PIENI, SUURI MIES – SAKKEUS

 

EVANKELIUMI: Luuk. 19: 1-10

Jeesus tuli Jerikoon ja kulki kaupungin halki. Siellä asui mies, jonka nimi oli Sakkeus.
Hän oli publikaanien esimies ja hyvin rikas. Hän halusi nähdä, mikä mies Jeesus oli, mutta ei pienikokoisena ylettynyt kurkistamaan väkijoukon takaa. Niinpä hän juoksi jonkin matkaa edemmäs ja kiipesi metsäviikunapuuhun nähdäkseen Jeesuksen, joka oli kulkemassa ohi.

Mutta tultuaan sille kohtaa Jeesus katsoi ylös ja sanoi: ”Sakkeus, tule kiireesti alas. Tänään minun on määrä olla vieraana sinun kodissasi.” Sakkeus tuli kiireesti alas ja otti iloiten Jeesuksen vieraakseen.

Kun ihmiset näkivät tämän, he sanoivat paheksuen: ”Syntisen miehen talon hän otti majapaikakseen.” Mutta Sakkeus sanoi Herralle kaikkien kuullen: ”Herra, näin minä teen: puolet omaisuudestani annan köyhille, ja keneltä olen liikaa kiskonut, sille maksan nelinkertaisesti takaisin.”

Sen kuultuaan Jeesus sanoi häneen viitaten: ”Tänään on pelastus tullut tämän perheen osaksi. Onhan hänkin Abrahamin poika. Juuri sitä, mikä on kadonnut, Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan.”

 

SAARNA

Hyvä kuulija. Olemme jälleen tutun raamatunkertomuksen äärellä.
Pienikokoinen Sakkeus kiipeää puuhun, josta Jeesus bongaa hänet melkein kuin aikamme lintubongari. Sitten Jeesus menee Sakkeuksen luokse kylään, Sakkeus tekee parannuksen ja kaikki ovat onnellisia – Sakkeus ja koko kylä iloitsevat… Helppoa kun heinänteko. Elämä on yksinkertaista, vai onko sittenkään?

Kertomuksen taakse kätkeytyy karu kuvaus, joka koskettaa meidänkin maailmaamme.
Kyse on vaikeista ihmissuhteista, syrjinnästä, eriarvoistumisesta, kahtiajaosta, kostosta ja pelostakin, sekä armosta, rakkaudesta ja laupeudesta.

Tutun kertomuksen äärellä on kysyttävä: Mikä mies oli Sakkeus? Mikä oli hänen taustansa? Miksi häntä välteltiin ja halveksuttiin? Miten pitkälle tuo halveksunta meni? Mikä oli Sakkeuksen ratkaisu tilanteeseen? Miten lukkiutunut tuo tilanne oli?

Entä mitä Jeesus teki? Mitä meidän pitäisi tehdä täällä kotoisessa Suomessa?

Kertomus Sakkeuksesta kätkee sisäänsä paljon sellaista, minkä Lähi-idän asukas näkee ja huomaa, mutta mitä me suomalaiset omasta kulttuuristamme käsin emme ymmärrä.

Sakkeuksen elämäntilanne

Sakkeus ei ollut vain hieman oudoksuttu, omalaatuinen, pienikokoinen mies vaan hän oli koko yhteisön syvästi halveksuma, julkisyntinen, jopa maanpetturi. Keräsihän hän veroja miehittäjävalta Roomalle ja otti lisäksi kyläläisiltä ylimääräistä provisiota itselleen.

Entäpä jos joku rokottaisi sinulta ylimääräisiä maksuja korkojen kera ja tekisi sen jopa julman miehittäjävallan liittolaisena? Mitä ajattelisit tuollaisesta henkilöstä? Miten suhtautuisit häneen, kun hän tulee vastaan?

Sakkeus kosketti jerikolaisten kukkaroita, isänmaallisuutta, ja lisäksi myös moraalisia ja uskonnollisia arvoja. Tuon ajan juutalaisuudessa Sakkeusta pidettiin Jumalan kiroamana, kadotettuna miehenä.

Halveksunta meni niin pitkälle, että hänelle ei puhuttu, häneen ei koskettu eikä kukaan mennyt hänen luokseen, varsinkaan syömään. Ateriayhteys oli syvän ystävyyden, rakkauden ja kunnioituksen merkki.

Ateriointi syntisenä pidetyn kanssa olisi merkinnyt osallistumista tuon ihmisen synteihin ja saastumista aivan konkreettisesti. Juutalaisen käsityksen mukaan jopa se puu, johon Sakkeus kiipesi, saastui niin, että jos vain kulki tuon puun alitse, saastaisuus tarttui.

Kun Jeesus saapui Jerikoon, Sakkeus ei voinut eikä uskaltanut mennä väkijoukon keskelle tai sen eteen. Siinä olisi voinut käydä pahasti. Niinpä Sakkeus pysytteli taustalla, mutta koska ei sieltä nähnyt toisten ylitse, hän keksi kiivetä puuhun – mikä sekin oli vastoin kunniallisen miehen tapoja.

Sakkeuksella oli kaupungissa, kenties sen laidalla koti, oma perhe ja muutamia ystäviä, joita kaikkia pidettiin syntisinä ja joita halveksuttiin Sakkeuksen tavoin. Heitä välteltiin.

Entä kuuluuko sinun elämänpiiriisi ihmisiä, joita välttelet syystä tai toisesta? Katsommeko joitakuita ylhäältä ja arvostellen? Entä mitä ajattelemme laitapuolen kulkijoista, maahan-muuttajista tai muuten vain erilaisista ihmisistä? Olemmeko valmiita menemään ihmisten luokse, joiden vaatteet tai koti saattaa tuoksahtaa?

Vai elämmekö vain niin tiiviisti omaa elämäämme omien tuttujemme kanssa, että emme edes huomaa aikamme yksinäisiä, torjuttuja ihmisiä? Yli miljoona suomalaista elää yksin ja monet heistä kärsivät yksinäisyydestä.

Sakkeuksen tausta ja valinnat

Sakkeuksessa toki oli paljonkin vikaa. Kyllä hän oli varsin turmeltunut mies. Mutta mikä oli tähän johtanut? Miten toiset olivat häneen suhtautuneet? Minkälaisia valintoja hän itse oli elämässään tehnyt? Näistä ei kerrota mitään, mutta voimme arvailla.

Monesti me näemme vain pinnan, mutta Jumala näkee kaiken, kenties vuosienkin kyyneleet ja kärsimyksen. Hän säälii, vaikka tekisimmekin väärin. Ihmiset tuomitsevat.

Sakkeus oli pienikokoinen. Todennäköisesti hän erottui toisista jo lapsuudesta ja nuoruudesta alkaen. Ehkä pienikokoisuuteen liittyi jotain muutakin ulkonaista, mikä teki hänestä erilaisen. Todennäköisesti häntä voisi kutsua koulukiusatuksi.

Kiusaamisen ja syrjimisen me ihmiset osaamme luonnostamme. Kaiken lisäksi tuon ajan uskonnollisessa ajattelussa tulkittiin, että ihmisen sairaudet ja vaikeudet johtuivat aina synnistä ja Jumalan kirouksesta.

Joko Sakkeuksen vanhemmat olivat syntisiä ja siksi heille syntyi tällainen lapsi. Tai sitten Sakkeuksen olemus ennakoi tulevaa syntistä elämää ja kirousta Jumalan ennalta tietämyksen perusteella.

Sakkeus oli syrjitty, halveksittu ja kiusattu jo pienestä pitäen. Saattoi olla, että kenties jopa omat vanhemmat vieroksuivat häntä. Ennen vanhaan Suomessa ja vielä nykyäänkin Etiopiassa vammaiset lapset piilotetaan pois näkyviltä. Tällaisia lapsia myös hylättiin ja surmattiin. Nykyäänkin tarjotaan ja jopa kehotetaan aborttiin, jos lapsessa havaitaan jotain epäilyttävää. Siihen monet tarttuvat kovin helposti ja kepeästi.

Joka tapauksessa kiusaaminen ja syrjiminen on erittäin vakava asia. Tiedämme, että vuosien ajan jatkunut kiusaaminen murentaa ihmisen itsetunnon ja särkee persoonan.

Ihminen joko alistuu, masentuu, musertuu ja alkaa käyttäytyä itsetuhoisesti, tai sitten hänestä tulee hyvin kova ja katkera – ihminen, joka haluaa kostaa kiusaajille tai ylipäätään sokeasti kenelle tahansa. Tällaisia vakavia esimerkkejä on maailmamme täynnä, myös täällä Suomessa. Koulusurmissa tekijänä on usein vakavasti kiusattu, katkeroitunut nuori.

Sakkeus oli pieni, mutta hän halusi olla suuri. Sen sijaan, että hän olisi turvautunut Jumalaan, hän valitsi koston tien. Hän tahtoi kostaa vihamiehilleen. Tämä kertoo siitä, että Sakkeuksen sydän oli myrkyttynyt ja täyttynyt katkeruudella ja vihalla.

Saadakseen yliotteen kyläläisistä Sakkeus liittoutui mahtavan Rooman kanssa. Rooman sotilaallisen voiman suojissa Sakkeus keräsi veroja vihaamiltaan ihmisiltä ja kosti katkeransuloisesti maksattamalla heillä vielä ylimääräistä laittaen ne omaan taskuunsa.

Tämä tietysti syvensi asukkaiden ja Sakkeuksen välistä kuilua. Välirikko oli kaikin tavoin lopullinen. Näin oli jatkunut jo vuosien, ehkä parinkin vuosikymmenen ajan.

Sakkeus sai varmasti tyydytystä ja mammonaa, mutta oliko hän sittenkään onnellinen? Tekikö raha ja rahan voimalla saadut muutamat ystävät hänet onnelliseksi? Oliko raha ja katkeruus heidän yhteinen nimittäjä? Voiko sellaisen varaan rakentaa elämää ja ystävyyttä? Tuliko pienestä Sakkeuksesta sittenkään suuri?

Eikö Sakkeus sittenkin kaivannut hyväksyntää, yhteyttä ja arvostusta? Eikö sittenkin ollut raskasta kantaa halveksitun, vihatun luopion, Jumalankin hylkäämän ihmisen taakkaa ja osaa?

Entä minkälaisia selviytymiskeinoja ja toimintatapoja meillä on oman elämämme vaikeissa tilanteissa ja kohtaamisissa? Monenlaiset ihmissuhde- ja sukuriidat ovat arkipäivää.

Olemmeko alistujia ja olemme vaarassa masentua ja jäädä toisten jalkoihin? Vai annammeko takaisin niin että tuntuu, monin verroin? Aloitammeko pitkän mykkäkoulun vai laitammeko välit lopullisesti poikki ja puhumme mahdollisimman paljon pahaa toisista? Linnoittaudummeko: me hyvät ja hurskaat täällä ja nuo pahat, syntiset tuolla ulkopuolella?

Vai olisiko meistä jopa todellisiksi sovittelijoiksi, rauhanrakentajiksi ja heikoimpien puolustajaksi?

Selvää on, että ihmissuhteet ovat useimmiten haastavia ja vaikeita, varsinkin pitemmällä matkaa. Toimivaan suhteeseen tarvitaan aina kaksi myötämielistä osapuolta. Vaikka toinen olisi halukas sovintoon, toinen voi sen tukahduttaa.

Kyläläiset, kunnon ihmiset

Entäpä minkälaisia ihmisiä olivat nuo parempiosaiset ihmiset, jotka asuttivat Jerikoa?

He eivät kumartaneet roomalaisia, he noudattivat isien perinnäissääntöjä ja kunnioittivat Jumalaa, joka siunasi hyvät ihmiset ja joka kirosi kaikki syntiset. He hymyilivät tosilleen ja vaihtoivat päivän kuulumiset. He olivat kunnon kansalaisia, jotka olivat varmasti matkalla taivaaseen.

Mutta jotain heissäkin oli vakavasti vialla. Ennen kuin Jeesus tuli Jerikoon, tien laidassa oli ollut sokea, täysin avuton mies. Hänetkin oli hylätty ja heitetty yhteisöstä ulos. Miksi ihmeessä? Miksi häntä ei rakastettu ja hänestä pidetty huolta?

Sakkeustakin oli kiusattu ja syrjitty pienestä pitäen ja sama meno jatkui, kun he kaikki olivat varttuneet aikuisiksi. Pelkästään jonkin ulkonaisen piirteen tähden.

Näitä kunnon kansalaisia leimasi syvä välinpitämättömyys, ylimielisyys, jopa julma kovuus ja kaiken lisäksi väärä käsitys Jumalasta ja hänen tahdosta. Todellista rakkautta, Jumalan mielenmukaista armeliaisuutta ja hyvyyttä heissä ei ollut.

Kumpaan joukkoon me kuulumme?

Oletko kokenut syrjintää, halveksuntaa, huono-osaisuutta, kuulumattomuutta mihinkään? Minkälaisia jälkiä se on jättänyt sydämeesi? Pelkäätkö toisia? Kannatko katkeruutta?

Vai oletko kunnon kansalainen, jolla on kaunis koti, kohtuullinen toimeentulo, mukavia, sinun kaltaisiasi ystäviä ja saatat olla lisäksi hurskas seurakunnan jäsen tai jossakin muussa näkyvässä asemassa yhteiskunnassamme? Mutta silti katsot karsaasti tai välinpitämättömästi alkoholisoitunutta kadun kulkijaa, eri tavalla pukeutuvaa nuorta, tai maahanmuuttajaa tai muuten vain erilaista ihmistä?

Moni suomalainen pitää itseään hyvänä ihmisenä, kunnon kansalaisena, jolle kuuluu antaa ikuinen elämä taivaassa, jos sellaista nyt edes sattuu olemaan.

Jeesus ei kuulunut kumpaankaan sakkiin

Jeesus oli synnitön, ulkopuolinen Jerikon kauttakulkija. Hän oli kuuluisa, kohuttu saarnamies, jota vastaanottamaan oli kokoontunut suuri väkijoukko. Hän oli julkkis, jonka kaikki – myös Sakkeus – halusivat nähdä.

Tapana oli, kun tällainen julkisuuden henkilö oli saapumassa kylään tai kaupunkiin, sen paikan asukkaat lähtivät joukolla häntä vastaan kaupungin ulkopuolelle. Oli kunnia asia, että tällainen henkilö tuli juuri heidän luoksensa ja siksi hänet piti ottaa vastaan asiaan kuuluvalla tavalla.

Lisäksi oli yhtä selvää, että vieraalle valmistettiin hyvät pidot ja paras mahdollinen majapaikka. Tekstissä tästä ei kerrota mitään, mutta tämä oli niin itsestään selvä asia, että vielä nykyajankin Lähi-idän asukkaat yhä tänään lukevat ja tulkitsevat sillä tavoin.

Jeesus saapui Jerikoon. Asukkaat parveilivat hänen ympärillään. Kylän vanhimmat esittivät kilvan kutsua saapua valmistettuun juhlapaikkaan.

Ajattelepa, jos vaikka joku kuninkaallinen tulisi käymään kotiseudullasi. Koululaiset heiluttaisivat viirejä kadun varrella. Kaupungin isät ja äidit olisivat valmistaneet hienon juhlan kaupungintalolle…

Mutta Jeesus oli kulkemassa tyynesti ohi. Tekstissä sanottiin: Jeesus oli kulkemassa ohi. Hän ei ottanut kutsua vastaan. Ja parantaessaan kaupungin laidalla olleen sokean, yhteisön hylkäämän miehen, Jeesus osoitti jo sillä moitteen jerikolaisia kohtaan, jotka eivät pitäneet huolta huonompiosaisista – kuten Mooseksen laissa säädettiin ja vaadittiin.

Kaikki tämä oli tyrmistyttävää ja osoitti Jeesuksen rohkeutta, päättäväisyyttä ja rakkautta kaikkein heikoimpia ihmisiä kohtaan. Jeesus ei kulkenut yleisen mielipiteen, päättäjien tai kulttuuristen tapojen ohjaamana. Jeesuksella oli selkeä, jumalallinen missio.

Tämä missio ja oppitunti vain terävöityi, kun Jeesus tuli Sakkeuksen kohdalle. Jeesus asteli sen puun alle, jossa Sakkeus oli ja jo siinä saastui kyläläisten silmissä. Sitten hän sanoi sanat, jotka pistivät syvälle kaupunginisien ja asukkaiden sydämiin:

”Sakkeus, tule kiireesti alas. Tänään minun on määrä olla vieraana sinun kodissasi.”

Ei kelvannut Jeesukselle ylevät pidot hyvien ihmisten seurassa. Sen sijaan hän meni syntisen miehen kotiin ja teki pahimman mahdollisen, aterioi yhdessä Sakkeuksen kanssa.

Voisiko tässä olla myös vivahde meistä runsauden keskellä elävistä suomalaisista ja äärimmäisessä köyhyydessä, kurjuudessa ja sotien jaloissa elävistä ihmisistä?

Mitä tässä oikein tapahtui, kun katsomme syvällisesti? Mitä Jeesus teki?

Kaikella tällä Jeesus asettui Sakkeuksen rinnalle ja elämänyhteyteen hänen kanssa, jolloin jerikolaisten silmissä Jeesuksesta tuli aivan yhtä julkisyntinen ja kadotettu kuin Sakkeus oli. Sama halveksunta ja viha kohdistui nyt myös Jeesukseen. Ei ihme, että he sanoivat: Syntisen miehen talon hän otti majapaikakseen!

Näin Jeesus asettui Sakkeuksen ja kyläläisten väliin. Hän otti kantaakseen jerikolaisten syvän paheksunnan ja vihan. Hänen selkäänsä iski sanallisia ruoskaniskuja.

Tilanteessa vastakkain oli Jerikon valtaväestö ja syrjäytynyt perhe. Jeesus asettui heikomman puolelle. Se vaati suurta rohkeutta ja rakkautta.

Jeesus kohteli Sakkeusta inhimillisesti, armahtaen ja rakastaen. Jeesus antoi hänelle täyden ihmisarvon. Hän tuli Sakkeuksen kotiin ja söi yhdessä hänen ja koko perheen kanssa.

Mitä siitä seurasi?

Sakkeuksen sydän oli katkeroitunut ja hän halusi kostaa jerikolaisille. Sitä hän olikin saanut tehdä vuosien ajan, mutta se ei sittenkään tuonut hänelle onnea ja tyytyväisyyttä. Hän sittenkin kaipasi rakkautta ja hyväksyntää ihmisiltä ja Jumalalta.

Sakkeus oli jo kuullut jotain Jeesuksesta. Hän olikin toisenlainen saarnamies kuin fariseukset ja kirjanoppineet. Kaiken lisäksi Jeesus paransi sokean miehen, joka oli Sakkeuksen tavoin hylätty ja halveksittu.

Vaikka muutos parempaan näytti täysin mahdottomalta, Sakkeuksessa oli syttynyt pienen pieni toivon kipinä. Jeesus auttoi ja rakasti kaikkein kurjintakin – kuten sokeaa kerjäläistä Jerikon portilla. Kenties häntäkin! Kenties sinuakin ja minua! Kenties myös kaikkia meidän yhteisöjemme ulkopuolelle hylättyjä ihmisiä!

Kun Jeesus pysähtyi puun alle Sakkeuksen kohdalle, puhutteli häntä ystävällisesti ja kertoi tulevansa kylään, se oli varmasti käsittämättömän hämmentävä kokemus. Ja kun Jeesus todella tuli, kohtasi lämpimästi ja ystävällisesti ja vieläpä aterioi hänen perheensä kanssa, Sakkeuksen sydämessä ollut katkeruus ja viha sulivat.

Puolet omaisuudestani minä annan köyhille ja maksan nelinkertaisesti niille, joilta olen kiristänyt!

Kristuksen kohtaaminen toi pelastuksen tälle miehelle, ei vain ajallista vaan myös iankaikkisen – kuten Jeesus vakuutti: Tänään on pelastus tullut tälle miehelle ja koko perhekunnalle. Onhan hänkin Aabrahamin poika!

Sakkeus sai pelastua arvottomuudelta, yksinäisyydeltä, katkeruudelta, vihalta ja kostolta. Hän sai armon, rakkauden ja elämän.

Kaiken tämän Sakkeus sai, kun hän hyväksyi Jeesuksen Vapahtajakseen ja otti hänet vastaan sydämeensä ja kotiinsa. Silloin alkoi juhla, josta muutkin pääsivät osalliseksi.

Sakkeus oli omalta puoleltaan valmis antamaan jerikolaisille anteeksi, jopa hyvittämään vääriä tekojaan ja lisäksi auttamaan köyhiä.

Nyt pienestä Sakkeuksesta tuli todella, aidosti suuri mies. Hänen sydämessään oli tilaa Vapahtajalle, anteeksiannolle, oikeudenmukaisuudelle, rakkaudelle ja laupeudelle.

Mitä ikinä onkaan meidän sydämissämme, Kristuksen rakkaus voi koskettaa, parantaa ja uudistaa. Vain Jumala voi tehdä meistä pienistä ihmisistä oikealla tavalla suuria.

Kun ihminen haluaa tulla suureksi omalla voimallaan, työllään, rahoillaan, saavutuksillaan, tai millä keinolla tahansa, hänestä tuleekin pieni. Mutta kun me tulemme pieninä Jumalan luokse, hän ottaa meidät mukaan suureen missioonsa. Saamme olla suuressa mukana.

Jumala kutsuu meitä seuraamaan Jeesuksen askelissa, kohtaamaan syrjäytyneitä ja yksinäisiä, murtamaan rakkaudettomuuden, katkeruuden ja vihan muureja ja linnakkeita.

Entä mitä tapahtui kaupungin asukkaiden sydämissä? Häpesivätkö he tekojaan ja kovuuttaan? Pyysivätkö he anteeksi ja antoivatko he anteeksi? Ottivatko he Sakkeuksen, tämän perheen ja hänen ystävät takaisin yhteisöönsä?

Sitä teksti ei kerro. Se jää avoimeksi, pelottavan avoimeksi.

Entä mitä Jeesus EI tehnyt?

Jeesus ei tullut siunaamaan ja laillistamaan ihmisten syntistä elämää! Hän ei siunannut Sakkeuksen vääryyksiä eikä laillistanut ja vahvistanut jerikolaisten ylpeyttä.

Päinvastoin: Jeesus tuli pelastamaan eli vapauttamaan synnin vallasta, joka riisti ihmisarvon ja sulki ihmiset vihaamaan toisiaan.

Mitä kertomus Sakkeuksesta opettaa meille?

• Jos olet ihmisten syrjimä ja haavoittama, jos koet itsesi huonoksi, jos ympärilläsi nousee vain ahdistavia vankilan muureja, Jeesus tulee luoksesi ja antaa sinulle todellisen arvon ja elämän. Hän avaa uusia mahdollisuuksia.
• Jos kuulumme hyväosaisiin ja viihdymme lähinnä vain omissa mukavuus-linnakkeissamme, Jeesus tahtoo kutsua meidät ulos kohtaamaan toisia ja toisenlaisia ihmisiä, jotka tarvitsevat Jumalaa ja lähimmäistä, juuri sinua.
• Jos olemme toisten kiusaajia ja alistajia, on herättävä vakavaan vastuuseen ja ymmärrettävä, että sellainen tuhoaa ihmisiä.
• Jos näemme kiusaamista ja syrjintää, on herättävä auttamaan, joko itse tai viranomaisten kautta. Ei saa jäädä välinpitämättömäksi.
• Saamme kulkea rohkeasti Jeesuksen askelissa. Vaikka joutuisimme kantamaan pilkkaa ja paheksuntaa, Jumalan rakkaus Kristuksessa on ainoa voima, joka antaa ihmisille todellisen arvon, tarkoituksen ja tulevaisuuden.

Pienestä Sakkeuksesta tuli suuri Kristuksessa.
Näin meitäkin kutsutaan tulemaan suuriksi ja rakastamaan kaikkia ihmisiä!