PYHÄINPÄIVÄ

Pyhien yhteys

Pyhäinpäivä on sulautuma kahdesta juhlasta, kaikkien pyhien päivästä ja kaikkien uskovien vainajien muistopäivästä. Siten muistelun kohteena ovat sekä kaikki kristikunnan marttyyrit että muut uskossa Kristukseen kuolleet. Sana pyhä ei kuitenkaan viittaa vain kuolleisiin. Jokainen Kristuksen oma on pyhä. Hän on uskossa osallinen näkymättömästä pyhien yhteydestä. Päivän perinteinen evankeliumi onkin Jeesuksen vuorisaarnan alussa oleva autuaaksijulistus.

 

EVANKELIUMI: Matt 5:1-12

Nähdessään kansanjoukot Jeesus nousi vuorelle. Hän istuutui, ja opetuslapset tulivat hänen luokseen. Silloin hän alkoi puhua ja opetti heitä näin:

      ”Autuaita ovat hengessään köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta.
Autuaita murheelliset: he saavat lohdutuksen.
Autuaita kärsivälliset: he perivät maan.
Autuaita ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano: heidät ravitaan.
Autuaita ne, jotka toisia armahtavat: heidät armahdetaan.
Autuaita puhdassydämiset: he saavat nähdä Jumalan.
Autuaita rauhantekijät: he saavat Jumalan lapsen nimen.
Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden vuoksi vainotaan: heidän on taivasten
valtakunta.

    Autuaita olette te, kun teitä minun tähteni herjataan ja vainotaan ja kun teistä valheellisesti puhutaan kaikkea pahaa. Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä palkka, jonka te taivaissa saatte, on suuri. Niinhän vainottiin profeettojakin, jotka elivät ennen teitä.”

 

SAARNA

Jeesuksen Vuorisaarna on maailman tunnetuin puhe. Siinä hän puhuu ajallisesta ja iankaikkisesta elämästä. Niitä sanoja mekin tarvitsemme kaiken epävarmuuden, pimeyden ja kuolemankin edessä. Jumalan sana tuo elämän.

Mutta miten me pääsisimme siitä osalliseksi? Kovin moni ajattelee, että ei tarvitse mitään Jumalaa. Mutta keskellä ikuisuutta ja äärettömyyttä on pieni ihminen. Ajallinen onni on sittenkin haurasta, katoavaa kauppatavaraa. Jumala sen sijaan lupaa ikuisen autuuden, ikionnen jokaiselle, joka vain haluaa ottaa tämän lahjan vastaan.

Autuaita ovat hengessään köyhät

Millainen ihminen on hengessään köyhä? Hän ei ole itseriittoinen. Hän ymmärtää syvästi, että koko elämä ja kuolema eivät ole hänen käsissään. Siksi hän turvautuu Jumalaan, joka on elämän ja kuoleman Herra.

Olkaamme mekin hengessä köyhiä niin, että turvaudumme kaiken Luojaan. Silloin taivasten valtakunta avautuu edessämme ja meistä tulee autuaita, ikionnellisia.

Autuaita ovat murheelliset

Tänään vietämme pyhäinpäivää. Ajatuksemme ovat hiljattain menehtyneissä läheisissämme. Samalla voimme muistaa heitä, joista on kulunut jo useampia vuosia. Mielemme saattaa täyttää suru. Saatamme kokea itsemme myös jotenkin tyhjiksi. Saatamme kantaa kipeitäkin muistoja. Ihmiselämä ja ihmissuhteet ovat monimuotoisia kuten ympäröivä luonto. Elämämme kulkua, sen eri vaiheita, värejä ja tunnelmia voikin verrata vuodenaikoihin.

Vuodenajat

Elämme nyt keskellä myöhäistä syksyä. Vuoden sato on korjattu ja syksyn kauniit värit ovat vaihtuneet pimeneviin iltoihin ja savunharmaisiin sateisiin. Käymme hiljalleen kohti talvea, jolloin luonto uinuu valkoisen lumipeitteen alla ja odottaa herättävän auringon lämpöä, kevään puhkeamista ja kesän riemua.

Näin on ihmiselämässä. Saamme kokea elämän syntymisen kevään, kasvun vuodet, kesäistä kukoistusta. Sitten, hieman vastentahtoisestikin viimeisen kypsymisen ja sadonkorjuun aikaa, ennen talven koittamista.

Usein meillä voi olla montakin erilaista vuodenaikaa elämässämme. Jotain uutta on syntymässä. Jotain täyteläistä on juuri nyt. Jonkin luopumisen edessä kipuilemme.
Jotakin, mitä kaipaamme, meillä ei ole tällä hetkellä.

Kaiken me saamme jakaa yhdessä, toinen toistemme ja ennen kaikkea Jumalan kanssa.

Elämä on yhteinen lahja

Kun meille läheinen ihminen kokee onnea, saamme jakaa tuon ilon. Kun läheisemme kärsii, kärsimme mekin. Kun hän nukkuu pois, menetämme jotain mittaamattoman, sanomattoman arvokasta. Joudumme keskelle surutyötä. Elämme ilon ja surun, elämän ja kuoleman maailmassa.

Elämä on lahja. Kristittyinä, Jumalaan uskovina me tiedämme, että Jumala on elämän antaja. On tärkeää, että meillä on tämä perusluottamus kaiken koettavan keskellä. Silloin voimme elää turvallisin mielin ja ottaa vastaan elämän lahjat. Silloin voimme luopua, kun on sellaisen aika.

Joskus läheisen menettäminen kulkee luonnollista polkua. Kun ikää kertyy jo kovin paljon ja voimat hiipuvat ja sairaudet vievät elämän edellytykset, läheisen lähtöön on ehtinyt valmistautua jo pitkään ja kun se sitten tapahtuu, sen voi jotenkin hyväksyä.

Toisinaan läheisen menetys tulee aivan liian nopeasti. Toivoa on pidetty yllä aivan viimeisille hetkille. Tuntuu, että elämä jäi kesken. Olisi ollut vielä paljon yhdessä jaettavaa ja koettavaa. On vaikea ymmärtää, miksi tapahtui näin.

Joskus ihmissuhteisiin on liittynyt paljon hankaluutta. Olisimme toivoneet parempaa.
On paljon käsiteltävää ja anteeksiannettavaa.

Kaikki tämä vie meidät Jumalan, Luojamme eteen. Emme ole yksin. Jumala lupaa lohdutuksen: autuaita ovat murheelliset, sillä he saavat lohdutuksen. Mitä se tarkoittaa?

Uskon haaste

Kristillinen usko, suhde Jumalaan on sekä voimavara että haaste. Tiedämme, että elämämme on Jumalan kädessä. Hänellä on valta antaa elämä ja ottaa se pois. Hänellä on valta parantaa sairaita. Jumalalle se olisi helppoa.

Monta rukouskamppailua on käyty Jumalan kanssa sairauksien keskellä. Toisinaan, monestikin Jumala kyllä parantaa. Mutta toisinaan näin ei käy. Vastaus on silloin vaikea.

Saako Jumalaa vastaan protestoida? Raamatun mukaan kyllä saa ja oikeastaan niin pitääkin tehdä. Kristillisessä uskossa keskeistä on rehellisyys ja aitous. Meidän ei tarvitse tyynesti hyväksyä kaikkea ja padota sisimpäämme raskaita tuntemuksia.

Siksi Raamatussa on monia esimerkkejä ja rohkaisua siihen, että meidän tulee olla aitoja, tuntevia ihmisiä Jumalan edessä. Raamatun Psalmit ovat täynnä tunteiden vuodatusta. Lisäksi Vanhan testamentin Jobin kertomus rohkaisee samaan. Job menetti kaiken, mutta hän kävi oman kamppailunsa nimenomaan Jumalan kasvojen edessä, tuntien ja ilmaisten kaiken, mikä oli sydämessä.

Juuri Jumala on antanut meille tunteet. Saamme käyttää niitä. On tärkeää purkaa sydäntä ja mieltä. Vain siten paha olo ja suru nousevat sisimmästämme ulos. Vain siten voimme saada jotain uutta tilalle.

Surun valtameri ja tehtävä

Menetyksen suru voi olla kuin valtameri. Emme edes käsitä sen suuruutta, laajuutta ja syvyyttä. Kun tuomme itsemme ja surumme Jumalan eteen, hän mittaa kullekin päivälle sen osan surusta, jonka voimme kunakin päivänä kantaa ja kestää.

Näin surun valtameri tyhjenee hitaasti, mutta varmasti. Ilman Jumalan läsnäoloa ja lohduttavaa hoitoa, suru voi jäädä surematta ja paha olo purkamatta. Silloin ihminen kantaa niitä loppuelämänsä, monella tavalla lamaantuneena ja tukahtuneena.

Surulla on positiivinen tehtävä. Sureva saa kokea ihmisyyden syvimpiä ulottuvuuksia. Jumala antaa herkkyyttä, syvyyttä ja näkökulmaa elämään. Se ei tee tyhjäksi menetyksen suuruutta.

Suru työstää sydäntä ja elämänkaarta. Se jäsentää koetun osaksi meitä ja elämän-matkaamme. Surun kautta se, mitä olemme kokeneet ja mutta sitten menettäneet, saa täydemmän merkityksen. Surun läpi käyminen avaa tilaa tulevaisuudelle.

Se on myös vaikeiden muistojen työstämistä ja taakoista vapautumista. Voimme menettää läheisen jo vielä hänen eläessä. Paljon hyvää jää kokematta. Suremme tämän kaiken menetystä.

Ratkaisevaa kaikessa on se, että annamme itsemme Jumalan käsiin. Hän on se suuri savenvalaja, joka muovaa ja muokkaa meitä. Jos suljemme sydämemme ovet Jumalalta, kohdatut kriisit vain rikkovat meitä. Luottamus elämään särkyy eikä tapahdu eheytymistä eikä kasvua uuteen.

Mutta Jumala tahtoo parantaa ja tahtoo eheyttää sydämet. Hän antaa lohdutuksen, mutta se on aito, täysimittainen, syvä prosessi, jonka läpi käymme. Sille on mitattu oma aikansa. Jumala räätälöi juuri meille sopivan surun tien takaisin elämään.

Matkalla kohti taivasta

Kuoleman edessä olennainen kirkastuu. Uskon ja ajallisen elämän perimmäinen päämäärä on taivas. Täällä olemme vasta opettelemassa elämän ja rakkauden aakkosia.

Täällä me päätämme, haluammeko ylipäätään taivaaseen ja viettää ikuisuuden Jumalan kanssa. Moni ihminen ei halua Jumalaa elämäänsä edes pieneksi hetkeksi. Miksi hän sitten eläisi Jumalan kanssa ikuisesti? Sellaiseen Jumala ei ketään pakota.

Mutta olisiko näin: ihminen, joka ajattelee Jumalasta hyvin negatiivisesti, ei tosiasiassa tunne häntä. Paradoksaalista on, että se, mitä ihminen syvimmiltään kaipaa – rakkautta, hyväksyntää, merkityksellisyyttä – avautuukin vain Jumalasta käsin, hänen yhteydessään. Ajallinen elämä on suunnaton mahdollisuus valita elämä ja rakkaus. Sitä ei kannata torjua.

Olemme matkalla kohti taivasta, mutta itse matkakin on tärkeä. Jumala on juurruttanut meidät ajalliseen. On tärkeää elää tätä päivää ja kulkea päivän askel kerrallaan.

Kun sitten lähestyy aika, jolloin elämänpolkumme on kiertymässä kohti taivasta, siteitämme ajalliseen elämään katkotaan. Meitä riisutaan. Joudumme hidastamaan vauhtia, terveys heikkenee, sairaudet koettelevat. Mutta kaiken keskellä meitä kannattelee pettämätön toivo, syvä tietoisuus paljon paremmasta.

Apostoli Paavali kirjoittaa 2 Korinttilaiskirjeen 5 luvussa seuraavasti:

Me tiedämme, että vaikka tämä meidän maallinen telttamajamme puretaankin, Jumalalla on taivaassa meitä varten ikuinen asunto, joka ei ole ihmiskätten työtä.

   Täällä ollessamme me huokailemme ja kaipaamme päästä pukeutumaan taivaalliseen asuumme, sillä sitten kun olemme pukeutuneet siihen, emme jää alastomiksi.
Me, jotka vielä asumme tässä majassamme, huokailemme ahdistuneina. Emme haluaisi riisuutua vaan pukeutua uuteen asuun, niin että elämä kätkisi sisäänsä sen, mikä on kuolevaista. 

   Juuri tähän Jumala on valmistanut meidät, ja vakuudeksi hän on antanut meille Hengen.

Uskon mahdollisuus

Vaikka usein kipuilemme, eikö olisi helpompia reittejä, usko Jumalaan on sittenkin mittamaton mahdollisuus, perimmäinen turva.

Me kuulumme Jumalalle. Hän on meidät luonut. Elämämme jokainen hetki on Jumalan kädessä. Tulevaisuutemmekin on yksin Jumalan varassa.

Jumala on luvannut pitää meistä huolen, kun turvaudumme häneen. Hän on kanssamme ensi hetkistä alkaen ja mittaa meille koko matkan.

Itse asiassa, Jumala on kulkenut elämän tien jo edeltä käsin, Kristuksessa Jeesuksessa. Täytenä ihmisenä Jumala on kokenut ihmisyyden ilot ja surut. Hän on kulkenut Via Dolorosan kärsimystien aina ristille saakka. Hän on sovittanut meidän syntimme ja avannut portit iankaikkiseen elämään.

Siksi, juuri hänessä, me saamme olla turvassa, kun kuljemme edeltä käsin kuljettua ja valmisteltua tietä kohti lopullista kirkkautta.

Pääsemme perille

Monet haluaisivat elää ikuisesti tässä kuolemanvarjon laaksossa, mutta Jeesus lupasi valmistaa meille paljon parempaa: kodin taivaaseen. Hän tahtoo viedä meidät perille, kun elämämme kudos on tullut täysin valmiiksi.

Kristuksessa olemme Jumalan lapsia. Lapsilla on oikeus tulla kotiin. Me kuulumme Jumalalle, joka on luonut meidät ja antanut meille elämän. Emme ole itsemme omia. Tässä on suurin turvamme ja lohdutuksemme.

Monet ovatkin jo päässeet perille, mutta meidän matkamme on vielä kesken. Tehtävämme ei ole vielä valmis. Sen keskellä, mitä me juuri nyt koemme, meitä rakennetaan elämää, ihmisiä ja taivasta varten.

Lopulta mekin pääsemme perille ja kohtaamme kasvoista kasvoihin Hänet, jonka tahdosta me olemme olemassa. Rauhoittava kirkkaus ja syvä ilo täyttää sydämet. Silloin emme enää kysy mitään.

Autuaita ovat murheelliset, sillä he saavat lohdutuksen!

 

Autuaita ovat kärsivälliset

Kärsivällisyyden läksy lienee niitä kaikkein vaikeampia. Sitä opettelemme yhä uudelleen. Mutta kärsivällisyys palkitaan. Saamme lopulta periä luvatun maan, iäisen elämän.

Autuaita ovat ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano

Matkallamme on tarkoitus. Meidät on luotu rakastamaan ja tekemään hyvää. Tuota tarkoitusta emme kykene omin voimin löytämään ja täyttämään. Mutta kun elämme yhdessä Jumalan kanssa, elämäämme rakennetaan pala palalta ja sillä mitä teemme,
on pysyvä arvo ja syvä merkitys. Elämämme kaipuu saa täyttymyksen.

Autuaita ovat ne, jotka toisia armahtavat

Tärkeää on huomata ensin oma vajavuutemme. Silloin turvaudumme Jumalan armoon. Silloin voimme olla armollisia toinen toisiamme kohtaan. Anteeksianto on ainoa kestävä perusta ihmissuhteille. Anteeksiannon lähteenä on Jumalan iankaikkinen rakkaus.

Autuaita ovat puhdassydämiset

On tärkeää säilyttää taju elämän oikeasta ja väärästä. Helposti venytämme omaatuntoa ja silloin paadumme. Kovasydäminen ihminen ei näe Jumalaa eikä lähimmäistä. Mutta Jumala pehmittää meitä lain ja evankeliumin sanalla ja moninaisilla olosuhteilla. Puhdistettuina voimme elää ja kuolla rauhassa ja kohdata kenet tahansa kasvoista kasvoihin hyvillä mielin.

Autuaita ovat rauhantekijät

Riitaa ja epäsopua on kovin helppo synnyttää, mutta rauhan rakentaminen on paljon vaikeampaa. Meidän ihmisten epäsopuun on tarjolla pysyvä rauha, Jumalan rauha. Sitä tahdomme julistaa ihmisten ja kansojen välille. Evankeliumi on rauhan evankeliumi ja me olemme sen sanoman synnyttämiä lapsia, Jumalan lapsia.

Autuaita ovat Kristuksen ja vanhurskauden tähden vainotut

Jostain käsittämättömästä syystä on niitä, jotka torjuvat elämän lahjan. Kaiken ikuisuuden, äärettömyyden, itsetuhoisen ihmiskunnan ja saastuvan maapallon, sairauksien, sotien ja kuoleman keskellä he julistavat: En tarvitse Jumalaa! Hävitköön kristillinen usko, arvot ja niiden kannattajat! Tämä on aikamme henki ja median keskeinen sanoma.

Kristuksen nimen, kristillisen sanoman ja uskomme tähden joudumme kokemaan syrjintää, epäoikeudenmukaista kohtelua, jopa vainoa. Kaiken senkin voimme kestää, koska tiedämme, että Jumala lohduttaa, kantaa ja vahvistaa meitä. Saamme iloita, koska olemme elämän puolella ja perimme taivasten valtakunnan, täydellisen, iankaikkisen elämän.

Silloin on tapahtuva näin: Murhepäiviemme luku on täyttynyt ja Jumala on pyyhkinyt silmistämme joka ainoan kyyneleen. Silloin kaikki autuaaksi julistusten lupaukset täyttyvät!

  

RUKOUS

Kiitos Taivaallinen Isä rakkaistamme,
jotka ovat jo kulkeneet läpi koko ajallisen elämänsä ja päässeet kotiin.

Ole meidän kanssamme, jotka olemme vielä matkalla.
Tartu käteemme Vapahtajan Jeesuksen kautta.
Anna syntimme anteeksi ja johdata meitä sinun tahtosi mukaan.

Lohduta meitä ja täytä läsnäolollasi.
Ole sinä meidän iankaikkinen elämämme, rauhamme ja toivomme.

Vapahtajamme Jeesuksen nimessä.
Aamen.