Jumala pitää huolen karun maailman ja esteiden keskellä

JUMALAN HUOLENPITO

Jumala pitää huolen karun maailman keskellä

Jumala on valmistanut meille iankaikkisen elämän taivaissa. Vielä nyt olemme matkalla sitä kohden maailmamme halki. Millainen on maailmamme ja millainen on elämänosamme siinä? Miten Jumalan huolenpito näyttäytyy vaelluksessamme ja mitä tuo huolenpito ei ole?

Maailma muuttui dramaattisesti syntiinlankeemuksesta alkaen. Siitä lähtien synti, kuolema ja sielunvihollinen on turmellut maailmaamme. Kuolema on tullut jokaisen osaksi. Tässä maailmassa me elämme ja tässä maailmassa toimii Jumala.

Jumalan huolenpito kuten edellä kuvattiin luomisen, kaitsennan, lunastuksen ja pyhityksen kautta ei tarkoita nykyisen maailman muuttumista takaisin paratiisiksi eikä ihmisen muuttumista synnittömäksi. Sielunvihollisellakin on oma rajattu valtansa.

Tämän maailman keskellä Jumalan huolenpito tarkoittaa mm. seuraavia asioita:

  • Jumalan ensisijainen päämäärä on pelastaa ihminen niin, että hän pääsee lopulta taivaaseen. Tämän veroista päämäärää ei ole toista. Kaikki muu Jumalan toiminta viime kädessä palvelee tätä tavoitetta.
  • Jumala on läsnä ihmisten ja erityisesti uskovien elämässä. Hän tekee kaikkea sitä ajallista hyvää, mitä edellä on kerrottu. Hän ylläpitää ja kaitsee elämää ja ihmiskuntaa. Hän johdattaa ja varjelee. Hän ohjaa Sanansa kautta. Hän antaa auringon paistaa ja sateen tulla niin uskoville kuin ei-uskoville.
  • Jumala kuulee rukouksemme ja vastaa sen mukaan, mikä on ihmiselle lopulta parasta.
  • Jumala vie meidät perille taivaaseen, ikuiseen elämään uuteen luomakuntaan.

Jumalan huolenpito tässä maailmassa EI tarkoita:

  • Ihmisen muuttamista täydelliseksi ja synnittömäksi. Se on vasta tulevaisuudessa. Tämä tuottaa paljon kipua, ahdistusta ja kärsimystä ajalliseen elämäämme.
  • Maailman muuttamista uudelleen paratiisiksi. Tämä maailma katoaa ja Jumala luo uuden taivaan ja uuden maan. Maailma muuttuu olosuhteiltaan yhä huonommaksi. Valtava väestönkasvu, kulutuskulttuuri, saastuminen, sodat ja luonnonmullistukset tekevät vääjäämättömästi työtään. Kristillisten arvojen ja normien noudattaminen ja Jumalan antamaan viisauteen turvautuminen hillitsevät maailman turmeltumista.
  • Köyhyyden, sorron, väkivallan ja epäoikeudenmukaisuuden poistamista. Jumala rohkaisee ihmisiä elämään oikeudenmukaisesti, tasapuolisesti ja rakastaen, mutta hän ei pakota siihen. Ihmiset saavat elää lähes niin kuin tahtovat. Samalla he ovat vastuussa valinnoistaan ja teoistaan. Jumala ei väkisin pakota ihmisiä noudattamaan hänen tahtoaan.
  • Sairauksien ja kuoleman poistamista. Monista sairauksista Jumala varjelee, monista hän parantaa eri tavoin, mutta lopulta sairaudet ja kuolema voittavat fyysisen ruumiimme. Kaiken keskellä hän on kanssamme.
  • Sielunvihollisen täydellistä eliminoimista. Se saa toimia tietyissä rajoissa. Oman luontonsa mukaisesti se haluaa tuhota kaiken, mutta Jumalan käytössä se toisaalta ajaa ihmiset etsimään turvaa Jumalasta ja toisaalta se paljastaa karulla tavalla, mihin synti ja pimeyden seuraaminen johtaa.

Jumalan ja ihmisen ongelma

Rakkaudessaan Jumala ei pakota ihmistä yhteyteensä ja hyvään tahtoonsa. Ihminen saa valita. Valinnastaan ihminen kantaa siihen kuuluvan vastuun ja seuraukset. Tämän maailman todellisuuden keskellä ja kautta Jumala suostuttelee ihmistä turvautumaan hyvään Jumalaan. Oikeastaan on hyvin ihmeellistä, että niin moni ihminen ei koskaan halua elää Jumalan yhteydessä eivätkä suostu hänen rakkauteensa.

Tästä rakkauden ongelmasta johtuu moni ikävä asia maailmassamme. Jos me elämme vaikeassa ihmissuhteessa tai meitä kohdellaan hyvin väärin, Jumala ei väkisin muuta tuon toisen ihmisen asennetta ja tapoja hyväksi. Vaikka kuinka rukoilisimme, se ei auta, ellei tuo ihminen suostu muutokseen. Rukoustemme kautta Jumala toki suostuttelee ja puhuttelee tuota ihmistä. Rukoustemme kautta Jumala hoitaa meitä, parantaa, vahvistaa ja kenties etsii jonkin muun tavan selviytyä tilanteessa. Usein on myös niin, että meissäkin on oma vikamme.

Tätä kuvausta voimme soveltaa lähes kaikkeen inhimilliseen toimintaan maan päällä. Jumala kyllä tahtoo hyvää mutta ei pakota siihen.

Suhteessa sairauksiin ja kuolemaan tilanne on osittain toinen

Tässä maailmassa me sairastumme ja kuolemme. Jumala ei ole voimaton tämän edessä, koska sairaudet ja kuolema ovat Jumalan työkaluja. Niillä on oma salattukin tarkoituksensa.

Sairaudet ja kuolema

  • Pysäyttävät ja puhuttelevat etsimään kaikkein tärkeintä: iankaikkista elämää Jumalan yhteydessä.
  • Kasvattavat meitä ihmisinä ja syventävät suhdettamme Jumalaan. Ne opettavat meitä nöyremmiksi ja antavat eväitä toisten ihmisten kärsimyksen ymmärtämiseen ja heidän auttamiseen.
  • Hiljalleen irrottavat meidät tästä kurjasta maailmasta, johon kuitenkin olemme niin takertuneet, ja valmistavat meitä taivasta varten.

Niinpä Jumalan ei ole viisasta heti parantaa kaikkia sairauksia ja tehdä meistä kuolemattomia tähän kurjaan maailmaan! Hän parantaa silloin kun näkee sen hyväksi. Jos hän ei paranna, hän on silti kanssamme ja rakastaa meitä yhtä paljon kuin ihmistä, jonka hän parantaa.

Suhteessa käsittämättömään kärsimykseen

Maailmassa me näemme ja kohtaamme paljon kärsimystä, jota on vaikea tai mahdotonta selittää ja ymmärtää. Miksi miljoonat lapset kuolevat Afrikassa? Miksi tsunami tappoi 200 000 ihmistä? Miksi sodissa on kuollut miljoonia ihmisiä? Miksi maailmaa uhkaa ydinsota? Jne.

Yksittäisten ihmisten kohdalla sanoin kuvaamaton kärsimys toisaalta pysähdyttää, mutta toisaalta me useimmiten vain paadutamme itsemme sellaisen edessä. Mitä me voisimme tehdä? Emme varmaan mitään. Miksi Jumala ei tee mitään? Eihän hän voi olla rakastava! Missä on hänen huolenpitonsa?

Kärsimyksen ja kuoleman juuri on syntiinlankeemuksessa. Jumala ei koskaan luonut pahaa, kärsivää maailmaa. Kaikki, mitä hän teki, oli hyvää. Ihminen kuitenkin valitsi hyvän ja pahan tiedon puun hedelmän, joka toi kuoleman. Ihminen ei voi hallita tietoa ilman kestävää moraalia.

Afrikassa valtaosa lapsista kuolee aliravitsemukseen ja sairauksiin, jotka olisivat helposti hoidettavissa. Miksi? Koska maailman varakkaat ihmiset eivät anna mitään vaan mieluummin pöhöttyvät elintasosairauksissaan kuoliaiksi. Maailmassa olisi ravintoa ja lääkkeitä heille kaikille, mutta rakkautta ei näytä olevan.

Jumala ei riennä yliluonnollisesti pelastamaan näitä lapsia. Siinä hän käyttäisi sinua ja minua. Tässä maailmassa elämme sen lainalaisuuksien mukaan. Tarvitsemme puhdasta vettä, ravitsevaa ruokaa, lämpöä ja rakkautta. Ilman niitä me kuolemme.

Jumala on antanut kaikki edellytykset, että nämä lapset eivät kuolisi. Mutta nyt he kuolevat. Heidän elämänsä kestää muutamia kuukausia tai vuosia kurjuudessa. Kun he kuolevat, he tulevat taivaaseen kuten köyhä Lasarus, joka virui rikkaan miehen portilla saamatta apua.

Onneksi Jumala on antanut meidän ihmisten vastuulle vain muutaman hassun vuoden, mutta hän pitää huolen iankaikkisuudesta. Jumala ei salli, että Afrikan lapset kärsisivät kurjuudessa iankaikkisesti. Jumala on hyvä ja hän antaa ikuisen elämän.

Sama ihmisen vastuu pätee kaikkeen riistoon, väkivaltaa ja sotiin. Onneksi ihmisen aika on maan päällä lopulta hyvin lyhyt. Samalla ihminen joutuu vastuuseen teoistaan ja laiminlyönneistään kuten esimerkiksi Jeesuksen kuvaus viimeisestä tuomiosta osoittaa (Matt 25 luku).

Luonnonkatastrofeissakin voimme nähdä ajallisen ja iankaikkisuuden valtavan eron. Jokainen katastrofi on suuri herätyshuuto maailmalle: Herätkää! Ajallinen elämä on lyhyt! Vain Jumala antaa iankaikkisen elämän! Turvautukaa häneen!

Samalla kun kärsimyksen taustasyyt voivat olla ilmeiset, kunkin yksilön kohdalla emme voi emmekä saa tehdä johtopäätöksiä. Yksilöt tarvitsevat myötätuntoa, tukea, apua ja rohkaisua. Tuomiovalta kuuluu yksin Jumalalle.

Käsittämättömän kärsimyksen keskellä voimme luottavaisesti sanoa, että Jumala pitää huolta. Hän on lähellä ja läsnä. Hän voi pitää kuolevaa lasta sylissään ja antaa hänelle rauhansa ja iankaikkisen elämän. Jumala ei estä ajallisen elämän kärsimystä, mutta hän leikkaa sen kipeimmän terän pois, kun ihminen turvautuu häneen.

Jumalan huolenpito loistaa kirkkaana Kristuksen kärsimyksessä ja ristinkuolemassa, jossa hän kärsii ikuisen helvetin tuomion puolestamme. Niinpä Jumala on kantanut sellaisen kärsimyksen, josta emme tiedä oikeastaan mitään.