Erilaisia aikoja Raamatun valossa

Raamatussa aikaa pidetään tärkeänä. Siihen liittyy syviä merkityksiä ja tarkoituksia. Elämässä koetaan monenlaisia aikoja.

• Arkipäivään ja vuodenaikoihin liittyvät ajat: sade, kylvö, sadonkorjuu, ruoka, päivä ja yö
• Juutalainen juhlakalenteri ja sapatti / kristilliset juhlat ja pyhäpäivä
• Hyvät ajat: paranemisen, virvoituksen, ennalleen asettamisen, hedelmällisyyden, otolliset ja oikeat ajat, Jumalan löytämisen aika
• Pahat ajat: hätä, ahdinko, onnettomuus, tuomio, Jumalan viha
• Jumalan ajat: ikuisuus, luominen, lupausten antaminen, täyttymykset
• Nooan päivät, vrt. lopunajat; kantaisät ja Israelin valtakunta (vanha liitto)
• Kristuksen aika: ajan täyttyessä, viimeiset päivät, sovitus ja ylösnousemus, maailmanaikojen loppuvaiheet, toinen tulemus
• Seurakuntakausi ja lähetyskäsky (uusi liitto)
• Tuhatvuotinen valtakunta
• Uusi luomakunta

Jumalan Kronos-aika ja Kairos-hetket

Jumala loi maailmankaikkeuden ja antoi sille tilan, ajan ja sisällön, syvän tarkoituksen. Hän loi sen alun ja on määritellyt sen loppuhetken, joka on yksin hänen tiedossaan. Alun ja lopun välin täyttää koko maailmanhistoria. Se on kuin lineaarinen aikajana, kronos.

Tälle aikajanalle Jumala on piirtänyt tietyt kairos-hetket, jotka ovat ratkaisevan tärkeitä yksilöiden, kansojen ja ihmiskunnan kannalta. Ne ovat huikeita Jumalan pelastustekoja ja niiden huipentumia.

Niitä ovat luominen, Jumalan ihmiseksi tuleminen, Kristuksen ajallinen palvelutyö, ristinkuolema ja ylösnousemus, Pyhän Hengen vuodatus, seurakunnan synty, lähetyskäsky, Messiaan toinen tulemus, viimeinen tuomio ja kaiken luominen uudesti.

Nämä ovat Jumalan ennalta suunnittelemia ja määräämiä, väistämättömiä, välttämättömiä, ehdottomia Jumalan hetkiä ja tekoja. Huikeinta niissä on se, että kaiken Luoja tulee osaksi luomaansa Vapahtajassa Jeesuksessa Kristuksessa.

Mutta kun aika oli täytetty, lähetti Jumala Poikansa, vaimosta syntyneen, lain alaiseksi syntyneen, lunastamaan lain alaiset, että me pääsisimme lapsen asemaan. Ja koska te olette lapsia, on Jumala lähettänyt meidän sydämeemme Poikansa Hengen, joka huutaa: ”Abba! Isä! (Gal 4:4-6)

Jumalan Poika tulee täydeksi ihmiseksi, kärsii, kuolee sovittavan ristinkuoleman, nousee ylös kirkastettuna ja ottaa kaiken hallintavallan ihmiskunnan edustajana ja täydellisenä välimiehenä Luojan ja luodun välillä.

Isä, hetki on tullut, kirkasta Poikasi, että Poikasi kirkastaisi sinut (Joh 17:1).

Lopulta Jumala on täyden, näkyvän vallan kaikesta. Silloin kaikki viholliset on lopullisesti kukistettu ja Kristus hallitsee kaikkea aina ja ikuisesti.

Sillä niin kuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa, mutta jokainen vuorollaan: esikoisena Kristus, sitten Kristuksen omat hänen tulemuksessaan; sitten tulee loppu, kun hän antaa valtakunnan Jumalan ja Isän haltuun, kukistettuaan kaiken hallituksen ja kaiken vallan ja voiman. Sillä hänen pitää hallitseman ”siihen asti, kunnes hän on pannut kaikki viholliset jalkojensa alle.” Vihollisista viimeisenä kukistetaan kuolema. (1 Kor 15:22-26)

Näiden erityisten Jumalan kairos-hetkien ja tekojen varassa lepää jokaisen ihmisen elämä, koko olemassaolo ja iankaikkisuus. Niitä täyttää Jumalan syvä rakkaus luotua kohtaan. Kääntöpuolena on kuitenkin se, että tämän kantavan todellisuuden hylkääminen on ikuisen kadotuksen valitsemista, ei Jumalan tahdosta vaan ihmisen omasta halusta.

Ihmisen elämänkaari

Ihminen on mittaamattoman arvokas Jumalan luoma olento. Hänen elämänsä avautuu ja täyttyy vain suhteessa Luojaansa. Ihminen on Jumalan kuva ja luomisen perusteella Jumalan lapsi. Synnin tähden ihminen tarvitsee sovitusta ja lunastusta takaisin lapsen asemaan ja elämään. Pyhä Henki tekee ihmisessä syvää työtä ja kerran kirkastaa hänet täydelliseksi.

Ihmisen elämään kuuluu tietyt elämänvaiheet, joiden taitekohdissa vietetään usein kristillistä juhlaa. Niitä ovat kaste, syntymäpäivät, vihkiminen, kodin siunaaminen ja hautajaiset.

Näissä tilanteissa voidaan katsoa menneeseen ja tulevaan. Kastejuhlassa voimme kysyä, mikähän tästä lapsesta vielä tulee. Syntymäpäivinä saamme iloita menneistä vuosista, juhlahetkestä ja aprikoida tulevaa. Hääjuhlassa pyydetään Jumalan siunausta avioparille, yhteiselle taipaleelle ja perheen perustamiselle. Kodin siunaamisessa pyydetään Jumalan hyvää läsnäoloa, siunausta ja varjelusta perheen ja läheistenkin ylle. Hautajaisissa muistellaan menneitä vuosia ja vuosikymmeniä ja luotetaan iankaikkisen elämän lahjaan ja jälleennäkemisen toivoon.

Nämä elämän suuret taitekohdat ovat samalla tärkeitä pysähtymisen hetkiä henkilölle itselle kuin läheisille. On välttämätöntä arvioida mennyttä, katsoa nykyhetkeä ja suuntautua mahdollisimman hyvään tulevaan. Pysähtymisiä tarvitaan, kun ihminen on uuden edessä, tienhaarassa. Pysähtyä pitää, kun on tehnyt vakavasti väärin ja on korjattava suuntaa.

Ihmeellinen on ihmisen elämänkaari. Ihminen saa alkunsa hyvin pienestä, josta kasvaa lapsuuden ja nuoruuden kautta aikuinen. Yhdestä solusta tulee miljardeja soluja, jotka kukin rakentuvat omalle paikalle ja toimivat oman tehtävänsä mukaisesti täydellisen harmonisesti. Jo tämä on käsittämätön ihme.

Ihminen on paljon suurempi ihme kuin vain materiaa ja soluja. Ihminen on persoona, jolla hämmästyttävä tietoisuus. Hänellä on ymmärrys, muisti, tahto, moraalitaju, tunteet, aistit, kyky luoda ja toimia ällistyttävän monipuolisesti, taiteellisia kykyjä jne. Ihminen on Jumalan kuva! Mitään tällaista ei synny tyhjästä, itsestään, sattumalta.

Jokainen elämänvaihe rakentaa tätä ihmeellistä olentoa. Jokaisella elämänvaiheella on oma tärkeä tarkoituksensa ja tehtävänsä. Jokainen elämänvaihe tulisi elää täydesti. Jokainen elämänvaihe valmistaa seuraavaa ja on sen perustana. Ihminen on hyvin monikerroksinen, syvällinen olento.

Synnin tähden ihminen on rikkinäinen eikä kykene elämään elämäänsä täydesti ja eheästi. Paljon jää täyttymättä. Paljon väärää tapahtuu. Siksi ihmisen ainoa turva- ja kasvupaikka on Jumalassa, taivaallisen Isän armosylissä, Kristuksessa Jeesuksessa.

Vain Jumala voi korjata sen, mikä on rikki ja mikä on jäänyt täyttymättä. Sitä hän tekee meissä jatkuvasti, salatulla tavalla. Tiettyjä asioita hän voi nostaa tietoisuuteen, käsiteltäväksi joko yksin tai yhdessä, esim. sielunhoidossa. Täydellisiä meistä tulee vasta kirkkaudessa.

Kaikkiaan ihmisen elämä on pitkälti tavallista arkea. Sitä katkaisevat pyhät ja juhlat. Elämän tietyt taite- ja rajakohdat ovat erityisiä, jopa ratkaisevia hetkiä ihmisen elämässä. Usein ne ovat Jumalan säätämiä.

Jumala asettaa ihmiselle tietyt ylittämättömät rajat, joiden sisällä meidän elämämme on. Me emme päätä syntymästämme emmekä maksimi-elinajasta. Meidän persoonamme ja kykymme asettavat tiettyjä rajoja ja ovat tietysti samalla suuria mahdollisuuksia. Ympäristömme asettaa meille monia rajoja ja rajoitteita.

Mutta näiden rajojen sisällä ihminen voi pitkälti, ainakin jossain määrin päättää elämästään. Me teemmekin jatkuvasti lukemattomia pienempiä, arkisia valintoja. Lisäksi teemme suuria valintoja. Niissä kaikissa Jumala haluaa olla mukana – ei välttämättä määräämässä vaan innoittamassa oikeaan ja hyvään.

Teemme päivittäin monia moraalisia valintoja – siitä, miten ja kenen hyväksi käytämme aikamme, kykymme ja varamme. Suurin valinta on se, mitä vastaamme Jumalan pelastavaan rakkauteen.

Etsikkoajat

Ihminen voi osaltaan valita rakkaussuhteen Luojaansa tai hylätä sen. Juuri tästä on syvimmiltään kyse rakkaudessa ja sen vastakohdassa, synnissä. Rakkaudessaan Jumala haluaa pelastaa jokaisen, mutta ei voi siihen ketään pakottaa. Syntisinä me ihmiset olemme aina pakenemassa ja torjumassa Jumalaamme, mutta hän on aina meitä vastassa avosylin.

Ihmisen elämä kulkee lineaarisesti alusta kohti lopullista täyttymystä monien elämänvaiheiden ja tapahtumien kautta. Elämänmatkaan kuuluu jatkuvaa syklistä kiertoa luonnonlakien kuten vuorokausien ja vuodenaikojen mukaisesti.

Kaikkein tärkein ihmiselämän hetki on etsikkoaika ja Jumalan pelastavan armon kohtaaminen. Sitä voimme kutsua ihmisen Kairos-hetkeksi.

Vain Jumalan yhteydessä eläminen antaa merkityksen ihmisen syntymiselle, olemassaololle, elämäntehtävälle, nykyhetkelle ja tulevaisuudelle. Siinä ihminen saa liittyä ikuiseen Minä Olen -persoonaan, jonka tahdosta olemme olemassa. Elämä on Jumalan suunnittelema ja luoma. Ilman Jumalaa, kaiken Luojaa, kaikki turmeltuu ja rapautuu ajan rattaissa ja menettää merkityksensä.

Ilman Jumalaa elää syntinen ihmiskunta, kuten myös aikamme maallistuneet suomalaiset. Siunattu hyvinvointi muuttuu kirotuksi pahoinvoinniksi sitä mukaan kuin ihmiset vieraantuvat Luojasta. Sitä näemme ja koemme näinä vuosina kiihtyvään tahtiin. Milloin ihmiset heräävät todellisuuteen?

Yksilöiden etsikkoaikojen ohella niitä on suvuilla, kansoilla ja koko ihmiskunnalla. Jumala antaa suuriakin herätyksen aikoja. Moni saa silloin todellisen elämänlahjan ja hänen kohdalla alkaa uusi kristillinen elämä ja aika. Mutta Jumalan armon ja rakkauden hylkäävät ihmiset paatuvat entistä enemmän. Tätä kahtiajakoa näemme yhä enemmän nyt aikojen lopulla, aivan viimeisinä päivinä.

Jeesus julisti: Aika on täyttynyt, Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Kääntykää ja uskokaa hyvä sanoma! (Mark 1:15).

Apostoli Paavali: Hänen työtovereinaan me myös kehotamme teitä vastaanottamaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi. Sillä hän sanoo: ”Otollisella ajalla minä olen sinua kuullut ja pelastuksen päivänä sinua auttanut.” Katso, nyt on otollinen aika, katso, nyt on pelastuksen päivä. (2 Kor 6:1-2)

Elämä voi rakentua, kestää ja täyttyä vain Luojan varassa. Oletko sinä tässä turvasylissä? Onko Jeesus Kristus sinun Vapahtajasi ja Herrasi? Synti ja paholainen tuhoaa elämän, mutta Vapahtaja haluaa antaa sinulle täyden elämänlahjan:

Varas ei tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys. (Joh 10:10)

 Kristillistä elämää menneisyyden ja tulevan välissä

Kaikella menneellä on syvä tarkoituksensa. Ne rakentavat ja muovaavat meitä. Menneisyys on selkeä. Tulevaisuus on monella tavalla sumun peitossa. Silti meillä on monia tavallisia arkisia aikomuksia ja suunnitelmia. Sen lisäksi meillä voi olla suurempiakin toiveita ja haaveita.

Tulevaisuutta kohden meitä ohjaa parhaiten Jumalan sana, jossa on elämän suuntaviitat ja turvareitit monia seikkailuja puuttumatta. Rukouksessa saamme antaa kaiken Jumalan käsiin. Hän saa vahvistaa sitä, mitkä ovat hyviä, oikeita askeleita meidän elämäntiellemme. Niissä Jumala ottaa aina huomioon lähimmäisemme ja pelastuksen. Luotettavien ystävien kanssa saamme pohtia mennyttä ja tulevaa.

On tärkeää tarkata, millaisen ajan keskellä elämme ja minkälaisia vaikutuksia, suoria ja epäsuoria malleja se meille tarjoaa. Ellemme sitä tiedosta, niiden vaikutus on meihin todella suuri.

Juuri nyt elämme hyvin maallistunutta aikaa, joka on vieraantunut kristillisestä uskosta ja Jumalasta. Se on myös muuttumassa vihamieliseksi. Sen tarjoama elämänmalli on monin tavoin väärä ja turmiollinen. Se lupaa paljon, mutta vain rikkoo ihmisen ja vie elämän mielekkyyden.

Katsokaa siis tarkoin, miten elätte. Eläkää niin kuin viisaat. Käyttäkää oikein jokainen hetki, sillä tämä aika on paha. Ymmärtäkää, mikä on Herran tahto. Antakaa Jumalan Pyhän Hengen täyttää itsenne. (Ef 5:15-18)

Vain Jumalan läsnäolo, Sana ja aitojen uskovien yhteys voi varjella meitä pahasta ja pitää meidät elämäntiellä.

Minun lampaani kuulevat minun ääntäni, ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua. Ja minä annan heille iankaikkisen elämän, ja he eivät ikinä huku, eikä kukaan ryöstä heitä minun kädestäni. (Joh 10:27-28)

Sinun sanasi on minun jalkojeni lamppu ja valo minun tielläni (Ps 119:105).

Joka neuvoa kuulee, on viisas (Snl 12:15).

Lopulta teemme itse vastuullisia päätöksiä ja kannamme niistä vastuun. Kun teemme oikein, saamme kokea siunausta ja säilyttää sydämen rauhan. Kun teemme väärin, saamme pyytää anteeksi, oppia, korjata ja jatkaa helpottunein mielin eteenpäin Kristuksen armon varassa.

Olemme menneen ja tulevan välissä. Elämme jatkuvassa nyt-hetkessä. Meidän ei tarvitse takertua väärällä tavalla menneeseen eikä odottaa tulevaa sitä peläten tai yli-ihannoiden. Joku on sanonut viisaasti: ”On aiheellista oppia tykkäämään nykyhetkestä, koska vietämme siinä loppuelämämme.”

Sitä hetkeä Jumalan Pyhä Henki auttaa meitä elämään täydesti tässä ja nyt. Rovasti Jorma Kalajoki käyttää mielellään Pyhästä Hengestä juuri nimitystä nyt-Henki korostaen sitä, että hän on Jumala, joka pystyy tuomaan kaiken rajallisuudenkin keskelle ikuisen elämän, juuri tässä ja nyt.

On tärkeää löytää ja toteuttaa kutsumuksemme ja tehtävämme juuri tässä ajassa ja hetkessä. On siunattua elää ja kokea yksi päivä kerrallaan.

Pyhä Henki onkin kanssamme joka päivä. Voimme omasta puolestamme sanoa hänelle: ”Tässä on päiväni, tässä ovat sieluni ja ruumiini. Täytä minut ja johdata askeleeni, ajatukseni ja tekemiseni”.

Silloin päivästämme tulee täydempi. Ei välttämättä paljon ihmeellisempi tai loistavampi, mutta saatammepa välttyä joiltakin ikävyyksiltä ja kokea jotain salattua hyvää. Vaikka minuutit eivät lisäänny, niiden sisältö muuttuu laadukkaammaksi Hengen täyttämänä.

Juuri siitä on kysymys: laadusta. Hyvässä seurassa, Jumalan ja ystävien kanssa on parempi elää arkea, palvella, viettää juhlaa ja kulkea koko elämänmatka.