloin myös Jerusalem tuhottiin maan tasalle ja Israelin alue lakkautettiin, juutalaiset karkotettiin ja maa nimettiin Palestiinaksi.

Jeesus ei puhu vain temppelin, Israelin kansan ja maan tulevaisuudesta vaan hän laajentaa puheensa koskettamaan tulevaa Jumalan kansaa ja koko maailmaa. Jeesuksen sanoissa tulevaisuuden tapahtumat tulevat entistä voimakkaammiksi, laaja-alaisemmiksi ja äkillisemmiksi.

Seuraavassa nämä tapahtumat on lueteltu Jeesuksen mainitsemassa järjestyksessä:

  1. Eksytys – ilmaantuu monia eksyttäjiä, jopa vääriä Kristuksia (eli henkilöitä, jotka väittävät olevansa tavalla tai toisella ”maailman pelastajia”). Heitä ovat suurten uskontojen perustajat, luopiokristityt, johtavat filosofit, diktaattorit, jne.
  2. Sodat – sotien määrä ja kuuluvuus kasvavat. Tiedonvälitys kehittyy ja siksi kuulemme sotien ääntä ympäri maailmaa. Sotateknologian myötä sodan äänet voimistuvat.
  3. Sodista tulee laajempia – niissä on mukana useita kansoja. 1. ja 2. maailmansota ovat ennustuksen synkkiä täyttymyksiä. 1900-luvulla on enemmän sotia kuin koskaan aiemmin.
  4. Maanjäristykset – niitä on ollut aina, mutta niiden määrä ja voimakkuus tulee kasvamaan.
  5. Nälänhädät – kuten edellisessä kohdassa.
  6. Kaikki edellä sanottu on vasta synnytystuskien alkua! Jeesus vertaa tapahtumia synnytystuskiin. Polttojen tiheys ja voima kasvaa loppua kohden.
  7. Uskovien vaino – liittyy nimenomaan Kristuksen todistamiseen ja seurakuntaan. Uskovien vainoja on ollut aina, mutta niidenkin määrä ja voimakkuus kasvaa. 1900-luvulla on vainottu kristittyjä enemmän kuin aiempina vuosisatoina yhteensä!
  8. Evankeliumi kaikille kansoille – evankeliumi eteni jo alkuseurakunnan aikana Rooman valtakunnassa ja kohti muita maanosia. Mutta vasta 1800-luvulla lähti liikkeelle erityisen voimakas maailmanlähetys. Muodollisesti kristittyjä on jo 33 % maailman väestöstä. Nykyaikainen teknologia ja tiedonvälitys on mullistanut lähetystyön tavoittavuuden.
  9. Uskovien lopullinen ja kauhistuttavin vaino – uskovien vainoa kasvaa viimeisinä aikoina äärimmäisyyksiin saakka: ”Veli luovuttaa veljensä kuolemaan ja isä lapsensa, ja lapset nousevat vanhempiaan vastaan ja tuottavat heille kuoleman. Te joudutte kaikkien vihattavaksi nimeni tähden, mutta se, joka kestää loppuun asti, pelastuu.” (13:12-13).
  10. Suuri ahdistus ja hävityksen kauhistus – kaksi suurta täyttymystä:
    (1) Alkuseurakunnan kristityt kokivat edellisiä asioita omassa ajassaan ja maailmassaan. Hävityksen kauhistus kohtasi Jerusalemia vuosien 69-70 jKr. piirityksessä. Roomalaiset sotajoukot piirittivät kaupunkia jo ennen tätä, mutta vetäytyivät joksikin aikaa pois. Tämä oli hävityksen kauhistuksen varoitus. Ne kristityt, jotka noudattivat Jeesuksen kehotusta, pakenivat ja menivät turvaan Pellaan, kalliokaupunkiin. Kun roomalaiset sotajoukot palasivat, kukaan ei voinut enää paeta. Lopulta roomalaiset häpäisivät ja tuhosivat temppelin. He asettivat temppeliin keisarin kuvan ja uhrasivat hänelle uhreja.
    (2) Lopunajan kristityt tulevat kohtaamaan samantapaisen tilanteen. Pidän todennäköisenä, että Jerusalemiin rakennetaan uusi temppeli. Sen myötä Israel suostuu epäedulliseen rauhaan, jonka takuumiehenä on petollinen Antikristus. Lopulta Antikristus julistaa olevansa jumala ja häpäisee tuon temppelin ja pyrkii tuhoamaan juutalaiset. Hitlerin aikana tämä viha juutalaisia kohtaan tuli erityisen hyvin näkyviin.
  11. Kehotus rukoilla – näihin päiviin liittyy Jeesuksen erityinen kehotus rukoilla. Jeesuksen ohjeen mukaan rukouksella näitä tapahtumia ei voi välttää, mutta uskovat voivat saada niihin helpotusta. Rukoilkaa, ettei pakonne tapahtuisi talvella! (13:18). Jos rukoilemme, voimme saada helpotusta, jos emme rukoile, kohtaamme kaiken rankimman kautta.
  12. Äärimmäinen globaali, jopa universaali ahdistus – mitään sen kaltaista ei ole koskaan tapahtunut eikä tule tapahtumaan. Jeesus täsmentää tätä jakeissa 24-25. Ilmestyskirjan loppuosan luvun kuvaavat tätä vaihetta.
  13. Äärimmäinen eksytys – vielä Jeesus varoittaa voimakkaasta eksytyksestä. Pimeyden syventyessä ja ihmisten hädän kasvaessa saatanan valta saa hetkellisesti lisääntyä. Sen joukot tekevät vaikuttavia tunnustekoja ja jopa uskovatkin ovat vähällä eksyä
    (jakeet 21-22).
  14. Jumalan suvereeni väliintulo, joka estää täydellisen tuhon tapahtumisen – maailma ajautuu äärimmäisen tuhon partaalle, mutta Kristuksen paluu estää tuhon
    (jakeet 20,26-27).

Oppikaa viikunapuusta! (13:28-29)

Jeesus kertoi temppelin tuhosta ja monista ahdistuksista. Tämä toteutui ja juutalaiset joutuivat pakkosiirtolaisuuteen ympäri maailmaa noin 2000 vuoden ajaksi. Hedelmätön viikunapuu kirottiin ja se kuoli juuriaan myöten.

Mutta nyt tuo viikunapuu on saamassa uuden armon ajan. Se virkoaa jälleen ja alkaa puhjeta lehteen. Tuo ihme alkoi toteutua näkyvästi vuonna 1948, kun Israelin valtio perustettiin uudelleen äärimmäisen raskaiden kokemusten myötä. Tämä on suunnaton ihme, kun ajattelemme 2000 vuoden pitkää ajanjaksoa, jonka aikana juutalainen kansa olisi voinut hävitä täysin. Tämä on ihme myös, kun ajattelemme sitä poliittista ilmapiiriä, mikä vallitsi pitkään. Mahdoton tapahtui!

Viikunapuu ja sen lehdet merkitsevät Israelin fyysistä olemassaoloa, mutta ei vielä sen hengellistä heräämistä. Viikunapuu ei vielä tuota hedelmää. Herätyksen aika kyllä tulee, mutta juutalaiset nöyrtyvät Messiaansa edessä vasta äärimmäisten ahdistusten keskellä.

Israel on nyt jälleen olemassa ja vertauksen mukaan silloin myös kesä on lähellä. Lähi-idässä kesä merkitsee ahdistavaa kuumuutta, poltetta, kuivuutta ja kuolemaa.

Valtavan teknisen ”kehittymisen” myötä ihmiskunta on ensimmäistä kertaa koko historiansa saatossa kykenevä tuhoamaan elämän koko maapallolta parissa tunnissa. Asevarastoissa 15 000 ydinkärkeä, suuri määrä biologisia ja kemiallisia aseita tavanomaisten aseiden lisäksi.

Hävitys tulee kauhistuksen siivillä”, kuten on ennustettu (Dan 9:27). Silloin ”alkuaineet kuumuudesta sulavat” (2 Piet 3:7,12). Samaan aikaan valtava saastuminen turmelee maapalloa ja suuret ilmastonmuutokset, jotka tuovat rajuja sääilmiöitä, ovat ovella. Kesä on jo todella lähellä!

Tämä sukupolvi ei katoa ennen kuin kaikki tämä tapahtuu! (13:30)

Jeesuksen aikainen sukupolvi on jo ajat sitten hävinnyt. Erehtyikö Jeesus? Entä koko Raamattu?

Ratkaisu on kreikankielen sanassa ”genea”. Sana voidaan kääntää sanoilla ”sukupolvi”, ”suku”, ”sukukunta”. Jeesuksen lausuma ”Totisesti minä sanon teille: tämä ”genea” ei katoa, ennen kuin kaikki tämä tapahtuu” pitää todellakin paikkansa kahdella tasolla:

  • Tämä ”sukupolvi” ei katoa: Jeesuksen sanoista kului 40 vuotta, kun nämä Jeesuksen aikalaiset kokivat ennustuksen ensimmäisen täyttymyksen, mikä oli heidän elämänsä kannalta ratkaisevan tärkeä. Se, mitä tulisi tapahtumaan 2000 vuotta myöhemmin, ei koskettanut heitä. Sukupolven ajaksi Raamatussa määritellään usein noin 40 vuotta.
  • Tämä ”suku/sukukunta” ei katoa: Vaikka juutalaisia on yritetty tuhota kautta historian, juutalaiset eivät ole kadonneet. He eivät ole sulautuneet muihin kansoihin vaan ovat säilyttäneet tapansa ja identiteettinsä jopa 2000 vuoden ajan. Kun Jeesuksen lausuman ennustuksen toinen, lopullinen täyttymys koittaa, juutalaiset ovat edelleen olemassa.

Vaikka juutalainen kansa on asetettu sivuun seurakuntakauden ajaksi, he ovat edelleen Jumalan valittu kansa ja heistä ovat laki, liitot, kantaisät ja itse Kristus. Vain tämä näkökulma selittää, miksi saatana yrittää niin raivoisasti ja perin pohjin tuhota juutalaiset ja Israelin valtion. Jos se onnistuisi siinä, Jumalan Sana raukeasi tyhjiin ja Kristus ei palaisi Jerusalemiin. Mutta niin ei käy.

Miten meidän tulee suhtautua Israeliini ja juutalaisiin? Raamatun ohje on: julistakaa evankeliumi ensin juutalaisille, sitten myös pakanoille; rukoilkaa heidän puolestaan; osoittakaa heille kristillistä rakkautta kuten kaikille; tukekaa Israelin valtion olemassaoloa, sillä se on Jumalan heille antama luvattu maa. Heillä on oikeus puolustaa omaa maataan ja kansaansa – niin kuin Suomellakin on.

Media ja monet valtiot, jopa YK käy yksipuolista vihakampanjaa juutalaisia vastaan – juuri kuten Raamattu ennustaa mm. Sakarjan kirjassa. Älä usko kaikkea yksipuolista tietoa vaan mieti tapahtumia vakavasti myös Israelin kannalta, niin kuin itse asuisit siellä juutalaisena. Muista, että Hamasin ja monien islamististen valtioiden nimenomaisena päämäärä on tuhota Israel.

Jumalan Sana ei koskaan katoa eikä koskaan petä! (13:31)

Moni ihminen rakentaa elämänsä ajallisen varaan ja pitää Raamattua satukirjana, vaikka ei sitä edes tunne. Ajallinen on vain ajallista ja pettävää. Taivas ja maa katoavat. Ihminen ei löydä itsestään eikä maailmasta ikuista elämää eikä todellista rakkautta.

Jumalan Sana on pettämätön ja ikuista. Joka rakentaa elämänsä ikuisen ja katoamattoman todellisuuden varaan, saa elää ikuisesti, koska perusta ei koskaan petä. Rakenna sinäkin kaikessa Jumalan Sanan varaan!

Kristuksen toinen tulemus on salattu hetki! (13:32)

”Mutta sitä päivää tai hetkeä ei tiedä kukaan, eivät enkelit taivaassa eikä Poika vaan Isä yksin”. Miten niin Jeesus ei sitä tiennyt? Eikö hän ollutkaan Jumalan Poika?

Kun Jeesus syntyi Betlehemin tallissa, häneltä ei voinut saada yhtäkään vastausta edes tavalliseen arkielämään liittyviin asioihin. Hän ei osannut puhua vauvana. Vai olisiko hän jokeltanut tietosanakirjan tavoin ilmoille kaiken mahdollisen tiedon?

Kun Jumala tuli ihmiseksi Pojan persoonan kautta, hänestä tuli aito, todellinen, täysi ihminen, ”Ihmisen Poika”. Ihmisenä Jeesus ei tiennyt kaikkia maailman asioita. Jumalana hän toki tiesi, mutta eli ihmisyytensä todeksi eikä käyttänyt jumalallista voimaansa ja kaikkitietävyyttään.

Vasta kun Pyhä Henki laskeutui hänen ylleen, Jeesuksen palvelutehtävässä ilmeni jumalallinen voima ja viisaus. Tässäkään Jeesus ei käyttänyt omaa jumalallisuuttaan vaan toimi Isän tahdon ja Pyhän Hengen varassa.

Jumalan suunnitelmissa Jeesuksen toinen tulemus on niin salattu hetki, että hän ei sitä ilmoittanut meille ihmisille. Ihmisenä Jeesus ei sitä tiennyt, koska Pyhä Henki ei sitä paljastanut eikä hän käyttänyt asiassa omaa jumalallista viisautta. Poika toimi Isän tahdon mukaisesti kaikessa.

Valvokaa! (13:33-36)

Jeesus kehottaa seuraajiaan valvomaan. Tässä on juuri se Jumalan viisaus, että meidän ei tule tietää Jeesuksen takaisin tulemisen hetkeä. Jos me tietäisimme sen tai vaikkapa oman kuolemamme hetken, alkaisimme vääjäämättä laskelmoida.

Jumala näkee hyväksi, että me elämme valvovina, emme nukkuvina. Koska Jeesus kertoo lopunajan tapahtumien päävaiheet ja -piirteet, voimme aavistella, milloin kesä on lähellä.

Ajanmerkit osoittavat ajan kulumisen ja lopun lähestymisen. Tarkkaa hetkeä emme voi tietää: emme tuntia, päivää, viikkoa, kuukautta tai edes vuottakaan. Vasta kun olemme viimeisten tapahtumien keskellä, saamme rohkeasti katsoa Jeesukseen ja odottaa hänen ilmestymistään.

Vertauksessa Jeesus kuvaa paluunsa tapahtuvan yöaikaan, eli silloin kun maailmassa on pimeää ja ahdistuksia. Yöaika jaettiin neljään jaksoon: iltayö, keskiyö, kukon laulun aika ja aamun sarastus.

Vastaavasti kristittyjen parissa on erilaisia teorioita siitä, milloin Jeesus palaa takaisin. Palaako hän juuri ennen tulevan Antikristuksen aikaa, sen keskellä vai sen lopussa? Tuleeko hän ensin näkymättömällä tavalla tempaamaan uskovat taivaisiin vai tuleeko hän suoraan näkyvällä kirkkaudella ja voimalla maan päälle? Oikea, raamatullinen vastaus on tämä: me emme tiedä!

Mutta Jeesus kehotti valvomaan ja rukoilemaan: Rukoilkaa, ettei pakonne tapahtuisi talvisaikaan!

Ennen Jerusalemin tuhoa v. 70 jKr. uskovat olivat rukoilleet, sillä heidän pakonsa tapahtui syksyllä – ei kuumana ja paahtavana kesänä eikä kylmänä ja sateisena talvena. Meidänkin kannattaa rukoilla, että voimme toimia viisasti ja että Herramme tulisi mahdollisimman pian.

Miten voimme valvoa? Pysymällä Sanassa, lähellä Herraa, tunnustamalla syntimme ja pyytämällä ne anteeksi, rukoilemalla, tulemalla uskovien yhteyteen, palvelemalla, ja ennen kaikkea, lepäämällä täydellisessä armossa ja turvassa, Kristuksessa Jeesuksessa!

Valvominen ei ole lakihenkistä ja omavoimaista pinnistelyä. Aito kristillisyys on elämää Kristuksessa ja Pyhässä Hengessä, Jumalan Sanan ohjauksessa.

Terve suhtautuminen lopunaikoihin?

Voimme suhtautua Raamatun ennustuksiin ja varsinkin lopunaikoihin kolmella tavalla:

  • kielteisesti – niistä ei saa puhua, ne ovat vain turhaa ja valheellista pelottelua
  • ylimitoitetusti – kaikki pyörii lopunajan ennustusten parissa ja antikristusta odotellessa
  • normaalisti – koska Jumala näkee hyväksi kertoa tulevaisuudesta (jopa 25 % Raamatusta on profetiaa), meidän tulee ottaa se vakavasti.

Lopunajan ennustukset antavat realistisen kuvan ihmiskunnan tulevaisuudesta. Silloin meidän ei tarvitse pelästyä, kun näemme ikäviä asioita tapahtuvan. Juuri niin pitääkin käydä ihmisen syntisyyden tähden, mutta siitä huolimatta Jumalalla on kaikki hallinnassa. Jumala tulee sanomaan kaikesta viimeisen sanan ja se on ”Elämä!”.

Lopunajan ennustukset piirtävät mieliimme tietyn kehyksen, nykyisyyden ja tulevaisuuden raamit. Meidän ei kuitenkaan tarvitse keskittyä raameihin ja elää niistä. Eihän taulussakaan raamit ole tärkein asia vaan itse maalaus tai kuva. Raamit korostavat itse pääasiaa. Ihmiskunnan syntisyyden, pahuuden, kärsimyksen ja kuoleman keskellä loistaa Jumalan ikuinen armo ja rakkaus.

Siksi tärkein on raamien keskellä näkyvä kuva, joka ratkaisee kaiken. Se on kuva Kristuksesta Jeesuksesta, joka on ihmiseksi tullut Jumala. Häntä me odotamme saapuvaksi – ensin sydämiimme ja elämäämme, sitten myös koko maailmaan ja maan päälle. Siksi Isä meidän -rukouskin on hyvin lopunajallinen rukous: Tulkoon sinun valtakuntasi!