PRESIDENTINVAALIT 2018 – Ketä äänestät?

Olemme saaneet seurata yhä tihentyvää ja tiivistyvää presidentinvaalikampanjaa. Ehdokkaat ovat lähes päivittäin esillä yhdessä ja erikseen. Vaalikoneiden avulla voi verrata omia ja ehdokkaiden arvoja ja kantoja. Kannattaa todella käyttää näitä vaalikoneita. Tulos voi olla hieman yllättäväkin.

Lopputulosta on pidetty historiallisen selvänä. Niinistön kannatus on huidellut jopa 80 % tuntumassa. Pientä laskua on ollut ja todennäköisesti ensimmäisellä kierroksella kannatus vielä putoaa tästä. Niinistö näyttäytyy kovin selvältä voittajalta. Tämä tietty varmuus antaa samalla mahdollisuuden äänestää ehdokasta, jonka arvot ja visiot ovat aidosti lähinnä itseämme. Vaalit ovat aina myös arvovaalit.

Vaalikoneissa on erittäin hyvät peruskysymykset koskien mm. Natoa, Venäjää, ulkopolitiikkaa, mutta myös yllättävän selkeästi kristillisiä arvoja ja tapoja koskevia kysymyksiä. Sellaisia ovat suhde luomiseen, eutanasiaan ja Jumalan siunauksen toivottamiseen.

Silmiinpistävää vaalien edetessä on se, että media kohtelee ehdokkaita myös hyvin epätasa-arvoisesti. Moni toimittaja ja haastattelija suhtautuu pahimmillaan jopa ivallisesti tiettyjä ehdokkaita kohtaan. Miksi? Eikö media aina ylpeile olevansa riippumaton, neutraali ja objektiivinen totuuden etsijä ja julkituoja? Eikö Suomen itsenäisyys ole kallisarvoinen asia? Media vaikuttaa ihmisiin vahvasti ja huomaamattomasti. Toimittajat tekevät koko ajan ehdokkaista yllättävänkin värikkäitä arvioita. Osa lytätään suorastaan brutaalisti. Onko tämä todella median tehtävä? Eikö media harjoita juuri sellaista, mistä esimerkiksi Trumpia kritisoidaan!

Lue näitä toimittajien arvioita ja mieti, minkälaisia mielikuvia he luovat ja miksi. Eikö vaalien pitäisi olla demokraattiset ja vapaat? Siksi on ensiarvoisen tärkeää kuulla ja arvioida itse ehdokkaita omin aivoin ja omien arvojen ja kriteerien perusteella. Siksi sinun on hyvä lukea minunkin tekstini kriittisesti arvioiden. Toivottavasti tekstini auttaa sinua keskittymään faktoihin eikä mielikuviin.

 

Niinistö

Vaikka olen ollut varsin tyytyväinen Niinistön toimintaan presidenttinä, vaalikoneiden antamat tiedot ovat olleet yllättäviä. Suurin yllätys oli se, että Niinistö kannattaa 100 % eutanasiaa. Kysymys on vakava. Ajattele: maan johtava, hyvin arvostettu arvovaikuttaja, presidentti Sauli Niinistö kannattaa myrkkypiikkien antamista sairaille! Sen sijaan johtavat terveysalan asiantuntijat ovat kovin yksimielisesti sitä mieltä, että Suomessa annettavaa saattohoitoa on varaa kehittää. Kuolevalle tulee antaa laadukas saattohoito eikä tappaa häntä! Taitaapa Niinistö olla myös myötämielinen homoliitoille, vaikka ei aktiivisesti ota asiaan kantaa.

Toinen Niinistön lempilapsi on aina ollut EU-armeija. Samassa hengessä Niinistö on varsin myötämielinen Natolle, mutta viisaasti ymmärtää sen, että tässä on kuunneltava kansaa. Todennäköisesti, jos Niinistö saisi itse päättää, Suomi liittyisi Natoon. Niinistö on aktiivisesti ajanut ja puolustanut kaikkea yhteistyötä Naton kanssa. Niinpä amerikkalaiset hävittäjät ovat harjoitelleet jopa Suomen itärajalla! Jos siis olemme Natoon liittymistä vastaan, meidän tulisi huomioida tämä. Niinistö ei aja Natoon liittymistä sanallisesti, mutta tekee sen teoin.

Niinistön EU-puolustuksen kehittämiseen liittyy seuraavakin ristiriita: Hänen mukaansa jos Venäjä alkaa nähdä koko länttä (EU:ta) vihollisena, Suomen tulee kiireesti liittyä Natoon. Jos siis EU rakentuu puolustusliitoksi, niin ketä vastaan? Venäjää ja ehkä pakolaisvirtoja vastaan. Jos EU näin vahvistuisi, Venäjä näkisi sen vihollisena ja Suomen sen mukana. Näin Niinistö siis ajaa Suomea tällaiseen tilanteeseen. Toki ei hän siihen yksin kykene, mutta presidentillä on vaikutusvaltaa.

Yleisesti ottaen Niinistö maalaa aika vahvoja uhkakuvia ja tarjoaa sitten siihen ”rauhaa”, jonka takuumiehenä hän olisi. Niinistö myös ottaa aika vahvasti kantaa suurvaltojen tekemisiin. Missä määrin se on tarpeen, vaikuttavaa ja hyödyllistä? Onko se Suomen etu? Vertailun vuoksi voidaan todeta, että Vanhanen on paljon maltillisempi ja luottavaisempi tilannearviossaan ja kannoissaan. Ratkaiseva kysymys on toki siinä, mikä vastaa todellisuutta. Oli miten oli, Suomella pitää olla erittäin uskottavat puolustusvoimat ja Suomen pitää tarkoin seurata Venäjän toimia.

Kaiken kaikkiaan kovin yllättävää itselleni oli se, että vaalikoneiden tulosten perusteella olin Niinistön kanssa samaa mieltä vain noin 50 % osalta. Hän jäi ehdokkaista jopa viidenneksi. Miksi sitten äänestäisin häntä?

Ajattelen myös niin, että Jumala on johdattanut Niinistön ainakin yhdeksi kaudeksi presidentintehtävään. Niinistö on kasvanut poikkeukselliseksi poliitikoksi ja käynyt henkilökohtaisessa elämässään aika raskastakin elämänkoulua. Niinistö asettuu aina pienen ihmisen rinnalle ja osaa keskustella suurvaltojen johtajien kanssa. Hänen poliittinen ja kansainvälinen kokemuksensa on mittava. Hän ei aja omaa etua. Vielä kaiken näyttää kruunaavaan ”kuninkaallisen” vauvan syntymä. Sauli Niinistö ei ole ihmisenä ollenkaan huono presidentti vaan varsin hyvä sellainen.

Tässä on siis ristiriita. Niinistö on monella tavalla hyvä mutta samalla hänen arvonsa ja visiot ovat ainakin osittain kovin erilaisia kuin minun. Oma johtopäätökseni on se, että ensimmäisellä kierroksella äänestän ehdokasta, jonka arvot ja visiot ovat lähempänä minua. Kristittyinä meidän tulee äänestää kristillisten arvojen puolesta. Toisella kierroksella on sitten katsottava, ketkä ovat vastakkain.

 

Väyrynen

Paavo Väyrynen on vanha kehäkettu – ollut politiikassa mukana jo 50 vuotta, usein merkittävissä vastuutehtävissä. Väyrynen ajattelee terävästi ja tuntee ulko- ja sisäpolitiikan kuin omat taskunsa. Hänessäkin on varmasti tapahtunut kasvua ja kypsymistä. Väyrysen mielipiteet ovat monessa asiassa melko lähellä minun kantojani. Samalla Väyrystä leimaa tietty itsekkyys. On epäselvää, ajaako hän ensi sijassa omaa asemaa vai maamme etua. Tämä on hyvin valitettavaa. Toisaalta Väyrynen taistelee vahvasti Suomen itsenäisyyden puolesta, mutta toisaalta siitä puuttuu sellainen syvän, aidon rakkauden ääni. Hän ei itke Suomen puolesta vaan sen, että häntä ei ole kuunneltu eikä kunnioitettu, vaikka hän on ollut monesti aivan oikeassa. Väyrysenkin kohdalla on siis vahva ristiriita. Niinistön kohdalla äänestäisin miestä, mutta Väyrysen kohdalla asialinjaa.

 

Huhtasaari

Laura Huhtasaari on selkeimmin puhunut kristillisten arvojen puolesta. Hän sanoo uskovansa luomiseen, puhuu tyttöjen ja poikien puolesta, vastustaa eutanasiaa, on kriittinen sokealle EU-uskovaisuudelle. Hän sanoo, että pakolaisia tulisi ”käännyttää” kristinuskoon. Samalla Huhtasaaresta henkii vahva ihmisviha pakolaisia kohtaan. Hän kutsuu heitä ”loisiksi”, mikä on käsittämättömän järkyttävää. Tämän kuulin omin korvin, kun hän puhui megafoniin Turun torilla (radiolähetyksessä). Muutoinkin Huhtasaari on Halla-ahon oikea käsi. Minulle Halla-aho lähentelee natsismia – ei väkivallan aktiivisena lietsojana, mutta aatteellisesti.

Mielestäni Suomella on varaa ja kykyä auttaa pakolaisia. Tapa, jolla se toteutetaan on kylläkin osaksi huono. Suomen pitäisi auttaa enemmän paikan päällä ja ottaa suoraan pakolaisleireiltä äitejä, lapsia ja perheitä. Nyt Suomeen tulee henkilöitä, jotka ovat kaikkein vahvimpia selviämään. Lisäksi pakolaisten kotoutus on heikkoa. He eivät saa tehdä työtä pariin vuoteen ja ovat enimmäkseen toimettomina. Se turhauttaa ja luo ongelmia.

Huhtasaaren kristillisyys on mielestäni osittain pinnallista ja mietin, miksi siinä on niin syviä ristiriitaisuuksia. Syvä pakolaisviha on vastoin kristillistä uskoa, jossa Herramme Jeesus aina asettui sorrettujen ja syrjittyjen puolelle. Uskova ei myöskään koskaan puhu ”käännyttämisestä”, jolla on aika negatiivinen leima. Sen sijaan puhumme evankelioinnista, todistamisesta. Kaikkiaan Huhtasaari on pirteä, jämäkkä, terävä ja rohkea. Toivottavasti hänkin saa/joutuu käymään elämänkouluja, joissa häntä koulitaan suurempiin tehtäviin.

 

Vanhanen

Matti Vanhanen oli mielestäni varsin hyvä pääministeri. Hänellä on vahva asiaosaaminen ja johtaminen on tuttua. Hän tuntee sisä- ja EU-politiikan. Vanhasen uskottavuutta söi avioero ja sitä seuranneet monet naisjutut ja lööpit. Julkisuuskuvaan tuli vahva ristiriita. Voiko maata johtaa mies, jonka oma elämä on sekaisin? Vanhanen on mielestäni nostanut profiiliaan vaalikeskustelujen edetessä. Hänestä välittyy vakaa, osaava, tasapainottava kuva. Vanhanen olisi varmastikin ainakin kohtuullisen hyvä presidentti. Mutta olisiko hän liian luottavainen? Yllättäisikö mahdolliset rajutkin käänteet hänet housut kintuissa? Lisäksi hänen kristillisyydestä en tiedä mitään. Onko hänessä sellaista? Mikäli ei ole, se tarkoittaa, että hän on kovin altis mm. liberaaleille arvoille. Hän ei puhu abortteja ja eutanasiaa vastaan, vaikka ei niitä välttämättä kannatakaan. Ilman uskoa, Jumalan sisäistä läsnäoloa ihminen on ainakin painetilanteissa maailman ja median vietävänä.

 

Torvalds

Mielestäni Torvalds on hyvä lisä ehdokaskaartiin. Hän on pohdiskelija ja yrittää olla realisti kannattaen pikaista liittymistä Natoon ilman kansanäänestystä. Minusta hän on mies omalla paikallaan, mutta kovin eri linjoilla kuin itse olen. En ole häntä äänestämässä, vaikka pidänkin siitä, että hän tuo keskusteluihin erilaisia näkökulmia.

 

Haavisto, Haatainen, Kyllönen

Näistä henkilöistä minulla ei ole muuta sanottavaa kuin että en äänestä heitä.

 

Johtopäätöksiä

Lienee harvinaista, että ehdolla olisi henkilö, joka kaikin tavoin olisi ”täydellinen”. Tälläkään kertaa ei ole sellaista. Jos sellaista rakentaisi, niin ottaisin

• Niinistön kansanläheisyyden, itsekkyyden puutteen ja rohkeuden ajaa omaa linjaa
• Väyrysen EU-linjan, ainakin EU:n liittovaltiota vastaan ja muutoinkin vahvemman itsenäisyyden puolesta
• Vanhasen vakauden ja maltillisuuden
• Huhtasaaren rohkeuden puolustaa kristillisiä arvoja
• Torvaldsin pohtivan ja avoimen asenteen

Päätös siitä, ketä äänestää, on vaikea. Lähtökohtaisesti äänestän ensimmäisellä kierroksella ehdokasta, jonka arvot ja visiot ovat minua lähinnä. Vaaka ei ole vielä lopullisesti kallistunut kenenkään puoleen. Seuraan vaalipaneelit ja haastattelut loppuun asti. Toisella kierroksella, jos sellainen tulee, on vielä mahdollista tarkistaa kantaa.

Mielestäni Niinistölle ei tule antaa ensimmäisellä kierroksella tukea, jos hänen arvonsa ja visionsa ovat sittenkin erilaiset kuin mitä äänestäjä tosiasiassa ajattelee. Toisella kaudella hän saattaa olla taipuvaisempi ajamaan enemmän omia visioitaan kuin kuuntelemaan kansaa: näitä ovat vahva Nato-myönteisyys, EU-armeija ja eutanasia.

Joka tapauksessa – kuka tahansa valitaan, hän tarvitsee paljon rukousta tuekseen. Vain Jumala voi pitää hänet oikealla tiellä ja antaa viisauden toimia maamme parhaaksi. Vain rukous ja rohkaisu tehoavat parhaiten.