Kirjoittaja
Juho Sankamo
Teol.tri, pappi, Suomen Raamattuopiston työntekijä
juhosplog.plogspot.com
JOHANNES KRYSOSTOMOKSEN NEUVOJA AVIO- JA PERHE-ELÄMÄÄN
Olen lueskellut viime aikoina Johannes Krysostomoksen (347-407) saarnoja avioliitosta ja perhe-elämästä. Tuon 400-luvulla eläneen pyhän kirkkoisän saarnat ovat todellisia helmiä. Tämä Johannes, joka eli naimattomana ja selibaatissa koko elämänsä, lyö laudalta suurimman osan moderneja avioliitto-oppaita. Jos nuorelle parille pitäisi antaa avioliitto-opas, suosittelisin ehkä juuri Johanneksen pientä kirjaa On Marriage and Family Life (114 sivua).
Avioliitto ei ole Johannekselle este pyhyydelle, vaan enemminkin tie kohti pyhyyttä. Hän puhuu siitä, että Jeesus itse kunnioitti avioliittoa valtavasti tekemällä ensimmäisen ihmeensä juuri Kaanaan häissä, vertaamalla pelastusta kuninkaan pojan hääjuhliin, ja pitämällä itseään Israelin Sulhasena, joka kutsuu kansaansa, morsiantaan, taivaallisiin hääjuhliin – Karitsan häihin. Avioliitto on siis esikuva jumalallisesta pelastuksesta. Olkoon se todella sellainen, eikä näky maanpäällisestä kadotuksesta. Opetuslasten ja fariseusten (ja myös meidän 2000-luvun ihmisten) kauhistukseksi Jeesus kielsi avioeron ”muun syyn kuin haureuden tähden”, koska ”alun perin” Jumala liitti yhteen miehen ja naisen, niin että heistä tuli yksi liha (Matt. 19).
Avioliitto opettaa parhaillaan, kuinka kaksi itsenäistä ja erillistä persoona – mies ja nainen – voivat olla yksi, ja kuinka tuo rakkaudessa toteutuva ykseys on lähde uudelle elämälle eli lapselle.
Johannes kirjoittaa hyvin kauniisti ja vaativasti siitä, miten miehen pitää rakastaa vaimoaan jopa silloin kuin vaimo ei sitä ansaitsisi. Hän painottaa, että Kristus rakasti morsiantaan eli seurakuntaa vielä silloin kuin tuo morsian vihasi häntä. Kristus rukoili ihmisten puolesta, jotka naulitsivat hänet ristille, eli hän rakasti omaansa jo silloin kun hänen omansa halusivat tappaa hänet, ja vielä silloin kun hänen omansa käänsivät hänelle selkänsä ja luottivat epäjumaliin. Paavali käskee aviomiehiä rakastamaan vaimoaan niin kuin Kristus rakasti seurakuntaansa, omaa morsiantaan.
Johannes opastaa, kuinka miehen tulee kutsua vaimoaan rakkaaksi ja muilla kauniilla lempinimillä, kuinka hän ei saa julkisesti syyttää tai kritisoida häntä, vaan ainoastaan yksityisesti. Kahden kesken mies voi torua vaimoaan, mutta silloinkin lähtökohtana pitää olla miehen rakkaus vaimoaan kohtaan. Miehen pitää aloittaa valituksensa kertomalla, kuinka paljon hän rakastaa vaimoaan. Johannes vaikuttaa välillä todelliselta romantikolta. Johannekselle oli tärkeää, että ihmisellä, myös aviopareilla, oli Jumala koko elämän tärkeimpänä asiana.
”Finally, never call her by her name alone, but with terms of endearment, honor, and love. If you honor her, she won’t need honor from others; she won’t desire praise from others if she enjoys the praise that comes from you. Prefer her before all others, both for her beauty and her discernment, and praise her. She will in this way be persuaded to listen to none that are outside, but to disregard all the world except for you. Teach her to fear God, and all other good things will flow from this one lesson as from a fountain and your house will be filled with ten thousand blessings. If we seek the things that are perfect, the secondary things will follow. The Lord say, “Seek first the kingdom of God and His righteousness, and all these things shall be added to you.” What sort of person do you think the children of such parents will be?”
Johannes on yksi kirkon tärkeimmistä teologeista. Hänellä riittää ymmärrystä perheiden ja avioparien käytännöllisiin kysymyksiin. Toisaalta hän on myös todella tulisieluinen, kiivaasti Kristusta rakastava mies.
Johannes opettaa, että nykyään avioliiton tärkein funktio ei ole lasten saaminen vaan se, että avioliitto johtaa miestä ja naista pyhyyteen. Avioliitto ei siis ollut, niin kuin jotkut askeetit saattoivat ehkä opettaa, este pyhyydelle vaan tie kohti sitä. Tässä mielessä Johannes on todella avioliitto-myönteinen. Hän painottaa, että Herran tahdon mukaan elävät avioparit voivat olla täydellisyydessä samalla tasolla kuin luostareissa asuvat munkit ja nunnat!
”Remind one another that nothing in life is to be feared, except offending God. If your marriage is like this, your perfection will rival the holiest of monks.”
Pyhyyteen ei siis kutsuta vain joitain tiettyjä ryhmiä kuten vihittyjä pappeja tai munkkeja, vaan kaikkia kristittyjä. Todellinen pyhä elämä ei ole mahdollista avioliitosta ja perheestä huolimatta, vaan juuri niiden kautta. Tämä Johanneksen voimakas korostus, että siveys ja pyhyys koskevat kaikkia kristittyjä, tulee esille esim. siinä, että hän kehottaa vanhempia kasvattamaan lapsiaan hengellisesti ja henkisesti. Heille pitää – usein heidän vastustuksestaan huolimatta – lukea pyhiä kirjoituksia. Heitä pitää viedä jatkuvasti jumalanpalvelukseen, heidän kanssaan pitää rukoilla ja opiskella. Johannes opettaa, että kasvatuksen perimmäinen tarkoitus ei ole saavuttaa suurta koulutustasoa, vaan se, että lapset olisivat luonteeltaan sankarillisia, empaattisia, rakastavia, totuudellisia, anteeksiantavia, siveellisiä, rehellisiä jne.
Tämä 300-400-lukujen kirkkoisä korostamalla korostaa, että Raamattu kuuluu koko kansalle, kaikille kristityille, ja varsinkin tavallisille seurakuntalaisille, jotka eivät ole munkkeja ja pappeja. Niin kuin Johannes opettaa, Raamattua pitää tehdä tutuksi juuri lapsille, uudelle sukupolvelle, koska se on kuin välttämättömän tärkeä karttakirja elämän myrskyihin. Sanaa tarvitsevat ennen kaikkea ne jotka elävät keskellä tämän elämän myrskyjä – avioliitossa, perhe-elämässä, työmaailmassa, kouluissa jne..
“Don’t say, “Bible-reading is for monks; am I turning my child into a monk?” Make him into a Christian! Why are you afraid of something so good? It is necessary for everyone to know Scriptural teachings, and this is especially true for children. Even at their age they are exposed to all sorts of folly and bad examples from popular entertainments. Our children need remedies for all these things! We are so concerned with our children’s schooling; if only we were equally zealous in bringing them up in the discipline and instruction of the Lord! – Let us give them a pattern to imitate; from their earliest years let us teach them to study the Bible.”
”Don’t think that only monks need to learn the Bible; children about to go out into the world stand in greater need of Scriptural knowledge.”
Suomen ev.-lut. kirkolla on kova paine muuttaa näkemyksiään avioliitosta. Pitäisikö avioliitto ja kirkollinen vihkiminen mahdollistaa myös homoille ja lesboille? Miten siihen pitäisi suhtautua, että avoliitot yleistyvät ja suurin osa esikoisista syntyy avioliiton ulkopuolella? ”Ei seksiä ennen avioliittoa”-slogania pidetään vitsinä ja jopa vaarallisena ajatuksena. Miten pitäisi suhtautua siihen, että Suomessa on vuosittain noin 13 000 avioeroa? Tässä rumbassa on mukana vuosittain noin 25 000 lasta. Kaikki merkit näyttävät selvästi, että avioero on paitsi kallis, niin se myös aiheuttaa yleisesti paljon ongelmia ennen kaikkea juuri lapsille.
Nyt kun ev.-lut. kirkko tekee omia päätöksiään liittyen avioliittoon, niin suosittelen, tällaisena tavallisena pappina, että seurataan yleisen mielipiteen sijasta kirkkoisien näkemyksiä ja Raamatun opetuksia. Johannes Krystostomoksen ajatukset saisivat laajemmin inspiroida meitä parantamaan perhe-elämäämme ja avioliittoamme. Meillä kaikilla on tässä parannuksen paikka.