RAAMATUN LUOTETTAVUUS MORAALIKYSYMYKSISSÄ

 

 

Usko, rakkaus, moraali ja oppi kuuluvat yhteen

Kristillinen usko, rakkaus, moraali ja oppi ovat yhtä kokonaisuutta eikä niitä voi erottaa toisistaan. Kristillinen moraali ja sen mukainen elämä on aina perinteisesti kuulunut kristinuskon perusoppeihin. Uskolla omistamme Jumalan rakkauden ja pyhyyden, jotka määrittävät elämän oikean ja väärän, ts. moraalin ja sen normit. Tätä kaikkea voimme määritellä ja jäsentää opillisesti.

Vasta ns. liberaaliteologia tuonut meidän aikaamme ja kirkollisuutta vaivaavan vakavan epäselvyyden. Sen mukaan moraalikysymykset eivät ole lainkaan kristillistä oppia vaan pelkkää elämää, joka muotoutuu kunkin ajan mukaiseksi. Tällä väitteellä halutaan myös kiertää Kirkkolain vaatimukset siitä, että opilliset kysymykset tulee ratkaista määräenemmistöpäätöksellä kahdessa eri kirkolliskokousjaksossa. Tällainen ajattelu on syvästi ristiriidassa Raamatun ja Kirkkolain tarkoituksen kanssa.

 

Moraalin ikuinen perusta

Moraalin ja rakkauden suhteen joudumme kysymään, mikä on niiden perusta. Jos moraalilla ja rakkaudella ei ole mitään perustaa, lopulta jokainen on oikeutettu tekemään, mitä tahtoo. Jos taas moraali ja rakkaus kumpuavat siitä, mitä Jumala on, moraalilla on ikuinen, luovuttamaton, absoluuttinen perusta. Juuri näin kristinuskon piirissä on aina ajateltu.

Moraali ja rakkaus kumpuavat Jumalasta. Jumala on rakkaus, pyhä ja hyvä. Siksi hänen koko luomistyönsä heijastaa tätä Jumalan todellisuutta. Jumala ei voisi luoda mitään sellaista, joka olisi ristiriidassa hänen itsensä kanssa.

Jumalan luomistyön kruununa on ihminen. Meidät on luotu Jumalan kuvaksi ja sellaisina meidän tulisi heijastaa ja ilmentää sitä, mitä Jumala on – rakkautta, pyhyyttä ja hyvyyttä.

On täysin luonnotonta ja täysin ristiriitaista Raamatun ilmoituksen kanssa väittää, että ihminen voisi vapaasti keksiä, mitä rakkaus ja moraali pitävät sisällään. Tätä korostaa erityisesti se tosiasia, että ihminen – jokainen yksilö ja koko ihmiskunta – on syntiinlangennut. Se tarkoittaa, että ihminen kapinoi Luojaansa vastaan. Ihminen on sisäisesti turmeltunut. Ihminen on menettänyt tajun oikeasta ja väärästä, rakkaudesta, pyhyydestä ja hyvyydestä. Siksi on mieletöntä väittää, että ihminen voisi itse määritellä moraalin ja rakkauden oman aikansa hengessä. Sillä ihminen vain jatkaa vakavaa kapinaansa Luojaansa ja elämää vastaan.

Koska Jumala on rakkaus, pyhä ja hyvä, hänen luomansa ihminen ja elämä on tarkoitettu toimimaan Jumalasta kumpuavan rakkauden, pyhyyden ja hyvyyden mukaisesti.

 

Tarvitsemme ilmoituksen aidosta rakkaudesta ja moraalista

Rakkaudella ja moraalilla on ikuinen, muuttumaton, absoluuttinen perusta ja sisältö Jumalassa, kaiken Luojassa. Synnin tähden me ihmiset olemme turmeltuneita ja ymmärryksemme on vääristynyt. Juuri siksi Jumala on antanut meille pyhän Sanansa, jotta voisimme tietää, mitä oikea rakkaus, oikea pyhyys ja oikea hyvyys ovat. Juuri siksi Jumala lähetti Poikansa meille Vapahtajaksi, jotta saisimme anteeksi ja vapautuisimme rakkautta, pyhyyttä ja hyvyyttä vääristävän synnin orjuudesta ja vaikutuksista.

Siksi koko Raamattu opettaa meille, mitä aito rakkaus, pyhyys ja hyvyys ovat käytännössä. Siksi nimenomaan Raamatun opetus kaikista moraalisista kysymyksistä on oikeaa, luotettavaa ja meitä sitovaa.

Raamatun opettaman rakkauden ja moraalin vahvoja esimerkkejä ovat mm. Kymmenen käskyä ja opetus lähimmäisen rakkaudesta (joka aina perustuu Raamatun moraaliin). Jumalan ilmoituksen ja standardien mukaan meidät myös tuomitaan, halusimmepa sitä tai emme.

 

Esimerkkejä

Monet haluavat haastaa ja kyseenalaistaan Raamatun moraaliopetuksen. Tästä muutama esimerkki.

 

Orjuus: Eikö olekin niin, että Raamattu suosii orjuutta? Ei suosi. Orjuus oli kuitenkin vallitseva yhteiskunnallinen järjestelmä. Esimerkiksi Rooman valtakunnan asukkaista 30-50 % oli orjia. Orjuutta oli monenlaista: oli äärimmäistä kaleeriorjuutta ja oli hienosto-orjuutta, jossa orja saattoi olla rikkaan isännän koko talouden hoitaja kuten Joosef Potifarin talossa. Moni myi itsensä orjaksi vaikkapa 10 vuodeksi, jotta pääsisi hyvään taloon ja saisi hyvän tulevaisuuden.

On kysyttävä: mitä jos Raamattu olisi välittömästi julistanut orjuuden kielletyksi? Siitä olisi syntynyt valtava sisällissota, jossa olisi kuollut kymmeniä miljoonia ihmisiä eikä välttämättä orjuutta olisi lakkautettu. Sen sijaan orjien asema olisi huonontunut.

Jumalan ratkaisu Raamatussa on sisällöllinen: orjuudesta leikataan pois sen räikeimmät muodot. Vanhassa testamentissa on kielto pahoinpidellä orjia. Ajattele! Uudessa testamentissa Paavali kehottaa Filemonia ottamaan karanneen orjan takaisin taloonsa ja kohtelemaan häntä kuten rakasta veljeä! Ajattele vielä enemmän! Näin Jumala tahtoi murtaa orjuuden luonteen ja kypsyttää ihmiset siihen, että lopulta orjuus lakkautetaan kokonaan. Tosiasiassa moni aikamme ihminen on yhä monenlaisessa orjuudessa – taloudellisesti, henkisesti, fyysisesti. Kristus sen sijaan tekee ihmisen todellisesti vapaaksi.

 

Kuolemanrangaistus: Eikö Raamattu olekin brutaali, kun siinä mahdollistetaan kuolemanrangaistus? Vastakysymys: minkä arvoinen on ihmishenki sinulle? Jos joku vakaasti harkiten murhaa ihmisen, onko riittävää, että hän on vankilassa 5-12 vuotta? Onko ihmishenki vain 5 vuoden linnatuomion arvoinen? Onko tällainen riittävä uhka estämään murhia? Entä jos tekoa suunnitteleva tietäisi saavansa kuolemanrangaistuksen? Montako murhaa tällä estettäisiin?

Mitä mieltä on siinä, että Breivik, joka tappoi 77 norjalaista nuorta, istuu hänelle rakennetussa miljoonavankilassa lukuisten vartijoiden ympäröimänä? Eikö hänen ajallinen elämä ole jo menetetty? Eikö olisi oikeudenmukaista, että hän vastaisi omalla hengellään näistä murhista?
Eikö elinikäinen vankeus ole mitä pahinta kidutusta? Eikö kuolemanrangaistus olisi armollisempi ja oikeudenmukaisempi vaihtoehto?

Samalla on todettava se tosiseikka, että kuolemanrangaistuksia käytetään myös valtapolitiikan välineenä. Sellaista Raamattu ei oikeuta. Toinen ongelma on riittävä varmuus syyllisyydestä.
Olisi oltava ehdottoman varmoja tekijästä, jotta syytöntä ei tuomittaisi. Monissa maissa kuolemanrangaistuksia käytetään väärin.

 

Eläinuhrit ja sovituskuolema: Moni paheksuu Raamatussa kuvattuja eläinuhreja ja Jeesuksen ristinkuolemaa. Onko Jumala brutaali ja verenhimoinen?

Vastaus: Perimmäinen ongelma on ihmisissä, jotka kieltävät synnin ja ihmisen turmeltumisen vakavuuden. Miltä Jumalasta tuntuu, kun hän katsoo ihmiskunnan elämää valtaistuimeltaan? Mielettömiä sotia, ristiriitoja, sortoa, hyväksikäyttöä, alistamista, ahneutta, itsekkyyttä, piittaamattomuutta, saastumista jne. jne. Jumala pitää tätä kaikkea niin vakavana, että hän on määrännyt kuolemanrangaistuksen jokaiselle ihmiselle. Siksi me kuolemme.

Samalla Jumala on säätänyt mahdollisuuden armahdukseen. Se tapahtuu sovituksen kautta. Sovituksessa Jumala ei vähättele eikä mitätöi synnin pahuutta vaan käsittelee sen. Synnin palkka on kuolema. Koska sen kärsii sijainen – Jeesus Kristus, Jumalan Poika – vapaaehtoisesti, me voimme saada armon. Eläinuhrit valmistivat ihmiskuntaa täydelliseen sovitukseen. Eläimiä ei kidutettu vaan surmattiin nopeasti. Suurin osa olisi surmattu muutenkin ihmisten ravinnoksi.
Nyt siihen vain liitettiin uskonnollinen merkitys. Uhrieläimien lihasta osa käytettiin ravinnoksi.

Tällainen paheksunta on hyvin kaksinaismoralistista. Suuri enemmistö meistäkin syö lihaa, joka tosin ostetaan siistissä kelmurasiassa. Toiseksi, me olemme syntisiä eikä meillä ole varaa paheksua Häntä, joka on ainoa Rakkaus, Pyhyys ja Hyvyys koko maailmankaikkeudessa.

 

Homoseksuaalisuus: Raamattu torjuu homoseksuaalisuuden järjestelmällisesti alusta loppuun asti. Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi ja siunasi heidän välisensä avioliiton. Raamatun linja ei ole muuttunut tänäänkään. Syntiinlankeemuksessa ihmisestä tuli syntinen, mikä vääristi hänen identiteettinsä ja moraalinsa. Homoseksuaalisuus on yksi sen ilmentymä. Syntisyys on aina synnynnäistä ja sen erilaiset ilmenemismuodot voivat vahvistua eri syistä. Monesta on tullut homoseksuaali koettuaan seksuaalista hyväksikäyttöä. Monesta on tullut homo kokeiltuaan sellaista esimerkiksi humaltuneena tai huumeiden vaikutuksessa. Homoseksuaalisuuden harjoittaminen on erittäin voimakas kokemus, joka voi murtaa ja muuttaa ihmisen seksuaali-identiteetin. Varsinkin aikamme media ihannoi homoseksuaalisuutta ja käytännössä kehottaa ihmisiä siihen. Sillä on voimakas vaikutus. Tämän kaiken Jumala torjuu ehdottomalla tavalla.

Jumala ei koskaan siunaa homoseksuaalisuuden harjoittamista eikä homopareja, vaikka koko kirkko, kaikki sen piispat, papit ja jäsenet niin väittäisivät tai toivoisivat. Kyseessä on Jumalan siunaus eikä kirkolla ole mitään jumalallista siunausta omassa vallassaan. Siunatessaan homoutta kirkko valehtelee, eksyttää, kapinoi Luojaansa vastaan, murtaa yhteiskunnallisen järjestyksen ja riistää lapsilta oikeuden isään ja äitiin. Homoutta suosivat ovat muutenkin hylänneet Raamatun Jumalan ilmoituksena. He rakentavat oman jumalan, kristuksen, rakkauden ja moraalin.

 

Yhteenveto

Raamatun ilmoittama rakkaus ja moraali kumpuavat Jumalasta ja ovat sellaisina ikuisia, muuttumattomia ja luovuttamattomia. Ne kuuluvat syvästi kristilliseen oppiin. Oikea oppi on perusta oikeanlaiselle elämälle. Jotta osaisi elää oikein, on tiedettävä, mitkä ovat elämän pelisäännöt. Juuri näiden pelisääntöjen noudattamiseen Jumala antaa voimansa Kristuksen kautta Pyhässä Hengessä.

Ne, jotka torjuvat Raamatun ilmoituksen aidosta rakkaudesta ja moraalista, torjuvat niiden lähteen eli Jumalan. Silloin ihminen jää synnin valtaan. Siihen Jumala ei anna armoaan, voimaansa eikä siunaustaan.

Jos te pidätte minun käskyni, niin te pysytte minun rakkaudessani, niin kuin minä olen pitänyt Isäni käskyt ja pysyn hänen rakkaudessaan. (Joh 15:10)

Ja siitä me tiedämme hänet tuntevamme, että pidämme hänen käskynsä. Joka sanoo: ”Minä tunnen hänet”, eikä pidä hänen käskyjänsä, se on valehtelija, ja totuus ei ole hänessä.
(1 Joh 2:3-4)

Pelastus on pelastumista synnistä ja sen vaikutuksista – ei niiden valheellista siunaamista. Jumala pelastaa meidät elämään, joka täydellistyy iankaikkisuudessa. Siellä ei ole enää syntiä vaan pelkästään täydellistä rakkautta, pyhyyttä ja hyvyyttä. Ajassa elämme aina sovituksen, armon ja Kristuksen varassa. Nyt vasta opettelemme, mitä on elää Jumalan valtakunnassa.