IANKAIKKINEN ELÄMÄ

Jumalan luomistarkoitus täyttyy uudessa luomakunnassa. Ensimmäinen luominen särkyi ja turmeltui syntiinlankeemuksen tähden. Ihminen sai valita joko itsekkyyden ja pahuuden taikka Jumalan rakkauden. Ihminen valitsi pahan ja niitti siitä kärsimyksen ja kuoleman. Sen keskellä Jumala tarjosi armahtavan rakkautensa Kristuksessa Jeesuksessa. Jokainen, joka tarttui tähän armoon, sai osakseen pelastuksen, joka täyttyy nyt iankaikkisuudessa.

Millaista elämä on iankaikkisuudessa? Iankaikkisesta elämästä kerrotaan välähdyksenomaisesti Vanhassa testamentissa. Uudessa testamentissa ja varsinkin sen viimeisessä kirjassa Ilmestyskirjassa kuva tarkentuu. Aihetta voisi käsitellä laajastikin, mutta tässä sitä pohditaan lähinnä Ilmestyskirjan valossa.

Koko pelastussuunnitelman täyttymisestä voit lukea lisää sivuston kohdasta Ihminen – yhteys Jumalaan ja pelastus.

 

 

UUSI TAIVAS JA UUSI MAA – ILMESTYSKIRJAN VALOSSA

 

21 LUKU: Uusi taivas ja uusi maa

Minä näin uuden taivaan ja uuden maan. Ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa olivat kadonneet, eikä merta ollut enää.

Vanha luomakunta on kadonnut. Sitä ei ole enää. Nyt on uuden aika – paremman, täydellisen, loppumattoman, turmeltumattoman.

Herran päivä tulee kuin varas. Sinä päivänä taivaat katoavat jylisten, taivaankappaleet palavat ja hajoavat. Silloin paljastuu maa ja kaikki, mitä ihminen on maan päällä saanut aikaan. Koska tämä kaikki näin hajoaa, millaisia onkaan pyhässä elämässä ja hurskaissa teoissa oltava niiden, jotka odottavat Jumalan päivää ja jouduttavat sen tuloa —
tuon päivän, joka saa taivaat liekehtien hajoamaan ja taivaankappaleet sulamaan kuumuudesta. Mutta meillä on hänen lupauksensa, ja siihen luottaen me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus vallitsee. (2 Piet 3:10-13)

 

Miten uusi syntyy? Tarvitaanko siihen taas miljardeja vuosia, sattuman leikkiä, evoluutiota, kärsimystä ja kuolemaa – kuten nykyajan moderni ihminen kuvittelee. Jumala loi nykyisen maailman valtavalla voimalla ja nopeudella, niin että meistä se näyttää vaativan käsittämättömän paljon aikaa. Ensimmäistäkään luomista ei paljon selitelty, mutta uutta luomista ei selitetä senkään vertaa. Johannes vain näkee uuden maailmankaikkeuden.

Katso, minä luon uuden taivaan ja uuden maan. Menneitä ei enää muistella, ne eivät nouse mieleen. Ei, vaan te saatte iloita ja riemuita aina ja ikuisesti siitä, mitä minä luon.
Katso, ilon kaupungiksi minä luon Jerusalemin, teen riemuitsevaksi sen kansan.
(Jes 65:17-18)

 

Me emme käsitä Jumalan voimaa ja viisautta. Hän voi luoda uuden maailmankaikkeuden hetkessä. Toki hänellä on ollut iankaikkisuus aikaa suunnitella sitä. Jumalalla ei ole mitään syytä käyttää luomiseen miljardeja vuosia. Mahdollisesti hän käyttää uuden luomisessa jotain siitä materiasta, joka syntyi jo alkuperäisessä luomisessa. Samoin hän tekee ruumiin ylösnousemisen kohdalla. Meissä on uutta kirkastettua ja jotain tuttua ja tunnistettavaa. Nykyinen ruumiimme on kuin uuden siemen, josta nousee se todellinen (1 Kor 15 luku ja 1 Joh 3:2). Jesaja puhuessaan uudesta luomisesta ei käytä sitä luomissanaa, jota käytetään tyhjästä luomisesta. Vastaavaan tapaan apostoli Paavali puhui nykyisen luomakunnan kaipauksesta pukeutua uuteen.

Minä päättelen, etteivät nykyisen ajan kärsimykset ole mitään sen kirkkauden rinnalla, joka vielä on ilmestyvä ja tuleva osaksemme. Koko luomakunta odottaa hartaasti Jumalan lasten ilmestymistä. Kaiken luodun on täytynyt taipua katoavaisuuden alaisuuteen, ei omasta tahdostaan, vaan hänen, joka sen on alistanut. Luomakunnalla on kuitenkin toivo, että myös se pääsee kerran pois katoavaisuuden orjuudesta, Jumalan lasten vapauteen ja kirkkauteen. (Room 8:18-21)

 

Uusi maa(pallo) on osittain erilainen kuin nykyinen. Siinä ei ole merta. Uuden maailman ”ekosysteemit” toimivat eri tavalla kuin nykyisen. Eihän ole enää edes aurinkoa, sillä Herra itse valaisee koko luomakunnan kirkkaudellaan. Ihminen on kirkastettu olento, jolla on henki-sielu-ruumis. Jeesuksen ylösnousemus antaa meille ennakkotietoa. Hän oli täysin tunnistettavissa, hänen ruumiinsa oli todellinen ja hän söi, mutta samalla hän ei ollut sidottu nykyiseen olemassaolon muotoon.

Uuden maan keskuksessa on pyhä kaupunki, uusi Jerusalem ja siellä olevassa paratiisissa (”keskuspuistossa”) on elämän puu ja elämän veden virta. Elämän puu tuottaa uudet hedelmät kerran kuukaudessa ja sen lehdistä kansat saavat terveyden. Ihminen on iankaikkisuudessakin riippuvainen Luojasta ja uuden luomakunnan antimista. Ihmisessä itsessään ei ole iankaikkisen elämän lähdettä.

Meri vie tarpeettomasti tilaa ja erottaa ihmisiä toisistaan. Meri kuvaa Raamatussa myös maailman levottomuutta ja kapinaa Luojaa vastaan. Meri voi olla pelottava. Uudessa luomakunnassa toteutuu täydellinen yhteys Luojan ja ihmisten kesken. Siellä ei ole mitään pelättävää.

 

Kun moderni ihminen ihmettelee maailmaa, elämää ja itseään sekä niiden syntyä, meille Jumalan lapsille perimmäiset vastaukset on laskettu sydämillemme. Me tiedämme: Jumala on luonut kaiken, meidätkin. Teknisesti emme voi ymmärtää, miten kaikki on tapahtunut. Silti se ei estä meitä tietämästä sitä olennaisinta: Jumala on luonut kaiken, meidätkin!

Jumalan täydellinen hyvyys, voima, viisaus ja rakkaus tulevat ilmi ensimmäisessä ja toisessa luomisessa: valtava maailmankaikkeus ja käsittämättömän hienosyinen elävä mekaniikka, elämä! Iankaikkisen elämän tarkoitus onkin oppia tuntemaan ihmeellistä Luojaamme ja hänen kauttaan myös itseämme ja toinen toisiamme. Ilman Jumala emme tiedä, mikä on ihminen ja kuka minä todella olen. Tämä hukassa oleminen näkyy voimakkaasti aikamme ihmisten elämässä ja hapuilussa. Kun pieni lapsi menettää vanhempansa, hän hukkaa identiteettinsä, hän särkyy ja hän ei enää kykene elämään oikein. Kun ihminen saa katsoa Luojaansa Kristuksen kasvoissa, ristinkuoleman ja ylösnousemuksen kautta, hän löytää jälleen sen, kuka hän todella on, ja saa sen myötä eheytyä uuteen, alkuperäiseen ihmisyyteen ja tarkoitukseen.

 

Näin, kuinka pyhä kaupunki, uusi Jerusalem, laskeutui taivaasta Jumalan luota juhla-asuisena, niin kuin morsian, joka on kaunistettu sulhasta varten.

Nyt, meidän ajassamme ihmisten ja Jumalan maailma ovat erilliset. Toki Jumala on läsnä keskellämme, mutta Jumalan taivas ja uusi Jerusalem ovat meidän tavoittamattomissa. Kun synti erotti ihmisen Jumalasta ja ihminen karkotettiin paratiisista, nyt taivaallinen ja maallinen yhdistyvät. Jumalan taivaan läsnäolo laskeutuu uuden, puhtaan maailman keskelle.

Myös nykyinen Jerusalem on maailman maantieteellinen, poliittinen ja uskonnollinen keskus. Kun maallinen Jerusalem on turmeltunut, taivaallinen Jerusalem on täydellinen, ihana ja puhdas. Oikeastaan kaikesta tärkeästä on olemassa se aito todellisuus taivaissa. Se, mikä on maan päällä, on vain varjokuvaa ja esimakua tulevasta ja taivaallisesta hyvästä. Tämä pätee jumalanpalvelukseen, vanhan liiton temppeleihin, liitonarkkiin ja muuhun. Uusi Jerusalem on täydellinen vastakohta kaikelle nykyiselle epätäydelliselle ja pahalle. Lue Gal 4:25-26.

Uusi Jerusalem on sekä todellinen kaupunki että kirkastettu seurakunta, morsian. Uusi Jerusalem on seurakunnan koti ja uuden luomakunnan sydän. Se on myös sulhasen, Kristuksen kotikaupunki, kuninkaallinen pääkaupunki.

Taivas on todellisuutta jo nyt, vaikka emme elä näkemisessä vaan uskonluottamuksessa ja suuren toivon täyttymisen odotuksessa. Kun Jumalan läsnäolo tulee sydämiimme, taivas on jo läsnä, vaikka koemmekin sen vajavaisesti. Tämän lisäksi voimme – Sanan ohella – kokea ja nähdä hetkellisesti taivasta ja iankaikkista kirkkautta. Apostoli Paavali sai kokea taivasmatkan, josta hän kirjoittaa toisessa Korinttilaiskirjeessä. Hän ei tiennyt, kokiko hän taivaan ruumiissaan vai kävikö hän taivaassa siitä irrallisena (mahdollisesti silloin kun hänet kivitettiin kuoliaaksi, mutta josta Jumala hänet herätti):

Siirryn nyt näkyihin ja Herran ilmestyksiin. Tunnen erään Kristuksen oman, joka neljätoista vuotta sitten temmattiin kolmanteen taivaaseen. Oliko hän silloin ruumiissaan vai poissa siitä, en tiedä, sen tietää Jumala. – – – Ja tästä miehestä tiedän, että hänet temmattiin paratiisiin ja hän kuuli sanoja, joita ihminen ei voi eikä saa lausua. Oliko hän ruumiissaan vai poissa siitä, en tiedä, sen tietää Jumala. (2 Kor 12:1-4)

Omassa uskoontulon hetkessä, kun otin Jeesuksen vastaan sydämeeni ja annoin elämäni valtakirjan Jumalalle, näin ensimmäisen näyn Hengessä: sisimmästäni nousi suuri musta möykky, joka oli pelkoa, kuolemaa ja syntiä. Se nousi taivaisiin ja muuttui valkoiseksi pilveksi. Tuon pilven keskeltä avautui taivaan ovi hieman raolleen ja sieltä loisti jumalallista kirkkautta. Enää en ole matkalla kohti pimeyttä vaan kohti kotia!

 

Ja minä kuulin valtaistuimen luota voimakkaan äänen, joka sanoi:
”Katso, Jumalan asuinsija ihmisten keskellä! Hän asuu heidän luonaan, ja heistä tulee hänen kansansa. Jumala itse on heidän luonaan, ja hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen. Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut.”

Taivaallinen ja maallinen yhdistyvät – ei vain siinä, että uusi Jerusalem laskeutuu ihmisten keskelle vaan ennen kaikkea siinä, että itse Jumala on nyt kansansa keskellä täydellisesti.
Uusi Jerusalem on Jumalan läsnäolon erityinen paikka – kuten ilmestysmaja ja temppelit vanhassa liitossa, jotka Jumalan kirkkaus, shekina täytti. Rajallisina, luotuina ihmisinä emme voi kohdata ja käsittää ääretöntä Jumalaa muuten kuin sen kautta, että Jumala ilmestyy meille rajallisessa muodossa. Isän ja äidin on kumarruttava lapsensa puoleen, otettava hänet syliin ja puhuttava hänelle tavalla, jonka hän voi sen käsittää. Jumalan läsnäolo kiteytyy Kristuksen Jeesuksen – Juudaan jalopeuran ja Karitsan – persoonaan ja ilmiasuun. Hänessä on Jumalan kasvot ja sydän.

Siellä, missä on Jumalan täydellinen läsnäolo, siellä ei ole enää kyyneleitä, murhetta, valitusta, vaivaa, syntiä eikä kuolemaa. Kaikki se kipu, suru, tuska, pettymys, masennus, toivottomuus, tyhjyys, mitä koemme ja kannamme nyt, on Jumalan läsnäolossa poissa. Jumala on elämän, rakkauden, hyvyyden, lohdutuksen, parantumisen, eheytymisen ja ilon lähde. Hän on Immanuel = Jumala meidän kanssamme. Jumalan läsnäolo täyttää kaiken. Kun nyt kysymme helposti, missä olet Jumala, silloin voimme kysyä: Herra missä sinä et ole!

Tätä täydellistä hyvää emme osaa käsittää, koska olemme tämän maailman lapsia. Olemme syntyneet syntisiksi, kärsiviksi ja kuoleviksi. Toisinaan havahdumme huomaamaan, kuinka kaipaamme jotain paljon parempaa, syvempää ja täydellisempää. Kannamme kaukaista muistoa paratiisista ja siitä kuinka kaikki oli hyvin. Tähän samaan kotiin saamme nyt olla matkalla, yhdessä Kristuksen kanssa. Näitä kaipauksen ja toivon sanoja täynnä ovat monet hengelliset laulut. Kun tässä maailmassa lauletaan katoavasta elämästä ja menetetystä rakkaudesta, Jumalan kansana saamme laulaa ikuisen rakkauden, toivon ja kirkkauden lauluja.

 

Valtaistuimella istuva lausui: ”Uudeksi minä teen kaiken.” Hän sanoi: ”Kirjoita nämä sanat muistiin. Ne ovat luotettavat ja todet.”

Kaikki on Jumalan kädessä. Hän tekee kaiken uudeksi. Hän tekee sen, minkä lupaa, vaikka
meistä nyt näyttäisi miltä tahansa. Vaikka olisimme oman kuolemamme edessä, valtavan järkytyksen kohdanneena tai Antikristuksen vainon taikka maailman katastrofien keskellä – Jumala tekee kaiken uudeksi. Siinä ei ole mitään epävarmaa. Jumalalle tulevaisuuskin on jo todellisuutta.

Jumala puhuu itse, mikä osaltaan korostaa ja alleviivaa sitä, että hän tekee kaiken uudeksi.
Siinä on turvamme, elämämme ja iankaikkisuutemme. Pidä näistä sanoista kiinni elämäsi jokainen hetki. Se antaa voimaa, mielekkyyttä ja suunnan tälle elämälle ja sen haasteisiin.

 

Vielä hän sanoi minulle: ”Nyt ne ovat käyneet toteen. Minä olen A ja O, alku ja loppu. Sille, jolla on jano, minä annan lahjaksi vettä elämän veden lähteestä. Tämä on voittajan palkinto. Minä olen hänen Jumalansa, ja hän on minun poikani. Mutta pelkurit, luopiot ja iljetysten kumartajat, murhamiehet ja irstailijat, noidat, epäjumalien palvelijat ja kaikki valheen orjat saavat tämän palkan: he joutuvat tuliseen järveen rikinkatkuisten lieskojen keskelle. Tämä on toinen kuolema.”

Monet Raamatun profetiat ovat menneessä aikamuodossa kuten tässä: Nyt ne ovat käyneet toteen! Tämä tapa sanoa korostaa sitä, että luvattu tapahtuu. Se on niin varmaa kuin että se olisi jo toteutunut. Se, mitä Johannes näkee ja kokee, on toisaalta vasta tulevaisuutta, mutta toisaalta tulevaisuuden olemassaolo on jo täysin varmaa – Jumalassa.

Jumala on alku ja loppu / täyttymys / päämäärä (telos). Kaikki on hänestä, hänen varassaan ja häntä varten. Jumala on kaikki kaikessa ja me olemme hänessä. Tässä maailmassa kysytään, mikä ihmeen Jumala, mutta iankaikkisuudessa kysytään, mitä olisi ilman Jumalaa. Ei mitään.

Janoava saa lahjaksi elämän vettä. Nyt täyttyy kaikki kaipaus, toivo, odotus ja ikävä. Se on sisäistä ja fyysistä täyttymystä Jumalassa ja elämän veden äärellä. Lue Johanneksen evankeliumista Jeesuksen lupaukset elävästä vedestä (Joh 4:14 ja 7:37-38) sekä Jes 55:1.

Tämä on voittajan palkinto. Seitsemälle seurakunnalle annettiin erilaisia lupauksia voittajille ja nyt ne ovat käyneet toteen. Voittaja on se, joka pääsee maaliin asti. Sinne ei pääse omin voimin vaan niin, että Kristus johdattaa, vie ja kantaa perille. Suurin palkinto on se, että saamme olla Jumalan lapsia; saamme elää ikuisesti hänen huolenpidossa ja rakkaudessa ja läsnäolossa.

Häviäjän palkinto on ikuinen kadotus, vailla kaikkea sitä täydellistä hyvää, mitä taivas on täynnä. Häviäjiä ovat ihmiset, jotka pitävät itseään nyt voittajina: he tahtovat omistaa tämän maailman rikkaudet ja kokemukset itselleen ilman Jumalaa. Heille käy kuitenkin juuri niin kuin Jeesus varoitti:

”Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua. Sillä se, joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä minun tähteni kadottaa, on sen löytävä. Mitä hyödyttää ihmistä, jos hän voittaa omakseen koko maailman mutta menettää sielunsa? Millä ihminen voi ostaa sielunsa takaisin? Ihmisen Poika on tuleva Isänsä kirkkaudessa enkeliensä kanssa, ja silloin hän maksaa jokaiselle tämän tekojen mukaan. (Matt 16:24-27)

 

Uusi Jerusalem
Yksi niistä seitsemästä enkelistä, joilla oli seitsemässä maljassaan seitsemän viimeistä vitsausta, tuli luokseni ja puhui minulle. Hän sanoi: ”Tule, minä näytän sinulle morsiamen, Karitsan vaimon.”

Henki valtasi minut, ja enkeli vei minut suurelle ja korkealle vuorelle ja näytti minulle pyhän kaupungin, Jerusalemin, joka laskeutui taivaasta, Jumalan luota.
Se loisti Jumalan kirkkautta, se säihkyi kuin kallein jalokivi, kristallinkirkas jaspis.

Sitä ympäröi suuri ja korkea muuri, jossa oli kaksitoista porttia, ja niitä vartioi kaksitoista enkeliä. Portteihin oli hakattu Israelin kahdentoista heimon nimet. Idän puolella oli kolme porttia, pohjoisessa kolme, etelässä kolme ja lännessä kolme porttia. Kaupungin muurissa oli kaksitoista peruskiveä, ja niissä oli kaksitoista nimeä, Karitsan kahdentoista apostolin nimet.

Enkelillä, joka minulle puhui, oli kultainen mittakeppi kaupungin sekä sen porttien ja muurin mittaamista varten. Kaupunki oli neliön muotoinen, yhtä leveä kuin pitkä. Enkeli mittasi kaupungin kepillään ja sai tulokseksi kaksitoistatuhatta stadionmittaa; pituus, leveys ja korkeus olivat kaikki tämänsuuruiset. (12 000 x 192 m = 2304 km)

Hän mittasi muurin, ja se oli sataneljäkymmentäneljä kyynärää (70 m korkea) — enkeli käytti siinä ihmismittaa. Muuri oli rakennettu jaspiskivestä, ja kaupunki oli kimmeltävää, lasinkirkasta kultaa. Kaupunginmuurin perustukset oli kaunistettu kaikenlaisilla kalliilla kivillä. Ensimmäisenä peruskivenä oli jaspis, toisena safiiri, kolmantena kalsedoni, neljäntenä smaragdi, viidentenä sardonyksi, kuudentena karneoli, seitsemäntenä krysoliitti, kahdeksantena berylli, yhdeksäntenä topaasi, kymmenentenä krysopraasi, yhdentenätoista hyasinttikivi ja kahdentenatoista ametisti. Porttitorneina oli kaksitoista helmeä — kukin kahdestatoista tornista oli tehty yhdestä helmestä. Kaupungin valtakatu oli kultaa, puhdasta kuin läpinäkyvä lasi.

Kaksitoista on uuden Jerusalemin luku. Siinä on 12 porttia ja niissä on kunkin Israelin heimon nimet. Kaupungin muurilla on 12 peruskiveä, joissa on 12 apostolin nimet. Kaupungin mitatkin perustuvat lukuun 12.

Kaupunki on kuin valtava kuutio, jonka kukin sivu ja korkeus ovat 2304 km. Onko mainittu mitta konkreettinen vai vertauskuvallinen, emme tiedä. Emme myöskään tiedä uuden maapallon kokoa.

Kaupungin ja sen muurin jalokivet ja jalomateriaalit kuvastavat Jumalan kirkkautta kuten jakeessa 11 sanotaan. Niiden merkityksiä voimme vain arvailla. Luomakunta heijastaa Luojaansa.

Meistä tuollainen kullan kimallus voi tuntua vieraalta, varsinkin kun meidän maailmassamme rikkauteen liittyy usein ahneus ja riisto ja turhamaisuus. Kuitenkin Jumala on luonut kaiken. Jo paratiisissa oli Eden-joki, joka haarautui neljään osaan. Ensimmäisen haarautuman varrella oli runsaasti kultaa (1 Moos 2:10-12). Kulta, jalokivet ja rikkaudet eivät sinänsä ole pahoja vaan ihmisen asenne niitä kohtaan. Nyt uudessa Jerusalemissa kaikki rikkaudet kirkastavat Jumalaa ja ne ovat kaikkien nautittavissa. Niihin viitattiin jo Jesajan kirjassa (54:11-12).

Joissakin äärikarismaattisissa piireissä ”superevankelistojen” toimintaan liittyvät ns. kultahiput ja jalokivi-ilmestykset. Ne ovat karkeaa eksytystä ja huomion kääntämistä pois veren evankeliumista ja julistajan itsensä korottamista. Meitä ei ole lähetetty todistamaan kultahipuista eikä kerskumaan epämääräisillä näyllä vaan Kristuksesta! On harmillista, että uskovat ovat toisinaan kuin pikkulapsia vailla minkäänlaista tervettä harkintakykyä. Vastaavasti New Agessa ihmisiä huijataan erilaisilla mystisillä, energiaa säteilevillä kivillä ja koruilla. Elävän Jumalan tilalle tarjotaan kuolleita kiviä, joista pitää vieläpä maksaa!

Jos apostoli Johanneksella oli suuria vaikeuksia kuvata kaikkea sitä, mitä nykyisen maapallon pinnalla tulisi tapahtumaan, tuo vaikeus vain kasvaa, kun hän katselee uutta luomakuntaa ja sen ihmeellistä olemusta ja kirkkautta. Senkin kuvaamisen kohdalla hän joutuu käyttämään oman aikansa tuttuja sanoja ja asioita, jotka vain kalpeasti kuvastavat taivaallista todellisuutta.

 

Temppeliä en kaupungissa nähnyt, sillä sen temppelinä on Herra Jumala, Kaikkivaltias, hän ja Karitsa.

Seitsemän temppeliä Jumalan kohtaamisen paikkana: 1) ilmestysmaja, 2) Salomon rakentama temppeli, 3) toinen temppeli joka rakennettiin pakkosiirtolaisuuden jälkeen ja jota Herodes laajensi, 4) seurakunta temppelinä, 5) tuleva kolmas Jerusalemin temppeli, 6) 1000-vuotisen valtakunnan temppeli ja 7) itse Herra Jeesus Kristus, Karitsa.

Kristus on elävä temppeli, joka on täynnä kaikkea Jumalan täyteyttä ja läsnäoloa. Hän on täydellinen ja lopullinen temppeli, josta kaikki aiemmat olivat vain esikuvia. Kun täydellisyys koittaa, vajavaista ei enää tarvita. Täydellistä kirkkautta saivat katsella Jeesuksen lähimmät opetuslapset Kirkastusvuorella. Silloin tuohon ihanuuteen ei voinut jäädä lepäilemään, koska karussa maailmassa tehtävä oli vielä pahasti kesken. Nyt tuon lepäilyn aika on tullut. Nyt on aika ”rakentaa maja Moosekselle, Eliaalle ja meille”.

 

Kaupunki ei myöskään tarvitse valokseen aurinkoa eikä kuuta, sillä Jumalan kirkkaus valaisee sen, ja sen lamppuna on Karitsa.

Hämmästyttävä tosiasia: aurinkoa ei enää ole! Eihän se ole mahdollista! Tietysti on. Jumalalle. Jo ensimmäisen luomisen alussa Jumala sanoi: Tulkoon valo! Vasta neljäntenä päivänä Jumala loi auringon ja tähdet. Jumala voi luoda itse valon yhtä helposti kuin auringon ja tähdet. Hän voi täyttää maailmankaikkeuden valonsäteillä sanansa voimalla. Valo ilmentää Jumalaa olennaisella tavalla. Hän on ”valo” vastakohtana ”pimeydelle”. Sen, minkä Jumala valaisee, on todella valaistu. Se, mikä on vailla Jumalan valoa, on todella pimeä.

Tämä luomisjärjestys kumoaa ehdottomalla tavalla kaikki yritykset liittää evoluutiomalli luomiseen. Kun kasvit luotiin jo kolmantena päivänä, aurinko luotiin vasta neljäntenä päivänä… Evoluutio kumoaisi sen, että kaikki Jumalan luoma oli hyvää. Se kumoaisi myös syntiinlankeemuksen todellisuuden. (Makro)evoluutio on vain ihmisen yritys selittää maailma ilman Jumalaa. Sen sijaan mikroevoluutio on tosiasia: kussakin lajissa on tietty määrä kykyä joustaa ja muuntua uusiin olosuhteisiin – esim. perhonen voi muuttaa väriä ja voi syntyä eläimiä ja ihmisiä eri rotuja. Kuitenkin mikroevoluutiolla on omat ehdottomat rajansa, joiden yli ei pääse. Kun olosuhteet muuttuvat liikaa, eläin/kasvilaji ei enää sopeudu vaan kuolee, jopa sukupuuttoon. Mikroevoluutio ei todista makroevoluutiota kuten aikamme vallitsevassa maailmanselitysmallissa väitetään; makroevoluutiota ei tapahdu.

Aurinko tai meri ei ole elämän lähde ja ylläpitäjä vaan perimmiltään Jumala. Nykyisessä maailmassa ne ovat välttämättömiä, koska Jumala on niin säätänyt ja suunnitellut. Aurinkokin on vain kalpea kuva Jumalasta. Kun täydellinen kirkkaus tulee esille, epätäydellistä ei tarvita. Nykyinen aurinko lämmittää ja sen kirkkaus on niin suurta, että sitä ei voi katsoa. Jumala antaa elämänvoiman eikä kukaan voi katsoa hänen pyhyyttään kuolematta. Mutta Kristuksessa Jumalan kirkkaus on sellaista, että voimme elää sen loistossa ja katsoa Jumalaa kasvoista kasvoihin.

Kristus on valaisin, jossa on jumalallinen valo, Pyhä Henki, Jumalan kirkkaus.

 

Kansat kulkevat sen valossa, ja maailman kuninkaat tuovat sinne mahtinsa kaiken loiston. Sen portteja ei suljeta päiväsaikaan, ja yötä siellä ei olekaan. Kaikki kansojen kalleudet ja ihanuudet tuodaan sinne. Mitään epäpuhdasta ei sinne päästetä, ei ainoatakaan iljettävän valheen palvelijaa, vaan ainoastaan ne, joiden nimet on kirjoitettu Karitsan elämänkirjaan. (21:1-27)

Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä vaan hänellä on elämän valo! Ilman Jumalaa olemme pimeydessä, jota maailmamme ja ihmiset ovat täynnä. Nyt maailman kuninkaat ja rikkaat yrittävät haalia itselleen mahdollisimman paljon. Uudessa luomakunnassa tilanne on päinvastoin: he antavat kunnian ja kiitoksen Jumalalle antamalla hänelle parhaat lahjansa. Silloin ne ovat yhteiseksi iloksi.

Jumalan luokse on ikuisesti avoin tie ja portit ovat aina avoimina. Synti sulki nuo portit, mutta Jeesuksen ristintyö on ne avannut iäisesti. Tätä kaupunkia tähyilivät jo vanhan liiton pyhät kuten Aabraham (Hepr 11:8-10 ja 13:14). Sinne ei pääse enää mitään epäpyhää, sillä kaikki sellainen on suljettu ikuisiksi ajoiksi tulijärveen.

Jumalan kirkkaus loistaa aina ja ikuisesti valaisten kaiken. Yötä ei ole eikä sitä tarvita.

 

22 LUKU

Enkeli näytti minulle elämän veden virran, joka kristallinkirkkaana kumpuaa Jumalan ja Karitsan valtaistuimesta.

Ensimmäisessä paratiisissa oli Eden-niminen joki. Se kuvasti Jumalaa ja Pyhää Henkeä elämän veden lähteenä ja elävänä vetenä. Kun Jeesus palveli maan päällä, hän lupasi, että nämä elävät vedet alkaisivat kummuta ihmisen sisimmästä. Helluntaina Herra vuodatti Pyhän Hengen ja niin siitä tuli tulevan todellisuuden täyttymyksen esimakua. Nyt uudessa luomakunnassa tuo elämän veden virta on avoimena ja täydellisenä. Se kumpusi ja virtasi Jumalan valtaistuimesta. Saman-kaltainen kuva on myös profeetta Hesekielin ennustuksessa, joka todennäköisesti tarkoittaa tuhatvuotisen valtakunnan aikaa (Hes 37 luku). Valtaistuimesta kumpuava vesi puhdisti maanpiirin uutta aikakautta varten. Kerran mekin saamme olla tuon veden äärellä, taivaassa.

 

Kaupungin valtakadulla, virran haarojen keskellä kasvoi elämän puu. Puu antaa vuodessa kahdettoista hedelmät, uuden sadon kerran kuukaudessa, ja sen lehdistä kansat saavat terveyden.

Ensimmäisessä paratiisissa oli elämän puu, sekä lisäksi hyvän ja pahan tiedon puu. Jälkimmäistä ei enää ole. Enää ei ole mahdollista langeta syntiin. Syntiinlangenneen maailman keskellä on yhä tänäänkin hyvin toisenlainen elämän puu: karu Golgatan risti, Jeesuksen risti. Se antaa meille elämän ja mahdollisuuden päästä paratiisiin sen elämän puun luokse. Elämän puu ja elämän veden virta kertovat siitä, että ihmisessä ei ole itsessään elämän lähdettä. Ihminen ei ole Luoja vaan luotu. Sellaisia me olemme ja sellaisina me pysymme.

Ikuisuudessa ei ole sekuntikelloa vaan aika kulkee kuukausissa. Elämän puu antaa uudet hedelmät joka kuukausi. Ikuisuudessa ei ole kiirettä eikä stressiä. Hedelmät ovat monikossa ja kenties puu tuottaa kaikenlaisia erilaisia hedelmiä. Puun lehdet ovat terveydeksemme ja hyvinvointiamme varten. Kaikki Jumalan luoma on hyvää ja tuottaa meille hyvää – hengelle, sielulle ja ruumiille.

Entä tuleeko aika pitkäksi? Kyllästymmekö ja turhaudummeko ikuisuudessa? Kärsimättömyys
ja tyytymättömyys ovat synnin hedelmää ja oireilua. Koska syntiä ei ole, ei ole kärsimättömyyttä, turhautumista, pettymistä eikä jonkin paremman odottelua. Pienellä ihmisellä riittää loppumatto-masti ihmettelemistä ikuisessa Luojassa ja ihmeellisessä luomakunnassa. Siellä on miljoonia mielenkiintoisia ihmisiä ja enkeleitä, joihin saamme tutustua. Voimme tehdä vaikkapa parin tuhannen vuoden treffit. Jos jo nykyinen maailmankaikkeus näyttää meistä mittaamattomalta, mitä onkaan tuleva luomakunta?

 

Mikään ei enää ole kirouksen kahleissa.

Me ja meidän maailmamme on kirouksen kahleissa. Parastakin leimaa vajavuus ja katoavuus. Voiko mihinkään luottaa? Voiko mistään lopulta nauttia? On ihmeellistä ajatella, että tulevaisuudessa ei kirousta enää ole. Kirous on rangaistus synnistä.

 

Kaupungissa on Jumalan ja Karitsan valtaistuin, ja kaikki palvelevat Jumalaa. He saavat nähdä hänen kasvonsa, ja heidän otsassaan on hänen nimensä. Yötä ei enää ole, eivätkä he tarvitse lampun tai auringon valoa, sillä Herra Jumala on heidän valonsa. He hallitsevat kuninkaina aina ja ikuisesti. (22:1-5)

Yhteys Luojaan, hänen lähellään oleminen, hänen kasvojensa näkeminen, hänen ja hänen nimensä tunteminen ovat elämän ytimessä olemista. Sieltä me olemme lähtöisin ja sinne me olemme matkalla: kotiin Isän luokse. Hän jakaa itsensä ja valtansa kanssamme. Meillä on tehtävä – hallita luomakuntaa Isän ja Karitsan hyvässä ohjauksessa. Jumala antoi jo alun perin tehtäväksi valloittaa ja vallita luomakuntaa. Silloin ihminen epäonnistui. Nyt me onnistumme.

 

Elämä nielee kuoleman.
Rakkaus rakkaudettomuuden.
Hyvyys pahuuden.
Valo pimeyden.
Onnellisuus kärsimyksen.
Ikuisuus ajallisen.

 

 

OLEN KUULLUT ON KAUPUNKI TUOLLA

Olen kuullut, on kaupunki tuolla
Yllä maan, päällä pilvien usvain
Luona välkkyväin taivasten rantain
Siellä kerran, ah, olla mä saan.

Halleluja, mun lauluni raikuu
Halleluja, mä kaupunkiin kuljen
Vaikka jalkani uupuen vaipuu
Joka askel mun kotiin päin vie.

***

Olen kuullut, on maa ilman vaivaa,
Ilman kyyneltä, taistoa, huolta
Kipu, sairaus, tuskaa ei tuota
Siellä kerran, ah, olla mä saan
Halleluja, siel riemuita voimme

Halleluja, jo epäilys haihtui
Enää koskaan en horjuen kulje
Olen saapunut Jumalan luo.

***

Olen kuullut, on valkoinen puku
Ja on hohtavat kultaiset kruunut
Sekä autuas taivainen suku
Siellä kerran, ah, olla mä saan.

Halleluja, nyt henkeni kiittää
Kun jo kuulla voin taivaisen laulun
Side katkee mi’ maahan mut liittää
Tiedän, siellä jo pian olla saan