Tuonela ja taivas

TUONELA JA TAIVAS

 

Ihminen on ikuisuusolento

Jumala loi ihmisen kuvakseen. Hän muovasi ihmisen ruumiin maasta ja puhalsi häneen iankaikkisen hengen niin että hänestä tuli elävä sielu (1 Moos 2:7). Ihmisen ruumis on puhtaasti fyysiseen materiaan perustuva, mutta ihmisen syvin persoonallisuus ja tietoisuus on aineettomassa sielussa/hengessä.

Kun ihmisen ruumis kuolee, hän jatkaa olemassaoloaan tietoisena persoonana aineettoman sielu/hengen tilassa. Tässä ei ole mitään ihmeellistä, sillä koko olemassaolo ja kaikki siinä oleva elämä perustuu Jumalaan, joka on Henki. Syvimmiltään elämä ei ole riippuvainen materiasta vaan Jumalasta. Fyysinen elämä on vain yksi elämän ilmentymismuoto.

 

Olemassaolo kuoleman jälkeen

Kun ihminen kuolee fyysisesti, hänen yhteytensä ajalliseen maailmaan päättyy. Raamatun mukaan ihmisen sielu/henki-persoona siirtyy erityiseen välitilaan, jota Raamatussa kutsutaan joko tuonelaksi tai (kolmanneksi) taivaaksi. Siellä ihminen odottaa nykyisen historian päättymistä, Jeesuksen paluuta, ruumiin ylösnousemusta, viimeistä tuomiota ja uutta iankaikkisuutta.

Monilla ihmisillä ajasta, kulttuurista ja uskonnosta riippumatta on ns. kuolemanjälkeisiä tai ruumiista irtautumisen kokemuksia. Itsekin tunnen sellaisia ihmisiä, jotka jopa vastoin omaa vahvaa vakaumustaan ovat kertoneet tilanteesta, jossa sydän on pysähtynyt ja he ovat nähneet tilanteen ulkopuolisena kunnes heidät on elvytetty jälleen. Osa tämänkaltaisista kuvauksista on sopusointuisia Raamatun kanssa – joko hyvin valoisia tai pelottavia. Osa kokemuksista nousee New Age tyylisestä kokemusmaailmasta. Lopulta ainoa varma tietomme kuolemanjälkeisestä elämästä perustuu Jumalan ilmoitukseen Raamatussa.

Raamatussa myös varotetaan kaikenlaisista okkultistista kokemuksista kuten yhteyksistä vainajiin, meedioista ja enkelien palvonnasta. Tämänkaltainen toiminta on yhteyttä pimeyden valtakuntaan eikä Jumalaan eikä todellisiin vainajiin. Pimeyden henkimaailma tarjoilee omia valheitaan ja voimakkaitakin kokemuksia eksyttääkseen ihmiset pois Jumalasta ja estääkseen heidän pääsemisensä taivaaseen. Näistä voit lukea tarkemmin sivuston kohdasta Kristillinen seurakunta / Näennäiskristillisiä liikkeitä ja harhaoppeja / Okkultismin eri muotoja ja niistä vapautuminen.

 

Tuonela ja (kolmas) taivas

Raamatussa puhutaan sekä tuonelasta että taivaasta, jonne vainajat siirtyvät. Vanhassa testamentissa käytetään lähinnä termiä tuonela, joka tarkoittaa kaikkien kuolleiden olinpaikkaa. Myöhemmin kuva tarkentuu. Ihmissieluille on kaksi ”osastoa”: tuonela on ei-uskoville ja taivas Jumalan lapsille. Tätä taivasta voidaan kutsua myös kolmanneksi taivaaksi tai paratiisiksi.

Erään tulkinnan mukaan tuonela jakautui kahtia sen jälkeen, kun Jeesus oli ristinkuolemansa jälkeen käynyt siellä julistamassa evankeliumin. Ne, jotka uskoivat evankeliumin, pääsivät paremmalle puolelle.

Sillä myös Kristus kärsi kerran kuoleman syntien tähden, vanhurskas väärien puolesta, johdattaaksensa meidät Jumalan tykö; hän, joka tosin kuoletettiin lihassa, mutta tehtiin eläväksi hengessä, jossa hän myös meni pois ja saarnasi vankeudessa oleville hengille, jotka muinoin eivät olleet kuuliaiset, kun Jumalan pitkämielisyys odotti Nooan päivinä, silloin kun valmistettiin arkkia, jossa vain muutamat, se on kahdeksan sielua, pelastuivat veden kautta. (1 Piet 3:18-20)

 

Kun ihminen kuolee, sanotaan, että hän meni ”taivaaseen”. Kristityt ylipäätään puhuvat taivaan kodista ikään kuin lopullisena täyttymyksenä. Tämä onkin hyvä yleistermi, vaikkakin iankaikkisen elämän lopullinen täyttymys toteutuu uudessa luomakunnassa (uudessa taivaassa ja uudessa maassa). Siellä taivas ja maa kohtaavat toisensa. Nyt ne ovat erillisinä paikkoina. Olennaisinta taivaassa ja uudessa luomakunnassa on Jumalan läsnäolo ja synnin, kuoleman ja pimeyden poissaolo.

 

Rikas mies ja Lasarus

Etenkin Jeesuksen opetus rikkaasta miehestä ja äärimmäisen köyhästä ja sairaasta Lasaruksesta kuvaa elämän jatkumista kuoleman jälkeen joko tuonelassa tai taivaassa (Aabrahamin helmassa):

Luuk 16:19-31

Oli rikas mies, joka pukeutui purppuraan ja hienoihin pellavavaatteisiin ja eli joka päivä ilossa loisteliaasti. Mutta eräs köyhä, nimeltä Lasarus, makasi hänen ovensa edessä täynnä paiseita ja halusi ravita itseään niillä muruilla, jotka putosivat rikkaan pöydältä. Ja koiratkin tulivat ja nuolivat hänen paiseitansa.

Niin tapahtui, että köyhä kuoli, ja enkelit veivät hänet Aabrahamin helmaan. Ja rikaskin kuoli, ja hänet haudattiin. Ja kun hän nosti silmänsä tuonelassa, vaivoissa ollessaan, näki hän kaukana Aabrahamin ja Lasaruksen hänen helmassaan. Ja hän huusi sanoen: ’Isä Aabraham, armahda minua ja lähetä Lasarus kastamaan sormensa pää veteen ja jäähdyttämään minun kieltäni, sillä minulla on kova tuska tässä liekissä!’

Mutta Aabraham sanoi: ’Poikani, muista, että sinä eläessäsi sait hyväsi, ja Lasarus samoin sai pahaa; mutta nyt hän täällä saa lohdutusta, sinä taas kärsit tuskaa. Ja kaiken tämän lisäksi on meidän välillemme ja teidän vahvistettu suuri juopa, että ne, jotka tahtovat mennä täältä teidän luoksenne, eivät voisi, eivätkä ne, jotka siellä ovat, pääsisi yli meidän luoksemme.’

Hän sanoi: ’Niin minä siis rukoilen sinua, isä, että lähetät hänet isäni taloon – sillä minulla on viisi veljeä – todistamaan heille, etteivät hekin joutuisi tähän vaivan paikkaan’. Mutta Aabraham sanoi: ’Heillä on Mooses ja profeetat; kuulkoot niitä’. Niin hän sanoi: ’Ei, isä Aabraham; vaan jos joku kuolleista menisi heidän tykönsä, niin he tekisivät parannuksen’. Mutta Aabraham sanoi hänelle: ’Jos he eivät kuule Moosesta ja profeettoja, niin eivät he usko, vaikka joku kuolleistakin nousisi ylös’.” 

Rikas mies joutui tuonelaan, joka oli tuskan ja vaivan paikka. Siellä hän oli syntisenä, mutta vailla synnin halujen täyttymystä. Köyhä Lasarus pääsi Aabrahamin helmaan taivaaseen, jossa hän sai lohdutuksen ja eheytymisen Jumalan armosylissä. Näiden kahden paikan välillä oli lopullinen ja ylittämätön kuilu. Siellä he ovat tänäänkin odottamassa ruumiin ylösnousemusta, viimeistä tuomiota ja iankaikkisuutta joko taivaassa tai kadotuksessa.

Meidän suomalaisten kannalta vertauksessa huolestuttavaa on se, että me olemme tämän maailman rikkaita, joiden porttien pielissä makaa avuttomia köyhiä ja sairaita. Heille meiltä liikenee useimmiten vain murusia, jos niitäkään. Maailmassa on monia luotettavia järjestöjä kuten kristillisiä järjestöjä ja YK, joiden kautta voimme helposti auttaa nettipankin avaamalla. Me olemme vastuussa siitä, mitä meillä on. Kaikkein huolestuttavinta on se, että rikkaalle miehelle kävi äärimmäisen huonosti. Hän nautti muutaman vuosikymmenen kulutusjuhlia mutta joutui ikuiseen kadotukseen. Näin käy meillekin, ellemme käänny Kristuksen puoleen saadaksemme armon ja sydämen, joka rakastaa vähäosaisia lähimmäisiä.

 

Ristinryöväri sai armon

Tähän ihmeelliseen armoon kannattaa herätä mahdollisimman pian. Erään ryövärin kohdalla tämä armon ovi paratiisiin avautui vielä kuolemanhetkellä. Hänet oli naulittu ristille erään toisen ”rikollisen” viereen.

Luuk 22:39-43

Niin toinen pahantekijöistä, jotka siinä riippuivat, herjasi häntä: ”Etkö sinä ole Kristus? Auta itseäsi ja meitä.” Mutta toinen vastasi ja nuhteli häntä sanoen: ”Etkö sinä edes pelkää Jumalaa, sinä, joka olet saman rangaistuksen alainen? Me tosin kärsimme oikeuden mukaan, sillä me saamme, mitä meidän tekomme ansaitsevat; mutta tämä ei ole mitään pahaa tehnyt.” Ja hän sanoi: ”Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi”.

Niin Jeesus sanoi hänelle: ”Totisesti minä sanon sinulle: tänä päivänä pitää sinun oleman minun kanssani paratiisissa.” 

Näin ryöväri sai ihmeelliset armonsanat osakseen: tänä päivänä sinun pitää olla kanssani paratiisissa! Ryöväri tuli katumukseen, sai armon ja pääsi iankaikkiseen elämään.

 

Paavali käy kolmannessa taivaassa

Apostoli Paavali oli ankarasti vainottu lähetystyönsä keskellä. Kerran hänet kivitettiin niin, että hänen luultiin kuolleen (Apt 14:19). Mahdollisesti juuri tuolloin Paavali sai kokea taivasmatkan, josta hän kertoo hyvin varovaisesti ja nöyrästi.

2 Kor 12:1-3

Siirryn nyt näkyihin ja Herran ilmestyksiin. Tunnen erään Kristuksen oman, joka neljätoista vuotta sitten temmattiin kolmanteen taivaaseen. Oliko hän silloin ruumiissaan vai poissa siitä, en tiedä, sen tietää Jumala. Ja tästä miehestä tiedän, että hänet temmattiin paratiisiin ja hän kuuli sanoja, joita ihminen ei voi eikä saa lausua. Oliko hän ruumiissaan vai poissa siitä, en tiedä, sen tietää Jumala.

 

Paavali viittaa monissa kirjeissään taivaalliseen todellisuuteen, jossa Herran omat ovat kuolemansa jälkeen.

Me tiedämme, että vaikka tämä meidän maallinen telttamajamme puretaankin, Jumalalla on taivaassa meitä varten ikuinen asunto, joka ei ole ihmiskätten työtä. Täällä ollessamme me huokailemme ja kaipaamme päästä pukeutumaan taivaalliseen asuumme. sillä sitten kun olemme pukeutuneet siihen, emme jää alastomiksi. Me, jotka vielä asumme tässä majassamme, huokailemme ahdistuneina. Emme haluaisi riisuutua vaan pukeutua uuteen asuun, niin että elämä kätkisi sisäänsä sen, mikä on kuolevaista. Juuri tähän Jumala on valmistanut meidät, ja vakuudeksi hän on antanut meille Hengen. Olemme siis aina turvallisella mielellä, vaikka tiedämmekin, että niin kauan kuin tämä ruumis on kotimme, olemme poissa Herran luota. Mehän elämme uskon varassa, emme näkemisen. Mutta mielemme on turvallinen, vaikka haluaisimmekin muuttaa pois ruumiistamme, kotiin Herran luo. (2 Kor 5:1-8)

Mutta meillä on yhdyskuntamme taivaissa, ja sieltä me myös odotamme Herraa Jeesusta Kristusta Vapahtajaksi. (Fil 3:20)

Te olette käyneet Siionin vuoren tykö ja elävän Jumalan kaupungin, taivaallisen Jerusalemin tykö, ja kymmenien tuhansien enkelien tykö, taivaissa kirjoitettujen esikoisten juhlajoukon ja seurakunnan tykö, ja tuomarin tykö, joka on kaikkien Jumala, ja täydellisiksi tulleitten vanhurskasten henkien tykö, ja uuden liiton välimiehen, Jeesuksen, tykö. (Hepr 12:22-24)

Ja kun Karitsa avasi viidennen sinetin, näin minä alttarin alla niiden sielut, jotka olivat surmatut Jumalan sanan tähden ja sen todistuksen tähden, joka heillä oli. Ja he huusivat suurella äänellä sanoen: ”Kuinka kauaksi sinä, pyhä ja totinen Valtias, siirrät tuomiosi ja jätät kostamatta meidän veremme niille, jotka maan päällä asuvat?” Ja heille kullekin annettiin pitkä valkoinen viitta, ja heille sanottiin, että vielä vähän aikaa pysyisivät levollisina, kunnes oli täyttyvä myös heidän kanssapalvelijoiden ja veljiensä luku. (Ilm 6:9-11)

 

Tuonelaan vai taivaaseen?

Jumala tahtoo pelastaa jokaisen. Hän on rakkaus – joka ei myöskään pakota ihmistä yhteyteensä. Samalla hän on pyhä Jumala, joka vääjäämättä tulee tuomitsemaan synnin.

Mitä sinä tahdot? Kun Jumala kutsuu meitä, vastaamme joko myöntävästi tai kieltävästi. Ajasta iäisyyteen kulkee kaksi ovea. Voimme valita oven, josta kuljemme, mutta emme sitä, mitä oven takana on. Kun olemme ovesta kulkeneet, ei ole enää paluuta. Edessä on viimeinen tuomio joko Kristuksen armosuojissa tai ilman häntä. Edessä on joko ikuinen elämä tai ikuinen kadotus. Valinta tehdään ajassa ja sen seuraukset kannetaan iäisyydessä.