JEESUKSEN KASTE (1. su Loppiaisesta)

Sunnuntain aiheena on Jeesuksen kaste, loppiaisen vanhakirkollinen aihe. Jeesuksen kasteesta näkökulma laajenee kristilliseen kasteeseen yleensä. Kaikki Uuden testamentin tekstit keskittyvät tänä sunnuntaina kasteeseen ja sen merkitykseen kristityn elämässä. Jeesuksen kaste hänen kärsimystiensä alkuna on meidän kasteemme perusta. Kasteessa meidät on liitetty Kristukseen
ja hänen kirkkoonsa. Usko on tämä armoliiton hyväksymistä ja todeksi elämistä.

EVANKELIUMI: Joh 1:29-34

Seuraavana päivänä Johannes näki, että Jeesus oli tulossa hänen luokseen.

Johannes sanoi: ”Katsokaa: Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin! Hän on se, josta sanoin: ’Minun jälkeeni tuleva kulkee edelläni, sillä hän on ollut ennen minua.’ Minäkään en tuntenut häntä, mutta juuri sitä varten olen tullut kastamaan vedellä, että Israel saisi tietää, kuka hän on.”

Johannes todisti: ”Minä olen nähnyt, kuinka Henki laskeutui taivaasta kyyhkysen tavoin ja jäi hänen päälleen. Minäkään en häntä tuntenut. Mutta hän, joka lähetti minut kastamaan vedellä, sanoi minulle: ’Se, jonka päälle näet Hengen laskeutuvan ja jäävän, kastaa Pyhällä Hengellä.’ Minä olen sen nähnyt ja todistan, että tämä mies on Jumalan Poika.”

 

Muut lukutekstit: Jes 61:1-3 ja Apt 8:26-40

 

SAARNA

Mitä kaipaamme ja etsimme?

Arvoisat sanankuulijat. Millä mielellä olemme tänään tulleet Sanan äärelle? Kaipaammeko Jumalan kosketusta pyhän Sanan ja ehtoollisen lahjan kautta? Onko meillä ikävä Jumalaa, haluammeko olla hänen lähellään? – – – Vai olemmeko tulleet ihan rutiininomaisesti vailla sen suurempia odotuksia? Etsimmekö kenties sensaatioita ja puheenaiheita?

Johannes Kastaja oli henkilö, joka sai väen liikkeelle. Vaikka hän saarnasi kaukaisessa erämaassa, koko Israel vaelsi häntä kuulemaan. Hän oli aikansa sensaatio. Olisiko hän kenties Messias?

Ei hän ollut, mutta hän oli Messiaan edelläkävijä. Johanneksen ympärillä kansa kohisi ja hänetkin lopulta mestattiin suorasukaisuutensa, totuuden Sanan tähden. Mutta Jeesuksen ympärillä vasta kohisi.

Jeesuksen kolme- ja puolivuotisesta palvelujaksosta ensimmäiset vuodet olivat tasaista suosion kasvua. Jeesus paransi sairaita, herätti kuolleita ja julisti valtakunnan evankeliumia.

Hiljalleen hänen toimintansa alkoi ärsyttää siinä mitassa, että uskonnollinen johto päätti tappaa hänet. Luukkaan evankeliumissa kerrotaan:

”Lainopettajat ja ylipapit pitivät Jeesusta silmällä ja lähettivät hänen luokseen hurskaiksi tekeytyviä urkkijoita. He pyrkivät saamaan hänet sanoistaan kiinni, jotta voisivat luovuttaa hänet virkavallan käsiin, tuomittavaksi” (Luuk 20:20).

Monet Jeesuksen seuraajat joutuvat kohtaamaan samankaltaisia tilanteita. Nykyäänkin monet tahtovat kuulla Jumalan äänen, mutta toiset haluavat sen hiljentää.

Hyvä saarna tai opetus?

Johannes Kastajan ja Jeesuksen kuulijat odottivat väkevää julistusta. Entä minkälainen on meidän aikamme hyvä saarna, kristillinen julistus ja opetuspuhe? Missä Jumalan ääni kuuluu?

Kirkkolain mukaan saarnan tulee olla kirkon opin, eli Raamatun mukainen. Siinä pitää olla suolaa ja valoa, reilu ripaus lain totuutta sekä evankeliumin armoa ja iloa. Saarnan pitää olla ajankohtainen.

Kristillinen usko ei ole idealistinen utopia. Kristillinen usko aina ankkuroituu siihen todellisuuteen, jossa elämme. Se murtaa pahan ja synnin valtaa, ja tuo tilalle aitoa rakkautta ja pyhää, Jumalan mielenmukaista elämää. Siksi saarnalla pitää olla kosketuspintaa henkilökohtaiseen elämään, mutta myös seurakunnan arkitodellisuuteen, jossa elämme.

Saarnan pitää koskettaa yhteiskuntaakin. Kristillinen julistus ja lähimmäisen rakkaus ovat aina uudistaneet ja muovanneet yhteiskuntaa. Jumala on luonut kaiken ja on antanut meille yhteiskuntajärjestyksen. Siksi on luonnotonta sanoa, että uskonto ja politiikka eivät kuulu yhteen. Miksi Luoja pitäisi sulkea pois omasta luomakunnastaan? Yhteiskunnan asioiden hoidossa tarvitaan nimenomaan Jumalan antamaa viisautta, rakkautta ja kestäviä arvoja. Meidän tulee hoitaa yhteiskuntaamme nimenomaan kristittyinä.

Tässä on monia suuntaviittoja saarnalle. Mutta yhdessä saarnassa ei näitä kaikkia voi ottaa esille. Pitää keskittyä johonkin. Sananjulistajalla on tärkeä tehtävä ja vastuu Jumalan ja ihmisten edessä.

Sanan kuulijan vastuu?

Tuotteessa eli evankeliumissa ja Jumalan sanassa ei ole mitään vikaa. Se on aina parasta mahdollista. Julistajan vastuun ohella Sanan kuulijalla on oma tärkeä vastuunsa. Oletko koskaan miettinyt sitä? Mitä on Sanan kuulijan vastuu ja miten se realisoituu?

Kuulijan vastuu alkaa jo kotona. Sinun on hyvä rukoilla julistajan ja koko tilaisuuden puolesta. Elämän leipä tulee Jumalalta, taivaasta. Jos kukaan ei rukoile sananjulistajan puolesta, et voi odottaa häneltä paljoakaan.

Sinun on tärkeää rukoilla itsesikin puolesta, jotta voisit tulla avoimin sydämin Jumalan huoneeseen. Monet torjuvat hyvän Sanan, elämän Sanan. Älköön niin tapahtuko meille. Rukous auttaa erottamaan jyvät akanoista ja pitämään sen, mikä julistuksessa oli hyvää ja kohti käyvää.

On hyvä rukoilla, että kirkko täyttyisi sanankuulijoista. Ja sen ohella, sinä voit pyytää ystäviäsi, naapureita, puolituttuja mukaan, tarjota vaikkapa kyydin ja ehkä vielä kirkkokahvitkin kotonasi.

Kun näit toimit, rukoilet ja olet avoimin sydämin, voit olla varma, että Jumala siunaa sinua. Kuulijallakin on siis oma vastuunsa. Jos hengelliset puheet eivät miellytä, syy voikin olla sanonnan mukaisesti ”katsojan omassa silmässä”, siis kuulijan korvassa ja sydämessä.

Johannes Kastaja ja laki

Joka tapauksessa, hyvästä saarnasta syntyy lähes aina keskustelua, pohdintaa, toimintaa ja liikettä. Näin tapahtui etenkin Johannes Kastajan ja Jeesuksen ympärillä. Keskustelut kävivät kuumana: kuka tuo mies on tai luulee olevansa?

Johannes Kastajalla ja Jeesuksella oli osittain erilaiset tehtävät. Johannes Kastaja julisti erittäin tiukkaa parannussaarnaa, lakia:

”Tehkää hedelmiä, joissa kääntymyksenne näkyy. Älkää sanoko, että olemmehan me Aabrahamin lapsia. Minä sanon teille: Jumala pystyy herättämään Aabrahamille lapsia vaikka näistä kivistä. Jo on pantu kirves puun juurelle. Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, kaadetaan ja heitetään tuleen” (Luuk 3:8-9).

Se oli kovaa puhetta, jota monet, varsinkaan uskonnolliset oppineet ja hallitusmiehet eivät voineet sietää. Todella monet aikamme ihmiset asennoituvat aivan samoin. Silti monet kuulijat painoivat päänsä hiljaa Jumalan edessä, tunnustivat syntinsä ja menivät syntisten kasteelle, parannuksen kasteelle. Ja Johannes kastoi heidät ja valmisti heitä Vapahtajan kohtaamiselle.

Lakia ja parannusjulistusta ei ole mukava kuunnella. Se koskettaa omaatuntoamme, joka todistaa meidät syyllisiksi ja syntisiksi. Kun sormella tökätään herkkään kohtaan, tunnemme kipua ja häpeää. Miten reagoimme? Luontaisesti me vihastumme ja iskemme takaisin. Tai sitten mitätöimme ja vähättelemme asiaa tavalla tai toisella. Nykyajan kirkossa moni haava jää puhdistamatta ja hoitamatta, koska syntiä ei uskalleta sanoa synniksi. Puheet ovat usein kevyttä pintaraapaisua, humanistista höpinää.

Mutta, Jumala näkee sydämemme. Hän tietää, että sydämissämme me kannamme monenlaisia taakkoja, kipuja, haavoja, syyllisyyttä, häpeää ja pelkoja. Lain julistamisen tarkoitus on auttaa meidät vapauteen ja parantumiseen. Se on Jumalan rakkautta. Jos Jumala ei rakastaisi meitä, hän jättäisi meidät yksin kipujemme, tuskiemme ja syntiemme kanssa. Mutta hän rakastaa.

Jeesus ja evankeliumi

Pelkkä laki ei riitä. Kun laki paljastaa kipeän totuuden ihmisestä, seurakunnasta ja yhteiskunnasta, tarvitaan armoa. Vasta armon evankeliumi on parantava, pelastava, muuttava ja uudistava lääke.

Jokainen meistä kantaa tappavaa synninsairautta. Se tekee tuhoaan jokaisessa meissä ja koko maailmassa. Se näkyy monenlaisena pahoinvointina, kärsimyksenä ja kuolemana. Silti yllättävän moni kieltää tosiasiat ja päättäväisesti kieltäytyy hoidosta ja pelastavasta lääkkeestä, Kristuksesta.

Mutta se ei ole Jumalan tahto. Hän rakastaa jokaista ihmistä ja hän tulee lähelle meitä, samaistuu meihin ihmisenä Kristuksessa Jeesuksessa. Hän, meidän Luojamme ja Jumalamme, kuolee ristillä meidän puolestamme, sovittaa syntimme, antaa anteeksi ja antaa uuden, ikuisen elämän, ylösnousemuksensa kautta.

Siksi – Johannes Kastaja huudahtaa meille: Katsokaa, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!

Jeesuksen kaste ja sen merkitys

Juuri tästä Pelastajan, Vapahtajan ja Parantajan tehtävästä on kyse, kun Jeesus astelee Jordan-virtaan Johanneksen kastettavaksi.

Johanneksen edellyttämä kaste oli siis parannuksen kaste, jossa ihminen tunnusti syntinsä ja luopumuksensa ja jossa Hän kaipasi Jumalan ja armon kohtaamista.

Tärkeä kysymys on nyt se, miksi itse Vapahtaja, täydellinen, synnitön ihminen, itse Herra tulee tällaiselle syntisen ihmisen kasteelle. Miksi?

Jeesuksen tehtävä oli tulla Jumalan Karitsaksi, joka ottaa pois maailman, sinun ja minun synnit. Tämä tarkoittaa sitä, että hän ottaa aidolla tavalla kannettavakseen koko ihmiskunnan syntitaakan niin kuin hän itse olisi siihen kaikkeen syyllinen.

Tämä merkitsee äärimmäisen syvää samaistumista ihmiseen, sinuun ja minuun. Näin alas, näin lähelle, näin syvälle Jumala, Luojamme tulee.

Vapahtajan tehtävä, ristin tie alkoi kasteesta Jordan-virrassa. Siinä Jeesukselta kysyttiin, haluatko todella ryhtyä tehtävään ja samaistua ihmiseen niin syvästi, että otat heidän synnit kannettavaksi.

Tässä kasteessa Jeesus astui juuri sinun rinnallesi, sinun puolellesi. Siinä hän sitoutui sinuun. Miksi? Koska Hän rakastaa sinua niin syvästi. Sinä olet Jumalan luomus, sinä olet Jumalan kallein aarre, josta hän ei halua koskaan luopua.

Kasteessaan Jeesus vihkiytyi tehtäväänsä, jossa hän kulkisi lopulta hamaan ristinkuolemaan saakka. Tässä tehtävässä hän ei ollut yksin. Taivaallinen Isä vakuutti kasteessa ikuista rakkauttaan häntä kohtaan ja Pyhä Henki asettui häneen.

Silloin toteutui tuo profeetta Jesajan lausuma ennustus 700 v aikaisemmalta ajalta:

Herran henki on minun ylläni, hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan sinulle hyvän sanoman, parantamaan sinut, jonka mieli on murtunut, julistamaan sinulle, joka olet elämässäsi kuin vangittuna, vapautta ja kahleiden kirpoamista; julistamaan sinulle Herran riemuvuotta ja lohduttamaan sinua, joka olet murheellinen ja masentunut. Hän antaa sinulle kyynelten sijaan ilon öljyä, hiuksillesi juhlapäähineen ja murheellisen hengen sijaan ylistyksen viitan. – – – Hän tekee meistä vanhurskauden tammia, Herran tarhan, jonka hän on itse istuttanut, osoittaakseen oman kirkkautensa.

Jeesus on aina rinnallasi!

Nämä lupauksen sanat alkoivat toteutua Messiaassa, Vapahtajassa Kristuksessa Jeesuksessa. Hän on se suuri ilosanoma. Nuo sanat toteutuvat elämässämme jatkuvana prosessina. Ne kertovat siitä todellisuudesta, että tässä elämässä kohtaamme monenlaisia kipuja, vaikeuksia ja ahdistuksia, mutta niistä kaikista Herra lopulta meidät nostaa ja pelastaa. Monin tavoin jo nyt, ajallisessa elämässämme, mutta kerran täydellisesti siinä kirkkaudessa, joka on tuleva meidän osaksemme, kun olemme ottaneet vastaan tämän suunnattoman lahjan.

Siksi hän on armollinen Vapahtaja sinuakin kohtaan. Kun sinua on rikottu tai murrettu tässä maailmassa, hän eheyttää ja parantaa. Kun sinun elämäsi, rakkautesi tai uskosi liekki on hiipumassa, hän puhaltaa siihen uutta voimaa. Kun sinä olet väsynyt, hän antaa sinun levähtää ja vahvistaa sinua. Kun sinulla on surua, hän osaa lohduttaa. Kun sinä kaipaat seuraa, hän haluaa olla kanssasi. Kun kaipaat johdatusta ja suuntaa elämääsi, hän tarttuu käteesi ja ohjaa sinua. Kun sinua pelottaa, hän sanoo: älä pelkää, minä olen sinun kanssasi.

Kasteen, ehtoollisen ja uskontunnustuksen vahvistamana

Kaiken tämän toteuttamiseksi Vapahtajamme asetti ja antoi meille kristillisen kasteen ja ehtoollisen lahjan, joissa näkymätön Jumala tulee luoksemme näkyvän kasteveden ja ehtoollisen leivän ja viinin välityksellä – Sanan ja Pyhän Hengen voimassa.

Kaste on sinulle ikuinen lupa ja oikeus elää Jumalan lapsena, armahdettuna, rakastettuna ja turvassa. Aito usko on tämän lahjan käyttöön ottamista, Jumalaan turvautumista ja hänen tahtoonsa suuntautumista. Kaste on myös lupa palata Taivaallisen Isän yhteyteen, jos olet kulkenut pois hänen luotaan. Kaste julistaa sinulle, tule takaisin luokseni. Sinä olet lapseni!

Samaan tapaan ehtoollisen lahjassa Jumala hoitaa meitä: Sinä olet minun rakas lapseni, sinä saat anteeksi, jatka rohkeasti eteenpäin. Luota kaikessa pyhään Sanaani. Ehtoollinen on vahvistava ja virvoittava matkaeväs jokaiselle uskovalle.

Näitä Jumalan todellisia askelia sinun luoksesi kuvaa myös uskontunnustus, jonka kohta lausumme. Jumala on Luojamme, Hän astuu keskellemme Vapahtajassa Jeesuksessa Kristuksessa, syntyy neitseestä, kuolee ristillä, sovittaa syntimme, nousee kuolleista, antaa Pyhän Hengen lahjaksi, jonka voimassa saamme palvella ja jonka voimassa saamme elää seurakuntana, ja kerran nousta täydelliseen kirkkauteen ylösnousemuksen kautta.

Katso Jumalan Karitsaa!

Täyttyköön sinun sydämesi kaipaus Kristuksessa Jeesuksessa, Vapahtajassamme! Katso Jeesusta Kristusta – Hän on Jumalan Karitsa, joka ottaa pois sinunkin syntisi ja antaa todellisen elämän.

Silloin mekin saamme mennä lähelle elämänmatkaa tekeviä ihmisiä ja kertoa hänestä, joka on ainoa toivomme tässä pimeässä ja kurjassa kuoleman laaksossa:

Katsokaa Jumalan Karitsaa, joka ottaa pois maailman synnin!

 

RUKOUS

Jeesus Kristus,
sinä suostuit kasteessa
Vapahtajan kutsumukseesi ja tulit rinnallemme.
Herra, sinä tunnet ihmisen osan.
Meidät on otettu jo varhain sinun hoitoosi.

Elämän ja syntiemme haavoittamina
olemme edessäsi ja pyydämme:

Sinä kipujen mies, Jumalan uhrikaritsa,
kiitos, että sovitit rikkomuksemme,
kiitos, että parannat kipumme,
kiitos, että annat kestävyyttä, uskoa ja rohkeutta,
kiitos, että virvoitat henkemme, sielumme ja ruumiimme Pyhän Henkesi voimassa.

Kuule meitä, sinä, joka elät ja hallitset
Isän ja Pyhän Hengen kanssa
aina ja ikuisesti.

Aamen.