YLÖSNOUSSEEN TODISTAJIA (1. Su pääsiäisestä)

Päivän latinalainen nimi niin kuin vastasyntyneet on 1. Piet. 2: 2 alkusanoista ja viittaa pääsiäisenä kastettuihin. Kristilliseen kasteeseen liittyvä velvoitus elää ”uutena ihmisenä”.

Kasteen ja tämän sunnuntain yhteys ilmenee myös päivän toisessa nimessä valkoisten vaatteiden sunnuntai. Kannettuaan koko ”valkoisen viikon” kasteessa saamaansa valkoista vaatetta kastetut pukeutuivat nyt jälleen tavalliseen arkiasuun. Heidän tehtävänsä oli tästä lähtien todistaa jokapäiväisessä elämässään ylösnousseesta Vapahtajasta ja hänessä täyttyneestä Jumalan lupauksesta. Tämä lupaus pysyy lujana silloinkin, kun ihminen heikkoudessaan epäilee sitä.

Päivän tekstit kertovat siitä, että ylösnoussut Jeesus ilmestyi epäileville opetuslapsilleen ja vakuutti heidät ylösnousemuksestaan. Ilo valtasi opetuslapset, kun he kohtasivat Jeesuksen elävänä.

 

EVANKELIUMI: Joh 21:1-14

Jeesus ilmestyi taas opetuslapsilleen, nyt Tiberiaanjärvellä. Se tapahtui näin:

Siellä olivat yhdessä Simon Pietari, Tuomas eli Didymos, Natanael Galilean Kaanasta, Sebedeuksen pojat ja kaksi muuta Jeesuksen opetuslasta. Simon Pietari sanoi: ”Minä lähden kalaan.” ”Me tulemme mukaan”, sanoivat toiset. He nousivat veneeseen ja lähtivät järvelle, mutta eivät saaneet sinä yönä mitään.

Aamun koittaessa Jeesus seisoi rannalla, mutta opetuslapset eivät tunteneet häntä. Jeesus huusi heille: ”Kuulkaa, miehet! Onko teillä mitään syötävää?” ”Ei ole”, he vastasivat. Jeesus sanoi: ”Heittäkää verkko veneen oikealle puolelle, niin saatte.” He heittivät verkon, ja kalaa tuli niin paljon, etteivät he jaksaneet vetää verkkoa ylös.

Silloin se opetuslapsi, joka oli Jeesukselle rakkain, sanoi Pietarille: ”Se on Herra!” Kun Simon Pietari kuuli, että se oli Herra, hän kietaisi ylleen viittansa, jonka oli riisunut, ja hyppäsi veteen. Muut opetuslapset tulivat veneellä ja vetivät kalojen täyttämää verkkoa perässään, sillä rantaan ei ollut paljonkaan matkaa, vain parisataa kyynärää.

Rannalle noustessaan opetuslapset näkivät, että siellä oli hiilloksella paistumassa kalaa sekä leipää. Jeesus sanoi heille: ”Tuokaa tänne niitä kaloja, joita äsken saitte.” Simon Pietari meni veneeseen ja veti verkon maihin. Se oli täynnä isoja kaloja, mutta vaikka kaloja oli paljon – kaikkiaan sataviisikymmentäkolme – verkko ei revennyt.

Jeesus sanoi: ”Tulkaa syömään.” Kukaan opetuslapsista ei rohjennut kysyä: ”Kuka sinä olet?”, sillä he tiesivät, että se oli Herra. Jeesus tuli, otti leivän ja antoi heille, samoin hän antoi kalaa. Tämä oli jo kolmas kerta, kun Jeesus kuolleista noustuaan ilmestyi opetuslapsilleen.

 

SAARNA

Ammattikalastajien turhautuminen

Koolla oli oman aikansa ammattikalastajia. He olivat kokeilleet parhaat kalapaikat ja hyödyntäneet oikean kalansyöntiajan. Kaikki oli mennyt hukkaan. Ei mitään saalista. Miehet olivat varmasti hyvin turhautuneita. Mistään ei tule mitään. Jeesuskin kuoli, ilmestyi kyllä mutta katosi taas eikä tästä kalastamisestakaan tule mitään. Mitä mieltä tässä kaikessa on?

Eikä tilannetta parantanut yhtään se, että joku vielä heitti herjaa rannalta. Kokeilkaa veneen oikealta puolelta! Mitä väliä sillä on, kummalle puolelle kapeaa venettä verkon laskee ja sitä paitsi kalansyöntiaika on jo ohi!

Ihmiselämän turhautumisen kokemuksia

En tiedä, minkälaista turhautumista ja pettymyksiä sinä olet kokenut elämässäsi. Ainakin itselläni on ollut sellaisia kausia, vaikka kuinka eletään Jumalan armollisessa johdatuksessa.

Elämään mahtuu suuria unelmia – maallisia ja hengellisiä. Joskus osa niistä toteutuu, mutta osa saattaa jäädä toteutumatta. Varsinkin kun menee huonosti, kaikenlaisia neuvojia riittää helposti. Moni ajattelee hiljaa mielessään, miksi tuollakin menee tuolla tavalla. Eikö se usko autakaan!

Suunnitelman mukaan

Jeesus oli jo monesti selittänyt kaiken ja ilmestynytkin opetuslapsille. Pyhän Hengen vuodatusta ei vielä ollut tapahtunut. Opetuslapset elivät nyt välivaihetta. Jeesuksen seuraaminen oli ollut niin konkreettista. Siinä hän oli aina – lihana ja verenä. Häneen saattoi koskea ja hänen kanssaan voi jutella kasvoista kasvoihin. Nyt Jeesus oli vain hetkellisesti ilmestynyt muutaman kerran. Vaikka hänessä oli paljon tuttua, hän oli ikään kuin ottamassa etäisyyttä ja vaikutti vieraalta.

Oliko niin, että Jumala näki hyväksi sen, että opetuslapset eivät enää olisi sidoksissa Jeesuksen ruumiilliseen läsnäoloon? Nyt heidän tuli tunnistaa Vapahtajan ääni, sanat ja teot – vaikka se tapahtuisi vieraan kautta.

Ylösnousemuksen ja taivaaseen astumisen välillä oli 40 päivän välivaihe, jonka aikana Jeesus ilmestyi hänen seuraajilleen. Kun Jeesus lopullisesti astui taivaisiin, hän ei ole enää ruumiillisesti keskellämme. Sen sijaan opetuslapsille ja meille on vuodatettu Pyhä Henki, joka on Kristuksen Henki. Tämä tapahtui helluntaina, kymmenen päivää taivaaseen astumisen (Helatorstain) jälkeen.

Sittenkin, vielä kerran

Jostain syystä kertomuksen kalamiehet heittivät vielä kerran verkon veteen. Oliko tuossa äänessä sittenkin jotain tuttua tai oliko siinä jumalallista vaikuttavuutta niin, että he toimivat vastoin kaikkea järkeä. Kalaa ei enää tulisi.

Jotkut ovat pohtineet sitäkin, että olivatko opetuslapset kerta kaikkiaan palanneet takaisin vanhaan ammattiinsa, melko epäuskoisina siitä, että mitään hyvää hengellistä enää tapahtuisi. Jeesus oli antanut lähetyskäskyn, mutta voimaa, uskallusta eikä viisautta sen toteuttamiseen ei tuntunut olevan. Emme tiedä, oliko näin vai olivatko he vain satunnaisesti kalassa.

Jumalan läsnäolo

Joka tapauksessa tapahtuma kertoo siitä, että Jumala on läsnä ihmisen arjessa ja työssä. Hän haluaa pitää huolta siitä, että on leipää ja kalaa – jotain syötävää. Tuo ruoka ei putoa yleensä lautaselle suoraan taivaasta. Verkot oli valmisteltava, vene työnnettävä veteen, oli soudettava, heitettävä verkkoa ja nostettava kalaa. Mutta silti siinä oli mukana Jumalan siunaus. Ilman Jumalan armoa, läsnäoloa ja siunausta ei olisi mitään elämää.

Kun sinullakin menee arkityöt ja tehtävät huonosti, voit luottaa, että Jumala haluaa auttaa. Silloin kannattaa rukoilla ja joskus kokeilla toisella tavalla. Tähänkin pätee vanha tuttu rukousvastausten kaava. Toisinaan apu tulee heti, joskus vähän myöhemmin tai jollakin toisella tavalla.

Jumala määrää tahdin

Toki me kyllä haluaisimme valjastaa Jumalan täyttämään kaikki toiveemme tässä ja nyt. Jos Jumala olisi käskettävissämme, opetuslapset olisivat tyhjentäneet koko Galilean järven kaloista jo viikossa. Hetkellisesti rahaa olisi tullut mukavasti, mutta sitten kaikki olisi loppunut kuin seinään.

Jumala on mitannut maapallomme luonnonvarat niin, että ne riittävät kaikille, kun niitä käytetään kohtuullisesti ja tasajaon periaatteella. Jonkin laskelman mukaan me suomalaiset käytimme jo tämän vuoden osuutemme maaliskuun loppuun mennessä. Loppuvuotenakin me nautimme yltäkylläisyydestä mutta lopulta se on pois meiltä kaikilta. Ylikulutamme maapallon luonnonvaroja.

Voimme siis todeta, että rakkaudessaan Jumala on mitannut meille kaikkea vähintäänkin kohtuullisesti. Hän siunaa työmme, mutta ei välttämättä niin kuin me haluaisimme.

Hengellisestikin – niin omassa elämässä kuin palvelutyössä – olemme täysin riippuvaisia Jumalasta. Opetuslapsilla ei ollut mitään omia sisäisiä resursseja lähteä toteuttamaan lähetyskäskyä. Helluntai ei ollut vielä tullut. Silti he olivat olleet Vapahtajan koulussa jo monen vuoden ajan. Luokallekin taisivat jäädä jonkun kerran. Mutta kun Jumalan aika täyttyi, silloin alkoi tapahtua.

Ihmisten touhuilua

Valitettavasti kirkkokuntien ja kristillisten liikkeiden piirissä on monenlaista omavoimaista ja omaviisasta touhuilua. Pahimpana ilmiönä länsimaissa pidän liberaaliteologiaa. Siinähän koko Raamattu ja Raamatun Jumalan, Kristus ja Pyhä Henki on kokonaan laitettu sivuun. Käytetään vain muutamaa tuttua raamatulliselta kuulostavaa sanaa, mutta aivan vieraassa merkityksessä.

Niinpä kirkkomme piirissä tapahtuu paljon sellaista, joka ei ole kristillistä vaan suorastaan antikristillistä. Parempi olisi vain mennä kalaan ja pysytellä maallisissa ammateissa kuin mestaroida Jumalan nimissä Jumalaa itseään vastaan. Silloin eksyneet vain eksyttävät toisiaan.

Tämä on tullut erityisen selväksi näin koronakriisin keskellä. Kirkot ovat suljettu ja kirkollinen kuoro laulaa luopuneelle ihmiskunnalle (meille suomalaisillekin) tuutulaulua ”nuku vaan, nuku vaan, nuku pienoinen hiljaa, nuku vaan, nuku vaan…” kaikki on hyvin. Näin tekivät Israelin kansan väärät profeetatkin. He julistivat rauhaa, vaikka Jumalan lähettämä tuho oli ovella.

Kansamme syvä luopumus on hämmästyttävää. Koronakriisin selättämiseksi tehdään kaikki muu, paitsi ei sitä, mikä toisi pelastuksen. Kukaan ei puhu kansallisesta parannuksen tekemisestä Jumalan edessä. Ei kirkko, ei herätysliikkeet, ei vapaat suunnat, ei presidentti, ei hallitus, ei eduskunta, ei juuri kukaan.

Mieluummin ajetaan Suomen talous ja kansa täydelliseen perikatoon kuin turvaudutaan Jumalaan. Sitten vielä taputetaan ”hyvä, hyvä”, vaikka kansamme päättäjät tekevät historiallisen, äärimmäisen vakavan emämunauksen, joka vie elämän edellytyksiä tulevalta elämältä. Mutta niinhän se on: syvä luopumus johtaa aina vääjäämättä perikatoon. Siksi olemme tässä.

Eipä ihmisen touhuilut pelasta koronakriisistä. Vain Jumalan armo voi meitä auttaa. Ongelma on vain siinä, että se ei kelpaa ihmisille.

Arkkipiispakin lupaili hartaudessaan valoisaa tulevaisuutta Jumalan sanalla höystettynä. Kyllä, vain Jumalassa on valoisa tulevaisuus. Mutta ongelma ja sen ratkaisu sivuutettiin. Ongelma: ihmiset ovat hylänneet Jumalan. Ratkaisu: katumus, kääntymys ja usko, jotka Jumala antaa lahjaksi. Kyllä tämä tästä paremmaksi muuttuu, oli arkkipiispan viesti. Valitettavasti ei muutu. Raamatussa kerrotaan järisyttäviä asioita luopuneen ihmiskunnan tulevaisuudesta. Vasta taivaassa on onni ja autuus. Sinne meitä kutsutaan. Mutta kuka vastaa kutsuun?

Ihmisten touhuilut johtavat perikatoon. Jumalan armo, rakkaus ja pyhyys tuovat elämän. Siksi Jeesus kuoli ristillä, nousi ylös ja lahjoitti Pyhän Hengen. Siitä kertoo meille Jumalan pyhä Sana, joka meidän pitää korottaa korkealle kunniaan ja ottaa jokapäiväiseen käyttöön arkielämässä.

Koronakriisiin – joka on vain pinnallinen oire todellisesta juurisairaudesta – on lopullinen ratkaisu. Se on Jumalan pelastusteko Kristuksessa. Jumalan tarkoitus ei ole päästää meitä koronakriisistä tai muistakaan ongelmista, jotta voisimme huoletta jatkaa itsekästä syntielämää. Jumalan tarkoitus on pelastaa meidät synnistä, pahasta ja kuolemasta. Siihen Jumalalla on tarkka, tehokas, kaiken kattava, täydellinen suunnitelma.

Opetuslasten viisaus

Opetuslapset olivat tavallaan viisaan rehellisiä. Omassa voimassa he eivät enää yrittäneet valloittaa Israelia tai koko maailmaa. Parempi oli mennä kalaan ja odottaa Jumalan aikaa (jonka tulemiseen he eivät välttämättä jaksaneet uskoa kovinkaan vahvasti).

Toki Pietarissa löytyi vanhaa särmää, kun hän heittäytyi veteen ja ui rantaan. Ei uskoon tuleminen ihmisen perusluonnetta muuta, mutta kyllä se silti jalostaa ihmistä jossain määrin Kristuksen kaltaisuuteen eli siihen alkuperäiseen ihmisyyteen, jollaiseksi meidät on luotu ja tarkoitettu.

Ainutlaatuisina elämän keskellä

On tärkeää, että uskallamme olla sellaisia kuin olemme. Ei tarvitse mennä samaan muottiin kuin toiset. Jumala on luonut meidät erilaisiksi ihmisiksi monestakin syystä. Ensinnäkin, Jumala on niin mittaamaton, että tarvitaan useampi miljardi ihmistä kuvastamaan sitä, minkälainen persoona Jumala on. Toiseksi, Jumala loi meidät yhteisöllisiksi, jolloin me tarvitsemme toisiamme erilaisuudessamme. Tällä erilaisuudella en tarkoita mitään synnillisiä muotoja ja ilmentymiä.

Ja juuri sellaisina kuin me olemme, Jumala meitä armossaan rakastaa ja käyttää. Niinpä hän siunaa arkielämäämme, työtämme ja hengellistä kutsumustamme. Ja aina silloin kun hän näkee hyväksi, hän antaa sellaisia Pietarin kalansaaliita, jotka ylittävät kaiken inhimillisen suorituskyvyn ja mahdollisuudet. Niitä ei sitten tosin tapahdu joka päivä.

Suurin osa elämästä on tavallista arkea. Se on pääsääntö. Sen lomaan mahtuu ihmeitäkin. Ihmeistä ei siis koskaan tule pääsääntöä. Juuri niiden suhteellinen harvinaisuus säilyttää ihmeet ihmeinä.

Jotkut maallistuneet kristityt suhtautuvat kovin penseästi ihmeisiin. Heidän mielestä sellaisia joko ei ole lainkaan tai sitten niitä ei tarvita. He ovat väärässä. Jumala tekee ihmeitä, milloin hän haluaa – eikä huvin vuoksi vaan tietyn, tärkeän tavoitteen toteuttamiseksi.

Saamme iloita tavallisesta arjesta ja ihmeistä – niistä molemmista.

Lähellä Jeesusta

Tärkeää kertomuksessa oli se hetki, kun opetuslapset tulivat rannalle, lähelle Jeesusta. Silloin heidät ravittiin sekä sisäisesti että ruumiillisesti. Meillekin on tärkeää tulla lähelle Jeesusta silloin kun hän kutsuu. Juuri nyt koronakriisin keskellä koko maailma on pysäytetty ja Jumala huutaa myrskyävän ihmiskunnan rannalla: Tulkaa minun luokseni, niin saatte todellisen elämän!

Elämän normaaliaikoina kutsun ja lähellä olemisen hetkiä voimme kokea jumalanpalveluksissa, rukouksissa, Sanan ääressä, ehtoollisessa, luonnon keskellä, kotona tai missä tahansa. Kokemuksellisesti nämä hetket voivat olla varsin arkisia, mutta joskus aina koemme jotain syvempää ja suurempaa.

Nämä kohtaamiset ovat kullanarvoisia. Ne pitävät meitä hengissä ja virvoittavat. Siksi emme saa laiminlyödä uskovien yhteyttä, rukousta, Sanan ääressä olemista ja palvelemista. Kaikki tulee Jumalalta mutta meillä on oma vastuumme Jumalan lahjojen hyödyntämisessä. Pelastus on kokonaan Jumalan teko ja lahja, mutta juuri siitä saamme ammentaa elämää ja voimaa jokapäiväiseen elämäämme.

Vasta sitten meistä tulee Ylösnousseen todistajia

Vasta kun me itse olemme kohdanneet Vapahtajamme ja tulleet hänen ravitsemiksi, hoitamiksi ja rohkaisemiksi, meistä tulee hänen todistajiaan. Silloinkin olemme edelleen vajavaisia ja syntisiäkin. Täydellisyys on vasta taivaissa.

Mutta juuri sellaisina kuin olemme – Kristuksen kohdanneina, vajavaisina, armahdettuina syntisinä meidät kutsutaan ja lähetetään ihmisten keskelle. Silloin emme nouse toisten yläpuolelle vaan saamme kohdata lähimmäisemme rintarinnan.

Silloin meillä on jotain ainutlaatuisen ihmeellistä jaettavaa: sanoma ristiinnaulitusta, ylösnousseesta Kristuksesta, joka tahtoo kohdata sinutkin! Tästä emme voi vaieta, koska meidän koko elämämme on hänessä!

 

RUKOUS

Herra, sinä katsot meitä ja elämäämme.
Me olemme kääntäneet katseemme pois sinusta emmekä enää tunne sinua.
Kuljemme sokeina kohti perikatoa seuraten vääriä paimenia ja seireeneitä.

Armahda meitä. Etsi ja löydä meidät. Kohtaa rakkaudessasi.
Käännä sydämemme ja elämämme suunta takaisin kohti sinua.

Synnytä meissä uutta ylösnousemuselämää Vapahtajan ristin voimassa.
Herätä meidät ja tee meistä herättäjiä – kuolemasta elämään.

Ilmesty Sanasi voimassa ja anna meille rohkeutta kertoa sinusta kaikille, jotka eivät tunne sinua.
Kulje edellämme, johdata ja vie perille taivaan kotiin.
Aamen.