Jumala – rauhan vai sodan jumala?

Johdanto

Sotavuodet

Suomessa olemme eläneet poikkeuksellisen pitkää rauhanaikaa. Kolmesta sodasta on jo paljon aikaa. Talvisota käytiin 30.11.1939 – 13.3.1940, jatkosota 25.6.1941 – 19.9.1944 ja Lapin sota 15.9.1944 – 27.4.1945 (yhteensä 91 000 kuollutta suomalaista). Nämä sodat liittyivät tietysti toiseen maailmansotaan 1.9.1939 – 2.9.1945.

Vielä 1900-luvun alussa elettiin kuvitelmassa, että maan päällä alkaisi kohta ikuinen rauhan aika. Tämä kuvitelma romuttui ensimmäiseen ja toiseen maailmansotaan. Mitkään ihmisen ponnistelut eivät ole tuoneet rauhaa. 1900-luvulla käytiin enemmän sotia ja ne olivat tappavampia kuin koskaan ennen. Niitä on ollut ainakin 175.

1900-luvun sodissa kuolleita on mahdollisesti yli 30 miljoonaa ja sisällissodissa yms. 7 miljoonaa ihmistä. Järisyttävin luku nousee Neuvostoliiton ja Kiinan kommunistien toteuttamissa murhissa, joita tapahtui lähes 100 miljoonaa. Natsisaksan ja Japanin sisäisissä murhissa niissäkin kuoli parikymmentä miljoonaa ihmistä.

Suomen käymät sodat olivat tietysti järkyttäviä koetuksia. Ne tuhosivat ihmisiä ja yhteisöjä. Sotien jälkeen vaiettiin, mutta jäljet huusivat vielä vuosikymmenten ajan.

Kylmä sota

Kuuma, aktiivinen sota vaihtui kylmään sotaan, jota sävytti ydinsodan uhka. Muistan, kuinka kouluissa ja tv-ohjelmissa näytettiin ydinpommin tuhovaikutuksia ja kehotettiin suojautumaan pöydän alle… Näin oli 1970-luvun lopulla ja vielä 1980-luvun alussa.

Maailmalla virisi rauhanliikkeitä, joihin liittyi hippi-ideologia huumeiden ja ns. vapaan rakkauden muodossa. Samalla vastustettiin perinteistä kristillisyyttä. Niistä ei ollut todellisen rauhan tuojaksi.

Kylmä sota hiipui Neuvostoliiton luhistumiseen ja massiiviseen kuluttamisen tavoitteluun. Monet Euroopan maat vähensivät huomattavassa määrin asevarustustaan. Käänne tapahtui Venäjän uuden nousun myötä. Presidentti Putin julisti uuden doktriinin Münchenissä vuonna 2007, mikä järkytti kansainvälistä yhteisöä. Tämän jälkeen Venäjä on sotinut Georgiassa (2008) ja Ukrainassa, mm. valtaamalla Krimin (2014). Venäjä toteuttaa laajamuotoista ja moni-ilmeistä hybridisotaa, sekä aktiivisesti rikkoo Nato-maiden ja Euroopan yhtenäisyyttä.

Uuden sodan todellisuus

Kirjoitin tämän opetuksen tammikuussa 2022. Silloin taustana oli Venäjän esittämät vaatimukset siitä, että Nato ei laajene enempää. Tämä kohdistui etenkin Ukrainaan. Koin jo vuosien ajan, että Venäjä ottaa aggressiivisen roolin ja hyökkää Ukrainaan. Näin tapahtui 24.2.2022.

Tästä alkoi tapahtumien vyöry, jonka myötä Suomi ja Ruotsi jättivät hakemuksensa Natoon. Euroopan unioni tiivisti rivinsä, asetti pakotteita ja vaihtelevasti alkoi tukea Ukrainaa. Merkittävin ja ratkaisevin tuki on tullut Yhdysvalloilta.

Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyden saamista jarruttavat Unkari ja Turkki. Lisäksi Suomi odottaa saavansa uusia F-35 hävittäjiä. Samanaikaisesti Venäjä on epäonnistunut tavoitteissaan Ukrainan suhteen. Kostona se tuhoaa järjestelmällisesti siviilikohteita. Samalla se menettää kymmeniä tuhansia omia sotilaita ja kalustoa. Venäjällä salamurhataan sodan vastustajia, jopa yritysjohtajia.

Jumala kertoi vuosien ajan useaan kertaan, että Putin on kuin Hitler. Sellaiseksi hän on osoittanut viimeistään nyt. Asiantuntijoiden arviot Venäjästä ja tilanteen kehittymisestä ovat osoittautuneet raskaalla tavalla vääriksi. Silti nuo samat asiantuntijat jatkavat lausuntojensa antamista.

Ukrainalle, Euroopalle ja Suomelle on elintärkeää, että Venäjä epäonnistuu tavoitteissaan ja häviää sodan. Jos Venäjä voittaa sodan, se jatkaa valloituksiaan brutaalilla tavalla. Viime kädessä sillä on ydinaseita, joita se saattaa käyttää. Pahan logiikka on tuhota kaikki.

Vain Jumala voi varjella meitä ja kansoja. Siitä syvimmiltään on kyse. Tarvitseeko moderni ihminen Jumalan siunausta ja varjelua? Monen mielestä ei ja tulos on tässä. Tämä on vasta alkua.

Ratkaiseva taistelu käydään ihmisten sydämissä. Muut taistelut ovat vain tämän taistelun näkyvää seurausta. Jos synti ja pahuus voittavat ihmisten sydämissä, ne saavat vallan kaikessa muussakin. Silloin sodat ja diktatuurit jatkuvat entistä pahempina. Sitä ainakaan Jumala ei halua.

Mutta lopullinen valinta on ihmisen käsissä. Onko ihmisen perimmäinen turva Natossa ja ydinaseissa vai sittenkin kaikkivaltiaassa, armollisessa Jumalassa? Perimmäisillä valinnoilla on väistämättömät seurauksensa. Synnistä ja pahuudesta seuraa aina kärsimystä ja kuolemaa. Kaiken lisäksi lankeaa Jumalan pyhä tuomio – ensin asteittain ja kerran täydellisenä ja lopullisena.

Lopun ajan sodat

Raamatun ennustusten mukaan aikojen lopulla käydään ihmiskunnan historian pahimmat sodat, jotka ovat aivan omassa mittaluokassaan. Sota on oleva globaali. Se on alueellista valtataistelua, mutta syvimmiltään siinä käydään sotaa uskovia ja Israelia vastaan. Niin kuin natsisaksa pyrki järjestelmällisesti hävittämään juutalaiset, niin tulee antikristuksenkin valtakunta tekemään.

Olemme astumassa tähän aikaan. Maailmanvalta keskittyy diktaattorien käsiin. Hajanainen länsi joutuu tiivistämään rivinsä. Muinaisesta Roomasta tuli suurvalta vasta, kun byrokraattinen ja kankea senaatti menetti valtansa keisarille. Niin tapahtuu Euroopassakin.

Vaikeita kysymyksiä

  • Mitä meidän pitäisi ajatella sodista ja diktatuureista Raamatun valossa?
  • Kuka ja millainen Jumala on? Onko hän julma sotapäällikkö, pasifisti tai jotain muuta?
  • Miksi Vanha testamentti kertoo niin paljon sodista? Onko Israel sotaisa kansa? Mikä oikeus sillä on Luvattuun maahan – ennen ja nyt?
  • Mitä Uudessa testamentissa opetetaan sodista? Mikä on seurakunnan rooli? Millä kaikilla tasoilla käydään sotaa?
  • Mikä on esivallan tehtävä ja toimivaltuudet?
  • Mikä on Jumalan vastaus sotiin? Miten hän toimii?
  • Miten meidän tulisi toimia sodanuhan ja sodan aikana – kristittyinä?
    Kuka selviytyy ja miten? Voimmeko enää edes selviytyä pahimman edessä?

.

Rauhan vai sodan Jumala?

Raamatussa tulee selvästi esille se, että Jumala on mukana sodissa. Hän on Herra Sebaot, sotajoukkojen päällikkö. Mitä tämä kertoo Jumalasta? Aloitetaan alusta ja luodaan kokonaiskuvaa.

Jumala sanansa valossa

Jumala ilmoittaa itsensä Sanassa, Raamatussa. Hän on rakkaus, hyvä, pyhä ja oikeudenmukainen. Raamatussa häntä kutsutaan rauhanruhtinaaksi, etenkin Messiaan hahmossa (Jes 9:5).

Rauha on usein Jumalaan ja Pyhään Henkeen liitetty kuvaus Jumalan olemuksesta ja tahdosta. Jumala on rauhan Jumala ja rauhan lähde, perusta, turva ja täyttymys.

Mutta itse rauhan Herra antakoon teille rauhan, aina ja kaikella tavalla. Herra olkoon kaikkien teidän kanssanne” (2 Tess 3:16).

Tämän minä olen teille puhunut, että teillä olisi minussa rauha. Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman.” (Joh 16:33)

Vallitkoon sydämissänne Kristuksen rauha” (Kol 3:15)

Sillä lihan mieli on kuolema, mutta Hengen mieli on elämä ja rauha” (Room 8:6)

Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha jne.” (Gal 5:22)

”Herra Sebaot (sotajoukkojen ylipäällikkö) sanoo: Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia. Minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.” (Jer 29:11).

Jumala luomistyönsä valossa

Jumalan luomistyö kertoo tästä täydellisestä rauhasta, sopusoinnusta, hyvyydestä ja rakkaudesta. Jumala loi paratiisin ja ihmisen omaksi kuvakseen. Luomistyössä kaikki oli täydellistä ja hyvää. Tämä oli Jumalan iankaikkinen suunnitelma ja tahto, joka kumpusi hänen olemuksestaan.

Samaan tapaan aikojen lopussa tapahtuva uuden taivaan ja uuden maan luominen vakuuttaa samaa. Tuleva iankaikkisuus on täydellisen, loppumattoman rauhan ja onnellisuuden aikaa.

Jumala on iankaikkinen ja hänen valtakuntansa on ikuinen. Voimme todeta, että iankaikkisuudessa vallitsee ja hallitsee Jumalan rauha. Siellä ei ole kärsimystä, sotaa eikä kuolemaa. Jumalan syvin olemus ja tahto on rauha.

Syntiinlankeemuksen ja kapinan valossa

Kuitenkin näiden kahden luomisteon väliin jää (lyhyt) ajanjakso, jossa kaikki näyttää olevan toisin. Elämme synnin ja pahan hallitsemassa maailmassa, johon kuuluu sota, joka lienee kaiken pahuuden ja kärsimyksen huipentuma.

Keskeinen kysymys kuuluu: Miten Jumalan pitäisi suhtautua syntiin ja pahaan? Pitäisikö Jumalan hyväksyä kaikki, jäädä sivuun tai hävittää kaikki välittömästi? Onko muita vaihtoehtoja?

Miten sinä toimisit tilanteessa, jossa huomaat, että pari isompaa kiusaa tai pahoinpitelee vakavalla tavalla pienempäänsä? Hyväksytkö? Kulkisitko ohi? Puuttuisitko tilanteeseen ja miten sen tekisit? Mitä reagointitapasi kertoo nimenomaan sinusta?

Jumalaa syytetään kaikesta. Milloin hän ei tee mitään ja milloin taas hän toimii liian ankarasti. Ihminen asettaa itsensä Jumalan yläpuolelle tuomariksi. Millä eväillä, saanen kysyä?

Raamatussa tulee vahvasti ilmi, että Jumala toimii aktiivisesti pahuutta vastaan. Hänellä on siihen suvereeni voima ja oikeus kaiken Luojana. Kuitenkin Jumala näyttää toimivan ensi sijassa niin, että ihminen saa uuden mahdollisuuden elää Jumalan rauhan, rakkauden ja hyvyyden mukaisesti.

.

Kapina: paha ja syntiinlankeemus

Paholaisen kapina

Raamatun mukaan Jumalan rauha rikkoutui, kun enkelimaailmassa alkoi kapina Lusiferin johdolla. Kenties noin kolmasosa miljoonista enkeleistä liittyi tähän kapinaan Luojaa vastaan.

Tämän uhan edessä pyhä Jumala karkotti langenneet enkelit pois taivaasta pimeyteen. Alkoi molemminpuolinen sota. Jumala pukeutui Herra Sebaotin sota-asuun. Se oli varmasti yllätys Lusiferille, joka kuvitteli voittavansa Jumalan, joka oli tähän asti näyttäytynyt loppumattoman rakastavana ja rauhantahtoisena, kenties kovin pehmeänä.

Kun paholainen kohtasi tappionsa taivaassa, se kävi Jumalan toisen luomistyön kimppuun. Paholainen aloitti salakavalan hyökkäyksen viatonta ihmistä vastaan. Saatana salaa itsensä ja toimii monenlaisten naamioiden takaa. Vasta kun uhri on täysin sen vallassa, paholainen paljastaa todellisen luonteensa ja olemuksensa.

Paholaista kuvataan kaiken valheen, pahuuden ja murhaamisen alkulähteenä (Joh 8:44). Siinä ei ole mitään hyvää, oikeaa ja jalomielistä. Jumala on kaiken tämän vastakohta. Paholainen haluaa aina turmella ja tuhota kohteensa, ensin leikiteltyään uhrinsa kanssa, kuten kissa pyydystämällään hiirellä ennen kuin se syö sen.

Paholaisen kolme petollista askelta lankeemukseen ja pimeyteen tänäänkin sama:

  1. Onko Jumala todellakin sanonut? (epäilys)
  2. Ei Jumala ole sanonut! (suora torjunta)
  3. Te ette kuole, vaan teistä tulee jumalallisia olentoja (saatanallinen uusi ”totuus”)

Ihmiskunnan kapina

Mitä syntiinlankeemuksessa tapahtuikaan?

  1. Ihminen kuunteli ja seurasi mieluummin paholaista kuin Luojaansa.
  2. Ihminen turmeltui hengen, sielun ja ruumiin tasolla, kokonaisvaltaisesti.
  3. Ihmisen välitön elämänyhteys Jumalaan katkesi. Hän kuoli välittömästi hengellisesti ja myöhemmin ruumiillisesti. Perimmäisenä uhkana on ikuinen kuolema.
  4. Ihminen karkotettiin paratiisista ja turmelus lankesi koko luomakunnan ylle.

Paholaisen väitteet osoittautuivat valheeksi ja Jumalan rakkaudessa annetut varotuksen sanat todeksi. Petoksen ja oman turmeltumisensa myötä ihminen, Jumalan kuvana ja edustajana, liittyi paholaisen kapinaliikkeeseen Luojaansa vastaan. Sota laajeni koko luomakuntaan.

Jumalan vastaus: sodanjulistus, voitto ja rauha

Keskeinen kysymys kuuluu jälleen: Mitä Jumalan pitää tehdä tässä tilanteessa? Jumala julisti sodan ja lupasi voiton kautta tulevaisuuden ja toivon syntiselle ihmiselle:

”Minä panen vihollisuuden sinun (paholaisen) ja naisen välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille. Hän on murskaava sinun pääsi, ja sinä haavoitat häntä kantapäähän.”
(1 Moos 3:15).

Tämä ns. alkuevankeliumi, hyvä sanoma on yllättäen julistus vihollisuudesta ja sodasta, mutta samalla lupaus tulevasta voitosta ja sen tuomasta rauhasta.

Sodan todellisuus ja tasot

Vihollisuus ja sota on yksi keskeisimmistä ihmiskunnan historian ja todellisuuden piirteistä. Sen juurisyynä on paholainen ja syntiinlankeemus – ei Jumala. Tietysti Jumala taistelee pahuutta ja vääryyttä vastaan, voittaa ja tuomitsee sen. Onhan hän Luoja, Herra Kaikkivaltias.

Mekin elämme tässä todellisuudessa monella tavalla. Monenlaista sotaa käyvät yksittäiset ihmiset perheissä, suvuissa, työpaikoilla, yhteisöissä – sanoin, teoin ja piittaamattomuutta harjoittaen. Sotaa käydään ihmissuhteissa, heimojen ja kansojen välillä, ideologisesti ja uskonnollisesti.

Sotaa käymme omassa sisimmässämme, kun syntisyytemme hallitsee meitä. Kaiken sen seurauksena on kärsimystä ja kuolemaa. Elämme turmeltuneessa sodan maailmassa.

Käsittämätöntä itsepetosta on ajatus ihmisen hyvyydestä ja kyvystä ratkaista kaikki ongelmat. Siihen monet kuitenkin sokeasti uskovat, eivätkä realiteetteihin. Modernin, ”viisaan ja hyvän” ihmisen tuhovoima on kasvanut järkyttäviin mittasuhteisiin.

Jumala voittaa hyvyydellä ja oikeudenmukaisuudella

Kaiken pahan keskellä on jäljellä paljon Jumalan luomistyön hyvyyttä ja kauneutta. Jumala antaa elämän, rakkautta, iloa ja monenlaista hyvää. Jumala käy sotaa hyvyyden asein ihmissydämen taivuttamiseksi ja voittamiseksi.

Jumala turvautuu tarvittaessa kovempiinkin otteisiin – kuitenkin tavoitteena pahimman välttäminen. Ajallinen kärsimys voi koitua iankaikkiseksi pelastukseksi. Sekin on rakkautta.

Lopullisessa pyhyydessään Jumala kerran tuomitsee kaiken. Kapinaan jäävät tuomitaan ikuiseen kadotukseen. Armoon ja rakkauteen suostuneet perivät iankaikkisen elämän – lahjana.

Kaikki kulminoituu siihen, mikä on kunkin ihmisen suhde Luojaansa. Millään muulla ei ole viime kädessä suurtakaan merkitystä. Jumalassa meillä on kaikki, mutta ilman häntä meillä ei ole mitään.

Raamatun sanoma voidaan kiteyttää tähän totuuteen:

  • Yhdessä Jumalan kanssa ihminen ja ihmiskunta pelastuu.
  • Ilman Jumalaa ihminen ja ihmiskunta tuhoutuu.