VUORISAARNAN VIHOLLISET, osa II

 

KAKKOSVIHOLLINEN

Saatana ja sen joukot

Raamattu kertoo, että saatana ja pimeyden vallat ovat todellisia henkiolentoja. Ne ovat langenneita enkeleitä, jotka valitsivat kapinan Luojaansa vastaan. Lähes kaikilla ihmisillä on niistä jonkinlaisia kokemuksia. Usein juuri kristinuskon saapuminen on vapauttanut ihmiset niiden ahdistavasta läsnäolosta ja vallasta.

Raamatussa kuvataan sielunvihollisen toimia ja taktiikkaa monin paikoin. Sen taktiikka paljastui jo syntiinlankeemuksessa:

• Saatana naamioitui ja kätkeytyi luodun (käärmeen) taakse. Saatana salaa olemassaolonsa ja vääristyneet pimeyden kasvonsa, mutta toimii silti aktiivisesti,
  pettäen.
• Saatana kylvi ihmisen sydämeen epäilyn Jumalan sanaa ja hyvyyttä kohtaan: Onko Jumala todella sanonut? Jumala yrittää salata ihmiseltä jotain hyvää…
• Saatana avoimesti kiisti Jumalan sanan ja kapinan seuraukset: Ei Jumala ole sanonut… Ei, te ette kuole vaan…
• Saatana tuo oman totuutensa eli valheen Jumalan totuuden tilalle: Te ette kuole vaan teistä tulee Jumalan vertaisia ja saatte vapaasti nauttia aivan kaikesta…

Samaa taktiikkaa se käyttää yhä tänään. Se naamioituu uskontojen, aatteiden, filosofioiden, maailmankatsomusten yms. taakse. Se puhuu sille sokeasti kuuliaisten ihmisten kautta kätkien oman olemassaolonsa. Se herättää epäilyn. Se torjuu ja kiistää Jumalan sanan. Se julistaa omaa valhettaan perimmäisenä totuutena. Se tekee pimeydestä valkeuden ja valkeudesta pimeyttä.

Saatanan päämäärä on kukistaa Jumala ja tuhota Jumalan luomistyön kruunu eli ihminen. Vaikka se toisaalta todennäköisesti tietää jo hävinneensä taistelun, se ehkä vielä toivoo voittoa. Vihassaan ja katkeruudessaan se haluaa vähintäänkin tuhota ihmisen, jonka Jumala on luonut.

Varas ei tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys. Minä olen se hyvä paimen. Hyvä paimen antaa henkensä lammasten edestä. (Joh 10:10-11)

Saatana tahtoo varastaa ihmisen elämän toisarvoiseen käyttöön, tappaa ihmisen ajallisen elämän ja tuhota hänet iankaikkisesti. Kaikki, mitä Jumala edustaa, sanoo ja tekee, on sille kauhistus. Jeesus sen sijaan on tullut, jotta me saisimme ajallisen ja iankaikkisen elämän. Tällä ajallisella matkalla koemme vasta esimakua tulevasta täydellisestä elämästä. Olemme kuin lomamatkan aloittaneet. Matka on rasittava, mutta perillä odottavat keitaat ja vesilähteet.

Ajallisessa elämässä kohtaamme monia vaikeuksia, ahdistuksia, sairautta, kuolemaa, katastrofeja. Saatamme kysyä, eikö Jumala pidäkään huolta. Eikö hän rakastakaan meitä? Miksi hän sallii pahan? Onko Jumala sittenkin välinpitämätön tai jopa paha?

Raamatussa Jumala ei lupaa paratiisia maan päälle. Raamatussa elämää kuvataan raadollisena. Meille suorastaan luvataan monia ahdistuksia. Samalla meille annetaan toivo. Jumala on kanssamme aivan kaikessa. Hän kantaa meitä. Hän vie perille kirkkauteen. Toisinaan Jumala sallii tapahtuvan jotain todella pahaa. Esimerkiksi Syyriassa käydään käsittämättömän julmaa sotaa. Jumala voisi estää kaiken tämän, mutta vielä hän ei tee niin. Jumala on aidosti antanut ajallisen elämän ihmisen käsiin. Onneksi koko iankaikkisuus on yksinomaan Jumalan hyvissä käsissä.

Kaiken keskellä meidän tulee säilyttää kirkkaana Jeesuksen sanat: saatana tahtoo tuhota, mutta Jumala pelastaa. Salliessaan pahan Jumala voi tehdä meille jotain näkymätöntä, iankaikkista hyvää. Äärimmäisen pahan edessä ihminen voi turvautua iankaikkiseen hyvään ja saada osakseen pelastuksen. Jumalan ja saatanan päämäärä ovat vastakkaiset, vaikka elämäntodellisuus on sama. Kysymys on iankaikkisesta elämästä. Meidän tulee luottaa siihen, että Jumala on Syyriassa kuolevien lasten ikuinen turva yhtä lailla kuin täällä Suomessa, jossa esimerkiksi vanhus hiljaa kuihtuu ja kuolee ikuisen Jumalan käsivarsilla. Jumala kykenee parantamaan ja eheyttämään ihmisen tulevassa kirkkaudessa. Hän pyyhkii kaikki kyyneleet eikä kuolemaa enää ole.

Lopulta saatana on Lutherin opettamalla tavalla Jumalan ”kahlekoira”. Saatanan valta on määrällisesti ja ajallisesti rajattu. Mitä raivokkaammin ja pahemmin se raivoaa, sitä enemmän ihmiset etsivät turvaa Jumalasta. Samalla – ne ihmiset, jotka eivät hyvällä eivätkä pahalla nöyrry Luojansa edessä, tulevat saatanan eksyttämiksi ja tuhoamiksi.

Paradoksaalista on se, että ihminen, joka tahtoo kapinoida ja torjua ainoan hyvän elämän ja rakkauden lähteen ja pysyä itsensä herrana, kohtaakin moninkertaisen, katkeran tappion: hän häviää synnille, kuolemalle, saatanalle ja Jumalalle.

Saatana joukkoineen on todellisuutta. Silti sen valta on rajattua. Ensi sijassa elämässä on kyse Jumalan ja ihmisen välisestä suhteesta, jossa ihminen on vapaa valitsemaan. Saatana houkuttelee ihmistä luopumaan Jumalasta ja elämään sen alistavassa orjuudessa. Vuorisaarna osoittaa, että saatanalle jää lopulta taustavaikuttajan rooli. Keskeinen vastuu on lopulta ihmisellä itsellään.
Me valitsemme kuoleman tai elämän.

 

Vihollisen lähettiläät: väärät profeetat

Aito profeetta tuo Jumalalta ajankohtaisen viestin, joka kehottaa parannukseen ja kääntymään Jumalan puoleen. Profeetan julistuksen perusta on pyhissä Kirjoituksissa. Hän vetoaa Mooseksen lain opetukseen elämän oikeasta ja väärästä. Profeetta saattaa kertoa myös tulevaisuuden vaihtoehdoista. Synnissä ja luopumuksessa eläminen johtaa kansalliseen katastrofiin, mutta Jumalaan turvautuminen avaa siunausten lähteet. Näissä tulevaisuuden kuvauksissa ilmoitettiin myös Messiaan, Vapahtajan saapuminen (ensimmäinen ja toinen tulemus).

Profeettojen tehtävä alkoi osin jo Mooseksesta, mutta pysyvämmin Samuelista alkaen. Jumala lähetti monia profeettoja kuten Eliaan – etenkin hyvin vaikeina ja pimeinä aikoina. Kun kansa ei enää kuunnellut pappeja ja pappienkin opetus oli vääristynyt, astui esiin profeettoja, jotka tinkimättömästi julistivat Jumalan tahdon mukaisesti. Joskus he maksoivat siitä jopa omalla hengellään.

Profeettojen merkitys huipentui Jeesukseen ja Uuden testamentin syntymiseen. Seurakunta-aikanakin on aina ajoittain toiminut profeettoja. Heidän merkityksensä on kuitenkin ollut vähäisempi kuin vanhassa liitossa. Uudessa testamentissa puhutaan enemmän apostoleista, evankelistoista ja opettaja-paimenista kuin profeetoista.

Vuorisaarnan lopussa Jeesus varottaa vakavasti vääristä profeetoista:

Varokaa vääriä profeettoja. He tulevat luoksenne lampaiden vaatteissa, mutta sisältä he ovat raatelevia susia. Hedelmistä te heidät tunnette. Eihän orjantappuroista koota rypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita. Hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, huono puu kelvottomia hedelmiä. Ei hyvä puu voi tehdä kelvottomia eikä huono puu hyviä hedelmiä. Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, kaadetaan ja heitetään tuleen. Hedelmistä te siis tunnette heidät.

 

Millainen siis on väärä profeetta?

• Hän toimii Jumalan nimissä ja edustajana. Hän voi suoraan väittää, että ”Jumala sanoo näin”. Hän voi myös käyttää uskonnollista asemaansa ja virka-asua hyväkseen ja tästä käsin väittää jotakin ikään kuin Jumalan nimissä ilman, että suoraan sanoisi ”näin sanoo Herra”. Kun uskonnollinen johtaja puhuu jotain, se edustaa Jumalaa (joko oikein tai väärin).
• Hän on sisäisesti aivan vastakkainen kuin mitä hän ulkonaisesti esittää. Hän on raateleva susi lammasten valkeissa vaatteissa.
• Hänellä on ajankohtainen, voimakas sanoma ajankohtaiseen tilanteeseen tai asiaan.
• Hän ammentaa sanomansa ihmisen langenneesta järjestä ja turmeltuneesta omastatunnosta taikka omalta oppi-isältään eli saatanalta. Sanoma ei ole Jumalasta.
• Väärän profeetan julistuksen, työn ja elämän laatu on huono. Väärän profeetan oma elämä ei kestä päivänvaloa. Hän kylvää epäilyn, epäuskon ja suoranaisen kapinan siemeniä ihmisten sydämiin. Se johtaa ihmisten uskon ja moraalin turmeltumiseen. Hän käyttää ihmisiä hyväksi ja pönkittää omaa asemaansa.

 

Ihmisen, jopa uskovien sinisilmäisyys tai sokeus

On kummallista, että niin monet aikamme ihmiset, jotka pitävät itseään kristittyinä, niin helposti tulevat petetyiksi. Ihmiset kunnioittavat sokeasti korkeaa uskonnollista asemaa tai virka-asua lainkaan huomaamatta, että kyseinen henkilö saattaa mitä lipevimmin tai mitä karkeimmin puhua Raamattua ja Raamatusta nousevaa uskoa ja moraalia vastaan.

Lähes yhtä kummallista on se, että vaikka ihminen tunnistaisikin väärän profeetan, juuri kukaan ei tee mitään. Elämme suloisessa kansankirkossa, jossa kuka tahansa saa uskoa mitä tahansa eikä millään ole mitään väliä.

 

Oman aikamme ”kristillisyys” (= pettävä antikristillisyys)

Entä tiedä, miltä kirkkomme näyttää pelkästään seurakuntalaisesta käsin. Pappina olen nähnyt ja kuullut kirkkoamme myös sisältä päin. Toisinaan on ollut vaikeaa löytää paljoakaan Raamatusta nousevaa tuttua kristillisyyttä. Uusi, moderni teologia on pitkälti valtaamassa kirkkomme.

Itseäni korkeammassa asemassa olevat henkilöt ja kouluttajat ovat sanoneet mm.

• ”Älkää luulkokaan, että joku Luther, Paavali tai Jeesus olisi tuonut mitään totuutta. Jokaisen pitää itse löytää ja kulkea oma uskontiensä.”
• ”Raamatun lauseissa ei ole totuutta”

Nykyajan teologia on pitkälti sellaista, että Raamattu nähdään vain menneiden aikojen ihmisten käsityksenä Jumalasta, elämästä, rakkaudesta, oikeasta ja väärästä. Raamattu on pelkästään inhimillinen kirja. Nyt meidän, viisaiden ja modernien ihmisten, tehtävänä on liittyä tähän ihmettelijöiden ketjuun ja rakentaa oman aikamme käsitys näistä tärkeistä asioista. Raamatusta tulee ottaa irti nuo keskeiset sanat kuten ”Jumala, Kristus ja rakkaus”. Sitten niille annettaan oman aikamme ihanteita vastaava, moderni sisältö, joka on vieras Raamatulle.

 

Niinpä moni kirkkomme työntekijä, vastuunkantaja ja jäsen ajattelee, että

• Raamattu on vanhanaikainen kirja, joka ei enää päde meidän aikanamme.
• Ihminen on (Raamatun sijasta) uskonnon lähde.
• Apostolinen uskontunnustus on vain uskonnollista kielipeliä, sanaleikkiä, jolla ei ole vastinetta todellisuudessa. Ts. apostolinen uskontunnustus ei ole totta.
• Jumala on joko hyvin etäinen, tavoittamaton, tuntematon, etäinen olento tai sitten hän (se) on kaiken hyväksyvä rakkaus.
• Jeesus oli vaikuttava opettaja, joka opetti lähimmäisen rakkautta. Hän saattoi kuolla ristillä, mutta sillä ei ollut mitään sovittavaa merkitystä. Jeesus ei noussut ruumiillisesti kuolleista eikä hän koskaan tule takaisin.
• Meidän tulee seurata Jeesuksen rajoja rikkovaa esimerkkiä.
• Rakkaus on tunnetta. Se, mikä tuntuu hyvältä, on oikein.
• Kaikki ovat armahdettuja ja pääsevät taivaaseen. Jokaisen usko – oli se sitten mitä tahansa – on arvokasta, oikeaa ja loukkaamatonta. Siksi ketään ei tule kutsua parannukseen, kääntymykseen eikä uskoon.
• Raamattuun pitäytyvät uskovat ovat ahdasmielisiä.

Kaikki tämä edellä kuvattu on vakavaa, merkittävää todellisuutta kirkossamme. Samalla kaikki tuo on äärimmäisessä ristiriidassa Raamatun, Kirkkolain ja Luterilaisten tunnustuskirjojen kanssa. Se johtaa kirkon ja kansan romahtamiseen. Sellaiselle luopuneelle kirkolle käy lopulta kuten Jerusalemin temppelille – siitä ei jää kiveä kiven päälle.

Kaikki tämä täyttää Jeesuksen kuvaaman väärän profeetan tai väärän opettajan tunnusmerkit. Jeesuksen ohella koko Uusi testamentti varottaa eksyttävästä opetuksesta.

• Mutta myös valheprofeettoja oli kansan seassa, niin kuin teidänkin keskuudessanne on oleva valheenopettajia, jotka salaa kuljettavat sisään turmiollisia harhaoppeja, kieltävätpä Herrankin, joka on heidät ostanut, ja tuottavat itselleen äkillisen perikadon. Ja moni on seuraava heidän irstauksiaan, ja heidän tähtensä totuuden tie tulee häväistyksi; ja ahneudessaan he valheellisilla sanoilla kiskovat teistä hyötyä; mutta jo ammoisista ajoista heidän tuomionsa valvoo, eikä heidän perikatonsa torku.
  (2 Piet 2:1-3)
• Ja ennen kaikkea tietäkää se, että viimeisinä päivinä tulee pilkkapuheinensa pilkkaajia, jotka vaeltavat omien himojensa mukaan ja sanovat: ”Missä on lupaus hänen tulemuksestansa? Sillä onhan siitä asti, kuin isät nukkuivat pois, kaikki pysynyt, niin kuin se on ollut luomakunnan alusta.” Sillä tietensä he eivät ole tietävinään, että taivaat ja samoin maa, vedestä ja veden kautta rakennettu, olivat ikivanhastaan olemassa Jumalan sanan voimasta ja että niiden kautta silloinen maailma hukkui vedenpaisumukseen. (2 Piet 3:3-6)
• Ja siitä me tiedämme hänet (Kristuksen) tuntevamme, että pidämme hänen käskynsä. Joka sanoo: ”Minä tunnen hänet”, eikä pidä hänen käskyjänsä, se on valehtelija, ja totuus ei ole hänessä. Mutta joka pitää hänen sanansa, hänessä on Jumalan rakkaus totisesti täydelliseksi tullut.
  (1 Joh 2:3-5)
• Kuka on valehtelija, ellei se, joka kieltää sen, että Jeesus on Kristus? Hän on antikristus, se, joka kieltää Isän ja Pojan. Kuka ikinä kieltää Pojan, hänellä ei ole Isääkään. Joka tunnustaa Pojan, hänellä on myös Isä. Minkä te olette alusta asti kuulleet, se pysyköön teissä. Jos teissä pysyy se, minkä olette alusta asti kuulleet, niin tekin pysytte Pojassa ja Isässä. Ja tämä on se lupaus, minkä hän on meille luvannut: iankaikkinen elämä. Tämän minä olen kirjoittanut teille niistä, jotka teitä eksyttävät.
  (1 Joh 2:22-26)
• Mutta minä pelkään, että niin kuin käärme kavaluudellaan petti Eevan, niin teidän mielenne ehkä turmeltuu pois vilpittömyydestä ja puhtaudesta, joka teissä on Kristusta kohtaan. Sillä jos joku tulee ja saarnaa jotakin toista Jeesusta kuin sitä, jota me olemme saarnanneet, tai jos te saatte toisen hengen, kuin minkä olette saaneet, tai toisen evankeliumin, kuin minkä olette vastaanottaneet, niin sen te hyvin kärsitte.
  (2 Kor 11:3-4)
• Sillä semmoiset ovat valheapostoleja, petollisia työntekijöitä, jotka tekeytyvät Kristuksen apostoleiksi. Eikä ihme; sillä itse saatana tekeytyy valkeuden enkeliksi. Ei ole siis paljon, jos hänen palvelijansakin tekeytyvät vanhurskauden palvelijoiksi, mutta heidän loppunsa on oleva heidän tekojensa mukainen.
  (2 Kor 11:13-15)

Miten tällaiseen väärään, antikristilliseen julistukseen ja opetukseen pitäisi suhtautua? Jeesus sanoi: Varokaa! Kavahtakaa!

Siihen pitäisi suhtautua kuten heikkoihin jäihin. Jos asetamme askeleemme ja painomme heikoille jäille, ne pettävät altamme ja olemme vaarassa hukkua. Jos asetamme uskomme ja elämämme ja käsityksemme oikeasta ja väärästä antikristilliselle, petolliselle opetukselle, meidän käy huonosti. Sen sijaan meidän tulee varoa, kavahtaa, kiertää kaukaa ja varoittaa toisia ja ennen kaikkea näyttää, missä kulkee aidon evankeliumin ja Jumalan sanan turvallinen tie, joka vie perille taivaaseen.

Meidän tulisi olla syvästi huolissaan siitä, että ihmiset löytäisivät armollisen, rakastavan, pyhän Jumalan Jeesuksessa Kristuksessa ja häneen perustuvan kristillisen elämän, niin kuin Raamattu opettaa. Vastuu on yhteinen. Jokainen on kutsuttu vartiopaikalle. Tarkkaavainen, vastuullinen vartija huomaa vaaran, suorittaa hälytyksen ja on mukana puolustamassa elämänlahjaa.

 

Pettävä menestysteologia ja ylikarismaattisuus

Väärä profeetta saattaa esiintyä hyvin viileästi, kuivakkaasti ja rauhallisesti. Hän saattaa esiintyä myös hyvin karismaattisena, Raamattuun pitäytyvänä julistajana. Tällaisestakin Jeesus tahtoo meitä varottaa ja varjella.

Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra’, pääse taivasten valtakuntaan. Sinne pääsee se, joka tekee taivaallisen Isäni tahdon. Monet sanovat minulle sinä päivänä: ’Herra, Herra! Sinun nimessäsihän me profetoimme, sinun nimessäsi me karkotimme pahoja henkiä ja sinun nimessäsi teimme monia voimatekoja.’ Mutta silloin he saavat minulta vastauksen: ’En tunne teitä. Menkää pois minun luotani, vääryydentekijät!’ (Matt 7:21-23)

Etenkin menestysteologia ja ylikarismaattisuus ovat juuri tämänkaltaista toimintaa. Niissä vedotaan vahvasti Raamatun yksittäisiin (asiayhteydestä irrotettuihin) kohtiin. Niissä korostetaan etenkin ihmeitä ja siunauksia. Risti ja ristinteologia jää syrjään. Usko tekee ihmisestä voimakkaan, kaikessa menestyvän, karismaattisen superuskovan, joka saavuttaa (lähes) täydellisen pyhyyden. Toiminta ja julistus painottavat tunteita ja voimakkaita kokemuksia. Toiminnassa vaikuttaa selkeästi henkivalta, joka saa ihmiset reagoimaan ja toimimaan epäinhimillisesti esimerkiksi kouristellen, täristen ja menettäen itsekontrollin. Profetiat ovat joko erittäin uhkaavia tai lempeää lepertelyä. Ihmiseltä vaaditaan täyttä totta, jotta hän pelastuisi. Pelastuksen painopiste siirtyy ihmiseen ja hänen tekoihinsa. Etenkin aulis rahan antaminen julistajalle tai tilaisuuden järjestäjille on keskeisellä sijalla. Ihmisillä on vain välinearvo julistajan korottamiseksi.

Vaikka kaikki tämä ulkonaisesti tuntuisi hienolta ja voimakkaalta, se ei ole Jumalasta. Jeesus sanoo hyvin selkeästi, että hän ei lainkaan tunne näitä profeettoja. Käännös 33/38 sanoo vielä selkeämmin: Minä en ole koskaan tuntenut teitä!

Jeesus ei ole heitä lähettänyt eikä tunne heitä. Heidän julistuksensa ja voimansa ovat sielunviholliselta, jonka tahtoa he toteuttavat. Koska tässä vaikuttaa voimakas, aggressiivinen henkivalta, ihmiset saavat nopeasti vakavia haavoja ja traumoja, joiden jälkihoito voi kestää vuosia. On tärkeää, että ei juokse jokaisen ihmeen, hengen tai kokemuksen perässä.

Jos etsit voimaa ja suuria kokemuksia, löydät sielunvihollisen. Jos etsit Kristusta, saat voiman heikkoudessa ja sellaisia kokemuksia, jotka hän näkee hyväksi antaa.

 

Näin voimme todeta, että aikamme kristittyjä uhkaa kahdenlainen eksytys:

• Rationaalinen, ajanhenkeä ihannoiva antikristillisyys – etenkin kirkossa.
  Se on uskonnollinen kuorrutus ihmiskeskeiselle humanismille ja materialismille
  ”Jumalan, Jeesuksen ja rakkauden” nimissä. Se on kuin Siperian talvi, joka
  jäädyttää ja kuolettaa kaiken uskon ja uskonelämän.

• Hurmoksellinen ylikarismaattisuus ja menestysteologia – etenkin vapaissa suunnissa.
  Se on kuin suuri metsäpalo, joka roihuaa komeasti tarjoten tulta, rytinää ja kokemuksia, mutta joka jättää jälkeensä vain hiiltyneitä puita, hyväksikäytettyjä ja rikottuja ihmisiä.

 

JOHTOPÄÄTÖKSIÄ

Jumala on rakkaus ja siksi hän tahtoo varjella meidät pahasta. Siksi Raamatussa on monia varoituksia siitä, mikä on väärää. Nämä varoitukset ovat meidän parhaaksemme aivan kuten liikennesäännöt. Niitä noudattamalla varjellumme monilta onnettomuuksilta ja vahingoilta.

Väärä opetus houkuttelee meidät kauemmas Jumalasta. Se synnyttää epäilyä, epäuskoa ja moraalittomuutta. Suurin vaara on se, että ihminen menettää kokonaan uskonsa ja siten ikuisen armon ja elämän lahjan. Kysymys on äärimmäisen vakavasta asiasta.

Väärä opettaja joutuessaan ahtaalle vetoaa keskeisissäkin asioissa erilaisiin raamatuntulkintoihin. Oikea ikään kuin häivytetään monien tulkintojen sumuun. Tosiasiassa kristillisen uskon keskeiset kohdat ovat yksiselitteisiä ja selkeitä. On vain yksi, oikea tulkinta.

• Raamattu on Jumalan sana, vaikka se on myös inhimillinen kirja.
• Raamattua selitetään Raamatulla. Se on looginen, etenevä, yhdenmukainen kokonaisuus.
• Jumala on todellinen persoona, kaiken Luoja. Hän on rakkaus ja pyhä.
• Jumala on Isä ja Poika ja Pyhä Henki.
• Jumala tuli ihmiseksi Jeesuksessa Kristuksessa, sovitti aidosti ja pätevästi syntimme ristillä ja nousi kuolleista kolmantena päivänä.
• Raamatun opetus rakkaudesta ja moraalista on aina pätevää, Jumalasta itsestä kumpuavaa muuttumatonta todellisuutta.
• Ihminen on syvästi ja kokonaisvaltaisesti syntinen.
• Ihminen pelastuu yksin armosta, yksin uskosta, yksin Kristuksen tähden, yksin Raamatun opetuksen mukaisesti. Pelkkä kaste ei pelasta, vaikka sekin on tärkeä.
• Jeesus palaa maan päälle.
• Aikojen lopussa on viimeinen tuomio.
• Jumala luo uuden taivaan ja uuden maan. Ihminen elää kirkastettuna paratiisissa tai turmeltuneena kadotuksessa.

Kristillisen uskon keskeiset opinkohdat ovat muuttumattomia totuuksia Jumalasta, hänen tahdostaan ja toiminnasta, sekä ihmisestä Luojansa edessä.

Kristilliseen uskoon liittyy myös kuhunkin kulttuuriin ja aikaan liittyviä erilaisia sovelluksia ja tapoja, jotka ovat enemmän ulkonaisia ja muodollisia. Esimerkiksi jumalanpalveluksen toteutus ja tyyli vaihtelevat paikan ja kulttuurin mukaan. Sama pätee hengelliseen musiikkiin. Vastaavasti pukeutuminen seurailee oman aikansa perusnormeja samalla vaalien kristillistä säädyllisyyttä. Kasteen toteutustapa vaihtelee kirkkokuntakohtaisesti, vaikka itse kaste on sama, pyhä toimitus. Jne. Seurakunnan hallinnollinen rakenne voi vaihdella tarpeen mukaan.

 

Kaksi rakentajaa

Kaksi rakentajaa on hyvä kuvaus siitä, miten ihminen voi suhtautua Jumalaan. Siihen tekee mieli palata yhä uudelleen. Se on puhutteleva, haastava ja rohkaiseva päätössana koko Vuorisaarnalle. Jeesuksen persoona ja sanat on syytä ottaa tosissaan. Kaikki, mitä hän on juuri sanonut, on henki ja elämä. Niissä on kaikki ihmiselämän keskeiset ulottuvuudet.

Elämämme peruskallio on Jeesus Kristus ja hänen sanansa. Sen varaan on turvallista rakentaa koko ajallinen ja iankaikkinen elämä. Hiekkaa on kaikki se, mikä on syntisestä ihmisestä ja sielunvihollisesta. Kun elämän kovat realiteetit vyöryvät vastaan, mikään ajallinen ei voi ihmistä kantaa niiden yli eikä pelastaa häntä. Vain Jumala on elämä. Siksi on niin tärkeää, että olemme ja elämme hänen yhteydessä. Saakoon Kristus ja hänen Sanansa täyttää meidät kokonaan!