JEESUKSEN VERTAUKSIA: Itsestään kasvava vilja

 

Markuksen evankeliumi 4:26-29

Jeesus sanoi: Tällainen on Jumalan valtakunta.

Mies kylvää siemenen maahan. Hän nukkuu yönsä ja herää aina uuteen päivään, ja siemen orastaa ja kasvaa, eikä hän tiedä, miten. Maa tuottaa sadon aivan itsestään, ensin korren,
sitten tähkän, sitten täydet jyvät tähkään. Ja heti kun sato on kypsynyt, hän lähettää sirppinsä, sillä korjuun aika on tullut.

 

OPETUS

Johdanto

Jeesuksen vertaus kertoo Jumalan luomistyön ihmeestä ja sen lainalaisuuksista. Se koskettaa ihmistä ja koko ihmiskuntaa. Vertauksen kuvauksen kautta avataan erityisesti hengellistä todellisuutta: sitä, minkälainen Jumala on, miten hän toimii ja miten Jumalan valtakunnan työ kasvaa ja kehittyy maan päällä.

Kumpaakaan todellisuutta – luomistyötä ja Jumalan valtakunnan kasvua – ihminen ei kykene ymmärtämään kuin vain pinnallisesti. Silti niiden todellisuus ja toimivuus ei ole kiinni siitä, miten me niitä ymmärrämme. Saamme toki tutkia ja ihmetellä kaikkea, mutta aina viime kädessä joudumme jättäytymään uskon, ts. luottamuksen varaan. Sen kohteena on hyvä Jumala, joka on kaiken takana ja pitää kaikesta huolen.

Vertaus on lyhyt ja selkeä, mutta sen teemojen alle kätkeytyy niin suuria asioita, että niistä voisi kirjoittaa monta kirjaa. Oikeastaan kaikki, mitä luonnossa, ihmiskunnassa ja hengellisessä todellisuudessa tapahtuu, kätkeytyy tähän. Niinpä mitkään kirjat eivät riitä tämän kaiken selittämiseen ja ymmärtämiseen. On elettävä uskon varassa ja hyvä niin. Jumala pitää kaikesta huolen. Me saamme ottaa vastaan, ihmetellä, iloita ja elää Jumalan lahjojen varassa.

Elämän ihme

Elämä on suuri ihme, josta käsitämme vain vähän. Vaikka tieteessä saavutetaan paljon uutta tietoa, jokaisen uuden oven avauksen myötä eteemme avautuu entistä ihmeellisempi ja monimutkaisempi maailma. Vaikka ihmisen, eläinten ja kasvien geenikartat on jo piirretty, on vielä valovuosien päässä sen käsittäminen, miten ja miksi ne toimivat niin kuin toimivat.

Kun Jumala loi ihmisen kuvakseen, hän antoi tälle tehtäväksi tutkia, nimetä ja hallita luomakuntaa. Ihminen on Jumalan edustaja hänen luomassa maailmassa. Kaikkea tulisi hallita ja käyttää viisaasti, kestävästi ja rakkaudella. Ihmisen pitäisi toimia Jumalan määrittelemillä ehdoilla. Hyvän ja pahan tiedon puusta ihminen ei saisi syödä, sillä silloin hän kuolemalla kuolisi.

Mutta ihminen ei tyytynyt Jumalan rakkauteen ja varjelukseen. Ihminen käänsi selkänsä Jumalalle ja halusi toimia omaehtoisesti ja riippumattomana kuten Jumala itse. Siinä hetkessä ihmisen elämänyhteys Luojaan katkesi ja ihminen turmeltui syvästi. Kun hän irtautui rakkaudesta, hyvyydestä ja pyhyydestä, jäljelle jäi kuoret, joita ihminen täyttää hyvän ja pahan tiedon puun hedelmillä ja turmeltuneen luontonsa mielihaluilla – saamatta koskaan kylliksi ja aina pettyen.

Ihminen saavutti paljon tietoa, mutta hän ei kyennyt käyttämään sitä viisaasti. Mitä tahansa ihminen tekee, vaikka kuinka hyvältä vaikuttavaa, aina se kääntyy lopulta ihmistä ja luontoa vastaan. Rakastamansa tieteen (jota moni pitää jumalana) avulla ihmiskunta tuhoaa elämää ja maapalloa ennen näkemättömällä voimalla ja nopeudella.

Tähän kuuluu syvästi se, että ihminen ja ihmiskunta on sulkenut Luojansa ulos kaikesta: ulos elämästä, ulos perheistä, ulos tieteestä, ulos yhteiskunnan päätöksenteosta, jopa ulos kirkosta liberaaliteologian ja muiden harhaoppien varjolla.

Tämän seuraukset ovat karut. Ihminen turmelee Jumalan ihmeellisen luomistyön ja torjuu Jumalan valtakunnan todellisuuden elämästään. Siksi ihminen kuolee, maapallo tuhoutuu ja ihminen on vaarassa joutua ikuiseen kadotukseen. Juuri tästä näkökulmasta Raamattu kuvaa maailmaa ja ihmistä pahana ja turmeltuneena.

Tästä huolimatta maailma toimii yhä Jumalan luomien lakien mukaisesti. Aurinko paistaa, vettä sataa, vilja kasvaa ja tuottaa ravinnon, ihmiskunta lisääntyy ja vuodet vierivät. Jumalan yleinen armo antaa yhä kohtuulliset edellytykset elämälle, vaikkakin niiden oikeudenmukainen jakaminen on ihmisen käsissä ja vastuulla.

Maailmassa on läsnä yhtä aikaa Jumalan hyvyys ja syntiinlankeemuksen turmelus. Rakkaudessaan Jumala ei ole hylännyt ihmiskuntaa vaan tekee yhä tänäänkin sen keskellä armollista työtään iankaikkisen suunnitelmansa mukaisesti.

Tätä työtä Jumala tekee omien päämääriensä ja periaatteidensa, hengellisten lainalaisuuksien mukaan. Niin kuin vilja kasvaa ja tuottaa sadon – emmekä näe salattua, kaiken takana olevaa Jumalaa fyysisin silmin, kaiken synnyttäjänä – niin myös Jumalan valtakunta toimii, kasvaa ja kypsyy elonkorjuuseen.

Ja vaikka emme syvässä mielessä kykene ymmärtämään tätä kaikkea, todellisuus ei ole kiinni meidän kyvyistämme. Jumala pitää meistä huolimatta ja meidän tähden kaikesta huolta – maallisesti ja hengellisesti, ajallisesti ja ikuisesti.

Elämä on suuri ihme. Sitä on myös Jumalan valtakunta. Vilja kasvaa ja kypsyy, samoin Jumalan valtakunta. Kaikki on Jumalan kädessä.

Salattu Jumala ja salattu Jumalan työ

Elämme maailmassa, jossa emme näe Jumalaa luomakunnan keskellä kasvattamassa viljaa. Emme näe häntä edes seurakunnan keskellä, vaikka Sanansa mukaan hän on siellä. Miksi näin?

Ensinnäkin, Jumala on suurempi kuin koko maailmankaikkeus ja hän on olemukseltaan Henki. Emme voi nähdä Jumalaa fyysisin silmin. Nuppineulan pää ei voi käsittää maailmankaikkeutta, sen suuruutta ja lainalaisuuksia. Vielä vähemmän voimme ymmärtää Luojaa, jonka kädessä tämä kaikki on. Jumala on tosiasiassa näkymätön, sillä hän ei ole osa tätä luotua maailmaa ja materiaa. Silti hän on todellinen ja kaiken olevaisen ikuinen perusta.

Tosiasiassa meillä ei ole kykyä nähdä Jumalaa, omasta itsestämme käsin. On mahdotonta nähdä Jumalaa. Jos jotain sellaista näkisimme, se ei olisi Jumala.

Toiseksi, ihminen on turmeltunut ja hänen yhteytensä Luojaan on katkennut. Sen myötä ihmisen ymmärrys ja kokemus Jumalasta on kaventunut ja vääristynyt, jopa kadonnut. Kun ihminen ei enää tunne Luojaansa, hänellä on syvä tarve luoda itselleen Jumalan korvikkeita, koska meidät on luotu uskonnolliseksi olennoksi, Jumalan kuvaksi.

Kaikki itse kehitetyt ja kuvitellut jumalat ovat epäjumalia. Maailma on täynnä uskomuksia, uskontoja, maailmankatsomuksia ja filosofioita. Ne eivät kuitenkaan korvaa Jumalaa eivätkä tuo ihmiselle vapautusta synnistä, pahuudesta, kuolemasta, tuomiosta ja kadotuksesta. Päinvastoin! Ne tuudittavat ihmisen kuoleman uneen ja kiihdyttävät tuhoprosessia.

Kolmanneksi, Jumala salaa itsensä syntiseltä ihmiseltä siksi, ettei tämän olisi pakko alistua kaikkivaltiaan Luojan edessä vaan että hän tekisi sen vapaaehtoisesti. Jos näkisimme Jumalan kirkkauden ja pyhyyden, jokainen polvistuisi hänen eteensä – ei rakkaudesta vaan pelosta käsin. Ihminen laskelmoisi ja kääntyisi itsekkäin motiivein. Se ei olisi oikeaa uskoa, rakkautta eikä elämää.

Jumala on meille salattu ja mahdoton tuntea ja tavoittaa – omasta itsestämme käsin. Ainoa mahdollisuus tuntea hänet on se, että Jumala ilmoittaa itsensä tavalla, jonka me rajalliset ihmiset voimme käsittää. Tämän Jumala tekee monella tavalla.

Vaikka emme voi koskaan käsittää Jumalan suuruutta, äärettömyyttä, ikuisuutta ja hänen ominaisuuksiensa laajuutta ja syvyyttä, voimme tuntea hänen sydämensä, olennaisen sisimpänsä. Jumala ilmoittaa itsensä luotettavalla ja selkeällä tavalla. Saamme tuntea hänet sellaisena kuin hän oikeasti on, ytimiltään.

Jumala ilmoittaa ja ilmaisee itsensä luomisteossa, luonnossa, luomassaan ihmisessä Jumalan kuvana, elämän lainalaisuuksissa, yksilöiden elämässä, ihmiskunnan historiassa ja tapahtumissa (ns. yleinen ilmoitus). Tämä kuva jää vielä epäselväksi, mutta antaa meille herätteen ja suunnan. Ilmoitus tarkentuu pyhissä Kirjoituksissa (Vanha ja Uusi testamentti), Jumalan Pojassa Jeesuksessa Kristuksessa ja Pyhän Hengen läsnäolossa ja vaikutuksessa (ns. erityinen ilmoitus).

Vertaus itsestään kasvavasta viljasta kertoo meille, että kaiken takana on Jumala, vaikka emme häntä näe ja vaikka emme voi täysin ymmärtää hänen toimintaansa. Hän on läsnä ja toimii luomakunnassa ja hengellisessä todellisuudessa, Jumalan valtakunnassa. Hän toimii asettamiensa lakiensa mukaan, jotka kumpuavat siitä, minkälainen hän itse on. Luomus on aina tekijänsä näköinen, vaikka se voi myös turmeltua.

Siemen = Sana

Luonnollisen ja hengellisen elämän koodina on Jumalan lausuma ja kirjoittama informaatio. Jokaisessa atomissa ja molekyylissä on perusinformaatio, joka määrittää mitä ne ovat ja miten ne toimivat. Samaa pätee erityisesti elolliseen luontoon kuten kasveihin, eläinkuntaan ja ihmiseen. Solujen dna:ssa on koko eliön rakennus- ja toimintaohjeet (elämän sana).

Vilja kasvaa siemen sisältämän rakennusohjeiden mukaisesti. Kullakin kasvilla ja eläimellä on oma koodistonsa. Menneinä vuosisatoina ihminen ei tiennyt mitään dna:sta. Nyt me tiedämme sellaisen olemassaolosta, mutta sen toimintaa emme saata ymmärtää.

Elämän ihmeen edessä joudumme aina viime kädessä perimmäisten kysymysten eteen. Miksi luonnonlait ja dna ovat sellaisia kuin ovat? Mistä ne ovat peräisin? Kyseessähän on käsittämättömän huikea järjestelmä, jonka takana näyttää olevan älyllinen suunnitelma, koska sattuma ei synnytä mitään tällaista.

Näin luomakunta toimii – riippumatta siitä, missä määrin ihminen ymmärtää sen toimintaa. Hyvä niin. Vilja kasvaa ja saamme ravintoa. Ihmisen on viisasta toimia luonnonlakien mukaisesti.

Siksi kylväjän kannattaa hoitaa maata, istuttaa siemen maahan ja luottavaisesti odottaa tulevaa satoa. Se vaatii uskoa siihen, että työ kannattaa. Elämme viime kädessä uskon varassa, emme tietämisen, josta siitäkin on parhaimmillaan paljonkin hyötyä.

Sama luomakunnan ja viljan kasvamisen todellisuus kuvastaa hengellistä todellisuutta, Jumalan valtakunnan luonnetta ja toimintaa. Niin kuin siemen ja sen sisältämä informaatio (dna) tuottaa sadon omien lainalaisuuksiensa mukaisesti, niin vaikuttaa Jumalan sana hengellisessä maailmassa.

Jumala toimii aina Sanansa mukaisesti ja voimalla. Sana on luovuttamaton osa sitä, kuka ja millainen Jumala on. Sana on Elämän Sana. Hän on järjestyksen Jumala, mikä ei tarkoita yksipuolista kaavamaisuutta vaan suunnatonta elämän rikkautta ja moninaisuutta.

Jumalan Poika, Vapahtaja Jeesus Kristus on vertauksen mies, joka kylvää maailmaan pelastuksen sanan. Sitä kylvävät myös kaikki hänen seuraajaansa, alkaen jo vanhan liiton pyhistä.

Sanassa Jumala kertoo kaiken olennaisen elämästä: kuka on kaiken takana, mikä on elämän tarkoitus, mikä on oikeaa ja väärää, mikä on ihminen ja mikä on hänen tulevaisuutensa.

Sanallaan Jumala rakentaa ihmisiä, yhteisöjä ja yhteiskuntia. Jumala sitoutuu sanaansa ja siunaa sen. Missä julistetaan, opetetaan ja noudatetaan Jumalan sanaa, siellä on itse Jumala vaikuttamassa kaikkea hyvää, oikeaa, pyhää ja rakkauden täyttämää.

Sanassa on Jumalan valtakunnan olemus, henki ja elämä. Sana tekee työnsä vääjäämättömästi ja tuottaa sen kasvun, minkä Jumala on tarkoittanut.

Jumala ilmestyy ja toimii Sanansa kautta. Me emme näe itse Jumalaa, mutta kohtaamme hänet nimenomaan Sanassa. Voimme kokea ja kohdata Jumalan hyvin läheisesti ja syvästi juuri sydämissämme, ts. hengessämme. Meissä oleva Pyhä Henki vakuuttaa, että Raamattu on Jumalan sana, jonka haluamme ottaa vastaa ja jonka mukaan haluamme elää, armon varassa. Kun otamme vastaan Sanan, otamme vastaan Jumalan ja kohtaamme hänet.

Jumala on kaiken takana ja kaiken vaikuttajana. Hän antaa siemenen, Sanan, joka tuottaa kaiken tarvittavan elämän, kasvun ja sadon.

Ihmisen osa ja työ

Vertaus kuvaa Jumalan luomaa todellisuutta. Siinä kaikki kasvaa ja kypsyy sinällään ilman ihmisen apua ja läsnäoloa. Lähes koko maapallo on täyttynyt monipuolisella elämällä.

Sen keskellä elää ihminen. Hän raivaa itselleen kodin, pellot, karjalaitumet, kylät ja kaupungit. Hän voi muokata luomakuntaa merkittävissä määrin. Se on Jumalan antama perustehtävä, jota ihminen toteuttaa vajavaisesti ja aivan liian usein kovin huonosti.

Viljaa ei kasva juuri lainkaan, ellei ihminen uurasta, raivaa ja muokkaa peltoa ja kylvä siihen siementä. Sato on myös korjattava, muuten se jää pelloille. Vaaditaan siis paljon ihmisen uurastusta ja työtä. Otsa hiessä on leipä ansaittava.

Silti ihminen ei voisi kasvattaa viljaa, ellei Jumala ensin olisi luonut siementä ja viljan moninaisia kasvuominaisuuksia. Ihminen ei kykene luomaan elämää vaan ainoastaan käyttämään ja jossain määrin muokkaamaan jo olemassa olevaa. Ihminen on täysin Luojansa työn ja vaikutuksen varassa.

Jumalan hyvä suunnitelma on yhteistyö. Jumala antaa kaiken tarvittavan ja ihminen käyttää sitä. Sama pätee hengelliseen todellisuuteen, Jumalan valtakuntaan.

Jumala antaa Sanan siemenen, jossa on kaikki elämä, voima ja kasvusuunta. Jumala itse Pyhässä Hengessään tekee Sanansa eläväksi ja voimalliseksi. Mutta Sanan kylvämisen Jumala antaa meidän ihmisten tehtäväksi. Kylvämme sitä ihmisten sydämiin monellakin tavalla. Silloin Sana tuottaa kaiken sen siunauksen, mitä Jumala haluaa antaa.

Mutta jos emme kylvä Sanaa emmekä toimi Jumalan valtakunnan lainalaisuuksien mukaan, emme saa mitään satoa. Tässä on ihmisen suuri vastuu: ottaa Sana vastaan ja laittaa se käytäntöön omassa, seurakunnan ja yhteiskunnan elämässä.

Saamme luottaa siihen, että kylvetty Sana antaa sen kasvun ja sadon, mikä on tarkoitettu. Saamme luottaa Jumalaan. Tehty työ kannattaa. Sana antaa siunauksen – ajallisen ja ikuisen.

Ihmisen kasvu ja elämänkaari

Pienestä alkaa ihmisenkin elämä. Ihmistaimen alkaa yhdestä hedelmöittyneestä munasolusta, joka kasvaa miljardien solujen käsittämättömäksi kokonaisuudeksi, jossa solut erikoistuvat tehtäviinsä ja toimivat niiden mukaan muodostaen koko ihmisen.

Ihminen on ihme. Hän paljon enemmän kuin solujen toimintaa. Hän on persoona. Jo ihmisen tietoisuus on jotain sellaista, jota tiede ei kykene selittämään. Ihmisellä on moninaisia kykyjä. Hänellä on tahto, tunteet, persoonallisuus, tietoisuus, aistit, moraalitaju, luovuutta, taiteellisuutta jne. Ainoa looginen selitys ihmiselle on se, että hän on Jumalan kuva. Hän on tekijänsä kaltainen.

Ihmisen kasvu on tarkoin säädelty. Hän käy läpi tietyt kehitysvaiheet kuten vilja. Siinä tarvitaan suotuisia olosuhteita sekä fyysisistä, psyykkistä ja hengellistä ravintoa ja huolenpitoa.

Jokaisella kehitys- ja elämänvaiheella on oma hyvä tarkoituksensa. Ne tulisi elää ja täyttää ja sitten siirtyä seuraavaan. Näin ihmisen elämästä muodostuu monimuotoinen kokonaisuus.

Tätä kasvua kuten kaikkea elämää maapallolla rajoittaa ja vääristää syntiinlankeemuksen dramaattiset seuraukset. Elämme kovassa maailmassa vailla riittävää rakkautta, turvallisuutta ja hyvyyttä. Monet tarpeet jäävät vajaiksi. Osa elämästä valuu hukkaan. Elämämme jälki on vajavaista ja osin negatiivista.

Kaikesta olemme vastuussa Luojamme edessä. Synnin tähden sairastumme, kuolemme ja joudumme tuomiolle. Ihmisen ajallinen elämä kaartuu päätökseensä.

Ihmisen ja koko elämän takana on Jumalan salattu läsnäolo ja työ. Hänen säätämiensä lakien mukaan me kasvamme ja niitämme oman elämämme satoa.

Ihmisen elämään ja kasvuun pitäisi kuulua joka hetki Jumalan hengellinen läheisyys ja kasvatustyö. Sitä hän tekee monella tavalla, mutta lopulta se vaatii myös ihmisen suostumuksen.

Jumala kutsuu meitä tulemaan hänen yhteyteensä ja hänen lapsikseen. Tämä on erityisen tärkeää, koska olemme synnin turmelemia ihmisiä. Tarvitaan Jumalan väliintuloa, jossa hän ratkaisee synnin ongelman ja korjaa sen vaikutukset. Sen hän tekee Vapahtajan elämän, opetuksen, ristinkuoleman ja ylösnousemuksen kautta, sekä Sanallaan Pyhässä Hengessä.

Jumala on luvannut aloittaa meissä hyvän työnsä ja vie sen päätökseen Kristuksen päivään mennessä. Ajassa tämä työ jää vajavaiseksi. Ihmisestä tulee olemuksellisesti täydellinen vasta kuoleman ja ylösnousemuksen kautta.

Tässä hengellisessä kasvussa ja kypsymisessä ihmisellä on vastuunsa. Hänen tulee suostua sen kohteeksi ja lisäksi meidän tulee käyttää niitä välineitä, jotka Jumala on antanut meille. Niitä ovat Sana, jumalanpalvelukset ja armovälineet, seurakunnan palvelutyö ja armolahjat, ja rukous. Ihmisen tulee elää Sanan lupausten varassa ja sen ohjeita noudattaen.

Kaiken tämän saamme tehdä täydessä uskonluottamuksessa. Jumala takaa kasvun ja siunauksen. Hän pitää meistä huolen.

Ihmiskunnan kasvu ja tulevaisuus

Sama ihmeellinen luonnollinen ja hengellinen kasvu koskettaa koko ihmiskuntaa. Yhdestä ihmisestä on polveutunut yli seitsemän miljardia nyt elävää ihmistä. Määrä on käsittämätön.

Ihmiskunta toimii huikean monimuotoisesti erilaisissa yhteisöissä, joissa kullakin yksilöllä on oma paikkansa ja tehtävänsä. Tätäkin varjostaa järkyttävällä tavalla ihmiskunnan syntisyys. Siihen lääkkeeksi on tarjolla Jumalan valtakunnan läsnäolo Kristuksessa, Sanassa ja Pyhässä Hengessä.

Niin kuin viljalla on oma kasvukautensa, niin on ihmiskunnalla. Se on kypsymässä päätökseensä ja käy tuomiolle Luojansa eteen.

Jumalan valtakunnan kasvu universaaliksi: evankeliumi kaikille kansoille

Niin kuin ihmiskunta on saanut alkunsa yhdestä, niin on Jumalan kansankin laita. Aadamista ja Eevasta polveutui Seetin kautta Vanhan testamentin pyhät. Tuon kansan tärkeänä kantaisänä oli myös Aabraham, joka sai huikeat lupaukset. Ne ovat täyttyneet.

Uuden liiton kansa polveutuu Messias-Vapahtajasta, joka kutsui ympärilleen pienen, todella vaatimattoman, jopa pilkatun opetuslapsijoukon. Heistä on kasvanut 2,3 miljardin kastettujen kristittyjen joukko, josta tosin vain osa on uskovia, sydämen kristittyjä. Kristillinen seurakunta on levittäytynyt kaikkialle maailmaan.

Jumalan valtakunta on kuin siemen, joka kylvettiin maahan ja joka on tuottanut huikean sadon. Se on kasvanut hyvin erilaisissa maaperissä, olosuhteissa ja ilmastoissa. Se on nauttinut suotuisia ja vaikeita vaiheita. Kaikissa niissä se on kasvanut vääjäämättömästi.

On myös alueita, joissa sato on kuollut tai osin turmeltunut ja sen seassa kasvaa monenlaista rikkaviljaa. Mutta silti tämä ei tee tyhjäksi sitä, mitä Jumala vaikuttaa Sanansa kautta. Jumalan valtakunta kasvaa ajassa täyttymykseensä ja sen sato kerätään iankaikkisiin aittoihin.

Viimeinen tuomio ja iankaikkisuus

Vertaus puhuu sadon kypsymisestä ja elonkorjuusta. Näin tapahtuu jokaisen ihmisen ja kansan, koko ihmiskunnan ja kristillisen seurakunnan, ts. Jumalan valtakunnan kohdalla.

Jumala on säätänyt ihmiselle rajan synnin turmeluksen tähden. Hän tuo jokaisen tuomiolle vastaamaan koko elämästä ja kaikista sen yksityiskohdista salatuimpaan saakka.

Ihmiskunnan kasvu ja turmelus alkaa olla äärirajoilla. Ajassamme tapahtuu monia asioita, jotka kertovat viimeisten hetkien olevan käsillä. Ihmiskunta on kypsymässä tuomiolle, joka tulee vääjäämättömästi, vaikka kaikki ihmiset pilkkaisivat eivätkä lainkaan uskoisi siihen.

Tuomio alkaa aina Jumalan huoneesta. Saamme tulla ristin juurelle, jossa tekomme ja syntimme otetaan käsittelyyn, arvioidaan ja meille langetetaan tuomio. Rangaistuksen kärsii meidän puolestamme Vapahtaja Jeesus Kristus, ts. ihmiseksi tullut Jumala itse. Tämän tuomioistuimen edessä saamme ikuisen armopäätöksen. Se ei perustu meihin vaan Jumalan rakkauteen.

Lopullinen hetki on viimeinen tuomio aikojen lopulla. Sen edessä on jokainen ihminen. Kirjat avataan ja tuomiot julistetaan. Ne, joiden nimi on teurastetun Karitsan elämänkirjassa, saavat hyväkseen jo aiemmin annetun armopäätöksen. Muut joutuvat itse kantamaan tuomionsa.

Kaikki tämä tapahtuu – uskoimmepa siihen tai emme. Uskon kautta voimme valita puolemme: olemmeko Jumalaa vastaan vai hänen kanssaan. Uskon kautta voimme valita osamme iankaikkisuudessa: elämmekö ikuisesti täydellisessä uudessa luomakunnassa vai kadotuksessa.

Me emme voi muuttaa todellisuuden raameja, mutta sen keskellä Jumala voi pelastaa meidät. Kaikki tapahtuu toisaalta salatulla, toisaalta hyvin kirkkaasti ilmoitetulla tavalla. Juuri tätä julistaa Jeesuksen vertaus siemenestä ja viljasta, joka kasvaa ja kypsyy lopulliseen elonkorjuuseensa.

 

Uskon ja tiedon välinen suhde

Meitä haastetaan ja rohkaistaan elämään uskon varassa. Jumala on kaiken takana. Hän vie suunnitelmansa täyttymykseen meistä riippumatta.

Moni pitää uskoa ja tietoa toistensa vastakohtina. Usko on huuhaata ja itsepetosta. Sen sijaan tiede on absoluuttinen totuus, joka kertoo kaikesta kaiken ja ihmeellisellä tavalla pelastaa ihmisen pahuuden, sairauksien ja kuoleman voimilta, jopa meitä uhkaavalta Jumalalta.

Jumalan poissulkeminen ja kieltäminen on naurettavaa. Se on kuin pään laittamista pensaaseen ajatellen, että ei ole mitään muuta kuin minä ja tämä pensas. Mutta juuri näin ”viisas” ihminen ja ihmiskunta tekee. Seuraukset ovat katastrofaaliset niin ajallisesti kuin iäisesti.

Miten meidän tulisi suhtautua uskon ja tiedon väliseen suhteeseen? Mistä on kysymys?

Usko vai uskomus?

Tavallisessa arkiajattelussa ja arkikielessä uskomista pidetään tiedon vastakohtana. Usko on sokeaa uskoa sellaiseen, mikä ei ole totta tai mitä ei voi varmistaa todeksi. Usko on itsepetosta. Samoin tieteen piirissä voidaan jokin asia leimata uskomukseksi, epätodeksi. Tällainen määrittely tarkoittaisi, että usko ja uskomus ovat yksi ja sama asia.

Tässä opetuksessa haluan tehdä eron ”uskon” ja ”uskomuksen” välillä. On totta, että maailmassa on paljon uskomuksia, jotka eivät perustu totuuteen vaan ovat epäpäteviä, epätosia, harhaa, valhetta. Uskominen joulupukkiin on tästä hyvä esimerkki. Uskomus tarkoittaa tässä esityksessä jotain valheellista, epätotta ja epätodellista.

Uskolla tarkoitan luottamusta, jonka kohteena on jokin todellinen asia tai persoona. Uskomus ja tieto ovat toistensa vastakohtia, mutta usko ja tieto eivät välttämättä ole vastakohtia vaan voivat täydentää toisiaan ja rakentua toistensa varaan.

Kaikki tieto lepää lopulta uskon varassa

(1) Ihminen ja hänen järkensä on äärimmäisen pieni osa koko mittaamatonta maailmankaikkeutta. Tieteen piirissä on päädytty käsitykseen, että maailmankaikkeuden olemuksesta vain 4 % on näkyvää ainetta, 21 % on pimeää ainetta ja loput 75 % on täysin tuntematonta ”pimeää energiaa”. Mitä äärimmäisen pieni ihminen voi lopulta tietää mittaamattomasta maailmankaikkeudesta? Eihän hän edes tunne solun dna:n toimintaa tarkasti.

Mitä ihminen voi ylipäätään tietää ja miten luotettavasti hän voi tietää? Määrääkö ihmisen järki ja käsityskyky maailmankaikkeuden synnyn, rakenteen ja toiminnot? Ei määrää. Maailmankaikkeus oli, on ja tulee olemaan ihmisestä riippumatta. Ovatko ihmisen laatimat suuret teoriat lopulta vain epäpäteviä, valheellisia uskomuksia, joita ei voi todistaa oikeaksi?

Rajallisuutemme tekee täydellisen tietämisen, ymmärtämisen ja viisauden mahdottomaksi. On mahdotonta tietää aukottomasti kaikesta kaikki. Yhdestäkään asiasta emme saavuta täydellistä tiedollista varmuutta. On tehtävä perusolettamuksia, joiden varassa kaikki lepää. Ne hyväksytään uskonvaraisesti, vailla täyttä tietoa. Kaikki inhimillinen tieto on vajavaista ja lepää uskon varassa.

(2) Eräs perusolettamus on se, että maailma ja ihminen persoonana ovat todellisia. Toinen perusolettamus on, että ihmisen aistit antavat riittävän luotettavaa tietoa ympäristöstä. Ihminen valitsee uskonvaraisesti sen, että maailma on totta eikä harhaa. Niinpä käsityksemme todellisuudesta ja ihmisen kyvystä käsittää sitä lepäävät viime kädessä uskon varassa.

(3) Arkielämässä joudumme jatkuvasti uskomaan lukemattomia asioita voidaksemme elää. Sinä uskot, että tuoli allasi kestää; jokaisella askeleella uskot, että maa ei sorru altasi; juodessasi vettä ja hengittäessäsi ilmaa uskot, että se on riittävän puhdasta – vaikka mitään näistä et voi tietää varmasti ja täydellisesti. Tällaisia esimerkkejä on loputtomasti. Koko arkielämä on uskon varassa, ei täydellisen tietämisen.

Näin toteamme, että usko on arkielämän, tutkimisen, tietämisen ja ymmärtämisen perusedellytys. Kaikki tieto lepää uskon varassa ja on sen läpitunkemaa. Uskominen on luonnollista ja ehdottoman välttämätöntä.

On tärkeää tietää ja ymmärtää, että tiede on rajallista

Tiedettä ja sen tuloksia pidetään absoluuttisena totuutena. Tiede on kohotettu lähes yliluonnolliseen asemaan ja arvoon Jumalan tilalle. Helposti ja nopeasti väitetään, että jokin tietty asia on todistettu tieteellisesti. Vaikka tieteenharjoittajat tietävät tieteen rajallisuuden, hekin ovat taipuvaisia epäkriittisyyteen.

Kun pohdimme, mitä tiede on ja miten se toimii, on huomioitava ainakin seuraavat näkökulmat:

(1) Tiede ei ole absoluuttinen totuus tai yliluonnollinen olento, joka sanoo kaikesta viimeisen sanan. Tiede on rajallisten ihmisten harjoittamaa rajallista tutkimusta ja rajallista ajattelua. Koska ihminen on rajallinen ja erehtyvä, siksi tiedekin on sitä samaa.

(2) Ei ole olemassa puhtaasti objektiivista, puolueetonta tiedettä. Tiede on aina subjektiivista, koska sitä harjoittavat subjektiiviset ihmiset. Jokainen ihminen, jokainen tieteenharjoittaja on omaksunut tietyt ennakkokäsitykset, uskomukset, arvot ja motiivit, jotka vaikuttavat hyvin voimakkaasti hänen harjoittamaansa tutkimukseen, sen menetelmiin, tulkintoihin, johtopäätöksiin ja tuloksiin.

Moni tutkija lähtökohtaisesti uskoo evoluutioon ja maailmaan ilman Jumalaa, vaikka näitä olettamuksia, uskomuksia ei ole todistettu oikeaksi. Monet tutkimukset yritetään väkisin kytkeä juuri evoluution rakenteisiin ja prosesseihin ja niiden aineistoja tulkintaan ”evoluutio-silmälasien” läpi.

(3) Puhtaasti varmoihin, toistettaviin ja yksiselitteisiin empiirisiin kokeisiin pohjautuvaa tietoa on vain rajatusti, sillä tieteeseen mahtuu todella paljon spekulaatiota ja arvailua.

(4) Tieteen piirissä on monia vastakkaisia koulukuntia, joilla on hyvin erilaisia käsityksiä totuuksista. Niitä nousee ja katoaa kuin sieniä sateella. Mikä onkaan totuus?

(5) Tietäminen rajautuu usein siihen, mistä jokin asia koostuu, mikä on sen rakenne ja miten se toimii. Sen sijaan on vaikeaa tai jopa mahdotonta saada tietoa siitä, miksi esimerkiksi luonnonlait ovat olemassa ja miksi ne ovat juuri sellaisia kuin ne ovat.

On lopulta mahdotonta tietää, miten ja miksi maailmankaikkeus syntyi, koska ihmisellä ei ole oikeita välineitä palata juuri siihen aitoon maailman syntymisen hetkeen. Maailmankaikkeuden syntymisen tutkiminen jää puhtaaksi arvailuksi ja spekulaatioksi, jota ohjaa tutkijan ennakkokäsitys.

Tieteen suurin ongelma on virheellinen perusteoria

Tieteen suuri ongelma on se, että sen parissa vallitsee ennakkopäätös siitä, että maailma on suljettu maailmankaikkeus. Ei ole mitään sen ulkopuolista vaikuttajaa ja toimijaa. Kaikki vastaukset on pakko löytää siitä itsestään ja siksi Jumalan tai muun sellaisen vaikutus on jo ennakkoon suljettu pois.

Tämä on vastoin tieteen tarkoitusta, jonka päämääränä pitäisi olla kaikkien mahdollisten selitysmallien avoin tutkiminen ja arvioiminen, sekä niiden välinen keskustelu ja vertailu. Tieteessä pitäisi tutkia ennakkoluulottomasti koko todellisuutta.

Tieteen avulla Luojaansa vastaan kapinoiva ihmiskunta luo väärän, koko tiedettä johtavan perusselitysmallin (alkuräjähdys ja evoluutio), johon olemassa oleva tieto yritetään liittää, jopa väkisin!

Monet tieteen tulokset ovat ristiriitaisia. Väitetään, että dinosaurukset elivät 60-200 miljoonaa vuotta sitten. Kuitenkin nykytekniikalla on pysytty eristämään dinosaurusten verestä dna:ta. Nämä tutkijat sanovat, että saatu veri/dna-näyte on korkeintaan, maksimissaan 50 000 vuotta vanha. Ero on valtava: jos muunnamme nämä vuodet metreiksi, ymmärrämme eron: 1000 vuotta on 1 metri > 50 000 vuotta on 50 metriä ja 100 miljoonaa vuotta on 100 km. Kävele kokeeksi 50 metriä ja sitten 100 km… Näyttää siltä, että dinosaurukset ovat korkeintaan 50 000 vuoden takaa, sillä dna ei säily miljoonia vuosia.

Tulos kertoo siitä, että miljoonia vuosia tuottavissa ajanmääritysmenetelmissä on vikaa tai niitä käytetään väärin – ennalta laaditun aikalaskelman (evoluutioteorian) mukaisesti. Tieteessä valitaan ja otetaan esille vain ne tulokset, jotka sopivat vallitsevaan perusteoriaan eli alkuräjähdys- ja evoluutioteoriaan.

Vallitsevaa, sokeaa perusteoriaa kuvaa se, että jokaisessa luonto-ohjelmassa kerrotaan, kuinka kunkin eläin- tai kasvilajin ominaisuudet ovat syntyneet vuosimiljoonien evoluutioprosessin myötä. Näin ”evoluutiouskomusta” opetetaan kaikille ihmisille jo pienestä pitäen päivästä toiseen – kunnes lähes kaikki uskovat sen ehdottomana totuutena, jota ei saa kyseenalaistaa. Jos joku sen uskaltaa tehdä, hänet leimataan uskonnolliseksi hörhöksi. Mutta tosiasiassa evoluutiouskovaiset ovat hörhöjä.

Älykkään suunnittelun malli on ylivertainen

Evoluutiouskomuksen vaihtoehtona on se, että persoonallinen, mittaamattoman viisas ja voimakas Jumala on luonut maailman, ihmiset, eläimet ja kasvit. Jumala on luonut kunkin eliön ja lajin, jolla on omat erityiskykynsä ja ominaisuutensa. Jumala on luonut kuhunkin eliöön ja lajiin rajatussa määrin kykyä joustaa ja mukautua muuttuvissa olosuhteissa.

Tätä rajattua mukautumiskykyä kutsutaan mikroevoluutioksi. Perhonen voi muuttaa väriään, uusia eläinrotuja voi syntyä. Jumala ei luonut stabiilia, muuttumatonta eliöstöä vaan antoi niille osittaisen kyvyn muuntua. Juuri tästä on kysymys mm. jalostettaessa koirarotuja.

On huomattava, että eliön rajallinen mukautumiskyky ei todista (makro)evoluutioteoriaa, jonka mukaan

• alkuliemestä kehittyisi alkeellisia eliöitä
• eliöstä kehittyisi kaloja ja kala siirtyisi kuivalle maalle
• sille kasvaisi jalat ja se saisi kidusten tilalle keuhkot
• sille voisikin kasvaa yllättäen siivet ja se lähtisi lentoon
• matelijoista kasvaisi nisäkkäitä ja näistä lopulta apinoita ja ihmisiä.

Todellisuudessa, mitä tapahtuu, kun eläin/kasvilaji tulee mukautumiskykynsä äärirajalle? Se ei muutu olennaisesti eikä sopeudu liian suuriin muutoksiin, vaan se kuolee yksilönä ja lajina sukupuuttoon. Sopeutuminen on rajallista. Arkeologian mukaan eri eliölajien määrä oli runsaimmillaan hyvin varhaisessa vaiheessa. Tämän jälkeen lajien määrä on laskenut dramaattisesti. Nykyäänkin kuolee vuosittain miljoonia eliölajeja sukupuuttoon. Uusia ei synny.

Todellisuudessa tiede ei ole löytänyt yhtäkään mekanismia, joka vakuuttaisi ja todistaisi (makro) evoluution mahdollisuudesta. Ne ovat pelkkiä teorioita ja piirustuksia paperilla. Tietotekniikalla voidaan luoda vaikuttavia kuvia ja prosesseja, jotka todellisessa elämässä ovat mahdottomia. Koulukirjoihin taiteilija on piirtänyt kehityskaarikuvia siitä, miten apinasta kehittyi apinaihmisiä ja näistä varhaisia ihmisiä ja lopulta nykyihminen. Ne ovat pelkkiä piirroksia paperilla ilman todisteita.

Väitetyt löydökset ovat kokoluokkaa yksi hammas, pääkallon osa tai yksittäinen luu. Ne on tulkittu puhtaasti evoluutioteorian mukaan – täysin mielivaltaisesti. Lisäksi näitä löydöksiä on äärimmäisen vähän. Minkälaisen ihmisen sinä piirtäisit yhden hampaan tai puolikkaan pääkallon ympärille? Millä perusteella? Mikä ohjaisi piirtämistäsi? Entä jos saisit mukavan summan rahaa tai arvostusta tiedepiireissä, kun piirtäisit toivotunlaisen, yleisen mielipiteen mukaisen kuvan?

Johtopäätöksenä tähän mennessä:

• tietämisemme on hyvin rajallista ja subjektiivista
• tietämisemme perustana on usko – tietämisen jokaisessa vaiheessa ja hetkessä
• vaikka ihminen on löytänyt yksittäistä, melko luotettavaa tietoa, suuret kysymykset ovat yhä auki, vailla varmoja, kestäviä vastauksia
• lopulta tiede eli ihminen ei pysty selittämään, miksi maailma on olemassa, miten se on syntynyt, miten elämä on kehittynyt ja mikä on ihmisen tarkoitus sen keskellä, jos hän pitäytyy suljetun maailmankatsomuksen malliin ilman Jumalaa

Tiede parhaimmillaan ja pahimmillaan

Jumala loi maailman, jonka tutkimisen, valloittamisen ja hoitamisen hän antoi ihmisen tehtäväksi. Tieteen tehtävänä on toteuttaa tätä – ei omavoimaisesti vaan yhdessä maailman Luojan kanssa. Parhaimmillaan tiede, jonka parhaimmat tulokset perustuvat luotettaviin testeihin ja kokeisiin, voi antaa meille riittävän luotettavaa tietoa maailmasta ja ihmisestä, sekä välineitä parantaa maailmaa.

Pahimmillaan tieteestä voi tulla ihmiskunnan kollektiivinen itsepetos, jonka suurimpana päämääränä on torjua Jumala pois maailmasta, jonka hän on luonut. Koska tiede on syntisten, itsekkäiden, turmeltuneiden ihmisen harjoittamaa toimintaa, on luonnollista, että tieteenkin avulla ja nimissä ihminen kapinoi Luojaansa vastaan kuten kaikessa muussakin ja henkilökohtaisessa elämässä.

Harjoittaessaan tiedettä ihminen ei muutu synnittömäksi, täysin objektiiviseksi, vilpittömäksi totuuden ja hyvyyden tavoittelijaksi, vaikka me kannamme tällaista illuusiota. Tiede on yhtä likainen, vajavainen ja turmeltunut kuin ihminen ja ihmiskunta.

Lisäksi, älykkyydessään ihminen voi rakentaa sellaisia mielikuvitus- ja käsitemaailmoja, jotka ovat ristiriidassa todellisen maailman ja sen realiteettien sekä Jumalan todellisuuden kanssa, ja uppoutua ja lopulta hukkua niihin.

Eikä edes käytännön elämässä ihmisen oppineisuus ja älykkyys pelasta häntä pahuudesta ja ahneudesta ja niiden seurauksista. Päinvastoin – uusi tieto ja sen sovellukset usein vain tehostavat ihmiskunnan itsetuhoa mm. saastumisen ja sotateknologian myötä.

Tieteestä huolimatta ja osin sen tähden pahuus, kärsimys ja kuolema ovat ihmiselle yhä voittamattomia voimia maailmassa ja ihmisen omassa kehossa, meissä itsessämme.

Uskon ja tietämisen perusta

Todellista viisautta on tuntea maailman Luoja, sekä elää niiden elämänlakien mukaisesti, jotka Luoja on säätänyt. Usko on kaiken tietämisen ja toiminnan perusta. Tärkeää on, että tuo usko rakentuu Jumalan todellisuudelle. Jumala ilmoitti itsensä nimellä ”Minä Olen”. Hän on aina ollut, on nyt ja tulee aina olemaan olemassaolon ja elämän perusta.

Vain Jumala voi valaista ihmisen rajoittuneen ja synnin turmeleman järjen. Tämän hän tekee Kristuksen, Pyhän Hengen ja Sanan kautta. Ilman Jumalaa ihmisen järki on sokea, avuton ja vääristävä.

Tuohon aikaan Jeesus puhkesi puhumaan ja sanoi: ”Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, siitä että olet salannut tämän viisailta ja oppineilta mutta ilmoittanut sen lapsenmielisille. Näin sinä, Isä, olet hyväksi nähnyt.(Matt 11:25-26)

Missä ovat viisaat ja oppineet, missä tämän maailman älyniekat? Eikö Jumala ole tehnyt maailman viisautta hulluudeksi? Jumala on kyllä osoittanut viisautensa, mutta kun maailma ei omassa viisaudessaan oppinut tuntemaan Jumalaa, Jumala katsoi hyväksi julistaa hulluutta ja näin pelastaa ne, jotka uskovat. (1 Kor 1:20-21)

Raamatun ennustus viimeisten aikojen ihmisistä: Tieten tahtoen he unohtavat, että jo aikojen alussa olivat olemassa taivaat ja maa, jotka Jumalan sana vedestä ja vedellä loi ja jotka se piti koossa. Vedellä ja sanalla sen ajan maailma myös hävitettiin vedenpaisumuksessa. Ja sen saman sanan varassa ovat nykyiset taivaat ja nykyinen maa tulen tuhoa odottamassa. Niitä säilytetään sitä päivää varten, jona tuomio tulee ja jumalattomat tuhotaan. (2 Piet 3:5-7)

Ja ikuinen elämä on sitä, että he tuntevat sinut, ainoan todellisen Jumalan, ja hänet, jonka olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen. (Joh 17:3)

Tässä on ihmisen elämän ja sen kautta tieteenkin syvin tarkoitus ja päämäärä: tuntea Luojamme, joka on kaiken elämän lähde!

Niinpä (kristillinen) usko ei ole tiedon vastakohta vaan tietämisen perusta ja mahdollistaja. Usko vapauttaa uskomuksista ja valheista. Usko nostaa ihmisen katsomaan maailmankaikkeutta ja koko todellisuutta Jumalan, kaiken Luojan valtaistuimelta käsin.

 

Elämä uskon varassa, luottamus ja toivo

Jeesuksen vertaus Jumalan valtakunnasta on täynnä luottamusta ja toivoa. Jumala on kaiken takana. Hän on määrittänyt elämän lait. Hän antaa kasvun ja pitää meistä huolen.

Nykyinen maailmamme on täynnä itsekkyyttä, kärsimystä ja kuolemaa. Armossaan Jumala ei ole hylännyt kapinallista ihmiskuntaa. Hän tarjoaa sille evankeliumia ja Jumalan valtakunnan pelastavaa todellisuutta. Tätä työtä Jumala tekee päämäärätietoisesti ja hellittämättömästi.

Tästä Jumalan valtakunnan elämästä me saamme olla osallisia. Sen työtä me saamme tehdä luottaen siihen, että Jumala antaa lupaamansa kasvun. Meidän osamme on ottaa vastaan Jumalan sana, elää siitä ja kylvää sitä kaikkialle.

Jumala on armossaan asettanut turmeltuneelle ihmiskunnalle rajan. Meidän ei tarvitse elää loputtomasti tässä kärsimyksen maailmassa. Sato kypsyy ajallaan elonkorjuuta varten. Meidät armahdetaan Kristuksessa ja pääsemme taivaan aittoihin. Synnin turmelus suljetaan pois ikuisiksi ajoiksi.

Jeesuksen vertaus käsittää koko elämän ihmeen alusta loppuun saakka, ajallisessa ja iäisessä, maallisessa ja hengellisessä mielessä. Kaiken takana on suuri Jumala ja me saamme olla hänen kämmenellään nyt, aina ja iankaikkisesti.

Jeesus sanoi: Tällainen on Jumalan valtakunta.

Mies kylvää siemenen maahan.
Hän nukkuu yönsä ja herää aina uuteen päivään,
ja siemen orastaa ja kasvaa,
eikä hän tiedä, miten.

Maa tuottaa sadon aivan itsestään,
ensin korren, sitten tähkän,
sitten täydet jyvät tähkään.

Ja heti kun sato on kypsynyt,
hän lähettää sirppinsä,
sillä korjuun aika on tullut.