Kaiken alku ja loppu

Ei se ole meistä lähtöisin
se on suurempi kaikkea muuta.
Pisaroittain se pudotetaan
päiviemme maljaan,
kasteena kosteuttaa
polkua askeltemme alla,
kipinä täydellisyyttä
luomislahjana annettu jokaiselle.

Sitä eivät suuret vedet sammuta
eivät vuolaimmatkaan virrat
huuhdo olemattomiin.
Varjoa,
heijastusta on kaikki muu
ikuisen rakkauden rinnalla,
sillä siitä on kaikki alkuisin
ja siihen kaikki loppuu.

Rakkaimpansa Hän antoi
ainoansa lähetti
kalleimpansa uhrasi.

Siinä on kaikki rakkaus
kaikki muu on häviävää
heijastusta siitä ainoasta
matkallamme
rakkauden syleilystä
ikuisen rakkauden
avaraan syliin.

Eila Ruponen: Maassa ja taivaassa -runokirja
(ks. ”Opetusmateriaali”)