MARKUKSEN EVANKELIUMI: Jeesus Kristus on voimallinen auttajamme!

”Jeesus julisti Jumalan evankeliumia. Hän sanoi: Aika on täyttynyt, ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Kääntykää ja uskokaa evankeliumi!”

Tämä oli Jeesuksen ohjelmanjulistus. Kaikki, mitä hän sanoi ja teki, oli Jumalan valtakunnan tulemista lähelle ihmistä. Evankelista Markus painottaa erityisesti Jeesuksen tekoja. Evankeliumi toimii. Jeesus paransi sairaita, vapautti riivaajista, herätti kuolleista ja ravitsi kansaa ruokaihmeellä. Jeesus käveli veden päällä, tyynnytti myrskyn ja kirkastui vuorella. Ennen kaikkea hän kuoli ristillä ja sovitti meidän syntimme. Hän nousi kuolleista synnin, kuoleman ja pahan valtojen voittajana.

Jeesuksen tekemät voimalliset teot kertoivat, että Jumala rakastaa ihmisiä ja on kaikkivaltias Luoja. Ihmeet ja tunnusteot vahvistivat julistuksen ja olivat sen ilmentymää. Jeesus ratkaisi ihmiskunnan syvimmän sairauden, synnin ongelman ristillä. Hän otti päälleen synnin syyllisyyden ja seuraukset vapauttaen meidät. Tämä oli perustana sille, että Jeesus antoi syntejä anteeksi, paransi sairaita ja teki ihmeitä. Katumattomalle, paatuneelle ihmiselle tunnusteotkaan eivät riittäneet.

Pelastava usko syntyy sydämessä Sanan voimalla Kristuksen kautta. Jumalassa meillä on ajallinen ja ikuinen turva. Saamme turvautua Jumalan Sanaan ja pyytää Kristuksen läsnäoloa, apua, parantavaa ja vapauttavaa kosketusta elämämme jokaiseen päivään. Saamme pyytää ja hän vastaa tahtonsa ja suunnitelmansa mukaisesti. Tämän korkeimman ja parhaimman vastauksen varaan saamme jäädä luottavaisin, turvallisin mielin.

 

Jeesus Kristus tekee voimallisia ihmeitä

 

Jeesus vapauttaa riivaajien vallasta

Markuksen evankeliumikirjassa kerrotaan viidesti, kuinka Jeesus vapautti ihmisiä riivauksesta: synagogassa (1:21-28), Galileassa (3:7-12), Gerasan alueella (5:1-29), Tyroksen alueella foinikialaisen naisen (7:24-30) ja nuorehkon pojan (9:14-29). Näiden kertomusten edessä on kysyttävä, miten meidän tulisi suhtautua tällaisiin asioihin? Moni länsimainen ihminen ajattelee, että mitään riivaajia tai pahoja henkivaltoja ei ole edes olemassa. Onko näin? Onko tällainen näkemys sopusoinnussa ihmiskunnan laajan historiallisen ja nykyisen kokemuksen kanssa? Minkälainen on terve kristillinen suhtautumistapa?

Juutalaisuudessa, kristillisyydessä ja kaikissa valtauskonnoissa pidetään itsestään selvänä sitä, että on todellinen henkimaailma. Tämä on hyvin monien kansojen ja ihmisten omakohtainen kokemus. Ainoastaan länsimaisessa ateismissa kieltäydytään uskomasta Jumalaan ja henkimaailmaan. Ajatellaan, että sivistyksen myötä pakanallinen taikausko jää pois. Silti esimerkiksi Japanissa, korkean sivistyksen ja teknologian maassa usko henkimaailmaan on arkipäivää.

Samoin länsimaissa hyvin monet ihmiset (sitä mukaan kun he luopuvat kristillisyydestä), he siirtyvät henkisyyden piiriin ja he kiinnostuvat itämaisesta henkisyydestä, okkultismista jne. Suomalaiset naistenlehdet ovat täynnä itämaista uskonnollisuutta, joogaa, astrologiaa. Monet käyvät ennustajilla, erilaisilla parantajilla, jopa meedioistunnoissa. Valtaosa hierojista käyttää itämaisia tekniikoita, joissa kuvitellaan ohjailtavan maailmankaikkeuden energiavirtoja. Lähes jokaisella ihmisellä on omakohtaisia kokemuksia henkimaailmasta. Minullakin on niistä monia ikäviä kokemuksia. En kuitenkaan halua niistä kertoa, koska kristittyinä me emme todista riivaajista emmekä keskity niihin. Me saamme opetella tuntemaan Jumalaa, joka ei alista ihmisiä vaan rakastaa ja huolehtii.

Meille uskoville Raamatussa on selkeä ja hyvä perusohje: ”Olkaa siis alamaisia Jumalalle ja vastustakaa perkelettä, niin se teistä pakenee!”  (Jaak 4:7). Meidän tulee elää uskon kuuliaisuudessa, Jumalaan luottavina lapsina. On tärkeää olla Kristus-keskeisiä ja kunnioittaa Jumalan pyhää Sanaa. Keskittyminen Jumalaan on tehokkain keino pitää sielunvihollinen loitolla.

Tämä merkitsee, että otamme vakavasti henkimaailman todellisuuden. Vakavasti ottaminen on sitä, että me pysymme siitä erossa. On syytä tietää ja ymmärtää, että pimeä henkivalta sitoo, orjuuttaa ja tuhoaa ihmisen. Sen tärkein päämäärä on vieraannuttaa ihminen Jumalasta. Se tarjoaa vain murusia, temppuja ja valheita, jotka sokaisevat ihmisen. Henkimaailma sitoo ja orjuuttaa ihmisen. Jos sinä avaat sydämesi ja mielesi oven pimeydelle, sinä et saa avaamasi ovea kiinni. Jos menet ennustajalle, henkiparantajalle, reiki-energiahoitoon, jne. jne., olet jo sidottu pimeyteen. Samalla menetät elämästäsi Jumalan antaman perussiunauksen ja suojeluksen. Sidottuna oleminen on ulkonaista vaikutusta eikä tarkoita riivausta, sitä että ihmisen sisimmässä olisi pahoja henkiä, riivaajia. On elintärkeää, että kukaan ei ole sidottu pimeyteen, vaan saa elää vapaana Jumalan lapsena.

Miten sinä voit vapautua elämäsi vääristä sidoksista? Yksinkertaisesti synnintunnustuksen kautta: Pyhä Jumala. Tunnustan edessäsi, että olen käynyt ennustajalla (yms). Tunnustan sen synniksi ja haluan irtisanoutua siitä. Anna minulle anteeksi, puhdista minut ja varjele minua. Tahdon tunnustaa Jeesuksen Vapahtajakseni ja Herrakseni. Aamen. Tämän jälkeen sinulle julistetaan synninpäästö ja puolestasi rukoillaan. Tällainen ei ole mitään riivaajien ulosajamista vaan normaalia, rauhallista, armahtavaa kristillistä sielunhoitoa ja anteeksiannon julistamista. Jeesus vapauttaa riivaajien vallasta tänäänkin.

Ihminen voi myös tulla sisäisesti riivatuksi, jos hän hyvin syvästi ja tietoisesti luopuu Jumalasta ja päättää vihkiytyä pimeyden salaisuuksiin ja palvelukseen. Heitä ovat monet henkiparantajat, meediot, saatananpalvojat jne. Suomessa riivattuja lienee vielä melko vähän, mutta se lisääntyy, kun ihmiset jättävät lapsensa kastamatta ja harrastavat kaikenlaista henkisyyttä.

Väärät julistajat saattavat väittää, että lääkkeiden käyttö avaa ihmisen riivaajille. Sellainen on täysin puppua. Toki lääkkeiden raju väärinkäyttö voi johtaa huumaavaan mielentilaan, jolloin ihminen menettää harkintansa ja on alttiimpi tekemään tyhmyyksiä. Lääkkeet oikein käytettynä ovat turvallisia ja hyödyllisiä. Tieteellisesti kehitetyt ja testatut lääkkeet perustuvat Jumalan luomaan todellisuuteen. Sen sijaan osa itämaisista ja homeopaattiset lääkkeet ovat humpuukia.

Pimeys kiehtoo ja houkuttelee syntistä ihmistä, uskovaakin. Se lähestyy meitä monen kanavan kautta. Edes ”leikilläänkään” ei tule kokeilla juttuja eikä antautua moraalittomuuteen. Riivaaja on aina peto, joka raatelee ja repii ihmisen sisimmän, tuhoaa hänen ja hänen läheistensä elämän. Mitä enemmän asioit pimeyden kanssa, sitä enemmän muutut pimeyden kaltaiseksi, sairastut ja lopulta tuhoudut. Kuitenkin Jeesuksella on valta yli kaiken pimeyden. Häneen me saamme turvautua etenkin silloin, kun olemme pimeyden ahdistamia. Silloin Jeesus nuhteli saastaista henkeä ja sanoi: ”Vaikene ja lähde hänestä!”. Silloin saastainen henki kouristi miestä ja lähti hänestä huutaen kovalla äänellä. Kaikki hämmästyivät ja kyselivät toisiltaan: ”Mitä tämä on? Uusi voimallinen oppi! Hän käskee saastaisia henkiäkin ja ne tottelevat häntä. (Mark 1:25-27).

Jumala kutsuu meitä kokosydämiseen parannukseen, puhdistumiseen, pyhitykseen ja rakkauteen. Tämän vapauttavan kutsun koki selvästi myös yksi ”Mahdollisuus muutokseen” mediamission henkilöistä, Miika Havupalo, joka kertoo: – – – Koin ensimmäistä kertaa elämässäni Jumalan puhuvan minulle hyvin selkeästi. Hän sanoi: ”Olen kutsunut sinua parannukseen, mutta olet aina kovettanut sydämesi. Jos päätät jatkaa pimeyteen, tuhoudut sinne. Jos päätät kääntyä puoleeni, tulen auttamaan sinua!” – – – Miika jatkaa: Tajusin seisovani tienristeyksessä, jossa toinen tie vei helvettiin, toinen taivaaseen. Lopulta päätin antaa repaleisen elämäni Jeesukselle. Pyysin Jeesusta antamaan syntini anteeksi ja tulemaan sydämeeni, elämäni Herraksi. Koin miten raskas taakka otettiin pois yltäni.

Kaikki hyvä on Jumalan lahjaa sinulle. Jumala on tullut ihmiseksi Jeesuksessa Kristuksessa ja kuollut ristillä sinun tähtesi. Hän huutaa ristiltä: minä rakastan sinua ja haluan armahtaa sinut. Ota vastaan rakkauteni ja armoni sinua kohtaan!

 

Jeesus tyynnyttää myrskyn

Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Nyt lähdemme vastarannalle.”  Opetuslapset nousivat veneeseen, jossa Jeesus jo istui. Muitakin veneitä lähti hänen mukaansa. Äkkiä nousi kova myrskytuuli ja aallot löivät veneeseen, niin että se oli täyttymäisillään. Mutta Jeesus vain nukkui veneen perässä nojaten päänaluseen. Opetuslapset herättivät hänet ja sanoivat: ”Opettaja, etkö näe, me hukumme!” Silloin hän nousi, nuhteli tuulta ja käski merta: ”Vaikene, ole hiljaa!”  Tuuli asettui, ja tuli aivan tyven. Jeesus sanoi heille: ”Miksi te noin pelkäätte? Eikö teillä vieläkään ole uskoa?” Silloin suuri pelko valtasi heidät ja he kyselivät toisiltaan: ”Mikä mies tämä oikein on? Häntähän tottelevat tuuli ja aallotkin.” (4:35-41)

Opetuslapset ja muut ihmiset oppivat tuntemaan Jeesuksen pitkän prosessin kautta. Jeesus tuli nöyränä Palvelijana, joka vähitellen avasi persoonaansa hänen lähellä oleville ihmisille. Sama pätee meihinkin: me saamme hiljalleen tutustua Jumalaan Vapahtajamme kautta yhä syvemmin.

Opetuslapset olivat jo nähneet Jeesuksen parantavan ihmisiä ja ajavan riivaajia ulos. Nyt Jeesus osoitti hallitsevansa myös luonnonvoimia. Myrsky tyyntyi välittömästi, kun Jeesus sanoi: ”Vaikene, ole hiljaa”. Tällainen suora ja välitön luonnon hallitseminen oli jotain uutta ja ennen näkemätöntä. Opetuslapset ihmettelivät: ”Kuka tämä on, kun tuuli ja merikin tottelevat häntä?”. Hänhän on itse Luoja, luomakunnan Herra.

Vaikka Luojan teot ja läsnäolo ovat usein aivan ilmeisiä, ihmisen epäusko sokaisee hänet. Vasta usko avaa mielemme ymmärtämään ja näkemään Luojan kaiken takana. Ilman uskoa ihminen ei kykene ymmärtämään maailmaa, elämää ja ihmisyyttä. Usko, luottamuksen täyttämä yhteys Jumalaan avaa perimmäisetkin salaisuudet.

Jeesus sanoi opetuslapsille: ”Eikö teillä vieläkään ole uskoa?”. Olematon tai epäilevä suhde Jumalaan tuottaa ihmiselle perimmäisen turvattomuuden tunteen elämän myrskyjen keskellä. Opetuslapset olivat avuttomia ja peloissaan myrskyävän järven keskellä. He pelkäsivät kuolevansa. Ihmisen syvimpiin pelkoihin kuuluu kuolemanpelko. Kuoleman edessä tarvitsemme sen tervettä kunnioitusta. Kuoleman ja sen pelon tarkoituksena on johtaa ihmiset hänen luokse, joka on kuoleman voittaja. Silloin ihminen voi saada sydämeensä Jumalan rauhan – tietoisuuden siitä, että synnit on anteeksiannettu ja että elämä voittaa kuoleman.

Opetuslapset tekivät oikean asian: he turvautuivat Jeesukseen ja herättivät hänet. Ihmisestä saattaa tuntua, että Jumala nukkuu eikä välitä siitä, mitä ihmiselle tapahtuu. Jumala ei nuku, vaikka hän ei olekaan heti näkyvästi rientämässä avuksemme. Jokainen tilanne on täydellisesti hänen tiedossaan. Toisinaan Jumala odottaa ihmisen pyyntöä. Jumala ei väkisin auta ihmisiä.

Jeesukseen turvautuminen toi opetuslapsille turvan ja avun. Tässä tapauksessa myrsky taukosi mahtisanan voimalla välittömästi. Monesti elämän myrskyt eivät taukoa heti. Niiden keskellä emme ole yksin vaan Herra itse on kanssamme. Hän pitää purtemme pinnalla. Ja jos hän antaa sen upota, hän vie perille taivaan turvasatamaan. Pahimmankin myrskyn keskelle Jumala voi antaa rauhansa, kun ihminen jättäytyy Jumalan varaan. Lopulta kaikki viimeisetkin myrskyt taukoavat, kun Jumala luo uuden taivaan ja uuden maan.

 

Kaksi ruokkimisihmettä  (6:30-44 ja 8:1-10)

Ensimmäisessä tapauksessa Jeesus on Galileassa juutalaisten keskuudessa ja toisessa hän on pakanoiden asuttamalla Dekapolin (kymmenkaupunki) alueella. Kaksi ruokkimisihmettä kuvastavat sitä, että niin juutalaiset kuin pakanatkin on kutsuttu osallisiksi elämän leivästä, Kristuksesta. Hän on koko maailman Vapahtaja.

Ensimmäisessä tapauksessa ihmisillä oli lähinnä ”pikkunälkä”, koska he olivat vain vajaan päivän matkan reissulla. Ruokkimisihmeen kautta Jeesus halusi opettaa, että hän on elämän leipä. Toisessa tapauksessa ihmiset olivat olleet jo kolmisen päivää Jeesuksen opetettavana. Heillä oli jo todellinen nälkä omien pikkueväiden loputtua.

Ruokkimisihmeitä on nykyajan hengessä selitetty niin, että pikkupojan esimerkki rohkaisi ihmisiä kaivamaan piilotetut eväät esille ja jakamaan niistä kaikille. Raamatunteksti ei salli tällaista tulkintaa. Mistään muusta ruuasta ei ollut puhetta. Lisäksi, kun Jeesus oli siunannut leivät ja kalat, hän jakoi näistä yhä uudelleen ja uudelleen. Alkukielen sana merkitsee juuri tällaista jatkuvaa jakamista. – – – Kun ihmiset olivat ravitut, ruuan tähteitä kertyi melkoinen määrä: ensimmäisessä tapauksessa 12 pikkukorillista (12 sukukuntaa) ja toisessa 7 miehenmentävää korillista.

Ruokkimisihme osaltaan ohjaa kristittyjä myös huolehtimaan puutteenalaisista lähimmäisistä (diakonia). Samalla on pidettävä huolta, että ihmisen sydän saa ravintoa. Lopulta ikuinen tulee ennen ajallista, vaikka ajallistakin tarvitaan, myös ikuisen todellisuuden avaamiseen.

 

Jeesus kävelee veden päällä  (6:45-52)

Jeesus lähetti opetuslapset järvelle soutamaan kovaan vastatuuleen. Jeesus lähetti heidät siis vaikeuksien keskelle. Jeesus on lähettänyt meidät tämän maailman keskelle, jossa usein on kova vastatuuli. Oletko huomannut! Saamme soutaa ja tehdä kovasti työtä ja tuntuu, että emme edisty lainkaan. Yökin on jo tullut ja on aivan pimeää. Kaiken lisäksi Jeesus on kadonnut. Missä hän on?

Jeesus on rukoilemassa vuorella. Sieltä hän näkee alas maailmaan ja ylös taivaaseen. Tälläkin hetkellä Jeesus rukoilee puolestamme taivaan valtaistuimella Isän oikealla puolella. Hän rukoilee ja tekee omaa näkymätöntä työtään meissä ja maailmassa. Jumala on koko ajan aktiivinen.

Tämän lisäksi Jeesus tulee luoksemme tavalla, jolloin ymmärrämme, että hän on kanssamme. Tämän hän tekee omalla ajallaan ja omalla tavallaan. Jeesus ei jättänyt opetuslapsiaan lopulliseen pulaan. Hän jätti heidät vain ”kasvattavaan” pulaan ja tuli sitten sopivaan aikaan rinnalle.

Silloinkin opetuslapset pelästyivät eivätkä heti tunteneet Herraansa. Tätä ei tule tulkita niin, että Jumala tulee luoksemme kummallisen epämääräisenä. Jeesus oli veden päällä kävellessään täsmälleen sama Jeesus kun maissakin. Olosuhteet ja tilanne tekivät yllätyksen opetuslasten mielissä. Kun Jeesus astui veneeseen, opetuslapset tunnistivat hänet hyvin tutuksi henkilöksi. Hän ei ole epäselvä hahmo, josta kukin voi ajatella miten tahtoo. Hän oli tuttu Jeesus.

Kaikista ihmeistä ja opetuksista huolimatta opetuslasten sydän oli yhä ”paatunut” (6:52). Paatunut tarkoittaa kovettunutta; siinä ei ollut elämän vettä kuin korkeintaan vähän. Ihmisen ongelma sen suhteen, että hän ei tunne tai tunnista Luojaansa, ei johdu ensisijassa järjestä vaan sydämestä. Paatunut sydän pimentää ihmisen ymmärryksen. Elävä, valaistunut sydän valaisee ihmisen mielen. Jumalan läsnäolo ihmisen sydämessä on elämän valo. Miten on meidän sydämen ja mielen laita?

 

Jeesukselta vaaditaan merkkiä (8:11-13)

Sydämen kovuus pimensi fariseusten ymmärryksen. Vaikka Jeesus teki monia messiaanisia tunnustekoja, he eivät edes halunneet nähdä häntä luvattuna Messiaana. Siksi he vaativat toisenlaisia merkkejä. Varsinaisena tarkoituksena oli hämätä Jeesuksen kuulijoita, jotka näkivät Jeesuksen tunnusteot ja olivat melkein ymmärtämässä. Jeesus oli vaarallinen kilpailija, joka uhkasi fariseusten asemaa pitojen ensimmäisillä paikoilla ja heidän tekopyhää hurskausteatteriaan.

Jeesus ei koskaan suostu temppuihin. Sellaisia ei tarvita. Jumala toimii suvereenisti tahtomallaan tavalla. Jeesus suorastaan pursui Jumalan rakkauden ihmeitä tekevää voimaa, mutta se ei kelvannut. Entä mitä sinä vaadit Jumalalta, jotta voit ”hyväksyä” hänet?

 

Jeesuksen kirkastuminen (9:1-10)

Kun Jeesus sanoi arvoitukselliset sanansa: ”Tässä joukossa seisovien joukossa on muutamia, jotka eivät maista kuolemaa ennen kuin näkevät, että Jumalan valtakunta on tullut voimassaan”, hän viittasi tulevaan kirkastumiseensa kuuden päivän kuluttua vuorella sekä kirkastumiseensa ristillä ja ylösnousemuksessa, sekä Pyhän Hengen vuodatukseen ja kaikkialle suuntautuvaan lähetystyöhön.

Jeesuksen kirkastuminen todennäköisesti Hermonin vuorella oli esimakua Jumalan valtakunnan tulemisesta. Jumalan valtakunta oli täysimittaisesti läsnä Kristuksessa. Sen kirkkaus asui hänessä, vaikka se ei ollut inhimillisesti nähtävää kirkkautta. Kirkastusvuori-kokemuksessa Jeesus antoi kaikkein läheisimpien opetuslasten hetkellisesti nähdä hänen todellisen olemuksensa ja kirkkautensa ja. Se oli uusi todistus ja rohkaisu uskoa häneen. Jeesus kielsi opetuslapsia kertomasta siitä, mitä he näkivät vuorella. Kokemus oli valmistava. Vasta Jeesuksen ristinkuolema, ylösnousemus ja Pyhän Hengen lahja antoivat syvemmän ymmärryksen.

Kirkastuminen liitti Jeesuksen syvästi Vanhan testamentin perusteisiin, Mooseksen lakiin ja profeettoihin, jotka ennustivat Messiaan tulemuksen ja hänen myötään Jumalan valtakunnan saapumisen. Mooses ja Elia edustivat näitä kahta todellisuutta kirkastusvuorella. He elivät todellisina ja tietoisina persoonina Jumalan taivaassa. Vaikka Kristus oli nyt inhimillisessä maailmassa, hän saattoi – Isän tahdon mukaisesti – olla yhteydessä myös taivaalliseen valtakuntaan. Jeesus on Jumala ja ihminen. Meille tällaista mahdollisuutta ei ole annettu. Saamme toki kokea Pyhän Hengen läsnäoloa ja kenties häivähdyksiä taivaasta. Mutta edesmenneiden ihmisten kanssa emme saa keskustella. Raamatussa sellainen suorastaan kielletään meiltä, koska emme pysty käsittelemään asiaa oikealla tavalla.

Tämän voimakkaan kokemuksen turvin Jeesus puhui opetuslapsilleen hänen tulevasta kuolemasta ja ylösnousemuksesta. Elämä ei pääty kuolemaan vaan sen takana on paljon suurempi, parempi ja kestävämpi todellisuus. Nykyinen maailma on vain väliaikaista, mutta sen takana oleva, meille näkymätön on iankaikkista. Materia ei ole elämän perusta vaan Jumala, joka on Henki.

Fyysisessä kuolemassa uskovan ihmisen henki-sielu kirkastetaan ikuiseen puhtauteen ja täydellisyyteen. Ylösnousemuksen päivänä kirkastettu henki-sielu persoonamme puetaan samankaltaiseen fyysiseen kirkkauteen kuin Jeesus. – – – ”Päättelen siis, etteivät tämän nykyisen ajan kärsimykset ole verrattavissa siihen kirkkauteen, joka on ilmestyvä meihin” (Room 8:18). Kristuksessa meillä on käsittämättömän ihmeellinen tulevaisuus!