ILMESTYSKIRJA: Babylonin tuho, Karitsan häät ja Kristuksen paluu (18-19 luvut)

 

Edellisessä opetusjaksossa kävimme läpi mitä raskaimmat tapahtumat ja tuomiot maan päällä. Sinetit aukaistiin, seitsemään pasuunaan puhallettiin ja seitsemän Jumalan vihan maljaa vuodatettiin maan päälle. Niiden lomassa pilkahteli ikuinen evankeliumi – Jumalan suunnaton armo. Jokaisella on mahdollisuus pelastua. Jokaiselle on oma pelastusrengas, Kristus keskellä pahintakin myrskyä. Pelastuksen näköalat huipentuivat suureen sadonkorjuuseen, jossa koottiin paljon satoa iankaikkisiin aittoihin. Armon sadonkorjuun ohella korjattiin tuomion sadonkorjuu. Ihmisellä on vain kaksi vaihtoehtoa: armo Kristuksessa tai tuomio.

 

 

18 LUKU: Babylonin tuho ja vaikerrus maan päällä

Ilmestyskirja korostaa Babylonin tuhoutumista (17-18 luvut). Babylon on suuri portto, väärä uskonnollinen järjestelmä. Sitä on kutsuttu myös porttokirkoksi, koska siinä on kristillisyyteen viittaavia ulkonaisia piirteitä (17:1-2,5).

 

Muinainen Babylon nousee

Babylon eli Baabel oli suuri ja merkittävä kaupunki Mesopotamiassa Eufratin varrella. Babylonia oli myös myöhempi suurvalta vuosina 650–539 eKr., jolloin Israel joutui pakkosiirtolaisuuteen. Babylonin kaupungissa sijaitsi Mardukin temppeli ja zikkurat joka tunnettiin nimellä Baabelin torni. Sitä käytettiin okkultismiin. Kaupunki tunnetaan suurista muureista, rakennuksista ja riippuvista puutarhoista. Kaupunki alkoi autioitua 200-luvulla eKr. ja se hylättiin lopullisesti 600-luvulla jKr.

Babylon symbolisoi Jumalan vastaista ihmiskuntaa, joka palvoo epäjumalia eli saatanaa ja langenneita enkeleitä. Lopunajallinen porttokirkko on sen täyttymys. Väärä uskonto kietoutuu koko yhteiskuntaan ja talouteen. Koko 18 luku on ylistyslaulua tuon porton tuhoutumisesta. Samalla kun taivas iloitsee, maanpiirin hallitsijat, kauppiaat ja tavarankuljettajat surevat syvästi. Porton äkillinen tuhoutuminen on heille järkytys.

Väärä uskonnollisuus on pahuuden ja ahneuden verho ja toteutusmuoto. Usein sanotaan, että uskonnot ovat syy pahuuteen mutta pahuus asuu ihmisen sydämessä. Uskonto ei luo pahuutta vaan on keino pahan, syntisen sydämen piilottamiselle – ihmiseltä itseltään ja Jumalalta. Väärä uskonto on yhteyttä pimeyden voimiin. Uskonnon nimissä puolustellaan omia pahoja tekoja.

 

Uskonnolla rahastaminen ja alistaminen

Väärällä uskonnolla rahastetaan ihmisiä. Kaikkeen taikauskoon liittyy lähes aina kaupallisuus. Hindulaisuudessa, buddhalaisuudessa ja shintolaisuudessa sekä monissa luonnonuskonnoissa ihmisten tulee ostaa kalliita amuletteja ja epäjumalanpatsaita sekä maksaa suuriakin summia papeille ja poppamiehille. Samankaltaista rahastamista tapahtuu menestysteologiassa ja kristinuskon harhaoppisissa suuntauksissa. Luther nousi voimakkaasti katolisen kirkon aneita vastaan. Itämaisissa hoitomuodoissa, selvänäkemisessä ja henkiparannuksessa ihmisille tarjotaan okkultistisia kokemuksia – rahasta. Sama pätee skientologiaan ja vapaamuurariuteen.

Väärällä uskonnolla ihmisiä pakotetaan kuuliaisiksi vallanpitäjille. Kuningas tai keisari on itse jumala. Näin oli Rooman valtakunnassa ja vielä 1940-luvun Japanissa. Diktaattoreita korotetaan jumalalliseen asemaan myös ateismin nimissä, etenkin kommunistisissa maissa. Humanismi
ja ateismi ovat perimmältään uskonnollisuutta.

 

Babylonin tuho (18:1-24)

Babylonin tuho merkitsi väärän uskonnollisen järjestelmän eli porttokirkon ja sen ydinkeskuksen tuhoutumista. Johanneksen aikana ”Babylon” tarkoitti juuri Rooman kaupunkia! Voisiko kyseessä olla Vatikaanin tuho? Kyseessä on maailmanlaajuinen tapahtuma, joka huomioidaan laajalti.

Tämän jälkeen näin enkelin tulevan alas taivaasta. Hänellä oli suuri valta, ja hänen kirkkautensa valaisi koko maan. Hän huusi kovalla äänellä: ”Kukistunut, kukistunut on suuri Babylon! Siitä on tullut pahojen henkien tyyssija ja saastaisten henkien ja saastaisten ja inhottavien lintujen pesäpaikka. Sen porton viiniä, vihan viiniä, ovat kaikki kansat juoneet, maailman kuninkaat ovat irstailleet hänen kanssaan, ja maailman kauppamiehet ovat rikastuneet hänen vauraudestaan ja ylellisestä elämästään.”

Minä kuulin taivaasta toisenkin äänen, joka sanoi: ”Lähtekää pois, jättäkää hänet, te, jotka olette kansaani, ettette joutuisi osallisiksi hänen synteihinsä ettekä jäisi alttiiksi vitsauksille, joilla häntä lyödään. ”Hänen syntiensä röykkiö ulottuu jo taivaaseen asti, eikä Jumala unohda hänen pahoja tekojaan. Tehkää hänelle niin kuin hän on tehnyt muille, maksakaa kaksin verroin hänen teoistaan. Siihen maljaan, johon hän on toisille juomansa sekoittanut, sekoittakaa häntä itseään varten kahta katkerampi juoma. Minkä hän on mainetta ja rikkautta ahnehtinut, saman verran antakaa hänelle tuskaa ja murhetta.

Hän vakuuttelee: ’Minä olen kuningatar ja istun valtaistuimella. Leski en ole, surua en ikinä koe.’ Sen tähden häneen iskevät yhtenä päivänä kaikki hänelle langetetut vitsaukset, rutto, murhe ja nälkä, ja hänet poltetaan tuhkaksi. Väkevä on Herra Jumala, joka hänet on tuominnut!

”Maailman kuninkaat, jotka ovat hänen kanssaan irstailleet ja mässäilleet, itkevät ja valittavat, kun näkevät savun nousevan hänen roviostaan. He seisovat loitolla, kauhuissaan siitä, miten häntä piinataan: Voi sinua, suuri kaupunki! Voi sinua, Babylon: hetkessä tuli sinun tuomiosi.

”Maailman kauppamiehet itkevät ja surevat häntä, sillä enää ei kukaan osta heidän tavaroita: ei kultaa, hopeaa, jalokiviä eikä helmiä, ei kankaita, ei tuoksuvaa tuijapuuta, ei norsunluusta eikä jalopuusta tehtyjä esineitä, ei pronssi-, rauta- eikä marmoritöitä, ei mausteita, ei suitsukkeita, ei viiniä eikä öljyä, ei jauhoja eikä viljaa, ei karjaa eikä vaunuja, ei orjia, ihmisiä ruumiineen ja sieluineen. — Hedelmät, joita koko sydämestäsi himoitsit, ovat nyt poissa, kaikki komeutesi ja koreutesi on mennyttä, eikä se milloinkaan palaa.

”Noiden tavaroiden kauppiaat, nuo, jotka ovat rikastuneet porton vauraudesta, seisovat loitolla, kauhuissaan siitä, miten häntä piinataan. He itkevät ja valittavat: Voi sinua, suuri kaupunki! Sinä pukeuduit pellavaan, purppuraiseen ja helakanpunaiseen pukuun, sinun ylläsi kimalsivat kulta, jalokivet ja helmet, mutta hetkessä on rikkautesi tuhoutunut.

”Myös kaikki laivurit ja purjehtijat, kaikki merimiehet ja muut merenkulkijat seisoivat loitolla, ja kun he näkivät savun nousevan hänen roviostaan, he huusivat: ’Mikä veti vertoja tälle suurelle kaupungille?’ He ripottivat hiekkaa hiuksiinsa ja huusivat itkien ja valittaen: Voi suurta kaupunkia, jonka vauraudesta rikastuivat kaikki merenkulkijat! Se on hetkessä tuhoutunut.

”ILOITSE sen lopusta, taivas, iloitkaa, kaikki pyhät, kaikki apostolit ja profeetat! Jumala on tuominnut sen, joka tuomitsi teidät.”

Mahtava enkeli otti ison kiven, myllynkiven kokoisen, heitti sen mereen ja sanoi: – – – Näin paiskataan pois Babylon, tuo suuri kaupunki, eikä sitä löydetä enää. Enää ei kuulla kaduillasi harpunsoittoa, ei laulua, ei huilun eikä torven ääntä. Enää ei ole minkään ammatin taitajaa, ei kuulla jauhinkiven jyrinää. Enää ei nähdä lampun valoa, ei kuulla sulhasen ja morsiamen iloista ääntä. Kauppiaasi olivat mahtavia, sinä lumosit noitakeinoillasi kansat ja johdit ne harhaan. Sinun käsiäsi tahrasi profeettojen ja pyhien veri, maailman kaikkien murhattujen veri. (18:1-24)

 

Enkeli kehottaa uskovia lähtemään pois porttokirkon yhteydestä

Milloin ja miten tähän pitää ryhtyä? Seuraavassa kuvataan askeleita kohti kirkon luopumista ja mietitään uskovien toimia kristillisen uskon ja elämän varjelemiseksi:

• Meidän tulee taistella harhaoppeja vastaan ja pitää kiinni Jumalan Sanasta ja Kristuksesta kirkon sisällä. Jos uskovat lähtevät heti pois, kun vihollinen tulee lähelle, joutuisimme aina pakenemaan ja luovuttamaan sille kaiken.
• Paha saa keskusvallan kirkossa ja seurakunnissa. Piispat, kirkolliskokousedustajat, tuomiokapitulit ja kirkkoherrat liberalisoituvat ja alkavat liberalisoida koko kirkkoa. Uskovat työntekijät menettävät vaikutusvallan. Lopulta heidät savustetaan ulos tai sopivissa tilanteissa valitaan tilalle liberaaleja työntekijöitä. Toisinaan heitä tuomitaan kapituleissa ja maallisissa tuomioistuimissa. Heiltä evätään mahdollisuudet ja oikeudet toimia kirkossa. Tämä on erittäin kriittinen vaihe ja heijastuu nopeasti kirkon ja seurakuntien julistukseen, opetukseen ja toimintatapoihin: oikea kristillisen uskon sisältö ja voima korvataan väärällä sisällöllä sekä ulkonaisella liturgialla ja muotomenoilla. Lue 2 Kor 11 luku ja 2 Tim 3:1-5.
• Uskovien pitää kirkon sisällä muodostaa ”yhteisöjä”, joissa vaalitaan kristillistä uskoa ja moraalia, sekä tuetaan toisia. Meidän tulee toimia valona ja suolana. Kirkko on vielä mahdollisuus tavoittaa monia ihmisiä. Herätysliikkeet toimivat juuri näin. Hiljalleen voi syntyä uusia jumalanpalvelusyhteisöjä, mikä tosin johtaa nopeasti kirkon työyhteydestä erottamiseen. Tällä hetkellä ev.lut. kirkon jäsenyydestä ei voi erottaa ketään yksilöä.
• Kun kirkko ei enää salli sisäisiä herätysliikkeitä ja yhteisöjä ja on täysin liberalisoitunut, pitää lähteä ulos kirkosta – kuten enkeli kehotti vakavasti. Ilman siitä erottautumista uskova mukautuu ja muuttuu porttokirkon kaltaiseksi.
• Jokaisen tulee rukoilla johdatusta siihen, mikä on kunkin hengellinen koti. Jumala voi jo tänään johdattaa muualle tai kehottaa roikkumaan viimeiseen asti kuolinkamppailua käyvässä kirkossa, jotta viimeisinkin pelastuksen hyväksyvä sielu saataisiin talteen.

 

Kirkon tila Suomessa

Luterilaisessa kirkossa tilanne on hyvin kirjava. Meillä on kaikkea laidasta laitaan, mutta liberaalisuus on pitkälti ottanut keskeisen vallan. Perinteiseen, raamatulliseen uskoon pitäytyviä syrjitään yksilöinä ja yhteisöinä kirkon ja median toimesta. Seurakunnissa on suuria eroja. Pääkaupunkiseudulla tilanne on erittäin huono; Pohjanmaa muodostaa ”raamattuvyöhykkeen”. Kirkon sisällä vaikuttaa vahvoja herätysliikkeitä kuten Kansanlähetys, Suomen Raamattuopisto, Sley / Slef, Kansan Raamattuseura, Hengen uudistus kirkossamme ja joitakin pienempiä liikkeitä. Lestadiolaisuus erottautuu vahvasti kirkosta ja muista uskovista.

Kuinka kauan valhe saa hallita kirkkoa? Porton tuhoon asti, valitettavasti. Historian saatossa Jumalan kansa (Israel ja seurakunta) on kokenut jatkuvaa taistelua väärää uskonnollisuutta vastaan. Monesti Jumalan kansa on onnistunut torjumaan sellaisen. Kun valhe on saanut vallan, kansa on ajautunut tuhon partaalle. Lopulta Jumalan on ollut pakko tuomita ja puhdistaa. Suuri, kieroon kasvanut, mädäntynyt puu on kaadettu ja kannosta on puhjennut uusi alku, ”vesa”. Tämä on toistunut läpi historian. Katolisuuden harhoista nousi uskonpuhdistus. Suomen kirkko on kokenut monia herätyksen ja uudistumisen aikoja. Nyt sellaista tarvittaisiin jälleen hyvin kipeästi.

 

Ilo porttokirkon tuhoutumisesta

Ilo vääryyden kukistumisesta on suuri. Ihminen rakastaa syntiä ja siksi porton tuhoutuminen kirpaisee syvältä. Mutta taivaassa ilo on suuri. Portto on eksyttänyt, vainonnut, tappanut ja harjoittanut kaikkea mahdollista vääryyttä maan päällä. Jumalan luoma hyvyys, kauneus, arvokkuus, jalous ovat vääristyneet portossa jumalattomuudeksi, pahuudeksi, sairaalloisuudeksi, epäinhimilliseksi ja inhottavaksi. Mutta nyt sen tuomio on tullut! Kukaan ei pääse pakoon.

Porton tuhoaa yllättäen peto ja Antikristus. Saatana on Jumalan kahlekoira. Koska se ei kykene eikä kelpaa mihinkään hyvään, Jumala tekee siitä tuomionsa välikappaleen. Saatana taistelee ensisijassa kristittyjä vastaan, mutta toissijaisesti se laittaa eri uskontojen edustajat tuhoamaan toisiaan. Saatana nauttii tällaisesta, jota on nähty kommunismin, ääri-islamin, äärihindulaisuuden jne. myötä. Jumala sen sijaan nauttii oikeudenmukaisuudesta. Lue myös Vanhan testamentin tuomiolauluja pahan vallan kukistuessa: Jes 13:21 ja 47 luku; Jer 50 ja 51 luvut; Hes 26-28 luvut.

Porton tuhon ja maailman tuhokierteen kiihtyessä on aika sanoa hyvästi kulutuskeskeiselle, materialistiselle elämälle. Porton tuhon myötä hallitsijat, kauppiaat ja tavarankuljettajat kokevat valtavia menetyksiä. Tämä vahvistaa jo koettavaa talouskriisiä. Antikristuksella on tarjota tilalle vain kovaa orjuutta kuten faaraolla aikanaan Israelin kansalle. Kun Jumala haluaa hallita rakkaudella, saatana hallitsee pelolla ja väkivallalla. Jumala tahtoo ihmiselle hyvää, kaikkein parasta. Siksi hän uhrautui Kristuksessa. Saatanalle uhrautuva rakkaus on täysin käsittämätöntä. Siksi hän erehtyi naulitsemaan Jeesuksen ristille.

Kun 18 luvussa vaikeroidaan ja itketään porton tuhoa, 19 luvun alussa porton tuhosta iloitaan taivaassa.

 

19 LUVUN ALKU: Riemulaulu taivaassa

Tämän jälkeen kuulin taivaasta mahtavan äänen, ikään kuin suuri kansanjoukko olisi laulanut:
— Halleluja! Pelastuksen tuo meidän Jumalamme, hänen on kirkkaus ja voima. Oikeat ja vanhurskaat ovat hänen tuomionsa. Hän on tuominnut suuren porton, joka turmeli maailman iljetyksillään, hän on kostanut portolle palvelijoidensa veren. Taas kuului ääni: — Halleluja! Porton roviosta nousee savu aina ja ikuisesti.

24 vanhinta ja ne 4 olentoa heittäytyivät kasvoilleen Jumalan eteen ja osoittivat kunnioitustaan hänelle, joka istuu valtaistuimella. He sanoivat: — Aamen. Halleluja! Ja valtaistuimelta kuului ääni: — Ylistäkää meidän Jumalaamme, kaikki te hänen palvelijansa, te, jotka häntä pelkäätte, pienet ja suuret! Sitten kuulin äänen, joka oli kuin suuren kansanjoukon kohinaa, kuin suurten vesien pauhua ja voimakasta ukkosen jylinää. Se lausui: — Halleluja! Herra, meidän Jumalamme, Kaikkivaltias, on ottanut kuninkuuden. (19:1-6)

 

Aito hyvyys, rakkaus ja ilo

Taivas ja iankaikkinen elämä on pelkkää hyvyyttä, rakkautta ja puhtautta. Siellä ei ole syntiä. Meille synti on luonnollista ja normaalia, mutta taivaassa se on kauhistus ja täysin luonnotonta. Miltähän Jumalasta ja pyhistä enkeleistä tuntuu katsella maan päällä tapahtuvia kauheuksia: sotia, riistoa, moraalittomuutta, lasten kuolemia jne, jne,? Meille ihmisille se, minkä näemme uutisista, ei riitä. On saatava lisäannos erilaisista elokuvista, tv-sarjoista, romaaneista jne.

Kun portto tuhoutuu, koko taivas repeää riemuun. Suuret kansainjoukot, 24 vanhinta, neljä olentoa ja itse Herra Jeesus valtaistuimella iloitsevat ja ylistävät Jumalaa. Mistä me iloitsemme ja riemuitsemme? Meidän maailmassamme suuria tähtiä ovat parhaat jalkapallo- ja NHL-pelaajat, huippu-urheilijat, kuuluisat näyttelijät, laulajat jne. Kun jalkapallo tai jääkiekko menee maaliin, puoli maailmaa hyppää ylös ja hurraa. Kun Jeesus kuolee ristillä puolestamme, nousee ylös kuolleista ja lahjoittaa meille iankaikkisen elämän, kuka silloin riemuitsee, hurraa ja ylistää?

 

Kumpi todella hallitsee: Jumala vai Antikristus?

Kun maan päällä Antikristus tuhoaa porton ja ottaa itselleen ehdottoman vallan, taivaassa julistetaan, että nyt Jumala on ottanut kuninkuuden. Miten nämä sopivat yhteen? Porton tuho merkitsee Jumalan tuomiota. Lukemattomat rukoukset oikeuden toteutumisesta on kuultu.

Jumala on maailmankaikkeuden Kuningas ja Herra ainaisesti. Hän on pidättäytynyt näkyvän vallan käytöstä. Porton tuomio, pasuunat ja vihan maljojen vuodattaminen ovat osoitusta siitä, että Jumala alkaa käyttää kuninkaallista valtaansa yhä näkyvämmin. Kun Antikristus ja saatana luulevat hallitsevansa, kaikki mureneekin heidän käsissään. Jumalalla on ikuinen hallintavalta.

 

 

KARITSAN HÄÄT

19 LUVUN PUOLIVÄLI: Karitsan häät taivaassa

Iloitkaamme ja riemuitkaamme, antakaamme hänelle kunnia! Nyt on tullut Karitsan häiden aika. Hänen morsiamensa on valmiina, hänen ylleen on puettu hääpuku, hohtavan valkea pellavapuku. Se pellavapuku tarkoittaa pyhien vanhurskaita tekoja. Enkeli sanoi minulle: ”Kirjoita: Autuaita ne, jotka on kutsuttu Karitsan hääaterialle.” Ja hän jatkoi: ”Nämä ovat tosia Jumalan sanoja.” (19:7-9)

 

Karitsan häiden taustana juutalainen tapa avioitua

Juutalaisuudessa vanhemmat tai nuoret sopivat avioitumisesta. Sopimus sinetöitiin kihlauksella, joka oli sitova lupaus avioitumisesta. Kihlapari asui säädyllisesti erillään – kuten Joosef ja Maria, jotka olivat kihlattuja ennen heidän ”yhteenmenoaan” (Matt 1:18). Morsian asui vanhempiensa luona ja sulhanen omien vanhempiensa luona tai sitten hän rakensi oman talon. Vasta avioliiton solmimisen ja hääjuhlan myötä he muuttivat yhteen. Hääjuhlaa voitiin viettää viikonkin ajan.

Meidät on seurakuntana ja yksilöuskovina kihlattu Kristukselle eli Jumalalle kuuluviksi ja omistautuneiksi, kun meidät on kastettu ja olemme uskon kautta tämän hyväksyneet. Paavali kirjoittaa 2 Kor 11:2: ”Vartioin teitä intohimoisesti Jumalan puolesta. Olenhan kihlannut teidät yhdelle ainoalle miehelle, Kristukselle, ja tahdon tuoda teidät hänen eteensä kuin puhtaan neitsyen.”. Kihlattuina Kristukselle meillä on Pyhän Hengen sinetti sydämissämme (Ef 4:30). Kihlausajan elämme maan päällä fyysisesti erossa sulhasesta. Sydämissä kannamme tätä yhteyttä. Maan päällä voimme pitää kiinni ”kihlauksesta” tai luopua siitä.

Ks. tarkemmin juutalaisten häätavoista valikosta Uusi testamentti / Lisämateriaali.

 

Karitsan häät

Karitsan häissä morsiamena on kristillinen seurakunta, yhteisönä – alkaen Jerusalemista aina siihen asti kunnes seurakunta-aika päättyy. Ilmestyskirjassa morsiusseurakuntaa verrataan myös uuteen Jerusalemiin, joka laskeutuu alas taivaasta (Ilm 21:4). Sulhanen on Kristus. Jeesus puhui itsestään sulhasena. Ks. Mark 2:19; Matt 22:1-14, 25:1-13; Joh 3:29.

Paavali opetti Kristuksen ja seurakunnan välisestä suhteesta Ef 5:25-27: ”Kristus rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä, että hän sen pyhittäisi, puhdistaen sen, vedellä pesten, sanan kautta, saadakseen asetetuksi eteensä kirkastetun seurakunnan, jossa ei olisi tahraa eikä ryppyä eikä mitään muuta sellaista, vaan olisi pyhä ja nuhteeton.” Ilmestyskirjan tekstissä kerrotaan, kuinka morsiamelle oli puettu hohtavan valkoinen hääpuku. Se merkitsee, että morsiusseurakunta puettiin Kristuksen lahjavanhurskauteen, josta kumpuavat vanhurskaat, Jumalan ennalta valmistamat hyvät teot (Ef 2:10 – vrt. Jes 64:5; 1 Joh 3:2-3).

Karitsan hääjuhla alkaa, kun sulhanen noutaa morsiamen. Tämä tapahtuu seurakunnan ylösotossa Kristuksen paluun yhteydessä. Seurakunta, morsian on nyt valmis – sen täysi luku on tullut sisään kuten Paavali kirjoitti (Room 11:25). Jeesuksen julkinen toiminta alkoi hääjuhlasta ja se huipentuu taivaalliseen Karitsan hääjuhlaan, joka saattaa kestää jopa 1000 vuoden ajan.

Vanhatestamentillisia vertauskuvia ovat Korkea Veisu / Laulujen Laulu sekä kuninkaalliset häät varsinkin Psalmeissa.

 

Vain Jumalaa tulee kumartaa

Minä heittäydyin hänen jalkoihinsa kumartaakseni häntä, mutta hän sanoi: – – ”Älä tee niin! Minä olen vain Jumalan palvelija, niin kuin sinä ja veljesi, jotka olette Jeesuksen todistajia. Jumalaa sinun tulee kumartaa!” – – Jeesuksen todistajissa on profetoimisen Henki. (19:10)

Meillä ei ole lupa kumartaa ja palvoa ketään muuta kuin Jumalaa. Me emme saa palvoa enkeleitä emmekä etsiä yhteyttä niihin. Meidät on luotu yhteyteen vain Jumalan kanssa. Enkelit ovat läsnä, mutta näkymättöminä. Vain erittäin harvoin he saattavat näyttäytyä ja tuoda viestin. Ne ovat ainutkertaisia kokemuksia. Sen sijaan enkelioppaat ja keskustelut sellaisten kanssa ovat yhteyttä langenneisiin enkeleihin. Pimeyden voimat haluavat asettua ihmisen ja Jumalan väliin.

Jeesuksen todistajissa on profetoimisen Henki. Tarkkaan ottaen se pitäisi kääntää: todistus Jeesuksesta on profetoimisen henki. Se tarkoittaa Kristus-keskeisyyttä kaikessa. Kaiken julistuksen ja toiminnan lähtökohtana, keskipisteenä ja päämääränä tulisi olla Jeesus Kristus. Hänessä on kaikki, mitä tarvitaan elämään ja hengellisyyteen. Jokaisessa uskovassa on Pyhä Henki, joka kirkastaa Kristusta. Pyhässä Hengessä uskova voi myös profetoida.

 

 

KRISTUKSEN TOINEN TULEMUS KUNINKAANA JA HERRANA

 

19 LUVUN LOPPUOSA: Valkoinen hevonen ja sen ratsastaja

Minä näin taivaan avoinna: näin valkoisen hevosen ja sen selässä miehen. Hän on uskollinen ja totuudellinen, hän tuomitsee ja taistelee vanhurskaasti. Hänen silmänsä olivat kuin tulen liekit, hänellä oli päässään monta kruunua, ja häneen oli kirjoitettu nimi, jota ei tunne kukaan muu kuin hän itse. Hänellä oli pukunaan vereen kastettu viitta, ja hänen nimensä on Jumalan Sana.

Hänen jäljessään tulivat taivaan sotajoukot, valkoisilla hevosilla ratsastavat soturit, joiden puku oli hohtavan valkeaa pellavaa. Hänen suustaan lähtee terävä miekka. Sillä miekalla hän lyö kansoja, hän paimentaa niitä rautaisella sauvalla ja polkee viinikuurnassa kaikkivaltiaan Jumalan hehkuvan vihan viinin. Hänen viittaansa on reiden kohdalle kirjoitettu nimi: kuninkaiden Kuningas, herrojen Herra.

Sitten näin enkelin, joka seisoi ylhäällä auringossa. Hän huusi kovalla äänellä kaikille linnuille, jotka lensivät korkealla taivaan laella: – – – ”Tulkaa, kokoontukaa Jumalan juhla-aterialle! Saatte syödä kuninkaiden lihaa, sotapäälliköiden ja mahtimiesten lihaa, ratsujen ja ratsastajien lihaa, kaikkien lihaa, niin vapaiden kuin orjien, niin pienten kuin suurten.”

Sitten näin, että peto ja maailman kuninkaat sotajoukkoineen olivat kokoontuneet yhteen käydäkseen taisteluun ratsastajaa ja hänen sotajoukkoaan vastaan. Mutta peto otettiin kiinni, samoin väärä profeetta, joka pedon nimissä oli tehnyt tunnustekoja ja johtanut harhaan sen merkin ottaneet ja sen kuvaa kumartaneet ihmiset. Ne molemmat heitettiin elävinä tuliseen järveen rikinkatkuisten lieskojen keskelle. Loput saivat surmansa miekasta, joka lähti ratsastajan suusta, ja kaikki linnut söivät heidän lihastaan itsensä kylläisiksi. (19:11-21)

 

 

Jumala ottaa näkyvän hallintavallan

Kristuksen tulemus maan päälle on hetki, jolloin Jumala ottaa näkyvän hallintavallan. Silloin kaikki se, mikä on epäuskoisesti torjuttu, tulee vastaansanomattomaksi todellisuudeksi. Katso, hän tulee pilvissä! Kaikki ihmiset näkevät hänet, nekin, jotka hänet lävistivät, ja hänen tullessaan vaikeroivat maailman kaikki kansat. Näin on käyvä. Aamen. (Ilm 1:7)

Jumalan rakkautta on se, että hän ei pakota ihmisiä yhteyteensä. Jumala voisi ilmestyä kirkkaudessaan ja pakottaa ihmiset tahtonsa alle. Rakkautena hän ei tee niin. Mutta nyt armonaika päättyy. Ihmisellä on vapaus valita, mutta vapauteen liittyy aina vastuu. Nyt vastuu realisoituu. Armon valinneet saavat armon. Jumala ei edelleenkään pakota yhteyteensä, mutta rakkauden torjuneet ja synnin valinneet saavat tuomion. Jumala on rakastava ja pyhä.

 

Kristuksen tulemus on kaksivaiheinen

Kristuksen tulemus on ennustettu Vanhassa ja Uudessa testamentissa. Monissa teksteissä Messiaan saapuminen on ilmoitettu ikään kuin yhtenä tapahtumana, vaikka se sisältää kaksi vaihetta.

Esimerkkinä on seuraava profeetta Jesajan ennustus: Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, parantamaan ne, joiden mieli on murtunut, julistamaan vangituille vapautusta ja kahlituille kahleitten kirpoamista, julistamaan Herran riemuvuotta + ja meidän Herramme kostonpäivää. (Jes 61:1-2).

Kun Jeesus luki tämän tekstin Nasaretin synagogassa, hän lopetti lukemisen kesken eikä enää lukenut sanoja ”ja meidän Herramme kostonpäivää” (1933 käännös). Lisäksi Jeesus sanoi, että ”tänään” tämä teksti on käynyt toteen. Jeesus luki ennustuksesta vain sen osan, joka koski hänen ensimmäistä tulemustaan Vapahtajana. Ennustuksen jälkimmäinen osa käy toteen, kun hän tulee takaisin. Jeesus tunsi Kirjoitukset ja tehtävänsä.

Tämän kaltaisia ennustuksia on Vanhassa testamentissa monia. Ne kätkevät sisäänsä jumalallisen suunnitelman Herran tulemuksen kahdesta eri vaiheesta ja niiden väliin jäävästä seurakunta-ajasta, jota Paavali kutsui salaisuudeksi (Ef 3:1-6). Kaikki Messias-ennustukset, joissa puhutaan Kristuksesta kuninkaana, viittaavat hänen toiseen tulemukseensa.

Kristuksen tulemuksen päivää ja sitä edeltävien vihan maljojen vuodattamista kutsutaan Vanhassa testamentissa myös Herran päiväksi. Monille se on tuomion päivä, mutta monille vapautuksen hetki.

 

 

Vanhan testamentin ennustuksia Messiaan toisesta tulemuksesta:

• Psalmien kirja: Ps 45:3-8, Ps 58:11-12, Ps 2:2,5-6,9, Ps 18:38-48, Ps 97:3-6, Ps 110 ja Ps 118:25-26
• Jesajan kirja: Jes 26:20-21, 63:1-6 ja Jes 66:15-18
• Danielin kirja: Dan 2:44,35
• Joelin kirja: Joel 2:1-4,6,10-11 sekä 4:11-16
• Habakukin kirja: Hab 3:3-6
• Sefanjan kirja: Sef 3:8
• Sakarjan kirja: Sak 12:9-14 ja 14:1-9)
• Malakian kirja: Mal 3:1-2 ja 3:19-21

 

Uuden testamentin opetusta Jeesuksen paluusta

Herramme Jeesuksen Kristuksen paluusta opetetaan paljon Uudessa testamentissa. Jeesus itse kertoi paluustaan erityisesti lopunajallisessa puheessaan ennen ristinkuolemaansa. Lisäksi apostoli Paavali opetti ja viittasi usein Kristuksen paluuseen. Tähän aikaan liittyy myös monia vääriä messiaita ja maailman pelastajia.

• Matteuksen evankeliumi: Matt 24:21-42

• Jeesus kertoi tulemukseensa liittyen vertaukset:
  • opetuslasten palkka kirkkaudessa (Matt 19:27-30)
  • viinitarhan vuokraajat, omistajan pojan murha ja sen kosto murhaajille (21:33-46)
  • kuninkaan pojan häät (Matt 22:1-14)
  • hyvä ja paha palvelija (Matt 24:45-51)
  • 10 morsiusneitoa – 5 viisasta ja 5 tyhmää (Matt 25:1-13)
  • talenteista, joita piti hoitaa kunnes herra palaa pitkältä matkaltaan (Matt 25:14-30)
  • ks. myös Matt 13:30,41-43,49-50 ja 16:27

• Apostolien teot: Apt 1:6-11

• Tessalonikalaiskirjeet: 1 Tess 4:15-18 ja 5:1-6, sekä 2 Tess 2:1-8
• 2 Pietarin kirje: 2 Piet 3:3-13

• Muita Uuden testamentin kirjekohtia: 1 Kor 15:22-26; Fil 3:20-21; Tiit 2:13 ja Hepr 9:28

 

 

Messiaan pitkä odotus

Raamatun valossa näemme, että Messiaan odotus on aina ollut hyvin tärkeää. Vanhassa liitossa odotettiin Messiasta, joka toisi rauhan ja kunnian Israelille. Tämän aika ei ole ollut vielä. Messias tuli koko maailman Vapahtajaksi, sovitti ristillä syntimme, nousi kuolleista ja astui taivaisiin. Tämän jälkeen kristillinen seurakunta on aina elänyt Herran paluun odotuksessa.

Onko Jeesus pettänyt seurakunnan ja meidät, koska hänen paluunsa on viivästynyt ainakin 2000 vuoden ajan?

Puheissaan Jeesus antoi paluustaan (tarkoituksellisesti) ristiriitaisen kuvan. Toisaalta hän tulee pian, mutta toisaalta – varsinkin vertausten mukaan – hänen paluunsa voi tapahtua vasta hyvin pitkän ajan päästä. Raamattua kunnioittavasta näkökulmasta voimme ajatella, että Jumala on tahtonutkin antaa ristiriitaisen kuvan, jotta emme laskelmoisi. Jos Jeesus olisi sanonut, että hänen paluunsa on vasta reilun 2000 vuoden päästä, se olisi lamaannuttanut uskovat ja seurakunnat. Koko ajan on ollut mahdollista, että Herra tulee pian – milloin tahansa.

Lopulta ristiriita on vain näennäinen. Kyse on Jumala ja ihmisen näkökulmasta. Ikuisen Jumalan näkökulmasta Kristuksen paluu tapahtuu todella pian. Yksittäisen, kuolevaisen ihmisen näkökulmasta jo muutama vuosikymmen on pitkä aika, saati sitten 2000 vuotta. Jumalan näkökulmasta Jeesus tulee pian, mutta ihmisen näkökulmasta vasta aikojen lopulla.

Jumala on nähnyt hyväksi, että Jeesuksen tulemus ja sen odottaminen antaa ihmiselle, seurakunnalle ja koko maailmalle tietyn selkeän tähtäyspisteen ja jännitteen. Se on suuren ilon, toivon ja merkityksellisyyden perusta.

Emme odota omaa kuolemaamme vaan Herran kohtaamista. Emme odota Antikristusta vaan Kristusta. Emme odota maailman loppua vaan odotamme uutta taivasta ja uutta maata, joissa vallitsee ikuinen elämä ja rakkaus.

 

Ilmestyskirjan kuvaus Jeesuksesta hänen tulemuksensa hetkellä

• Valkoinen hevonen ja sillä ”istuja”. Valkoinen väri on puhtauden, voiton ja kuninkaan väri. Jeesus on voittaja ja kuningas, joka on virheetön. Hevonen on vertauskuva, joka kuvaa maailmanhistoriaa muovaavaa voimaa. Ratsastaja käyttää tuota voimaa.
• Uskollinen ja totuudellinen. Kristus on täydellinen Jumala ja ihminen. Hän on uskollinen ja itse totuus. Jumala pitää Sanansa ja lupauksensa. Hän on ikuisesti uskollinen armolleen, joka on Kristuksen ristintyössä. Kaikki se, mitä Raamatussa on ehdottoman totta.
• Hän tuomitsee ja taistelee vanhurskaasti. Jumala tietää kaiken. Hän on täydellisen oikeudenmukainen. Hänen tuomionsa ovat erehtymättömät. Hänellä on oikeus kukistaa kapinallinen, paha ihmiskunta.
• Hänen silmänsä ovat kuin tulen liekit. Jumala näkee kaiken ja tuomitsee kaiken väärän.
• Hänellä oli päässään monta kruunua. Kristus hallitsee näkyvästi kaikkea – enkeleitä, pyhiä ja luopioitakin. Hän on Herra Sebaot – sotajoukkojen päällikkö ja kuningas (Jes 13:4-5).
• Salainen nimi. Jumala on ääretön. Vajavainen, äärellinen ihminen ei voi tuntea eikä ymmärtää Jumalaa täydellisesti. Hänessä on jotain meille tavoittamatonta ja salattua. Silti Jumala on ilmoittanut itsestään kaikkein olennaisimman Sanassa ja Kristuksessa.
• Vereen kastettu viitta. Kristus on vuodattanut verensä ristillä syntien tähden. Nyt hän vuodattaa niiden ihmisten veren, jotka ovat kieltäytyneet armosta ja jääneet syntiensä valtaan. Ks. Jes 63:1-6.
• Hänen nimensä on Jumalan Sana. Jumala on Sana. Emme voi tuntea Jumalaa ilman Sanaa. Nykyajan väärä, antikristillinen liberaali ”kristinusko” väittää, että Raamattu ei ole Jumalan Sana eikä Kristus ole Raamatun Kristus. Emme kuitenkaan tiedä Kristuksesta muuta kuin, mitä Raamattu hänestä ilmoittaa. Kristinusko on uskoa Jumalaan, joka on Sana.
• Hänen suustaan lähtee terävä miekka. Jeesus sotii Jumalan Sanan voimalla. Sana on aina Jumalan työväline. Hän sanoo ja niin tapahtuu – joko armotekoja tai tuomioita. Niinpä Pyhä Henki toimii aina ja täydellisesti Jumalan Sanan kautta ja siihen ehdottomasti sitoutuneena.
• Kuninkaiden Kuningas ja herrojen Herra. Vielä nyt Jeesus on halveksittu ja pilkattu. Saatana joukkoineen on saanut mellastaa mutta nyt kaikki muuttuu. On vain yksi Kuningas ja Herra. Ps 2:9-10

Kristuksen kanssa on taivaallinen sotajoukko. Tuo joukko koostuu Raamatun mukaan enkeleistä ja pyhistä, jotka kokevat ylösnousemuksen ihmeen. Jeesus saapuu keskelle Harmagedonin sotaa. Kansat kokoontuvat taistellakseen toisiaan vastaan mutta Kristuksen tullessa heidän huomionsa ja vihansa kohdistuu taivaalliseen Kuninkaaseen ja sotajoukkoon. Sotavoimat tuhoutuvat. Kristus ottaa kiinni Antikristuksen ja väärän profeetan. Heidät tuomitaan ja heitetään ikuiseen helvettiin.

 

Herran tulemuksen hetki ja sen ennakointi

Kristuksen tulemuksen ennusmerkit ovat selkeät. Vaikka emme voi tietää tarkkaa päivää ja hetkeä, voimme aavistella tulemuksen lähestymisen. Jeesus kehotti katsomaan viikunapuuta ja kaikkia puita. Jo luonnosta tiedämme, kun puu alkaa kukkia, kesä on lähellä. Vastaavasti kun viikunapuu (Israelin valtio) on uudelleen herännyt ja kun muutkin puut heräävät (kansallisvaltioiden runsas syntyminen 1900-luvulla ja niiden muotoutuminen pedon valtakunnaksi), voimme aavistella Herran tulevan. Näiden lisäksi maa kohtaa monia katastrofeja ja ennen kaikkea evankeliumi julistetaan kaikille kansoille.

Kristuksen tulemus on kautta maailman näkyvä, vaikkakin sitä voi edeltää seurakunnan näkymätön ylösotto. Kristus tulee luoksemme ja korjaa meidät talteen. Me emme voi löytää häntä fyysisenä olentona mistään maan kolkasta. Hän tulee luoksemme. Siksi meidän ei tule juosta ”kristusten” perässä. Kristuksen tulemus on fyysinen ja todellinen. Hän tulee Israeliin Öljymäelle (Sak 14:4).

Edellä mainittiin, että Kristuksen paluu voi alkaa seurakunnan ylösottona, ns. ylöstempauksena. Siitä puhuu etenkin 1 Tessalonikalaiskirje:

Sillä sen me sanomme teille Herran sanana, että me, jotka olemme elossa, jotka jäämme tänne Herran tulemukseen, emme suinkaan ehdi ennen niitä, jotka ovat nukkuneet. Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasuunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin; sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa. Niin lohduttakaa siis toisianne näillä sanoilla. (1 Tess 4:15-18)

* * * * *

Katso, minä sanon teille salaisuuden: emme kaikki kuolemaan nuku, mutta kaikki me muutumme. yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasuunan soidessa; sillä pasuuna soi, ja kuolleet nousevat katoamattomina, ja me muutumme. (1 Kor 15:51-52)

* * * * *

Sillä niin kuin ihmiset olivat niinä päivinä ennen vedenpaisumusta: söivät ja joivat, naivat ja naittivat, aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin, eivätkä tienneet, ennen kuin vedenpaisumus tuli ja vei heidät kaikki; niin on myös Ihmisen Pojan tulemus oleva. Silloin on kaksi miestä pellolla; toinen korjataan talteen, ja toinen jätetään. Kaksi naista on jauhamassa käsikivillä; toinen korjataan talteen, ja toinen jätetään. Valvokaa siis, sillä ette tiedä, minä päivänä teidän Herranne tulee. (Matt 24:38-42)

Tästä ylöstempauksesta on monenlaisia teorioita: 1) se tapahtuu ns. vaivan/vihan ajan alussa (seitsemän vuoden viimeinen jakso, jolloin Antikristus hallitsee), 2) se tapahtuu tämän jakson puolivälissä ennen vihan maljojen vuodatusta, 3) se tapahtuu tämän jakson lopussa samalla hetkellä, kun Jeesuksen näkyvä paluu toteutuu. Joka tapauksessa se tapahtuu, mutta senkään osalta emme voi varmuudella tietää oikeaa hetkeä, jotta emme laskelmoisi.

Kristuksen varsinainen tulemus on kokonaisuutena äkillinen tapahtuma. Jumalan valtakunta ei tule niin, että maailma muuttuisi hyväksi ja täydelliseksi. Vaikka olemme saaneet kokea hyviäkin aikoja, pitkällä juoksulla maailma turmeltuu. Ihmisen lisääntyvä tieto ja teknologia vain jouduttaa maapallon ja elämän turmeltumista ja tuhoa.

Jumala suurimmat pelastusteot tapahtuvat nopeasti, osa jopa silmänräpäyksessä. Niitä ovat maailman luominen, Kristuksen sovitustyö ristillä, ylösnousemus, taivaaseen astuminen, sekä seurakunnan ylösotto ja kuolleiden ylösnousemus, Kristuksen paluu maan päälle, uuden taivaan ja uuden maan luominen.

 

 

Kristuksen tulemuksen merkitys meille?

Entä mitä Kristuksen tulemus merkitsee sinulle ja kirkolle? Moni on hylännyt tai unohtanut koko asian. Sitä ei ymmärretä eikä sitä pidetä mahdollisena eikä edes toivottavana.

Tähän voi liittyä pelotelu Kristuksen tulemuksella. Jeesus tulee pian, oletko valmis… lukee monessa paikassa. On kyllä hyvä muistuttaa ihmisen vastuusta Jumalan edessä, mutta nykyihminen ei välttämättä ymmärrä viestiä. Sen sijaan meidän tulisi julistaa tuoreella tavalla Jumalan lakia ja täydellistä evankeliumia Kristuksessa. Jeesus haluaa tulla pelastamaan meidät ja antaa elämän.

Miten me voisimme arvostaa Kristuksen tulemusta oikealla tavalla? Kuten edellä sanottiin:

Emme odota omaa kuolemaamme vaan Herran kohtaamista.
Emme odota Antikristusta vaan Kristusta.
Emme odota maailman loppua vaan odotamme uutta taivasta ja uutta maata,
joissa vallitsee ikuinen elämä ja rakkaus.

On suunnaton ero siinä, kuljemmeko kohti elämää, rakkautta ja iloa vai kuljemmeko kohti kuolemaa, pimeyttä ja kadotusta. Kristuksen tulemus realisoi meille luvatun hyvän. Olemme matkalla kotiin ja valoon.

Syvimmiltään…

Me odotamme rakkaan kohtaamista.
Kristuksen kautta meillä on täydellisen hyvä ja onnellinen päämäärä:
iankaikkinen elämä Jumalassa.

Ilmestyskirjan sanoin (22:20):

Hän, joka näitä todistaa, sanoo: ”Totisesti, minä tulen pian”.
Aamen, tule, Herra Jeesus!