EFESOLAISKIRJEEN SANOMA: Viisi teemaa (5/5)

 

V   JUMALAN SOTA-ASU JA KIRJEEN PÄÄTÖS (6:10-24)

 

Jumalan antama sota-asu (6:10-18)

Jumalan täydellinen voitto
Pyhä Jumala taistelee paholaista ja syntiä vastaan. Taistelussa Jumala on suvereeni voittaja. Hän on tuonut voiton Jeesuksessa Kristuksessa, joka on elänyt synnittömän elämän, sovittanut meidän syntimme ristillä ja noussut kuolleista kirkkauteen. Tästä voitosta ja pyhästä elämästä kertoo Jumalan Sana, joka on Jumalan ase syntiä ja pimeyttä vastaan. Sana on Jumalan olemus ja luomistyön väline. Pyhä Henki jatkuvasti toteuttaa Jumalan voittoisaa missiota evankeliumin ja Sanan kautta. Jumala vie taistelun saatanan ja synnin lopulliseen tappioon saakka. Pyhä voittaa epäpyhän, rakkaus rakkaudettomuuden, hyvyys pahuuden, valo pimeyden, elämä kuoleman, täydellinen epätäydellisen, Luoja ja luodun. Jumalassa ei ole mitään pimeyttä eikä syntiä. Hän on pyhä, puhdas, vanhurskas, hyvä, rakkaus, täydellinen.

Ihmisen täydellinen tappio
Kun Jumala on suvereeni, absoluuttinen voittaja, me ihmiset emme ole sitä. Ihmiskunta hävisi taistelun jo syntiinlankeemuksessa. Siitä lähtien jokainen ihminen on ollut ja on syntinen. Se merkitsee kapinaa Luojaamme vastaan ja liittoutumista paholaisen kanssa. Meissä itsessämme ei ole mitään, millä voisimme tai edes haluaisimme taistella syntiä ja pimeyttä vastaan. Jokainen sellainen harhaluulo omista kyvyistä tai korkeasta moraalista on jo sokaistumista pimeydessä ja synnin vakavuuden käsittämisen puutetta. Ilman Jumalaa me olemme täydellisen heikkoja, kyvyttömiä ja aseettomia syntiä ja paholaista vastaan. Juuri syntisyytemme on avoin sillanpääasema sielunviholliselle hyökätä meitä vastaan sekä sitoa, orjuuttaa ja tuhota meidät.

Uskovan turva on yksinomaan Jumalassa
Paavali päättää Efesolaiskirjeen voimakkaaseen haasteeseen ja kehotukseen. Uskovina me olemme voittajan puolella ja siksi me voimme ja meidän tulee taistella etenkin paholaista vastaan. Tässä taistelussa emme voi vähentää omaa syntisyyttämme edes pisaran vertaa. Me olemme ja pysymme syntisinä kuolemaamme ja taivaaseen saakka. Kuitenkin voimme antautua Herrallamme ja Vapahtajallamme niin, että synti ei hallitse ja tuhoa meitä täydellisesti. Tämä heikentää ratkaisevasti paholaisen vaikutusmahdollisuuksia. Uskovan tulee irtisanoutua täydellisesti kaikesta yhteydestä pimeyden voimiin sen kaikissa muodoissaan. Etenkin meidän on muistettava, että saatana hyökkää erityisesti Jumalan Sanaa vastaan. Se yrittää kyseenalaistaa ja kieltää sen, jotta se voi tuoda oman valheensa tilalle ”totuutena”.

Jumalan antama sota-asun välttämättömyys
Paavali ottaa esimerkiksi roomalaisen sotilaan hyvän taisteluvarustuksen. Kun armeija lähtee sotaan, olisihan se aivan mieletöntä, jos sillä ei olisi kunnollista sota-asua. Usein juuri varustuksen ja aseistuksen taso hyvän strategian, taktiikan, motivaation ja rohkeuden ohella tuo voiton vihollisesta. Toisen maailmansodan alkumetreillä kovan sotakoneiston luonut natsisaksan armeija suorastaan jyräsi Puolan ikivanhan ratsuväen ja jalkaväen osastot parissa viikossa. Irakin sodassa Saddam Husseinia vastaan länsiliittoutuneiden ilmavoimat tuhosi Irakin armeijan pääjoukon muutamassa tunnissa päätien varrelle. Tuo armeija kuului maailman vahvimpiin, mutta oli silti täysin avuton ylivoimaisen hyökkääjän edessä.

Jotta me pärjäisimme kovan luokan viholliselle, meidän tulee pukeutua Jumalan sota-asuun päästä varpaisiin. Yksikään kohta ei saa jäädä avoimeksi ja alttiiksi. Vihollinen varmasti hyökkää juuri siitä kohtaa, minkä me laiminlyömme.

 

Jumalan sota-asu / taisteluvarustus
Jumala haluaa suojata meidät kokonaan ja täydellisesti, joka puolelta, kaikin tavoin. Jumalan antama sota-asu on hänen luomansa. Siinä ei ole mitään ihmisperäistä. Sota-asu ei perustu ihmisen viisauteen, voimaan, tekoihin tai hyvyyteen, koska ne ovat kovin heppoiset, suorastaan olemattomat. Taisteluvarustuksen pukeminen ei ole jotain salaperäistä kristillistä mystiikkaa. Kysymys on kristillisen uskon perusasioista, jotka on hyvä ymmärtää ja joita pitää soveltaa kristityn elämään ja palvelutyöhön joka päivä.

Jumalan sota-asun varusteet ja niiden merkitys:

1. Vahvistuminen Herrassa ja hänen voimansa vastaanottaminen (10 jae). Ihminen tarvitsee Jumalan voiman pärjätäkseen synnille ja saatanalle.

2. Totuuden vyö (14). Uskovina meidät on kutsuttu elämään totuudessa. Jumala on totuus ja totuuden perusta ja lähde. Jumalan Sana ilmoittaa tämän totuuden. Totuuden valossa me olemme syntisiä ja tarvitsemme armoa joka ikinen hetki. Vyö on tärkeä varuste, koska se pitää koko varustuksen koossa ja ryhdissä. 

3. Vanhurskauden haarniska (14). Synnin vastakohta on vanhurskaus. Koska meissä itsessämme ei ole vanhurskautta, Jumala pukee meidät siihen Kristuksessa. Kristuksen vanhurskaus peittää syntisyytemme ja torjuu synnin ja pahuuden vaikutuksia. 

4. Jaloissa alttiuden kengät (15). Ilman kenkiä ei voi kulkea, koska jalat rikkoutuisivat vaikeassa maastossa. Kengät jalassa voimme vaikka juosta. Kristittyinä meillä on valloitustehtävä: Menkää kaikkeen maailmaan ja julistakaa kaikille luoduille evankeliumi. Tehkää kaikista kansoista opetuslapsia! Ja juuri tämän tehtävän toteutukseen Jeesus lupasi läsnäolonsa ja voimansa. On siksi tärkeää olla altis, lähteä liikkeelle ja toteuttaa annettu tehtävä. Paikalleen pysähtyminen johtaa nopeasti rutinoitumiseen, passiivisuuteen, penseyteen ja pian perääntymiseen. On mentävä eteenpäin! 

5. Rauhan evankeliumin julistus (15). Annetun tehtävän ytimessä on rauhan evankeliumin julistus. Emme julista itseämme ja omaa erinomaisuuttamme, edes uskovina. Me julistamme Kristusta, jossa Jumala on tehnyt rauhan syntisen ihmisen kanssa sovituksen kautta. Tämä rauhan evankeliumi levittää vaikutuksensa myös ihmisten välisiin suhteisiin. Vaikka vielä nyt on paljon ristiriitoja, sotia ja kapinaa Jumalaa vastaan, kerran on tuleva päivä, jolloin rauhan evankeliumi tuo täydellisen ja lopullisen rauhan koko maailmankaikkeuteen.

6. Uskon kilpi (16). Usko on luottamusta Jumalaan ja henkilökohtainen suhde häneen. Usko ei ole silmillä vaan sydämellä näkemistä. Kun luotamme Jumalaan, olemme aina turvassa. Jumala on aina luotettava. Hän aina rakastaa meitä. Hän pelastaa meidät. Hän ohjaa oikeaan. Hän pitää huolta. Hän vie perille kotiin. Aivan samalla tavalla Jumalan Sana on luotettava. Kristillinen usko on suojakilpemme jokaisessa mahdollisessa ja mahdottomassa tilanteessa. Saamme kaikessa sanoa: minä luotan Jumalaan! Saatana sen sijaan pommittaa meitä valheilla. Se valehtelee Jumalasta ja Sanasta. Se valehtelee synnin ihanuudesta. Valheillaan se lupaa kuolemattomuutta. Valheillaan se haluaa syrjäyttää Jumalan sydäntemme valtaistuimelta ja olla kaiken saatanallisen palvonnan kohteena. Koska me olemme syntisiä, me helposti lankeamme sen valheisiin – ilman uskon kilpeä, Jumalan Sanaa ja koko sota-asua.

7. Pelastuksen kypärä (17). Etenkin saatana pyrkii syöttämään meille vääriä ajatuksia. Juuri ajatuksemme ovat keskeisessä asemassa. Väärien ajatusten kautta sielunvihollinen voi hiljalleen muuttaa sydäntemme asenteita ja arvoja, sekä ohjata käyttäytymistämme. Etenkin se haluaa horjuttaa rauhamme ja luottamuksemme Jumalaan. Ihminen voisi sittenkin ansaita pelastuksensa. Uskovan pitääkin ponnistella entistä kovemmin, jotta hän pelastuisi. Siunauksetkin pitää ansaita. Juuri tästä on kysymys kaikissa uskonnoissa, paitsi kristinuskossa, jossa Jumala lahjoittaa meillä täydellisen pelastuksen Kristuksessa Jeesuksessa. Juuri Kristus antaa meille sydämen ja mielen rauhan. Olemme jo nyt armosta pelastuneita ja saamme elää turvallisin mielin Kristuksesta käsin. Täyttäköön Jumalan kaikki armolupaukset meidän mielemme ja ajatuksemme Kristuksessa Jeesuksessa.

8. Hengen miekka, Jumalan Sana (17). Väärässä karismaattisuudessa ja hurmahenkisyydessä Henki ja Sana erotetaan toisistaan. Sana on vain kuiva välivaihe, kunnes Henki valtaa uskovan. Silloin Raamattu saadaan laittaa sivuun ja eletään Pyhän Hengen suorassa johdatuksessa ja voimassa. Saatanakin haastetaan mittelöön milloin vain Hengen voimassa. Tässä on vain yksi ongelma: kyseessä ei ole lainkaan kristillinen usko vaan saatanallinen juoni. Pyhää Henkeä ja Jumalan Sanaa ei voi eikä tule erottaa toisistaan. Jumala on Henkensä kautta luonut maailman ja elämän juuri Sanan voimalla. Pyhä Henki on inspiroinut pyhät Kirjoitukset, Raamatun. Pyhä Henki kirkastaa Jumalan pelastustekoa Kristuksessa juuri Sanan kautta. Henki synnyttää uskon ja rakentaa uskovaa ihmistä Sanallaan. Henki perustaa ja rakentaa kristillisen seurakunnan Sanansa ohjauksessa. Henki taistelee paholaista vastaan ihmisten yksityiselämässä, seurakunnassa ja yhteiskunnassa Sanansa voimalla. Jumalan Sana on mielettömän voimakas. Se tekee kaiken sen, mitä varten Jumala on Sanansa antanut. Siksi Jumalan Sana on meille uskoville ehdottoman välttämätön aivan kaikkeen: Jumalan tuntemiseen, ihmissuhteisiin, työhön ja palveluun, seurakuntaan ja terveen yhteiskunnan rakentamiseen. Meidän ei tule sortua rajalliseen ja turmeltuneeseen ihmisviisauteen, vaikka se olisi puettavissa kuinka hienoihin muotoihin tahansa. Pelkkä ihmisviisaus tuhoaa elämän ja on altis saatanan valheille.

9. Hellittämätön rukous (18). Me emme voi ottaa kuvattua sota-asua ja varusteita. Sen saamme vain lahjaksi Jumalalta. Kun turvaudumme Jumalaan ja nöyrästi olemme hänestä riippuvaisia, saamme kaiken luvatun. Rukous on juuri tämän lahjan anomista joka päivä. Siksi rukouksen tulee olla hellittämätöntä, koska tarvitsemme Jumalan sota-asun koko elämänmatkallamme. Ei riitä, että pyydämme sitä kerran tai kaksi vaan joka päivä. Kuten edellä sanoin, kyseessä ei ole kuitenkaan jotain kristillistä mystiikkaa ja roolipeliä, vaan kristillisen uskon ja elämän perusasioita. Paavalin kuvaus vain osoittaa, kuinka tärkeästä asiasta on kyse. Rukouksen ohella on siis hyvä ymmärtää, mitä tuo sota-asu tarkoittaa. Yhtä tärkeää on käyttää annettuja lahjoja ja varusteita omaksi ja lähimmäisen hyödyksi, sekä Jumalan valtakunnan edistämiseksi.

10. Valvominen (19). Rauhan aikanakin rajojamme ja asukkaiden turvallisuutta valvotaan. Sodan ja terroriuhan aikana valvonta lisääntyy merkittävästi. On oltava joka hetki valmiina. Seurakunnankin tulee yhteisesti valvoa, mitä sen sisällä ja ulkopuolella tapahtuu. Valvontavastuu on yhteinen ja yksilöllinen. Toisinaan koko yhteiskunta ja kirkko nukkuvat syvää kuoleman unta. Silloin korostuu yksilön vastuu omasta itsestään ja toisista. Te ette saa tuudittautua siihen, että presidentti, hallitus, eduskunta, kunnanhallitus, seurakunnan kirkkoherra ja työntekijät, piispat, arkkipiispa tai kirkolliskokous automaattisesti olisi valveilla. On aikoja, jolloin juuri nämä nukkuvat ja pimeys valtaa maan. Juuri niin tapahtui, kun Jeesus vangittiin ja ristiinnaulittiin. Juuri niin tapahtui, kun alkuseurakunta syntyi ja levisi. Juuri niin on tapahtunut monta kertaa kristillisen kirkon historiassa. Mutta juuri silloin Jumala herättää yksilöuskovia valvomaan ja herättämään muita. Valvomisen tulee olla kokoaikaista, koko elämänmittaista. Se tapahtuu levosta ja luottamuksesta käsin. Jumala valvoo yhdessä meidän kanssamme.

11. Yhteyden vaaliminen (19). Sota ei ole yhden miehen tai naisen. Lähetystehtävä on annettu koko seurakunnalle, sen jokaiselle elävälle jäsenelle. Yhteisessä rintamassa, yhdessä Jumalan kanssa seurakuntaa ei pysäytä mikään. Yhteiseen tehtävään ja sotaan kuuluu huolehtiminen toinen toisistamme. Veljeä ei jätetä! oli talvisodan henki. Sama henki kuuluu seurakunnalle: veljeä ja sisarta ei jätetä! Tosin nykyajan itsekkyyden keskellä mottomme on helposti: veljelle ja sisarelle ei jätetä mitään, kaikki kuuluu minulle! Juuri itsekkyys, välinpitämättömyys ja riidat rikkovat seurakunnan yhteyden ja vaarantavat tehtävämme menestyksekkään hoitamisen. Pieni kiila onkin saatanan yksi tehokkaimmista aseista. Se iskee kiiloja kaikkiin mahdollisiin väleihin ja tekee niistä iso railoja, jotka vievät meidät kauemmaksi toisistamme. Mutta tähänkin on tehokas suojavaruste: kristillinen yhteys Jumalan rakkaudessa. Saakoon Jumalan rakkaus sulattaa sydämemme ja parantaa haavamme ja korjata yhteytemme. Saakoon se vain lisääntyä, ei vähentyä. Taistelumme on yhteinen: veljeä ja sisarta ei jätetä!

 

Koko sota-asu on Kristus
Jumalan antama taisteluvarustus, sota-asu on kokonaan jumalallinen lahja ja teko. Siinä ei ole mitään ihmisestä lähtöisin. Sellaisena se tulee myös pitää. Sota-asu, vaikka se on jumalallinen, on suunniteltu juuri syntisen ihmisen kannettavaksi. Se on meille täydellisen sopiva. Se ei tee meistä pienimmässäkään määrin jumalallista vaan saamme pysyä luotuina ihmisinä. Itse asiassa tuo sota-asu on Herra Jeesus Kristus: Hän on Voima, Totuus, Vanhurskas, Altis aina ristinkuolemaan saakka, Rauhan Evankeliumi, Uskon alkaja ja täyttäjä, Hengen antaja, Jumalan Sana, Hellittämätön esirukoilija puolestamme, Valvojamme ja Yhteys. Hän on kaikki kaikessa. Pöytä on siis katettu, saamme syödä ”Herran pöydästä” ja vahvistua kaikista Jumalan lahjoista. Varustus on annettu. Olennaista on pitää ne puettuina eikä heittää vähäarvoisina pois. Tehtävä on kesken ja seurakunta saa jatkaa valloitustehtäväänsä. Sitä eivät voita tuonelan portit eivätkä saatanan valheet.

 

Kirjeen päätös (6:19-24)

Kirjeen lopussa Paavali vetoaa efesolaisiin, että he rukoilisivat hänen puolesta (6:19). Rukous on todellisuutta muuttava ihmeellinen mahdollisuus. Jumala haluaa tehdä yhteistyötä kanssamme ja juuri rukous on siinä tärkeää. Teemme myös yhteistyötä toinen toistemme kanssa: Paavali, efesolaiset ja kaikki uskovat. Työn keskeisenä sisältönä on evankeliumin julistaminen. Tämän Jumalan armoihmeen kertomiseen tarvitsemme Pyhän Hengen antamia sanoja ja rohkeutta.

Evankeliumin työ ja kristittynä eläminen voi johtaa vainoon, kärsimykseen, vankeuteen tai jopa kuolemaan. Paavali koki tätä kaikkea. Hän oli vangittuna Roomassa, kun hän kirjoitti tämän kirjeen (6:20). Paavalille vankeus (vuokrahuoneistossa hieman vapaammin) ei merkinnyt tappiota vaan uutta mahdollisuutta kohdata uusia ihmisiä ja pitää yhteyttä kaikkiin seurakuntiin kirjeitse. Olemme parhaassa paikassa silloin, kun Jumala on kanssamme – jopa oman elämämme ”vankiloissa”.

Kirjeiden ohella Paavali lähetti ystäviään sananviejiksi. Sellainen oli uskollinen Tykikos (6:21). Hän sai viedä Paavalin terveiset ja tarkemmat kuulumiset. Vastavuoroisesti Paavali sai Tykikokselta efesolaisten ja kenties muutaman muunkin seurakunnan tuoreet terveiset. Uskovien ystävien ja lähettiläiden kohtaaminen on aina suuri rohkaisu ja lahja, jota me tarvitsemme (6:22).

Kirje päättyy parhaalla mahdollisella tavalla: Jumalan siunauksella, johon sisältyy rauha, rakkaus, usko, armo ja ikuinen elämä (6:23-24). Vain näissä on elämän todellinen sisältö ja tarkoitus. Vain Jumala voi nämä lahjat antaa ihmisen osaksi. Vain Herra Jeesus Kristus on näiden lahjojen tuoja ja välittäjä. Ilman Jeesusta ihminen jää vaille elämää ja sen parhaita siunauksia.

Kaikki nämä lahjat ja siunaukset Jumala tahtoo antaa juuri sinulle! Ota ne vastaan, lepää niissä, iloitse ja laita lahjat yhteiseen käyttöön. Tämä lahja on sellainen, joka ei vähene käytettäessä vaan kasvaa runsain määrin. Näihin sisältyy kaikki se, mitä Paavali opetti tässä kirjeessä: pelastus Kristuksessa Jeesuksessa, uusi ihmisyys ja uusi elämä, uusi Jumalan perheväki eli seurakunta. Jumala pitää meistä täydellisesti ja kokonaisvaltaisesti huolta ajassa ja iäisyydessä. Ole kaikessa siunattu!

 

KYSYMYKSIÄ

1. Kuka tai mikä on oikeasti sinun turvasi? Sinä itse, toiset ihmiset, raha, asema, terveys vai kenties Jumala?
2. Miten suhtaudut syntiin? Miten sitä voi vastustaa?
3. Onko paholaista ja pahoja henkiä olemassa? Miten niitä vastaan voi taistella tai välttää niiden vaikutukset?
4. Mistä varusteista Jumalan antama sota-asu koostuu? Mitä niistä hyödynnät omassa elämässäsi?
5. Mikä on hengellinen näkysi? Mihin kristillisyyttä tarvitaan?
6. Mikä on osasi ja tehtäväsi seurakunnan kokonaisuudessa? Mitä toivoisit?
7. Kuka on sinun hengellinen isäsi ja ohjaajasi? Miten ja milloin luet Sanaa?
8. Ketkä ovat sinun ystäviäsi? Kenelle sinä olet tai voisit olla ystävä?
9. Mikä on uskovien yhteyden merkitys?
10. Mitä siunauksia toivoisit elämääsi? Mitkä siunaukset ovat tärkeimpiä?

 

NEUVOJA

1. Luota Jumalaan kaikessa ja anna itsesi kokonaan Jumalan haltuun ja käyttöön.
2. Lue ahkerasti Raamattua.
3. Pohdi, mitä Jumalan sota-asu tarkoittaa käytännössä.
4. Rukoile paljon.
5. Valvo itseäsi ja elämääsi. Ole aktiivisesti seurakunnassa mukana. Seuraa yhteiskunnan tapahtumia, mutta älä mukaudu sellaiseen, mikä on vastoin Jumalan Sanaa.
6. Tue Jumalan valtakunnan työtä.
7. Näe aina Jumalan mahdollisuudet. Usein hän toimii heikkouden ja vaikeuksien keskellä ja kautta.
8. Pyydä itsellesi ja toisille Jumalan siunausta sen kaikkine ulottuvuuksineen. Iloitse niistä!