SYNNILLINEN ELÄMÄNTAPA
Vaikea ymmärtää, mistä on kysymys
Syntiinlankeemus teki meistä syntisiä. Koska olemme syntisiä, me elämme syntisesti. Se on meille luonnollista. Meille on jopa vaikea ymmärtää, mitä olisi synnitön elämä.
Synti ja syntisyys ovat ilmaisuja, jotka ovat meille epämieluisia. Niitä käytetään lähinnä kristillisissä piireissä. Tavallisessa arkielämässä ja yhteiskunnassa nuo sanat ovat pannassa. Niitä ei kuule. Pidämme itseämme kohtuullisen hyvinä ihmisinä – emme syntisinä.
Silti synti on todellista ja sen vaikutukset ovat monet
Tässä lyhyessä pohdinnassa haluan vain todeta, että synnin seurauksia ovat
- (1) hengellinen kuolema (ero Jumalasta)
- (2) psyykkinen rikkinäisyys, identiteetin muutokset ja ahdistukset
- (3) fyysiset sairaudet ja kuolema
sekä se tosiasia, että (4) me syntisinä elämme tämän taipumuksemme mukaan. Tästä taas seuraa yhä enemmän rikkinäisyyttä, ahdistuksia ja kuolemaakin meille itsellemme ja niille, jotka ovat meidän vaikutuspiirissämme. Lopulta (5) ihmisen syntisyys koskettaa koko maapalloa ja sen elämää.
Vaikka olemme syntisiä, elämämme syntisyyden aste voi vaihdella. Joku elää tavallista arkea melko lainkuuliaisena ihmisenä hoitaen kotinsa ja lähipiirinsä sekä työnsä. Joku taas ajautuu rikolliseen elämäntapaan, jossa jatkuvasti sattuu ja tapahtuu kaikenlaista. Joku voi olla perusystävällinen, kun taas joku toinen voi hyvin kylmä ja kova.
Kuten Raamatusta ilmenee, jokainen on silti syntinen. Kukaan meistä ei rakasta täydellisesti kaikkia ihmisiä kaikissa tilanteissa elämämme jokainen hetki. Synti on rakkauden puutetta ja vääriä asenteita, sanoja ja tekoja. Niinpä näissä tavallisissa kodeissakin on aivan liian paljon riitaa, vääriä sanoja, tekoja ja tekemättä jättämisiä. Suomessa lähes puolet eroavat. Miksi? Ei ole rakkautta. Synti on saanut ylivallan rakkaudesta. Tätä listaa voisi jatkaa, vaikka kuinka pitkästi.
Syvimmiltään synti kapinaa Luojaamme vastaan. Moni ns. kunnon kansalainen ei piittaa Jumalasta. Asenne voi päällisin puolin olla neutraali, mutta silti vastaus on: Ihan hyvä asia, mutta kiitos – ei minulle! Silti Jumala on ainoa, joka on hyvä, rakkaus, pyhä ja elämä. Hän on Luojamme. Hänen varassaan on jokainen henkäyksemme ja iankaikkisuutemme. On merkillistä, että paras mahdollinen ei kelpaa meille. Me mieluummin pysymme syntisinä ja kuolemme iankaikkisesti.
Synti ottaa muotoa kaikessa mahdollisessa. Mikään, mitä ajattelemme, sanomme tai teemme, ei ole täydellisen rakkauden ja pyhyyden täyttämää. Kaikki jää vajaaksi. Paljon sanomme tai teemme aktiivisesti väärin. Synnillisen elämän muodot ovat yhtä lukemattomat kuin koko ihmisen elämä.
Synnin vaikutukset ovat aina negatiiviset. Vaikka toisaalta nautimme synnistä ja pidämme itseämme ja elämäntapaamme laadullisesti oikeina, samalla kärsimme monella tavalla.
Vaihtoehto synnin hallitsemalle elämälle
Vasta kun synnitön, puhdas, rakastava, pyhä Jumala tulee meitä lähelle, ymmärrämme häivähdyksen synnistä ja syntisyydestämme. Tässä maailmassa ei ole mitään muuta, mikä voisi paljastaa totuuden meistä. Jumala tulee meitä lähelle Pyhän Henkensä ja Sanan kautta. Kristus piirtää meille täydellisen ihmisyyden ja Jumalan kuvan.
Kun Jumala tulee meitä lähelle, hän on täynnä armoa ja rakkautta. Pyhä laki paljastaa syntisyytemme, mutta evankeliumi antaa meille todellisen armon. Vain tuon armon varassa voimme kohdata tuon karun totuuden, koska meillä on se syvä luottamus, että saamme anteeksi. Tämä totuus meistä avautuu yhä enemmän, mitä pitempään elämme yhteydessä Jumalaan.
Aito kristillinen pyhityselämä on kaksisuuntaista:
- alaspäin: yhä syvempää oman syntisyytemme tajuamista
- ylöspäin: Jumalan tuntemisen ja hänen tahtonsa mukaisen elämän opettelemista.
Kristitty on kuin purjevene. Mitä suuremmat, korkealle kohoavat valkeat purjeet, sitä syvempi köli veden pimeydessä. Nämä kaksi kristityn puolta seuraavat meitä taivaan portille asti. Vasta silloin veneemme köliä ei enää tarvita. Vasta silloin olemme kauttaaltaan puhtaan valkoisia.
Kristittyinä, Jumalaan uskovina ihmisinä saamme elää uutta elämää Kristuksessa – hänen täytetyn työn varassa. Se jää monin tavoin todella vajavaiseksi, koska olemme yhä syntisiä. Uskovina elämmekin Jumalan rakkauden ja pyhyyden sekä oman syntisyytemme ja maailman pimeyden jännitteessä.
Pyhyytemme perustuukin ainoastaan Kristuksen pyhyyteen ja vanhurskauteen, joka luetaan meidän hyväksemme. Emme voi tuottaa pyhyyttä omasta itsestämme. Kristuksessa olemme toisaalta täydellisen pyhiä ja vanhurskaita hänen tähtensä, mutta itsessämme olemme yhä täydellisen syntisiä.
Niinpä kaikenlainen pyhyyden tai pyhityselämän mittaaminen ja vertailu on täysin turhaa. Se on mahdotonta, koska ihmiselämä on niin valtavan syvä ja moniulotteinen, että emme kykene mittaamaan kaikkea. Vain Jumala voi mitata pätevästi. Pyhityselämän keskinäinen vertailu on vahingollista. Kun yksi on yhdessä hyvä, toinen on toisessa. Usein huomio kiinnitetään vain joihinkin hyvin näkyviin, pinnallisiin piirteisiin. Silti pyhityksemme ydin on aina sydämessä.
Toki saamme rohkaista toisiamme hyvään sanoin ja omalla esimerkillä. Pyhitys alkaakin aina omasta sydämestä – ei naapurin. Lopulta se on Pyhä Henki, joka Jumalan sanan mukaisesti meitä kasvattaa, nuhtelee, ojentaa, lohduttaa, rohkaisee, varjelee ja siunaa. Hän on siinä absoluuttisen pätevä ammattilainen – ei kukaan muu. Me muut olemme parhaimmillaankin vain vajavaisia hengellisiä isejä ja äitejä, sekä lähimmäisiä.
Ja kerran – kun olemme taivaan kirkkaudessa, toivottavasti emme enää edes muista, millaista syntinen elämä oli. Jumala täyttää meidät täydellisellä rakkaudella, hyvyydellä ja pyhyydellä. Siinä vasta todellinen vaihtoehto nykyiselle elämänmenolle! Siinä tämän ajallisen opintomatkamme todellinen päämäärä ja tähtäyspiste. Onneksi pääsemme perille Kristuksen armon varassa.
Synnistä ja syntisyydestä voit lukea tarkemmin tämän valikon kohdasta Ihminen on langennut syntiin / Synti ja syntisyys.