Lähetyssaarnaaja FRANS HANNULA

Suomen Lähetysseuran tärkeä kohde oli Ambomaa Afrikassa, jossa pioneerina toimi kuuluisa Martti Rautanen. Ambomaalle asettui vuorollaan kymmeniä suomalaisia lähetystyöntekijöitä. Yksi heistä oli Frans Hannula.

.

Frans Hannula ennen Afrikkaa (s. 17-21)

Frans Hannula syntyi vuonna 1855 rukoilevaisperheeseen Nakkilassa. Perheessä oli neljä lasta. Kasvatus oli syvästi uskonnollista polvirukouksineen, Lutherin postilloineen ja tiukan moraalista. Fransin isä halusi pojasta papin, mutta Frans oli käynyt vain kiertokoulua.

Niinpä 22-vuotiaana 1876 Frans aloitti ala-alkeiskoulun, jossa hän tosin oppi nopeasti ikänsä ja motivaationsa puolesta. Ystävätkin kannustivat häntä papin uralle.

Kuitenkin lähetysinnostus oli tarttunut Hannulaan ja hän oli päättänyt pyrkiä lähetyssaarnaajaksi. Eräs vaikuttaja hänen kohdalla oli Nakkilan kappalainen Frans Waden. Hannula luki kirjallisuutta, mm. Kristityn vaellus ja Harmsin elämänkertaa, jotka olivat pietistisiä. Harms oli Hannulan esikuva – ahkera puurtaja, pietisti ja kansanomainen julistaja.

Hannulan tie lähetyskouluun oli pitkä, mutta hän pääsi juuri avattuun Helsingin lähetyskouluun vuonna 1880. Lähetyskoulussa Hannula ihaili opettajaansa Pietari Kurvista, joka oli evankelinen. Hannula omaksui evankelisia ajatuksia ja sanontoja. Vaikutusta oli myös Johannes Bäckillä.

Hannulassa yhdistyivät rukoilevaisuus, evankelisuus ja pietismi.

Näinä vuosina alkoivat lähetysjuhlat. Hannula yhdessä Kurvisen ja muiden kanssa kiersi etenkin loma-aikoina saarnamatkoilla lähetysjuhlilla ja seurakunnissa. Tämä toiminta herätti papistossa vastustustakin. He syyttivät seurakuntien villitsemisestä…

Frans Hannula vihittiin lähetyssaarnaajaksi kesällä 1886 ja
hetkeä myöhemmin avioliittoon huittislaisen Matilda Kennin kanssa.

.

Frans Hannula lähetystyössä Afrikassa 1887–1894 (s. 22-24)

Ambomaalle Hannulat saapuivat vuonna 1887 pitkän matkustamisen jälkeen. Siellä työkohteena oli Oniipan Betel -niminen lähetysasema. Perehdyttäjänä toimi Martti Rautanen.

Hannula jatkoi ystävänsä Pietari Kurvisen aloittamaa työtä monilla rakennustöillä, kastamalla ja saarnaamalla. Jumalanpalveluksiin osallistui pian satakunta paikallista asukasta ja kouluunkin nelisenkymmentä oppilasta. Kuulijakunta kasvoi ajoittain 400 henkilöön.

Työtä vaikeutti paikallisen kuninkaan viinanhimoinen vastustus, joka sai väkivaltaisiakin muotoja. Kolmesti Hannula oli hengenvaarassa. Ilmasto oli sekin vaikea trooppisine sairauksineen. Etenkin Fransin vaimon Matildan terveys horjui vakavasti. Viimein Hannulat määrättiin palaamaan Suomeen vuonna 1894. Tuolloin seurakuntaan kastettuja oli 164.

Hannulan ankara uurastus toi hänelle lisänimen ”aina liikkeellä oleva”. Hänen tumma olemus ja pikimusta partansa antoivat hänelle nimen ”Musta Hannula”. Kolmas nimi oli ”Pakana Hannula”.

Afrikan vuosien aikana Hannula alkoi uupua ja hänen hengellinen into hiipua. Hän koki ahdistumista, mitättömyyttä ja kykenemättömyyttä. ”Olen jäykistynyt ja kangistunut hengessäni suuresti. Elämä täällä hirmuisesti kuolettaa sielun voimat.”

Afrikassa Hannulan pariskunnalle syntyi kaksi poikaa ja myöhemmin Suomessa kaksi tytärtä.

Afrikan lähetysvuosista on todettu, että ne olivat Frans Hannulan koulu- ja valmistusaikaa tulevia tehtäviä ja herätyksen aikaa varten Suomessa.

Toimiessaan herätyksen airuena Suomessa Hannula piti vahvasti lähetystyön asiaa esillä ja nosti sitä ihmisten ja seurakuntien sydämissä kaikkein tärkeimmäksi tehtäväksi.

.

Frans Hannula palaa kotimaahan 1894 (s. 39-54)

Hannula palasi Suomeen vuonna 1894 ja asettui ensin Kiikkaan ja sitten Tyrvään pappilaan. Tämän myötä työn painopiste oli seitsemän vuoden ajan Satakunnassa ja Länsi-Hämeessä, etenkin Tampereella.

Evankelisessa liikkeessä elettiin vakavaa kriisiaikaa. Kiisteltiin ns. ”koko maailman autuuden opista”. Sen kannattajat tulkitsivat, että Kristuksen sovitustyö automaattisesti pelasti kaikki ihmiset. Heitä oli enemmistö ja he saivat määräävän aseman Sleyn piirissä.

Opposition mukaan Kristuksen sovitustyö kattoi kaikki ihmiset, mutta pelastuksen saattoi menettää epäuskon myötä. Tätä Raamattuun perustuvaa näkemystä kannatti itse F. G. Hedberg, mutta ikääntyneenä hän ei kyennyt vaikuttamaan asiaan laajemmin.

Frans Hannulakin on tällä kannalla, mutta vältteli kiistelyä ja julkista keskustelua. Hänellä oli oma kirkas työnäkynsä. Enemmistö pitkälti savusti opposition pois evankelisen liikkeen ytimestä.

Suomen Lähetysseuran ja Sleyn työ kulkivat tämänkin myötä eri suuntiin. Etenkin Sleyn aloittaessa ”Jaappanin” työn välit kiristyivät entisestään.

Hannula osallistui ahkerasti Tampereen seudulla lähetysjuhlille. Niissä hänen julistuksensa tuli tunnetuksi. Hän sanoi synnin synniksi, vaati ratkaisua ja parannuksen tekemistä, ja julisti täydellistä armoa. Saarnan ytimessä oli aina Herra Jeesus ja sovitustyö.

Hannulan julistuksen tyyli oli hyvin kansanomainen ja kohti käyvä. Hänestä säteili lämmintä Pyhän Hengen voimaa ja rakkautta, minkä myötä hän saattoi puhua suorasukaisesti ja vaikuttavasti.

Tilaisuuksien jälkeen yleistyivät ns. jälkikokoukset, joissa Hannula kohtasi kuulijakuntaa. Hän tapasi kysyä ”Ystäväni, miten on sinun sielusi laita?” Moni tunnusti syntinsä ja polvistuivat rukoukseen.

Etenkin näitä jälkikokouksia arvosteltiin vapaiden suuntien tyylisinä ja liian amerikkalaisina. Mutta moni niitä myös puolusti kuten Wilhelm Malmivaara, joka totesi:

”Me olemme liian viisaita ja varovaisia näissä asioissa ja joudumme sen kautta usein Herran tulen sammuttajiksi. – Mitä noissa herätyskokouksissa tehdään?

Niissä kootaan ihmisiä kuuntelemaan Jumalan sana ja polvistutaan rukoilemaan Jumalalta Pyhää Henkeä herätykseksi. Polvistu sinäkin, ala joutuin pitämään herätyskokouksia. Tee työtä sanalla ja rukouksella, kyllä Herra seurauksista vastaa!” (s. 163)

.

HANNULAN HERÄTYS

Satakunnasta Lounais-Suomeen

Afrikan vuosien jälkeen Frans Hannula jatkoi Suomen Lähetysseuran palveluksessa kiertävänä julistajana. Hän piti ahkerasti lähetystilaisuuksia ja -juhlia ympäri Satakuntaa ja läntistä Hämettä.

Vuonna 1901 Hannula muutti perheineen Turkuun. Sen myötä Helsingin ja Tampereen rinnalle nousi herätyksen ja lähetyksen uudeksi keskukseksi Turku ja useita Lounais-Suomen paikkakuntia.

Hannulan herätys kanavoitui kaikkein voimakkaimmin juuri näille seuduille ja nimenomaan uuteen Turun Betel-kirkkoon. Hannulan herätyksestä muotoutui hallitseva hengellinen valtauoma Lounais-Suomessa.

Lähetysjuhlista kasvoi voimakkaita herätyskokouksia. Herätykselle tyypillistä olivat juuri nämä lähetysjuhlat. Hengelliset laulut olivat tärkeä osa tilaisuuksia. Laulukirjana pidettiin Suomen Lähetysseuran ”Hengellisiä lauluja ja virsiä” -kirjasta. Erityisen tunnetuksi ja pidetyksi lauluksi kohosi ”Jeesuksen veri”.

Hannulan toiminnan kolme pääasiaa olivat sielujen pelastuminen, lähetys ja varojen kerääminen Jumalan valtakunnan työhön. Hannulan kanssa julistajana toimi K.R. Kares.

Tärkeiksi vuosiksi muodostuivat 1902 ja 1903, jolloin lähetysjuhlia pidettiin Rymättylässä, Lemussa ja Merimaskussa. Erityisesti Rymättylän seurakunnan nuorten parissa puhkesi voimakas herätys. Pyhän Hengen voima koettiin tuolloin hyvin voimakkaana. Muita herätyksen koskettamia paikka-kuntia olivat mm. Perniö, Nousiainen ja Askainen.

Herätyksen myötä alettiin rakentaa rukoushuoneita, joita nousi lähes 20 kappaletta. Niistä enää pari on hengellisessä käytössä. Parhaiten on säilynyt Lemun Rukoushuone.

.

Välikatsaus: Kotimaa-lehden synty ja merkitys (s. 95-96)

Vuonna 1905 elettiin suurlakon aikaa monenlaisen epävarmuuden ja uhkakuvien keskellä niin Suomen kansan kuin kristillisyydenkin näkökulmasta. Sen keskellä uskovien sydämissä nousi vahva ajatus kristillisen lehden perustamisesta.

Päätettiin perustaa Kotimaa-lehti. Sen näytenumero ilmestyi vuoden 1905 lopussa. Lehdellä oli monta tärkeää tarkoitusta:

• Jumalan valtakunnan palveleminen
• Jumalan sanan julistaminen kirkon seinien ulkopuolella laajalle kuulijakunnalle
• kaikkien kristittyjen liittäminen yhteen
• herätysasian esillä pitäminen ja tunnetuksi tekeminen
• hengellisten tilaisuuksien mainostaminen
• ajankohtaisten asioiden käsitteleminen ja arvioiminen kristinuskon kannalta
• hengellisen työn tilanteesta ja näkymistä keskusteleminen

Kotimaa-lehdestä tuli tuolloin tärkeä herätyksen ja hengellisyyden kanava. Sen palstoilla käytiin kriittistäkin keskustelua ja koettiin keskinäisiä ristiriitoja herätyksen tiimoilla ja erilaisten suuntausten välillä. Kristittyjen yhdistäminen onnistui vain vajavaisesti.

Nyttemmin Kotimaa-lehti on valitettavasti vieraantunut perusteellisesti kristillisestä uskosta. Sama pätee osittain myös Suomen Lähetysseuran linjauksiin ja toimintaan. Toissijaiset asiat ovat nousseet pääasian tilalle.

Lähetysseuran tuorein toimintasuunnitelma keskittyy” Rauhantyöhön ja sosiaaliseen toimintaan”. Vaihtoehdoksi tarjottu raamatullisempi linjaus hylättiin selvin äänin päättävässä vuosikokouksessa. Sen jäsenet heijastavat kirkkomme tilaa, sillä he ovat pääosin kirkon ja seurakuntien edustajia.

.

Turun Betel-kirkko

Tärkeimmäksi ja vaikeimmaksi hankkeeksi tuli Turun Betel-kirkon rakentaminen, joka nieli varoja ja voimia jopa yli kaiken kohtuuden. Hanke oli Hannulan sydämen asia, jolle hän totaalisesti uhrautui. Vaikeuksienkin kautta Betel-kirkko valmistui vuonna 1906.

Kirkon rakentaminen kannatti, sillä sen toiminta ja vaikutus oli pitkään vireää ja laaja-alaista. Myöhemmin kirkko myytiin välikäden kautta Adventtiseurakunnalle 1980-luvulla.

Betel-kirkosta voimme todeta seuraavia seikkoja:

• sen pääperiaatteena oli Hannulan mukaan ”uhrautuva rakkaus”
• se oli ”ystävien – ei pappien kirkko”
• se oli melkeinpä kuin oma seurakuntansa, yli tuhat jäsentä ja runsaasti toimintaa
• siellä aloitettiin laajat miesten kokoukset, jotka kokosivat satoja ja tuhansiakin miehiä
• papeille aloitettiin ”hengelliset kokoukset”, jossa oltiin rukoillen Sanan ääressä
• järjestettiin Turun nuorisojuhlat, jotka innoittivat seurakuntien nuorisotyön aloittamiseen
• monet näistä tapahtumista ja toimintamalleista levisivät toisiin kaupunkeihin

Hannulan ajan päättyminen

Laajalti vaikuttanut herätys sai hiljalleen nimen ”Hannulan herätys”. Olihan juuri Frans Hannula sen uutterin puuhamies. Hänen kerrotaan vierailleen vuodessa jopa 140 tilaisuudessa, mikä on erittäin paljon ottaen huomioon aikansa kulkuvälineet.

Frans Hannulan kova työtahti kulutti miehen terveyttä ja lopulta vuonna 1914 hän menehtyi noin 60-vuotiaana. Hannulan myötä herätyksen paras terä taittui ja toiminta alkoi hiipua.

.

Hannulan herätyksen vaikutuksia

Hannulan herätyksen vaikutukset ovat merkittäviä, laajoja ja pitkäaikaisia. Toki herätyksessä oli mukana monia muitakin, etenkin nuorempaa papistoa. Juuri heidän vaikutuksensa oli suuri kirkossa, seurakunnissa ja järjestöissä.

Hannulan herätys oli kuin veteen heitetty kivi, joka synnytti aallokkoa ja laajenevia renkaita. Voimme todeta, että Hannulan herätys…

• oli merkittävä tuhansien herätykseen tulleiden ihmisten kohdalla henkilökohtaisesti
• kosketti uskovia ja ei-uskovia laajalti
• kanavoitui pitkälti Suomen Lähetysseuran kautta
• johti kotimaan evankeliointityön syntymiseen ja kehittämiseen etenkin järjestöjen kautta
• synnytti lähetysrakkauden ja nosti lähetystyön merkityksen jopa tärkeimmäksi asiaksi
• johti paikallisten lähetysyhdistysten syntymiseen
• synnytti lukuisia lähetys/ompeluseuroja seurakuntiin ja paikkakunnille;
  niistä samalla tuli herätykseen tulleiden hengellisiä koteja
• haastoi aktiiviseen ja uhrautuvaan palvelemiseen sisä- ja ulkolähetyksen hyväksi
• loi pohjan tuleville herätyksille ja ns. viidennelle herätysliikkeelle